18 marraskuuta 2018

Homma jatkuu.....

It has been a while.... mutta homma jatkuu. Laitoin blogin tauolle tahattomasti, mutta jälkikäteen joidenkin viikkojen jälkeen huomasin, että se tuntui hyvältä. Nimittäin on tosi raskasta kirjoittaa pienestä pakosta. Siis ajatuksesta, että "hitto, en ole vähään aikaan kirjoittanut". Lisäksi muitakin tekijöitä taustalla on, mm. muu elämä.

Ensinnäkin huomasin, että harrastukseni oli muuttunut. Oluet valtasi alkuperäistä blogi-ideaa aika paljon ja vaikka oluesta se joskus 2000-luvun alussa alkoikin, niin silti minusta oluesta kirjoittaminen arvostellen jne oli tullut aika lailla turhaksi. Laatu vaihtelee liikaa. Tavallaan mukavaa ja sillä hetkellä hyvää antia tuoda esille tietty olut, mutta kun samaa olutta ei kuitenkaan välttämättä koskaan enää saa. Viskeissä asia on ihan eri. Aika paljon helpompaa hommata saman erän pullo vielä 10 vuotta myöhemminkin.... mikäli rahaa löytyy.

Suurin syys kuitenkin on blogiformaatin tylsyys. Sosiaalisissa medioissa vaan on hemmetin paljon antoisampaa jakaa kokemuksiaan. Ja se sosiaalisuus on iso osa tätä harrastusta. Milloin jaan kokemukseni whatsappin kautta eri kaveriryhmille, milloin facebookissa sivullani, jolloinkin facebookin muissa ryhmissä, discordissa, suullisesti kaverille jne jne jne. Blogin paras puoli ehdottomasti on se, että ne jää kivasti talteen sinne jne, mutta silti... aika ajoi ohi.

Lisäksi muutenkin ajat sitten harrastukseni on muuttunut erikoisten juomien bongaamisesta ja reittaamisesta nautintoperäisempään ja fiilispohjaisempaan muotoon. On tullut jo pitkään ostettua varmempia ostoksia erikoisuuden sijaan. Olutmarkkinoilla etenkin sitä tarjontaa tulee niiiiiiin paljon ja on niiiiiin paljon huonoakin. Toki paljon ok-tavaraa, mutta jotenkin tuntui tyhmältä kaadella olutta viemäristä joka viikko. Jep, en useinkaan juo kehnoa olutta, mielummin kaadan viemäriin, juotan kaverille jos kelpaa ja otan uuden kenties paremman.

Ei siinä, edelleen voi varmaan blogiskenessä olla paikkansa näissä hommissa, mutta jotenkin itse koen blogikirjoittelun jo jotenkin vanhentuneen, varsinkin siis oluista kirjoittelu. Melkein heitän sen olevan turhaa mikäli vain jakaa sen miltä se maistuu, mikä sen laatu juuri nyt on ja myös ne kun jakaa "tällainen uusi tuote tullut, tällainen panimo tullut....jne".

En siirrä blogiani vielä kokonaan eläkkeelle, mutta jatkan edelleen sosiaalisissa medioissa ja tuskin tänne uutta tavaraa tulee blogiin, ellei sitten vain ala jostakin syystä tuntua uusiksi siltä. Tuskin. Sinänsä olen viimeisen 5kk aikana maistanut ehkä elämäni mielenkiintoisimpia viskejä esim ja olisi ollut paljonkin dataa tänne, joten harrastus kyllä jatkuu vahvana. Nimimerkillä "taas uutta tavaraa huutokaupasta tulossa".

Jos edelleen tykkäät lukea viskiaiheista blogia, niin suosittelen Viskikonttorin blogia seurattavaksi. Siellä on sopivan yksinkertaisesti (mutta laadukkaasti) asiaa maisteluineen ja ainakin jos etsit tiettyä viskiä ja siihen kommentteja, niin tuolla alkaa olemaan ihan mukavasti otantaa.

Näihin tunnelmiin, slainte!


27 toukokuuta 2018

Suomalaisen Viskin Päivä 2018 @ Kiltakellari 26.5.2018

Suomalaisen Viskin Päivän (SVP) juhlia vietettiin Kiltakellarissa aurinkoisissa merkeissä lauantai päivänä. Tänä vuonna jääkiekon mm-kisat oli jo ohi, Ruotsi vei. Varsinainen merkkipäivähän on SVP:llä 23.5., mutta juhlat järkätään lähimmälle lauantaille.

Kellariin kokoontui kuuden suomalaisen tislaamon edustajien lisäksi reilu sata viskiharrastajaa/-nautiskelijaa. Ohjelmana tänä päivänä oli keskustelupaneeli, jossa tislaamojen ääni oli pääasiana. Arto Nyberg veti paneelia ja mallikkaasti se menikin. Mainitaan, että minusta keskustelu oli antoisaa ja mielenkiintoista, sillä paikalla maistettujen tuotteiden selostusten lisäksi saatiin muutakin pientä keskustelun tynkää esille.


En tähän muistiinpanojulkaisuun sen kummemmin ala keskusteluja runoilemaan, mutta toki parit sanaset illan kattauksesta täytyy kirjata. Over all, minusta kattaus antaa tavallaan aika karun kuvan suomalaisesta viskistä. Raakileita. Niitähän ne oli, vaikka kuinka kauniisti sen muotoilisi. Jatkossa minut varmaan lynkataan paljaaltaan kun näkevät, mutta annan suorat palautteet näkyville. Ohessa lyhkäisesti ja maistelujärjestyksessä.

Valamo 6yo Single Cask#234. Ensimmäisten nuuhkaisujen aikana mietin, etä onko tämä ginin ja vodkan sekoitusta. Kyllähän siinä tammea oli myös kivasti mukana, mutta kun pistävä etanoli ja jokin yrttinen sekoitus tunki liikaa esiin. Annoin aikaa, mutta ei se alkoholi tuntunut sieltä lähtevän myöhemminkään, ei edes veden kanssa.

Maussa oli sitä kaunista Valamon valkosuklaata ja öljyiatä tuntumaa, mutta kyllä sieltä puski viinakin väkisin esiin ja lisäksi jokin minttuinen mentholisuus, joka alkoholisuuden kanssa vain pahensi asiaa. Ei ollut minun juttuni tämä.


Toisena maisteltiin Beer Huntersin Old Buck 7yo 48,9%. Tämän nuuhkaisu toi mieleen kotikurkku mausteseoksen. Ajan kanssa aloin jotenkin pitämään tästä. Hemmetin raakaa tavaraa, mutta en tiedä oliko se laventelisuus ja kukkaisuus yhdessä maltaisen vaniljaisuuden kanssa, vai mistä lie että hieman tykästyin. Omanlaatuista tavaraa ja ei kyllä muistuta mitään muuta tislaamoa maailmassa.... muistaakseni. Kierolla tavalla haluaisin tätä pullon, mutta en minä yli 150€ tästä voisi perustella makujen perusteella.....

Tämä Old Buck oli muuten samaa erää kuin Alkoonkin myyntiin tullut VYS-pullote, mutta tämä oli turpeeton ja kypsynyt 7-vuotta entisessä Jack Danielsin tynnyrissä, jossa oli myös Plevnan oluttakin majaillut.


Kolmantena sieraimiin ja kitaan saatiin Teerenpeli Tislaamomestarin VYS Blend. Näin jälkikätreen mietin, että tuliko tapahtuma liian nopeasti ja pulloon vedettiin pari kaapista löytynyttä putelia sekaisin. Mutta kyllä ne siellä väiti, että oli oikein muutama kymmen tynnyri selattu läpi. Ei nimittäin toiminut omaan suuhun ollenkaan tämän mallasblendin maku.

Tuoksu oli aika kivakin, kuivan olorosoinen ja tummahko, kevyellä savulla, mutta maussa oli kaksi kerrosta, jotka tappelivat keskenään. Savu ja kuiva hieman kuminen oloroso. Ihan sama fiilis kuin olisi itse juuri sekoittanut savuviskiä ja Kaskea sekaisin. Tämä siis oli sekoitus Teerenpelin Kaskea, 10yo ja Savua. Ei jatkoon.


Sitten HDCO Sweet Corn Mash, release#5. Ihan mukavaa aromia, makeutta ja mäskin tuntua, mutta maussa ollaan aika raa'assa tunnelmassa. Hieman alkoholi puskee ja pistelee. Onhan tämä ihan kiva viinan korvike, tätä mieleellään voi ryypätä, mutta ei tämä nautiskeluun omasta mielestäni sovi. Ehkä drinkkipohjaksi sopiva.


Viidentenä Ägräs. Tällä ei nimeäkään sen kummemmin. Ei siis viskiä, koska tynnyröity vasta 2017, eli todella nuoresta kamasta kyse. Sen toki maussa huomaa, kun on niin pirun äkäinen tapaus. Tavallaan ihan hyvää new make tyyliä, jossa savua ja potkua, mutta tosi pölyinen ja ei tästä mitään aromeja vielä irti saa. Tuli mieleen vanhan auton konehuone tämän aromeista. Katsotaan 2020 uudelleen.


Viimeisenä Kyrö Malt Release #4. Ihan oikeasti tämä oli ainoa, jonka kohdalla teki mieli sanoa, että ihan hyvää. Siis sillain hetimiten, ilman että ensin mietti mitä hittoa tämä on. Kyllä, tykkään ruisviskistä ja tämä on vielä hyvin reilun rukiin makuinen, vaikkakin nuorekas onkin. Itse tykkäsin tästä ja mielellään siemailisin tällaista, sekä tekisin mahtavat Whiskey Sourit. Ja kun näitä nyt sit ehkä joskus saadaan ulos, niin EI SITTEN FINISTELLÄ JA KIKKAILLA, vaan ihan sitä ehtaa ruista ulos, kiitos!


Heitin muutamia kysymyksiä ilmoille tislaamoväelle. Tuolla ei kovin paljoa kerennyt juttelemaan ja olisikin kiva jutella enemmän aiheesta. Sellainen vaalitettimäinen paneeli olisi kivä kokea, josa tislamon porukka olisi "hiillostettavana". Tässä muutama kysymys, jotka on herännyt liittyen suomalaiseen viskiin.
  • Mahtuuko Suomeen lisää tislaamoita ja kuinka paljon?
  • Miten eri tislaamot aikovat jatkossa tuoda tuotteensa "omalla tavallaan" esille? Miten erottautua?
  • Miksi Suomessa ei saa mallasta kuin Viking Maltilta? Eikö maltaan laatu ja merkitys ole tarpeeksi myyvää?
  • Mikä on kunkin tislaamon "se oma juttu" tällä hetkellä? Eli miten he tuovat itseään esiin tällä hetkellä. 
Tämän viimeisen kysymyksen kysyin myös paikan päällä. Ennen vastauksia ajattelin itse oheisesti:

Kyrö: RUIS. The RUIS. Eli tislaamo rummuttaa suomalaisen rukiin voimalla ja yhdistää sen taitvasti luontoon ja suomalaiseen maaseutuun.

HDCO: Stadilaisuus, eli Helsinki, eli kaupunkilaisuus (isompi sellainen) ja viskin valmistus näissä maisemissa. Siis tavallaan kuin Yhdysvalloissa craft distilling meininki a la Tuthilltown jne.

Valamo: Kirkko, viini ja viski. Eli munkkeja ja pyhää henkeä viskinvalmistuksessa. Mielestäni kyllä mielenkiintoinen valttikortti heillä näin niin kuin maailmanlaajuisestikin ajatellen. Nyt sitten poikien pitää vain saada hyvää visdkiä maailmalle.

Teerenpeli: The Suomi-Skotti. Siis perinteikkyys, jossa vaalitaan skotlannin single maltia suomalaisittain. Vaikka Teerenpelin mediaseksikkyys ja hipsteriviisari näyttää aika lailla nollaa, niin linja pitää. Ja he osaavat kyllä sitä single maltia tehdäkin.

Ägräs: Tämän kohdalla jouduin hieman miettimäänkiin, ei tullut apteekin hyllyltä. Tuli mieleen Yrtit ja Fiskars. Ei tätä vielä viskiin osaa kovin hyvin yhdistää...

Old Buck (Beer Hunters): Ahneet enkelit, jotka kusee jotakin taikaeliksiiriä tynnyreihin tilalle ja jäljelle jäävä tavara onkin ihan hyvää. Outoa. Plus Mika on hemmetin hauska tyyppi.

18 toukokuuta 2018

Alkosta: Springbank 12yo Cask Strength (OB)

Alkon valikoima täydentyi 12-vuotiaalla Springbankilla, joka on pullotettu tynnyrivahvana. Hintalappuna hyvin kilpailukykyinen 78,9€, joten tämän kanssa ei kannata lähteä merta edemmäksi.

Näitä 12yo Cask strenght Sprinbankeja tulee pari erää vuodessa ja pullomäärä liikkuu siellä 9000 lestin tienoilla. Kohtalaisen suosittua kamaa ja pullot liikkuu nopeaan tahtiin. Ei siis kannata odotella tilauksissa, mikäli haluaa omansa. Springbank on siitä hieno tislaamo, että se on jopa pystynyt parantamaan laatuaan näinä "kuumina viskin luvattuina vuosina".


Springbank 12yo Cask Strength, 56,3% (OB)

Tuoksu on lämmin ja hyvin viher-keltahedelmäinen. Kypsää omenaa, vihreää raikasta päärynää ja hieman kuivattuja hedelmiä, jotka kielii sherrystä. Springbankin öljyinen mallaspippurisuus myös mukana. Kallistuu makean puolelle yleisilmeeltään.

Maussa mieto pippurinen polte, joka kääntyy makeamman hedelmäisyyden puoleen. Alla ex-bourbontynskän kirpakkaa miedon sitruunaista puolta, jota loppuakohden täydentää makeampi sherry tuoma hedelmäisyys. Hyvin tunnistettava Springbank, joka on kuitenkin makeamman hedelmäinen kuin esim juuri maisteltu 14yo Bourbon Wood. Tämä on hyvä. Tykkäsin kuitenkin enemmän 14-vuotiaasta Bourbon Woodista.



03 toukokuuta 2018

Alkosta: Põhjala Cellar Series - Sajand

Saimme jälleen yhden tynnyrikypsytetyn kellarilaisen Alkon valikoimiin. Tämäkin tosin loppui jo tilattavista, mutta ehkä pullon saattaa jostakin myymälästä vielä löytää. Itselleni on hieman huteja nyt tullut näissä, mutta katsotaan ennen kuin hutkitaan.

Tällä kertaa oluttyylinä Imperial Rye Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä. Kypsytysaikaa ei ilmoiteta. Eikä siinä kaikki, vaan tynnyreissä on oluen lisäksi lillunut tammilastuja, joita on taas puolestaan marinoitu Tallinnan kuuluisammassa liköörissä. Miksi nämä pitää vetää aina näin överiksi? Pelkkä tynnyröinti olisi riittänyt mielestäni. Niin ja tämä on vähän niin kuin Estonia 100 -kunniaksi, jonka myös nimikin kertoo (vuosisata).


Põhjala Cellar Series - Sajand BA Imperial Rye Baltic Porter, 12,3%

Tuoksusta löytyy runsaasti makeaa maltaisuutta, limppua, maitosuklaata, kahvia ja vaniljaa. Tammitynnyri selvästi läsnä vaniljaisine ja kookoksine aromineen. Makeaa liköörisyyttä, joka tulloo konjakin ja maltaan (sekä alkoholin) aromeista. Lupailee makeeta...

Maussa runsas runko tekee heti vaikutuksen. Myös panimolle IS ominainen makea siirappisuus on läsnä. Onneksi myös mallas ja kevyt paahteisuus taittaa makeutta, mutta kyllä tämä reilun sokeriseksi jää. Runsaasti kyllä makuja, suklaa, vanilja, kahvi, lakritsi, rypäleet... mutta saisi olla vähemmän makea, jotta nautittavuus säilyisi ja olisi tasapainoa. Nyt desin jälkeen alkaa olla sellainen tahmainen "kiitos riittää".


26 huhtikuuta 2018

VYS Huomisen klassikot osa 26: Clynelish

Viskin Ystävien Seura järkkäsi maisteluillan Huomisen klassikot osa 26, jossa rivissä läjä epäseksikkäitä viskejä nimeltään Clynelish. Vaan viskin ystävää tämä kattaus kiinnosti, sillä Clyne on jäänyt turhan pienelle huomiolle omissa touhuissani.

Tasting järjestettiin tutussa Carelian kellarissa Manskun varrella. Osallistujia parisenkymmentä, ei ruuhkaksi asti. Clynelish ei siis ehkä kiinnostanut taaskaan niin paljoa, etenkään niin paljoa kuin sisarensa Brora. Alkuperäinen Clynelishin tislaamohan rakennettiin 1819 ja se toimi vuoteen 1967, kun uusi Clynelish rakennettiin viereen.


Vanha tislaamo avattiin jälleen 1969 Islayllä olleen kuivan kauden vuoksi ja se tuotti vahvasti turpeistettua viskiä aina 1972/-73 vuoteen saakka, jolloin Islayn tislaamot taas saivat rattaat pyörimään täyteen häkään. Vanha Clynelishin tislaamo nimettiin -nykyään kulttikuuluisaksi- Broraksi. Brorana se toimi vuoteen 1983, jonka jälkeen sen viskeistä on tullut katoava luonnonvara ja pulloistahan maksetaan tonneja.

Clynelish on ollut jo iät ja ajat Johnnie Walkerin tärkeimpiä komponentteja, sen viskistä isoin osa menee blendien sekoitteksi. Sen tisleille ominaista on kunnon vahamaisuus ja öljyinen puhdas kevyt maltaisuus. Kattauksessa oli tällä kertaa mukana kuvan mukaiset viskit, joista oheisia muistiinpanoja tuli merkittyä.



Clynelish Wilson & Morgan Barrel Selection 1989/2000 Sherry Cask, 46%

Tuoksu kinuskinen ja toffeinen. Miedosti fariinisokerinen. Oloroson paahteisuutta.
Suussa ihan mukavan tasapainoinen. 46% käy tässä hyvin. Sherry on kivasti rauhallista ja tulee esiin enemmän puolivälistä loppua kohti. Aika hieno tapaus 10 vuotiaaksi viskiksi, sherry on tässä kauniisti esillä, viemättä koko näyttämöä.

Clynelish Cadenhead's 1990 26yo Bourbon Barrel, 45,3%

Tuoksu selvästi entisestä bourbontynnyristä - vaniljaa, kirkasta sitruunaisuutta, mietoa saippuaisuutta. Hentoa maltaisuutta. Maku on pehmeän syvähkö, eli kirjoa kyllä löytyy. Syvempi kuin edellinen. Tässä ex-bourbon kypsytys on mukavan mallikkaasti esillä. Vahaisuuttakin kivasti. Edelliseen verrattuna syvempi, paksumpi ja muutoinkin erilainen. Vaikea päättää kumman ottaisin.


Clynelish Silver Seal 1996 17yo #2933, 51,9%

Tuoksussa edellisen kaltaista tuoksumaailmaa, mutta on pehmeämpi ja mielestäni mukavammim rauhallisempi. Hieman herukkaakin löytyy. Toki nuoremman maltainen alkuun. Maku sijoittuu edellisten välimaastoon. Jää alussa "tavallisemmaksi", räväkämpi, terävämpi ja yrttisempi, mutta ajan kanssa paranee huikeasti. Myös vesilisä tekee hyvää. Jälkimaissa antaa parastaan, herukkaa, sitruksia (pehmeänä), makeaa mallasta, kuivaa puuta ja lisää vihreää herukkaisuutta. Aika hyvä.


Clynelish Silver Seal 1993 19yo #7556, 53,5%

Tuoksu edellistä kirpeämpi ja kellarisempi. Eli hieman pölyisempi ja kylmempi. Enemmän tuoretta hedelmää. Maku edellistäkin intensiivisempi. Enemmän sherryä, enemmän tiukkaa hedelmäisyyttä, joka aavistuksen esteristäkin. Jälkimakuun mennessä aavistus saippuaista kirpeyttä, mallasta ja hieman vahaista hunajaa. Edellinen ehkä kivempi kuitenkin.



Clynelish Samaroli 1995/2008 Coilltean #6083, first fill sherry, 57%

Tämän tuoksu on omaan nenään paras. Tuntuu iäkkään monipuoliselta, vaikka ikää ei paljoa ole. Herukan lehteä, minttua, tummaa haaleaa sherryä, mieto paahteisuus. Alla raikkaampaa kirpeämpää hedelmää. Maussa hyvin kuiva ja kuivattava alussa, joskin loppua kohden jättää öljyisyyttä. Sherry todella nättiä ja laadukasta. Herukkaista sherryä, nice. Suklaata, mokkaa. Tasapainoinen, vahvasta sherryisyydestä huolimatta. Lakritsia... Vetää näistä omasta mielestäni selvästi pisimmän korren. Haluaisin tätä pullollisen, mutta hinnat huitelee useassa satasessa jo.


Paremmuus kaivettuna olisi järjestys tällainen:

1. Samaroli 1995/2008
2. Silver Seal 1996 17yo
3. Cadenhead's 1990 26yo
4. Wilson & Morgan
5. Silver Seal 1993 19yo

19 huhtikuuta 2018

Põhjala Cellar Series - Rukkivein

Jatkoa sarjassa kellarikypsytykset. Onko se sitä makean siirapiista ja liköörimäistä Pohjalaa, vai Ratebeerin 100/100 lupailemaa kamaa? Toivotaan napakymppiä. Ostin näitä muutaman halvasta naapurimaastamme (NOT) Norjasta, jossa se taisi maksaa mukavan 14€ perus 0,33-pullolta.

Tällä kertaa Pohjalan Cellar Seriesin Rukkivein tarjoilee nimensä mukaan ruisviiniä, eli barley wine tyylistä ruistykitystä, jonka reseptissä on 70% ruisviljaa (jyvää) ja koko keitto on kypsytetty ruisviskitynnyreissä, joissa ollut jenkki-ruisviskiä.


Põhjala Cellar Series - Rukkivein, 12,9%

Tuoksussa tuhti miedon imelä maltaisuus, jossa rukiin mausteisuus ja kevyt hapanmäskisyys mukana. Hapanmäskisyydellä viittaan ruisviskin ominaisaromiin. Makeaa leipää, kevyttä paahdetta ja pähkinää. Hento tammisuus tuo lisäarvoa. Aavistuksen alkoholikin puskee, mutta ei häiritsevästi.

Maussa makean muscovadosokerinen paahteisuus ja siirappista tuntua, mutta onneksi ruis taittaa makeutta hieman kuivempaan maltaisuuteen, tai oikeastaan jyväisyyteen. Ruisviskin mausteista tammisuutta, jossa se vanilja ja kookos mukana. Keskivaihetta ennen tulee alkoholin lämpö, ei liiaksi onneksi. Jälkimakuun mennessä makeutuu, hieman tahmaantuu ja jättää myös ripauksen paahteista ja pähkinäistä kuivuutta. Tämä on aika hyvä barley wine, joskis saisi hieman taas sitä makeutta olla vähemmän.


10 huhtikuuta 2018

Alkosta: Springbank 14yo Bourbon Wood (OB)

Mukavasti saatiin lempparitislaamoni pullotteita Alkoonkin, nyt niitä on ollut lähiaikoina (ja osaa on edelleen) kiitettävästi Alkon valikoimissa. Tämä otsikon viski sieltä jo tosin ennätti loppua, sillä tätä kyseistä pullotetta tuli vain 30 pulloa.

Nimensä mukaan Springbank 14yo Bourbon Wood on kypsytetty entisissä bourbontynnyreissä ja takaetiketistä mainitaan erikseen, että osa tynnyreistä on ensimmäisen täytön bourbontynnyreitä. Ikää on 14 vuotta, joten ei ihan siellä nuorimmassa päässä kuitenkaan enää olla. Pullomäärä on ollut 9000 kpl, joten melko pieni osuushan tänne Suomeen Alkoon saatiin. Onneksi en arponut liikaa ostossani, sillä tästä pullotteesta pidin.


Springbank 14yo Bourbon Wood, 55,8% (OB)

Tuoksussa nuorekas ja säväyttävä raikas maltaisuus, jossa se Springbankin ominainen hedelmäinen öljyisyys ja pippurisuus. Miedosti mineraalisuutta ja maallisuutta, joka tuo turpeen mieleen. Ajan kanssa öljyiset maltaiset hedelmän aromit nostaa korkeammin päätä. Veden kanssa vaniljaa ja omenaa.

Maussa ainakin minä yllätyin, sillä vaniljatamminen makeus taittaa kirpeää nuorekkuutta sopivasti. Alussa räväkkyyttä (joka pysyy sopivassa volyymissä) ja loppua kohden Springabnkin hyviä hedelmäisiä ja öljyisiä nootteja. Kivan puhdas ja raikas. Kahden siemauksen jälkeen olen jo tyytyväinen ostamaani. Ei mikään moniulotteinen viski, mutta tarjoilee sitä Springbankin ominaista parhaimmillaan. Ja minä tykkään siitä.


28 maaliskuuta 2018

Alkosta: Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged

Tämä tynnyrikypsytys kävi Alkossa jokunen kuukausi takaperin ja loppuikin melko pian. Jakoi mielipiteitä reippaasti, moni viski-ihminen piti tämän savuisuudesta, mutta toisaalta makeuden kuuli tökkivän. Minullahan makeampi IS on usein ihan hyvä, mutta sokerihommat on sitten erikseen.

Onhan se totta, että Põhjalan tummat liemet on välillä hiukan överimakeita, tai mausteisia. Toisaalta laatu on kuitenkin kohdillaan, joten edellytykset täysosumaan löytyy. Esim. panimon PX BA toimi törkeen hyvin. Tämä Islay Barrel Aged on nimensä mukaan kypsytetty tammitynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn saaren turpeista viskiä. Ainakin huhujen mukaan viskitynnyri olisi peräisin Laphroaigilta.


Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged, 13,6%

Tuoksussa selvä tamminen savuisuus, turvetta ja savumallasta. Makea ja hieman imeläkin. Lakritsia, päärynää, keksiä ja makeaa mallassavua. Limppuakin. Aika makean savuinen.

Maussa iskee tyly sokerisuus. Onko tähän lisätty siirappia? Makeaa maustekakkua, sokerista limppua, kahvia, sokerista suklaata ja sokerista savua. Makeudella liikaa roolia, jopa minulle, joka pitää makeahkosta stoutista. Ei pysty kyllä tätä siemailemaan loppuun. Liköörimäistä savumallasmakeutta. Vertasin muuten jälkikäteen Foundersin IS ja se pesi tämän 1000-0. Ei mulla muuta.


19 maaliskuuta 2018

Olutravintola Pikkulintu ja sen päälliköstä kertova tasting

Viimekertaisilla Uisgella tuli häärättyä Pikkulinnun tiskillä. Tiskin takana oli nykyinen viskibaarin vetäjä Atte. Maistelun ja muun häirinnän tuloksena, Atte kutsui kylään Pikkulintuun. Ideana oli kerätä kasaan alan bloggareita ja jutella harrastuksesta, sekä tutustua. Otin ideasta kopin ja kasasin alan kuumimmat (heh) bloggarit yhteen.

Ennen muita, kerrotaan nyt muutamalla sanalla tästä Suomen parhaasta viskiravintolasta. Olutravintola Pikkulintu sijaitsee Puotilassa, yksi pysäkki metrolla vielä idemmäksi Itäkeskuksesta. Ollaan siis jo melko idässä. Ei siinä, kun Puotilan metroasemalta kävelee sen 100 metriä Kaavuntie 11, jossa lintu sijaitsee, ei ulkoa ihan heti välttämättä tule mieleen yli 400 viskin valikoiman omaava viskirafla. Näin se vain kuitenkin on, tyypillisessä lähiöostarisssa sijaitsee kyseinen pulju.


Ravintola perustettiin vuonna 2000 ja sitä veti viime vuoteen saakka sen perustaja Markku Ristevirta. Ei mikä tahansa Markku, vaan tämä viskimarkku kyllä tiesi viskeistä ja toi niitä muutaman Suomeen. Itse asiassa, ei Markusta vielä päästä, hän nimittäin vetää edelleen Pikkulinnun maahantuontia. Vain ravintolan vetovastuu siirtyy ravintolapäälliköksi nimetylle Atte Erkkilälle.

Atte siis vastaa nykyään puljusta ja sen valikoimasta. Viksi on ja pysyy valikoimissa jatkossakin. Hyllyillä pidettänee reilusti yli 400 viskin valikoimaa (vai oliko se tavoite peräti 500), joka koostuu 99% skottiviskeistä (bourbonia myös kiitos!). Viskien lisäksi tuolla on toki törkeän hyvä olutvalikoima. Hanoja taisi olla kymmenkunta, en laskenut. Pulloja oli...sopivasti, eli paljon. En tässä ala mitään esimerkkilistaa kirjaamaan viskeistä, koska niitä on oikeasti törkeän paljon. Sitä paitsi, kannattaa mennä itse paikalle katsomaan, pullot löytyy pari sekuntia nopeammin kuin aikanaan.


Hitonmoisen viski- ja olutvalikoiman lisäksi paikka on "old school", eli siellä viihtyy. Ei mikään jättialue, mutta jos et mene lauantaina ruuhka-aikaan, niin mahdut. Suosittelen sunnuntaita, saa kaikessa rauhassa valita viskinsä ja naukkailla sen hyvän oluen kera

Kannattaa muuten laittaa Facebookissa ravintolan feedi seurantaan, nimittäin se on herännyt nyt eloon. Kuulet sieltä tulevat tastingit, joita tullaan järjestämään runsaasti. Monet (ellei kaikki) niistä on omanlaisia, eli teemaa, ihmetystä ja jännitystä tulee riittämään. Näillä näkymin tulen itsekin pyörimään tilaisuuksissa. Ravintolan omilta nettisivuilta löytyy hana- ja kaappiolutvalikoimaa. Kohta saadaan muuten ihailla viskivalikoimaakin, kun saavat päivitettyä listat hintoineen virtuaalimaailmaan. Kokonaisuudessa homma vaikuttaa hyvin lupaavalta.


Niin siitä tastingistä jossa kävin. Se oli semmonen Erkkilän elämänkerta, viiden pullon verran. Ne oli kuitenkin jutustelun oheistuotteena, joten ei tullut sen kummempia nootteja merkittyä ylös. Sitä paitsi Atte vetäs ne hihasta viisi minuuttia ennen kun tultiin paikalle.... ehkä. Oli siinä mukana mm. Balvenien 21yo PortWood, joka yllätti uusimmalla versiollaan. Oli vähemmän portviininen kuin vanhemmat. Puhdas ja mukavan siemailtava. Tämä oli se viski, josta Aten harrastus lähti Jyväskylässä liikkeelle.

Pidin kuitenkin vaikuttavampana viskinä vanhaa Aberlourin A'bunadhia, joka oli batch 17:ää. Törkeen vahvan sherryinen ja sitä vanhemman liiton sherryä. Oli kyllä hyvä. Kelpaisi kaappiin. Vaan pullo jäi sinne, joten kipin kapin maistelemaan, onhan tuo ravintola vaan sellainen paikka, josta ei voi kuin viskinystävänä (ja oluen) tykätä. Sitä paitsi, Hämeenlinnasta menee perille 15min enemmän kuin Espoon perukoilta....kiitos länsimetro! Mutta saapi nähdä mitä aika tuo tullessaan, jotakin maistuvaa kenties. Nähdään maisteluissa linnussa!



Kevään Tastingit:
1.4. Mystery malt. Legendaarinen Aprillipäivän sokko-tasting
17.4. Jarkko Nikkanen vs. Pikkulinnun viskihylly.
16.5. Nykäsen Anssin rumpuklinikka. Yhdistetään rumpujen soitto ja viskin makumaailma.
13.6. Seitsemän kuolemansyntiä. (Danten mukaan)
Kaikkien tastingien hinta on 50€ ja kaikki tastingit alkavat kello 19.00
Varaa paikkasi ajoissa. Joko suoraan ravintolalta tai spostilla ravintola@pikkulintu.fi. spostilla saat vastaus postina laskun jonka maksamalla olet mukana tastingissa.

11 maaliskuuta 2018

Balvenie Peat Week 14yo 2002 Vintage

Balvenien uusimpia tuotoksia lasissa. Tislaamo tuottaa aika laadukkaita pullotteita, vaikka moni jääkin hieman "tylsäksi". Harmittavasti iäkkäämmät pullotteet ovat sen verran kalliimpia, että on tyydyttävä näihin nuorempiin kokeiluihin.

Tämä Peat Week julkaistiin lokakuussa 2017 ja se on nimetty Balvenien turveviikon mukaan. Eli, tislaamo tekee yhden viikon vuodesta turpeista (30ppm maltaassa) tislettä ja tätä viikkoa kutsutaan Peat Weekiksi. Olemme aiemminkin nähneet pieniä turvekokeiluja tislaamolta. Nyt on kyseessä täysin turvemaltaista valmistettu tisle, joka on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä.


Balvenie Peat Week 14yo 2002 Vintage, 48,3%

Tuoksusta bongaa välittömästi turpeen, joka on mukavan puhdasta, mutta ei sellaista kuten Islayn tuotoksissa ollaan totuttu. Ennemminkin savua, joka tuo sellaista maallista teollista aromia. Hyvällä. Mukana myös tuttua Balvenien ominaista hunajaista hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Hieman pistävyyttäkin. Ihan mukava, ei kuitenkaan kummoisempi.

Maussa alussa pehmeän viljaisassa ja hunajaisessa meiningissä. Savu tulee vasta puolivälissä. Alkuun se tuntuu selvänä, mutta muutamien siemausten jälkeen jää hedelmäisyyden jalkoihin. Jälkimakuun jää kiva hento savu, joka on jännän pölyinen. Turve on tässä selvästi läsnä ja on tyypillinen "ei-Islaylainen" profiililtaan. Kokonaisuus on ihan hyvä, mutta ei tämä mitään erityistä omistushalua synnytä.


08 maaliskuuta 2018

Ruokakaupasta: VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tämä olut oli ensimmäinen "vahva" olut, jonka ostin ruokakaupasta Suomessa. Jonkin aikaa kesti ylipäänsä, että eri valmistajat (varsinkin pienpanimot) saivat oluitansa liikkeelle lakimuutoksen voimaantulon jälkeen. Hyvähän tuon on, että rajaa saatiin hieman parempaan suuntaan, mutta eipä tuo maailmaani mullista silti.

Tänä talvena savuoluet ovat toimineet. Schlenkerlan yksilöt tietty kärkipäässä, mutta muutamia kokeiluja noiden ulkopuolellakin on tehty. Tässä yksi vaihtoehto, jonka saa nyt maitokaupastakin. Panimon sivuilla ja oluessa oleva myyntiteksti on sen verran kattava, että kopsattuna alla.
"Panimomestarin taidonnäyte, jonka valmistuksessa käytetyt maltaat on kuivattu ikivanhaa perinnettä noudattaen avotulen yllä, pyökin savussa. Savumaltaat on tuotu panimolle suoraan oluttyylin synnyinsijoilta, Saksan Bambergista."

VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tuoksu on tumma ja paahteinen, jossa helposti tunnistettava savuisuus. Paahteisuus on sellaista kevyehköä runsaan maltaista. Savukin sellaista "tarttunutta" ja miedosti makeahkoa ja maltaista. Aavistuksen ohut tuoksun perusteella ja kuiva yleisolemus.

Maku on kuiva ja hyvin maltainen. Jauhoista paahtunutta leipäisyyttä, paahdettuja pähkinöitä, sekä kuiva hieman palanut savumaltaisuus. Suutuntuma ihan hyvällä tasolla. Jälkimakua kohden kuivaa maltaisuutta lisää, palanutta kahvia ja melko mieto savuisuus. Nokisuus ehkä kuvaa myös hyvin. Ihan hyvä tapaus, mutta esim. Urbockin täyteläisyys ja makoisampi savuisuus vetää pidemmän korren. Noh.... se onkin lajinsa paras.


02 maaliskuuta 2018

Maku Brewing uudet kauppaoluet

Tuusulalaiselta Maku Brewingiltä tuli paketti postissa, jossa heidän uutuudet maitokaupan hyllyille. Kyseessä siis kolme uutuutta uuden alkoholilain rajojen mukaisesti, eli kaikki yli 4,7% ja maksimissaan 5,5%.

Otetaan pari heti työn alle. Oluet ovat valmistettu käyttäen uutta reseptiikkaa, eli vaikka samalla nimellä on ollut ko. olutta, niin reseptit on ehostettu. Yksi näistä on NZ lager, joka on muistaakseni joskus aiemminkin ollut tölkissä. Humalina Green bullet, Wakatu, Kohatu ja Pacifica. 

Toisena maistoon Session IPA, jossa humalina CCC+S, eli kuuluisat jenkit Centennial, Columbus, Chinook ja Simcoe. Katkeruutta kerrotaan olevan 71 EBUa. Saateviestissä paljastetaan myös tulossa olevan Mosaic-humalilla höystetyn kevyt (4,5%) APAn.


Maku NZ Lager, 5,4%

Tuoksussa kiva pilsnertyylinen tuoksu, joka tuo siis kuivaa ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta ja ehkä ripaus diasetyyliä? Tai sitten kuvittelen sen. Myös hedelmäinen aromikkuus tulee esille. 

Maussa myös kuiva ote, maltaisuus, ruohoisuus ja nyt etenkin jälkimakua kohden kuiva greippisä katkeruus. Mukavan helppo juotavuus, ilman vetistä tuntua. Ei kovin monipuolinen, mutta ei kait tämän olekaan tarkoitus olla. Tasapainoinen kokonaisuus, jossa mukava jälkikatkeruus. 



Maku Sessio IPA, 5,2%

Tuoksussa on mielenkiintoinen pölyinen jopa moottoriöljyinen aromi. Mistä lie tähän eksynyt? Hieman lasissa olleena muuttuu kuivan humalalehtisäksi, kuivan ruohikoksesi, miedosti multaiseksi ja taustalta puskee hedelmäinen sitruksisuus. Tuoksussa ehkä sitä kuivan katkeran multaista tuntua, joka ei itselleni niin toimi. 

Maussa kuiva katkeran maallinen humaluus iskee. Kuivattaa reippaasti kielen takaosaa. "Etuosassa" velloon sitruksinen ja greippinen hedelmäisyys, joka etenkin jälkimakua kohden kuivuu ja jättää kuivan greipin jäljelle. Tämä menee hieman turhan kuivan katkeraksi omaan makuuni, katkerammasta tykkäävät ovat varmaan mielissään. 



28 helmikuuta 2018

Springbank 16yo 1997/2013 SC Madeira, 56% (OB)

Pikku hiljaa on kaikki viskit saatu aseteltua varaston hyllyille. Mukava näky, joka on houkutellut availemaan helpommin pulloja. Onneksi mahtuu avattujen pullojen kaappiin, niin on ollut hyvä syy availla pulloja. Paitsi, että se kaappi alkaakin jo täyttyä....tässä seuraava.

Springbankin Single Cask tuotos, jonka ostin The WhiskyExchangesta muutama vuosi takaperin. Hintaa taisi olla satasen pintaan, vai olikohan hieman alle. 16 vuotta ja viimeistely Madeira-viinitynnyreissä. Springbank on minusta huipputislaamo, joten odotukset korkealla. Harmillisesti nämä pullojen hinnat ovat karanneet turhan korkealle.


Springbank 16yo 1997/2013 Single Cask Madeira, 56% (OB)

Tuoksusta löydän selvän makean karkkisen viinisyyden, joka on yllättävän hyvässä balanssissa. Pohjalla Springbankin ominaista öljyistä ja pippurista mineraalisuutta, maltaisuutta ja kevyttä mineraalista turpeisuutta. Mukavan tasapainoinen tuoksu, jossa miedosti nuoruus (tisleen ominaistuoksu) vielä mukana.

Maussa mineraalisuutta, eli merellistä kevyttä turvetta, jossa tisleelle ominaista öljyisyyttä ja maltaisuutta. Päärynää, omenaa ja rypäleitä. Jälkimakuun mennessä makeampaa miedon karkkista hedelmäisyyttä. Jättää hyvän kevyen vaniljaisen ja hedelmäisen jälkimaun. Tasapainoinen.