18 kesäkuuta 2013

Ardbeg Ardbog 52,1% (Ardbeg Day 2013 release)

Ardbegin uusin tulokas, rajoitettuna eränä. Kyseessä siis Ardbeg-"päivän" julkaisu. Mainonta on ollut kovaa jo pitkän aikaa ennen julkaisua. Tämä on tuottanut myös tulosta, sillä pullot ovat loppuneet heti kun ne myyntiin tuli. Alkoon tämä tuli viikolla 24 ja ainakin vielä niitä näyttää täälläpäin löytyvän riittämiin. Noin 500 pulloa olen kuullut suomeen ostetun.

Ardbog on  sekoitus 10-vuotista Ardbegia osittain ex-Manzanilla tynnyreissä kypsytettynä (eri lähteistä riippuen 60% ex-bourbon ja 40% ex-Manzanilla). Manzanilla on espanjalainen väkevä ja kuiva viini, joka on Fino-sherryn tapaista, mutta sitä saa tuottaa vain Sanlúcar de Barramedan alueella ja sillä on oma "Denominacion de Origen", eli ns. tavaranimike tai "suojattu alkuperänimitys".

Ardbog
Tuoksussa Hunajaa, mehiläisvahaa ja viinimarjaa. Kirpeää likaista ja tuhkaista savua rutkasti. Hieman inkivääriä.
Maku alkaa tiukkana polttavana savuisena ryöppynä. Vahvasti märempää savuisuutta, vahaisuutta, palanutta tupakkaa ja vaniljaa. Paahtunutta sahattua puuta ja inkivääriä. Manzanilla on tässä aika vahvasti läsnä, kuivattava ja antaa monipuolisuutta. Jälkimaku kohtalaisen lyhyt ja savuinen. Suuhun jää pieni vivahde makeaa vahaisuutta.
Veden kanssa maku avautuu hieman ja pehmenee. Vesi tuo hyvää tasapainoisuutta tiettyyn pisteeseen asti, jonka ylittyessä viski, etenkin jälkimaku latistuu.


Jonkinverran tätä on tullut nyt maisteltua ja täysin vakuuttunut en vielä ole. Mielestäni tässä on hieman Ardbegin omintakeisuus peittynyt muilla makumaailmoilla. Olen huomannut, että tämä hyötyy hiukan vedestä ja lasiajasta. Muutenkin tämä vaatii hieman aikaa ja totuttelemista, sillä aika tiukasta tisleestä on kuitenkin kyse. Ehkä pientä ristiriitaa on viinistelyn ja savuisuuden kesken. Hiukan tulee mieleen Laphroaig PX caskin "ristiriitainen" olemus, mutta ehkä tämän savuisuus on kuitenkin hieman "sopivampaa" Manzanillalle, kuin Lapparille PX. Tämä on myös hieman kuivempi ja puhtaampi.
Luulen, että maistelua on vielä jatkettava ja katsotaan tuoko hapen vaikutus pullossa myöhemmin lisää pehmeyttä ja tasapainoa.

16 kesäkuuta 2013

Störtebeker Roggen-Weizen, 5,4%

Saksalainen rukiinen vehnäolut. Saksan lukutaidon puutteessa en oikein löytänyt mitään tästä tuotteesta internetin ihmeellisestä maailmasta. Joten tyydytään vain maistamaan ja haistamaan.

Tuoksu viljaisa leipäinen ja mämminen. Lämmintä ruistaikinaa. Aika aromikas tuoksu. 
Maku myötäilee tuoksua. Viljaisa ja rukiinen. Vehnän banaanimakeus tuntuu taustalla. Miedosti humalaa. Paksu ja ruokaisa kokonaisuus. Voisin ostaa toistekin.


Plevnan Amarillo Weizen, 5,0%

Tamperelaisen Plevna pienpanimon erikoisuus. Tämä ei siis ainakaan tällähetkellä kuulu "perusrangeen". Tämä olut valmistettii alunperin tilaustyönä Helsingin Pikkulintuun. Suosion myötä tuotetta kuitenkin tuotiin tarjolle enemmänkin pääkaupunkiseudulle.
Tämän oluen perusta on Plevnan "perus" vehäolut, jossa on käytetty 70% vehnää ja kevyttä humalointia. Tämä on kuitenkin "tuunattu" amerikkalaisella Amarillo-humalalla tehtydyllä kuivahumaloinnilla.

Amarillo-humalakäpyjä
Herkullisen näkönen, samea ja simamainen. Tuoksu kesäisen raikas, makeaa sitrusta, mäskiä ja vehnää. Hieman hiivaa.
Maku kevyen helppo, sitruunan happamuutta, joka taittuu hieman suolaiseksi. Maku loppuu aika lyhyeen. Pientä vihnäoluille tuttua hiivamausteisuutta ja banaanisuutta sivumakuna.

Helppo kesäjuoma, muttei poikkeava. Amarillo humalat tekevät tästä sitruunaisemman ja suolaisemman vehnänoluen kuin tyypilliset saksalaiset "Weizenit".

13 kesäkuuta 2013

Tislaamot kartalla

Tästä julkaisusta löytyy tislaamoiden sijainnit kartoilla. Täältä löytyy maniacsin sivuilta hieno kartta:
http://www.maltmadness.com/whisky/map/Scotland/

SKOTLANTI


ISLAY

SPEYSIDE


YHDYSVALLAT


JAPANI


Kuva: Nonjatta.com

Blogi varsinaiseen tuotantoon

Tästä alkaa reaaliaikainen arvostelu, jutustelu ja muu pohdinta. Tähän asti oli pärjätty erilaisin kännykkäsovelluksin, lappusin ja lippusin sekä virtuaalisen viskifoorumin turvin, mutta näistä on turhan hankala tarkastella vanhoja kirjoittamisiaan. Nyt suurinosa viskikaapin foorumiin tehdyistä omista arvosteluista on siirretty tähän blogiin. Laatu on varsinkin alkupuolella hieman "vajaata" ja muutoinkin tekstin tuottaminen saattaa ontua.
Tästä eteenpäin ja jo muutamissa edellisissä kirjoituksissa olen pyrkinyt tuomaan hieman taustatietoa tai muuta pohdiskelua liittyen maistmaani viskiin/olueeseen. Katsotaan mitä tästä seuraa ja kuinka kirjoittelu harjaantuu.


Robinsons Old Tom with chocolate, 6%

Tämän oluen isoveli, The original, on yksi suosikki ale-tyypin oluistani. Katsotaan onko tästä suklaamestari Dunn Simonin suklaalla höystämästä versiosta samoihin mittoihin.

Suklainen "vanhatomppa"

Tuoksu on hieman yrttisen ja suolaisen suklaavivahteinen. Humala tuoksussa tuntuu taustalla. Pientä maltaisuutta.

Maku on alussa miedon suolainen ja tumman kaakaoinen. Suklaanmakua ei onneksi tule paljoa ja näinollen minusta tämä on onnistunut. Tässä on ennemminkin hento vahvan tummansuklaan kaakoinen vivahde ja suolaisuus. Humalan tuoma katkeruus on mietoa. Paahteisuutta on, mutta katoaa melko pian. Jälkimaku on kohtalaisen lyhyt.
Ihan mukavan pirteä ale, muttei vedä vertoja originaalin monipuolisuudelle. Kevyempänä sopii helpommin "allround" olueksi.

Suklaan alkumuoto

Uusi Lappari maailmalle

Laphroaig QA cask, 40%

Quercus Alba. Latinankielinen nimitys Amerikan valkotammelle. Nimi siis kertoo jo puolet tämän viskin tarinasta. Ex-bourbon tynnyreiden jälkeen tämä on viettänyt aikansa uusissa "kärtsäämättömissä" (uncharred) American oak tynnyreissä. Viski on suunnattu "travel-retail" tuotteeksi, joten ainakin alkuun ne koristavat mm. lentokenttien hyllyjä. Pääsin maistamaan tätä risteilyllä Silja Europalla. Ja tältä maistui.

Tuoksu kuiva hiillospuu, tammi ja vanilja. Pehmeää. Maku samoilla linjoilla mutta hieman turhan pehmeänä. Jälkimaku jatkuu mukavan lämpimänä ja mausteisena, tosin ei erikoisen monipuolisena.
Ihan hyvä kuitenkin ja hieman puhtaampi kuin esim QC ja PX.

Tietyllä tavalla tämä jäi positiivisesti mieleen. Pehmeä viski, jossa on kuitenkin kohtalaisen hyvä maku ja aromit. Hyvä vaihtoehto perus kympille ja lisä valikoimissa. Jos kaipaa kuitenkin enemmän ytyä ja "likaisuutta", niin suosittelen kääntymään Quarter Cask:n suuntaan ja taas jos haluaa marjaisuutta ja mehiläisvahaa vielä lisäksi, niin valinta on PX cask.

12 kesäkuuta 2013

Rekolan Panimo Munkintie, 6,7%

Pienpanimo, suodattamaton, pastöroimaton ja "elävä olut"... nyt on einekset kohdillaan, mmmm. "luostarimaisia vaikutteita" on tarjolla. Valmistuksessa käytetty siirappia.

Copyright © Rekolan Panimo 2012

Tuoksu on pehmeän hiivainen ja paahtuneen rukiinen. Oikein miellyttävä. Tähän asti siis hyvin menee. Entä maku?
Ok, ensin tuli mieleen noin viikko sitten mökillä juomani sahti, mutta parempana. Belgialaisen oluen, sahdin ja kermaisen brittialen välimuotoa. No en tiedä, mutta oikeastaan koitan sanoa, että hyvää on. Paahtunutta karamellisoitunutta mallasta, hiivaista pullaleipää ja sopivasti ja aika tasapainoisesti humalaa. Jälkimakuna imelää mallasta ja paahteista kahvia. Onhan tämä kohtuu makeahkoa, mutta jos lukee oluen taustat tästä linkistä ja antaa mielikuvitusten lentää, niin tämä on mainiota.

Jos jotakin saisi toivoa lisää niin ehkä millinverran vähemmän makeutta. Kannattaa kokeilla jos ei paksu ja makeahko ale pelästytä.




Nokian panimon Keisari 66 American Pale Ale, 4,2%

Tämäntyyppisiä oluita ei liiemmin maitokaupassa löydy, varsinkaan suomalaisen panimon tuottamana. Olut on saanut nimensä Yhdysvaltoja halkovan valtatie 66:n mukaan. Suodattamaton pintahiivaolut, jossa käytetty amerikkalaista cascade-humalaa.

Tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan havuinen voimakkaan humalainen tuoksu. Myös karamellisuutta. Maku alkaa reilun humalaisena ja greippisenä. Avautuu suolaisemmaksi. Jälkimakuna reilu humalaisuus.
Tämä on maitokaupan parhaita oluita varsinkin jos hakee katkerampaa vaihtoehtoa. Jälleen onnistunut tuote Keisari-tuotemerkille.


Alkoholipitoisuus 4,2 %
Kantavierre 10,2p-%
Väri 18 EBC
Katkerot 55 EBU

Jenkkimaistelu kesäkuu 2013

Pidettiin pienimuotoinen Jenkkitasting kesäkuun alussa parin kaverin kanssa kotiareenalla. Kursivoituna otsikon perässä oma ranking.

1. FEW White Dog, 40%. 6.
Raakaa "viskiä"

Kypsyttämätön tisle. mäskissä 70% maissia, 20% vehnää ja 10% "two row" mallasta (en osaa suomentaa).
Viljainen ja pölyinen tuoksultaan ja maultaan. Mietoa viinaisuutta ja jotenkin vetinen suutuntuma. Kuitenkin parempaa kuin kossu.


2. Balcones Texas single malt, 52,9%. 2.

Single malt jenkeistä.
Sherryviskin ja bourbonin välimuotoa. Mausteinen ja herkullinen tuoksu. Maku oli mausteisen lämmin ja tamminen. Pitkä ja maukas jälkimaku. Suklaata ja vaniljaa.
Erikoinen tapaus. Muistuttaa paljon bourbonia, mutta on kuitenkin ihan erilainen. Hyvää.


3. Mellow Corn, 50%. 5.

2 vuotta kypsytettyä maissiviskiä.
Pölyistä maissijauhoa ja mietoa mausteisuutta tuoksussa. Maku on miedon bourbontyyppinen ja yllättää pehmeydellä. Makeahko ja pippurivivahteinen. Jälkimaku ohut ja makea.


4. Balcones True Blue, 50%. 1.
Jenkit rivissä

Paahdetusta "True Blue"-maissilajikkeesta tehtyä maissiviskiä.
Tuoksussa runsas kermatoffeen ja taatelin ryöppy. Kanelia ja mehiläisvahaa. Maussa samaa mehiläisvahaa, maissia, raakaa viljaa ja kaakaota. Paksu jälkimaku. Oikein hyvää.


5. Wild Turkey Straight Rye, 50,5%. 3.

Happaman kirpeä ja vahvan mausteinen tuoksu. Maku samankalatainen tuoksun kanssa. Happamaa ruisleipää, makeita mausteita ja hieman päärynää. Tasainen suorittaja, mutta ihan maukasta.


6. Balcones Brimstone, 53%. 4.

Savustettua maissiviskiä. Tämä on savustettu jälkikäteen, eli jyvien sijasta itse viski on savustettu mm. Texasin tammella.
Tuoksussa selkeä grillisipsin ja paistetun pekonin haju. Outo. Hiiltä ja sammutettua nuotiota. Maussa nuotiosavua...ihan kuin olisi lisätty palaneen puun hiilinokare. Grillattua possua ja pientä mausteisuutta. Aika epäbalanssissa mielestäni.

Mielenkiintoinen setti maistella. Kiitos seurasta Laura ja Jyrki jälleen kerran.

BenRiach 29yo 1983 Refill Hogshead, cask 291, 43,1%

Melkein yhtä vanha kuin isäntäkin kirjoitusvaiheessa. Vanhempia Benkkuja ei ole tullut liikaa maisteltua ja nyt korjataan edes hieman asiaa. Odotukset on isohkot, sillä muutama nuorempi benkku on maistunut ihan hyvälle. Katsotaan sanoi.

Kirpeän hedelmäinen, lievästi laventelinen ja toffeemaltainen. Tuoksu ei herätä mitään erikoisia tunteita.
Maku on hieman tuoksua parempi. Raikasta kesähedelmää, vaniljaa, tammea ja puunkuorta. Myös kärtsätyn puun vivahde. Jälkimaku on pitkä mutta yksinkertainen. Hedelmää ja vaniljaa. Hieman laventelia taustalla.

Täytyy myöntää, että ei kyllä mitään erityisiä hurraahuutoja herättänyt tämä yksilö. Odotin enemmän 29 vuotiaalta Benkulta. Tähän saattaisi sopia savu ja se varmaan toisi lisää ulottuvuutta. Nyt esitys on hieman tylsä ikäisekseen.


Vahva-Fiddich

Glenfiddich. Ensimmäisiä "laatu"-tuttavuuksiani single malteihin oli Glenfiddich 15yo solera. Ihan kelpo viski vieläkin. 12yo on saatavilla lähes joka paikasta ja sekin ihan hyvä kesäviski-luokkaa (varsinkin paremman puutteessa). Nyt kokeillaan kuitenkin hieman vahvempaa GF:ä, sillä yleensähän nämä ovat 40% alkoholipitoisuudeltaan ja se onkin muutamissa maistamissani GF:ssä mietityttänyt, olisiko tuhdimpi parempaa.

Glenfiddich 15 Year Old Distillery Edition, 51%.

T: Hieman saippuaista sherrytynnyriä. Kohtalaisen keväinen raikkaus.
M: Ilman vettä mukavan potkiva kokonaisuus. Latautuneempi ja makeampi, kuin perus 15yo. Paksumpaa. Makuprofiili on mkuitenkin erilainen, ollessa enemmän bourbonmausteinen. Kuivat hedelmät ja sherryisyys on taustalla.
Vesilisä avaa enemmän saippuaa tuoksuun ja tuo pistävyyttä. Makukin muuttuu ehkä hieman tylymmäksi ja yksinkertaiseksi. Vesilisä toi makuprofiiliin ja tuoksuun Balvenien Golden Caskin tapaan pesuainetta ja kitkeryyttä. Itse olen kokenut tämän häiritseväksi. Tykkäsin enemmän ilman vesilisää.

Balblair 1989 3rd Release, 46% (OB)

Muutamaa Balblairia maistaneena, mielikuva on tästä tislaamosta aika hyvä. Ne mitä olen maistanut ovat olleet raikkaita ja hedelmällisiä. Mm. Balblair 1995 ja 1997. Odotukset siis jokseenkin korkealla, odottelen hedelmäistä, hieman sherryistä ja vaniljaista viskiä.

T: Juuri mitä odotin. Hedelmäistä, hieman lämpimän toffeenvivahteista ja vaniljaista tuoksua. Pientä maltaisuuta.
M: Hieman pidättynyt. Greippiä, rusinaa, omenaa ja mallasta. Tanniinisuus kuivaa ja ehkä kitkeröittääkin. Lyhyessä jälkimaussa tulee kyllä vaniljaa ja hieman hedelmäisyyttä, mutta kaikenkaikkiaan odotin enemmän mausta. Yllättävän yksinkertainen. En tälläkokemuksella ostaisi kaappiin ilman erityistä tarjousta.


Lahtelaista taidonnäytettä

Teerenpeli Kaski (Distillers choice), 43%

Mökkiloman päätteeksi, Lahdessa käynnin ohessa tuli piipahdettua Teerenrannassa. Ensimmäinen Suomi-viski mitä pääsen maistamaan. Tai olisihan noita tilaisuuksia ollut aiemmin tämän Teerenpelin tislaamon tuotteista, mutta aiemmat 6-, ja 8-vuotiset tisleet eivät ole niin houkutelleet. Tältä se tuntui ja maistui.

Aika nahkaisa ja sherryisä tuoksu. Tosi hyvä itseasisassa. Suklaista ja vanhoja huonekaluja, rautatiepölkkyjä ja vanhaa tummaa rommia.
Makean sherryinen alkumaku. Punaista marjaa, reulusti mallasta ja paahdettua viljaa. Jälkeen tulee nahkaa ja suklaata sekä hieman kahvia. Tämähän on kelpotavaraa ja ei harmittaisi pulloa omistaa.

Bushmills 1608 400th Anniversary, 46%

Tuoksusta tulee esiin voimakkaasti mokka, tumma kaakao, luumukiisseli ja tummaa rommia. Tumma tuoksu. Ihan miellyttävä ja mukavan vahva.
Maku on pliisumpi ja maltillisempi kuin tuoksu antaa ymmärtää. Alun metallisuuden jälkeen tulee hieman kuivattuja hedelmiä ja nahkaa. Vivahde salmiakkia.

Hieman jää kokonaisuus yksinkertaiseksi. Tuoksun perusteella odottaisi enemmän. Blendin "vikaa"?

Bowmore 10yo Tempest batch 3, 55,6%

Mökillä maistettua savuherkkua.
Tuoksusta löytyi yllättävästi hieman samaa vivahdetta kuin Springbankista. Sitoutunut ja öljymäistä hedelmäisyyttä. Hieman lakritsia. Savua on, mutta yllättävän ahtaasti. Tykkään tuoksusta. Vesilisä avaa tunnelmaa.
Ensipuraisu on yhtä sitoutunut/latautunut kuin tuoksu. Ensin antaa hieman odottaa ja sitten kuin pieni pommi olisi räjähtänyt. Päärynää, omenaa, lakritsia, vaniljaa ja savua. Suolaisuutta avautuu jälkikäteen. Tuoreen nuorekas ja raikas. Mukavan pippurista nuorta tammisavua. Tämä on hyvää. Vesi avaa tätä ja tuo enemmän makua. Makukin muistuttaa Springbankia tietyllä hedelmäisellä öljyisyydellä, ja sehän passaa minulle.

Tämän perusteella tuli ostettua Batch 4 laivalta hintaan 59e/0,7l.

Asikkalassa mökkiolutta

Tuli käytyä mökillä toukokuun lopulla ja siellä tietenkin nautittua laatuoluita. Tässä muutama ote koottuna.

Urho lager, 4,6%

Laiturin päässä, aurinko paistaa ja saunan jälkeen. Tietty tämä näin toimii kohtalaisen hyvin.

Pihamaan Sahtia
Tätä ennen tuli nautittuu lasi paikallista Pihamaan Sahtia, 9%:sta. Sahti oli yhtä yllättävä kuin edellisenkin kerran. Terveisiä Päijänteen rannalta, Heinolasta.


Lapin Kulta Tuisku, 4,7%

Panimomestari Mika Mäkelän käsialaa oleva luomuolut Lapin Kullalta. Nautittuna nuotion äärellä saunan jälkeen, +1 siitä.
Tuoksu on raikas ja kevyen sitruksinen. Mukavan kirpsakka. Mauku on kuohkean hiilihappoinen, miedon samea ja kevyen sitruksinen.


Karhu Ruis, 4,7%.

Tämä on toiminut minulla hyvin bulkkiolueksi. Miedosti humalaa, kevyttä rösöisyyttä ja raikkautta. Alkosta lasipullossa parempaa.


Robinsons Old Tom the original, 8,5%

Hapahko, paahteisen viljainen ja hieman mäskinen   tuoksu. No ei siinä vielä mitään spessua, mutta maku....  Mmmm... Samean mäskinen, maltainen, hiivaista taikinaa, paahdettua kookosta ja pähkinää. Intensiivinen ja moniulotteinen, paksu vahva ale. On edelleen mielestäni parhaita aleja. Varsinkin raskaiden sarjassa. Jälkimaku ohraisen mausteinen. Toimii.

 
Vanha Tomppa nuotion ääressä


Fuller's brewers reserve no.4, Old Comte de Lauvia Armagnac casks, 8,5%

Tämä on sarjassaan neljäs erikoisuus tynnyrikypsytettyjä oluita. Brewers reserve on olutta, jota on tynnyrikypsytetty erilaisten tisleiden käytetyissä tynnyreissä. Vuonna 2008 näki päivänvalon ensimmäinen mestariteos. Tämä neljäs on kypsytetty 365 päivää tynnyreissä, joissa on aiemmin ollut Comte de Lauvia Armanjakkia.

Laatu-Fullersia laiturilla
Tuoksussa meripihkaa, raikasta ja makeaa humalaa, hunajaa ja kukkaista tammea. Hyvä vivahteikas tuoksu. Maussa kirpsakka puraisu hiivaista ja hunajaista mallasta, jonka jälkeen pehmeää rypälemäisyyttä paahdetulla karamellilla. Oikein mukava ja maukas suutuntuma. Humalaisuus mietona taustalla. Jälkimaussa paahtunutta hunajaa, karamellisoituja rypäleitä ja ripaus tammea. Kokonaisuus maukas ja mukavan raikas. Yllättävän kevyt ja pirteä ja kuitenkin monimuotoinen ja herkullinen. Ostaisin toistekin.

Rousal Brygghus, Rousal Pils, 4,6%

Rosalan saaren (Kemiönsaarenkunnassa) käsintehtyä mikropanimo-olutta lasissa.
Suodattamaton ja pastöroimaton pils. Humalaisen greippinen ja hiivainen tuoksu. Maussa myös hiivaisuutta, humalaa ja sitruksia. Aika tuhti makutuntuma. Paksuhko ja kuivattava jälkimaku. Oikein hyvät mallasvivahteet ja muutoinkin aika kiva kirpsakka suodattamaton olut.

"Vuonna 2012 Turun saaristossa toimivan leipomon yhteyteen perustetun Rousal Brygghusin ensimmäinen olut valmistui myyntiin 7.3.2013. Valmistuksessa käytetään ohra- ja vehnämallasta, tšekkiläistä Saaz-humalaa, hiivaa ja keittoon lisätään myös sokeria. Tulos on jonkinlainen hybridi – nykyisen muotisuuntauksen tapaan. Vankan hiivasakan päällä pullossa käymistään jatkavan suodattamattoman oluen nimi viittaa pohjahiivaoluiden eli lager-tyylin vankkaan perustaan, pils-olueen."

11 kesäkuuta 2013

Glenmorangie Signet, 46%

Tämä NAS (ikämerkitsemätön) pullote sisältää osan jopa yli 30-vuotista tislettä. Toisaalta mainitaan, että loppuosa on sekoitus eri vuosikertojen tisleitä. Näin ei voida mitenkään varmuudella tietää kuinka paljon tässä on minkäkin ikäistä viskiä. Tämän ehkä varsinainen juttu on kuitenkin se, että tässä on käytetty ns. paahdettua suklaamallasta. Tämän kuvittelisi tuovan jotakin erikoista vivahdetta. Katsotaan.

Edellisen kerran maistoin tätä Uisgessa vuoden alussa, silloin ei jäänyt mitenkään erikoisena mieleen.
Nyt tälläkertaa löytyy jotakin mielenkiintoisempaa. Maistuu ihan hyvältä. Mukavan lämmin ja suklainen. Paksuhko karamellinen suutuntuma. Sopivan vahva. Viimeksi muistaisin jälkimaun olleen lyhyehkö ja muutenkin tämän vähän lässähtävän. Nyt kuitenkin jälkimakua riittää hyvin. Jälkimaussa löytyy karamellisoidun appelsiinin ja tammitynnyrin vivahdetta. Paahteisuuskin antaa tiettyä pehmeyttä ja toffeisuutta.


Benriach 32yo 1978 Tokaji finish cask#4417, 50,4% ja Kilchoman 2010 spring release, 46%

Iäkäs Benkku
Jyväskylässä työmatkalla vapaa-aika kului viskin merkeissä. Terassilla oli mukava hyvän ilman kera nauttia muutama maltainen.

Benriach 32yo 1978 Tokaji finish cask#4417, 50,4%

Tuoksu. Makean viininen. Hieman alkoholinen. Marjoja ja hunajaa.
Maku on kevyen turpeinen ja miedon marjaisa sekä hunajainen. Muistuttaa hieman sherryistä viskiä, mutta tietyllä tavalla makeampi ja mausteisempi. Vaniljaa ja tanniineja tulee jälkimaussa. Hitusen yksinkertainen. Tässä on kuitenkin hyvä vivahde mausteisuutta, kukkaisuutta ja viinisyyttä sopivassa tasapainossa.


Kilchoman 2010 spring release, 46%

Tuoksu on kesäisen Grillisavuinen. Lihasavua, kuivaa hiiltynyttä puuta, vaniljaa ja sitrusta.
Maku alkaa makealla ja miedon maltaisella maulla. Jatkuu makealla maltaisella savulla ja hieman turpeisella taustalla. Ripaus yrttiä. Jälkimaku voisi olla hieman voimakkaampi.

Glendronach Single Cask's 1996 ja 1989

Glendronach 14yo 1996 oloroso cask #197, 59,7%

Tuoksu on vahva oloroso sherryinen, voisi melkein luulla itse sherryksi. Mukaan tulee toffeeta, paahdettua pähkinää, karamellisoituja viinirypäleitä ja mokkaa. Maku on ilman vesilisää erittäin kireä. Maussa kuitenkin avautuu taustalla hyvin oloroso ja toffee. Vesilisän kanssa saa pehmeää kermatoffeeta, rypäleitä ja kahvia. Kohtalaisen pitkä maku. Ihan hyvä, mutta näitä on parempiakin. Turhan kireä loppuun asti.

Glendronach 20yo 1989 PX cask #3315, 53,2%

Tuoksu paljon maltillisempi ja kermaisempi sherry. Rypäleitä ja paahdettua fariinia. Mokkaa ja hieman nahkaa. Nostalgisempi tuoksu (vanhoja huonekaluja). Maku on jopa ilman vetta mukavan syvä ja avautunut. Kahvia, toffeeta, maitosuklaata, mantelia ja nahkaa. Veden kanssa avautuu entisestään. Pehmeyttä ja makeutta tulee hieman lisää. Tämä on huomattavasti parempi. Syvempi ja tasaisempi.

Glengoyne 21yo OB, 43%, 2010

Tuoksusta saa heti irti nahkaisia ja tummia vivahteita. Kahvia, öljyisyytta ja kookosta. Hyvä tuoksu, sopivan tunkkainen, nahkainen ja leivontamausteinen sherrytuoksu.
Maku mmm.. on hyvä. Tumman mausteinen, kookosta, kahvia, suklaata, kuivia hedelmiä, nahkaa, tammea ja pähkinöitä. Kuivattaa suuta sopivasti. Jälkimaku herkullisen hyvä. Mausteisuus avautuu. Mukana tulee kuivattuja banaaneja, kookosta ja kuivattua aprikoosia. Tämän maiston perusteella mainio sherryviski

The Balvenie Single Barrel 15yo, 47,8%

Hunajanmaltainen kirpeä tuoksu. Bourbontyyppisiä aromeja ja kesäinen nenätuntuma. Lasissa seisseenä tulee lisää mallasta ja viljapölyä. Maku oli raikkaan hedelmäinen ja tietyllä tavalla kevyt. Edelleen bourbontyyppisiä mausteita ja kevyttä sitruksisuutta.
Maukas ex-bourbon kypsytetty viski esim kesään, mutta ei herättänyt mitään erityisiä viboja.

Longrow 11yo 2001 - Rundlets and Kilderkins, 51,7%

Tislattu 2001 ja pullotettu 11-vuotta myöhemmin. Tislaus on ollut siis samana vuonna kuin tämän edeltäjän Springbank R&K. Nimi tulee kypsytyksessä käytetyistä Rundlets & Kilderkins tynnyreistä, joiden koot ovat 15 ja 18 gallonaa. Jos näitä siis vertaa tvallisesti käytettyyn hogshead -tynnyriin, niin koot ovat 2/7 ja 1/3 tynnyristä. Huhuja liikkuu, että vastaava Hazelburn -versio saattaa ilmestyä alkuvuodesta 2014.

Tuoksuu turpeiselta, savuiselta ja hieman metalliselta (terästä). Jodia ja merilevää hieman. Maku oli yllättävän punamarjainen, sitruksisella merisuolalla höystettynä. savua ja turvettä löytyy aika mukavasti. Mausteista savua. Rautaisuutta tulee myös maussa. Oikeastaan mineraalisuutta.

Tämä antoi enemmän kuin osasin odottaa. Mausteisuutta ja marjaisuutta on mukavasti savun, suolaisuuden ja turpeen seassa ja tämä on oikeastaan aika tasapainoinen. Pidemmällä jälkimaulla tämä olisi erinomaista.

Japanilaisten viskien kotitasting

Japanilaisia pienen setin verran kaveriporukalla kotimaistossa. Illan oma ranking lihavoituna otsikon perässä.

1. Yoichi 15yo OB, 45% 3.

T: Sherryinen, hieman turpeinen ja terävähkö. M :Kihelmöivä, kuivia hedelmiä (luumua, taatelia, rusinaa), pähkinää ja kevyttä turvetta. Jälkimaku lyhyempi kuin toivoisi odottaa. Tuoksu oli tosin hyvä.


2. Hakushu bourbon barrel, 48,2% 4.

T: "tavallisen" bourbonvaikutteinen, raikas, ohut ja hieman vetisen vaniljainen. Parani lasiajalla. M: Mausteisen vaniljainen, päärynäinen ja omenainen. Hieman sitrusta. Yllättävän "hellä" vaikka prosentteja löytyykin kohtuusti. Jälkimaku kuivattava ja tanniininen sopivasti.


3. Nikka Taketsuru 21yo OB, 43% 1.

T: Yoichi 15 kaltainen ilman turvetta. Hieman pehmeämpi ja suklaisempi. M: Alun kermaisuuden jälkeen avautuu hyvää sherryä. Kuivia hedelmiä siis rutkasti, suklaata ja hieman pähkinää. Lopussa pientä metallisuutta. Tästä tulee mieleen Aberlour 18yo. Hyvää on.


4. Miyagikyou 10yo OB, 45% 5.

T: Hieman pölyisen tunkkainen ja blendimäinen. Paranee ajan kanssa. Hieman nurmikkoa. M: Tavallisen ympäripyöreä. Hieman kuivaa hedelmää (banaanilastua ja luumua) ja bourbontynnyriä. "Keskitien" varovainen kulkija ja päivittäisviskiluokkaa. Jättää aika kylmäksi.


5. Nikka pure malt black, 43% 2.

T: Yrttiä, savua ja hieman merisuolaa. Selvästi erilainen kuin edelliset. M: Täyteläinen, yllättävän ytimekäs (voimaa ja syvyyttä), miedosti turvetta, vaniljaa ja fariinisokeria. Jälkimaussa hedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja hieman palasaippuaa (hyvällä) kohtalaisen pitkäksi aikaa. Hyvä viski.

Tarkkaa touhua
Hyvä setti ja mukava ilta kokonaisuudessaan. Ei kuitenkaan mannerlaattoja vielä liikuteltu näillä viskeillä. "Jälkkäriksi" maistettiin vielä vuoden 2001 Kiinalaista luumuviiniä. En tykännyt.

Hazelburn 12yo OB, 46%

Tuoksussa tulee Springbankin öljyisyyttä ja sitruksisuutta. Lisäksi on suklaata, mantelia ja toffeeta. Pölyisempi ja "mattaisempi" nenäfiilis kuin SB CV ja 18yo.
Maussa alkuun suklaata, toffeeta, pehmeää kermaa ja mantelia. Maku on mukavan pitkä ja jälkimakukin jatkuu kivan pehmeänä ja mantelisena. Maustakin löytyy tuota SB tunnistettavaa öljyisyyttä ja pientä sitruksisuutta, mutta pehmeänä ja toffeisena. Sheryisyyttäkin löytyy ja makutuntuma onkin pehmeän sherryinen. Aika hyvää.


Springbank 18yo second edition OB, 46%

Samplen maisto kun SB:tä teki mieli. Verrokkina Springbank CV 46% (2012).
Makean viinin ja kirpeän vihreän omenan vivahteita tuoksussa. CV:n kuiva viljamaisuus on väistynyt tieltä ja tilalla enemmän kuivia hedelmiä ja pähkinää. Myös öljymäisyys on paljon vaimeampi.
Mausta huomaa välittömästi kypsemmän ja täyteläisemmän koostumuksen. Kuivempi ja mausteisempi. Makeus on tasaisempaa ja savua löytyy enemmän. Jälkimaku syvempi ja pitempi.

Tykkään CV:stä ja se onkin uponnut viimeaikoina hyvin. Tämä 18 on mukavan erilainen ja tykkään siitä myös. Täytyy maistaa vielä muutamia kertoja ennen yhteenvetoa, mutta nämä Springbankit ovat alkaneet kiehtoa ja maistuu minulle tällähetkellä kerta toisen jälkeen.


Stadin Panimo Savuruis Portteri, 6,5%

Uutuus Helsinkiläiseltä mikropanimolta. Tämä on mielenkiintoinen panimo. Kaikki sen tuotteet ovat lisäaineettomia, pastöroimattomia ja suodattamattomia. Itse arvostan pastöroimattomia ja suodattamattomia oluita, koska monesti niistä saa paremman maku- ja tuoksuprofiilin. Ovat omalla tavalla "rikkaampia" ja alkukantaisempia. Tämä panimo lisäksi tekee mukavan erilaisia oluita. Käyttävät paljon erilaisia viljalajikkeita ja myös yhdistelee niitä. Tässäkin yksilössä on ohra-, ruis-, ja vehnämallasta. Odotuksen on korkeat.

Tuoksu on aika voimakas, humalainen, paahteinen ja kuohuvan tumma. Tuoksusta tulee mieleen voimakkaasti humaloitu brittiolut, mutta tietyllä tavalla makeampana ja pehmeämpänä. Kohtalaisen aromikas ylipäätänsä.

Maku on tuhdin paksu, mutta mukavan pehmeä kärjistä. Alussa tulee heti humalat esille, mutta erittäin miellyttävästi. Ei ole yhtään "yliterävä". Maku aukeaa ja muuttuu rukiiseksi, paahteiseksi ja hiukan 90%-tumman suklaisen kuivaksi makuprofiiliksi. Savu tuntuu pienenä katkerana tervaisuutena. Ikäänkuin vanha rautatiepölkky (hyvällä tavalla). Jälkimaussa on tummapaahtoisia kahvipapuja ja kuivaa savua. Tämä on jännä, sillä maku ei loppujenlopuksi ole aivan omaan suuhun herkku, mutta koko tasapainoisuus on mielestäni aika hyvä.

Hazelburn 8 yo Sauternes wood, 55.9%

Voimakas ja vivahteikas tuoksu. Hieman alkoholinenkin aluksi. Maku on alkuun erittäin tiukka. Liiankin tiukka ilman vesilisää. Veden lisäyksen jälkeen alkaa löytyä makeaa puuta, kanelia ja tummaa ummehtuneita hedelmiä. Reilun vedenkin jälkeen aika tiukka. Ei ollut minusta kovin tasapainoinen.

Bernheim original Kentucky straight wheat whiskey, 45%

Tuoksui aika tyypilliseltä, mutta hieman pehmeämpi ja ruohoisempi vivahde tullee vehnästä. Maku alkoi aika ohuena, mutta mausteisena. Ei kuitenkaan kirpsakkana, vaan pehmeänä ja makeana. vaniljaa tulee reilusti lasiajan kanssa. Parani muutenkin kun antoi aikaa lasissa oleskeluun. Tätä voisi siemailla useamminkin.


Wild Turkey 101 Rye Whiskey, 50,5%

Makean paahdetun ruisleipäinen tuoksu. Kuivaa paahdettua fariinisokeria ja vaahterasiirappia. Hapanta imelää omenaa ja greippiä.
Maku on yksioikoisempi kuin tuoksu. Ohuen  ja pippurisen alun jälkeen tulee ryöppy mausteita. Mutta mausteisuuskin on hieman yksinkertaista. Muskottia, kanelia, siirappia ja pieni happamuus. Sivumakuna on jokin sweet&sour ja mintun vaikutelma. Kuivaa. Täytyy maistaa kaapista löytyvän Rittenhouse rye:n (50%) kanssa, mutta äkkiseltään villikalkkuna tuntuu heikommalta.

Young's Double Chocolate Stout, 5,2%

Tämä on ollut jo pitkään omaan suuhun maistuva stout. Sopii mainiosti sikarin kanssa.
Minun mielestä tässä on kaikkea juuri sopivasti. Paahtuneisuutta, kahvia, kirpeyttä, maltaista suklaisuutta (sopiva vivahde), katkeruus on erittäin sopivaa ja jälkimaku sopivan keskipitkä tai jopa pitkä. Tuoksu hivelee suklaisuudellaan, maltaisella viljaisuudellaan ja sopivan paahteisella humalaisuudellaan.

Tämä on kautta aikojen jakanut omien tuttujen mielipiteitä. Monien mielestä suklaa lyö läpi liikaa, monet ei tykkää tunkkaisuudesta jne jne. Mutta jos on stoutin ystävä, niin ei voi olla pitämättä. Eihän tätä aina tee mieli, mutta jos stouttia himoitsee, niin tämä toimii aina.


Blendien taisto

Tuli maisteltua muutama blendi kavereiden kera kotitastingissa. Tasting vedettiin sokkona.

Blendit rivissä. Lisäksi "vieraana" Springbank, Knob ja Laga
Omat lyhyet havainnot olivat seuraavanlaisia

1. Raikas sitruksinen tuoksu. Hieman pehmeää tammea ja inkivääriä. Myös viljaa löytyy. Maussa tulee aika tasainen ryöppy. Samaa sitruksisuutta kuin tuoksussa. Sitruunankuorta, inkjivääriä, vaniljaa ja kauraleipää. Kohtalaisen terävä, mutta muuttuu nopeasti pehmeämmäksi. Jälkimaku ei ole kuitenkaan erityisen pitkä.

2. Miedon turpeinen, vanhan miedon nuotiosavuinen ja hireman tunkkainen tuoksu. Hieman tulee mieleen Jura. Maussa alkupistelyn jälkeen ei jää oikein mitään. Katoaa mietoon kermaisuuteen. Hyvin lyhyt. Pienen pieni savuisuus ("makkarasavu") jälkimaussa.

3. Tuoksussa hapanta viiniä, avatuja viinipullonkorkkeja (kosteita) ja hieman marjaisa. Maku lämmittävän paksu, tummaa viiniä (olorosoa?), siirappia ja fariinisokeria. Hieman hunajainen myös. Pehmeä jälkimaku.

4. Tuoksu on Kukkainen, tamminen, kermatoffeinen ja vaniljainen. Löytyy myös hieman kahvipapuja ja tatelia. Myös jotakin saippuamaista, mutta hyvällä tavalla. Maussa hieman samoja fiiliksiä kuin tuoksussa. Lämmintä vaniljakastiketta, kukkaista öljyisyyttä, taatelia ja kahvia. Pitkä jälkimaku jossa tuo mausteinen saippua tulee miedosti esiin. Tämä on oikein hyvää.

5. Tuoksuu viinitynnyrille. Ummehtuneita lehtipuun lehtiä, kumia, laimeaa kahvia. Maussa maitosuklaata, fariinisokeria, luumua, sitrusta ja tummia marjoja, etenkin boisenmarjoja.

6. Tuoksussa kuivempaa savua, jodia, kuivaa turvetta ja raakoja vihreitä ja keltaisia hedelmiä. Maussa mietoa vaniljaa, valkopippuria, maustepippuria, greippiä ja hieman alkoholia ja katkeraa vihreää (humalaa?). Jälkimaku hieman kitkerä ja tanniininen huonolla tavalla.

Viskit oli seuraavat, oma ranking juoman perässä:
1. Ballantine's 17yo 43% 2.
2. The Black Grouse 40% 6.
3. Scottish Leader 40% 3.
4. Hibiki 12yo 43% 1.
5. The Famous Grouse PortWood 40% 4.
6. VAT69 40% 5.

Ardbeg "Neljän suora"

Maaliskuun lopussa 2013 tuli maisteltua omatoimisesti Ardbegin "neljän suora" Punavuoren Ahvenessa. Ardbegin uusi matka kohti uutta 10yo tislettä. Tislattu 1998.



VY=very young, SY=still young, AT=almost there, RENA=renaissance

Very Young, 58,3%

Tuoksussa ensin yllättää viljapöly ja muutenkin "maalaismaisema". Leikattua viljaa, tuore heinä ja nokipalat. Savua löytyy makeana.
Maku alkaa samankaltaisella vivahteella kuin tuoksu, eli viljasiiloa, makeaa savua, tervasalmiakkia, maltaista nokea. Mukavan potkiva ja pippurisen vaniljainen.

Tämä oli kyllä oikein hyvä. Tykkäsin paljon tuoksusta joka toi ennenkokemattomasti raaka-aineita esiin. Alusta loppuun maukas.

Still Young, 56,2%

Tuoksussa samaa kuin edellisessä, mutta ei nään niin selväpiirteisesti. Makeaa savua ja turvetta, puhdasta viljaa ja raikasta sitruunaa. Maussa tulee märkää nokisavua, puhdasta nuotiota ja makeaa puuta. Tämä tuntuu vähemmän "äkäiseltä" kuin VY. Jälkimaussa tulee vaniljaa ja lakritsia.

VY veti pidemmän korren.

Almost There, 54,1%

Tuoksu on kirpeempi kuin SY. Hedelmäistä vivahdetta. Savu on hiukan etäämmällä kuin edellisissä. Navetan vivahde hyvällä tavalla. Tämän tuoksu ei ole niin hyvä kuin edellisten. Alkaa vähän "normalisoitumaan".
Maku tuo enemmän suolaisuuta ja salmiakkia kuin edellisissä. Yksitoikkoisempi. Makeus on hieman vaimentunut. Syvyyskin on kaventunut. Jälkimakuun tulee kuitenkin roima annos vaniljaa.

Renaissance, 55,9%

Nenää kutittaa vaniljainen savu, turve ja suolaista pastillia. Kuivattava tuoksu. On selkeästi yksinkertaisempi kuin VY ja SY.
Maku muistuttaa jo enemmän nykyistä kymppiä. On kuitenkin selvästi rilainen. Vaniljaisempi ja makeampi. Lääkettä, nuotiosavua, hiiltä, pippuria ja lakritsia.

Näistä kaikista eniten minulle maistui VY ja SY. Niiden tuoksu ja maku poikkesi edukseen. Monipuolisia ja maukkaita. Tasapainoa ja syvyyttä löytyy.

Glendronach 15yo ja 18yo OB

 Glendronach 15yo revival 46%

Tuoksu on kireä, nahkainen, liuotinta, tummaa pähkinää ja hedelmää, alkoholia. Maku alkaa aika yksitoikkoisena, alkoholi, hedelmäinen kirpeys, pähkinää, katkeraa mallasta. Jälkimaku muuttuu parempaan suuntaan mausteiseksi hunajaiseksi ja pehmeän kermaiseksi. Tämä taitaa vaatia pitempää lasiaikaa. Ei kyllä säväyttänyt tälläkertaa, mutta laitetaan hieman "pahan kaulan" piikkiin.

Glendronach 18yo allardice 46%

Tuoksu on syvempi ja rikkaampi kuin 15 yo, vaaleaa suklaata, kanelia, sherryä, musteisia kuivia hedelmiä (taateli, viikuna ja luumu), ja kuivattua viljaa. Maku on myös rikkaampi. Tuntuma on heti paksumpi ja öljyisämpi. Samoja mausteisia kuivia hedelmiä kuin tuoksussa, pientä metallisuutta, toffeeta, murutaikinaa ja kaakaota. Jälkimaku maukkaampi ja pitempi kuin 15yo.

Näitä ennen tuli maistettua nollaviskinä The Famous Grouse Malt Whisky Aged 12 Years 40%

Tuoksu tuntuu laimeakylmältä ja ohuelta mallasviskiltä. Maku on myös laimea ja vetinen. Ei löydy oikein mitään hyvää. Pieni aavistus mausteita ja mallasta. Huono. No kyllä tällä suun marinoi.

Laitilan Kievari Mämmi, 5,2%

Takaisin oluisiin. Laitilan Kievari Mämmi 5,2%

Ensimmäisen kerran tämä kävi lasissa jokunen vuosi takaperin. Silloin maitokaupan versio (4,3%). Muistelen, että oli vetinen, paahtunut ja tylsä.

Tämä vahvempi ei kyllä yllättänyt sen enempää. Ensireaktio oli laimeasti suolainen paahtunut ja vetinen olut. Nyt tässä rauhassa maistelleena totean näin: Suomalaiseen "tavalliseen" olutmakuun sopiva. Ei minulle. Liian vetinen ja erittäin lyhyt. Ei lainkaan syvyyttä. Alussa pienen pieni puraisu makua joka kuitenkin muuttuu heti vetiseksi. Mämmi tästä löytyy korkeintaan pienenä palaneena maltaisuutena.

Edit. No nyt jälkeenpäin kuitenkin ehkä hieman parani tuossa lasissa seisseenä. Hiukan alkoi löytymään maltaisuutta ja paahtunutta viljaa. Tuoksukin parani. Mutta aika pliisu kuitenkin.


Cuesta Medium Dry Sherry, 17,5%

Amontillado-sherryä Pedro Ximénez silauksella. 95% Palominoa ja 5% Pedro Ximénez rypäleitä Jerez superiorin alueelta, keskimäärin 6 vuotta tammitynnyrissä kypsytetty.

Tuoksu on viininen (rypäleitä), kuiva ja hieman hapan. Lasissa hieman aikaa saaneena löytyy tupakkaa ja kahvia sekä jauhettua kuivaa hedelmää.
Maku alkaa happamana (sitruunaa) ja mukaan tulee hieman makeaa hedelmää (omenaa ja viinirypäleitä), hieman pähkinää ja muskottia sekä suolaisia rusinoita. Maku taittuu käyneisiin hedelmiin hyvällä tavalla, mutta maku loppuu hieman kesken. Lyhyt. Tuoksu on parempi kuin maku.


Miles Finest Rich Madeira, 19%

Maistossa makeaa viiniä Portugalista. Miles Finest Rich Madeira 19%.

Tuoksu on kuivahtava, hapan, pähkinäinen ja paahteisen mokkainen. Maku on kevyt ja makea. Muuttuu hieman marjaisaksi ja hapokkaaksi. Punaisia ja mustia marjoja, sokerista sitruunaa, tummaa karamellisoitua rypälettä. Jälkimaku on aika lyhyt. Muuttuu vivahteikkaaksi, hieman kuivia hedelmiä ja pähkinää. Imellettyjä rusinoita.

Tämän tuoksu muistuttaa Olorosoa. Maku on jotenkin erimakea verrattuna tuoksuun. Hyvä jälkkäri


Bowmore 16yo 1989 Limited Edition, 51,8% OB

Tämä viski on rajoitettua erää johon oli sekoitettu 134 kpl, pääosin ex-bourbon tynnyriä, 1989 vuosikerran Bowmorea. Se on tynnyrivahvuinen, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. Kuulostaa hyvältä.

Tuoksu aivan upea. Voimakkaan savuinen ja karamellinen, maltainen ja hieman yrttinen ja kukkainen. Myös vaniljaa tuoksussa ja lakritsia.

Maku on voimakas, salmiakkinen, pippurinen ja savuinen. Kuivaa puhdasta turvetta, tummaa marjaa ja lääkettä. Keskipitkä jälkimaku. Lopussa mausteisuus avautuu. Vesi hieman tasoittaa räjähtävyyttä ja avaa profiilia suolaisemmaksi ja katkerammaksi. Salmiakkisuus vaimenee.

Kokonaisuudessaa erittäin maukas Bowmore.


Glenmorangie Nectar D'or & Artein

Glenmorangie Nectar D'or ja Glenmorangie Artein

Dorin tuoksu on ylihedelmäinen, appelsiininen, makean viininen, hunajainen ja kohtalaisen pehmeä.
Artein on tuoksulta rotevampi, syvempi, tummempi, hedelmäisen mokkainen, mausteisempi ja "yleisesti viskisempi". Minun nenääni tälläkertaa Artein antaa paremman tuoksumaailman.

Katsotaan sitten maut.

Dor maistuu maltaiselle, kellertäville ja vihreille hedelmille (rypäleitä, omenaa, persikkaa) ja viljaisaa vaniljaa. Aika kesäinen ja helppo. Kohtalaisen lyhyt jälkimaku.
Artein... Huh, aivan erilainen. Lämmin kuiva hedelmäinen ja viljainen maku. Kuivaa hedelmää (aprikoosia ja luumua), mallasta, kauraa, alkoholia tulee hieman "sivuilta", kahvia ja sokerimuroja. Jälkimaku pidempi.

Kumpikaan ei mikään makupommi. Aika hillittyjä molemmat. Dor makeampi ja kesäisempi, artein tummempi, kuivattava ja syksyisempi. Alkumaku iski enempi tälläkertaa Dorissa, mutta keskivaiheilta tasoittuu.
Tasapeli.

Aberlour 18yo OB, 43%

Ensimmäisiä "kunnon" viskejä mitä hankin aikanaan.

Tuoksuuu miellyttävän toffeiselle, kuivattujen hedelmien pussille (vahvasti), nougat fiilis, maitosuklaata ja jotakin kenties keltaista kirpeää mehua.
Maku on tumman kaakaoinen, hieman metallinen (kuparia), sherryinen, kuivattuja hedelmiä etenkin luumua ja rusinaa, hieman tummaa marjaa (karhunvatukka) ja häivähdys neilikkaa.


5.8.2013 lisättyä:

Viski parani mahtavasti ajanmyötä. Pullo oli noin vuoden päästä lopuillaan ja antoi vielä viimeisistäkin tipoistaan paljon makua. Melkeinpä voisi sanoa, että tämä oli kaikilla tavoin parempaa loppuakohden. Paahteinen suklaa ja kahvinen aromi. Kuivia hedelmiä löytyy pähkinäisellä vivahteella. Ei voimakkaan sherryinen, mutta parempaa kuin keskiverto sherryviskit.

Stone Brewing, Oaked Arrogant Bastard Ale 7,2%

Tuoksu alkuun kuohkean kermainen, hillittyä humalaista pihkaa, mietoa kahvia, kuivaa mäskiä.
Ensipuraisulla paljastuu kermaisa katkeruus. Tätä seuraa paahtoleipää, kohtalaista katkeraa humalaa, tummaa paahtoa, kitkerähköä suolaisuutta (suolattua greippiä), hieman karamellisyyttä jas vahvaa kaakaota.

Hieman meinaa maut peittyä katkeruuteen, mutta sitten alkaa tapahtua. Suolaista ja kinuskista viljaa, uunipäärynää ja pähkinää. Tammea ei juuri löytynyt, vaikka tämä on kypsytetty amerikkalaisten tammilastujen kera ("american oak wood chips"). Hieman pientä vaniljaisuutta ja inkivääriä. Jälkimaku on aika kuivattava ja humalainen.


Springbank CV, 46% 2012

Springbankiiin olen koittanut tutustua viimeaikoina hieman enemmän. Nyt vuorossa otsikon pullo.

Tuoksu on hieman omituinen. Suolaista sitrusta, makeaa marsipaania ja hieman tomusokeria. Nuori viljaisuus huokuu, mutta tuntuu ihan hyvältä.
Maku on kohtuu voimakas, lämmittävän mausteinen, hedelmäinen (omenaa, päärynää ja rypäleitä), sekä hieman hunajaa ja jodia. Savuisuuttakin on rajatusti. Savu kuitenkin hälvenee jo alkumetreillä. Jälkimaussa on mausteinen ja siitä löytyy hieman yrttinen vivahde. Läpi kokemuksen löytyy hyvää savuista öljyisyyttä ja hedelmäisyyttä.

Ihan hyvää tavaraa. Pidän tämän nuoresta ja öljyisästä savuisuudesta ja viljaisuudesta joka on hedelmillä höystetty.

Chimay Red & White 2013

Chimay white vs red

Valkoinen tuoksuu maltaisen imelälle, suolaista pähkinää, ohrapeltoa, yrttikastiketta, ananasta. Maku valloittaa hiivaisella maltaisuudella, kirpeällä pähkinällä (muskotti), pomeranssia, mukavan humalaisen makea puraisu seuraa keskimakua. Jälkimaussa imelä pähkinäinen mallas. Mmmmmm.

Punainen puolestaa tuoksuu raikkaalle hedelmälle, leipämäinen uunituoksu, nekkukarmellia, vaimeampaa humalaa ja hiivaa kuin valkoisessa. Maku yllättää pirteällä humalalla, kuosällä omenalla, mausteisella maltaalla ja imelällä hiivalla. Jälkimaku lyhyempi kuin valkoisessa. Valinta: Chimay white.

Silja Symphony Tammikuu 2013

Silja Symphonylla tuli käytiä ja tietenkin laivan kapakassa maisteltua mukavan runsaasta, vaikkei niin erikoisesta, valikoimasta eri pulloja. Alla kootut palat maistoista.

Ensimmäinen päivä:

Glenfarclas 105 ,60%

Tuoksussa vahva toffee, kermakaramelliä, ruohoa, hieman alkoholin pistävyttä ja kuivaa sherryä. Maku alkaa voimakkaana tulisuutena. Lämmön laskettua tulee sherryä, ruohoisuutta, hieman greippiä, toffeeta, pähkinää. Jälkeen löytyy yrttiä, hieaman nahkaisuutta ja jodia.
On kyllä aikamoinen pommi. Reilun vedenkin jälkeen potkii vielä kunnolla. Jälkimaku jää kuivaksi ja mukavasti pyörimään kaikkialle suuhun. Tämä oli nyt päivän eka, joten aika tuju alkumarunadi.


Glengoyne Single Cask limited edition 14yo,
cask no 1113 european oak sherry hhd. Distilled 1st April 1998, bottled July 2012, 247 bottles, 53,5%. Natural color, NCF.

Paljon tietoja. Jos edellinen Glenfarclas oli sherrypommi, tämä on sherry jättipommi. Väri on tumma mahongin punainen. Erittäin kaunis ja houkutteleva väri. Tuoksu on aika yllätys. Tuoksuprofiili tuo mieleen erittäin iäkkään sherryisen viskin. Mieleen tuli itseasiassa suomeen pullotettu Carini Trinity rommi. Eli tummaa rommia, nahkaa, vanhaa autoa, tunkkaista varastoa, vanhoja kuivattuja hedelmiä, kuiva pähkinäsekoitus, poltettua sokeria, columbian kahvipapuja ja öljyistä astiaa.

Maku on tujun sherryinen, romminen, nahkainen ja kuiva. Löytyy sikaria, kuivia tummia hedelmiä, rusinaa, luumua, viinitynnyriä, karamellisoitunutta punaisia marjoja, tupakanlehteä, nahkasäämiskää ja hieman joulumaustesekoitusta. Jälkimaku kuivattaa suun huolella ja viipyy kohtalaisen pitkään. Aikamoinen. Veden jälkeen makuun tulee hieman katkeruutta ja pehmeyttä.
Ja sitten mietintään, ostaako pullo vaiko ei.


Springbank 15yo 46% 2011

Tuoksu maltainen, suolainen ja kevyen savuturpeinen. Maussa ensin hieman pippurista ja raikasta mallasta, kevyttä turvesavua ja keltaista hedelmää. Loppumaku muuttuu mukavan mausteiseksi mm vaniljaa, kuivaa rusinaa ja hitusen neilikkaa. Lopussa tylsyys kääntyi päälaelleen ja tästä tuli mielenkiintoinen. En kuitenkaan osta.


Longrow C.V 46% 2011

Tuoksu paljon kuivempi ja savuisempi kuin Springbank (jatkossa SB). Nenä aisti lihaisaa kuivaa savua, puhdasta turvetta, raikasta hedelmää (keltaisia omenia). Maku oli pippurisen savuinen, kuivahko, kylmä ja lyhyt. Jäi pliisummaksi syvyydeltään kuin SB. Näistä valitsisin ehdottomasti SB15.


Glenfarclas 40yo 46%

Sivistynyt, hienostunut toffeinen ja maisteinen viinintuoksu. Tällä on omaan mieleen mukava nenätuntuma, kaikki tasapainossa.
Makukin alkaa sopivalla voimakkuudella. Kuivaa luumua, rusinaa, tummahkoa suklaata, lievästi paahdettua viljaa, aamiasmuroja, saksanpähkinää, oloroso-ja finosherryä ja vivahde fenkolia. Jälkimaku on aika maltillisen paksu, mutta tasapainoinen. Mukava kermatoffeen ja kuivattujen tummien hedelmien jälkisoitto. Tämä löytäisi hyllyyn jos olisi jotenkuten maltillisen hintainen ja löytyisi helposti.


Glenlivet 16yo Nadurrá 48%

Tuoksuu viljaiselta ja hedelmäiseltä, etenkin päärynältä. Päärynä ja hedelmäisyys korostuu saatuaan aikaa lasissa. Maussa vaikuttaa raikas hedelmäisyys, maltaisuus ja tammimausteet. Sopivan kirpsakka ja maku vaihtelee mukavan tasapainoisesti alun kirpeydestä lopun makeahkoon hedelmäisyyteen. Ihan hyvä raikas vakioviski.
Itseltä löytyy hyllystä CS versio 1110L. Systeemistä voisi hommata vielä Triumphin. Saa nähdä huom...tänään myöhemmin.
Nadurra promenaden valoissa


Toinen päivä:

Ruotsissa tuli tsekattua 4 systeemiä. Vain Glenlivet Nadurra 1991 Triumph tuli mukaan. Glenfarclas family cask 1987 oli aika lähellä lähteä mukaan mutta 239€ hinta ja ei maistettuna oli liian iso este.


Balblair 1990 OB 43% vs. Glenfiddich Rich Oak 40%

B: tuoksuu miellyttävän puhtaalle, mausteiselle ja raikkaalle. Kanelia, vihreää omenaa ja sitrusta. Maku on miellyttävä omenaisine mausteineen. Raikasta ja lämmittävää samaan aikaan. Aika pehmeä. Jälkimaku mukava pitkähkö ja pähkinävoinen.
G: tuoksu ihan erilainen profiililtaan kuin B:ssä. Toffeeta, suolapähkinää, mallasta, rusinaa, kahvia. Maku on alkuun ohuempi ja voimattomampi alussa kuin B:ssä. Muuttuu kevyen pikantin kylmäksi, voiseksi ja tammisen maltaiseksi. Jälkimaku kuivattaa ja maustaa suuta. Maltaisuus säilyy kohtuu pitkään.

Maistoin eilen johnny walkerin blue labelin. Odotukset olivat aika vähäiset mutta pääsi yllättämään. Ihan hyvähän tuo oli. Tuota saisi nyt 109€ hintaan lintran. Aika hyvä hinta mitä nyt yleensä tuota on nähnyt 150-200€ 0,7l.

Johnnie Walker Blue label 40% uusintamaisto.

Tuoksu on yllättävän ytimekäs, "puolikarkea" ts. Vaihtelee tasapainoisesta "epäbalanssiin". Miten tän nyt selitän... Välillä tuntuu että mallas, hedelmä ja mieto savu on kaikki kihdillaan mutta välillä joku häiritsee. Tuoksussa myös yrttiä, kanelia, toffeeta ja puuta.
Maku alkaa pehmeänä maltaisena ja muuttuu kirpeämmäksi ja miedon turpeiseksi. Mukana maustepippuria, viljaa, viikunaa ja kermatoffeeta. Edelleen aika hyvä, mutta hinta häiritsee. Tämä muuttuu myös hieman turtuneeksi kaikkiseltaan muutaman sentin jälkeen. Suuhun jää pehmeä kermainen fiilis.

Caol Ila Distillers Edition 2011 (7-471) 43%

Tuoksu puhdas, raikas makea savu, lihaisuutta, kuivaa nuotitoa, makean viinin vivahde. Maku on tosi hyvä. Maukasta savua, kuivaa hiiltynyttä puuta, palanutta vajaa, moscatel viini maistuu, vaniljaa, keltaisia hedelmiä, appelsiinin kuorta, sitrusta. Hieman samaa kuin Ardbeg Galileossa. Tykkään ja pullo löytyykin repusta.

On ollut vaikea päättää minkä viskin ostaisi neljänneksi pulloksi. Ehdokkaina on Springbank 18yo 105€ (hiukka kallis), Lagavulin DE 2012 65€, Springbank CV 49€, Smokehead 18yo 77€, J.W.Blue Label 109€ (kallis), Yamazaki 18yo 69€ (yksi jo kaapissa) vaiko ei mitään.


Ja vielä muutama aamusta...

Yamazaki 12yo vs. Bushmills 16yo

Yamazakin tuoksu on ruohoisen yrttisä, paahdettuja hedelmiä, sherryä, pähkinää ja punaisia marjoja. Maku on hedelmäsen Ruusinen. Kuivaa marjaa, ruusunmarjaa, viljaa ja teetä.
Bushmills taas tuo tuoksussa kuivia hedelmiä, kaakaota, maitosuklaata, kuvaa viiniä ja kuvia mausteita. Maku on kuivattavan mausteinen, tummi hedelmiä kuten luumua, kookosta, pähkinää ja toffeeta. Hyvä jälkimaku.

Glenfarclas 105 vs. Glengoyne 14yo Single Cask

La Trappe Bockbier, 7,0%

Hollantilaista Trappistiolutta De Koningshoeven panimolta.
Väri on kauniin utuisen mahonginruskea. Tuoksussa imelää mallasta, tummaa hiivaa, karamellisoitua hunajaa ja hieman sitrusta. Maussa tulee alkuun luostarioluille tuttu hiivainen maltaan makeus, mietoa humalaa, laimeeta sitruunaa ja hunajaa sekä tummaa mallasta. Jälkimaku muuttuu paahteiseksi ja humalan maku vahvistuu. Nimensä mukaan tulee vahvan lagerin makuprofiili mieleen. Hieman on kahvimaisuutta ja hiivaisuutta taustalla.
Tässä on kohtalaisen mieto syvyys ja esitys jää hieman pliisuksi varsinkin alkumaussa. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja voimistuu edukseen. Tältä panimolta on kuitenkin huomattavasti parempiakin pulloja.

Mikkeller Koppi Coffee IPA, 6,9%

Tämän oluen maustamisessa on käytetty Ruotsalaisen Coffee roasting-house Koppin kahvia. Papulaji on luomuviljelty Guji Natural  joka on peräisin  Etiopiasta. Humalana on käytetty Tomahawkia.
Tuoksu on happaman katkeroinen, runsaasti humalaa, hiivaa, vanhaa mäskiastiaa, limeä ja sitruunaa. Voimakas tuoksu. Enteilee voimakkaasti humaloitua hapanta olutta.
Maku on... ugh.... alkuun hyökkää hapan humala, kitkerää, voimakkaan suolaista, jauhoinen, mietoa kahvia, greippiä, lisää katkeraa... aika suolainen.
Jälkimaku on kuin olisi mahahapot nousseet suuhun.... ja vielä pitkään. Tämä ei kyllä tällä kertaa toiminut.

Malmgård Panimon Huvila Oak Porter, 7,0%

Tämän pienpanimon olut on maustettu tammitynnyrin lastuilla (bourbon tynnyri). Olut on suodattamaton ja lisäaineeton pintahiivaolut.
Tuoksu alkuun hedelmäisesltä, tumman humalaiselta, paahteiselta ja hieman suklainen. Maku on katkeran paahteinen ehkä jopa hieman palanut, imelä vivahde greippiä, tummaa kaakaota, aavistus tummapaahtoista kahvia. Jälkimaku kuiva ja paahteinen. Piirun verran vaniljaa.
Odotin tältä paljon, mutta jätti hieman kylmäksi. Ei meinannut löytyä mitään tammista.

Rogue Mocha Porter, 5,1%

Talvioluena nyt Rogue Mocha Porter, Yhdysvalloista (5,1%).
Lisäaineeton porter jossa käytetty seuraavanlaisia ainesosia valmistuksessa:  Northwest Harrington and Klages; 135-165, 95-115, and 70-80 Crystal; Beeston Chocolate, Black, Munich and Carastan malts. Perle and Centennial hops.
Tuoksu on Kermaisen pehmeä, kaakaoista tummaa suklaata, hitusen paahteista kahvia. Yksi miellyttävimmistä porterien tuoksuista joita olen kokenut,. Maussa löytyy samaa pehmeyttä kuin tuoksussa, balanssissa humalaa ja mallasta, kaakaojauhetta, paahtunutta hapokasta kahvia. Paahdettuja manteleita. Makuelämys on hyvin tasapainoinen. Maku muuttuu alun puraisevasta katkerasta, lopun kuivaan jälkimakuun. Suosittelen! Arkadian erikoisvalikoimassa.

Kantavierre: 13,6 °P
Väri: 133 EBC-yks.
Katkeroaineet: 45,3 EBU-yks

UISGE 2013

Omat maistot olivat alla olevan listanmukaiset. Tein pienet ja "ei niin vakavat"-muistiinpanot jotka nyt kopipastena editoimattomana tässä.


Glenfarclas 25yo: Vahva tuoksu, sherryinen, toffeinen, kuivaa luumua, kuivaa banaania, kermatoffeeta, hieman yrttinen.

Glenmorangie Signet: Tuoksu mausteinen, maltainen. Maussa oranssia hedelmää, ylikypsää hedelmää, pehmeä. Aika tavanomainen muutaman sipin jälkeen.

Glenmorangie Ealanta: Vahva vaniljainen ja bourbonmainen tuoksu. Bourbonimaisia mausteita, vaniljainen, tamminen, tietyllä tavalla tasapainoinen, hieman paahteinen, hyvää.

Glenlivet 16yo Nadurra CS batch1109I: Tuoksussa nuori "raaka" tammi, vaniljaa, mallasta. Maku kirpeä, maltainen, hillitympi kuin ealanta, hedelmäinen, raikas, hieman katkeraa.
Glenlivet Nadurra

GlenDronach SC 1995 pikkulintu: Tuoksussa jotakin maanläheistä, toffeekaramelliä, kahvia, viljaa. Maussa fariinisokeria, kermaisuutta, sherryä, lääkemäisyyttä hieman vivahteena, jotakin turpeen kaltaista.

DL old&rare Caol Ila 27yo: Turvetta, mineraaleja, suolaa. Maussa turvetta, merisuolaa, lääkemäisyyttä, hieman makeaa viiniä jälkimaussa. Ehkä jää kuitenkin vähän vaimeaksi.

27-vuotias Caol Ila
Bowmore 25yo: Tuoksu laimeahkosti 12yo kaltainen mutta lisää syvyyttä. Maussa heti salmiakkia ja punaisia hedelmäkarkkeja, marjaa, lääkettä, mietoa turvetta taustalla.

Provenance Caol Ila young&feisty: Ohut ja lihaisa savun tuoksu, makeaa savua. Maku lämmin, puhdas, makeahkon vivahde, savuisen raikas, ohut, lyhyt, kevyt. Yllätti, hyvää kevyttä!

Bruichladdich Octomore 4.2: Tiivistynyt savuisuus tuoksussa, tuoreutta. Maku on kunnon pakkaus savua, makeahkoa savua, maustettakin on, limeä. Hieman ykstoikkonen mutta ihan jees.

Glenfiddich AoD madeira cask: Tuoksu pistävähkö yrttiä, salmiakkia hieman. Maussa tammea, vaniljaa, kevyttä viinimäisyyttä joka tuo makeutta.

Bushmills 16yo: Sherrytuoksu, pehmeä, kuivia hedelmiä, kahvia. Maku yllätti positiivisesti, kuivaa rusinaa, kermaa, maitosuklaa, sherryä ja muuta viinimäisyyttä.

-Old Rip Van Winkle family reserve RYE: Tuoksu vahva, rukiinen mausteinen. Maku katkeran rukiinen, inkivääriä, vaniljaa, hapanta onenaa, tummaa sokeria. Kiva pitkä jälkimaku.

DL Laphroaig 15yo directors cut: Raikas salmiakkijauho, kylmä savu, merilevä, jodi, pippurinen, makea jälkimaku.

Tapahtuma oli omaan mieleen hyvä. Hiukka ahtaaksihan nuo tilat kävi joskus 18 jälkeen ainakin perjantaina.