28 helmikuuta 2020

Ben Nevis vanhana ja vielä vanhempana

Ben Nevis kuuluu yksiin mielenkiintoisempiin tislaamoihin omissa papereissani. Ben Nevis ei ole ollut erityisen tunnettu harrastajapiirin ulkopuolella, mutta harrastajat kyllä arvostaaja se näkyy toki hinnoissakin nykyään.

Itse arvostan suuresti sen imagoa - pullojen ulkoasu on aika lailla 1960- 70-lukua ja Nikkan tyylinen pullomallikin hivelee silmää. Nykyään on kohtalaisen hyvin saatavilla perus 10-vuotiasta ja sen CS-versiota. Nämä tarjoilevat minusta todella hyvän hinta-/laatu-suhteen. Nyt toki on "hieman" vanhempaa tavaraa maistossa ja näiden pullohinnat liikkuu jo aika järjettömissä, luokkaa lähemmäs 1000€ mikäli edes löytää.



Ben Nevis 26yo 1972/1998, 57,4% (OB)

Tuoksu on huikean kylmän kellarimainen ja nimenomaan hyvällä. Tulee mieleen sherry-bodega, eli kellari, jossa esim. Oloroso ja Palo Cortado kypsyy. Ja tässä nimenomaan Palo Cortadolle tyypillistä mokkaa, mietoa hiivaa ja vivahteikasta tummaa rypälettä. Ajan kanssa tulee enempi Olorosolle tyypillistä muskovadoa ja paahteisuutta. Ben Nevisin hedelmäisyyskin pääsee esille.

Maussa ollaan hyvin vanhoissa tynnyriaromeissa. Kuivaa olorosoa, maltaisuutta, mokkaa, kevyttä rypäleisyyttä ja jälkimakua kohden semikypsää hedelmäisyyttä. Tämä on aika puhtaan oloinen ja kauniilla tavalla. Pitkä jälkimaku.


Ben Nevis 31yo 1968/2000, 43% cask# 457 Mackillop's Choice

Tuoksu on hyvin paksun kermatoffeinen, mokkainen, kinuskinen ja kuivahedelmäinen. Rusinaa, viikunaa, hieman ylikypsää päärynää, hieman paahdettua sokerisuutta. Tässä tuntuisi olevan sellaista Oloroson maailmaa, jossa kuitenkin tisle pääsee hyvin esille. Vaikka sherryvaikutetta on paljon, se ei peitä edes puoliksi tislettä. Tämä on upea asia näissä vanhanajan viskeissä ja oikeastaan joissain näissä pidempään kypsytetyissä jotka on saanu rauhassa kypsyä ei-first-fill tynnyreissä, vaan 2nd tai 3rd fill, ajan kanssa hyvä tulee.

Maussa paksua sherryisyyttä, joka tuo maitokahvia, toffeeta, suklaata ja paljon kuivattuja hedelmiä. Alta tulee maltsisuutta, vanhaa vihreää hedelmäisyyttä, aavistus mentholisuutta. Jälkimakuun jää mokkanahkaa, kevyesti paahdettua maltaisuutta ja vanhaa tammitynnyriä. Erinomainen viski.

Näistä olisi kyllä vaikea päättää kumman valitsisi. Ovat aika erilaisia, 1968 paljon mokkasherryisempi ja suklaisempi, kun taas 1972 omaa omanlaisen hienon wanhan hedelmäisyyden ja ehkä enemmän Ben Nevisin karakteeriä. Joten ottaisin molemmat, ei näistä voi valita, upeat viskit.



09 helmikuuta 2020

Uisge X 7.2.2020

Uisgeilut takana, tämä oli omalla kohdallani yhdeksännet Uisget, vain ensimmäisen jätin aikanaan väliin. Hyvin lyhyesti sanottuna, mikään ei ole oleellisesti oikeastaan muuttunut; viskiä ja rommeja oli tarjolla, väkeä riitti ja meininki rento. Tällä kertaa maksaminen tapahtui pankkikorteilla, tai sovelluksilla jotka hyödyntää lähimaksua. Ei ollut ongelmia itselläni näillä.

Kävin paikalla perjantaina ja ns. täysin vapaalla fiiliksellä, ei maistelusettejä tai muuta. En edes erityisemmin suunnitellut mitä maistella, mutta hyvinhän sieltä viskiä löytyi. Osa, varsinkin itselleni mielenkiintoisimmat, viskeistä maksoi aika paljon sentiltä, esim 20€/1cl. Kallista toki vain köyhille, mutta jotenkin kun olen itse viimeaikoina hommannut viskini huutokaupoista, niin tuo 20€/cl tuntui kalliilta, kun saan keskimäärin erittäin mielenkiintoiset tuotteet esim sieltä 60-70-luvulta siihen alle 10€/cl. Ja sattuipa taas olemaan huutokauppa viikonloppukin :)


Silti onneksi joitain ihan kivoja viskejä tuolta saa sinne 5€/cl myös. Niitä tuli muutamat maisteltua. Ja nimenomaan jos ei olisi tällainen kultakurkku joka metsästää kaiken maailman old-school elämyksiä jne, niin paljonhan tuolla on tarjontaa.

Mieleen jäi Tomatin 36yo OB, joka oli odotetusti mukavan monipuolinen ja pehmeän voimakas. Hinta varmaan on hurja tämän päivän markkinoilla. Toinen mieleen jäänyt viski oli Skye single Malt, joka pullotettu Royal Mile viskille. Taliskeria ja yllättävän pehmeän paksu alkoholiprosenttiin nähden.


Todella kiva rommikin tuolla oli ja ei yhtään ihmetyttänyt, että voitti rommikilpailun. Caronin 23yo 1996/2019 Velierin pullottamana. On se hyvää, vaikka tammea jo löytykin kovasti. Harmi että näiden hinnat on jo ihan älytöntä...

Olin paikalla vain 3-4h ja sitten riitti. En sitten enää jaksanut paikan päälle lauantainakaan, vaan tyydyin maisteleman oman kaapin uutuuksia kotosalla.
Seuraavaan kertaan, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan ennen sitä. Ainakin 3 pulloa on tälläkin hetkellä matkalla Saksasta, eikä taida ihan tuoreimpia olla tälläkään kertaa... saisivat bannata jo mut markkinoilta :)


05 tammikuuta 2020

Tervetuloa vuosi 2020 ja Uisge X odotellessa

Ihan pienet maistiaiset vuoden vaihtumisen jälkeen Uisge X odotellessa jo. Kyllä Uisge on taas kerran täällä ja katseet sekä odotukset sinne suuntaan. Tuttuun tapaan Wanhalla ja päivämäärät 7.-8.2., perjantai ja lauantai. Itse tottakai menen paikan päälle.

Sitä odotellessa kaatelin lasiin kotona muutaman viimeaikaisen hankinnan. Sinänsä ihan sekalaista settiä, teemana voisi heittää "hyvät viskit".



Talisker 20yo 1982/2003 58,8% OB

Tuoksu on mineraalinen ja merellinen, pippurinen sekä ruohoinen. Hieman tulee sellaista kuivaa navettaruohoisuutta, tai oikeastaan heinäisyyttä. Maku on hyvin voimakas ja kihelmöivä. Heinää, ruohoja, mineraaleja, tammea ja pippurisuutta. Voimakas maku joka potkii pitkään. Pitkä on myös jälkimaku. Voimallisuuden alla on sellaista kivaa "old bottle efektiä". Kokonaisuudessaan hieno viski, maultaan parempi kuin tuoksultaan.



Glen Garioch 34yo 1984/2019 Signatory (Brühler Whiskyhaus), 44%

Tämä on hassu. Tuoksussa heti tulee runsas sahanpuruinen tammisuus, jossa myös pihkaa, hedelmiä ja toffeeta hieman. Hieman ilmaa saaneena tulee upea hedelmäksrkkisuus, joka on mielestäni todella kiva tässä. Maussa ollaan ihan samoilla linjoilla. Alkuun tuntuu että puu ottaa otteen, mutta aika pian tulee kiva hedelmäkarkkisuus, jossa aavistuksen herukkaa ja petroliakin seassa. Tykkään paljon.



08 joulukuuta 2019

Vuosi 2019

Uskallan kiteyttää vuoden 2019, vaikka muutama viikko sitä on vielä jäljellä. Blogipuolella on edelleen hiljaista, mutta muutoin ei niinkään. Itseasiasss jos esimerkiksi rahallisesti mittaa, niin harrastus on vienyt tänä vuonna ennätysmäärän resursseja. Laskin tuossa hihamatikalla tämän vuoden viskihankintojen vieneen vähintään 3500€... Se on aika kova se.


Mielenkiinto on jakautunut etenkin vanhempiin pullotteisiin, joka selittää kovaa rahanmenoa. Silti, olen kokenut ehdottomasti suurimmat nam- ja wau-efektit näillä vanhemmilla pullotteilla. Ja siis itse viskin ei tarvitse teknisesti ottaen olla vanhaa, vaan moni 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa tislattu viski on ollut todella makoisaa, vaikka olisikin iältään 10-20 vuotta.



Tislaamoista lähelle sydäntä on uinut viime aikoina Highland Park, Talisker ja hieman myös Bowmore. Näissä nimenomaan ne vanhemmat tuotannot, jotka on pullotettu ennen 2010 ja tislaukset on sieltä 1970-1980-luvulta. Uusista Highland Parkeista en ole koskasn erityisesti välittänyt. Niissä vanhemmissa on sitä jotain hentoa ja kaunista. Varsinkin kevyehkö turve sinne muun hienouden sekaan vaikuttaa iskevän tällä hetkellä.


Tynnyripolitiikassa liputan enemmän ex-bourbonkypsytettyjä viskejä kuin sherrytynnyrissä uineita. Etenkin ns. sherrypommit on jääny jo pitkään kaupan hyllyille. Niissä kun ei niitä kauniita hentoja ja laajoja makuelämyksiä oikein voi saada. Toki kyllähän jos mieli sellaista tekee, niin ainahan sillekin tilaisuus löytyy, mutta mielestäni nämä sherryviskit vaatii laadukkaampia sherrytynnyreitä kuin mitä monesti nykyään käytetään. Sen vaan valitettavan usein huomaa maussa.

Maistelutilaisuuksissa ei ole kovin paljoa tullut käytyä. Sen sijaan olen itse kyllä järkännyt useammankin maisteluillan tuttavapiirissä. Järjestetyt tastingit on hieno juttu, mutta aika harvoin on itselleni löytynyt sellaista kattausta johon on sitten tarttunut. Onneksi näitä kuitenkin järjestetään, sillä se on hienoa toimintaa monille muille.


Entäs ne oluet? Se on aika erilainen maailma... olen entistä varmempi, että se maailma ei sovi samalla formaatilla viskiblogiin, vaan on ehkä vieläkin enemmän sosiaalisen median maailma ja fiilispohjainen juttu. Minulla ne dipat, dapat ja ddddhhhd oluet on ehkä 30% harrastuksesta ja 70% on sitten ehkä tutumpaa ja tietoisempaa valintaa. Pils/Pilsner on kova sana ollut jonkin aikaa.... tai pitkään se on itselläni ollut, mutta ehkä vieläkin korostuneemmin nykyään.

Ei muuta kuin oikein makoisia hetkiä vuoden loppuun ja ensi vuodelle. Muistakaa korkata ne viskinne muutenhan harrastus jää puolitiehen!