22 heinäkuuta 2017

Maitokaupasta: Vakka-Suomen Prykmestar Suvi

Kesäolutta lasissa. Nyt ei kuitenkaan mennä perinteisesti vehnäoluella, vaikka vehnää tämänkin reseptiikasta löytyy. Näin tätä VASPin kausiolutta jossakin netin syövereissä "mainostettavan", jolloin mielenkiinto heräsi.

Prykmestar Suvi löytyi paikallisesta Citymarketista, josta nappasin sen mukaan reilun 3,5€ hinnalla. Sattui olemaan tiedossa retki samana päivänä saaristomaisemiin luonnon keskelle, joten mikäpä mukavempi kuin siemailla kesäinen koivunlehdillä maustettu olut. Tätä olutta on valmistettu jo useamman vuoden ja olisikohan reseptiikan koivumääriä viilailtu matkan varrella.


Vakka-Suomen Prykmestar Suvi, 4,5%

Tuoksu kepeän maltainen ja viljaisan raikaskin. Kevyesti makeutta tuoksussa. Lehtisyyttä löytyy, vaikkakin melko miedosti. Ripaus humalaakin. Kaikin puolin kevyt, mutta kyllä tässä ihan mukava aromi on.

Maussa olen välittömästi saunan lauteilla. Vihdan aromikkuus tulee makuun selvänä, lähes alkumetreiltä saakka. Ensin tulee viljaista maltaisuutta (kevyesti), jota seuraa koivunlehtien ja puun aromit. Välitön saunafiilis. Jälkimakuun mennessä taas mallasta ja kevyesti hunajaista makeutta. Minusta tässä päästiin maaliin, tarjoiltiin mitä odotinkin, vaikkakin runko jää hieman kepeäksi ja loppu aavistuksen pölyiseksi.


19 heinäkuuta 2017

Alkosta: Edradour 15yo The Fairy Flag

Päätimpä maistaa elokuvaviskiä. Nyt Alkoon listautunut Highlander-tislaamo Edradourin The Fairy Flag on nimittäin saanut nimensä skottielokuvalta. Ei mitään käsitystä millainen leffa se on, eikänyt heti alkanut sen kummemmin kiinnostamaankaan (mitä nyt pari lausetta luin mystiikasta ja titaaneista tjsp.).

Se mikä enemmän kiinnosti on tislaamo, sillä aika vähälle huomiolle on tämä jäänyt itselläni. Monesti olen katsellut ja pohtinut tislaamon sherryisemmän puolen maistelua (useita pullotteita), mutta aina se on jäänyt. Tämä otsikon viski on kypsytetty ensimmäiset kahdeksan vuotta ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen seuraavat seitsemän vuotta oloroso-sherrytynnyreissä. Hinta on pyörinyt siellä 80-90€ paikkeilla, nyt Alkossa 95,25€.


Edradour 15yo The Fairy Flag, 46%

Tuoksun ensivaikutelma on hyvä. Laadukkaan oloista oloroso-sherryisyyttä, jossa tumma suklaa ja kuivatut hedelmät vellovat. Hyvin intensiivinen ja latautunut. Hieman löytyy myös miedosti kirpeää punaista marjaisuutta. Nahkaisuus on myös selvästi läsnä. Ei lainkaan epämiellyttäviä rikkielementtejä tmv.

Maussa alkuun kireyttä, joka vapautuu loppua kohden. Sherrypommiksi voi kutsua, sillä sherryisyys jyrää. Alussa huomaa myös ex-bourbonin tuomaa hedelmäisyyttä, joka kuitenkin jää kuivattujen hedelmien, nahkaisuuden ja tumman vahaisuuden alle. Intensiivinen tapaus, joka vaikuttaa 46% paljon tuhdimmaltakin. Jälkimakua kohden jää iso nahkea sherryisyys, joka on sitä parempaa laadukkaampaa ei-kumista olorososherryä. Tämä on oikeastaan aika tuhti sherryjyrä, joka muuten miellyttää, mutta pieni saippuainen kirpeys rokottaa pisteitä.


16 heinäkuuta 2017

Sori Brewing Conca d’Oro


Juuri arvostellut Foundersin Frootwoodin jälkeen tuli nautittua myös toinen tynnyrikypsytetty olut. En näitä kuitenkaan vertaillut keskenään, sillä tyylilaji on ihan eri päästä. Olut on niin ikään Foundersin tapaan tynnyrikypsytettyä sarjaa, eli panimoilla on oma "tynnyriohjelma", jonka hedelmiä saadaan maistella ainakin toistaiseksi vuosittain. Sori tiedotti omista aikeistaan jo reilu vuosi takaperin (klick). Eipä siitä kauaa ole kun maistelin toista tynnyrisarjalaista Sorilta, Laudaturia.

Conca d’Oro oli tietääkseni ensimmäinen tynnyrikypsytetty sorilainen. Tyyliltään imperial stout on kypsytetty tammitynnyreissä, jossa aiemmin on ollut Chianti Classico -tyylistä punaviiniä. Viinistä nyt sen enempää, kuin että on kyseessä (kuuluisa) Italian Toscanan alueen punaviini. Mikäli haluat vakuuttaa viiniystäväsikin, niin lunttaa törkeen kevyt yleistys wikipediasta. Löysin kyseistä olutta Viron puolelta Uba & Humal olutpuodista, hinta oli reilu 7€ pullolta. Oluen nimi (kultainen malja) tulee alueesta, jossa viinitila sijaitsee.


Sori Brewing Conca d’Oro, 11,5%

Tuoksu on tumman puhuva, joka tässä tarkoittaa tummaa suklaata, tummaa mokkaa ja tummaa makeahkoa jälkiruokaviiniä. Ollaan jotenkin kypsytetymmän tawny portviinin aromimaailmassa rusinoineen, taatelineen ja tummien suklaiden kera. No kyllä sen mausteiseksi punaviiniksikin saa kuvittelemalla.

Maussa rauhallinen ote kahvia ja runsaasti kuivattuja tummmia hedelmiä. Kivasti tulee tumma raakasuklaa ja upea portviinimäinen aromikkuus, jota mm. muutamista Colheita-tyylisistä viineistä olen löytänyt. Ainoa, että tässä on runsaasati mallasta. Mallasviini. Pehmeä ja täyteläinen suutuntuma. Makeutta on, mutta ei liiaksi. Samaa tuntua kuin vahvoissa 80% tummasuklaassa. Hieno olut.





12 heinäkuuta 2017

Alkosta: Glenlivet Nàdurra First Fill Selection, 63,1%

Glenlivetillä on näitä Nadurroja jo isompi läjä – vanhemmat batchit, First Fill -versiot, Olorosot, turvesavuversio... alkaa siis olemaan joka jampan makumieltymyksille. Alkosta löytyy tällä hetkellä otsikon viskin lisäksi myös Oloroso- ja Peated-versiot.

Näistä kaikista lölytyy myös 48% travel retail -versiot, mutta nyt mennään tynnyrivahvalla tavaralla. First Fill Selection eroaa 16-vuotiaasta vanhasta versiosta siinä, että sen kypsytysaika vaihtelee ja tynnyrityyppinä käytetään first-fill bourbontynnyreiden lisäksi Virgin Oak -tynnyreitä. Alkon hinta 74,99€. Teenpä pienehköä vertailua toisessa lasissa olevaan 2009 Nadurraan.


Glenlivet Nàdurra First Fill Selection, 63,1% (batch FF0714)

Tuoksu on pehmeähkö, vaikka myös hieman terävää piirrettä pukkaa etenkin alkusoitolla. Kermaista vaniljaisuutta, tuoretta tammea, kookosta ja raikkaampaa kesäistä keltaista hedelmäisyyttä. Hedelmistä ehkä päärynä, omena ja miedosti persikka tulee mieleen. Tuoksusta olisi hankala päätellä ikää, nuorutta ja jotakin kypsyneemmän oloista sekaisin.

Maussa on yllättävän paljon latinkia. Reiluhkosti paksua taammisuutta, joka ryöpyää vaniljana, kookoksena ja hieman shanpurunakin. Ei tämä silti mikään tammipölkky ole, eli mukana on kermaisempaa fiilistäkin. Vaniljakermajäätelöä. Hedelmäisyyttä omenina ja päärynöinä, sekä kuivattuina aprikooseina. Kohtalaisen pitkä jälkisoitto.

Vierellä maistettu Nadurra vuodelta 2009 on tätä silti jotenkin mukavemman oloinen, iäkkäämpi ja sivistyneempi makuprofiililtaan. Oma valinta kohdistuisi vanhempaan pulloon.


Kuva: Alko