27 huhtikuuta 2017

Kotitasting: sekalaiset sekoitteet vol.2 – parempaa blendiä

Kotitastingin sijaan otsikkoon voisi laittaa mökkitasting. Hiljattain maistellut blendit (klick) saivat jatkoa tämän uuden setin myötä, valitsin tällä kertaa hitusen vähemmän tunnettuja sekoiteviskejä ja koitin jonkun vanhemmankin heittää joukkoon. Samalla porukalla maisteltiin, en kertonut sisällöstä muuta kuin että sekoitteita maistellaan taas.

Japanilaista edustamassa oli The Nikka 12yo, joka on uusi blendi, mutta julkaistiinhan sekin jo 2014-15 liepeillä. Valitsin siksi, että se on ikämerkitty uuden sukupolven blendi, joka on myös luokiteltu ns. premiumiksi (hinnanko vuoksi??). Eli olevinaan parempi sekoiteviski, joka on kuitenkin kohtuullisesti hinnoiteltu (noin 80-110€ maailmalla).

Cutty Sark Prohibition Edition valikoitui ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Halusin ns. tavallista blendiä, joka olisi kuitenkin jotenkin massasta poikkeava. Tämä oli sitä ainakin nimensä puolesta JA vahvuus on jätetty mielenkiintoiselle 50% vahvuudelle, joka ei näissä massablendibrändeissä ole erityisen yleistä. Tämä irtoaa nettikaupoista 25-35€ hintaan.

Lisää skotlantilaisuutta tuo Spirit of Freedom 45+, josta olen aiemmin maistanut saman nimistä 30yo blendiä. En tiedä onko kyseessä muuta samaa, kuin pullottaja J&A Mitchell, eli Springbank. Tästä Spirit of Freedomista on muutama eri versio, perusversio 45 nimettiin komponenttien määrän mukaan (kyllä, 45 eri viskiä), tämä 45+ versio on vahvempi versio.


Pakkaa hämmentämään halusin irlantilaista blendiä sekaan. Tullamore D.E.W. Phoenix menee samaan kategoriaan Cutty Sarkin kanssa, eli perusblendiä, josta hieman erikoisempi versio. Vahvempi alkoholiprosenteiltaan, sekä joku höpöhöpö-tarina, jota en jaksa tähän kirjata. Minulle se valintajuttu oli nuo prosentit.

Ja pitihän joukkoon ottaa joku ässä, jonka paikan olisi täytettävä Bodach Aislig 35 Year Old 1980 Murray McDavidiltä. Yksityisen pullottajan blendi, jossa mm. Glenrothesin, Glengoynen, Bunnahabhainin ja Tamdhun mallasviskejä, sekä Cameronbridgen, North Britishn ja Port Dundasin jyväviskejä. Single Cask, vahvuus, IB-pullote ja ikä olivat tämän kriteerit.


The Nikka 12yo, 43%

Tuoksussa kukkaisuutta, kevyttä pehmeää tammisuutta, jonka seurana kermaista sherryisyyttä. Puhdas ja raikas. Mausteisuutta vaniljan, kookoksen ja muskotin muodossa. Hyvin japanilainen ja ihan hyvä sellainen.

Maussa samaa nuorta maltaisuutta, jossa paahteista tammea, vaniljaa, kukkaisuutta ja miedosti kypsää hedelmää. Makeahko. Kookosta ja maitokahvia. Suussa hieman kihelmöivän intensiivinen, hyvällä tavalla. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta, kermatoffeeta, keltaisia kypsiä hedelmiä ja viljaisuutta. Myös selkeä mustan teen maku. Mainio blendi.



Cutty Sark Prohibition Edition, 50%

Tuoksu raa'an nuoren viskin oloinen, sherryä joka tuo kunnon kumisuutta, alkoholiakin pukkaa. Viinikumia ja jotenkin ylikäynyttä hedelmäisyyttä. Melkeinpä kaikin puolin epämiellyttävää.

Maku on onneksi parempi, mutta paljon samoja elementtejä kuin tuoksussa. Makeaa viinistä hedelmäisyyttä, joka myös jotenkin ylikäynyttä. Viinikumikarkkeja, makeaa vaniljaisuutta, viljaisuutta ja kumia. Alkoholi tulee myös maussa esiin. Ei kyllä ole hyvää.


Cutty Sark vs. Nikka

Spirit of Freedom 45+, 52%

Tuoksu on hyvin nuori, puhdas ja hieman likainen samaan aikaan. Lämmintä hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja hyvin kevyttä turpeisuutta. Halkaistua kiveä. Tavallaan laimea tuoksu ja jos nuuhkaisee kunnolla, niin pistelee. Nuorta viljaa.

Maussa raakaa viljaisuutta, new make tyylistä makumaailmaa, kevyesti mineraalisuutta ja merellisyyttä. Makeampi hedelmäisyys alla. Jälkimakuun mennessä jää makeaa hedelmää, hyvin kevyttä öljyisyyttä. Ehkä mieto sherryisyyskin. Ok, mutta kovin nuorta ja hieman sekavaa.


Tullamore D.E.W. Phoenix, 55%

Tuoksussa jyväviskin rouheista vaniljaisuutta, nuorta tammitynnyriä, lämmintä sherryisyyttä, jossa makeaa tummaa hedelmäisyyttä, mokkaisuutta ja paahdettua vaahtokarkkia. Ohukaisia kermavaahdon kera. Kiva tuoksu.

Maussa paahdettu vaahtokarkkisuus on mukavan makusta. Makeaa vaniljaista viljaisuutta, kevyesti maissisuutta. Suussa hieman kirpsakan pistelevä ja isommalla siemauksella alkoholikin meinaa putkahataa liikaa esille. Kyllä tämän helposti irkuksi mieltää. Toiseksi paras Nikkan jälkeen.


Spirit of Freedom vs. Tullamore

Bodach Aisling 35yo 1980 Crafted Blend, 46% (Murray McDavid)

Tuoksu on erikoisen "synkkä", tumman hedelmäinen, reilusti iäkkäämmän oloinen kuin kaikki edelliset. Punaista kevyttä marjaisuutta ja aavistus merellisyyttä. Kermaiauutta jossa fudgea. Myös aprikoosia ja marmeladisuutta.

Maku on syvähkö, miedosti alkuun terävähkö. Sherryisyys on vahvaa ja sellaista marjaista ja kypsän hedelmäistä. Suklaata, pähkinää ja miedosti maitokahvia. Reilusti toffeeta ja kermakaramellia. Paahteista sokerisuutta. Aavistus viinistä kumisuutta. Maussa ikä ei tunnu niin paljoa kuin toivoisi. Sanotaan, että toiseksi paras näistä. Sen verta erilainen kuin Nikka, että laitan samalle viivalle periaatteessa.


Parempi lyödä parhaat tiskiin:

1. The Nikka 12yo
2. Bodach Aisling 35yo 1980
3. Tullamore D.E.W. Phoenix
4. Spirit of Freedom 45+
5. Cutty Sark Prohibition Edition

23 huhtikuuta 2017

Maitokaupasta: Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale

Servaali lähestyi postilla kertoakseen uudesta uutuustuotteesta, jota olisi myös lähettämässä tuotenäytteenä. Kaveriksi pakettiin pistettiin hyvän vastaanoton saanut Rainy Summer, jonka arvioin itsekin hyväksi maitokauppaolueksi (klick). Kolmantena pyöränä paketista löytyi Tough Luck, jonka olen myös arvostellut aiemmin (klick).

Uutuus kantaa nimeä Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale. Samanlaisessa pullossa se voisi olla kova kumppani hyväksi todetun Rainy Summerin kaveriksi. Paketin mukana tuleessa saatekirjeessä kerrotaan, että High Hopes kehitettiin silmällä pitäen Rainy Summerin "tasoa", eli haluttiin luoda vähintään saman veroinen olut. Vehnän sijaan reseptiikkaan laitettiin kauraa ja pohjahiivaoluen sijaan tehtiin pintahiivaolut. Tarkempi reseptiikka oluista näkyy saatekirjeen saksitusta kuvasta. Olutta on jo saatavilla maitokaupoista.




Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale, 4,7%

Tuoksu on hyvin tuoreen humalainen, hyvä hedelmäisyyden ja tuoreen ruohoisuuden yhdistelmä. Reipas trooppinen hedelmäisyys tykittää tietä. Persikka tulee myös mangon lailla voimakkaimmin. Raikas yleisolemus.

Maussa sama trooppinen hedelmäisyys, joka saa sopivaa katkeruutta mukaansa. Persikkaa, mangoa ja sitruksista kuivaa ruohoisuutta. Kauran roolista en osaa juuri sanoa, tuoko se sitten suutuntumaan jotakin. Kokonaisuudessaan tässä on paletti kohdillaan, ollen raikas maitokauppaolut, joka on jopa parempi kuin rainy summer minun kirjoissani.




19 huhtikuuta 2017

Alkosta: Svaneke Påskefrokost Saison IPA

Pääsiäinen tuli ja meni. Niin tuli myös muutama pääsiäsajan olunen Alkon valikoimiin, jotka jäivät sen kummemmitta huomioitta itseltäni. Silti, noukin pääsiäilomien kunniaksi mökille lähtiessäni pari näistä matkaan, toinen niistä maukas tuttu Fastenbier (arvio täällä) ja toinen uutuus tutulta tanskalaispanimiolta Svaneke Påskefrokost.

Svanekelta olen aiemmin maistanut muutamat oluet (juurikin pääsiäisen tienoilla), mutta eivät ole päätyneet blogiin pahemmin. Nyt on kuitenkin aavistuksen mielenkiintoisempi yksilö, kun saisonia on menty humaloimaan reippaammin IPAn suuntaan. Hybridiä tarjolla, kaksi muotisanaa käytetty. Minulle riittää kun olisi maukas saison, humala saattaa tuoda lisäarvoakin. Hintaa isolta 75cl lestiltä 8,96€, ei siis paha. Ehkä jotakin faktaa löytyisi oluen nimestä ym., mutta ei ketään Svaneken tarinat kiinnosta, niin jätän googlettelun kiinnostuneille.


Svaneke Påskefrokost Saison IPA, 6,5%

Tuoksu mausteisen hiivainen, miedon pippurinen ja makean hedelmäinen. Etäisesti tulee mieleen myös lakritsi. Saisoneille ominaista hedelmäisyyttä ja hiivaisuutta on hyvin mukana. Jopa belgityylinen hiiva-esterisyys.

Maussa löytyy samaa hiivaista hedelmäisyyttä, jossa kevyesti nahkeaa sitruskuorta. Humala puraisee alusta alkaen ja on selvästi yksi pääroolissa esiintyjä. Nahkeaa katkeraa hedelmäisyyttä, esteristä hiivaisuutta ja jälkimaussa miedon makeaa hedelmäisyyttä. Osui ja upposi minulle.




16 huhtikuuta 2017

Cardhu 18yo OB

Cardhu löytyi mm. Espanjasta ihan jokaisesta ruokakaupasta, joka vastaan tuli. Muistan lukeneeni, että se olisi Espanjan myydyin mallasviski. Se on myös Diageon myydyin mallasviski, sekä tärkein komponentti maailman myydyimpien sekoiteviskien Johnnie Walkerin blendeissä.

Johnnie Walker on hyvin tuttu sekoite itselleni (varsinkin ne hieman paremmat), joten tästä voisi jopa bongata hieman tuttuja makuja. Cardhun 12-vuotias on löytynyt Alkon valikoimista ties kuinka kauan ja löytyy tälläkin hetkellä hintaan 46,98€. Nyt ei kuitenkaan ole Cardhun 12 vertailtavissa, vaan pari astetta vanhempi 18-vuotias.

Cardhuhan oli aikoinaan niin suosittu, että mallasviskipulan aikana aikoinaan Diageo päätti pullottaa Cardhun nimellä mallasviskisekoitetta, jossa siis oli eri tislaamoiden mallasviskejä. Tämä ei saanut kovin mairittelevia kehuja maailmalla (monet veti herneet sieraimiin) ja Diageo veti homman seis. Olen nähnyt Cardhulta 12-, 15-, 18- ja 21-vuotiaat, Special Cask Reserveä, Gold Reserveä ja Amber Rockia. Tarjontaa siis jo tälläkin tislaamolla löytyy. Tämä 18-vuotias maksaa maailmalla noin 75-90€.


Cardhu 18yo OB, 40%

Tuoksu on yllättävän pölyinen ja hieman nipistelevä. Ei alkoholinen, mutta nipistelevän pistelevä. Kyllä tässä iän tuomaa syvyyttäkin löytyy. Tummaa tammisuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Hyvin mallasvoittoinen tuoksu.

Maku on Tyypillinen keltainen, mutta hyvin maltainen ja pehmeä. Hedelmäisyyttäkin on ja se on kypsää ja pehmeää. Hieman vihreyttä ennen jälkimakua. Suussa tämä on runsaana kulauksenakin rauhallinen. Viljaisuutta on paljon ja sen seassa myös tammen sävyjä. Jälkimaku katoaa liian aikaisin. Todella ympäripyöreä viski, joka ei kyllä itselleni tarjoa juuri mitään. Monet hyvät blendit tarjoilee paremman kokemuksen.