Kotitasting: Macallan ennen ja jälkeen kevyesti

Järkkäsin kotonona pitkästä aikaa viskitastingin kahden kaverin kanssa. Teemana Macallan, johon otin pari vanhempaa pullotetta ja muutamat uudemmat joita tullut viimevuosina markkinoille. Sitähän aina puhutaan Macallanista "ennen", eli joskus vielä 80-luvun puolivälin ja etenkin aiempien viskien tuotannosta. Silloin oli "The" Macallan, nykyään sitten varmaan Macallan....

Mukana rivissä on uusimpaa tuotantoa olevat Macallan Edition No.2 ja Macallan Edition No.3. Nämä kuuluvat nimensä mukaan Edition sarjaan, jonka viskit julkaistaan vuosittain. Nyt siis jo kolme viskiä tullut julki. Näitä yhdistää ainakin NAS, eli ei ole ikämerkittyä tavaraa (ylläri) ja jokaisessa julkaisusa on useampia valittuja erilaisia tynnyreitä. Siis hyvin nykytyylistä tuotantoa, jossa markkinointi puhuu enemmän kuin itse viski.... ainkin usein.

Näiden kahden modernin pullotteen lisäksi on mukana 12-vuotias sherry oak, jonka edustaa Macallanin uudempaa ikämerkittyä sherryviskituotantoa. Tai siis edusti, sillä ymmärtääkeni tätäkään ei enää valmisteta. Tämä maistossa oleva pullo on ostettu Espanjasta tällä vuosikymmenellä, eli puhutaan 2000-luvun tuotannosta.

Sitten se mielenkiintoisempi pari edustaa vanhaa tuotantoa, joka on pullotettu 1990-luvulla. 10- ja 12-vuotias Macallan, jotka on tislattu siellä 80-luvulla. Nämä on siis täysin sherrykypsytettyjä viskejä ja edustaa sitä Macallania, josta kuuluisuus on peräisin.

The Macallan Edition No.2, 48,2%

Tuoksussa miedosti sherryistä kumisuutta, toffeeta ja maltaisuutta. Oloroson aromeja. Maku on parempi kuin tuoksu antoi odottaa. Enemmän sherryisyyttä. Samalla pehmeän mokkainen ja hunajainen. Loppua kohden makeaa mallasta. Kuitenkin aika karkea ja hieman raakile. Nuori tapaus.

The Macallan Edition No.3, 48,3%

Tuoksu on voimakkaammin sherryinen, kuivempi ja kumisempi kuin edellinen. Selviä Oloroson piirteitä. Tämän tuoksu on aavistuksen tummempi ja makeampi kuin edellisen. Hieman parempi. Maussa ollaan lähekkäin, mutta tämä on voimakkaampi, hieman pistävämpi ja vahvemmin sherryinen. Myös miedosti makeampi sherryprofiili. Ajan jälkeen kinuskia ja toffeeta. Kuivattava. Tämä kiilaa kyllä ykkösen tieltään.

The Macallan 10yo - 1990's, 40%

Tuoksussa tummuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Paahdettua viljaa, aavistus öljyisyyttä ja ripaus oloroson kumisuutta. Maussa kiilataankin sitten heti edellisten ohi. Sherryisyys on paremmin sulautunutta ja tasapainoista. Täyteläistä sherryä. Ei erityisen iäkkään oloista, mutta mukavan siemailtava.

The Macallan 12yo - 1990's, 43%

Tuoksu tuo tummaa rommia, kuivaa pölyistä hedelmäisyyttä, mokkaa ja nahkaa. Aavistus mentholia ja punaista marjaisuutta. Maussa ollaan aika rauhallisessa meiningeissä. Paksuhkoa ja täyteläistä. Runsaan sherryinen. Sherry on hyvänlaatuista, ei kumia tai muuta epäpuhdasta. Jälkimakuun jättää kivan mausteisen sherryisyyden, miedon öljyisyyden ja vahaa. Vesi avaa ja tuo vahvaa mokkaisuutta, sekä enemmän nahkaisuutta. Tämä on paras näistä.

The Macallan 12yo Sherry Oak - 2000's, 40%

Tuoksu on viinikumisempi ja makeampi. Alkuun hieman pistävän viinikuminen, mutta ajan kanssa muuttuu miellyttävän sherryiseksi. Kuivattuja makeahkoja hedelmiä, viinisyyttä ja mokkaa. Sanotaan, että nykyaikisen oloinen, mutta sieltä paremmasta päästä. Ei kovin syvä olemus, vaan jotenkin yksinkertainen. Silti ihan mukava siemailtava.

Epäreilua tai ei, paremmuusjärjestys näin:

1. The Macallan 12yo - 1990's

2. The Macallan 10yo - 1990's

3. The Macallan 12yo Sherry Oak - 2000's

4. The Macallan Edition No.3

5. The Macallan Edition No.2

Kotitasting sokkona: Johnnie Walker blendit

Johnnie Walker on maailman tunnetuimpia ja myydyinpiä blendejä. Silti eipä paljoa löydy arvoita oman blogini puolelta, vaikka onhan noita tullut maisteltuakin ajan saatossa. Herra Walkerin blendejä on kaiken lisäksi julkaistu iso määrä lisää viime vuosina, joista viimeisimpinä blenders batchejä ja Select Caskeja.

Koska tosiasia on, että kun kaapissa pursuaa pitkälle yli toista sataa single maltia ja useita laadukkaiksi todettuja blendejäkin, niin eipä kauheasti kiinnostanut lähteä ostelemaan kymmentä Walkerin blendiä kappiin, vaan laitettiin hynttyyt yhteen ja maisteltiin kaveriporukassa pienistä maisteluseteistä ko blendejä. Näitä settejä on saatavilla mm. lentokentiltä.

Maistelussa nyt Walkerin perusrangesta lähes ääripäät ja travel retail -myynnistä Explorers clubilaisia. Homma maisteltiin sokkona, eli ei ollut aavistustakaan mitä lasista löytyi. Itse asiassa en edes tiennyt mitä Walkereita oli maistelussa mukana, ennen kuin lopussa kaveri paljasti pullotteet. Alla pienet mietteet pullotteista, joissa otsikko toki lisätty näin raporttia varten. Hintahaitarihan on pullotteilla luokkaa 20-250€. Lisäilin osviittaa antavat nettihinnat otsikkoon sulkuihin.


Johnnie Walker – 1. The Gold Route (100€) vs. 2. Platinum 18yo (75€)

Tuoksultaan aika samanlaiset. Viljapölyä, keltaista kuivaa hedelmää, makeaa maltaisuutta ja hieman tummaa kuivattua hedelmäisyyttä. Ykkönen maistuu makean keltaiselle, eli makeaa keltaista hedelmää ja viljaa. Kakkonen on laimeampi ja vetisempi. Tylsiä molemmat, ykkösessä kuitenkin jotakin miellyttävää.

Johnnie Walker – 3. Gold label Reserve (50€) vs. 4. The Royal Route (150€)

Jahas. Onko näissä jotakin eroakin edellisiin? Samaa maltaisuutta, pistävää pölyisyyttä ja vaniljaa. Hyvin samanlaiset keskenään ja edellisten kanssa. Kolmonen on sokerisempi ja puhtaampi. Myös vaniljaisuutta enemmän.
Kolmosen maku on teräväjkö ja raaka. Tai laimea ja raaka. Nelonen on ensimmäinen, joka tarjoilee hieman intensiivisempää makua. Tässäkin silti jokin terävän pistävä komponentti, liekö se jyvä puskee läpi. Tällä hetkellä mennään järjestyksessä 4-1-3-2.

Johnnie Walker – 5. Black label (20€) vs. 6. Blue label 40% (200€)

Viitonen on kirpeämpi ja tuoreemman hedelmäisempi tuoksultaan. Kutonen taas samankaltaista pölyisyyttä ja mietoa pistelyä kuin 1-4. Vitonen menee taas välimaastoon. Muistuttaa ykköstä ja kolmosta. Jää kuitenkin selvästi näiden molempien alle ollen pliisumpi. Oisko tässä turpeista litkua seassa? Kutosessa enemmän sherryä, joka tuo ikääkin hieman. Jälkimakuun mennessä mukavaa kuivattua hedelmää. Nyt ollaan näin: 4-1-3-6-5-2

Johnnie Walker 7. The Spice Road (40€)

Tässä tuntuu jonkin verran savua ja turvetta, mutta ei paljoa. Kumiakin pukkaa vähän turhan paljon. Kertoneeko huonosta sherrytynnyristä? Maussa samaa kumia, liikaakin omaan makuun. Jälkimakua kohden makeaa imelää maltaisuutta, joka lipsahtaa makeutusainemaiseksi. Ylikäyneitä hedelmiä. Ei hyvä.

Oma paremmuusjärjestys arvosanoineen olisi oheinen:

1. The Royal Route 

2. The Gold Route 

3. Blue label

4. Gold label Reserve

5. Black label

6. Platinum 18yo

7. The Spice Road

Kotitasting: Thornbridge katkeran vaaleaa 3.6.2017

Kesäkuun alussa pidin pienimuotoisen maistelutilaisuuden kaverin kanssa Thornbridgen oluiden parissa. Kyseiseltä panimolta on putkahdellut tasaiseen tahtiin oluita Alkon valikoimiin. Tästä kiitämme maahantuojaa BrewSeekeriä.

Hassu sinänsä ja hitusen outoakin, mutta ei ole eksynyt blogiin näitä Thornbridgeläisiä juurikaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö niitä ole maisteltu, tai niistä ole pidetty. Päin vastoin! Melko useinkin on viime aikoina tarttunut bridgeläinen Alkosta mukaan.

Maisteluun lähdin periaatteella "otan niitä mitä on tullut maisteltua useammin" ja "pitäskö kuitenkin hieman vertailla eroja". Eli nyt mentiin humalien voittoisalla tyylillä ja koriin nappasin Halcyonia, sekä sen mangoversiota, klassista Jaipuria, Huckia, jenkkityylisempää Bear Statea ja happamuudensäätöaineeksi Tartia. Ilman tieteellistä tutkimusta oluet pareihin ja menoksi. Oluen speksithän on yleensä tässä blogissa hyvin ylhäällä, mutta nyt saat kaivella ne internetin syövereistä, koska laiska ja koska kesä. Laiskotusmaksimus ehkä isoimpana syynä. Sitä paitsi, kiinnostuitko edes?

Thornbridge Halcyon vs. Huck

Halcyon on kuten värinsäkin kepeämpi ja puhtaampi tuoksultaan. Trooppista hedelmäisyyttä, josta ananas ja mango erottuu selvimmin. Maltaisuutta ei tule, kun taas Huck tarjoilee mallasta enemmän karamellisuutena ja mäntypihkaa.

Maussa ollaan ihan samalla linjalla, eli Halcyon on raikkaampi ,kevyempi ja tukeutuu trooppisempaan hedelmään, kun taas Huck on pihkaisempi ja greippisämpi. Halcyon on kevyen hedelmäinen, kun taas Huckissa on myös mallaspuolta esillä, vaikka ei se doubleipamainen oikein ole. Huck vie pidemmän korren.


Thornbridge Jaipur vs. Bear State

Jaipur on kepeähkön raikas. Tuoretta ruohoisuutta ja kevyttä sitruksisuutta. Voikukkaisuutta. Maussa raikasta greippiä ja ruohoa. Bear State on raskaampi humaliltaan, maallisempi (multaisempi) ja katkerampi. Tuo multaisuus ei monesti vakuuta, mutta valinta näistä kahdesta kohdistuu silti Bear Stateeen, koska Jaipur jätti jotenkin tylsän fiiliksen.

Thornbridge Mango Halcyon

Tuoksussa selvästi mangoista mehuisuutta, mutta ei överinä. Sama runko ja kepeys pohjalla, johon kuitenkin mango tuo minusta kivan lisän. Edellisten jälkeen katkeruus jää hieman jalkoihin, mutta hedelmäisyys paikkaa. Kesäinen janojuoma, jossa hyvin ryhtiä. Laittaisin parhaaksi, tai ainakin toiseksi parhaaksi Chuckin jälkeen. Varmaan riippuu tekeekö mieli hieman mehukkuutta.


Thornbridge Tart

Tuoksu aika kapean oloinen, tarjoilee miedosti hapanta marjaisuutta ja sitruksisuutta. Mallasta en löydä. Maussa kevyempi happamuus kuin odotin. Ei olla lähelläkään kovempaa happamuutta, eli kepeillä hapoilla mennään, joka on periaatteessa positiivinen asia juotavuuden kannalata. Toisaalta jää hieman happamaksi vissyksi.

Arvosanat ja ranking heitetään tähän:

1. Thornbridge Halcyon Mango 

2. Thornbridge Huck

3. Thornbridge Halcyon

4. Thornbridge Bear State

5. Thornbridge Jaipur

6. Thornbridge Tart

Kotitasting: sekalaiset sekoitteet vol.2 – parempaa blendiä

Kotitastingin sijaan otsikkoon voisi laittaa mökkitasting. Hiljattain maistellut blendit (klick) saivat jatkoa tämän uuden setin myötä, valitsin tällä kertaa hitusen vähemmän tunnettuja sekoiteviskejä ja koitin jonkun vanhemmankin heittää joukkoon. Samalla porukalla maisteltiin, en kertonut sisällöstä muuta kuin että sekoitteita maistellaan taas.

Japanilaista edustamassa oli The Nikka 12yo, joka on uusi blendi, mutta julkaistiinhan sekin jo 2014-15 liepeillä. Valitsin siksi, että se on ikämerkitty uuden sukupolven blendi, joka on myös luokiteltu ns. premiumiksi (hinnanko vuoksi??). Eli olevinaan parempi sekoiteviski, joka on kuitenkin kohtuullisesti hinnoiteltu (noin 80-110€ maailmalla).

Cutty Sark Prohibition Edition valikoitui ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Halusin ns. tavallista blendiä, joka olisi kuitenkin jotenkin massasta poikkeava. Tämä oli sitä ainakin nimensä puolesta JA vahvuus on jätetty mielenkiintoiselle 50% vahvuudelle, joka ei näissä massablendibrändeissä ole erityisen yleistä. Tämä irtoaa nettikaupoista 25-35€ hintaan.

Lisää skotlantilaisuutta tuo Spirit of Freedom 45+, josta olen aiemmin maistanut saman nimistä 30yo blendiä. En tiedä onko kyseessä muuta samaa, kuin pullottaja J&A Mitchell, eli Springbank. Tästä Spirit of Freedomista on muutama eri versio, perusversio 45 nimettiin komponenttien määrän mukaan (kyllä, 45 eri viskiä), tämä 45+ versio on vahvempi versio.

Pakkaa hämmentämään halusin irlantilaista blendiä sekaan. Tullamore D.E.W. Phoenix menee samaan kategoriaan Cutty Sarkin kanssa, eli perusblendiä, josta hieman erikoisempi versio. Vahvempi alkoholiprosenteiltaan, sekä joku höpöhöpö-tarina, jota en jaksa tähän kirjata. Minulle se valintajuttu oli nuo prosentit.

Ja pitihän joukkoon ottaa joku ässä, jonka paikan olisi täytettävä Bodach Aislig 35 Year Old 1980 Murray McDavidiltä. Yksityisen pullottajan blendi, jossa mm. Glenrothesin, Glengoynen, Bunnahabhainin ja Tamdhun mallasviskejä, sekä Cameronbridgen, North Britishn ja Port Dundasin jyväviskejä. Single Cask, vahvuus, IB-pullote ja ikä olivat tämän kriteerit.


The Nikka 12yo, 43%

Tuoksussa kukkaisuutta, kevyttä pehmeää tammisuutta, jonka seurana kermaista sherryisyyttä. Puhdas ja raikas. Mausteisuutta vaniljan, kookoksen ja muskotin muodossa. Hyvin japanilainen ja ihan hyvä sellainen.

Maussa samaa nuorta maltaisuutta, jossa paahteista tammea, vaniljaa, kukkaisuutta ja miedosti kypsää hedelmää. Makeahko. Kookosta ja maitokahvia. Suussa hieman kihelmöivän intensiivinen, hyvällä tavalla. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta, kermatoffeeta, keltaisia kypsiä hedelmiä ja viljaisuutta. Myös selkeä mustan teen maku. Mainio blendi.

Cutty Sark Prohibition Edition, 50%

Tuoksu raa'an nuoren viskin oloinen, sherryä joka tuo kunnon kumisuutta, alkoholiakin pukkaa. Viinikumia ja jotenkin ylikäynyttä hedelmäisyyttä. Melkeinpä kaikin puolin epämiellyttävää.

Maku on onneksi parempi, mutta paljon samoja elementtejä kuin tuoksussa. Makeaa viinistä hedelmäisyyttä, joka myös jotenkin ylikäynyttä. Viinikumikarkkeja, makeaa vaniljaisuutta, viljaisuutta ja kumia. Alkoholi tulee myös maussa esiin. Ei kyllä ole hyvää.

Cutty Sark vs. Nikka

Spirit of Freedom 45+, 52%

Tuoksu on hyvin nuori, puhdas ja hieman likainen samaan aikaan. Lämmintä hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja hyvin kevyttä turpeisuutta. Halkaistua kiveä. Tavallaan laimea tuoksu ja jos nuuhkaisee kunnolla, niin pistelee. Nuorta viljaa.

Maussa raakaa viljaisuutta, new make tyylistä makumaailmaa, kevyesti mineraalisuutta ja merellisyyttä. Makeampi hedelmäisyys alla. Jälkimakuun mennessä jää makeaa hedelmää, hyvin kevyttä öljyisyyttä. Ehkä mieto sherryisyyskin. Ok, mutta kovin nuorta ja hieman sekavaa.

Tullamore D.E.W. Phoenix, 55%

Tuoksussa jyväviskin rouheista vaniljaisuutta, nuorta tammitynnyriä, lämmintä sherryisyyttä, jossa makeaa tummaa hedelmäisyyttä, mokkaisuutta ja paahdettua vaahtokarkkia. Ohukaisia kermavaahdon kera. Kiva tuoksu.

Maussa paahdettu vaahtokarkkisuus on mukavan makusta. Makeaa vaniljaista viljaisuutta, kevyesti maissisuutta. Suussa hieman kirpsakan pistelevä ja isommalla siemauksella alkoholikin meinaa putkahataa liikaa esille. Kyllä tämän helposti irkuksi mieltää. Toiseksi paras Nikkan jälkeen.

Spirit of Freedom vs. Tullamore

Bodach Aisling 35yo 1980 Crafted Blend, 46% (Murray McDavid)

Tuoksu on erikoisen "synkkä", tumman hedelmäinen, reilusti iäkkäämmän oloinen kuin kaikki edelliset. Punaista kevyttä marjaisuutta ja aavistus merellisyyttä. Kermaiauutta jossa fudgea. Myös aprikoosia ja marmeladisuutta.

Maku on syvähkö, miedosti alkuun terävähkö. Sherryisyys on vahvaa ja sellaista marjaista ja kypsän hedelmäistä. Suklaata, pähkinää ja miedosti maitokahvia. Reilusti toffeeta ja kermakaramellia. Paahteista sokerisuutta. Aavistus viinistä kumisuutta. Maussa ikä ei tunnu niin paljoa kuin toivoisi. Sanotaan, että toiseksi paras näistä. Sen verta erilainen kuin Nikka, että laitan samalle viivalle periaatteessa.

Parempi lyödä parhaat tiskiin:

1. The Nikka 12yo

2. Bodach Aisling 35yo 1980

3. Tullamore D.E.W. Phoenix

4. Spirit of Freedom 45+

5. Cutty Sark Prohibition Edition

Kotitasting: sekalaiset sekoitteet eli Blendi-ilta

Järjestin kaveriporukalle maisteluillan, johon päätin ottaa sekoiteviskejä teemaksi. Eipä noita tule pahemmin naukkailtua, vaikka tältäkin rintamalta on hyviä ja jopa erinomaisia viskejä tarjolla. Osa kattauksen viskeistä on jo ennestään tuttuja ja osasta en tehnytkään muistiinpanoja, mutta muutamasta uudesta tuttavuudesta merkkasin muistiinpanoja.

Kattaukseen tuli mukaan Chivas Regal 12yo, joka taitaa olla yksi maailman kuuluisimpiä viskejä ja etenkin blendejä. Löytyy myös Alkosta, jopa useassa pullokoossa. Jos et uskalla ostaa 0,7l, tai 0,35l pulloa, niin tarjolla on myös 5cl miniatyyri. Chivasin pääkomponenttinahan toimii Strathisla. 

Kaapista valikoitui myös korkattavaksi Espanjasta 25€:lla ostamani Dimple 18yo. Tämä on ymmärtääkseni idän markkinoille suunnattu, johon myös pullosta löytyvät logogrammit. Haigin brändi, jonka omistaa suuruus nimeltä Diageo. Cameronbridge on tämän pääkomponentteja, mutta sekoitteessa on varmaan muitakin Diageon viskejä, kuten Glenkinchie, Dalwhinnie, Royal Lochnagar.... 

Dimpleä verrattiin vierekkäin kuuluisampaan Ballantine's 17yo pullotteeseen, joka on lötynyt kaapistani jo vuodesta 2013. Siis se yksi ja sama pullo. Useampaan kertaan maistelleena, voin sanoa tämän olevan maukas blendi. Tämän 17-vuotiaan kehitti aikoinaan George Robertson ja sen reseptiikkaan on kuulunut (ja kuuluu osittain edelleen) Balblair, Ardbeg, Glenburgie, Glencadam, Miltonduff, Old Pulteney ja Scapa. Isoja nimiä. 

Edellisten lisäksi mukana oli tosiaan muitakin, kuten Johnnie Walkersilta 18yo Gold Label, Spicy Road ja pari mallasblendiä japanilaisittain. "Yllättäen" koko kattauksen paras oli mielestäni 21-vuotias Taketsuru Pure Malt (ei nootteja tähän saraan), jonka iätöntä veljeä maistelin myös ja kirjasin siitä noottia ylös, vaikka se ei blendi olekaan, vaan mallasblendi. Tämä Taketsuru koostuu Miyagikyon ja Yoichin viskistä. 

Chivas Regal 12yo, 40%

Tuoksu perus keltainen ja kevyen vaniljainen. Ei herätä ihme fiiliksiä, eikä odotuksia. Maussa alussa keltaista miedon mausteista makua, mutta loppua kohden muuttuu aika epämiellyttäväksi. Etanolin pistävyyttä, tulee mieleen mauttomaksi tarkoitettu kirkas viina. En kyllä tästä nauti.

Dimple 18yo, 40%

Tuoksussa vanhan pullotteen herukkaisuutta ja lehtisyyttä. Jopa yllättää. Sitruksisuutta ja jotakin marjaisuutta. Ihan miellyttävä tuoksu. Maku ei ole niin aromikas kuin tuoksu. Mutta huomattavasti parempi kuin Chivasissa. Kirpeää hedelmää ja vaniljaa. Alku aavistuksen kirpeä ja miedon kitkerä, mutta jälkimakua kohden monipuolistuu ja paranee. Ollaan menossa parempaan suuntaan, mutta tietty blendimäisyys on selkeä.

Ballantines 17yo, 43%

Tuoksu on puhtaampi ja pehmeämpi kuin edellisessä. Enemmän vaniljaa ja enemmän tammea. Keltaista hedelmää. Maussa alku on tyypillisen miedon kihelmöivä, keskivaiheilla tulee alkoholia, mutta se taittuu nopeasti mausteiseksi ja pehmeän maltaiseksi. Runsaampi ja maukkaampi kuin edelliset. Hyvä.

Nikka Taketsuru Pure Malt, 43%

Tuoksussa lakritsisuutta, makeaa tummaa hedelmää ja enemmän maltaisuutta kuin edellisissä. Kirpeys kertoo nuorekkuudesta. Maussa alkuun kirpeää saippuaisuutta, jonka mukana kukkaisuutta ja makeaa kuivattua hedelmää. Jälkimakua kohden tulee miellyttävää mausteista tummaa hedelmäisyttä, suklaata ja mietoa nahkaisuutta.

Epäreilua tai ei, niin paremmuusjärjestys menisi näin:

1. Nikka Taketsuru Pure Malt

2. Ballantines 17yo

3. Johnnie Walker 18yo Gold Label

4. Dimple 18yo

5. Johnnie Walker Explorer's Club Spicy Road

6. Chivas Regal 12yo