Lervig / Way 3 Bean Stout

Lervigin oluet ovat maistuneet pääosin hyviltä. Panimo on tehnyt monia mielenkiintoisia yhteistyöoluita, joista tämä otsikon olut on saanut myös Ratebeerissä kohtalaisen hyvät pojot. Nyt muuten sitten harvinaisemmin arvio, johon en liitä omaa kuvaa lainkaan..... siis itse ottamaani kuvaa oluesta, koska ne hävisi kännykästä bittiavaruuteen.

Olut tuli nautittua Pikkulinnussa, pullokamaa. Norjalaisen panimon kaverina siis brasilialainen Way-panimo. kolmen pavun olut, joka on tyyliltään IS, jossa mausteina vaniljapapuja, kaakaopapuja ja Tonkapapuja. Viimeisin on uusi tutavuus itselleni. Kasvaa jossakin Keski- ja Etelä-Amerikassa ja on syöpää aiheuttava. Noh, ei nyt suoranaisesti, mutta sen sisältämä Kumariini altistaa. Ai niin ja Tonkapavulla on verta ohentava vaikutus, joten en suosittele liiallisen aspiriiniannoksen kera. Pavut tuoksuu ja maistuu vaniljalle, lakritsalle, neilikalle ja, YÄC, karvasmantelille. Inhoan karvasmantelimakua.

Lervig / Way 3 Bean Stout, 13%

Tuoksu on huiman ominuitnen. Muuttuva vienosti, sillä välillä löytyy kasa vaniljaa, kaakaota, neilikkaa, lakritsia ja paahteista metallisuutta, mutta sitten se yököttävä karvasmanteli häiritsee. Jos olisin tiennyt, olisin pysynyt kilometrin päässä tästä oluesta. Kummallinen hajuvesisyys myös leijailee lasin ympärillä.

Maussa mukava kaakaoisuus, suklaisuus, kevyt lakritsisuus, runsas vaniljaisuus ja mieto kahvisuus. Suutuntuma erinomainen, hieman kuohkea ja samettinen. Karvasmantelisuutta keskivaiheilta jälkimakuun saakka, joka on se itseäni häiritsevä tekijä. Pakostikin rokottaa kokonaisuutta, vaikka se ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Minun kirjoissani se vie 5 pistettä pois. Mikäli se ei yleensä sinua häiritse, niin tämä ollee upea.

Lervig / Redchurch Softly Softly

Hiljattain maistoin Rodenbachilta muutaman Vintage-sarjan oluen. Kerrassaan herkkuja. Sour Red/-Brown -oluilta kaipaan happamuuden ja kypsytyksen tasapainoa, joka tarkoittaa, että oluesta löytyy sopivissa määrin happamuutta (mielellään maitohapon tuomaa makeaa happamuutta), tummaa tai tummansävyistä hedelmäisyyttä ja paksuhko runko. 

Nyt lähdin hakemaan tällaista yhdistelmää norjalaisen Lervigin ja Lontoolaisen Redchurchin panimoiden yhteistyöoluesta, jonka nimi kuuluu Softly Softly. Nimikin antaisi viitteitä pehmeästä liemestä. 

Lervigin sivuilla kerrotaan oluesta löytyvän "Trappist Yeast", eli vapaasti käännettynä luostarihiivaa. Hmm... annetaan sen olla vain tuossa. Tämän hienon hiivan lisäksi löytyy Pilsner-, Rye-, Crystal- ja paahdettua mallasta. Humalina Aurora ja Styrian Golding. Kypsytetty entisissä sherrytynnyreissä villihiivan kera. Hintaa oli noin 4€ ostohetkellä, Ranskasta. 

Lervig / Redchurch Softly Softly, 6,6%

Tuoksu tuo mieleen vanhan villihiivaisen tammisammion, jossa tummaa ja hapanta hedelmäisyyttä, sekä pähkinäisyyttä. Miedosti punaviinimarjaa ja vadelmaa. Kypsempää pehmeyttä tähän kaipaisin, nyt tuoksu jää jotenkin raakileeksi.

Maku on vähemmän hapan kuin olettaisi. Oikeastaan tässä ei ole kuin mieto brettan nahkeus ja kevyt kirsikkaisuus, muutoin ei juuri happamuutta löydy. Suutuntuma on reippaan kuohuva ja hiilihappoinen. Alun tumma ja villihiivainen makumaailma hellittää otteen jo keskivaiheilla ja jälkimakua kohti jää aika tyhjä fiilis. Liian lyhyt ja yksinkertainen. Bretta ei tähän tuo tarvittavaa happamuutta, vaan olut jää huutamaan maitohappoa. 

SOPP2016, 27.-30.7.2016 Helsinki, perjantain huuma

Huhhuh. Urakka takana. Toki miellyttävä sellainen. Perjantai oli itselleni "the SOPP" -päivä, sillä alun perin tämä päivä oli varattu festareille. Keskiviikkona otin kuitenkin varaslähdön ja maistelin vajaa kymmenkunta olutta. Mietteet keskiviikon oluista ja yleiset löpinät festareilta pääset lukemaan täältä.

Homma toimi yhtä hyvin kuin keskiviikkona, mitä nyt ruuhkaa oli tungokseen asti lämpimänä perjantaipäivänä. Etenkin kello 16 jälkeen alkoi olla melko ahdasta ja jonoja kertyi isolle osalle tiskejä. Oli sääli nähdä eräät tiskit täysin jonotta, tyhjinä jopa. "Viinaranneke", joka on muuten melko typerä väkisin uutisoitu termi, toimi hienosti myös perjantaina. Laskuahan en vielä ole nähnyt, mutta muutoin se toimi täydellisesti. Kokonaissummaksi kahdelle päivälle taisi kertyä ruokineen n. 80€.

iso paha viinaranneke

Keskiviikon parhaat vaikutukset teki Hiisi ja Plevna. Vehnäperusteinen päivä sai jatkoa nyt perjantaina, sillä lasiin kaatui ensimmäisten joukossa lisää vehnää. Muutaman vehnän jälkeen tosin vaihdoin happamimpiin ja jopa tummempiin tammitynnyröinteihin. Perjantain parhaimmistoa oli mielestäni Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition), joka hämmästytti ja yllätti maukkaalla ja tasapainoisella vaniljaisuudellaan ja suklaisuudellaan. Herkkua. Toinen erityismaininta menee Plevna Weizenbockille, joka oli jälleen mainiossa kunnossa. Herkullinen ja tuhti vehnä.

Onnistuneita oli niin ikään Pyynikin Saison ja Maku Cran PABA. Molemmat mielestäni hyvin onnistuneita ja maistamisen arvoisia. Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale) oli maistettava uudelleen ja kyllä se vaan vei taas mennessään. Miten tässä näin taas kävi? Ihan parhaimmistoa. Alla vielä lyhyine kuvauksineen osa perjantain oluista.

Bock's Weizbier, 5,3%: Hieman happaman käyneen oloinen ja hedelmäinen tuoksultaan. Toi etäisesti mieleen villihiivan. Maussa banaanisuutta ja mausteisuutta sopusuhdassa, tehden mukavan tasapainoisen hefen.

Pyynikin Saison, 5%: Ensimmäinen kulaus paljastaa tämän olevan rehti saison. Saisonhiiva toimii moitteetta, hyvä runko ja sopiva raikkaus säilyy loppuun saakka. Lisäksi vielä kiva jälkikuivuus ja kuiva mausteisuus jälkimaussa.

Lammin Ruisrääkkä (tynnyrikypsytetty), 7%: Tämä ei nyt jotenkin toiminut, vaikka runsaasti kehuja onkin saanut monilta muilta. Jotenkin imelä toffeisuus tökki pahasti. Vasta pidemmän ajan päästä tuli mukavempaa vaniljaisuutta. Tynnyristä olen maistellut paaaljon parempiakin.

Lervig Passion for Sour, 7,5%: Hedelmäinen "punaisen sävyinen" happamuus päällimmäisenä, joka ei ollut kuitenkaan etikkaista, tai erityisen pitkäkestoista. Hyvä niin. Jäi kuitenkin aavistuksen yksinkertaiseksi. Raikas ja hedelmäinen.

Låven Hoppy Wheat, 5%: Tapahtuman huonoimpia maistoja. Todella tylsä. Ei katkeroa (nimestä huolimatta), eikä juuri vehnäisyyttäkään. Jenkkityylinen vehnis, jossa ei oikein mitään vaikuttavaa.

Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition) 13,4%: Tämä tuli maistettua sattumalta. Onneksi näin, sillä kyseessä oli melkoinen jälkkäriherkku. Perusversio (ei-kirsikka) loppuin, joten tilalle Pikkulinnun Markku pisti kirsikkaversion. Upea suklaisuus ja vaniljaisuus. Tynnyrikypsytys täydellistä. Tällaista se on onnistuiessaan.

Plevna Weizenbock, 7%: Tuttu herkku jo entuudestaan. Tuhti vehnä, jossa niin ikään Plevnan hyvä vehnäpohja (hyvä hiiva, neilikkaisuus ja banaanisuus) ja hiukan sahtimaista tuhtiutta. Erittäin juotava runsaanoloisesta olemuksesta huolimatta.

Maku Cran PA BA, n. 5%: Tämä pabar oli aika onnistunut keitto. Lentokentän karpalo-olut laitettiin kolmeksi kuukaudeksi punaviinitynnyriin ja ulos kaadettiin monipuolisempi pikku-red-sour. Kivat vivahteet ja mukava kevyt tammisuus. Viini toi hienon lisän.

Maku Timo Hoppy Saison, 6,4%: Sitruksinen ja humalankatkera saison. Alta paljastuu selvästi Makun saison, jossa nyt humalat jyllää ja kuivattaa. Hiiva myös hyvin esillä.

Plevna Mount Evans, 6%: Toiset sanoi happamaski, toiset reilun vadelmaiseksi, kun taas toiset miedon vadelmaiseksi. Itse kuvittelin Foundersin Rubaeus tyylistä olutta, mutta tässä vadelmilla on todella rauhallinen taustanäyttely lähinnä tuoksussa. Muutoin ihan kelpo saison, mutta seuraavaan erään kolminkertainen määrä vadelmia kiitos.

Maitokaupan kuningas – paras Vehnäolut

Tässä tulee seuraava tasitelu maitokauppaoluiden kuninkuudesta. Kesä tekee tuloaan, joten mikäs sen parempi oluttyyli kuin vehväolut. Tässä tapauksessa maistossa on maitokauppojen hyllyiltä vehnäoluita, jotka löytyvät kohtalaisen hyvin ympäri Suomea. Käytännössä valitsin lähes kaikki vehnäoluet, jotka täältä Espoon ruokakaupoista löysin.

Varmasti jokin varteenotettava vehnis saattoi jäädä hyllyyn, mutta näitä vois sitten maistella taas jatkoilla, tai muuten vaan kesän tullen. Muutaman yksilön olin päättänyt itse, mutta teillä lukijoilla oli tässäkin testissä sananvaltaa. Koitin parhaani mukaan metsästää suositellut oluet käsiini. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän saksalaistyylisiä Hefe-Weißbierejä ja belgialaistyylisiä witbierejä. Simoa jouduin metsäsatämään hieman enemmän ja se löytyikin aivan viime metreillä, jonka takia se ei päässyt ryhmäkuvaan (otettu jo aiemmin). Noh, tärkeintä on maku.

Maisteluperiaate oli hyväksi todettu kaksiosainen sokkomaistelu, jossa kaikki oluet maisteltiin kaksi kertaa – sokkona. Jälkimmäisellä kerralla oli suurempi painoarvo ja se määräsi lopullisen paremmuusjärjestyksen. Molemmilla maistelukerroilla pidin kaksi pidempää taukoa, jolloin neutraloin suuta.

Ryhmäkuva, miinus Simo.  

Sokko tarkoitti tässäkin tapauksessa sitä, että en tiennyt lainkaan mitä olutta laseihin oli kaadettu. Näin ennakkoluulot ei häirinnyt maistelua. Tässä julkaisussa te toki näette heti mistä oluesta on kysymys, sillä otsikot on lisätty jälkikäteen kunkin oluen kohdalle ennen julkaisua. Hintoihin en tälläkään kertaa puutu lainkaan, vaan tässä testissä ratkaisi ainoastaan tuoksu ja maku. Oluiden erät olivat oheisen listauksen mukaiset (parasta ennen muotoa kk/vv):

Laitilan Kukko Vehnä, 7/15
Kaiserdom Hefe-Weißbier, 11/15
Grafenwalder Vehnäolut, 12/15
Nokian Keisari Elowehnä, 9/15
Olvi Sandels Vehnäolut, 9/15
Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 09/15
Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 11/15
Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 1/16
Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 7/15
Lervig White Dog, 10/15
Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 7/15


1. Laitilan Kukko Vehnä, 4,7%
Suomalainen, maltaina vehnä (60%), Pilsner ja Munich. Humalina Saaz ja Magnum. EBU 15.

T: Baananisuus on vahvaa/keskivahvaa, samoin neilikkaisuus. Tuoksussa jonkin verran sitruksisuutta. Runsas tuoksu. Ollaan tuoksun perusteella ihan hyvällä tasolla.

M: Suututnuma on kevyt ja kirkas. Hiilihapot melko korkealla. Maussa vehnäistä aavistuksen makeaa mausteisuutta ja kevyt sitruksisuus. Loppua kohden maku katoaa melko nopeasti. Ehkä vähän laihahko. Kaipaan pientä katkeruutta loppuun.

2. Olvi Sandels Vehnäolut, 4,7%
Suomalainen olut, EBU 14. Muu reseptiikka salaista tietoa.

T: Tässä on jotakin ylikypsää hedelmäisyyttä. Banaani on aika piilossa ja mausteisuuskin hieman hukassa. Yllättävästi hapanta hedelmää myös mukana. Tähän se ei ehkä niin sovi.

M: Banaani ja neilikka nousee maussa esille. Tuoksussakin löytynyttä kevyen hapanta käynyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma terävähkö ja kuohuva. Jälkimakuun jää miedon pistävä tuntu, mutta myös hyvää mausteisuutta. Jättää ristiriitaiset fiilikset. Hieman teennäisen ja esanssisen tuntuinen.

Kukko vs. Sandels

3. Nokian Keisari Elowehnä, 4,7%
Suomalainen, 50% vehnämallas ja 50% Pilsnermallas. Humalina Magnum ja Perle. EBU 14.

T: Tässä mausteisuuden ja banaanisuuden mukaan tulee myös ripaus humalaa. Muutenkin ollaan aika tasapainoisessa tuoksussa. Hentoa hiivaa, joka tuo hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Myös kukkaisuutta on aistittavissa. Tämä on melko hyvä.

M: Suutuntuma sameampi kuin edellisissä. Hiivaisuutta, banaania, kevyttä neilikkaisuutta ja ripaus greippiä. Jälkimaussa katkeruus kyydittää kevyttä makeutta. Saisi olla hieman voimakkaampi jälkimaku, mutta silti vaikuttaa oikein hyvältä.

4. Lervig White Dog, 4,7%
Norjalainen olut. Maltaina ohra ja vehnä. Humalina Saaz ja East Kent Golding. Mausteina korianteri ja curaçao.

T: Nyt on sitruksia ja humalaa. Tämän täytyy olla witbieriä. Kuivaa ruohoisuutta, runsaasti sitruunaa ja kevyt mausteisuus. Hiivakin tuntuu taustalla, tosin aika vähän. Laadukkaan oloinen tuoksu ja melko runsas.

M: Jep, Witbier. Kevyt hiivaisuus, humalaa, joka on ruohoista, ja sitruksisuus ovat hyvin esillä. Sitruuna ei ole maussa niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma kuohkea ja runsas. Jälkimakuun humala kuivattaa hieman ja jättää nahkean tuntuman. Tuoksun kaltainen runsaus kuitenkin puuttuu mausta, joka hieman lässähtää loppua kohden.

Keisari vs. White Dog

5. Kaiserdom Hefe-Weißbier, 4,7%
Saksalainen vehnäolut, jossa ohramallasta, vehnämallasta, humalaa ja humalauutetta.

T: Pölyinen ja mieto. Esanssinen vaisu hedelmäisyys. Maltaisuuskin tulee melko selvästi, mutta vetisen oloisena. Tämä ei sytytä tuoksultaan juuri lainkaan. Ei huono, mutta jotenkin mitäänsanomaton.

M: Maku on valitettavasti samoilla linjoilla. Vetinen yleisolemus. Alussa tulee mietoa mausteisuutta ja banaania, mutta vaisusti. Tuntuu kuin olisi vedellä lantrattu. Ei millään tavalla erikoinen, vaan pliisuhko ja mieto vehnis.

6. Grafenwalder Vehnäolut, 4,5%
Saksalainen olut, jossa vehnä- ja ohramallasta. Humalauutetta. Lidlin vehnäolut.

T: Tässä vehnän olemus on vahvempaa. Hedelmäistä mausteisuutta, jossa makeaa maltaista banaanisuutta. Tuoksu on aika tasapainoinen ja sopivan voimakas. Maustepippurisuutta ilmestyy lasiajan jälkeen.

M: Maussa ei olla aivan tuoksun linjoilla. Alkusuutuntuma lupailee hyvää, mutta loppua kohden paketti vetistyy. Tuo pientä nahkeutta suuhun. Mausta kuitenkin löytyy maustepippuria, päärynää ja mietoa hiivaisuutta. Ihan hyvä, mutta jotenkin jättää kylmäksi.

Grafenwalder vs. Kaiserdom

7. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 4,6%
Suomalainen olut, maltaina Pilsner ja vehnä (luomu). Humalina Magnum ja Saaz. EBU 20.

T: Viitoseen ja kuutoseen verrattuna huomattavasti voimakkaampi. Pistelevämpää pippurisuutta ja terävämpää hiivaa. Banaani selkeästi esillä, samoin myös sopivasti neilikkaisuutta. Hyvä tuoksu. Pieni off-note jota en keksi.

M: Makukin on erilainen edellisiin verrattuna. Kuivempi kuin edelliset. Hieman kuin humalaa olisi reilummin, mutta ei kovin tuoreena. Tuoksun perusteella odotti makeampaa profiilia. Suutuntuma on rapea ja kuiva. Selkeästi kuivin. Alkuun enemmän mausteisuutta, joka loppua kohden muuttuu kuivemmaksi, humalaisemmaksi ja valkopippuriseksi. Loppuun jää etäisesti katajainen aromikkuus.

8. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 4,7%
Suomalainen olut, Pilsner- ja vehnämaltaat. Humalina Cascade- ja Columbus. Mausteina pomeranssi, korianteri ja Curaçao. EBU 15.

T: Edelliseen (seiskaan) verrattuna runsaampi, aromikkaampi ja mausteisempi. Trooppisempaa makeaa hedelmää. Humala ei tässä oikein erotu, sen sijaan jokin kukkainen yrttisyys tuoksuu. Vähän tulee witbierin kaltainen mausteisuus (korianteri) ja pomeranssi. Myös sitruunaisempi.

M: Maussa makea hedelmäisyys ja mausteisuus ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma on raikas ja kirpsakka, mutta hiilihapot on aavistuksen matalalla. Hieman pehmeämpi edellisiin verrattuna. Hiiva löytyy, samoin korianteri ja sitruuna. Jälkimaussa hiivan kera löytyy kuivattavaa humalaa. Aika tasapainoinen ja hyvä ja hieman tummemman sävyinen (ei niin raikas).

Marsalkka vs. Belgian Wheat

9. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 4,6%
Saksalainen olut.

T: Ahh... Näin alkuun tuntuu aika hyvältä. Miedosti hiivaa, reippaasti banaania ja neilikkaa. Tämä on melko oikeaoppinen Hefe-tuoksu. Aavistus metallisuutta on ainut pieni miinus, mutta sekin häviää ajan mittaan.

M: Hyvä, mutta ei yllä tuoksun tasolle. Banaania, neilikkaa, hedelmäpurukumia (hubba bubba) ja hiivaa. Kaikkea on aika tasapainoisesti, mutta loppua kohden tämänkin suutuntuma hieman lässähtää ja vetistyy. Ei paljoa, mutta hieman.

10. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 4,5%
Rungossa vehnä-, pils- ja alemaltaat. Humalina Saaz ja Cascade.

T: Simamaista makeutta, banaania, neilikkaa ja mallasta. Tuoksu on kohtalaisen runsas ja houkutteleva. Sitruksinen silaus tuo mausteisen makeuden päälle kivaa raikkautta. Hyvä tuoksu.

M: Mausta löytyy tuoksun vihjailemia aromeja. Banaani, neilikka ja hiiva on hyvässä tasapainossa. Sitruksisuus tuo raikkautta ja makua viimeistelee kepeähkö humaluus. Tämä on aika hyvä. Tästä tulee fiilis "once you pop, cant stop". Pikkasen kun saisi lisää hiivaisuutta...

Paulaner vs. Simo

11. Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 4,7%
Suomalainen olut. Ohramallasta, vehnää ja kauraa. Mausteina korianteri, pomeranssi ja appelsiini.

T: Huh. Tiukka sitruksisuus ja pistävä mausteisuus. Nyt on ainakin hyvin witbiermäinen tuoksu. Hiilihappoisen oloinen jo tuoksussaan. Raikas kuin mikä. Aika hyvä itse asiassa. Sitruunaisuus on mukavan tuoretta ja mausteisuus sopusuhdassa.

M: Maussa sitruuna ja appelsiini selkeästi esillä. Korianteria, ripaus neilikkaa ja kukkaisuutta. Witbier. Kirpeän hiilihappoinen. Ehkä hieman liiankin hiilihappoinen. Ennen jälkimakua hiiva pilkahtaa mukavasti. Maussa tulee appelsiinisia vivahteita. Maukas olut.

Paulaner vs. Piper Wit

Maitokaupan Vehnä-kuninkuustaiston sijoitukset:

1. Nokian Keisari Elowehnä
2. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb
3. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut
4. Suomenlinnan Panimo Piper Wit
5. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat
6. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä
7. Laitilan Kukko Vehnä
8. Lervig White Dog
9. Olvi Sandels Vehnäolut
10. Grafenwalder Vehnäolut
11. Kaiserdom Hefe-Weißbier

Lervig ja Piper Wit olivat näistä selvästi sitruunaisimpia. Laitila, Elowehnä, Paulaner, Simo ja Grafenwalder edusti minusta sitä perinteistä saksalaistyylistä vehnäolutta. Olvi oli hieman esanssisempi ja makeampi. Marsalkan oluet erottuivat joukosta ollen hieman kuivempia. Marsalkassa oli kuivemman humalaisempi tuntuma ja Brewers specialissa hyvin mausteinen ja kukkaisen hedelmäinen (pomeranssinen) aromikkuus. Näistä kahdesta oli kyllä vaikea päättää kumpi on parempi.

Tämä taistelu oli vaikeampi maistelijalle kuin edellinen. Melko tasaista sakkia, mutta kyllä sieltä ne parhaiten maistuvat erottui. Monia näistä vaivasi tietynlainen vetisyys, mutta onneksi ei liikaa. Väitän että meiltä löytyy maitokaupasta melko hyviä vehnäisiä kesäjanon sammuttajia.

Maitokaupan IPA/APA -taistelun tulokset löytyvät seuraavien linkkien takaa:
Maitokaupan kuningas – paras IPA/APA
Nelikko joka haastaa kuninkaan – pyynnöstä IPA/APA kuningastaistelun jatkot

Saunaolut part II: Lervig / Magic Rock Farmhouse IPA

Seuraava saunaolut tulee Norjasta ja on Lervig Aktiebryggerin, sekä englantilaisen Magic Rockin yhteistyon tuloksena pantu india pale ale saison twistillä. Lervigin oluet (uudemmat) ovat maistuneet kirjoittajalle aika mukavasti, viimeisimpinä viime talven Winter Ale ja kesäisempi Rye IPA. Magic Rock aloitti toimintansa 2011 ja sen oluita en olekaan vielä juuri ehtinyt maistamaan.

Ruotsissa kierrellessä Systembolagetin hyllyiltä löytyi tämä maanläheinen ipa. Pikainen etiketin luku ja tähdet asettuivat kohdilleen: Citralla ja Centennianilla humaloitu IPA, jossa on belgialaisen hiivan lisäksi käytetty brettaa. Jos ei heti välähtänyt, niin kyseessä on brettanomyces hiivaa, jota löytyy mm. lambic-oluista ja monista sen kaltaisista hapan aleista. Luvassa saattaa olla siis humala-aromien lisäksi funkya maalaistuoksua.

Panimoilla oli aikeena lanseerata tämä erä kahdessa osassa  – ensimmäinen osa tuli jo ennen kesää, mutta toinen erä jätettiin kypsymään viinitynnyreihin. Viinitynnyrikypsytyksessä villihiiva pääsee tekemään taikojaan ja oluen luonne muuttunee raikkaan humalaisesta kompleksisemmaksi.

Villihiivako se siellä hohtaa?

Lervig / Magic Rock Farmhouse IPA, 6%

T: Kirpeän hedelmäistä hiivaisuutta ja hentoa maanläheisyyttä. Kyllä tästä bretan tunnistaa, vaikkakin melko kevyenä. Sitruksinen humala tuoksuu selvästi. Pienen ajan jälkeen hiivainen hedelmäisyys pääsee paremmin esille. Kirpeähköjä käyneitä hedelmiä, joka on tässä iso plussa. Tuoksu on kyllä aika hyväkin.

M: Maku alkaa hyvin hedelmäisenä, jossa sitruksiset ja kirpeät hedemät näyttelee isoa roolia. Hyvin nopeasti maku kuitenkin kääntyy kuivan katkeraksi, joka tuo suolaista tuntua. Greippiä, sitruunaa ja kuivaa humalaa. Hedelmäistä happamuutta tässä saisi olla hieman enemmän. Suutuntuma on sopivan rapsakka ja hiilihappoisuuskin on sopivalla tasolla. Humalaisuus on kohtalaisen voimakasta ja tuo hienoisen korianteritwistin. Jälkimau kuivaa aika paljon.

Odotukset oli melko kovat. Tuoksu oli lähes odotetulla tasolla, mutta maun humalainen kuivuus hieman rokotti tunnelmaa. Brettanomyces olisi saanut maistua enemmän (enemmän hedelmää, enemmän sitä funk-fiilistä). Mielenkiinnolla odottelen tynnyriversiota, jossa humala jää enemmän taka-alalle,

Talvioluet 2013: Tasting

Maisteluja on kiva järkätä eri teemoilla, koska tällöin tuotteita on mukava verrata keskenään ja muutoinkin on tietyllä tavalla helpompi poimia sopivat uotteet maisteluun. Viskien kohdalla tämä saattaa tietty välillä olla hankalaa varsinkin pienellä kaveriporukalla ja nyyttärimeiningillä, koska moni esim. omasta kaveripiiristäni ei kuitenkaan kovin paljoa kaappia täydennä vuodessa, joten valinnanvaraa ei useinkaan löydy.

Vaihtoehtona tietysti on tilata sampleja ulkomailta, jolloinka pääsee valitsemaan ensinnäkin hyvästä valikoimasta ja toisekseen voi vaikuttaa teemaan hyvinkin paljon. Oluen kohdalla tilanne on mielestäni helpompi, koska Alkossa (varsinkin pk-seudulla) on kohtalaisen hyvä valikoima erilaisia oluita. Hintakin jää kipukynnyksien alle helpommin, jollei ihan kauheasti osta kerralla ja kaikkein erikoisimpia pulloja.

Jouluoluiden yksinmaistelun lisäksi hieman vaihtelua tuomaan järkkäsin kaveriporukalle tastingin. Aiheena kauden oluet ja jokainen sai tuoda muutaman pullon maisteluun. Maistelu oli aika vapaamuotoista, tarkoituksena ei ollut reitata oluita, vaan ihan perus nautiskelu hyvien oluiden ääressä. Tietty pientä vertailua keskenään eri oluiden välillä tehtiin ja pohditiin onnistumisia. Etukäteen olin ottanut selville maisteltavien oluiden faktat ja tarinat, joilla oli hyvä pohjustaa tietoutta kunkin oluen lämmetessä lasissa. Esimerkkinä tämänkertaiselle maistelulle kertyi hintaa noin 80e, eli parikymppiä henkilöltä. Ei siis todellakaan kallista, kun ajattelee, että saa maistella rauhassa, hyvässä seurassa ja etukäteen harkittuja juomia. Alla omat lyhkäset muistiinpanot oluista.

Neljän taviksen illallinen

Aecht Schlenkerla Eiche, 8% (Brauerei Heller-Trum)
Urbockista ja Märzenista poiketen tämän oluen maltaat on kuivatettu tammisavulla pyökkisavun sijaan. Reseptissä siis savustetut ohramaltaat ja 26,6 EBU:n antaa Hallertau- ja Spalt -humalat. Väri 42 EBC ja kantavierre 18,3°P.

T: Vanhan palaneen puun aromeja. Kohtuu raikas fiilis. Palvikinkkua, nuotiota, hieman sitruunaa, raikasta humalaa ja vaniljaa. Ihan hyvä tuoksu.

M: Toffeisen samettista, yllättävän pehmeä ja täyteläinen. Kuivan nuotiosavuista. Suutuntuma on yllättävän pehmeä ja karamellinen. Paahdettua karamellia, makeaa mallasta ja kevyttä luumuisuutta. Humalaisuus on hyvin tasapainossa muun kanssa. Lopussa päällinen makeus alkaa hieman tökkimään.


Lervig Aktiebryggeri Winter Ale, 8,3%

Maltaina Pale-, suklaa-, karamelli- ja münchnermaltaat. Humalina Goldings ja Perle. Lisähöystönä kalifornialaiset rusinat.

Tämän arviot tältä vuodelta löytää täältä.

Sen verran mainittakoon, että kolme näitä on tullut tänä talvena juotua ja tuntuu, että joka kerta maistuu paremmalta. 

AleSmith Brewing YuleSmith, 8,5%AleSmithin oluista on aina yhtä mukava hakea tietoa. Mitään kun ei löydy. Panimoonkin olen ollut yhteydessä  muutamaan otteeseen ja ystävällisesti ovat jättäneet vastaamatta. Alkon sivuilta sai poimittua muutamat perustiedot. Katkerot 53,9 EBU, väri 71,2 EBC ja kantavierre 21 °P.

T: Pullon avatessa nenään kantautuu voimakas kuusen ja pihkan tuoksu. Kuusenneulasia, puunrunkoa pitkin valuvaa pihkaa, puunkuorta, raikasta metsää ja karamellista mallasta. Kevyt paahteisuus. Hyvin amerikkalainen.

M: Karamellisen humalainen ja pihkaisa. Samoilla linjoilla tuoksun kanssa, pihkainen ja havuinen humalaisuus, makeahko ja kevyen paahteista maltaisuutta ja pähkinää. Jälkimaussa humalaisuus jää taustalle pyörimään, mutta myös karamellisuus ja paahdettu pähkinä "pysyy mukana". Hyvää Alea, joskin ei yllätä mitenkään.


Nøgne Ø Imperial Stout, 9,0%

Laatustoutia jonka reseptissä on käytetty Marris Otter-, vehnä-, münchner- ja suklaamaltaita, mallastettua kauraa, paahdettua ohraa ja vaaleaa kristallimallasta. Humalina Chinook ja Northern Brewer. Ja Grimstadin vesi ;). Katkerot 75 EBU, väri 460 EBC ja kantavierre 22 °P.

T: Hieman leipämäinen ja hedelmäinen. Hieman pistävää, humalaisuus on hedelmäistä ja paahteista. Paahteisuus tuo mieleen palanutta kahvia ja tumman leivän kuorta. Hieman mämmisyyttä ja jauhoisuutta.

M: Paksua kahvisuutta, tummaa suklaata, kaakaota ja palanutta mallasta. Kauraisuus tuntuu pehmeytenä ja tuo täyteläisyyttä. Jälkimaku on vahvan paahteinen, hieman lakritsinen ja jauhoinen. Lopussa tulee hieman hapanta kaakaota. Laadukas imperial stout. Tällaista odotankin Imperial stouteilta.


Kulmbacher Eisbock, 9,2%

"Jääpukki" saa vahvuutensa jäädytystekniikalla. Eli Alkoholipitoisuutta sadaan nostettua jäädyttämällä olut, jolloinka vesi jäätyy. Alunperinkin, ainakin tarinan mukaan, eisbock oli unohdettu ulos tynnyreihin paksun jään ja lumen alle, jolloinka olut oli jäätynyt, tullut vahvemmaksi ja säilynyt läpi talven. Ainakin sinnepäin. Katkerot 23,4 EBU, väri 76,2 EBC ja kantavierre 21,5 °P.

T: Hapan ja hedelmäinen, hieman mämminen tuoksu. Appelsiinia, neilikkaa, ruisleipää, hieman alkoholi pääsee läpi ja nenään jää kirpeän paahteista humalaa. Ajan kanssa vanhaa mäskiä. 

M: Mämmisyys tuntuu myös maussa. Suutuntuma on hitusen jauhoinen ja puuroinen. Imelää mallasta ja mietoa alkoholisuutta. Sokerista vierrettä. Tämä on ihan hyvää, mutta hieman tulee alkoholinen fiilis esille häiritsevästi. 

Malmgårdin Panimo Huvila Arctic Circle Ale, 7,3%

Suodattamaton olut, jonka valmistuksessa käytetään tuoreita katajanoksia sekä ruismallasta. Reseptissä myös pilsner-, wiener-, karamelli- ja suklaamaltaita, sekä humalina Northdown ja Styrian Golding. Kantavierre 18°P, katkerot 45 EBU ja väri 80 EBC.

T: Oksaisen katajainen ja metsäisä hieman ummehtunut tuoksu. Tuoksu raikastuu aika nopeasti. Mieleen tulee myös sauna jossa on tuoreita vihtoja. Saunalauteet. Humalaisuus on metsäisää. Ruis tuo hieman happamuutta.

M: Maussa tulee pölyistä lehtimäisyyttä, kuivaa humalaisuutta, hieman multaisuutta ja lakritsia. Vaaleaa sekaviljaleipää. Kuiva ja kitkerähkö jälkimaku. Tässä oli omaperäisyyttä ja hieman erikoisuutta. Erityisesti pidin tuoksusta. 

Panimoravintola Plevna Siperia Imperial Stout, 8%

Tästäkin arvio tehty jo aiemmin ja tiedot löytyvät täältä.

Pöytäseurueen lyhyen äänestyksen jälkeen illan leijonat oli Arctic Circle Ale ja Siperia. Jumboksi jäi Eisbock tai jos hinta otettiin huomioon niin YuleSmith. Itse arvostin tänään eniten LA Winter Alea. Siinä on tälle talvelle onnistunut tuotos omiin makuhermoihini. Jotenkin olen kaivannut juuri tuon tyylistä olutta nyt. Tosin jos tuhdimpaa jälkkäriä tai nautiskeluolutta haluan niin valinta kohdistuisi Nøgne Ø Imperial Stoutiin, tai Siperiaan.

Erdinger Schneeweisse tuli passattua toiselle kerralle, koska ajattelin sen jäävän niin pahasti jalkoihin näiden muiden tuhtien jälkeen. Jälkkärinä maistui kuitenkin vielä Wigrenin herkkunakit (cheddarnakit olivat loppu). On niin hyviä nuo Wigrenin nakit.