28 helmikuuta 2020

Ben Nevis vanhana ja vielä vanhempana

Ben Nevis kuuluu yksiin mielenkiintoisempiin tislaamoihin omissa papereissani. Ben Nevis ei ole ollut erityisen tunnettu harrastajapiirin ulkopuolella, mutta harrastajat kyllä arvostaaja se näkyy toki hinnoissakin nykyään.

Itse arvostan suuresti sen imagoa - pullojen ulkoasu on aika lailla 1960- 70-lukua ja Nikkan tyylinen pullomallikin hivelee silmää. Nykyään on kohtalaisen hyvin saatavilla perus 10-vuotiasta ja sen CS-versiota. Nämä tarjoilevat minusta todella hyvän hinta-/laatu-suhteen. Nyt toki on "hieman" vanhempaa tavaraa maistossa ja näiden pullohinnat liikkuu jo aika järjettömissä, luokkaa lähemmäs 1000€ mikäli edes löytää.



Ben Nevis 26yo 1972/1998, 57,4% (OB)

Tuoksu on huikean kylmän kellarimainen ja nimenomaan hyvällä. Tulee mieleen sherry-bodega, eli kellari, jossa esim. Oloroso ja Palo Cortado kypsyy. Ja tässä nimenomaan Palo Cortadolle tyypillistä mokkaa, mietoa hiivaa ja vivahteikasta tummaa rypälettä. Ajan kanssa tulee enempi Olorosolle tyypillistä muskovadoa ja paahteisuutta. Ben Nevisin hedelmäisyyskin pääsee esille.

Maussa ollaan hyvin vanhoissa tynnyriaromeissa. Kuivaa olorosoa, maltaisuutta, mokkaa, kevyttä rypäleisyyttä ja jälkimakua kohden semikypsää hedelmäisyyttä. Tämä on aika puhtaan oloinen ja kauniilla tavalla. Pitkä jälkimaku.


Ben Nevis 31yo 1968/2000, 43% cask# 457 Mackillop's Choice

Tuoksu on hyvin paksun kermatoffeinen, mokkainen, kinuskinen ja kuivahedelmäinen. Rusinaa, viikunaa, hieman ylikypsää päärynää, hieman paahdettua sokerisuutta. Tässä tuntuisi olevan sellaista Oloroson maailmaa, jossa kuitenkin tisle pääsee hyvin esille. Vaikka sherryvaikutetta on paljon, se ei peitä edes puoliksi tislettä. Tämä on upea asia näissä vanhanajan viskeissä ja oikeastaan joissain näissä pidempään kypsytetyissä jotka on saanu rauhassa kypsyä ei-first-fill tynnyreissä, vaan 2nd tai 3rd fill, ajan kanssa hyvä tulee.

Maussa paksua sherryisyyttä, joka tuo maitokahvia, toffeeta, suklaata ja paljon kuivattuja hedelmiä. Alta tulee maltsisuutta, vanhaa vihreää hedelmäisyyttä, aavistus mentholisuutta. Jälkimakuun jää mokkanahkaa, kevyesti paahdettua maltaisuutta ja vanhaa tammitynnyriä. Erinomainen viski.

Näistä olisi kyllä vaikea päättää kumman valitsisi. Ovat aika erilaisia, 1968 paljon mokkasherryisempi ja suklaisempi, kun taas 1972 omaa omanlaisen hienon wanhan hedelmäisyyden ja ehkä enemmän Ben Nevisin karakteeriä. Joten ottaisin molemmat, ei näistä voi valita, upeat viskit.



09 helmikuuta 2020

Uisge X 7.2.2020

Uisgeilut takana, tämä oli omalla kohdallani yhdeksännet Uisget, vain ensimmäisen jätin aikanaan väliin. Hyvin lyhyesti sanottuna, mikään ei ole oleellisesti oikeastaan muuttunut; viskiä ja rommeja oli tarjolla, väkeä riitti ja meininki rento. Tällä kertaa maksaminen tapahtui pankkikorteilla, tai sovelluksilla jotka hyödyntää lähimaksua. Ei ollut ongelmia itselläni näillä.

Kävin paikalla perjantaina ja ns. täysin vapaalla fiiliksellä, ei maistelusettejä tai muuta. En edes erityisemmin suunnitellut mitä maistella, mutta hyvinhän sieltä viskiä löytyi. Osa, varsinkin itselleni mielenkiintoisimmat, viskeistä maksoi aika paljon sentiltä, esim 20€/1cl. Kallista toki vain köyhille, mutta jotenkin kun olen itse viimeaikoina hommannut viskini huutokaupoista, niin tuo 20€/cl tuntui kalliilta, kun saan keskimäärin erittäin mielenkiintoiset tuotteet esim sieltä 60-70-luvulta siihen alle 10€/cl. Ja sattuipa taas olemaan huutokauppa viikonloppukin :)


Silti onneksi joitain ihan kivoja viskejä tuolta saa sinne 5€/cl myös. Niitä tuli muutamat maisteltua. Ja nimenomaan jos ei olisi tällainen kultakurkku joka metsästää kaiken maailman old-school elämyksiä jne, niin paljonhan tuolla on tarjontaa.

Mieleen jäi Tomatin 36yo OB, joka oli odotetusti mukavan monipuolinen ja pehmeän voimakas. Hinta varmaan on hurja tämän päivän markkinoilla. Toinen mieleen jäänyt viski oli Skye single Malt, joka pullotettu Royal Mile viskille. Taliskeria ja yllättävän pehmeän paksu alkoholiprosenttiin nähden.


Todella kiva rommikin tuolla oli ja ei yhtään ihmetyttänyt, että voitti rommikilpailun. Caronin 23yo 1996/2019 Velierin pullottamana. On se hyvää, vaikka tammea jo löytykin kovasti. Harmi että näiden hinnat on jo ihan älytöntä...

Olin paikalla vain 3-4h ja sitten riitti. En sitten enää jaksanut paikan päälle lauantainakaan, vaan tyydyin maisteleman oman kaapin uutuuksia kotosalla.
Seuraavaan kertaan, katsotaan mitä vuosi tuo tullessaan ennen sitä. Ainakin 3 pulloa on tälläkin hetkellä matkalla Saksasta, eikä taida ihan tuoreimpia olla tälläkään kertaa... saisivat bannata jo mut markkinoilta :)