27 marraskuuta 2016

Alkosta: Suomi 100 Juhlaoluet

Suomi täyttää 100 vuotta. Ensi vuosi on siis juhlan aikaa ja juhlanaika myös suomalaisille yrityksille tuoda tuotteensa juhlallisesti esiin. Valtioneuvostohan keksi jo oman rahakeruunsa, jolla se rajoittaa isoa osaa pk-yrityksiä Suomi100-kampanjan ulkopuolelle. 30 kiloeuroa kun ei ole ihan taskurahoja. Tällä hetkellä mukana taitaa olla miljonääriyhtiöitä kuten Fortum, UPM, Nordea, Finnair, Fazer.... kampanja tuonee siis näkyvyyttä näille pienille tuntemattomille yrityksille. Eiku?

No en ala liian poliittiseksi, mutta ei ihme, että kaikki eivät tästä menettelystä pitäneet. Linkin takaa löytyy pienehkö tarina Suomi100-hankkeesta. Alkon sivuille kuitenkin on nyt ilmestynyt viiden satsi Suomi 100 juhlaoluita. Onko nämä yritykset (Laitila, VASP, Teerenpeli...) maksaneet siis hyväntekeväisyysrahan? Ehkä tämä on vain Alkon Suomi100.

Valikoimiin tuli Bryggerin Vuosi Sata, joka on vahva (hyvin vahva) lager. Onko tämä sitä "viinalageria"? Ehkä panimon tuntien ei todellakaan, saattaa olla hieman laadukkaampaa kuin tuplapukki. Humalina Magnum, maltaina pils, munich, caramel ja black malt.



Teerenpeli toi ytimekkäästi Suomi 100 Juhlaoluen, joka näyttää olevan jonkinlainen savuolut. Väri 63 EBC, eli kyseessä tummempi tapaus. VASPilta tuli Prykmestar Terva Juhla, joka nimestä päätellen tarjoaa tummaa tervaista lageria. Terva-aromin lisäksi etiketissä mainitaan katajanmarja.

Laitilan Agricola on puolestaan belgityylinen ale, jota olemme aiemmin nähneet Kievari Agricolana. Tuolloin se oli tosin vahvempi alkoholin puolelta (8,5%), mutta reseptiikan komponentit vaikuttaa olevan tismalleen samat (Pale Ale-, Melano-, Biscuit-maltaat, East Kent Goldings-, Northern Brewer -humalat.


Sitten on tämä Svaneke Säkkijärven Polkka (porter), joka ilmeisesti vain oli "listoilla" ja pääsi mukaan teemaan. Onhan siinä suomivärit etiketissä. Toki Alkon Suomi 100 -valikoimaan tuli siis paljon muutakin kuin oluita, ja näistä osa oli muita kuin suomalaisia tuotteita. Viralliseen juomatarjontaan kuuluu viinaa, samppanjaa, viinejä, viskiä, pontikkaa ja oluita.


Laitilan Agricola (Suomi 100), 6,5%

Tuoksu reilusti maltaisuutta, jossa leipäisiä piirteitä. Odotin makeaa mallasta, mutta tässä ei Kievarin tapaan tullut makeaa banaania, eikä erityisemmin hiivaakaan. Paahteista karamellisuutta tulee selkeästi. Myös tummia kuivattuja hedelmiä löytyy.

Maussa tuoksusta tuttua vahvaa maltaisuutta, joka on kevyesti paahteista, leipäistä ja pähkinäistä. Tummaa hedelmäisyyttä, joka on kuivaa ja miedosti kitkerää. Ei erityisemmin "belgihedelmäinen", tai hiivainen. Humala tasapainoittaa makeutta, jota on tosin melko vähän. Mallasvetoinen olut, josta jäi minusta uupumaan belgioluiden aromikkuutta.


Teerenpeli Suomi 100 Juhlaolut, 5%

Tuoksussa selvä ja voimakas savumaltaisuus. Tulee välittömästi mieleen kuuluisa Urbock. Tosin ei niin pehmeänä. Kuivattu mallasaromi on miellyttävä ja savu on tässä kivasti tasapainoinen ja rauhallinen. Lisäksi hyvin kevyt pähkinäisyys ja mieto paahteisuus.

Maussa savumaltaisuus on myös hyvin selkeää. Tuntuu silti, että hyvin runsas hiilihappoisuus rokottaa pehmeyttä ja kokonaistuntumaa. Tämän savuisuus on miellyttävää, mutta mielestäni se ei sovi runsaaseen hiilihappoisuuteen. Jälkimaussa onneksi aromit pääsee uudelleen esille ja jättääkin miellyttävän pähkinäisen ja savumaltaisen maun.



Prykmestar Terva Juhla, 6,1%

Tuoku tuo savumaltaisuutta, tervaa ja katajanmarjaa. Juuri sitä mitä luvataan. Paahtuneisuus ja savutervaisuus ovat sopivassa suhteessa ja olut tuntuukin tuoksun perusteella tasapainoiselta. Rapeaksi paahdettu ohraleipä savusaunan jälkeen. Tämän se tuo minulle mieleen.

Maussa on selvä tukeva maltainen ote. Suutuntuma on oikeastaan todella hyvän tuntuinen. Terva, savumaltaisuus ja mieto katkeruus ovat oikein hyvin tasapainossa. Jälkimakuun mennessä tulee katajan katkeruutta. Pidemmällä tulee paahteisuutta ja jopa hieman palanutta leivänkuorta. Tämä olut oli positiivinen yllätys.


Bryggeri Helsinki Vuosi Sata, 10%

Tuoksu lupailee tukevaa tummahkoa runkoa. Täysjyväleipää, hieman kaakaokeksiä ja miedosti kakkupohjaa. Maltaisuus on tässä makeahkoa miellyttävällä tavalla. Alkoholi ei tule huonolla esille. Hieman tulee myös sellainen tumma sherrymakeus mieleen. Ihan mukavan kutsuvan maltainen tuoksu.

Makuun on hyvin saatu samaa aromikkuutta kuin tuokuun. Makeaa maltaisuutta, jossa kuivattua sherryviinin kaltaista hedelmäisyyttä ja mausteisuutta (luumu, tumma rypäle, kahvi, suklaa). Miedosti sherryviskeistäkin tuttua nahkaisuutta. Alkoholin vahvuuden tuntee, mutta se pysyy sopivasti aisoissa. Kevyt paahteisuus tasapainoittaa makeutta. Loppua kohden tulee miedosti hapanmäskiä, ruispuuroa, suklaisuutta ja jopa maustepippurisuutta. Hieno olut.


24 marraskuuta 2016

Alkosta: Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier (Jouluoluet 2016)

Jouluolutmaistelu saikin jatkoa lisää, kun pienen pettymyksen Nognen kandidaatista johtuen ostinkin lisäehdokkaita maistoon. Saa nähdä josko vielä jokin ehdokas tarttuisikin vielä myöhemmin mukaan. Tällä hetkellä kärkeä pitää Põhjalan Jõuluöö, joka vaikutti herkullisella suklaisuudellaan. Raikkaampana vaihtoehtona olisi The Flying Dutchmanin dipadaapadii jouluolut. Oli melko kiva IPA, mutta jotenkin jouluoluena jätti mausteisuuteen toivomisen varaa.

Nyt kuitenkin maistoon vehnäolut, joka tuli jälleen kerran valikoimiin ja tällä kertaa 3,99 € hintaan. Tämä on siis ollut jo ainakin vuodesta 2010 saatavilla, joskin joitain välivuosia on ollut. Vuonna 2012 oluella oli sama 3,99 € hinta. Reseptiikka on hyvin perinteinen, maltaina tyypillisesti vehnä- ja ohramaltaat, sekä humalana Hallertau. Jouluisan tästä tehnee hiukan tummenpi väri? Noh, katsotaan se maku.


Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier, 5,4%

Tuoksusta löytyy makeaa vehnää, jossa hiiva hyvin vahvana. Banaanisuus on keskivertoa ja enemmän tuoretta kuin ylikypsää. Makeaa maltsaisuutta ja ylipäänsä hyvin perinteinen vehnätyylin edustaja. Mausteisuus vahvahko ja perinteisen neilikan lisäksi tulee mieleen kaneli. En tiedä kuvittelenko, vai onko tämä hiukan makeampi tuoksu kuin yleensä.

Maussa ei olla ylimakean puolella, vaan hyvin perinteisissä tunnelmissa. Jos tykkää vehnäoluesta, niin tämä tarjoaa kaikkea mitä haluaa – banaanisuutta, miedosti neilikkaa, makeaa vehnämallasta ja suutuntumalle pehmeän runsasta otetta. Hiilihapot sopivasti keskivertona. Banaanisuus on tässä keskivertoa miedommin, enemmän löytyy sellaiosta kukkaista purukumisuutta. Hyvä vehnäolut.


21 marraskuuta 2016

Alkosta: Stone Cali-Belgique IPA

Oletteko muuten huomanneet, että melko usein saan laittaa nykyään "Alkosta" otsikkoon. Tarkoittaa sitä, että entistä useammin blogin kirjoituksen kohteeksi pääsee Suomesta ostettu olut, kun Alko on petrannut selvästi olutvalikoimissaan. Kohta aukeaa verkkokauppa ja valikoima laajenee entisestään.

Jouluolutkauden keskellä otin väliarvioon Stonen Berliinin panimon tuotoksen. Cali-Belgique IPA on jo ennestään tuttu, maistoin sen syksyllä 2014 mökkimaisemissa. Tuolloin olut teki erittäin hyvän vaikutuksen kukkaisella belgityylisellä hedelmäisyydellään ja tasapainoisella humaluudellaan.

Tölkin tuotos tulee siis Berliinistä, mutta reseptiikkahan ollee sama. Vanhasta postauksestani lainaan kertauksena, oluen pohjana on Stone IPA, jota on tuunattu belgialaisella hiivalla ja Centennial-humalan sijaan kuivahumalonnissa on käytetty Chinook-humalaa. Ensijulkaisu belgi-ipalla oli vuonna 2008. Vanhempi arvio löytyy täältä (klick). Otsikon olut irtoaa Alkosta 4,39 €:lla. Päiväys pohjassa näyttää tölkitytksen olleen 14.07.2016.


Stone Cali-Belgique IPA, 6,9% (tölkki, Saksa)

Tuoksusta on tässäkin havaittavissa kukkaista hedelmäisyyttä, selvä belgityylinen hiivaisuus. Lisäksi tulee kukkaishunajaa ja miedosti sitruksista humalaa. Tuoksu on edelleen hyvä, joskin ei niin utuinen muistikuvien mukaan. Tässä hiiva tulee puhtaana ja kirkkaana. Joka tapauksessa hiivavetoinen tuoksu, humala taustalla mietona.

Maussa sen sijaan humala ottaa enemmän roolia katkeran greipin muodossa. Hiiva on kyllä alussa mukana tuoden makeahkoa hedelmäisyyttä, mutta humala kuivattaa jo ennen puoliväliä makuprofiilin greippisäksi. Jälkimakua kohden kuivuu entisestään ja humala saa hieman multaistakin otetta. Tämä on muistikuvien perusteella kuivempi kuin aikanaan maistettu versio. Myös "suodatetumman oloinen runko". Silti ihan hyvää ja tykkään enemmän kuin Stone perus IPAsta.



18 marraskuuta 2016

Alkosta: Nøgne Ø Rød Jul (Jouluoluet 2016)

Oli tarkoitus kirjoitella arvio viimeisestä kaapista löytyvällä Alkon 2016 jouluolutkattuksen oluesta. Kuvausproseduurit valmiiksi ja ennakkoon pienet odotukset olutta kohtaan.

Mutta, lasiin kaadettuani iski yllätys – jumalattomasti sohjoa pullossa. Annoin pullon kuitenkin asettua vuorokauden jääkaapissa ja mielestäni yritin hyvin varovasti kaadella oluen lasiin. Siltikin lasissa leijaili enemmän lunta kuin snowballissa, tai pyrypallossa, mikä sen nimi olikaan. Noh, en tiedä onko tätä turha arvioida, kun tuntuu että hiivasohjo on asettunut leijailemaan paikalleen 30 minuutin lasiodottelunkin jälkeen. Ei auttanut pieni suodatuskaan ☺

Koikeilen kuitenkin onneani, monihan sanoo, että ei sen tarvi niin vakavaa olla. Jätän kuitenkin arvosanat sikseen ja lupaan koittaa uusintamaistoa mikäli vähemmän sakkaa omaava pullo löytyy. Speksit kuulostaa tässä oluessa ihan mielenkiintoiselta ja jopa hieman jouluiselta. Maris otter-, münich-, karamelli-, crystal- ja paahdetut ohramaltaat, sekä Chinook-, Galaxy-, Cascade-humalia. Joulua tuo kuivatut aprikoosit ja viikunat.



Nøgne Ø Rød Jul, 8%

Tuoksusta löytyy kuvattuja keltaisia hedelmiä, jotka tuo myös makeahkoa hedelmäisyyttä. Humalakin on selvästi esillä tuoden havuisuutta ja mietoa pihkaisuutta. Tunkkaisuuttakin on toki läsnä, joka on sellaista hiiva-humala-soppaa. Lämmetessä viikunaa ja aprikoosia, sekä kevyttä paahteisuutta.

Maussa hiivamöhjöisyys häiritsee. Se tekee tästä tukkoisen ja katkeran samean. Tästä on hyvin vaikea saada kaikkea esille. Kevyttä makeahkon ja kuivatun hedelmäisyyden tuntua on, samoin aprikoosia ja mausteista viikunaa, mutta hiivasohjo ajaa tunnelmaa alas. Olkoon tämä näin, arvioidaan uusi mikäli löydän vähemmällä sakalla.