28 syyskuuta 2016

Johnnie Walker 18yo Gold Label 43% (+/-1990)

Vuorossa uusintamaistoa kauan sitten tutustumaani sekoiteviskiin. Johnnie Walker tuskin sen enempiä kaipaa esittelyjä, jokainen viskiin hurahtanut on vähintään kuullut tästä kulkijasta ja usein maistanut vähintään sen mustan ja ehkäpä punaisenkin version.

Itse aikanaan sain ensikosketukseni Black Labelillä, jonka jälkeen maistoin Red Labelin ja joiden jälkeen vasta kultaisen ja sinisen. Vihreä tuli paljon myöhemmin, puhumattakaan nykyisistä uudemmista versioista. Tällä hetkellä edelleen suosikkini Herra Johnnien valikoimista on vanha 43% Blue Label, joka on mielestäni mainio, jos hinnan saa unohdettua.


Vanhan sinisen jälkeen hyvänä kakkosena tulee tämä vanhempi 43% ABV omaava Gold Label. Uudempi 18-vuotias Gold Label (40%) ja etenkin Gold Label Reserve eivät yllä tämän vanhemman tasolle. Ne ovat vetisempiä ja ympäripyöreämpiä. Tätä vanhaa ei tietenkään enää juuri löydä mistään, mutta kuten omani, saattaa se makoilla jonkin kivijalkapuodin hyllyillä pölyttymässä. Tämä pikkupullo tarttui alle 20€ Espanjasta.


Johnnie Walker 18yo Gold Label 43% (+/-1990)

Tuoksussa blendimäistä maltaisuutta, joka tässä on kuitenkin mukavan oloista. Hunajaa, hyvin hyvin kevyttä turpeisuutta, kukkaisuutta ja hieman vanhaa pölyisyyttä. Pikkaisen tulee mieleen ullakko ja kirjahylly. Jokin punertava aromikkuus tulee mieleen, ei kuitenkaan suoranaisesti marjaisuus.

Maku on tasainen ja voimistuu keskivaiheille mentäessä. Hunajaista ja kukkaista maltaisuutta, joka pyöristyy hyvin pyöreäksi keskivaiheilla. Kevyttä tammea. Tietyllä tavalla tyypillinen sekoiteviski (keltainen sellainen), mutta omaa sellaisia hyviä aromeja, jota monilta nykyblendeiltä puuttuu. Jälkimaku hieman vesittyy ajoittain, mutta kokonaisuus jää kuitenkin mukavalle tasolle. Kyllä tätä siemailee.



23 syyskuuta 2016

Maitokaupasta: Olvi Xmas IPA

Hohoho Iisalmesta vaan. Ovelle oli ilmestynyt muutama päivä sitten iso pahviloota varoittelematta itsestään etukäteen. Varauduin jo nostamaan voimalla, mutta meinasin lentää persiilleni kun laatikko olikin kevyt kuin höyhen. Sisältä löytyi kaksi Olvin utuustölkkiä Xmas IPAa.

Tovi taakse päin tuli Olvin Black IPA ja nyt seuraksi kauppoihin tuli (on jo hyllyilläkin asti) Xmas IPA, joka tölkkiä lueskellessa paljastuu tyyliltään Red IPAksi. Olvi luonnehtii tätä oheisesti: "Suodattamaton, pastöroimaton, täysmaltainen Red IPA-tyyppinen pintahiivaolut. Maultaan vahvasti humaloitu ja hedelmäinen, väriltään punaruskea olut.". 

Tuttuun tapaan tölkistä löytyy myös humalalajikkeet, jotka tässä ovat Opal, Kazbek ja Comet. Linkeistä lisäinfoa, mutta ensimmäinen on saksalainen, toinen tsekkiläistä ja viimeinen amerikkalaista. Kaupassa Xmas taisi olla noin 2,9€ pintaan puolen litran tölkiltä.


Olvi Xmas IPA, 4,7%

Tuoksu on reilusti pihkainen ja karamellimaltainen. Amerikkalaishumalapainoitteinen (huh mikä sanahirmu) yleisolemus tulee minulle tästä mieleen. Maltaisuus tuntuu alla ja tulee paahdettuna leipäisyytenä. Hieman pihkaa ja kuivattuja tummia hedelmiä.

Maussa tulee keskiasteisesti havuista humalaa, jossa myös seassa kuivaa lehtisyyttä ja pähkinää. Humala on enemmän sellaista pihkaista ja havuista, ei sitruksista. Maltaisuus on selkeämmin maussa kuin tuoksussa – paahtunutta leivän kuorta, pähkinää ja paahtoleipää. Jälkimaussa karamellimaltaisuutta. Hyvin juotava olut ja mielestäni tämäkin on onnistunut, mitä nyt jotakin mausteisuutta kuvittelin löytyvän enemmän nimen perusteella.


22 syyskuuta 2016

Alkosta: Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5

Single Malt, Cognac, Auchentoshan, Armagnac. Näitä yhdistävä tekijä löytyy Fullersin Brewer's Reserve -sarjasta, jotka olen päässyt itse kaikki maistamaan. Suu meni hymyyn, kun huomasin sarjan uusimman tulokkaan listautuneen Alkon erikoisvalikoimaan (Arkadia) alkaen 2. syyskuuta 9,94€ hintaan. Samaan aikaanhan tuli todella iso läjä uutuuksia muutenkin, kun Arkadian Alko avasi ovet tauon jälkeen.


Tässä Brewer's Reserve sarjassa on kyse tynnyrikypsytetyistä oluista ja niistä ensimmäinen julkaistiin kymmenen vuotta takaperin. Uusin tulokas on kypsytetty vanhoissa viskitynnyreissä. Aiempien versioiden kypsytystä on avattu hieman enemmän, kuten esimerkiksi kolmannen kohdalla on kerrottu tynnyreiden olleen Auchentoshanin tislaamolta. Noh, toisaalta ei tuo välttämättä paljoa kerro, ellei satu tietämään tislaamon ominaispiirteistä.

Kuvitellaan vaikkapa Laphroaig, tai Glenfarclas. Jos tynnyri olisi peräisin ensimmäiseltä näistä, voisi olla ennustetavissa turpeisia ja merellisiä vivahteita oluessakin. Glenfarclas puolestaan kypsyy yleensä sherrytynnyreissä, joten tämänkin voisi kuvitella tuovan tälle ominaista kuivattua tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaisuutta. Mutta mennään näillä tiedoilla joita on annettu. Tämä viides on siis kypsynyt yli viidensadan päivän ajan "hienoissa" viskitynnyreissä.



Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5, 8,5%

Tuoksussa aika kiva monipuolinen aromimaailma. Rikkaimmin tulee toffeinen maltaisuus ja kevyt yrttisyys. Fariinisokeria, kuivattuja tummia hedelmiä (luumu, rusina, taateli) ja kevyt viskimaltaisuus. Pähkinäistä katkeruutta, sekä miedosti alkoholin tuomaa "lämpöä". Monipuolinen ja hieno tuoksu. Hyvin balanssissa.

Maku lunastaa tuoksun lupaaman rikkauden. Mallasrunko, humala ja viskitynnyrin tuoma aromikkuus ovat upeasti tasapainossa. Toffeeta, kevyttä karamellisuutta, viljaisuutta ja pähkinäisyyttä. Viski tuo vaniljaisia piirteitä ja mahdollisesti makeaa karamellisuutta. Jälkimakuun mennessä kevyttä karamellisoitua appelsiinisuutta ja mieto paahtovanukkaisuus. Onpa hyvä. Mielestäni erinomaisesti onnistunut viskitynnyrikypsytys.


16 syyskuuta 2016

Dunham Tropicale IPA

Dunham Brewery on mikropanimo Kanadassa ja se sijaitsee nimensä mukaisessa pitäjässä Yhdysvaltojen ja Kanadan rajan kupeessa, Vermontin naapurissa. Panimolta löytyy runsaasti oluita, vaan enpä ole niitä juuri päässyt maistelemaan.

Korjausliike tehdään tämän ison putelin merkeissä, joka kantaa nimeä Tropicale IPA. Muistaakseni maksoin tästä alle kympin Firma Bierissä. Speksit lupasivat IPAa, jota on kyyditetty mangolla, guavalla, tangeriinilla ja passionhedelmillä. Taikasana brettanomyces (claussenii) ja tuote oli jo korissa. Kuivahumaloinnista vastaa Citra ja Mosaic.



Dunham Tropicale IPA, 6,2%

Tuoksu on kuohkean hedelmäinen. Persikkaa, nektariinia, ananasta, reilusti sitruunaa ja hieman banaania. Bretta tulee tässä erityisen hedelmäisenä, ei niinkään maallisena ja navettaisena. Hieman maitohappoista tuntua myös. Humala on selkeänä, tuoreen sitruksisena ja kuivan kukkaisena. Hieno tuoksu.

Maku on nimensä veroinen - trooppinen hedelmäsalaatti. Persikat, aprikosit, sitruunat, limet ja happamat omenat sulassa sovussa. Bretta jyllää hedelmäisenä ja sitä tasoittaa miedosti kuivattava humaluus, joka korostaa sitruksisuutta. Jälkimakuun mennessä maitohappoisuutta hieman. Sitruspommi.