30 huhtikuuta 2015

Nikka Single Cask Coffey Grain 2000, Cask #231298, 63%

Yleisesti mallasviskit tislataan pannutislaimilla (pot still) ja jyväviskit kolonnitislaimilla (Coffey Still, continuous still, column still). Jälkimmäinen menetelmä tislaa siis jatkuvatoimintaisesti kolonnissa tislettä, jolla saavutetaan jopa 95% alkoholivahvuus perinteisen pannutislauksen 70-75% sijaan. Voidaankin kuvitella massatislausta tavallaan craft-tislauksen sijaan. Kolonnitislauksessa tisle ei saa pannutislauksen kaltaisia aromeja ja vivahteita. Tarkoitus onkin tislata mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Aeneas Coffey on herra, jolta tämä menetelmä on perinnyt nimen.

Otsikon japanilainen viski on valmistettu Coffey-tislauksella Miyagikyon tislaamolla, jossa on käytössä kaksi vuonna 1963 Skotlannista tuotua coffey-tislainta. Nämä tisleet menevät yleensä sekoiteviskeihin, mutta nykyään Nikka pullottaa rajattuja eriä näitä coffey single cask -pullotteita. Saatavana on Coffey Grain- ja Coffey Malt -pullotteita, joita löytyy single cask- ja laimennettuna 45% -versiona.

Tämä otsikon Single Cask Coffey Grain on tislattu marraskuussa 2000 ja pullotettu heinäkuussa 2012. Se tekee reilu 11-vuoden ikäisen jyväviskin, jonka valmistuksessa on käytetty pelkkää maissia. Valmistajan sivuilla mainitaan tynnyriksi "remade hogshead", eli olisiko tämä sitten ehostettu vanha hogshead.

Kuva: whiskymerchants

Nikka Single Cask Coffey Grain 2000/2012, Cask #231298, 63%

T: Varsinkin alussa melko voimakas etanolin tuoksu. Tämä antaa hetken hengitettyään tilaa kauniille kukkaistuoksuille ja hennolle mausteisuudelle, josta tulee mieleen kardemumma ja neilikka. Makean viljaisa. Mielessä käy myös nuori bourbon. Kukkaisuus ja tammisuus sopii kivasti yhteen ja jyvän napakka ja hieman pistävä rouheus tuo runkoon tuhtiutta. Vesilisä tuo makeutta ja tammea. amerikkalaisen viskin piirteet hieman korostuvat.

M: Maussakin etanoli puskee läpi. Ympärillä on runsaasti mausteisuutta, tammea ja exoottista hedelmää (passion, papaija), sekä kypsää luumua. Hyvin nuorekasta (hieman new make tyyliä), mutta tähän tarttunut mausteisuus ja makujen kirjo hämmentää. Vesilisällä sokerinen makeus ja vaniljaisuus korostuu. Prosenteista huolimatta kohtalaisen maltillinen suussa. Jyvän pistelevyys on kuitenkin havaittavissa.

Aika mielenkiintoinen viski. Eksoottista kukkaisuutta ja runsaasti amerikkalaisen nuoren jyväviskin vaikutteita. Tammisuus ja kukkaisuus teki tästä melko kesäisen. Alkoholi kuitenkin tuntui tuoksussa aika jyrkästikin ja rauhoittui vasta pidemmän ajan jälkeen. Sokkona olisin melkein kallistunut nuoreen maissiviskiin. Tämä käykin järkeen, kun jälkikäteen opiskelin viskin taustoista ja ilmeni, että kyseiseen jyväviskiin käytetään pelkästään maissijyvää. Vaimon mielestä maussa tuli selkeä salmarin vivahde.


27 huhtikuuta 2015

Maitokaupan kuningas – paras Vehnäolut


Tässä tulee seuraava tasitelu maitokauppaoluiden kuninkuudesta. Kesä tekee tuloaan, joten mikäs sen parempi oluttyyli kuin vehväolut. Tässä tapauksessa maistossa on maitokauppojen hyllyiltä vehnäoluita, jotka löytyvät kohtalaisen hyvin ympäri Suomea. Käytännössä valitsin lähes kaikki vehnäoluet, jotka täältä Espoon ruokakaupoista löysin.

Varmasti jokin varteenotettava vehnis saattoi jäädä hyllyyn, mutta näitä vois sitten maistella taas jatkoilla, tai muuten vaan kesän tullen. Muutaman yksilön olin päättänyt itse, mutta teillä lukijoilla oli tässäkin testissä sananvaltaa. Koitin parhaani mukaan metsästää suositellut oluet käsiini. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän saksalaistyylisiä Hefe-Weißbierejä ja belgialaistyylisiä witbierejä. Simoa jouduin metsäsatämään hieman enemmän ja se löytyikin aivan viime metreillä, jonka takia se ei päässyt ryhmäkuvaan (otettu jo aiemmin). Noh, tärkeintä on maku.

Maisteluperiaate oli hyväksi todettu kaksiosainen sokkomaistelu, jossa kaikki oluet maisteltiin kaksi kertaa – sokkona. Jälkimmäisellä kerralla oli suurempi painoarvo ja se määräsi lopullisen paremmuusjärjestyksen. Molemmilla maistelukerroilla pidin kaksi pidempää taukoa, jolloin neutraloin suuta.

Ryhmäkuva, miinus Simo.  


Sokko tarkoitti tässäkin tapauksessa sitä, että en tiennyt lainkaan mitä olutta laseihin oli kaadettu. Näin ennakkoluulot ei häirinnyt maistelua. Tässä julkaisussa te toki näette heti mistä oluesta on kysymys, sillä otsikot on lisätty jälkikäteen kunkin oluen kohdalle ennen julkaisua. Hintoihin en tälläkään kertaa puutu lainkaan, vaan tässä testissä ratkaisi ainoastaan tuoksu ja maku. Oluiden erät olivat oheisen listauksen mukaiset (parasta ennen muotoa kk/vv):

Laitilan Kukko Vehnä, 7/15
Kaiserdom Hefe-Weißbier, 11/15
Grafenwalder Vehnäolut, 12/15
Nokian Keisari Elowehnä, 9/15
Olvi Sandels Vehnäolut, 9/15
Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 09/15
Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 11/15
Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 1/16
Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 7/15
Lervig White Dog, 10/15
Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 7/15


1. Laitilan Kukko Vehnä, 4,7%
Suomalainen, maltaina vehnä (60%), Pilsner ja Munich. Humalina Saaz ja Magnum. EBU 15.

T: Baananisuus on vahvaa/keskivahvaa, samoin neilikkaisuus. Tuoksussa jonkin verran sitruksisuutta. Runsas tuoksu. Ollaan tuoksun perusteella ihan hyvällä tasolla.

M: Suututnuma on kevyt ja kirkas. Hiilihapot melko korkealla. Maussa vehnäistä aavistuksen makeaa mausteisuutta ja kevyt sitruksisuus. Loppua kohden maku katoaa melko nopeasti. Ehkä vähän laihahko. Kaipaan pientä katkeruutta loppuun.



2. Olvi Sandels Vehnäolut, 4,7%
Suomalainen olut, EBU 14. Muu reseptiikka salaista tietoa.

T: Tässä on jotakin ylikypsää hedelmäisyyttä. Banaani on aika piilossa ja mausteisuuskin hieman hukassa. Yllättävästi hapanta hedelmää myös mukana. Tähän se ei ehkä niin sovi.

M: Banaani ja neilikka nousee maussa esille. Tuoksussakin löytynyttä kevyen hapanta käynyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma terävähkö ja kuohuva. Jälkimakuun jää miedon pistävä tuntu, mutta myös hyvää mausteisuutta. Jättää ristiriitaiset fiilikset. Hieman teennäisen ja esanssisen tuntuinen.



Kukko vs. Sandels

3. Nokian Keisari Elowehnä, 4,7%
Suomalainen, 50% vehnämallas ja 50% Pilsnermallas. Humalina Magnum ja Perle. EBU 14.

T: Tässä mausteisuuden ja banaanisuuden mukaan tulee myös ripaus humalaa. Muutenkin ollaan aika tasapainoisessa tuoksussa. Hentoa hiivaa, joka tuo hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Myös kukkaisuutta on aistittavissa. Tämä on melko hyvä.

M: Suutuntuma sameampi kuin edellisissä. Hiivaisuutta, banaania, kevyttä neilikkaisuutta ja ripaus greippiä. Jälkimaussa katkeruus kyydittää kevyttä makeutta. Saisi olla hieman voimakkaampi jälkimaku, mutta silti vaikuttaa oikein hyvältä.



4. Lervig White Dog, 4,7%
Norjalainen olut. Maltaina ohra ja vehnä. Humalina Saaz ja East Kent Golding. Mausteina korianteri ja curaçao.

T: Nyt on sitruksia ja humalaa. Tämän täytyy olla witbieriä. Kuivaa ruohoisuutta, runsaasti sitruunaa ja kevyt mausteisuus. Hiivakin tuntuu taustalla, tosin aika vähän. Laadukkaan oloinen tuoksu ja melko runsas.

M: Jep, Witbier. Kevyt hiivaisuus, humalaa, joka on ruohoista, ja sitruksisuus ovat hyvin esillä. Sitruuna ei ole maussa niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma kuohkea ja runsas. Jälkimakuun humala kuivattaa hieman ja jättää nahkean tuntuman. Tuoksun kaltainen runsaus kuitenkin puuttuu mausta, joka hieman lässähtää loppua kohden.



Keisari vs. White Dog

5. Kaiserdom Hefe-Weißbier, 4,7%
Saksalainen vehnäolut, jossa ohramallasta, vehnämallasta, humalaa ja humalauutetta.

T: Pölyinen ja mieto. Esanssinen vaisu hedelmäisyys. Maltaisuuskin tulee melko selvästi, mutta vetisen oloisena. Tämä ei sytytä tuoksultaan juuri lainkaan. Ei huono, mutta jotenkin mitäänsanomaton.

M: Maku on valitettavasti samoilla linjoilla. Vetinen yleisolemus. Alussa tulee mietoa mausteisuutta ja banaania, mutta vaisusti. Tuntuu kuin olisi vedellä lantrattu. Ei millään tavalla erikoinen, vaan pliisuhko ja mieto vehnis.



6. Grafenwalder Vehnäolut, 4,5%
Saksalainen olut, jossa vehnä- ja ohramallasta. Humalauutetta. Lidlin vehnäolut.

T: Tässä vehnän olemus on vahvempaa. Hedelmäistä mausteisuutta, jossa makeaa maltaista banaanisuutta. Tuoksu on aika tasapainoinen ja sopivan voimakas. Maustepippurisuutta ilmestyy lasiajan jälkeen.

M: Maussa ei olla aivan tuoksun linjoilla. Alkusuutuntuma lupailee hyvää, mutta loppua kohden paketti vetistyy. Tuo pientä nahkeutta suuhun. Mausta kuitenkin löytyy maustepippuria, päärynää ja mietoa hiivaisuutta. Ihan hyvä, mutta jotenkin jättää kylmäksi.



Grafenwalder vs. Kaiserdom

7. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 4,6%
Suomalainen olut, maltaina Pilsner ja vehnä (luomu). Humalina Magnum ja Saaz. EBU 20.

T: Viitoseen ja kuutoseen verrattuna huomattavasti voimakkaampi. Pistelevämpää pippurisuutta ja terävämpää hiivaa. Banaani selkeästi esillä, samoin myös sopivasti neilikkaisuutta. Hyvä tuoksu. Pieni off-note jota en keksi.

M: Makukin on erilainen edellisiin verrattuna. Kuivempi kuin edelliset. Hieman kuin humalaa olisi reilummin, mutta ei kovin tuoreena. Tuoksun perusteella odotti makeampaa profiilia. Suutuntuma on rapea ja kuiva. Selkeästi kuivin. Alkuun enemmän mausteisuutta, joka loppua kohden muuttuu kuivemmaksi, humalaisemmaksi ja valkopippuriseksi. Loppuun jää etäisesti katajainen aromikkuus.



8. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 4,7%
Suomalainen olut, Pilsner- ja vehnämaltaat. Humalina Cascade- ja Columbus. Mausteina pomeranssi, korianteri ja Curaçao. EBU 15.

T: Edelliseen (seiskaan) verrattuna runsaampi, aromikkaampi ja mausteisempi. Trooppisempaa makeaa hedelmää. Humala ei tässä oikein erotu, sen sijaan jokin kukkainen yrttisyys tuoksuu. Vähän tulee witbierin kaltainen mausteisuus (korianteri) ja pomeranssi. Myös sitruunaisempi.

M: Maussa makea hedelmäisyys ja mausteisuus ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma on raikas ja kirpsakka, mutta hiilihapot on aavistuksen matalalla. Hieman pehmeämpi edellisiin verrattuna. Hiiva löytyy, samoin korianteri ja sitruuna. Jälkimaussa hiivan kera löytyy kuivattavaa humalaa. Aika tasapainoinen ja hyvä ja hieman tummemman sävyinen (ei niin raikas).



Marsalkka vs. Belgian Wheat

9. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 4,6%
Saksalainen olut.

T: Ahh... Näin alkuun tuntuu aika hyvältä. Miedosti hiivaa, reippaasti banaania ja neilikkaa. Tämä on melko oikeaoppinen Hefe-tuoksu. Aavistus metallisuutta on ainut pieni miinus, mutta sekin häviää ajan mittaan.

M: Hyvä, mutta ei yllä tuoksun tasolle. Banaania, neilikkaa, hedelmäpurukumia (hubba bubba) ja hiivaa. Kaikkea on aika tasapainoisesti, mutta loppua kohden tämänkin suutuntuma hieman lässähtää ja vetistyy. Ei paljoa, mutta hieman.



10. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 4,5%
Rungossa vehnä-, pils- ja alemaltaat. Humalina Saaz ja Cascade.

T: Simamaista makeutta, banaania, neilikkaa ja mallasta. Tuoksu on kohtalaisen runsas ja houkutteleva. Sitruksinen silaus tuo mausteisen makeuden päälle kivaa raikkautta. Hyvä tuoksu.

M: Mausta löytyy tuoksun vihjailemia aromeja. Banaani, neilikka ja hiiva on hyvässä tasapainossa. Sitruksisuus tuo raikkautta ja makua viimeistelee kepeähkö humaluus. Tämä on aika hyvä. Tästä tulee fiilis "once you pop, cant stop". Pikkasen kun saisi lisää hiivaisuutta...



Paulaner vs. Simo

11. Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 4,7%
Suomalainen olut. Ohramallasta, vehnää ja kauraa. Mausteina korianteri, pomeranssi ja appelsiini.

T: Huh. Tiukka sitruksisuus ja pistävä mausteisuus. Nyt on ainakin hyvin witbiermäinen tuoksu. Hiilihappoisen oloinen jo tuoksussaan. Raikas kuin mikä. Aika hyvä itse asiassa. Sitruunaisuus on mukavan tuoretta ja mausteisuus sopusuhdassa.

M: Maussa sitruuna ja appelsiini selkeästi esillä. Korianteria, ripaus neilikkaa ja kukkaisuutta. Witbier. Kirpeän hiilihappoinen. Ehkä hieman liiankin hiilihappoinen. Ennen jälkimakua hiiva pilkahtaa mukavasti. Maussa tulee appelsiinisia vivahteita. Maukas olut.



Paulaner vs. Piper Wit

Maitokaupan Vehnä-kuninkuustaiston sijoitukset:

1. Nokian Keisari Elowehnä
2. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb
3. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut
4. Suomenlinnan Panimo Piper Wit
5. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat
6. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä
7. Laitilan Kukko Vehnä
8. Lervig White Dog
9. Olvi Sandels Vehnäolut
10. Grafenwalder Vehnäolut
11. Kaiserdom Hefe-Weißbier

Lervig ja Piper Wit olivat näistä selvästi sitruunaisimpia. Laitila, Elowehnä, Paulaner, Simo ja Grafenwalder edusti minusta sitä perinteistä saksalaistyylistä vehnäolutta. Olvi oli hieman esanssisempi ja makeampi. Marsalkan oluet erottuivat joukosta ollen hieman kuivempia. Marsalkassa oli kuivemman humalaisempi tuntuma ja Brewers specialissa hyvin mausteinen ja kukkaisen hedelmäinen (pomeranssinen) aromikkuus. Näistä kahdesta oli kyllä vaikea päättää kumpi on parempi.

Tämä taistelu oli vaikeampi maistelijalle kuin edellinen. Melko tasaista sakkia, mutta kyllä sieltä ne parhaiten maistuvat erottui. Monia näistä vaivasi tietynlainen vetisyys, mutta onneksi ei liikaa. Väitän että meiltä löytyy maitokaupasta melko hyviä vehnäisiä kesäjanon sammuttajia.

Maitokaupan IPA/APA -taistelun tulokset löytyvät seuraavien linkkien takaa:
Maitokaupan kuningas – paras IPA/APA
Nelikko joka haastaa kuninkaan – pyynnöstä IPA/APA kuningastaistelun jatkot

21 huhtikuuta 2015

Tavallinen, parempi, pienpanimo – minkä oluen valitsevat satunnaiset ohikulkijat

Sori, tää on outo juttu. Hetken mielijohteesta mushimalt pani taas tuumasta toimeen ja lähti hörhöilemään ihmisten sekaan. Viimeksi 86-vuotias vaarini kertoi mielipiteensä nykyoluesta ja nyt satunnaiset ohikulkijat Espoosta saavat valita kolmesta oluesta suosikkinsa.

Hommasin maitokaupasta muutamat kappaleet kolmea erilaista olutta, joista yksi on pienpanimo-olut ja kaksi suuremman talon olutta. Viimeksi mukana oli yksi bulkkiolutta edustava lager, Olvi III, jonka vastaparina oli Olvin Iisalmi Pale Ale. Näillä oli hyvä jatkaa ja niiden rinnalle ajattelin ottaa mukaan myös pienpanimotuotteen, joka hiljattain tuli todettua erittäin maukkaaksi. Ruosniemen panimon Sihteeri sopii tähän tarkoitukseen mielestäni hyvin, sillä kyseessä on raikas ja kevyehkö olut, joka ei pelästytä totaalisesti kolmosen ystäviä, mutta maistuu kuitenkin oikein hyvältä.

Ideana oli siis maistattaa satunnaisille ohikulkijoille kolmea eri olutta, joista he saisivat valita suosikkinsa. Maistatus tapahtui tietysti sokkona, eli maistelijat eivät tienneet mitä olutta lasissa (mukissa) on. Tapahtumapaikaksi valitsin Espoon Tapiolan, sillä Tapiolan läpi kulkee päivittäin melko paljon ihmisiä ja todennäköisyys siihen, että joku suostuu maistelemaan, on parempi kuin esimerkiksi länsiväylän varrella. Alle on poimittuna vain muutamat otokset kommenteista ja loppuun vielä yhteenveto, mikä olut maistui parhaiten ohikulkijoille. Maistelun oluet olin numeroinut oheisesti:

1. Olvi III
2. Olvi IPA
3. Ruosp. Sihteeri

Vasemmalta oikealle: Sihteeri, III ja IPA

Johanna, 34v, Sihteeri (!) Espoosta:

1. Tavallista olutta. haisee pahalle. Eikä maistukaan kummoselle.
2. Ihan erilainen. Tuoksuu hedelmille ja lakalle. Maku on runsaampi.
3. Tää on hyvä. Mausteinen ja sitruunainen tuoksu. Maku on kivan raikas ja mausteinen.

Mikä maistui parhaiten? - Ehdottomasti kolmonen.


Mikko, 53v, Suunnittelija Espoosta:

1. Perus oluelta tuoksuu ja maistuu. Kyllä tätä juo.
2. Tää on pikkasen parempaa, mutta vähän katkerampaa. Ihan mukava kuitenkin.
3. Tää on erilainen. Aika hedelmäinen ja raikas. Maku on aika hyvä. Erilainen mutta hyvä.

Mikä maistui parhaiten? - Kyllä toi kolmonen olis ehkä se. Kaikki kyllä maistui.


Jaakko, 27v, opiskelija Espoosta:

1. Tuttu haju. En löydä mitään erikoista. Maku on vähän tavallinen.
2. Onks tää joku pienpanimo-olut? Vähän tuntuu erikoisemmalta. Katkerampi.
3. Kukkainen tuoksu. Paljon enemmän makua. Kivan raikas.

Mikä maistui parhaiten? - Kakkonen tai kolmonen. Ehkä kolmonen.


Anu, 32, kotiäiti Helsingistä:

1. En tiedä, aika normaali. Ei ole kyllä mun makuun.
2. On tää vähän parempi ehkä. Katkerampi ja maukkaampi.
3. Tää on ihan hyvä. Paljon raikkaampi ja tuoreempi. Joku kiva mausteisuus.

Mikä maistui parhaiten? - Kolmonen oli paras.


Tero, 39v, myyjä Kirkkonummelta:

1. Perus oluen tuoksu ja maku. On monet kerrat juotu.
2. Tää on astetta voimakkaampi. Vähän enemmän makuja.
3. Tääkin on ihan hyvä. Ehkä kepeämpi ja hiilihappoisempi. Maussa eniten makuja.

Mikä maistui parhaiten? - Voisin ottaa kaikki. Kolmonen jos nyt pitäisi valita.


Anna, 58v, eläkkeellä, Helsingistä:

1. En tiedä. maistuu oluelta.
2. *irvistää hieman* aika kitkerää. Tunkkanen.
3. No tämä on raikkaampi. Paljon parempi kuin edellinen.

Mikä maistui parhaiten? - En niin tykkää oluesta. Ykkönen tai kolmonen.


Yhteenvetona voin kertoa, että ihmisten ilmeet kertoi kyllä aika paljon maistelun aikana. Oli ihan mielenkiintoista kuunnella mitä mieltä maistelijat oluista oli. Ei sattunut yhtäkään "oluthörhöä" maisteluun ja noin joka kolmas kieltäytyi kokonaan maistelemasta. Muutamille piti vakuutella, että kyseessä ei ollut mikään piilokamera tai vitsi. Kuvaan ei halunnut ketään, sillä kerroin että tämä tulee lopulta blogiin. Lopputulos ei oikeastaan yllätä, vaikka voisi toki kuvitella, että se kolmonen maistuisi suurimmalle osalle parhaiten (tuttu). Tässä vielä yhteenveto, mikä olut sai eniten ääniä.

Yhteenveto:

1. Ruosniemen panimo Sihteeri, 9 ääntä
2. Olvi IPA, 6 ääntä
3. Olvi III, 4 ääntä

19 huhtikuuta 2015

Maitokauppaolut: Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 4,7%

Maitokauppoihin valahti hiljattain uusi tulokas. Saimaan Juomatehtaan Belgian Wheat edustaa nyt tuttujen American Red Alen ja India Pale Alen kanssa ruokakauppojen hyllyillä Brewer's Special sarjaa. 

Belgian Wheat on suodattamaton vehnäolut, jonka runko muodostuu pilsner- ja vehnämaltaista. Katkeruudesta huolehtivat amerikkalaiset Cascade- ja Columbus-humalat, joiden lisänä mausteisuutta on tuotu pomeranssilla ja korianterilla. Tölkissä mainitaan myös Curaçao, joka varmaankin viittaa Laraha-sitruspuun hedelmien kuoreen. Kyseinen sitrus on saanut nimensä Curaçaon saaren mukaan. Vai olisiko olueen lorautettu hieman Curaça-likööriä? Tuskin. 

Olut on valmistettu käyttäen belgialaista hiivaa ja kuten edellä kuvasin, siinä on käytetty pomeranssin kuorta ja korianteria. Kyseessä on siis Witbier, jota on nykyisin varsin tyypilliseen tapaan tuunattu amerikkalaisilla humalilla. Täytyy myöntää, että odotukset tätä kohtaan on jokseenkin korkeahkolla. Toivottavasti ne täyttysi.


Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 4,7%

T: Hiiva ja vehnäisyys kivasti esillä. Mausteisuus selkeästi läsnä. Pehmeää maltaisuutta, kukkaista hiivaa ja kevyen banaanista hedelmäisyyttä. Appelsiinin kuori myös selkeästi esillä. Mukavan runsas.

M: Suutuntuma runsaan kuohkea ja jopa hieman rouhea. Alusta alkaen makeahkoa vehnäisyyttä, korianteria ja appelsiinia. Hiiva on selkeästi läsnä ja belgisyys tulee myös nipistävänä tunteena esille. Aika onnistuneen oloinen.

Tähän oli saatu hyvin esille belgialaistyylisyyttä. Ei läheskään niin sitruksinen kuin esim. Hoegaarden, vaan hiivaisempi ja nahkeampi. Tykkäsin tästä.

16 huhtikuuta 2015

Tulli ratsasi mushimaltin paketin – tarkistiko Seppo mitä olutta kannattaa tilata ;)

Tilasin viikko sitten tulevaan kotitastingiin laatuoluita internetin syövereistä – pieni, alle kahdenkymmenen pullon tilaus, jossa muutama olut kellarisäilytykseen ja muutama maisteluun. Yksi pienehkö laatikko tuli noin viikossa lähipostiin. Pakettia noudettaessa huomasin, että Tullin pojat ja tytöthän olivat kurkanneet olutharrastajan pakettiin, että mitähän olutta sitä kannattaisi tilata. Nyt on ainakin laadukkaiden oluiden nimet Tullilla, joten ei muuta kuin tilaamaan. Noh ei sitä viitsi joka viikko virkamiehiä kiusata, työtänsä vaan tekevät.




Noin kuukausi takaperin olin kuitenkin Tulliin yhteydessä, sillä muutama asia jäi askarruttamaan Seppo Raitolahden haastattelussa Kaleva-lehdessä. Tämähän ei suinkaan ollut ensimmäinen kerta kun Tullin virkamiehiä haastatellaan asian tiimoilta, mutta olen huomannut tietynlaista lieventymistä "tullipropagandaan". Niin tai näin, nyt en ala taas jauhamaan nettitilaamisen laillisuudesta (joka toki on laillista kaikin puolin), vaan nyt halusin tietää vastauksen kysymykseen, joka tuli mieleeni oheisesta Seppo Raitolahden kommentista Kaleva-lehden julkaisussa (lainaus julkaisusta):
Raitolahden mukaan suurin osa verkkokaupoista ei kuitenkaan maksa veroja Suomeen.
– Toiminta perustuu nimenomaan siihen, että Suomen verot jätetään maksamatta. Näitä, jotka ovat rehellisiä ja jotakin maksavat, on maksimissaan parisenkymmentä toimijaa, Raitolahti arvioi. 
Hänen mukaansa tusinalla verkkokauppiaista on Suomessa veroedustaja, joka maksaa alkoholiverot myyjän puolesta.
– Lisäksi muutama maksaa ainakin joistakin lähetyksistään veron kertaluontoisesti.
Minulle tästä tuli mieleen, että miksi Tulli ei ylläpidä ja julkaise listaa alkoholia myyvistä verkkokaupoista, jotka tiedetään maksavan verot asianmukaisesti? Ainakin tuosta kommentista tuli mieleen, että jonkinmoinen lista täytyy kuitenkin olla olemassa. Vai onkohan? Toki Tullin luulisi tietävän, jos jollakin verkkokaupalla on veroedustaja rekisteröity Suomeen.


Puhelin kauniiseen käteen ja ei muuta kuin soittoa Tulliin. Tehtävä osoittautui kuitenkin melko haastavaksi, sillä sain soitella ainakin toistakymmentä puhelua, kunnes vihdoin pääsin juttusille asiasta enemmän tietävän henkilön kanssa. Seppo itse oli tuolloin sairaslomalla, joten häntä en päässyt jututtamaan. Puhelimessa minulle ei suoraan osattu kuitenkaan vastata, vaan kysymääni piti pohtia isommassa porukassa Tullilla. Ei tavallaan uskallettu antaa vastausta – eivät varmaan itsekään tienneet kuinka asia on. Sain kuitenkin positiivisen kuvan siitä, että mahdollinen lista olisi saatavilla myöhemmin.

Lopputulemana minua kuitenkin pyydettiin olemaan kirjallisesti yhteydessä "virallista tietä pitkin". Lähetin sähköpostilla asiasta selvityspyyntöä, johon sain myöhemmin vastauksen:
Hei!
Tullilla ei ole velvollisuutta eikä mahdollisuuttakaan ylläpitää "laillisten toimijoiden" listaa julkisuudessa. Veroedustajia koskevat tiedot ovat valmisteverotuslain mukaan salassa pidettäviä. Veronmaksua koskevia asioita tulee kysyä suoraan myyjältä.
Jotenkin tämän sähköpostin olemuksesta tunsin saavani vain "rivivastauksen", ja ettei asiaa loppujen lopuksi oltu edes käsitelty. Olin näin ollen uudelleen yhteydessä, tällä kertaa suoraan henkilöön jonka kanssa puhelimitse asiasta aiemmin keskustelin, ja kysyin oltiinko asiaa lainkaan otettu esille Tullin sisäisesti, niin kuin oltiin aiemmin luvattu. Tätä vastausta joutuikin hieman odottelemaan, mutta viikkojen odottelun jälkeen sain sentäs vastauksen.
Valmisteveroneuvonnan teille lähettämä vastaus vastaa sisällöltään Tullin internetsivuilla olevaa ohjeistusta asiassa. Alla linkki alkoholin nettitilaamista koskeviin usein kysyttyihin kysymyksiin. 
Tulli - usein kysyttyä
Käsitellessään pyyntöänne valmisteveroneuvonnassa on varmasti käyty asia läpi ja arvioitu, onko olemassa olevia linjauksia aiheellista muuttaa ja onko Tullin mahdollista toimittaa pyytämiänne tietoja. Asian käsittelyn yhteydessä on todettu, ettei Tullilla edelleenkään ole velvollisuutta eikä mahdollisuutta ylläpitää ns. laillisten toimijoiden listaa julkisuudessa. Nettimyyjän internetsivujen muuttuessa myös myyjän status voi hetkessä muuttua etämyyjästä muuksi myyjäksi. Valitettavasti Tulli ei voi toimittaa teille pyytämäänne listausta. 
Valmisteverotusta varten annetut tiedot ovat salassa pidettäviä ja salassapitovelvoite kattaa myös veroedustajia koskevat tiedot. Halutessanne teillä on tietysti mahdollisuus kysyä nettikaupoilta suoraan, onko ko. nettimyyjä nimennyt veroedustajan Suomeen. Ostajan kannalta olennaista on, mitä myyjä nettisivuillaan lupaa tehdä, vakuuttaako esim. maksavansa verot ja minkä verojen myyjä kertoo sisältyvän kauppahintaan.
Listoja ei siis ole mahdollista saada, koska ne ovat salassa pidettäviä. Sinänsä outoa – miksi joka vuosi iltapäivälehdet julkaisevat aukeamien kokoisia julkaisuja suomalaisten verotiedoista isojen otsikoiden kera, mutta tällaista veroedustajatietoa ei voida julkaista? Siis edes sillä tasolla, että onko tietyllä yrityksellä ylipäänsä edustajaa – kyllä / ei ole. Ihme säädäntöä taas.

Näissä riitti Tullille ihmeteltävää

14 huhtikuuta 2015

Maitokauppaolut: Ruosniemen panimon Sihteeri

Nyt kun maitokauppaoluiden makuun päästiin, niin miksipä ei jatkaa samalla linjalla. Tuli kierreltyä muutamat paikalliset maitokaupat ja oluthyllyjä tutkiskellessa löytyi useampi toinen toistaan mielenkiintoisempi olut. Kohta puoliin saadaan myös maitokaupan vehnäkuningaskin selville, kun maistoon pääsee melkein tusinan verran vehniksiä maitokaupoista. Ah, siinäpä mieluinen haaste. Vielä kun tulisi aurinkoisia päiviä.

Yksi mielenkiintoisista oluista, johon kaupan hyllyillä törmäsi, oli Ruosniemen panimon Sihteeri. Tämä sihteeri on blondi ja se tuli jo kertaalleen koeajettua 2014 SOPPissa. Tuolloin ei ollut ihme, että olut maistui mukavasti, kun oli 30 asteen helle. Oli kiva huomata, että näitä pienpanimoiden oluita löytyy jo kohtalaisen laajalti täältä pk-seudun hyllyiltä. Nyt törmäsin kyseiseen yksilöön Sellon ja Iso-Omenan Citymarketissa, sekä Olarin Prisman hyllyllä. Myös Kampin Supermarketissa näytti olevan hyllyssä muutamaa Ruosniemen olutta.

Sihteeri on belgityyliin maustettu korianterilla, inkiväärillä ja mustapippurilla. Maltaina on käytetty kuitenkin ohraa, eli kyseessä ei ole witbier, vaan ennemminkin mennään saisonin suuntaan. Humalina löytyy Saaz ja Styrian Golding. Alkoholivahvuus on kevyet 4,1%, eli tätä voi huoletta nauttia vaikka janoonsakin. Panimon sivuilta löytyy kepeä luonnehdinta oluesta:

"Vaaleasta rungostaan ja vaahtoavasta luonteestaan huolimatta panimotoimiston terävin kynä löytyy Sihteerin penaalista. HR-osaston pippurinen moniosaaja ryntäilee palaverista toiseen väistellen kollegoidensa kuivakkaita heittoja."




Ruosniemen panimo Sihteeri, 4,1% (8/15 76)

T: Farmhouse alen kaltaista aromikkuutta. Hyvin sitruksinen ja kevyen pippurinen. Sitruksisuus on vaikuttavaa ja tuo itse hedelmälihaisuutta sekä appelsiinin ja sitruunan kuorta. Kevyt puppurisuus tuo mieleen maustepippurin sekä valkopippurin ja antaa samalla kevyen pistävän tatsin. Humala ja hiiva tuo etäisesti mieleen brettanomycelle ominaista nahkaista maanläheisyyttä ja sehän passaa. Humala peittyy sitruksisuuden alle. Kyllä kelpaa.

M: Jes. Mainiota, että myös maussa löytyy samoja elementtejä. Sitruksisuus on ensimmäinen joka ryöppyää esiin, jopa miedon mehumaisesti. Suutuntuma on minusta juuri sopivan kuohuva ja rapea (eikä lainkaan ohut). Sitruksisen hedelmäisyyden lisäksi taustalla löytyy hyvin miedosti samaa pippurisuutta kuin tuoksussa ja ennen jälkimakua tulee myös kevyttä hiivaisuutta esille. Jälkimakuun jää saisonin tyyliin kuivahkoa humalaa, joka on tässä oluessa aika kevyttä.

Nyt täytyy antaa tunnustusta. Minusta tämä on helkkarin hyvä olut maitokauppoihin. Aivan loistava kesää ajatellen ja miksei kevääseen ja syksyynkin saunan kumppaniksi. Kevyt ja raikas sitruspommi!


13 huhtikuuta 2015

Nelikko joka haastaa kuninkaan – pyynnöstä IPA/APA kuningastaistelun jatkot

No eihän sitä voinut niihin yhdeksään jättää, kun kerta löytyi muutama mainittu lisää. Ei kannata kierrellä maitokaupan oluthyllyjä – saattaa houkutus kasvaa liian suureksi. Mutta tuleepa kattavasti katsastettua tämän hetken IPA/APA valikoima. Näiden neljän jälkeen on siis yhteensä 13 maitokauppavahvuista IPAa ja APAa maisteltu ja näistä kolmestatoista peräti kymmenen oli kotimaisia.

Teen tämän maistelun niin, että samat periaatteet pätevät kuin edellisessä; Sokkona ja kahtena maistona. Jälkimmäinen maistelu on ratkaisevampi. Koska nyt en pääse vertaamaan tätä uudempaa nelikkoa suoraan edellisiin, niin ranking määräytyy näiden neljän kesken. Toki muistikuvan varassa (melko tuoreen sellaisen) peilaan näitä ainakin kolmen kärkijoukkoon edellisestä maistelusta.

Maisteluun valitsin käytännössä lähes kaikki ne, joita ei vielä edellisessä ollut, joita oli suositeltu ja joita löytyi lähikauppojen hyllyiltä. En ole ihan varma kuinka hyvin näitä löytyy muualta Suomesta, mutta ainakin muutamissa pk-seudun kaupoissa näitä on näkynyt.


1. Ruosniemen panimo Insinööri IPA, 4,7% (bb.9/15 080)
Humalina Amarillo, Cascade, Centennial, Citra ja Simcoe.

T: Hyvin vihannesmainen ja kuivan ruohoinen. Humala on myös kuivaa ja ruohoista. Kuivattuja humalapellettejä. Multaista maanläheisyyttä. Hedelmäisyyttä on vaikea löytää. Ei ole kovin raikas, vaan pikemminkin jotenkin tukkoinen.

M: Maussa humalat tulee hyvin katkerana ja multaisena pistävyytenä. En löydä hedelmää juuri lainkaan. Maku muuttuu lähes heti kuivan katkeraksi greippisyydeksi, mutta greipin mukana ei tule muuta kuin greipin jälkikarvas maku. Tämä ei ehkä ole minun makuiseni.



2. Stadin Panimo West Coast Session IPA, 4,5% (bb.11/15 #641)
Humalina Belma, Columbus, Simcoe ja Magnum. IBU 50.

T: Nonni. Nyt on hedelmää. Hedelmäkoktail tulee trooppisena ja sitruksisena. Appelsiinia, sitruunaa ja persikkaa. Humala on sdiis hedelmäistä ja miedosti havuista. Melko raikkaan tuoreen oloinen. Myös hiivaisuutta tulee mukavan lempeästi.

M: Maussa hedelmäisyys sekoittuu kevyeen pihkaan ja märkään ruohoisuuteen. Hiivaisuus tulee hyvin mietona ja esterisenä mukana. Kivan tasapainossa. Suutuntuma saisi olla aavistuksen rapsakampi. Jälkimaku katoaa turhan nopeaan, mutta ennen tätä kerkeää tapahtumaan onneksi sopivasti. Katkeruus on kevyttä alusta loppuun. Tuoksu loistava, maku hyvä.



Stapa vs. Ruosp.

3. Pyynikin KauppaIPA, 4,7% (bb.9/15)
Panimon ensimmäinen "Huutoäänestysolut". Maltaina Pils, Cara10, Pale ale ja Dark ale. Humalina East Kent Goldings, Target, Amarillo, Cascade ja Citra. EBU 55.

T: Ensimmäiseksi tulee etäinen tuoksu petrolista (!). Mutta ei se oikeastaan häiritse edes. Tässä on tuoreempaa humalaa, joka on kevyen hedelmäistä (ananas ja mango) ja kesäisen ruohoista. Raikkaan ja tunkkaisemman oloisen yhdistelmää. Ei hassumpi.

M: Maku on iskussa. Samaan aikaan tarjoilee kevyttä ja tuhdimpaa. Alku on kevyen raikas ja hedelmäisen humalainen, mutta loppua kohden saa maanläheisempiä piirteitä (ruohoisuutta). Jälkimaussa greippistä katkeruutta ja aavistuksen multaista kitkeryyttä. Ihan jepa.



4. Brooklyn American Ale, 4,5% (bb.1/16)
Humalina löytyy Cascade ja Amarillo. EBU 24.

T: Aika maltainen APAksi. Taikinaista leipäisyyttä johon sekoittuu hyvin mieto humala. Ei ole kovin raikkaan oloinen ja tuntuu jopa aika perus lager-tyyppiseltä tuoksulta. Humala tuntuu olevan jo aika väsynyttä. Tämä ei ole kovin kummoinen.

M: Aika lailla peruslinjalla mennään, mutta humala on kateissa. Pieni väsynyt katkeruus tulee, mutta sekin häviää jo ennen varsinaista jälkimakua, joka on kevyen maltainen. Suutuntuma on kuitenkin raikas ja rapsakka, muuten tästä ei kyllä mitään erityisiä viboja saa. Onkohan joku ravistellut maut pois....



Brooklyn vs. Pyynikki

Kokonaisuudessaan näistä neljästä kaksi ei oikein maistunut. Insinöörin makumaailma ei kolahtanut omiin makunystyröihin (moni muu saattaa tykkää?). Olen kyseistä olutta maistanut vain kaksi kertaa (molemmat kerrat viikon sisään). Brooklynin muistan kyllä yltäneen parempaan, liekö ollut jotenkin väsynyt yksilö.

StaPan West Coast Session IPA erottui joukosta ollen hyvin tuoreen ja hedelmäisen oloinen. Pyynikin Kauppa IPA oli myös kelpo ehdokas, mutta lopun pieni tunkkaisuus rokotti kokemusta. Kun pohdin edellistä IPA/APA-satsia, niin StaPa kyllä haastaa kivasti kärkinelikkoa ja ansaitsee paikkansa kaupoissa.


Maitokaupan IPA/APA haastajien keskinäinen ranking:

1. Stadin Panimo West Coast Session IPA
2. Pyynikin KauppaIPA
3. Ruosniemen panimo Insinööri IPA
4. Brooklyn American Ale

Ensimmäisten yhdeksän ehdokkaan taistelu käytiin täällä.