05 tammikuuta 2020

Tervetuloa vuosi 2020 ja Uisge X odotellessa

Ihan pienet maistiaiset vuoden vaihtumisen jälkeen Uisge X odotellessa jo. Kyllä Uisge on taas kerran täällä ja katseet sekä odotukset sinne suuntaan. Tuttuun tapaan Wanhalla ja päivämäärät 7.-8.2., perjantai ja lauantai. Itse tottakai menen paikan päälle.

Sitä odotellessa kaatelin lasiin kotona muutaman viimeaikaisen hankinnan. Sinänsä ihan sekalaista settiä, teemana voisi heittää "hyvät viskit".



Talisker 20yo 1982/2003 58,8% OB

Tuoksu on mineraalinen ja merellinen, pippurinen sekä ruohoinen. Hieman tulee sellaista kuivaa navettaruohoisuutta, tai oikeastaan heinäisyyttä. Maku on hyvin voimakas ja kihelmöivä. Heinää, ruohoja, mineraaleja, tammea ja pippurisuutta. Voimakas maku joka potkii pitkään. Pitkä on myös jälkimaku. Voimallisuuden alla on sellaista kivaa "old bottle efektiä". Kokonaisuudessaan hieno viski, maultaan parempi kuin tuoksultaan.



Glen Garioch 34yo 1984/2019 Signatory (Brühler Whiskyhaus), 44%

Tämä on hassu. Tuoksussa heti tulee runsas sahanpuruinen tammisuus, jossa myös pihkaa, hedelmiä ja toffeeta hieman. Hieman ilmaa saaneena tulee upea hedelmäksrkkisuus, joka on mielestäni todella kiva tässä. Maussa ollaan ihan samoilla linjoilla. Alkuun tuntuu että puu ottaa otteen, mutta aika pian tulee kiva hedelmäkarkkisuus, jossa aavistuksen herukkaa ja petroliakin seassa. Tykkään paljon.



08 joulukuuta 2019

Vuosi 2019

Uskallan kiteyttää vuoden 2019, vaikka muutama viikko sitä on vielä jäljellä. Blogipuolella on edelleen hiljaista, mutta muutoin ei niinkään. Itseasiasss jos esimerkiksi rahallisesti mittaa, niin harrastus on vienyt tänä vuonna ennätysmäärän resursseja. Laskin tuossa hihamatikalla tämän vuoden viskihankintojen vieneen vähintään 3500€... Se on aika kova se.


Mielenkiinto on jakautunut etenkin vanhempiin pullotteisiin, joka selittää kovaa rahanmenoa. Silti, olen kokenut ehdottomasti suurimmat nam- ja wau-efektit näillä vanhemmilla pullotteilla. Ja siis itse viskin ei tarvitse teknisesti ottaen olla vanhaa, vaan moni 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa tislattu viski on ollut todella makoisaa, vaikka olisikin iältään 10-20 vuotta.



Tislaamoista lähelle sydäntä on uinut viime aikoina Highland Park, Talisker ja hieman myös Bowmore. Näissä nimenomaan ne vanhemmat tuotannot, jotka on pullotettu ennen 2010 ja tislaukset on sieltä 1970-1980-luvulta. Uusista Highland Parkeista en ole koskasn erityisesti välittänyt. Niissä vanhemmissa on sitä jotain hentoa ja kaunista. Varsinkin kevyehkö turve sinne muun hienouden sekaan vaikuttaa iskevän tällä hetkellä.


Tynnyripolitiikassa liputan enemmän ex-bourbonkypsytettyjä viskejä kuin sherrytynnyrissä uineita. Etenkin ns. sherrypommit on jääny jo pitkään kaupan hyllyille. Niissä kun ei niitä kauniita hentoja ja laajoja makuelämyksiä oikein voi saada. Toki kyllähän jos mieli sellaista tekee, niin ainahan sillekin tilaisuus löytyy, mutta mielestäni nämä sherryviskit vaatii laadukkaampia sherrytynnyreitä kuin mitä monesti nykyään käytetään. Sen vaan valitettavan usein huomaa maussa.

Maistelutilaisuuksissa ei ole kovin paljoa tullut käytyä. Sen sijaan olen itse kyllä järkännyt useammankin maisteluillan tuttavapiirissä. Järjestetyt tastingit on hieno juttu, mutta aika harvoin on itselleni löytynyt sellaista kattausta johon on sitten tarttunut. Onneksi näitä kuitenkin järjestetään, sillä se on hienoa toimintaa monille muille.


Entäs ne oluet? Se on aika erilainen maailma... olen entistä varmempi, että se maailma ei sovi samalla formaatilla viskiblogiin, vaan on ehkä vieläkin enemmän sosiaalisen median maailma ja fiilispohjainen juttu. Minulla ne dipat, dapat ja ddddhhhd oluet on ehkä 30% harrastuksesta ja 70% on sitten ehkä tutumpaa ja tietoisempaa valintaa. Pils/Pilsner on kova sana ollut jonkin aikaa.... tai pitkään se on itselläni ollut, mutta ehkä vieläkin korostuneemmin nykyään.

Ei muuta kuin oikein makoisia hetkiä vuoden loppuun ja ensi vuodelle. Muistakaa korkata ne viskinne muutenhan harrastus jää puolitiehen!


18 marraskuuta 2018

Homma jatkuu.....

It has been a while.... mutta homma jatkuu. Laitoin blogin tauolle tahattomasti, mutta jälkikäteen joidenkin viikkojen jälkeen huomasin, että se tuntui hyvältä. Nimittäin on tosi raskasta kirjoittaa pienestä pakosta. Siis ajatuksesta, että "hitto, en ole vähään aikaan kirjoittanut". Lisäksi muitakin tekijöitä taustalla on, mm. muu elämä.

Ensinnäkin huomasin, että harrastukseni oli muuttunut. Oluet valtasi alkuperäistä blogi-ideaa aika paljon ja vaikka oluesta se joskus 2000-luvun alussa alkoikin, niin silti minusta oluesta kirjoittaminen arvostellen jne oli tullut aika lailla turhaksi. Laatu vaihtelee liikaa. Tavallaan mukavaa ja sillä hetkellä hyvää antia tuoda esille tietty olut, mutta kun samaa olutta ei kuitenkaan välttämättä koskaan enää saa. Viskeissä asia on ihan eri. Aika paljon helpompaa hommata saman erän pullo vielä 10 vuotta myöhemminkin.... mikäli rahaa löytyy.

Suurin syys kuitenkin on blogiformaatin tylsyys. Sosiaalisissa medioissa vaan on hemmetin paljon antoisampaa jakaa kokemuksiaan. Ja se sosiaalisuus on iso osa tätä harrastusta. Milloin jaan kokemukseni whatsappin kautta eri kaveriryhmille, milloin facebookissa sivullani, jolloinkin facebookin muissa ryhmissä, discordissa, suullisesti kaverille jne jne jne. Blogin paras puoli ehdottomasti on se, että ne jää kivasti talteen sinne jne, mutta silti... aika ajoi ohi.

Lisäksi muutenkin ajat sitten harrastukseni on muuttunut erikoisten juomien bongaamisesta ja reittaamisesta nautintoperäisempään ja fiilispohjaisempaan muotoon. On tullut jo pitkään ostettua varmempia ostoksia erikoisuuden sijaan. Olutmarkkinoilla etenkin sitä tarjontaa tulee niiiiiiin paljon ja on niiiiiin paljon huonoakin. Toki paljon ok-tavaraa, mutta jotenkin tuntui tyhmältä kaadella olutta viemäristä joka viikko. Jep, en useinkaan juo kehnoa olutta, mielummin kaadan viemäriin, juotan kaverille jos kelpaa ja otan uuden kenties paremman.

Ei siinä, edelleen voi varmaan blogiskenessä olla paikkansa näissä hommissa, mutta jotenkin itse koen blogikirjoittelun jo jotenkin vanhentuneen, varsinkin siis oluista kirjoittelu. Melkein heitän sen olevan turhaa mikäli vain jakaa sen miltä se maistuu, mikä sen laatu juuri nyt on ja myös ne kun jakaa "tällainen uusi tuote tullut, tällainen panimo tullut....jne".

En siirrä blogiani vielä kokonaan eläkkeelle, mutta jatkan edelleen sosiaalisissa medioissa ja tuskin tänne uutta tavaraa tulee blogiin, ellei sitten vain ala jostakin syystä tuntua uusiksi siltä. Tuskin. Sinänsä olen viimeisen 5kk aikana maistanut ehkä elämäni mielenkiintoisimpia viskejä esim ja olisi ollut paljonkin dataa tänne, joten harrastus kyllä jatkuu vahvana. Nimimerkillä "taas uutta tavaraa huutokaupasta tulossa".

Jos edelleen tykkäät lukea viskiaiheista blogia, niin suosittelen Viskikonttorin blogia seurattavaksi. Siellä on sopivan yksinkertaisesti (mutta laadukkaasti) asiaa maisteluineen ja ainakin jos etsit tiettyä viskiä ja siihen kommentteja, niin tuolla alkaa olemaan ihan mukavasti otantaa.

Näihin tunnelmiin, slainte!


27 toukokuuta 2018

Suomalaisen Viskin Päivä 2018 @ Kiltakellari 26.5.2018

Suomalaisen Viskin Päivän (SVP) juhlia vietettiin Kiltakellarissa aurinkoisissa merkeissä lauantai päivänä. Tänä vuonna jääkiekon mm-kisat oli jo ohi, Ruotsi vei. Varsinainen merkkipäivähän on SVP:llä 23.5., mutta juhlat järkätään lähimmälle lauantaille.

Kellariin kokoontui kuuden suomalaisen tislaamon edustajien lisäksi reilu sata viskiharrastajaa/-nautiskelijaa. Ohjelmana tänä päivänä oli keskustelupaneeli, jossa tislaamojen ääni oli pääasiana. Arto Nyberg veti paneelia ja mallikkaasti se menikin. Mainitaan, että minusta keskustelu oli antoisaa ja mielenkiintoista, sillä paikalla maistettujen tuotteiden selostusten lisäksi saatiin muutakin pientä keskustelun tynkää esille.


En tähän muistiinpanojulkaisuun sen kummemmin ala keskusteluja runoilemaan, mutta toki parit sanaset illan kattauksesta täytyy kirjata. Over all, minusta kattaus antaa tavallaan aika karun kuvan suomalaisesta viskistä. Raakileita. Niitähän ne oli, vaikka kuinka kauniisti sen muotoilisi. Jatkossa minut varmaan lynkataan paljaaltaan kun näkevät, mutta annan suorat palautteet näkyville. Ohessa lyhkäisesti ja maistelujärjestyksessä.

Valamo 6yo Single Cask#234. Ensimmäisten nuuhkaisujen aikana mietin, etä onko tämä ginin ja vodkan sekoitusta. Kyllähän siinä tammea oli myös kivasti mukana, mutta kun pistävä etanoli ja jokin yrttinen sekoitus tunki liikaa esiin. Annoin aikaa, mutta ei se alkoholi tuntunut sieltä lähtevän myöhemminkään, ei edes veden kanssa.

Maussa oli sitä kaunista Valamon valkosuklaata ja öljyiatä tuntumaa, mutta kyllä sieltä puski viinakin väkisin esiin ja lisäksi jokin minttuinen mentholisuus, joka alkoholisuuden kanssa vain pahensi asiaa. Ei ollut minun juttuni tämä.


Toisena maisteltiin Beer Huntersin Old Buck 7yo 48,9%. Tämän nuuhkaisu toi mieleen kotikurkku mausteseoksen. Ajan kanssa aloin jotenkin pitämään tästä. Hemmetin raakaa tavaraa, mutta en tiedä oliko se laventelisuus ja kukkaisuus yhdessä maltaisen vaniljaisuuden kanssa, vai mistä lie että hieman tykästyin. Omanlaatuista tavaraa ja ei kyllä muistuta mitään muuta tislaamoa maailmassa.... muistaakseni. Kierolla tavalla haluaisin tätä pullon, mutta en minä yli 150€ tästä voisi perustella makujen perusteella.....

Tämä Old Buck oli muuten samaa erää kuin Alkoonkin myyntiin tullut VYS-pullote, mutta tämä oli turpeeton ja kypsynyt 7-vuotta entisessä Jack Danielsin tynnyrissä, jossa oli myös Plevnan oluttakin majaillut.


Kolmantena sieraimiin ja kitaan saatiin Teerenpeli Tislaamomestarin VYS Blend. Näin jälkikätreen mietin, että tuliko tapahtuma liian nopeasti ja pulloon vedettiin pari kaapista löytynyttä putelia sekaisin. Mutta kyllä ne siellä väiti, että oli oikein muutama kymmen tynnyri selattu läpi. Ei nimittäin toiminut omaan suuhun ollenkaan tämän mallasblendin maku.

Tuoksu oli aika kivakin, kuivan olorosoinen ja tummahko, kevyellä savulla, mutta maussa oli kaksi kerrosta, jotka tappelivat keskenään. Savu ja kuiva hieman kuminen oloroso. Ihan sama fiilis kuin olisi itse juuri sekoittanut savuviskiä ja Kaskea sekaisin. Tämä siis oli sekoitus Teerenpelin Kaskea, 10yo ja Savua. Ei jatkoon.


Sitten HDCO Sweet Corn Mash, release#5. Ihan mukavaa aromia, makeutta ja mäskin tuntua, mutta maussa ollaan aika raa'assa tunnelmassa. Hieman alkoholi puskee ja pistelee. Onhan tämä ihan kiva viinan korvike, tätä mieleellään voi ryypätä, mutta ei tämä nautiskeluun omasta mielestäni sovi. Ehkä drinkkipohjaksi sopiva.


Viidentenä Ägräs. Tällä ei nimeäkään sen kummemmin. Ei siis viskiä, koska tynnyröity vasta 2017, eli todella nuoresta kamasta kyse. Sen toki maussa huomaa, kun on niin pirun äkäinen tapaus. Tavallaan ihan hyvää new make tyyliä, jossa savua ja potkua, mutta tosi pölyinen ja ei tästä mitään aromeja vielä irti saa. Tuli mieleen vanhan auton konehuone tämän aromeista. Katsotaan 2020 uudelleen.


Viimeisenä Kyrö Malt Release #4. Ihan oikeasti tämä oli ainoa, jonka kohdalla teki mieli sanoa, että ihan hyvää. Siis sillain hetimiten, ilman että ensin mietti mitä hittoa tämä on. Kyllä, tykkään ruisviskistä ja tämä on vielä hyvin reilun rukiin makuinen, vaikkakin nuorekas onkin. Itse tykkäsin tästä ja mielellään siemailisin tällaista, sekä tekisin mahtavat Whiskey Sourit. Ja kun näitä nyt sit ehkä joskus saadaan ulos, niin EI SITTEN FINISTELLÄ JA KIKKAILLA, vaan ihan sitä ehtaa ruista ulos, kiitos!


Heitin muutamia kysymyksiä ilmoille tislaamoväelle. Tuolla ei kovin paljoa kerennyt juttelemaan ja olisikin kiva jutella enemmän aiheesta. Sellainen vaalitettimäinen paneeli olisi kivä kokea, josa tislamon porukka olisi "hiillostettavana". Tässä muutama kysymys, jotka on herännyt liittyen suomalaiseen viskiin.
  • Mahtuuko Suomeen lisää tislaamoita ja kuinka paljon?
  • Miten eri tislaamot aikovat jatkossa tuoda tuotteensa "omalla tavallaan" esille? Miten erottautua?
  • Miksi Suomessa ei saa mallasta kuin Viking Maltilta? Eikö maltaan laatu ja merkitys ole tarpeeksi myyvää?
  • Mikä on kunkin tislaamon "se oma juttu" tällä hetkellä? Eli miten he tuovat itseään esiin tällä hetkellä. 
Tämän viimeisen kysymyksen kysyin myös paikan päällä. Ennen vastauksia ajattelin itse oheisesti:

Kyrö: RUIS. The RUIS. Eli tislaamo rummuttaa suomalaisen rukiin voimalla ja yhdistää sen taitvasti luontoon ja suomalaiseen maaseutuun.

HDCO: Stadilaisuus, eli Helsinki, eli kaupunkilaisuus (isompi sellainen) ja viskin valmistus näissä maisemissa. Siis tavallaan kuin Yhdysvalloissa craft distilling meininki a la Tuthilltown jne.

Valamo: Kirkko, viini ja viski. Eli munkkeja ja pyhää henkeä viskinvalmistuksessa. Mielestäni kyllä mielenkiintoinen valttikortti heillä näin niin kuin maailmanlaajuisestikin ajatellen. Nyt sitten poikien pitää vain saada hyvää visdkiä maailmalle.

Teerenpeli: The Suomi-Skotti. Siis perinteikkyys, jossa vaalitaan skotlannin single maltia suomalaisittain. Vaikka Teerenpelin mediaseksikkyys ja hipsteriviisari näyttää aika lailla nollaa, niin linja pitää. Ja he osaavat kyllä sitä single maltia tehdäkin.

Ägräs: Tämän kohdalla jouduin hieman miettimäänkiin, ei tullut apteekin hyllyltä. Tuli mieleen Yrtit ja Fiskars. Ei tätä vielä viskiin osaa kovin hyvin yhdistää...

Old Buck (Beer Hunters): Ahneet enkelit, jotka kusee jotakin taikaeliksiiriä tynnyreihin tilalle ja jäljelle jäävä tavara onkin ihan hyvää. Outoa. Plus Mika on hemmetin hauska tyyppi.