Alkosta: Põhjala Cellar Series - Sajand

Saimme jälleen yhden tynnyrikypsytetyn kellarilaisen Alkon valikoimiin. Tämäkin tosin loppui jo tilattavista, mutta ehkä pullon saattaa jostakin myymälästä vielä löytää. Itselleni on hieman huteja nyt tullut näissä, mutta katsotaan ennen kuin hutkitaan.

Tällä kertaa oluttyylinä Imperial Rye Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä. Kypsytysaikaa ei ilmoiteta. Eikä siinä kaikki, vaan tynnyreissä on oluen lisäksi lillunut tammilastuja, joita on taas puolestaan marinoitu Tallinnan kuuluisammassa liköörissä. Miksi nämä pitää vetää aina näin överiksi? Pelkkä tynnyröinti olisi riittänyt mielestäni. Niin ja tämä on vähän niin kuin Estonia 100 -kunniaksi, jonka myös nimikin kertoo (vuosisata).

Põhjala Cellar Series - Sajand BA Imperial Rye Baltic Porter, 12,3%

Tuoksusta löytyy runsaasti makeaa maltaisuutta, limppua, maitosuklaata, kahvia ja vaniljaa. Tammitynnyri selvästi läsnä vaniljaisine ja kookoksine aromineen. Makeaa liköörisyyttä, joka tulloo konjakin ja maltaan (sekä alkoholin) aromeista. Lupailee makeeta...

Maussa runsas runko tekee heti vaikutuksen. Myös panimolle IS ominainen makea siirappisuus on läsnä. Onneksi myös mallas ja kevyt paahteisuus taittaa makeutta, mutta kyllä tämä reilun sokeriseksi jää. Runsaasti kyllä makuja, suklaa, vanilja, kahvi, lakritsi, rypäleet... mutta saisi olla vähemmän makea, jotta nautittavuus säilyisi ja olisi tasapainoa. Nyt desin jälkeen alkaa olla sellainen tahmainen "kiitos riittää".

Põhjala Cellar Series - Rukkivein

Jatkoa sarjassa kellarikypsytykset. Onko se sitä makean siirapiista ja liköörimäistä Pohjalaa, vai Ratebeerin 100/100 lupailemaa kamaa? Toivotaan napakymppiä. Ostin näitä muutaman halvasta naapurimaastamme (NOT) Norjasta, jossa se taisi maksaa mukavan 14€ perus 0,33-pullolta.

Tällä kertaa Pohjalan Cellar Seriesin Rukkivein tarjoilee nimensä mukaan ruisviiniä, eli barley wine tyylistä ruistykitystä, jonka reseptissä on 70% ruisviljaa (jyvää) ja koko keitto on kypsytetty ruisviskitynnyreissä, joissa ollut jenkki-ruisviskiä.

Põhjala Cellar Series - Rukkivein, 12,9%

Tuoksussa tuhti miedon imelä maltaisuus, jossa rukiin mausteisuus ja kevyt hapanmäskisyys mukana. Hapanmäskisyydellä viittaan ruisviskin ominaisaromiin. Makeaa leipää, kevyttä paahdetta ja pähkinää. Hento tammisuus tuo lisäarvoa. Aavistuksen alkoholikin puskee, mutta ei häiritsevästi.

Maussa makean muscovadosokerinen paahteisuus ja siirappista tuntua, mutta onneksi ruis taittaa makeutta hieman kuivempaan maltaisuuteen, tai oikeastaan jyväisyyteen. Ruisviskin mausteista tammisuutta, jossa se vanilja ja kookos mukana. Keskivaihetta ennen tulee alkoholin lämpö, ei liiaksi onneksi. Jälkimakuun mennessä makeutuu, hieman tahmaantuu ja jättää myös ripauksen paahteista ja pähkinäistä kuivuutta. Tämä on aika hyvä barley wine, joskis saisi hieman taas sitä makeutta olla vähemmän.

Alkosta: Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged

Tämä tynnyrikypsytys kävi Alkossa jokunen kuukausi takaperin ja loppuikin melko pian. Jakoi mielipiteitä reippaasti, moni viski-ihminen piti tämän savuisuudesta, mutta toisaalta makeuden kuuli tökkivän. Minullahan makeampi IS on usein ihan hyvä, mutta sokerihommat on sitten erikseen.

Onhan se totta, että Põhjalan tummat liemet on välillä hiukan överimakeita, tai mausteisia. Toisaalta laatu on kuitenkin kohdillaan, joten edellytykset täysosumaan löytyy. Esim. panimon PX BA toimi törkeen hyvin. Tämä Islay Barrel Aged on nimensä mukaan kypsytetty tammitynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn saaren turpeista viskiä. Ainakin huhujen mukaan viskitynnyri olisi peräisin Laphroaigilta.

Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged, 13,6%

Tuoksussa selvä tamminen savuisuus, turvetta ja savumallasta. Makea ja hieman imeläkin. Lakritsia, päärynää, keksiä ja makeaa mallassavua. Limppuakin. Aika makean savuinen.

Maussa iskee tyly sokerisuus. Onko tähän lisätty siirappia? Makeaa maustekakkua, sokerista limppua, kahvia, sokerista suklaata ja sokerista savua. Makeudella liikaa roolia, jopa minulle, joka pitää makeahkosta stoutista. Ei pysty kyllä tätä siemailemaan loppuun. Liköörimäistä savumallasmakeutta. Vertasin muuten jälkikäteen Foundersin IS ja se pesi tämän 1000-0. Ei mulla muuta.

Ruokakaupasta: VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tämä olut oli ensimmäinen "vahva" olut, jonka ostin ruokakaupasta Suomessa. Jonkin aikaa kesti ylipäänsä, että eri valmistajat (varsinkin pienpanimot) saivat oluitansa liikkeelle lakimuutoksen voimaantulon jälkeen. Hyvähän tuon on, että rajaa saatiin hieman parempaan suuntaan, mutta eipä tuo maailmaani mullista silti.

Tänä talvena savuoluet ovat toimineet. Schlenkerlan yksilöt tietty kärkipäässä, mutta muutamia kokeiluja noiden ulkopuolellakin on tehty. Tässä yksi vaihtoehto, jonka saa nyt maitokaupastakin. Panimon sivuilla ja oluessa oleva myyntiteksti on sen verran kattava, että kopsattuna alla.

"Panimomestarin taidonnäyte, jonka valmistuksessa käytetyt maltaat on kuivattu ikivanhaa perinnettä noudattaen avotulen yllä, pyökin savussa. Savumaltaat on tuotu panimolle suoraan oluttyylin synnyinsijoilta, Saksan Bambergista."

VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tuoksu on tumma ja paahteinen, jossa helposti tunnistettava savuisuus. Paahteisuus on sellaista kevyehköä runsaan maltaista. Savukin sellaista "tarttunutta" ja miedosti makeahkoa ja maltaista. Aavistuksen ohut tuoksun perusteella ja kuiva yleisolemus.

Maku on kuiva ja hyvin maltainen. Jauhoista paahtunutta leipäisyyttä, paahdettuja pähkinöitä, sekä kuiva hieman palanut savumaltaisuus. Suutuntuma ihan hyvällä tasolla. Jälkimakua kohden kuivaa maltaisuutta lisää, palanutta kahvia ja melko mieto savuisuus. Nokisuus ehkä kuvaa myös hyvin. Ihan hyvä tapaus, mutta esim. Urbockin täyteläisyys ja makoisampi savuisuus vetää pidemmän korren. Noh.... se onkin lajinsa paras.

Maku Brewing uudet kauppaoluet

Tuusulalaiselta Maku Brewingiltä tuli paketti postissa, jossa heidän uutuudet maitokaupan hyllyille. Kyseessä siis kolme uutuutta uuden alkoholilain rajojen mukaisesti, eli kaikki yli 4,7% ja maksimissaan 5,5%.

Otetaan pari heti työn alle. Oluet ovat valmistettu käyttäen uutta reseptiikkaa, eli vaikka samalla nimellä on ollut ko. olutta, niin reseptit on ehostettu. Yksi näistä on NZ lager, joka on muistaakseni joskus aiemminkin ollut tölkissä. Humalina Green bullet, Wakatu, Kohatu ja Pacifica. 

Toisena maistoon Session IPA, jossa humalina CCC+S, eli kuuluisat jenkit Centennial, Columbus, Chinook ja Simcoe. Katkeruutta kerrotaan olevan 71 EBUa. Saateviestissä paljastetaan myös tulossa olevan Mosaic-humalilla höystetyn kevyt (4,5%) APAn.

Maku NZ Lager, 5,4%

Tuoksussa kiva pilsnertyylinen tuoksu, joka tuo siis kuivaa ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta ja ehkä ripaus diasetyyliä? Tai sitten kuvittelen sen. Myös hedelmäinen aromikkuus tulee esille. 

Maussa myös kuiva ote, maltaisuus, ruohoisuus ja nyt etenkin jälkimakua kohden kuiva greippisä katkeruus. Mukavan helppo juotavuus, ilman vetistä tuntua. Ei kovin monipuolinen, mutta ei kait tämän olekaan tarkoitus olla. Tasapainoinen kokonaisuus, jossa mukava jälkikatkeruus. 

Maku Sessio IPA, 5,2%

Tuoksussa on mielenkiintoinen pölyinen jopa moottoriöljyinen aromi. Mistä lie tähän eksynyt? Hieman lasissa olleena muuttuu kuivan humalalehtisäksi, kuivan ruohikoksesi, miedosti multaiseksi ja taustalta puskee hedelmäinen sitruksisuus. Tuoksussa ehkä sitä kuivan katkeran multaista tuntua, joka ei itselleni niin toimi. 

Maussa kuiva katkeran maallinen humaluus iskee. Kuivattaa reippaasti kielen takaosaa. "Etuosassa" velloon sitruksinen ja greippinen hedelmäisyys, joka etenkin jälkimakua kohden kuivuu ja jättää kuivan greipin jäljelle. Tämä menee hieman turhan kuivan katkeraksi omaan makuuni, katkerammasta tykkäävät ovat varmaan mielissään. 

Suomenlinnan Kealakekua IPA, 6,5% ((Alkon käsityöläisoluet 2018)

Vuoden 2018 käsityöolutkattaus on ollut saatavilla jo hetken ja itsekin olen niistä joihinkin jo tutustunut. Nykyään näitä kotimaisia oluita tulee sen verta ripeään tahtiin, että onko tällä kattauksella sinänsä mitään ihmeitä enää tarjota erikseen? Mitä nyt näitä tulee läjä kerralla, eli 21 kpl, jutun lopussa snippi oluista.

Hypeä herättänyt Suomenlinnan kekkuli IPA oli yksi näistä ja ilmeisesti sitä NEIPA-suuntaa olevaa IPAa. Miksi hype? Koska NEIPA? Ihan sama, mutta Suomessa taitaa tällä hetkellä tulla heti hypeä, jos joku olut ylipäänsä on onnistunut hyvin. Tai on hyvää. Tuore IPA nyt joka tapauksessa monesti onnistuneena on hyvää ja se kelpaisi tähän väliin, on sitten NE, tai muu. Tai tarkennetaan, itselleni sellainen hedelmäisempi, hieman mehuinen IPA on se juttu, ei niinkään räjäyttävän katkera. Siksi voisi ollakin lupaava ehdokas...

Suomenlinnan Kealakekua IPA, 6,5%

Tuoksu on hyvin mehukkaan oloinen, ananaksinen, persikkainen, kevyen kuivaruohoinen ja greippinen. Hieman suolaistakin tuntua. Eittämättä hyvin tuore ja kutsuva.

Maussa hyvin mehukas hedelmäisyys, jonka mukana voimakasta humalan greippisyyttä, joka ei kuitenkaan jätä voimakkaan katkeraa tuntua. Siis hyvin tasapainoittaa mehukkuutta. Suutuntuma on samean nihkeä ja öljyinenkin. Jälkimakua kohti hieman havuja, greippiä ja katkeran miedon suolaista hedelmäisyyttä. Tosi hyvä ipa, aika lailla minun makuuni.

Laitilan FR35H American Lager

Kuriiri toi Laitilalta paketin, jossa muutama kappale heidän uutusolutta Fr35h, eli olisiko fresh kenties. Heitetään heti miinukset peliin: olutta on saatavilla vain Turusta K-kaupoista. Tai vaihtoehtoisesti alat blogaamaan ja saat tämän mahdollisesti käsiisi.

Olun juttu on tuore humala, sen Yakiman alueen humalat on poimittu ja toimitettu 35 päivässä oluentekoon. Tyylinä lager ja kun humalaläträys jenkkihumalilla, niin American Lager lukee tölkissä. Humalalajikkeina Cascade ja Centennial.

Laitilan FR35H American Lager, 4,7%

Tuoksussa tuore humalan aromikkuus, ruohoa, sitruunaa, kuivaa ruohoa, ananasta, greippiä ja hienoisesti mäntyä. Ripaus maltaisuuttakin, mutta humalat tässä pääosassa. Tuoksun perusteella puraiseva humaluus, joka kyllä houkuttelee maistamaan.

Maussa humala ottaa saman tien niskalenkin. Aromit jyllää, tulee katkeraa greippiä, sitruunaa kevyesti, tuoretta humalakukkaa ja miedosti humalaöljyäkin. Hyvin tuore makumaailma. Makumaailma on suolaisen kuivan humalainen. Suutuntuma ihan perustasoa, hieman lagermainen (...). Ehkä hieman öljyinen. Jälkimakuun jää reilun katkera greippisyys ja rusnsaan kuiva (jopa suolainen) olemus. Minusta tässä on aika katkera lager, eli luulisi kelpaavan humalanhakuisille.

Alkosta: Stadin Panimo NEIPA

NEIPAA! Eli muotiolut New England IPAa saa nyt Alkostakin, tosin joudut pulittamaan yli viisi euroa, kuten yleensäkin Stapan oluista. Ja monesta muustakin kotimaisesta. Harmi, sillä luulen että kysyntää olisi enemmän, sillä todella usein kuulee suomalaisten purnaavan Alkon hyllyillä hinnoista ja ymmärtäähän sen varsinkin satunnaisen maistelijan silmin.

Tämä tyyli siis lupailisi kenties mehukasta sameaa IPAa, en takerru sen kummemmin tyyliin liikaa, niistä tapellaan muualla tarpeeksi. Itse odotan sameaa mehukasta suutuntumaltaankin jotenkin pureksittavaa IPAa. En tiedä tarkemmin tämän spelsejä, StaPalla takaetikettikin on vuodelta nakki ja kilpi ja lukee aina samat saunanlauteilla keksityt bullshit-markkinointitekstit. Vaihtakaa sitä etikettiä jo!

Stadin Panimon New England IPA, 5,6%

Tuoksu on hyvin trooppishedelmäinen, tuoreen humaloitu ja miedosti greippisä. Hedelmäisyys siis päällimmäisenä, joka on hyväkin asia. Voisin siis mehukkuuden mukaan uskoakin NEIPAksi.

Maussa kuitenkin käy ilmi, että ipahan se tässä. Runko on jotenkin liian puhdas ja kirkas. Mehuisuus ei ihan yllä riittäväksi. Kstkeruutta aika rayhallisesti, ipaksi jopa vähän, mutta eikös NEIPAssa kuulukin? Kyllä tässä mukava hedelmäisyys on ja miedosti mehukkuuttakin, mutta suutuntuma on jotenkin puutteellisen oloinen.

Olut on IPAksi ihan hyvä, mutta onko se New England ollut pakko saada siihen? Lieko olut onnistunut täysin ja oliko etiketti jo painettu? Koska vaikka en tyylipoliisi olekaan, niin kyllä mä vähän odotin jotain poikkeuksellisempaa.

Vuosikertomus 2017

Tässä lupaamani yhteenveto vuodesta 2017. Arviointiskaala koki pientä muutosta maaliskuussa, jolloin puolikkaat tähdet tuli käyttöön. Kirjoittelun määrää tuli vähennettyä aika paljonkin ja se johtui osittain muista elämän kiireistä, mutta myös paljon motivaatiosta – en ole kokenut enää niin mielekkääksi metsästää toinen toistaan uutuuttaan huokuvia oluita ja viskejä, vaan monesti on tullut tartuttua tuttuun maukkaaseen pulloon. Tämä jatkunee tänäkin vuonna, mutta koitan pitää kuitenkin tatsia yllä.

Maisteluissa tuli käytyä ennätyksellisen vähän, joka on isosti johtunut myös tarjonnan tylsyydestä – tässä vaiheessa olut- ja viskihistoriaa sitä vaatii monesti melko erikoista kattausta ja niitä vain on paljon harvemmassa. On niitä muutamia ollut, mutta mieluummin järjestän kaverien kesken maisteluillan 100€:lla ruokineen, kun maksan 130€ erikoiskattauksesta. Hienossa kattauksessa toki on erikoisuutensa, mutta silti. Sitten on toki niitä kattauksia jotka kiinnostaisi, mutta en ole sormi märkänä kärkkynyt sähköpostin ääressä. Näin oli ainakin vuonna 2017 ja luulen tuon linjan jatkuvan.

Tapahtumissa on tullut käytyä, mutta kaikista en ole kirjoitellut. Oluttapahtumat on vain melko tylsää kirjoiteltavaa ja luettavaa. Ehkä joistain tulee vielä tulevissa kirjailtua ja varmasti tuleekin. Myös jotkin pienet matkaraportit tulee varmaankin pysymään tapana.

Hankintoja olen vahentänyt merkittävästi. Viskimarkkinat on vain tällä hetkellä ylikuumentuneet. Perustavarasta pyydetään kohtuutonta hintaa, joten en ole nähnyt järkeväksi ostella erikoisia pulloja, joista pyydetään vielä kohtuuttomammin. Myös varastotila on ollut osasyynä tähän, mutta nyt muuton myötä varastointiolosuhteet parani 300%. Avattujen pullojen kaappiinkin mahtuu pitkästä aikaa lisää pulloja.

Yhteenvetolistoille päässeet oluet ja viskit on maistettu ja arvioitu vuonna 2017. Listalla ei siis ole mahdollisissa tapahtumissa maistettuja oluita, jos niitä ei ole erikseen arvioitu ja arvostettu. Oluet ovat saaneet 4,5-5 tähteä. Top-3 kärkijoukko on paremmuusjärjestyksessä, muut satunnaisjärjestyksessä. Klikkaamalla oluen nimestä pääset sen arvioon.

Vuoden 2017 parhaat oluet

1. Nøgne Ø # 100
2. Sonnisaari Humalaja IPA
3. Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja

Sori Brewing Conca d’Oro
Founders Backwoods Bastard
Boulevard Smokestack Series: Funkier Pumpkin
Evil Twin Even More Jesus

Vuonna 2017 näiden arvioitujen  huippuoluiden lisäksi tuli nautittua useampi vanha tuttu huippuolut, joka on arvioitu joskus aiemmin ja täten ei ole tällä listalla. Näistä voisi mainita useampaan otteeseen nautitut Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock ja Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5.

Viskien puolella vain muutama viski ylsi viiteen tähteen, joten listalla on viskit, jotka ovat saaneet vähintään 4 tähteä arvosanaksi. Onhan neljän tähden viski jo hieno tapaus kuitenkin. Nykyään pyrin jonkin verran priorisoimaan maisteluja ja arvosteluja sellaisiin viskeihin, joita on vielä mahdollista saada ostettuakin sopuhintaan. Listalla kärki top-3 on paremmuusjärjestyksessä jsa loput satunnaisesti.

Vuoden 2017 parhaat viskit

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Rock Hill Farms Single Barrel Bourbon

Blended Whisky #1 35yo (That Boutique-y Whisky Company)
Kilchoman Original Cask Strength 2010/2016
Kilchoman Vintage 2008
Kilkerran 12yo
Ledaig 18yo

Edellisvuoden tapaan kuriositeetiksi Suomen Olutoppaan vuosiäänestyksien otteet muutamista kategorioista. Täydelliset tulokset näet tästä linkistä.

Alkosta: Rousal Sour Apple Weisen

Hapanta vehnää? Kuulostaa pilalle menneeltä, vaan tässä tapauksessa keittoon on heitetty omenaa, joka tuo hapanta twistiä liemeen. Reseptiikasta ei liiemmin ole tietoa, paitsi toisella kotimaisella. Koska olen siinä kehno, en alkanut edes yrittämään referointia. Google.

Tämä omenavehnä löytyy Alkosta 6,9€ hinnalla, joka ei todellakaan ole edukas, mutta siitä huolimatta tarttui haaviin, koska sour. Muutenkin mukava pitkästä aikaa maistaa Rousalin tuotantoa.

Rousal Sour Weisen, 6,2%

Tuoksussa hapanta omenaista maltaisuutta, jossa kiva hiivatwisti mukana. On siis weizenin aromikkuutta ja luvattua omenaa. Aavistuksen käynytkin fiilis, mutta ei häiritsevästi. Saksalaistyylinen vehnähiiva tulee lasiajan jälkeen hyvin esille.

Maussa ens alkuun kivasti hyvin miedosti hapanta omenaisuutta, joka toimii kivasti hiivan kanssa. Tämän lisäksi hyvin kevyt vehnämaltaisuus ja hiivahedelmäisyys. Runko on tässä kuitenkin mennyt turhan vetiseksi. Hyvin kevyt olemus, joka kaipaa hieman "kunnon" vehnäoluen sameampaa otetta. Lisäksi puolivälissä makupalettia makumaailma hieman leikkautuu yksinkertaiseksi. Jälkimakuun jää miedon hapan omenaisuus ja kevyt bitterisyys.

Alkosta: Põhjala Talveöö (Jouluoluet 2017)

Kauden toinen Alkon jouluolut, jonka sain myös Servaalin tuotenäytteenä. Viime vuonna saatiin Alkon valikoimaan Põhjalan Jouluöö, joka oli tynnyrikypsytetty maustettu olut. Sai minulta neljä pikaria, eli oli ihan hyväkin. Useimmiten nämä Põhjalan tummat ovat kohtalaisen makeita, varsinkin maustettuina. Tämä jakaa mielipiteitä, mutta itse olen makeamman kuin palaneen kuivan kannalla.

Tämä Talveöö ei ole tietääkseni kypsytetty tynnyreissä, mutta se on maustettu vaniljalla, kookoksella ja kardemummalla. Hyvin jouluiselta kuulostaa. Tyyliltään baltic porter ja Alkossa tämän hinta on 5,99€.

Põhjala Talveöö, 9%

Tuoksusta löytyy runsaasti mausteisuutta; suklaata, rusinaa, kardemummaa, kookosta ja vaniljaa. Alkuun fiilis on jopa tynnyrikypsytetty, eikä ihme, sillä monesti kyseinen tammikypsytys tuokin vaniljaa ja kookosta. Lämmetessä kahvia, lisää tummaa suklata ja kuivaa suklaamaltaisuutta.

Maussa alkuun hieman ohut tuntu, ei vetinen kuitenkaan. Vaniljaa, tummaa suklaata ja kardemummaa. Kardemumma ei kuitenkaan hallitse. Ei myöskään ole erityisen makea, vaikka mausteinen onkin. Kevyt paahteisuus. Jälkimaussa vaniljaisuutta ja tummaa suklaata. Humalalla ei erityistä roolia. Ihan makoisa ja mausteisuus tekee tästä toki joulupöydän jälkkärin. Ei kuitenkaan erityisen monipuolinen.

Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2017

Viisivuotisjuhlajulkaisu. Nimittäin tämän Vintage Ale -sarjan merkeissä, tämä on viiden tähän blogiin kirjattu Fullersin Vintage Ale. Muistikuvien mukaan neljästoista kaiken kaikkiaan jonka olen maistanut ja sarjaanhan kuuluu jo 21 eri julkaisua.

Alkoon tämä tuli jokunen viikko takaperin ja tänä vuonna hintaa 7,98€. Hinta muuten tippui edellisvuodesta lähes eurolla, joten aletaan olla Ruotsin hinnoissa :). Tämän vuoden reseptiikassa on käytetty uutuuksia, mallaspuolelta löytyy britti Laureate ja humalapuolelta amerikkalainen Denali. Itselleni täysin uusia tuttavuuksia, nice to know. Humalapuolella toki myös perinteisiä brittivahvuuksia Target ja Goldings.

Maistoin tämän real ale tyylistä (olikohan se real ale?) versiota Olutexpoilla ja muistikuvat olivat hieman latteat. Aika miedon ja ympäripyöreän olon jätti tuolloin. Voihan se olla, että olut oli vielä liian raakile, katsotaan nyt ja joskus tulevaisuudessa varastoon jätetyn kypsyttelypullon myötä.

Fuller's Vintage Ale 2017, 8,5%

Tuoksu on hyvin perinteinen brittituoksu, jossa miedon karamellinen toffeemaltaisuus dominoi ja kaverina on kevyen yrttinen ja kypsän hedelmäinen aromikkuus. Aavistus sellaista raakaa maltaisuutta, jossa alkoholin hehku tuntuu. Mutta kokonaisuus "perinteisen hyvä", eli brittihengessä ilman kummempia säväreitä.

Maku tuo tyypillisen kuivahedelmäisen ja pähkinäisen maltaisuuden lisäksi yrttistä ja kuivan lehtistä humaluutta, jossa kevyesti sitruksista tuntua. Ylikypsää luumua, kuivattua persikkaa, aprikoosia ja marmeladia. Humala hieman kuivattaa ja jättää yrttisän tunnun jälkimakuun. Alkoholi tuo pehmeän hunajaisen jälkilämmön, joka on tämän hyviä puolia. Sanoisin, että hyvin perinteisen oloinen, hieman ympäripyöreä, mutta taas vaan kovin laadukkaan tasapainoinen suoritus. Teeppä itse perässä!

Alkosta: Shepherd Neame Christmas Ale (Jouluoluet 2017)

Vuoden 2017 jouluoluet ovat ilmestyneet jo alkojen hyllyille. Lista oli perinteisen lyhyehkö, itse en erityisemmin edes odotellut näitä, mutta toki muutama kuriositeetti aina on löytynyt. Nyt ehkä jäi hieman tylsähköksi, mutta kyllähän tuosta ostettavaakin löytyy (myös Urbockin lisäksi).

Ostin pitkän läjän Urbockia, mutta muut jäivät vielä hyllyyn. Sain kuitenkin käsiini tuotenäytteiden merkeissä (Servaalilta) muutaman muunkin oluen, josta nappasin ensimmäiseksi maistoon entuudestaan blogista löytymättömän brittiyksilön.

Tämä löytyy Alkosta 4,96€ hintaan ja pullokokona on isompi 0,5l pullo. Reseptiikasta Pale- ja Crystal -maltaita, sekä humalapuolelta Target, Challenger ja Goldings.

Shepherd Neame Christmas Ale, 7%

Tuokussa brittimeininkiä, yrttistä kevyttä humalointia, toffeista ja fudgemaista maltaisuutta ja makeaa leipää. Makeaa kuivattua hedelmäisyyttä, jossa tummia sävyjä. Miedosti rukiille ominaista mausteisuutta. Ihan hyvä perinteikäs aromikkuus.

Maussa täysin samoilla linjoilla, eli kevyt katkeruus, jossa miedon yrttistä sävyä, reiluhkosti toffeisuutta, keksisyyttä ja miedon makeaa leipäistä maltaisuutta. Jälkimakua kohden makeaa ylikypsää hedelmäisyyttä, jossa myös kuivattujen hedelmien piirteitä. Helppo naukkailla, kohtalaisen hyvä runko ja ihan mukavasti makua. Hyvin brittiläinen olut. Sanoisin perushyväksi, ei kuitenkaan wau-efektiä aiheuta.

Tässä vielä listaus tämän vuoden Alkoon tulleista jouluoluista:

Bohemia Regent Zimni Speciál, 2,49€ / 0,5l
Weltenburger Kloster Winter-Traum, 3,99€ / 0,5l
Stallhagen Julbock, 3,55€ / 0,33l
Vakka-Suomen Prykmestar TalviBock, 3,98€ / 0,33l
Ayinger Winter Bock, 4,49€ / 0,5l
Samuel Adams Winter Lager, 3,98€ / 0,355l
La Trappe Witte Trappist, 2,98€ / 0,33l
Erdinger Schneeweisse, 3,98€ / 0,5l
Mikkeller Do They Know It’s Christmas, 3,49€ / 0,33l
Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, 3,99€ / 0,33l
Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA, 4,30€ / 0,33l
Ridgeway Insanely Bad Elf, 4,49€ / 0,33l
BrewDog Hoppy Christmas, 4,59€ / 0,33l
Bryggeri Winter Ale, 4,64€ / 0,33l
St. Feuillien Cuvée de Noël, 4,70€ / 0,33l
Shepheard Neame Christmas Ale, 4,98€ / 0,5l
Nøgne Ø Julequad 2017, 5,49€ / 0,33l
Tanker Checkmate Porter, 3,77€ / 0,33l
Stone Xocoveza, 4,70€ / 0,33l
Põhjala Talveöö, 5,99€ / 0,33l
Chimay Cinq Cents Tripel, 9,48€ / 0,75l
Saimaan Brewer’s Special Pint Before Decaf, 3,49€ / 0,33l
Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 3,98€ / 0,5l
Stadin Panimo Winter Rye Lager, 4,50€ / 0,33l

Alkosta: Mallaskosken / Põhjala So Last Saison

Mallaskosken panimolta tuli uutuusnäytteitä, joista poimin tumman mielenkiintoisen saisonin ensimmäiseksi tutkailtavaksi. Paketissa oli tämän saisonin lisäksi Pitch Black Porteria ja Frost Bite Hobby Lageria, joista myöhemmin lisää.

So Last Saison on virolaisen Põhjala panimon kanssa tehty yhteistuotos, nimensä veroisesti tyyliltään saison, mutta eipä olekaan perinteinen tapaus, vaan musta sellainen. Keitossa on siis käytetty tummempia maltaita perinteisen saisonhiivan lisäksi. Nokkelimmat saattavat muistaa, että tummuus ei ole itselleni ipohin, apoihin, pilseihin yms. tuonut lisäarvoa, mutta katsotaan tämä tapaus. Tätä löytyy Alkossa 3,98 € 33cl pullolta.

Mallaskosken / Põhjala So Last Saison, 5,8%

Tuokussa on selkeä saisonille ominainen hiivaisuus, jonka seurana tulee marjaisuutta ja hyvin kevyttä paahteisuutta. Miedosti vaaleaa suklaata, omenaa, rypäleitä ja viljaisuutta. Tuoksu on melko raikas väristään huolimatta.

Maussa päästään myös saisonin makuun, kunnes mallas tulee mukaan. Maltaisuus on onneksi kohtalaisen tasapainossa eikä ota roolia. Marjaisuutta (sinistä sellaista), omenaisuutta, hiivan tuomaa purkkaisuutta ja kevyttä tummaa maltaisuutta. Miedosti kahvisuutta ja yrttisyyttä. Humalatkin aika hyvin kyydissä loppua kohden katkeruuttamassa. Ei tuo tummuus itselleni silti mitään eirityistä extraa tuo, mutta ihan ok tapaus.