25 lokakuuta 2020

Pari porilaista @ Beer Hunters Pori

Harrastusten into aaltoilee hauskasti. Sinänsä aika tasaista on ollut viimevuodet, mutta silti taas kerran kirjoittaa jotakin, jakaa ja muutenkin ylistää viskimaistelua on nostanut päätä.

Pitkästä aikaa pääsin käymään Panimoravintola Beer Huntersissa Porissa, työmatkan seurauksena. Illat on sitten hyvä tutustua paikalliseen kulttuuriin ja etenkin kun hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee näinkin mainio olut- ja viskiravintola. 

Pannaan vanhaan tapaan parit maistot kirjoitusasuun.


Dalmore 24yo 1986/2010 Cask#3098 55,9% Mackillop's Choice

Tuoksussa pehmeää kermaista sherryisyyttä ja pientä kireää maltaisuutta. Ihsn miellyttävä tuoksu. Maussa vähän vaikeampi, hieman kireä maltaisuus, menemättä kuitenkaan saippuaksi tai sitruksiseksi. Puolivälistä ilmaantuu keksiä, hieman hunajaa ja tuoreampia keltaisia hedelmiä (omenaa, päärynää, keltaista luumua). Jälkimaku pitkä ja keltsisen hedelmäisen kermainen. Jää sellaiseen ihan kiva tasoon, ei aiheuttaisi ostotoimia (paitsi jos saisi alle 150€ hintaan). 


Mortlach 22yo 1989/2012 Cask#3926 54,9% Mackillop's Choice

Tämän tuoksu on persikkaisen kermainen, hieman appelsiininen, suklainen ja maltainen. Kutsuva tuoksu. Maussa napakka ote (tynnyrivahvuuden huomaa), mutta ei terävä tmv. Runsasta oranssia hedelmäisyyttä, nahkaa, nahkeaa hedelmäkuorta (appelsiini?) Ja jälkimakuun mennessä miedon sitruksisuutta ja jopa sellaista funkya (miten tän suomentaa?) tallimaisuutta. Tämä vetää pidemmän korren, eli tämän voisin toistaa ja ottaa mielellään kaappiini. 







Springbank 16yo Local Barley 2016, 54,3% OB

Tuoksu tuttua Springbankin tallia, jossa satulaa, kuivaa ja samalla raakaa heinää, pippuria, päärynää, omenaa ja kevyt turve. Maussa mennään kirkkaalla tuoreella hedelmällä, joka on vihreää ja keltaista. Puolivälissä tulee vaniljaa ja mietoa valkopippuria. Ei onneksi saippuaa, jota olen nuoremmista Local Barleystä löytänyt. Tämä on hyvä, ei ehkä tunnu 16yo,mutta muutoin ihan jees. Harmi että näidenkin hinnat jo vähän karanneet, en tästä yli 150€ maksaisi. 


Beer Hunter's Mufloni 7yo, 2018, 48,9

Tuoksu on aika hassu. Löydän tästä sellaista jamaikalaista esterisyyttä, jossa sekoittuu suolakurkku, tai maustepippurinen suolakurkku. Melkein voisi sanoa "talon tuoksuksi". Tuleekohan tämä jostain hiivasta... 

Maussa samaa "hassua" funkyä hedelmäisyyttä, eli samaa esteristä hiivaisuutta. Mietoa raakaa hedelmäisyyttä, jossa ehkä rypälettä ja omenaa. Jälkimaussa on tämän viskin hienous. Tosi kiva hiivaisuus, jossa maustekurkkua ja hedelmiä. Onhan tämä erikoinen ja viskiksi aika outokin, mutta haluaisin tämän kaappiini. 


Linkwood 24yo 1985/2010 Cask#4532 43% Mackillop's Choice 

Tämän tuoksu on toffeisen sherryinen. Toffeekaramellia, miedosti omenaa, maltsisuutta, jossa keksi ja kaurapuuro hallitsee. Maku pehmeän kermamaltainen, puuroa, kaurapiirakkaa ja miedosti hunajaa. Jälkimaku pehmeän kermsinen js miedosti aprikoosinen. Ihan kiva ja voisin ottaa myös kaappiin, mutta alle 150€ hintaan. 











27 kesäkuuta 2020

Kepu ei petä!?

Ei tässä nyt puhuta politiikasta, vaan Keppanakellarista. Tietäjät tietää ja tässä kulttuurikeitaassa on käynyt jo muutama viskiharrastelija niin kuin muutama muukin. Mutta oletko kenties törmännyt "mitäs täällä nyt olikaan...", tai "minkä hintainen tuo on...." kun tiskillä haahuilet ympärillesi ja keräät paheksuvia katseita muilta jonottajilta?

Olispa kiva kun voisi etukäteen vaikka katsoa mitähän siellä hyllyillä on. No mutta perkele, miksi ei. Tässä viskilistaa ollaa hyvä!



25 toukokuuta 2020

Riihisavuista ruismallasta - nestemäisenä tietenkin

Tämä menikin hyvin. Tapana ollut nykyään, että maanantaisin jos vain muistan, niin käyn vilkaisemassa Alkon verkkokaupan uutuuksia. 18.5. etätöitä tehdessäni satuin vilkaisemaan kelloa, joka näytti 9:38. Tuona maanantaina olin jo myöhässä, sillä jos Suomeen tulee nykyään joku hyvin erikoinen tai odotettu viskiuutuus, se ei montaa minuuttia yli kello yhdeksää valikoimissa notku.

Mutta en odottanut mitään, en ollut kuullut mistään uutuudesta, mutta siellä se komeili valikoimissa ja vihreällä statuksella. Kyrön "Kyrö X VYS" pullote oli julkaistu. Myönnän, että lukasin vain pikaisesti tuotekuvauksen ja se oli tuo 56,3% joka sinetöi oston. Normaalisti kyllä selvittelen hieman tynnyripolitiikkaa ja muuta reseptiikkaa ennen ostopäätöstä. 


Tämä Kyrö x VYS on 300 pullon julkaisu ja sen sisältö on kypsynyt 200-litran uudessa valkotammitynnyrissä (jenkkitammea siis). Pullotettu tynnyrivahvana. Viime viikolla näin julkaisun, jossa yksi Kyrö Distilleryn perustajista kirjoitti eräässä suljetussa ryhmässä, että tämä viski olisi (osittain tai kokonaan?) valmistettu riihisavuisesta ruismaltaasta. 

En tiedä asiasta sen enempää, mutta jäin miettimään asiaa hiukan, sillä olen joitain savuisia bourboneja ja ruisviskejä maistellut ja omalla kohdalla savu ja bourbon/ruis ei ole ollut erityisen hyvä kombo. Riihisavu. Eli siis tuo viittaisi riihikuivaukseen, jota käytettiin ainakin ennen muinoin ns. hyvään wanhaan aikaan. 

Riihi on siis vanha hirsirakennus, jossa kuivattiin ja puitiin viljaa. Lattiana oli lankkulattia, tai jopa luonnonkalliota. Sisällä riihessä oli sisäänpäin lämpiävä uuni tai kiuas. Uuni lämmitti ilmaa ja sen savu tulee siis sisälle ja kuivattaa riihessä parvilla, tai poikkihirsissä roikkuvan viljan. Kaupan päälle homeet ja tuholaiset saatiin pois viljasta. 

Riihi sisältä

Sisäänlämpiävä uuni

Noh, kiva homma, mutta meillehän tuon nostalgiselta kuulostavan menetelmän mielenkiintoisin puoli tulee tietty siinä, että tuo savukuivatus antoi viljalle omanlaisen tuoksun ja maun, jota sitten makusteltiin esimerkiksi ruisleivässä. Siis kelatkaa, ne viljat asu siellä riihessä! Sori, oli pakko lainata Armania.... Mut siis oikeasti, kunnon hirsirakennus, kivilattia, uuni, savua, jne. Kuin hyvää ne leivät olikaan aikoinaan? Kuulostaa kerrassaan herkulliselta. 

Nykyäänhän viljat kuivataan peltihäkkyröissä (a.k.a. viljakuivuri) hyvin tarkoin noudattaen taloudellisia kliinisiä prosesseja, jossa yksikään atomi ei saa karata mistään mokomasta hirsirakennuksen raosta, vaan törmää viimeistään johonkin eristettyyn terässeinään aiheuttaen prosessihälytyksen. Ja ei muuten kuivata savulla (koska karsinogeenit, hiukkaset ja kuolema), vaan puhtaalla, hajuttomalla, mauttomalla ilmalla, joka lämmitetään niin ikään puhtaalla ekologisella maakaasulla. Oliko ennen makuasiat paremmin? Jotkut ehkä, leipäkin säilyi niin kauan, että kunhan hampaat pystyi sen rouhimaan niin muuta ongelmaa ei ollut. 

Ok, lähti lapasesta. Palataan alkuun... riihiruista siis käytetty. Mitenköhän tuo ruis on siis tässä tapauksessa kuivattu. Mitä on poltettu ja minkähän verran on tarttunut savua ja millaisia aromeja. Maistamallahan tuo selviää. Mielenkiintoinen pullo joka tapauksessa käsillä ja odotan innolla maistamista. Ja todennäköisesti mielikuva maiston aikana harhailee noissa vanhoissa riihissä, niiden hirsilankkujen aromimaailmassa, kallioperän kenties jylhässä mineraalisuudessa ja kiviuunin savuisessa tunnelmassa. Se kait tämän postauksen tarkoituskin oli itselläni, herättää mielikuvia maisteluun.

Mutta, normaalista poiketen nyt juuri en maista viskiä. Pullo pysyy vielä kiinni. Tylsää, mutta näin toistaiseksi. Sitä paitsi sehän olisi vain yhden paatuneen maistelijan mielipide. Slainte! 

Wanha laitos viljan kuivaukselle (Riihi)

Nykyaikainen viljan kuivaus kompleksi

28 helmikuuta 2020

Ben Nevis vanhana ja vielä vanhempana

Ben Nevis kuuluu yksiin mielenkiintoisempiin tislaamoihin omissa papereissani. Ben Nevis ei ole ollut erityisen tunnettu harrastajapiirin ulkopuolella, mutta harrastajat kyllä arvostaaja se näkyy toki hinnoissakin nykyään.

Itse arvostan suuresti sen imagoa - pullojen ulkoasu on aika lailla 1960- 70-lukua ja Nikkan tyylinen pullomallikin hivelee silmää. Nykyään on kohtalaisen hyvin saatavilla perus 10-vuotiasta ja sen CS-versiota. Nämä tarjoilevat minusta todella hyvän hinta-/laatu-suhteen. Nyt toki on "hieman" vanhempaa tavaraa maistossa ja näiden pullohinnat liikkuu jo aika järjettömissä, luokkaa lähemmäs 1000€ mikäli edes löytää.



Ben Nevis 26yo 1972/1998, 57,4% (OB)

Tuoksu on huikean kylmän kellarimainen ja nimenomaan hyvällä. Tulee mieleen sherry-bodega, eli kellari, jossa esim. Oloroso ja Palo Cortado kypsyy. Ja tässä nimenomaan Palo Cortadolle tyypillistä mokkaa, mietoa hiivaa ja vivahteikasta tummaa rypälettä. Ajan kanssa tulee enempi Olorosolle tyypillistä muskovadoa ja paahteisuutta. Ben Nevisin hedelmäisyyskin pääsee esille.

Maussa ollaan hyvin vanhoissa tynnyriaromeissa. Kuivaa olorosoa, maltaisuutta, mokkaa, kevyttä rypäleisyyttä ja jälkimakua kohden semikypsää hedelmäisyyttä. Tämä on aika puhtaan oloinen ja kauniilla tavalla. Pitkä jälkimaku.


Ben Nevis 31yo 1968/2000, 43% cask# 457 Mackillop's Choice

Tuoksu on hyvin paksun kermatoffeinen, mokkainen, kinuskinen ja kuivahedelmäinen. Rusinaa, viikunaa, hieman ylikypsää päärynää, hieman paahdettua sokerisuutta. Tässä tuntuisi olevan sellaista Oloroson maailmaa, jossa kuitenkin tisle pääsee hyvin esille. Vaikka sherryvaikutetta on paljon, se ei peitä edes puoliksi tislettä. Tämä on upea asia näissä vanhanajan viskeissä ja oikeastaan joissain näissä pidempään kypsytetyissä jotka on saanu rauhassa kypsyä ei-first-fill tynnyreissä, vaan 2nd tai 3rd fill, ajan kanssa hyvä tulee.

Maussa paksua sherryisyyttä, joka tuo maitokahvia, toffeeta, suklaata ja paljon kuivattuja hedelmiä. Alta tulee maltsisuutta, vanhaa vihreää hedelmäisyyttä, aavistus mentholisuutta. Jälkimakuun jää mokkanahkaa, kevyesti paahdettua maltaisuutta ja vanhaa tammitynnyriä. Erinomainen viski.

Näistä olisi kyllä vaikea päättää kumman valitsisi. Ovat aika erilaisia, 1968 paljon mokkasherryisempi ja suklaisempi, kun taas 1972 omaa omanlaisen hienon wanhan hedelmäisyyden ja ehkä enemmän Ben Nevisin karakteeriä. Joten ottaisin molemmat, ei näistä voi valita, upeat viskit.