18 marraskuuta 2018

Homma jatkuu.....

It has been a while.... mutta homma jatkuu. Laitoin blogin tauolle tahattomasti, mutta jälkikäteen joidenkin viikkojen jälkeen huomasin, että se tuntui hyvältä. Nimittäin on tosi raskasta kirjoittaa pienestä pakosta. Siis ajatuksesta, että "hitto, en ole vähään aikaan kirjoittanut". Lisäksi muitakin tekijöitä taustalla on, mm. muu elämä.

Ensinnäkin huomasin, että harrastukseni oli muuttunut. Oluet valtasi alkuperäistä blogi-ideaa aika paljon ja vaikka oluesta se joskus 2000-luvun alussa alkoikin, niin silti minusta oluesta kirjoittaminen arvostellen jne oli tullut aika lailla turhaksi. Laatu vaihtelee liikaa. Tavallaan mukavaa ja sillä hetkellä hyvää antia tuoda esille tietty olut, mutta kun samaa olutta ei kuitenkaan välttämättä koskaan enää saa. Viskeissä asia on ihan eri. Aika paljon helpompaa hommata saman erän pullo vielä 10 vuotta myöhemminkin.... mikäli rahaa löytyy.

Suurin syys kuitenkin on blogiformaatin tylsyys. Sosiaalisissa medioissa vaan on hemmetin paljon antoisampaa jakaa kokemuksiaan. Ja se sosiaalisuus on iso osa tätä harrastusta. Milloin jaan kokemukseni whatsappin kautta eri kaveriryhmille, milloin facebookissa sivullani, jolloinkin facebookin muissa ryhmissä, discordissa, suullisesti kaverille jne jne jne. Blogin paras puoli ehdottomasti on se, että ne jää kivasti talteen sinne jne, mutta silti... aika ajoi ohi.

Lisäksi muutenkin ajat sitten harrastukseni on muuttunut erikoisten juomien bongaamisesta ja reittaamisesta nautintoperäisempään ja fiilispohjaisempaan muotoon. On tullut jo pitkään ostettua varmempia ostoksia erikoisuuden sijaan. Olutmarkkinoilla etenkin sitä tarjontaa tulee niiiiiiin paljon ja on niiiiiin paljon huonoakin. Toki paljon ok-tavaraa, mutta jotenkin tuntui tyhmältä kaadella olutta viemäristä joka viikko. Jep, en useinkaan juo kehnoa olutta, mielummin kaadan viemäriin, juotan kaverille jos kelpaa ja otan uuden kenties paremman.

Ei siinä, edelleen voi varmaan blogiskenessä olla paikkansa näissä hommissa, mutta jotenkin itse koen blogikirjoittelun jo jotenkin vanhentuneen, varsinkin siis oluista kirjoittelu. Melkein heitän sen olevan turhaa mikäli vain jakaa sen miltä se maistuu, mikä sen laatu juuri nyt on ja myös ne kun jakaa "tällainen uusi tuote tullut, tällainen panimo tullut....jne".

En siirrä blogiani vielä kokonaan eläkkeelle, mutta jatkan edelleen sosiaalisissa medioissa ja tuskin tänne uutta tavaraa tulee blogiin, ellei sitten vain ala jostakin syystä tuntua uusiksi siltä. Tuskin. Sinänsä olen viimeisen 5kk aikana maistanut ehkä elämäni mielenkiintoisimpia viskejä esim ja olisi ollut paljonkin dataa tänne, joten harrastus kyllä jatkuu vahvana. Nimimerkillä "taas uutta tavaraa huutokaupasta tulossa".

Jos edelleen tykkäät lukea viskiaiheista blogia, niin suosittelen Viskikonttorin blogia seurattavaksi. Siellä on sopivan yksinkertaisesti (mutta laadukkaasti) asiaa maisteluineen ja ainakin jos etsit tiettyä viskiä ja siihen kommentteja, niin tuolla alkaa olemaan ihan mukavasti otantaa.

Näihin tunnelmiin, slainte!


27 toukokuuta 2018

Suomalaisen Viskin Päivä 2018 @ Kiltakellari 26.5.2018

Suomalaisen Viskin Päivän (SVP) juhlia vietettiin Kiltakellarissa aurinkoisissa merkeissä lauantai päivänä. Tänä vuonna jääkiekon mm-kisat oli jo ohi, Ruotsi vei. Varsinainen merkkipäivähän on SVP:llä 23.5., mutta juhlat järkätään lähimmälle lauantaille.

Kellariin kokoontui kuuden suomalaisen tislaamon edustajien lisäksi reilu sata viskiharrastajaa/-nautiskelijaa. Ohjelmana tänä päivänä oli keskustelupaneeli, jossa tislaamojen ääni oli pääasiana. Arto Nyberg veti paneelia ja mallikkaasti se menikin. Mainitaan, että minusta keskustelu oli antoisaa ja mielenkiintoista, sillä paikalla maistettujen tuotteiden selostusten lisäksi saatiin muutakin pientä keskustelun tynkää esille.


En tähän muistiinpanojulkaisuun sen kummemmin ala keskusteluja runoilemaan, mutta toki parit sanaset illan kattauksesta täytyy kirjata. Over all, minusta kattaus antaa tavallaan aika karun kuvan suomalaisesta viskistä. Raakileita. Niitähän ne oli, vaikka kuinka kauniisti sen muotoilisi. Jatkossa minut varmaan lynkataan paljaaltaan kun näkevät, mutta annan suorat palautteet näkyville. Ohessa lyhkäisesti ja maistelujärjestyksessä.

Valamo 6yo Single Cask#234. Ensimmäisten nuuhkaisujen aikana mietin, etä onko tämä ginin ja vodkan sekoitusta. Kyllähän siinä tammea oli myös kivasti mukana, mutta kun pistävä etanoli ja jokin yrttinen sekoitus tunki liikaa esiin. Annoin aikaa, mutta ei se alkoholi tuntunut sieltä lähtevän myöhemminkään, ei edes veden kanssa.

Maussa oli sitä kaunista Valamon valkosuklaata ja öljyiatä tuntumaa, mutta kyllä sieltä puski viinakin väkisin esiin ja lisäksi jokin minttuinen mentholisuus, joka alkoholisuuden kanssa vain pahensi asiaa. Ei ollut minun juttuni tämä.


Toisena maisteltiin Beer Huntersin Old Buck 7yo 48,9%. Tämän nuuhkaisu toi mieleen kotikurkku mausteseoksen. Ajan kanssa aloin jotenkin pitämään tästä. Hemmetin raakaa tavaraa, mutta en tiedä oliko se laventelisuus ja kukkaisuus yhdessä maltaisen vaniljaisuuden kanssa, vai mistä lie että hieman tykästyin. Omanlaatuista tavaraa ja ei kyllä muistuta mitään muuta tislaamoa maailmassa.... muistaakseni. Kierolla tavalla haluaisin tätä pullon, mutta en minä yli 150€ tästä voisi perustella makujen perusteella.....

Tämä Old Buck oli muuten samaa erää kuin Alkoonkin myyntiin tullut VYS-pullote, mutta tämä oli turpeeton ja kypsynyt 7-vuotta entisessä Jack Danielsin tynnyrissä, jossa oli myös Plevnan oluttakin majaillut.


Kolmantena sieraimiin ja kitaan saatiin Teerenpeli Tislaamomestarin VYS Blend. Näin jälkikätreen mietin, että tuliko tapahtuma liian nopeasti ja pulloon vedettiin pari kaapista löytynyttä putelia sekaisin. Mutta kyllä ne siellä väiti, että oli oikein muutama kymmen tynnyri selattu läpi. Ei nimittäin toiminut omaan suuhun ollenkaan tämän mallasblendin maku.

Tuoksu oli aika kivakin, kuivan olorosoinen ja tummahko, kevyellä savulla, mutta maussa oli kaksi kerrosta, jotka tappelivat keskenään. Savu ja kuiva hieman kuminen oloroso. Ihan sama fiilis kuin olisi itse juuri sekoittanut savuviskiä ja Kaskea sekaisin. Tämä siis oli sekoitus Teerenpelin Kaskea, 10yo ja Savua. Ei jatkoon.


Sitten HDCO Sweet Corn Mash, release#5. Ihan mukavaa aromia, makeutta ja mäskin tuntua, mutta maussa ollaan aika raa'assa tunnelmassa. Hieman alkoholi puskee ja pistelee. Onhan tämä ihan kiva viinan korvike, tätä mieleellään voi ryypätä, mutta ei tämä nautiskeluun omasta mielestäni sovi. Ehkä drinkkipohjaksi sopiva.


Viidentenä Ägräs. Tällä ei nimeäkään sen kummemmin. Ei siis viskiä, koska tynnyröity vasta 2017, eli todella nuoresta kamasta kyse. Sen toki maussa huomaa, kun on niin pirun äkäinen tapaus. Tavallaan ihan hyvää new make tyyliä, jossa savua ja potkua, mutta tosi pölyinen ja ei tästä mitään aromeja vielä irti saa. Tuli mieleen vanhan auton konehuone tämän aromeista. Katsotaan 2020 uudelleen.


Viimeisenä Kyrö Malt Release #4. Ihan oikeasti tämä oli ainoa, jonka kohdalla teki mieli sanoa, että ihan hyvää. Siis sillain hetimiten, ilman että ensin mietti mitä hittoa tämä on. Kyllä, tykkään ruisviskistä ja tämä on vielä hyvin reilun rukiin makuinen, vaikkakin nuorekas onkin. Itse tykkäsin tästä ja mielellään siemailisin tällaista, sekä tekisin mahtavat Whiskey Sourit. Ja kun näitä nyt sit ehkä joskus saadaan ulos, niin EI SITTEN FINISTELLÄ JA KIKKAILLA, vaan ihan sitä ehtaa ruista ulos, kiitos!


Heitin muutamia kysymyksiä ilmoille tislaamoväelle. Tuolla ei kovin paljoa kerennyt juttelemaan ja olisikin kiva jutella enemmän aiheesta. Sellainen vaalitettimäinen paneeli olisi kivä kokea, josa tislamon porukka olisi "hiillostettavana". Tässä muutama kysymys, jotka on herännyt liittyen suomalaiseen viskiin.
  • Mahtuuko Suomeen lisää tislaamoita ja kuinka paljon?
  • Miten eri tislaamot aikovat jatkossa tuoda tuotteensa "omalla tavallaan" esille? Miten erottautua?
  • Miksi Suomessa ei saa mallasta kuin Viking Maltilta? Eikö maltaan laatu ja merkitys ole tarpeeksi myyvää?
  • Mikä on kunkin tislaamon "se oma juttu" tällä hetkellä? Eli miten he tuovat itseään esiin tällä hetkellä. 
Tämän viimeisen kysymyksen kysyin myös paikan päällä. Ennen vastauksia ajattelin itse oheisesti:

Kyrö: RUIS. The RUIS. Eli tislaamo rummuttaa suomalaisen rukiin voimalla ja yhdistää sen taitvasti luontoon ja suomalaiseen maaseutuun.

HDCO: Stadilaisuus, eli Helsinki, eli kaupunkilaisuus (isompi sellainen) ja viskin valmistus näissä maisemissa. Siis tavallaan kuin Yhdysvalloissa craft distilling meininki a la Tuthilltown jne.

Valamo: Kirkko, viini ja viski. Eli munkkeja ja pyhää henkeä viskinvalmistuksessa. Mielestäni kyllä mielenkiintoinen valttikortti heillä näin niin kuin maailmanlaajuisestikin ajatellen. Nyt sitten poikien pitää vain saada hyvää visdkiä maailmalle.

Teerenpeli: The Suomi-Skotti. Siis perinteikkyys, jossa vaalitaan skotlannin single maltia suomalaisittain. Vaikka Teerenpelin mediaseksikkyys ja hipsteriviisari näyttää aika lailla nollaa, niin linja pitää. Ja he osaavat kyllä sitä single maltia tehdäkin.

Ägräs: Tämän kohdalla jouduin hieman miettimäänkiin, ei tullut apteekin hyllyltä. Tuli mieleen Yrtit ja Fiskars. Ei tätä vielä viskiin osaa kovin hyvin yhdistää...

Old Buck (Beer Hunters): Ahneet enkelit, jotka kusee jotakin taikaeliksiiriä tynnyreihin tilalle ja jäljelle jäävä tavara onkin ihan hyvää. Outoa. Plus Mika on hemmetin hauska tyyppi.

18 toukokuuta 2018

Alkosta: Springbank 12yo Cask Strength (OB)

Alkon valikoima täydentyi 12-vuotiaalla Springbankilla, joka on pullotettu tynnyrivahvana. Hintalappuna hyvin kilpailukykyinen 78,9€, joten tämän kanssa ei kannata lähteä merta edemmäksi.

Näitä 12yo Cask strenght Sprinbankeja tulee pari erää vuodessa ja pullomäärä liikkuu siellä 9000 lestin tienoilla. Kohtalaisen suosittua kamaa ja pullot liikkuu nopeaan tahtiin. Ei siis kannata odotella tilauksissa, mikäli haluaa omansa. Springbank on siitä hieno tislaamo, että se on jopa pystynyt parantamaan laatuaan näinä "kuumina viskin luvattuina vuosina".


Springbank 12yo Cask Strength, 56,3% (OB)

Tuoksu on lämmin ja hyvin viher-keltahedelmäinen. Kypsää omenaa, vihreää raikasta päärynää ja hieman kuivattuja hedelmiä, jotka kielii sherrystä. Springbankin öljyinen mallaspippurisuus myös mukana. Kallistuu makean puolelle yleisilmeeltään.

Maussa mieto pippurinen polte, joka kääntyy makeamman hedelmäisyyden puoleen. Alla ex-bourbontynskän kirpakkaa miedon sitruunaista puolta, jota loppuakohden täydentää makeampi sherry tuoma hedelmäisyys. Hyvin tunnistettava Springbank, joka on kuitenkin makeamman hedelmäinen kuin esim juuri maisteltu 14yo Bourbon Wood. Tämä on hyvä. Tykkäsin kuitenkin enemmän 14-vuotiaasta Bourbon Woodista.



03 toukokuuta 2018

Alkosta: Põhjala Cellar Series - Sajand

Saimme jälleen yhden tynnyrikypsytetyn kellarilaisen Alkon valikoimiin. Tämäkin tosin loppui jo tilattavista, mutta ehkä pullon saattaa jostakin myymälästä vielä löytää. Itselleni on hieman huteja nyt tullut näissä, mutta katsotaan ennen kuin hutkitaan.

Tällä kertaa oluttyylinä Imperial Rye Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä. Kypsytysaikaa ei ilmoiteta. Eikä siinä kaikki, vaan tynnyreissä on oluen lisäksi lillunut tammilastuja, joita on taas puolestaan marinoitu Tallinnan kuuluisammassa liköörissä. Miksi nämä pitää vetää aina näin överiksi? Pelkkä tynnyröinti olisi riittänyt mielestäni. Niin ja tämä on vähän niin kuin Estonia 100 -kunniaksi, jonka myös nimikin kertoo (vuosisata).


Põhjala Cellar Series - Sajand BA Imperial Rye Baltic Porter, 12,3%

Tuoksusta löytyy runsaasti makeaa maltaisuutta, limppua, maitosuklaata, kahvia ja vaniljaa. Tammitynnyri selvästi läsnä vaniljaisine ja kookoksine aromineen. Makeaa liköörisyyttä, joka tulloo konjakin ja maltaan (sekä alkoholin) aromeista. Lupailee makeeta...

Maussa runsas runko tekee heti vaikutuksen. Myös panimolle IS ominainen makea siirappisuus on läsnä. Onneksi myös mallas ja kevyt paahteisuus taittaa makeutta, mutta kyllä tämä reilun sokeriseksi jää. Runsaasti kyllä makuja, suklaa, vanilja, kahvi, lakritsi, rypäleet... mutta saisi olla vähemmän makea, jotta nautittavuus säilyisi ja olisi tasapainoa. Nyt desin jälkeen alkaa olla sellainen tahmainen "kiitos riittää".