30 toukokuuta 2014

Ardbeg Auriverdes – Ensipuraisu

Monet odottavat jo vesi kielellä uuden artun ilmaantumista, vaikkei vielä ole mitään takuita onko se edes hyvää. No sama täällä, odotettu ollaan ja ostopäätöskin on jo tehty, vaikka viskiä en ole vielä edes maistanut. No tämä johtuu siitä, että en vielä pahaa Ardbegia ole maistanut ja melkeinpä kaikki tähän asti maistossa olleet ovat maistuneet melko hyvälle.

Nyt kuitenkin ajattelin maistaa tuotetta ennen ostomarssia, sillä ajatuksena olisi hommata muutama pullo, jos tuote osuu ja uppoo makunystyröihin. Jo viime vuoden puolella kuulin tällaisen uutukaisen tulosta ja silloin annettiin jo odottaa jotakin Alligatorin suuntaan olevaa viskiä. Tämähän kelpaa minulle, kun tuo kyseinen Alligator toimi meikäläiselle oikein mukavasti ja jos ajatellaan hintaa jolla sen sillon aikanaan sai, niin minusta hinta/laatu kohtaa ihan mukavasti Alligatorin kohdalla, varsinkin kun tietää että kyseessä on "hypetislaamo". 

Tämän uuden tulohan on ollut hyvin esillä jo jonkin aikaa, itsekin uutisoin asiasta jo huhtikuussa, kun selvisi että Alkokin on mahdollisesti saamassa pulloa hyllyyn. Sittemmin blogit ja puskaradiot ovat raikuneet hyvässä tahdissa ja kysyntä on ollut kova, vaikkei tuotetta vielä edes ole julkaistu. Alkoon tämä tulee 9.6 alustavien tietojen mukaan, mutta hintaa ei vielä ole vahvistettu, samoin minulla ei ole tietoa pullomäärästä. Hyvin vahva veikkaus on kuitenkin 90-100e paikkeilla. 

Pieni varaslähtö piti tähän hommaan nyt sitten ottaa ja mikäs sen sopivampi ajankohta kuin Islayn juhlaviikoilla ja vieläpä Ardbeg-viikonloppuna. No korjataan nyt, että itselläni tämä on pieni Ardbeg-viikonloppu, sillä sunnuntaina on luvassa SMWS:n järjestämä tasting, jossa saadaan nauttia erilaisia ja eri aikakausien Ardbeg-viskejä. Kuten monesta paikkaa on voinut lukaista, tämä uusi Auriverdes on ex-bourbontynnyreissä kypsytettyä tislettä, jonka "twist" tulee siitä, että tynnyreiden päätylevyt (kannet?) on kustomoitu uudesta tammesta, jota on paahdettu. Ei siis aivan Alligator-tyyliin, mutta katsotaan mitä viski tuo tullessaan.  



Ardbeg Auriverdes, 49,9%

T: Hedelmäinen savuisuus ja puhdas olemus tulee alkuun mieleen. Hyvin aistittavissa mokkaista ja maitosuklaista makeutta. Mietoa paahteisuuttakin tulee mieleen. Savua on runsaasti, mutta se ei peitä muuta allensa, vaan päästää hienosti myös muut piirteet esille. Teen kaltaista vehreyttä ja vaikka tämä on runsas, niin silti myös pehmeä. Herkullinen tuoksu, pidän paljon.

M: Maussa savuisuus tulee selkeämmin esille. Turvesavuisuus on tervaista ja palaneen tammista. Hyvin on mukana myös makeahko hedelmäinen (mango, omena), vaniljainen ja mokkainen vivahde. Suutuntuma on sopivan voimakas; kihelmöi, muttei polta. Tämä on luonteeltaan puhtaampi ja selkeämpi kuin esim. Ardbog. Omasta mielestäni parempi.

Toimii. Mielestäni tämä on oikein hyvää, hienosti tasapainossa, sopivan voimakas sellaisenaan. Kyllä näillä eväillä voi marssia hyvissä mielin kauppaan korjaamaan pari pulloa talteen. Ei ehkä ihan Alligatorin tasolle päästy, mutta se voi olla ensimaiston syytäkin, katsotaan mitä seuraavat kerrat kertoo.


P.S. Ardbeg-päivää vietetään Helsingissä 31.5. 15:00-17:00, paikkana Johanneksen kenttä, Merimiehenkatu 2. Ardbegin sivuilta hieman lisätietoa.


Kuva: Whiskyintelligence

28 toukokuuta 2014

VVF Whisky-live 2014 part I

Ilmoitus foorumilla, kiinnostunutta porukkaa kasaan, sampleja postiin ja tietty aika tiettynä päivänä. Tämän se vaati, nimittäin hiljattain pidetty ensimmäinen Whisky-Live -iltama Virtuaalisella Viskifoorumilla. Ei kuulosta kovin monimutkaiselta hommalta, tosin tuohonkin suunnitteluun ym. saatiin kulumaan tovi, ennen kuin varsinainen tasting saatiin käyntiin. Katsastetaas hiukan tarkemmin mistä oikein oli kyse.

Homma sai alkunsa heinäkuussa 2013, kun foorumilla yksi käyttäjistä ehdotti hiljaisuuden rikkomiseksi ns. livetasting-iltamaa, jossa ideana oli kerätä muutamat toverit kasaan ja maistella muutamat samplet viskejä ja kirjata samalla kommentteja sampleista foorumille. Porukan kerääminen meni periaatteella "ilmoita mielenkiinnostasi täällä" ja lopulta, vaikka alkuun tuli innokkaita osallistujia, homma venähti kuitenkin pitkän matkan päähän ja vasta seuraavan vuoden alkupuolella homma alkoi saada enemmän tuulta alle.

Lopulta päätettiin, että yhteen (ja ainoaan) ryhmään tulee 5 maistelijaa ja tasting vedettäisiin sokkona. Ainoa alkutieto (maantieteellinen alue suurinpiirtein) ilmoitettiin jo ennen sample-pullojen postitteluja, jottei kauheasti läheteltäisi ristiin samoja näytteitä. Hintahaarukka pullotteelle oli päätetty 70-120€, jottei aivan poskettomaksi karkaisi vertailu. Tulevaisuudessa voisi ilmoittaa myös alkoholipitoisuuden, jotta varmistettaisiin eri näytteet ja lisäksi voidaan senkin perusteella säätää maistelun järjestystä. Aika lyötiin lukkoon ja noin 1-2 viikkoa aikaisemmin postiteltiin samplet toisillemme.

Jokainen osallistuja osallistui siis yhdellä pullotteella ja lähetti kaikille osallisille siitä 3cl samplen. Postitus meni hyvin perille normikirjeenä ja sample pyöritettynä kuplamuoviin. Yhden samplen vaihdoin myös ihan kasvotusten, kun satuttiin samassa kaupungissa asumaan. Kun aika koitti, nautittiin yksi sample kerralla (kaikilla sama järjestys) ja aikaa kommenteille ym. annettiin 30min/sample, jonka jälkeen otettiin seuraava sample tarkasteluun.

Koko homma vedettiin siis sokkona, joten alla olen listannut samplen lähettäjän ja omat nootit kunkin samplen alle. Lisäksi lopussa ennen näytteiden paljastusta kukin heitti puhtaan arvauksen tislaamosta, jonka viskiä sample oli, joten omat arvaukset löytyy myös kunkin samplen kohdalta. Noottien jälkeen, löytyy tämän julkaisun lopusta yhteenveto maistossa olleista sampleista tislaamoineen ja nimimerkkeineen.

#1-5 vasemmalta oikealle. Kuva: Peat

Sample #1, Ard-Begbie

T: Vihreän hedelmäinen ja punaisen marjainen. Jonkinverran tulee mieleen bourbonmaista mausteisuutta, mutta ilman neilikkaa. Myös tummahkoa sävyä, josta tulee hieman sherry mieleen (kuivia makeita hedelmiä). Tasapainoinen ja syvä. Ei hassumpi aloitus.

M: Paksuhkoa ja mausteista. Vaniljaisuus ryöppyää hedelmien mukana. Omenapiirakka tulee mieleen. Melko kypsän oloinen. Hyvin on tasapainossa ja makua löytyy intensiivisesti.

Villi veikkaus: Ei hajuakaan...  (17-20yo) Glen Grant...


Sample #2, Vode

T: Punainen portviinisyys tuli heti nokkaan. Tämän mukana selvä turve, muttei kyse mistään turvenuijasta. Pieni flashback Bowmoren port-tyylisestä viskistä. Portin mukana kumisuutta, joka usein on hieman häirinnyt itseäni. Turve on himpun verran likaista (maanläheistä). Ylikypsiä hedelmiä (punaiset rypäleet ja punaiset omenat).

M: Maussa tuoksusta löytyy turve, punaiset ylikypsät hedelmät ja portviinin makeus. Alkaa miellyttävällä turpeisella miedolla kihelmöinnillä ja tasaantuu makeammaksi ja hieman kuivattavaksi. Jälkimaussa kuivahtava portviinisyys. Makeuden seassa miellyttävää mausteisuutta ja hentoa savua. Ihan hyvä, tykkäsin mausta enemmän kuin tuoksusta.

Villi veikkaus: 46-52%, Ballechin port tai Talisker Port Ruighe


Sample #3, Oma sample

T: Suklainen ja vahvan sherryinen. Tiukkaa tuntumaa. Vanhaa nahkaa, kahvia ja kuivia mausteisia hedelmiä. Viikunat ja öljyiset rusinat tulee mieleen. Taatelista mausteisuutta ja miellyttävää mokkaa.

M: Mausteisen suklainen ja hyvin kuivattava. Suuhun tulee alkuun melko tiukka sherryisyys, joka kuivattaa suun melko perusteellisesti. Vesilisä rauhoittaa hyvin. Hyvin kuivattava kuitenkin. Toisaalta pidän tätä herkkuna, mutta vaatii kaipuuta sherrypommiin ja vahvuuden hienosäätö (vesiläträys) on haastava. Aikamoinen jälkimaku.... maistuu varmaan vielä huomennakin....


Sample #4, Triage

T: Ja sitten sherrystä turpeeseen... Kuivaa viljaa (viljapeltoa) savun ja turpeen kera. Punaista marjaisuutta seassa (punaviinimarja ja karpalo). Jodisuus tulee mieleen pienestä suolaisuudesta. Miellyttävä ja tasapainoinen.

M: Pehmeän turpeinen alku. Heti mukaan Caol Ilamaista jodisuuden ja maanläheisyyden sekoitusta. Melko rauhallinen. Turve, savu, vanha tammipuu ja mineraalisuus on tässä makuprofiilina. Isompana siemauksena saa paremman voiman alleen. Jättää jälkeen miedon kihelmöinnin ja hitusen kuivattavan tammipuun (vanha).

Villi veikkaus: 43%, Caol Ila / Bowmore 16-18yo


Sample #5, Peat

T: Intensiivinen savuisuus. Ei mikään savupommi, mutta jotenkin latautunut turpeisuus löytyy. Lisäksi se on tummasti höystetty, kun tulee mieleen oloroso-sherry. Rusennettuja rypäleitä ja muscovado-sokeria. Myös mineraalisuutta. Tykkään tuoksusta.

M: No nyt tulee voimakkaampaa turpeisuutta, makeaa viiniä sivussa ja vanhaa tammea. hunajaa ja kuullotettua appelsiinia. Muscovado-sokerilla höystettyjä marjoja. Tämä on hyvää. Aika pehmeä vaikka on voimakas. Pitkä jälkimaku.

Villi veikkaus:  45-48% ... sherry Laga, tai turpeistettu Bruichladdich


Tässä maistelun jälkeinen fiilis, mihin järjestykseen kyseiset samplet sijoittuisivat keskenään ja suluissa viski, jota sample oli:

1. Peat (Ardbeg Renaissance Continued 55,9%)
2. Ard-Begbie (Glenmorangie 18y.o 43% OB, vanhempi pullote)
3. Oma (Glengoyne 14yo Single Cask# 1113, European hogshead, 1998/2012, 53,5%)
4. Triage (Bowmoren 17 yo White Sands 43%)
5. Vode (Talisker Friends of the Classic Malts 2013, 48%)

Tosin koska nämä ovat luonteeltaan niin erilaisia, niin riippuen mitä tekee mieli laittasin tavallaan 1-3 samalle viivalle. Täältä pääsee katsastamaan itse keskustelun Virtuaalisesta Viskifoorumista.

25 toukokuuta 2014

Vehnämaisto Vol. 1 – Alkon vehnää randomilla

Hiljattain tuli viikonloppuna pidettyä kaveriporukalla jonkinasteinen vehnäoluiden maistelutilaisuus. Ideana simppeli, kaikki oluet ostettaisiin Alkosta ja jokainen osallistuu kustannuksiin. Ilma sattui enemmän kuin kohdilleen, kun lämpötila taisi huidella +20 asteessa ja aurinko paistoi kivasti kotiterassille. Kolmen miehen voimin käytiin vehnätaistoon, jossa vastaan asettui seitsemän vehnäolutta.

Oluet valittiin melko randomilla, hyllyiltä otettiin mitä juuri kyseisestä Alkosta löytyi. Alkoon on viime aikoina tupsahdellut useampi vehnäinen, joten jonkin verran oli valinnanvaraa. Jos en ihan väärin listoja tulkitse, niin jopa 22 kappaletta vähnäoluita näyttää hakutulos. Kuulostaa ihan kohtuulliselta.

Maistelu toteutettiin perinteiseen tyyliin, jossa jokaiselle kaadettiin pulloista 20-30cl olutta lasiin, jottei känni pääsisi yllättämään olutmaistajaa. Lisäksi kaikki tummat oluet maisteltiin rinnakkain ja vaaleat erillään (toki rinnakainvertailua tehtiin niissäkin).



Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%, 3,83€
Vehnämaltaat (53 %), tummat ohramaltaat (31 %) ja vaaleat ohramaltaat (16 %), humalina Hallertauer Magnum ja Perle. 11,3 EBU ja 44,9 EBC.

T: Tumman ruisleipämäistä jauhoisuutta ja makeahkoa hiivaa. Skidisti rautaa alussa, joka kuitenkin tasoituu. Mausteisuutta ja banaania. Hyvä tuoksu. 

M: Maussa sameaa paahdetta ja mietoa hiivaisuutta. Suutuntuma kuohkeahko ja samea. Melko täyteläinen. Jälkimaku aavistuksen lyhyt, mutta kokonaisuudessaan miellyttävä runko ja maukas. Tämä on lemppareitani. 


Franziskaner Weissbier Dunkel, 5,0%, 3,93€
Vehnä- ja ohramaltaat, paahtomaltaat, Hallertau Magnum -humalat. 9,9 EBU ja 42,5 EBC.

T: Hyvin samankaltainen kuin edellinen, mutta paahteisen jauhoisuuden tilalla on enempi greippiä ja hapanta. 

M: Myös samankaltainen, tosin HB on mielestäni parempi. Tässä on vähemmän mausteisuutta ja enemmän hiilihappoja. Hieman ohuempi suutuntuma.



Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünes, 6,2%, 4,11€
Luomuohramaltaat, Hallertauer- ja Cascade-luomuhumalat. 23,1 EBU ja 14,8 EBC.

T: Hyvin sitruksisen suolainen. Humalaisempi kuin muut ja mausteisempi. Hieman pesuaineinen. Voimakaspiirteinen. 

M: Alkuum mausteista ja hiivaista banaanisuutta, joka kääntyy sitruksisen suolaiseen humalaisuuten. Selkeästi enemmän humalaa kuin edellisissä. Oikein hyvä. Cascade-humaloinnin huomasi positiivisesti. 


Schneider Weisse Tap6 Unser Aventinus, 8,2%, 4,28€
Anthus-, Hermann- ja Tremie-vehnämataat (50 %), Marthe-, Prestige- ja Glagow-ohramaltaat, Hallertaun humalat. 17 EBU ja 43 EBC.

T: Tunkkaisempi ja paksumpi kuin Tap4. Paahteista vehnää ja rypäleisyyttä. Mausteisempi ja banaanisempi. Oikein hyvä. 

M: Makeampaa ja kellarimaisempaa vehnäisyyttä. Mausteisuus pyörii myös mukana. Samea ja täyteläinen suutuntuma. Imelämpi ja makeampi.



Ayinger Bräuweisse, 5,1%, 3,68€
Vehnä- ja ohramaltaat, Hallertau-humalat. 9,2 EBU ja 9,5 EBC.

T: Miedon raikas ja selkeä. Sitruksisen hedelmäinen ja vehnäinen. Kylmä. Puhtaampi kuin edelliset (niinkuin odottaa saattoi. 

M: Puhtaan ja miedon samean hiivainen. Jokseenkin lyhyt ja kevyt. Lämpöä saadessaan saa hieman mausteisuutta ja happamuutta. Hyvä kevyempi ja raikas. Vaaleiden parhaimmistoa. 


Hoegaarden Witbier, 4,9%, 3,49€

T: Aika omanlainen tuttu tuoksu. Omanlainen mausteisuus (appelsiini ja korianteri) tulee tästä ylitse. Suolaista sitruksisuutta. Neilikkaa. Joku pesuainemaisuus. 

M: Maussa samaa kuin tuoksussa. Raikas, kevyt, helppo ja hennon mausteinen. Suolaista sitruksisuutta. Ohut. Menee siihen janojuoma luokkaan.


Weihenstephaner Vitus Weizenbock, 7,7%, 4,28€
T: Banaanista ja appelsiinista hiivaisuutta, sekä pomeranssin kuorta. Sitruksisuutta reippaasti. Mausteisuutta ja kellarimaisuutta. Mausteisuus miellyttää.

M: Makean appelsiininen ja hiivainen. Raikas ja kevyehkö suutuntuma. Makeus hieman tuo tullessaan pesuaineisuutta, mutta häiritsi vasta ihan lopussa. Jää Ayingerin alle.


Hyviä oluita oli, kaikki maistuivat enemmän tai vähemmän ja jos jonkinmoinen rankkaus näiden maistojen perusteella pitäisi tehdä, niin se olisi oheinen:

1. Hofbräu Schwarze Weisse, 5,1%, 3,83€
2. Schneider Weisse Tap 4 Mein Grünes, 6,2%, 4,11€
3. Ayinger Bräuweisse, 5,1%, 3,68€

Vielä on muutamia hyviä vaihtoehtoja maisteltavana Alkosta näidenkin jälkeen.

Schneider Tap4 vs Tap6

22 toukokuuta 2014

Kyrö Distillery Company / KME

"Rongoteus Ruista annoin, Pellonpecko Ohran casvon soi. Wirancannos Cauran caitzi mutoin oltin Caurast paitzi". -Mikael Agricola.

Juuri näinä hetkinä alkaa meidän porukan tynnyriprojekti olemaan loppusuoralla hankintaprosessilta ja päästään itse tynnyrin kimppuun täyttöhommiin. Enpä muista koska sitä on viimeksi 30 paperia allekirjoittanut yhtämittaan (jäsensopimukset). Nyt on sopparit postissa ja lähiaikoina matka suuntaa tislaamoporukkaa tapaamaan sopparin allekirjoitus meininkeihin. Projekti on ollut nyt vetämässä tämän vuoden helmikuusta lähtien, jolloin homma aloitettiin ihan varovaisella kyselyllä foorumeilla. Hienosti on siis päästy eteenpäin.

Saunanlauteilla saatu idea on polkaistu vauhtiin, kun Kyrö Distillery Company aloitti toiminnan huhtikuussa 2014 Isokyrössä vahassa meijerissä, jossa aiemmin valmistettiin mm. Oltermanni-juustoa. Nyt maidon ja juustojen sijaan pannuissa porisee aito ehta suomalainen ruistisle. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Suomessa tehdään kotimaista ruisviskiä myyntiin. Tarkemmin puhuttaessa, tislaamo valmistaa nimenomaan 100% ruistislettä, joka on harvinaisempi homma maailmanlaajuisestikin, sitä kun ei ole saatavilla. Kotimaisten markkinoiden lisäksi vientiä suunnataan alkuun Lontooseen, Berliiniin, Hongkongiin ja Tokioon.

Kuva: Kyrö Distillery Company

Kaikille lukijoille tiedoksi, Kyrö Distillery Companyn tislettä on mahdollista maistaa jo muutamassa paikassa Helsingissä. Yksi näistä on pop-up bar Kyrönmaan Matkailun Edistämiskeksus (jatkossa KME), Kampissa. Baarilla on ainakin oma Facebook ryhmä/sivu, josta voi tsekkailla aikatauluja ym. Tällä hetkellä paikka on auki keskiviikosta lauantaihin kello 18:00-23:45. Paikkana ihan viehättävä pikku baari tarjoaa oman tisleensä lisäksi muutaman muun viskin (ja ruisviskin) ja tietenekin läjän viskipitoisia drinkkejä. Muutama olutkin taisi olla listalla.

Itse olen käynyt paikassa muutaman kerran, ensimmäisellä kerralla tapaamassa tislaamon toimitujohtajaa Miika Lipiäistä ja toisella kertaa ihan viihteen merkeissä Glenfiddich maisteluillan jälkeen. Tisle tuli maistettua ensimmäisellä kerralla, joka oli muutenkin hieman "bisneshenkisempi" tapaaminen. Tisleellä on ollut Miikan mukaan hyvin kysyntää ja itsekin tuli todettua, että kyllähän tuo ihan kelpo tavaraa jo sellaisenaan on varsinkin drinkeissä. Hyvä uutinen on se, että kyseistä Juurta saadaan pian ostaa Alkostakin (ainakin Arkadiasta) ja vieläpä todennäköisesti kohtalaiseen hintaan. Jos kuulemani toteutuu, niin taitaa yksi pullo päätyä omaankin hyllyyn.

Muutoin tapaamisessa tuli keskityttyä tynnyriprojektin höpinöihin ja samassa juteltiin hieman yleisestä tilanteesta viskin ja etenkin ruisviskin näkövinkkelistä, jonkin verran tynnyreistä ja tulevista tapahtumista ym. Ensimmäistä ruisviskiä ollaan näillä näkymin saamassa vuonna 2017 (EU:n mukaan sitä saa kutsua viskiksi kolmen vuoden jälkeen), eli hieman saadaan vielä odotella varsinaista h-hetkeä. Juuren lisäksi tuli maistettua Bulleit ruisviskiä ja tapaamisen jälkeen pistäydyin muutamalla oluella. Parit muistiinpanot alla. 



Kyrö Distillery Juuri, batch 003/042, 46,3%

T: Viljainen ja lievän paahteisen mausteinen. Tuoksu tuo mieleen kuuman kesäpäiväisen heinäladon. Viina ei pistä liikaa, mutta sen huomaa. Mukana lempeää makeutta. Tykkäsin tuoksusta, etenkin sen vivahteista rukiista ja kuivasta heinäisyydestä. 

M: Alkuun tulee rukiista öljyisyyttä ja makeutta. Makeus ei ole sokerista vaan ennemminkin hedelmäistä. Rukiin tuntu on selvä ja hyvä. Hyvin miedon hapanta ja paahteista. Miedosti on aistittavissa kitkerä alkoholi, mutta ei häiritsevästi (ottaen huomioon, että on kypsyttämätön). Voisi nauttia sellaisenaan useamminkin. Jos tätä sellaisenaan maistelisi, niin hitusen ehkä mausteisuutta kaipaisin, niin silloin oltaisi melko täydellisessä newmake-viinassa. Drinkissä toimii erinomaisesti. 




Ayinger Urweisse, 5,8%

T: Herkullista tummaa banaania ja appelsiinia. Oikein hyvä. Banaaninen hiivaisuus tuntuu voimakkaalta ja sopivan rapsakalta.

M: Suutuntuma on hyvä, hiilihapot, makeus ja mausteisuus tasapainossa. Hedelmäisyys on makeahkoa ja mausteisuus tasapainottaa hieman kirpeämpään suuntaan. Maukas, lempparien joukkoon. 


BrewDog Prototype 2013, Hobo Pop, 4,2%

T: Aromikkaan humalainen, jonka humalassa on aistittavissa pihkaa, vaahterasiirappia ja miedosti sitrusta. Laimeaa hiivaisuuttakin on mukana. Raikas yleistuntuma. 

M: Alkuun miedon suolainen katkeruus näyttää tietä. Jälkikäteen suolaisuus hieman voimistuu ja katkerot vahvistuu keltaisten hedelmien merkeissä. Aika yksinkertainen makuprofiili. Hieman ohut ja simppeli. Humalat pääosissa, muuta ei oikein irtoa.


Suosittelen kyllä lämpimästi käyntiä KME:ssä ja maistakaa rohkeasti RyeRye tislettäm, eli Juurta, sellaisenaan ja muutaman drinkin seassa ja muutoinkin voitte vaikka vaihtaa muutamat sanat paikan pitäjien kanssa. Avoinna siis KE-LA 18:00-23:45 ja paikan löydätte vaikka oheiselta karttakuvalta.

18 toukokuuta 2014

Glenfiddich Whisky Quiz & Tasting -tour

Kuvakaappaus VYS/Glenfiddich mainoksesta

Viime aikoina on tullut osallistuttua nemmän järjestettyihin maisteluihin ja seassa muutamiin omiinkin maisteluihin. Tarinaa olisi enemmän kirjoitettavana kuin aika antaa periksi. Viimeisin järjestetty tasting, jossa olin osallisena, oli taas Viskin Ystävien Seuran järjestämä Glenfiddich Whisky Quiz & Tasting -tour.
Tämä tasting-tour järjestetään Suomessa viidessä kaupungissa oheisen listauksen mukaan:

14.05. Punavuoren Ahven, Helsinki
20.05. St Michael, Oulu
22.05. Surakan Baari, Joensuu
03.06. Pub Santa Fe, Tammisaari
17.06. Old Brick's, Jyväskylä
14.08. Leijuva Lahna, Helsinki

Itse osallistuin heti ensimmäiseen tilaisuuteen, kun aikataulu ja muut asiat sopivat yhteen. Osallistujia pääsee 15 per maistelutilaisuus ja hintaa kattaukselle löytyy hyvin ystävälliset 15e. Mistä tässä oikein on siis kyse?

Tastingin lisäksi tapahtumaan kuului Glenfiddichin Whisky Quiz -nimisen visailusovelluksen jalkautus. Sovelluksella pääsee testaamaan ja hiomaan omaa viskitietämystään erilaisten viskiaiheisten kysymysten parissa. Pääset lataamaan sovelluksen App Storesta ja Google Playstä. Tilaisuuden alussa porukka jaettiin kolmen hengen tiimeihin, jotka kukin kilpailivat tastingin isäntää vastaan. Aplodien ja kunnian lisäksi, jokainen voittajatiimin jäsen sai yllätyspalkinnon. Kiitos siitä ;)
Lisäksi jokaisesta tilaisuudesta arvotaan yksi onnekas, joka voittaa itselleen matkan syyskuun Stockholm Beer & Whisky -festivaaleille.

Oheisen leikkimielisän kilpailun lisäksi tilaisuudessa päästiin nauttimaan ainutlaatuisesta viskikattauksesta, jossa "avattiin" Glenfiddichin 14yo Rich Oak -viskin saloja hieman syvempää. Kattaukseen kuului viisi viskiä, joista neljä oli suoraan tynnyristä otettuja näytteitä. Alla tastingin viskit listattuna:

Glenfiddich 14 yo Rich Oak, 40 %
Glenfiddich 14 yo Base Whisky, 58,5 %
Glenfiddich 14 yo American Oak Finish, 59,9 %
Glenfiddich 14 yo Spanish Oak Finish, 58,7 %
Glenfiddich 14 yo Rich Oak CS, 59,7 %

Illan kattaus
Kattauksen tavoitteena on valoittaa hieman, mitä kyseiseen viskiin käytettävät tynnyriyhdistelmät saavat aikaan. Erittäin harvoin pääsee tämän kaltaiseen maisteluun, jossa on mahdollista maistella alkuperäinen tuotos ja saman viskin eri "komponentit", josta viski rakentuu. Näin oli mahdollista havaita itse haistelemalla ja maistelemalla, miten espanjalainen tammi vaikuttaa viskiin, miten amerikklainen tammi muuttaa "perusviskiä", miltä maistuu kyseisen viskin tynnyrivahvuinen versio ja millaista on itse viskin perusta, josta koko tarina alkaa. Nämä asiat koin itse alla olevalla tavalla.


Glenfiddich 14 yo Rich Oak 40 %
Perusvalikoiman tuote, joka on vattaus Amerikkalaisessa- ja Eurooppalaisessa uudessa tammessa viimeistellyssä viskistä. Laimennettu 40% ABV vahvuuteen.

T: Tammista hedelmäisyyttä mausteisen ryppään kera. Kuivaa ja vaniljaista mausteisuutta. Hunajaa. Tummempaa tuoksua kuin perus 12yo. 

M: Samoilla linjoilla tuoksun kanssa. Kohtalaisen tasapainoinen. Hiukan laimeaa kuparisuutta. Kevyt. Jälkumaku mausteinen, mutta lyhyt. Ehkä enemmän amerikkalaisen tammen tuntumaa kuin eurooppalaisen. Verrattuna 18yo ja 12yo, tuntuu hiukan kevyemmältä ja lyhyemmältä. 


Glenfiddich 14 yo Base Whisky 58,5 %
Perusta 14yo Rich Oak -viskille, 14yo viski, joka jatkaa matkaansa viimeisteltäväksi. Mikstuuri ex-bourbon ja ex-sherry tynnyreitä.  

T: Raikkaampi ja sitruksisempi. Ylikypsää hedelmää. Ei samaa mausteisuutta, vaan vaniljaisempaa ja samalla sitruksisempaa. Selvästi puhtaampaa ja kesäisempää kuin edellinen. 

M: Tynnyrivahvuuden huomaa, mutta toimii hyvin ilman vettä. Puhtaampaa tammista ja sokerisempaa raikasta hedelmäisyyttä. Enemmän vaniljaa ja pitempi jälkimaku. Veden kanssa hieman lakritsia. Mielestäni ihan pirteän hyvä. Parempi runko kuin edellisessä. Valmis nautittavaksi jo tässä vaiheessa. 


Glenfiddich 14 yo American Oak Finish 59,9 %
Base whisky finisteltynä amerikan tammella ja nimenomaan uudella tammella (virgin oak). Viimeistelyaika 12 viikkoa (joidenkin lähteiden mukaan 6 viikkoa). 

T: Uuden tammen huomaa helposti. Sokerisempaa kuin base. Sitruksisuus ja ylipäänsä kirpeämpi hedelmäisyys peittyy makeamman sokerisuuden alle.  

M: Pippurinen ja kirpeä alku. Vanilja alkaa aika pian nostaa päätään. Kookosta ja sokerisuutta. Jälkimaku tammivaniljainen ja kohtalaisen pitkä. Tässä on peittynyt base-viskin hentoja hyviä puolia ja tilalle on tullut tanniinisen kuivattava efekti. Tykkäsin enemmän base whiskystä. 


Glenfiddich 14 yo Spanish Oak Finish 58,7 %
Base whisky, jota siis kypsytetty new spanish oak tynnyrissä 12 viikkoa. Tässä tynnyrissä ei siis ole ollut sherryä aiemmin sisällä. Hyvin harvinainen tapaus viskien saralla. 

T: Hieman edellistä mutta toffeelisällä. Ei niin raikas ja hedelmäinen. Tumman tanniininen ja vanhan puinen. Samaa löytyy, mutta erilainen kuin edellinen. 

M: Tujua ja hyvin nahkeahkoa. Paahdetumpaa sokerisuutta ja toffeeta. Jälkimaussa hyvin kuivahtavaa tanniinisuutta. Aika tuju. 


Glenfiddich 14 yo Rich Oak CS 59,7 %
Tynnyrivahvuinen versio Rich Oakista. Eli edellistä kahta viskiä sekaisin. Vikit on naitettu x-aikaa keskenään isoissa vattausastioissa. Ei lisäväriä. 

T: Herkullinen maitokahvi, tai mochaccino. Pehmeää toffeeta ja maitosuklaata. Yllättävän herkullinen. Tuoksuu pitkälle lasista. Paras tuoksuista. 

M: Kuten nimessäkin; rikasta tammea. Mausteinen ja tiiviimpi makuprofiili kuin alkuperäinen 40%. Aika bourbonmausteinen, mutta lisäksi sherryisyyden tuntua kuivina hedelminä ja suklaisuutena. Vaikka tynnyrivahvuista niin hyvin nautittavaa. Ehdottomasti paras.


Oli kyllä mielenkiintoinen tutkimusmatka. Omaan makuun CS oli paras. Molemmat viimeistellyt versiot oli mielenkiintoisia, mutta ei kuitenkaan aiheuttanut mitään ostofiiliksiä esimerkiksi. European Oak finish oli minusta valmiimman oloinen verrattuna amerikkalaisen tammen tuotokseen. Perus 14yo Rich Oakia vaivasi hienoinen vetisyys/ohuus ja lyhyt jälkimaku.

Mahtavaa, että Glenfiddich suo tavallisille pulliaisille tilaisuuden tällaisiin maistiaisiin. Tämä perheyritys, jolla perusvalikoiman viskeihin kuuluu 50-vuotinen viski, on varmaan yksi ainoista tislaamoista, jotka tänäkin päivänä pullottaa suurimman osan valikoimistaan ikämerkinnällä. Se on hatunnoston arvoinen juttu se. Tislaamo on aiemminkin mahdollistanut tällaisen deconstructing-masitelun, jossa silloin oli maisteltavana Glenfiddich 15yo Solera. Valitettavasti itse en päässyt tästä nauttimaan, mutta halutessaan maistelusta voi lukasta Smoke on the water -blogista.

Ai niin, tuli sitä maistettua yksi olunenkin illan mittaan. Thornbridge Jaipur, joka oli oikein raikas, hieman samea ja mausteinen ipa. Hitusen jousuista mausteisuutta ja humalaisuus oli sellaista kihelmöivää hunajaista humalaa. Hyvältä maistui. Hanasta oli tämä versio ja alkoholia tuotteessa oli 5,9%. 

14 toukokuuta 2014

Kolmen neitsyeen taival

Viime kerrasta onkin aikaa, kun tuli kokeiltua neitsyttä. Markkinoilla nämä tuntuu olevan nousussa, sillä ainakin tislaamot ovat alkaneet kokeilemaan enemmän täysin puhtaalla ajatusmallilla. Jaa mikä? No tietenkin uudessa tammessa kypsytetyt viskit. Näitähän on toki ollut iät ja ajat, mutta enemmän ehkä niitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän viimeisteltyjä, osakypsytettyjä, vatattuja ym. ym. versioita.

Nyt on kuitenkin tarjolla jo ihan ehtaa neitsyttä, täysin uudessa tammessa kypsytettyä viskiä. Ei siitä oikeastaan niin kauaa ole kun tuli maistettua yhtä täysin uusissa tammitynnyreissä kypsytettyä viskiä Glenmorangie Ealantaa. Kyseinen morangie oli mielestäni ihan onnistunut tuote. Näiden uuden puun kypsytyksien suhteen saa olla pienellä varauksella, sillä monesti niistä ei käy ilmi, onko tuote oikeasti kypsytetty kokonaan tai osittain uudessa tsammitynnyrissä, viimeistelty vain uudessa tammessa, vai kypsytetty tynnyrissä, jossa ei aiemmin ole ollut skottiviskiä (1st fill oikeastaan). Eihän sillä nyt sinänsä ole niin väliä, jos viski vain olisi maukasta, mutta tiettyjä ominaisuuksia voi odottaa jos kyse olisi täysin uudesta puusta.

Virgin Oak. Kuva: jesterkingbrewery.com

Nyt on hyvä hetki kokeilla kolmea virgin-viskiä rinnakkain ja teenpä sen vielä sokkona. Tiedän siis mitä viskejä on tarjolla, mutta maistelujärjestys on sattumanvarainen (sekoitettu) ja kaikki ovat minulle entuudestaan tuntemattomia. Peitinpä jopa silmät, jotta ei ulkonäkökään pääse yllättämään. Taitaa olla ensimmäinen kerta kun järkkään itse itselleni sokkomaistelun (vaimo hieman auttoi). Viskit on siis numeroitu 1-3 maistelujärjestyksessään ja nimike on lisätty tietysti jälkikäteen oikealle kohdalleen.

Otetaan vielä alkutietoina perusfaktat rivissä olevista viskeistä. Aakkosjärjestyksessä ensimmäisenä tulee Auchentoshan Virgin Oak. Kyseinen viski lanseerattiin viime vuonna (2013) ja on täysin uudessa tammessa kypsytettyä tavaraa. Ja korostetaan, täysin uusissa tammitynnyreissä. Harmi sinänsä, että kyseessä on ikämerkitsemätön viski sillä olisi ollut ihan mielenkiintoista hieman peilata makua ikään verratuna, mutta tuskin tuo kovin paljoa yli kymppivuotiasta on ottaen huomioon päivän trendin. Tämä on myös tuttuun Auchentoshanin tapaan triplatislattua tavaraa.

Seuraavana akkosissa on Benriach Virgin American Oak, joka on jo hieman iäkkäämpään ikään päässyt yksilö. 19-vuotta on kypsytystä takana, ei toki koko ikää uudessa tammessa, vaan tämä viski on nimenomaan viimeistelty uusissa tammitynnyreissä. UK markkinoille pullotettu, viski tislattiin 1994 ja pullotettiin tynnyrivahvuisena vuonna 2013.

Ja viimeisenä esittelyssä Glen Garioch Virgin Oak, joka on täysin uudessa amerikkalaisessa tammessa kypsytettyä viskiä Auchentoshanin tavoin. Tämäkin viski julkaistiin vuonna 2013 ja on niinikään ikämerkitsemätön viski. 6000 pullon voimin julkaistu viski on värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. Tislaamon Master Blender Rachel Barrie kertoi tälle tulevan jatkoeriäkin, mutta vasta kun viski on sopivassa iässä.

Mukana on siis kaksi täysin uudessa puussa ja yksi vain viimeistelty, miksi näin? No koska halusin ottaa verrokkina sellaisen, jota ei ole kokonaan kypsytetty ja toisekseen kaapista ei löytynyt kolmatta samankaltaista yksilöä. Tai no, oli tässä vielä neljäskin mukana (Ealanta), mutta sitä kun on maistanut jo muutamia kertoja, niin jätin sen sokkomaistelun ulkopuolelle.

1. Glen Garioch Virgin Oak, 48%

T: Tuoksu on marmeladinen ja lämpimähkö. Hieman on ylikäyneiden hedelmien tuntua ja vanhaa toffeeta. Alta tulee nuorta maltaisuutta, joka on vaniljan höystämää. Hengitettyään lämmin käynyt hedelmäisyys muuttuu hieman raikkaammaksi ja puumaisemmaksi. Saatuaan tarpeeksi ilmaa on ihan kelpo, muttei monipuolinen.

M: Suutuntuma on paksuhko ja öljyinen. Voi rauhassa pidellä suussa, ei iske kova, mutta silti on sopivaa luonnetta. Maku alkaa aika pehmeänä ja liukkaana ja tuo alkuun hieman hapanta hedelmäisyyttä ja makeaa vaniljasokeria. Jälkimaussa jää tammipuu makeahkona ja semiöljyisenä. Hyvin lyhyt jälkimaku.


2. Auchentoshan Virgin Oak, 46%

T: Tässä on raaempaa puumaisuutta. Vastasahattua märkää puuta, hieman esanssista hedelmää (päärynä/rypäle), hieman kirpeähköä tuntua, joka on myös pistävähköä ja maltaista. Suklaata. Maltaisuus ja mausteisuus tuo tähän hieman nuorehkoa fiilistä. Ei nyt mikään erikoinen.

M: Tämä on kuivempi ja ohuempi kuin edellinen. Heti alusta tulee makeahkoa sokerista purkkihedelmää (rypäle) ja hieman pistävää kevyen katkeraa puumaisuutta. Suussa tämä on hieman pippurisempi kuin edellinen. Maltaisuus on nuorekasta. Puu tuntuu tässä kokonaisuudessaan isommalta.


3. Benriach 19yo 1994 Virgin American Oak, Cask# 4386, 55,3%

T: Jahas. Nyt on hieman syvempi fiilis. Paahdettua sokeria ja kuivaa tammea. Yhdistävä tekijä on vanilja ja kevyt sitruksisuus, mutta muutoin aika erilainen. Tässä maltaisuus on hieman laventelisempaa/saippuaisempaa, muttei häiritsevästi. Tuoksu on kypsemmän oloinen kokonaisuudessaan.

M: Paahtuneempi ja kypsempi alku. Nyt tammi on jotenkin tasaisempaa ja paremmin sulautunut. Mausteisuus on nyt monipuolisempaa eikä pelkkää vaniljaa. Tästä löytyy kookosta, vaniljaa, neilikkaa ja ripaus kanelia. Tammi ei jyräää mielestäni, vaan on aika sopivaa virginwood-kypsytetyksi. Kyllä melkein tästä veikkaisin näistä iäkkäimmäksi yksilöksi.


Kahden ekan tuoksussa oli paljon yhtäläisyyksiä kuten nuori viljaisuus, marmeladi, käynyt hedelmä ja raaka vanilja (tammipuu). Kolmas oli kypsemmän oloinen ja siitä tuntui löytyvän sellaista syvyyttä mitä kahdesta ekasta puuttui. Kolmas oli sellainen, jota voisin siemailla toistekin ihan hyvillä mielin eikä haittaisi jos pullo kaappiin eksyisi. Ealanta on kyllä helposti paras näistä kokonaan uuden tammen kypsyttämistä mitä olen maistanut.

10 toukokuuta 2014

Viskin ja oluen tilaaminen internetistä - The final conclusion

Jo muutama kuukausi sitten selvittelin Tullin näkökulmaa viskin ja oluen tilaamisesta internetistä ja jonkunen sähköpostiviesti tuli vaihdeltua puoleen ja toiseen. Tässä välissä on myös lehdistössä ollut jonkinmoista selvittelyä asiaan liittyen ja onpa tässä alkoholilakiakin hieman viilattu välissä (voimaan tullut uusi laki). Omat selvittelyt vielä jatkui näiden ensimmäisten julkaisujen jälkeenkin ja muutaman puhelinsoiton sekä sähköpostittelun jälkeen ajattelin vetää lyhyen johtopäätöksen asian tiimoilta tämän selvittelyn tuloksena.


Tässä siis lyhkäisyydessään tullin kanta, jonka sain asioidessani mm. vastaavan valmisteverotuksen osastolta tullin ylitarkastajan toimesta.

1. Alkoholin tilaaminen ulkomailta on täysin sallittua yksityishenkilön omaan käyttöön. Tilaaminen kaupalliseen tarkoitukseen edellyttää alkoholilaissa tarkoitettua lupaa (anniskelu-, vähittäismyynti- tms.).

2. Jos myyjän nettisivuilla ei selvästi todeta, että myyjä on etämyyjä ja vastaa veroista Suomessa, verovelvollinen on tilaaja. Myyjän on nimettävä veroedustaja, tai tehtävä ennakkoilmoitus ja annettava vakuus kustakin lähetyksestä erikseen. Jos myyjä ei selkeästi ilmoita tekevänsä näin, kyse ei ole etämyyjästä eikä etämyynnistä vaan yksityishenkilön hankinnasta, jossa verovelvollinen on tilaaja.

3. Mistä tilaaja voi tietää onko etämyyjällä veroedustaja tai onko se menetellyt "oikealla" tavalla? -Tilaaja on vastuussa edellisten kohtien selvittämisesta.

4. Tilaaja siis vastaa valmisteverotuslain 74 §:n nojalla veroista tilaamansa lähetyksen osalta, mikäli edellisten kohtien mukaisesti myyjä ei ole hoitanut veroja. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että on edelleen laillista tilata alkoholia omaan käyttöönsä, MUTTA tilaajan on tehtävä ennakkoilmoitus ja asetettava vakuus tulliin. Tämä hoituu Tullin sivuilta nettilomakkeillakin. Tulli kuittaa päätöksen mukaisen veron vakuudesta ja palauttaa mahdollisesti yli jäävän osan sille pankkitilille, jonka tuotteiden vastaanottaja on ilmoittanut vakuuslomakkeessa. Jos vakuus ei riitä kattamaan veroja, asiakkaan on maksettava verosta vielä puuttuva määrä verotuspäätöksen liitteenä olevan lomakkeen mukaisesti.

5. Herääkö tässä vaiheessa kysymys, entä jos en hoidakaan veroja? Tulli voi määrätä verot omasta aloitteestaan ilman, että verovelvollinen jättää veroilmoitusta. Kyse on arvio- tai jälkiverotuksesta ja silloin usein määrätään myös veronkorotus ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömisestä. Ts. jos ilmoituksia ei ole tehty ja paketti tulee kotia muutamien tullin lomakkeiden ja tarrojen kera, kannattaa verot maksaa "kohtuullisessa ajassa". Muutoin verojen lisäksi tulee hieman "sakkoa" näiden laiminlyönneistä.

6. Tulli ei hävitä asiakkaan alkoholia sisältävää pakettia, ellei pakettia ole otettu Tullin haltuun ja ilmoitusvelvollisuutta laiminlyöty. Ko. tilanteessa Tulli ilmoittaa haltuun otetun lähetyksen tilaajalle verovelvollisuudesta. Mahdollinen kauppa- tai ostohinnan palautus ei kuulu Tullin toimivaltaan.
Jos Tulli ottaa lähetyksen haltuunsa tai sisällyttää lähetykseen veroilmoituskaavakkeet, tarkoittaa se, että tilaajan on suoritettava vero. Mikäli veroilmoitus jätetään kohtuullisessa ajassa (n. 1 viikko), ei verojen lisäksi veronkorotusta tai veronlisäystä määrätä.


Tässä siis tämänhetkinen tilanne 10.5.2014. Jos kaipaat mahdollisia lisäselvityksiä, alla on yhteystiedot Tulliin.

Valmisteveroneuvonta yksityisille p. 0295 5201 (8–16)
Valmisteveroneuvonta yrityksille p. 0295 52 321 (9–15)
valmisteveroneuvonta@tulli.fi

09 toukokuuta 2014

Tampereen kattaus ohimennen (4/2014)

Muutamia viikkoja takaperin piti töiden perässä reissata Tampereelle muutaman päivän keikalle. Ohessa oli pitkästä aikaa hyvä tilaisuus käydä tsekkaamassa paikallista tarjontaa viskien ja oluiden saralla. Tolkuttomasti aikaa käppäilyyn ja etsintään ei ollut, joten piti hieman taustatutkintaa tehdä hotellilla, jotta täsmäkohteet tuli selville. Nopeilla hauilla haarukoitui Kahdet Kasvot, Teerenpeli, Tuulensuu ja Plevna. Nämä tietenkin jaettiin kahdelle päivälle, jottei maistelutarjonta tuntuisi seuraavan päivän kokouksissa.

Näistä ensimmäiseksi suuntasin Kaksiin kasvoihin (Naamabaari). Tämä oluisiin ja viskeihin erikoistunut ravintola sijaitsee aivan keskusta-alueella (Kauppakatu14), Scandic Rosendahlilta vain 15 minuutin kävelymatkan päässä. Kiteytettynä sanoisin, että näin pidempään harrastaneelle kohtalainen viskivalikoima, ilman mitään erityisiä yllätyksiä (harvinaisempia pulloja). Olutvalikoima oli ihan "pirteä", mutta tällä kertaa en siihen tutustunut sen tarkemmin, vaan lähdin liikkeelle ihan viskien parissa. Ravintolassa järjestetään runsaahkosti maistiaisia, joka edesauttaa paikallista viskikulttuuria. Paikkana ihan viehättävä, ei mikään erikoinen, mutta kyllä tuolla ihan mukavasti ja rauhassa (ainakin näin maanantaina) sai vikinsä nauttia.

Naamabaarin jälkeen suuntasin lähietäisyydellä sijaitsevaan Teerenpeliin (Hämeenkatu 25). Viskivalikoima oli minun silmin suppeahko ja erikoisuuksiakaan ei kummemmin löytynyt. Perusharrastajalle tuolla kuitenkin viskiä löytyy viikonlopun viettoon. Oluita oli omien lisäksi kohtalaisesti, mutta itseäni kiinnostaneet Teerenpelin hanaoluet oli tietysti juuri katkolla, sillä juuri ne hanat jotka kiinnosti oli pesutauolla. Ei se mitään, viskiä tilalle. Paikka oli ihan viihtyisä, jonkinverran häiritsi käryävät toastit (niinkuin Helsingissä Kampin Teerenpelissä). Tiskillä lepäili Teerenpelin juhlatisle tynnyrissä, joten siitä oli hyvä ottaa maistiaiset pöytäkumppaniksi.

Näiden kahden paikan jälkeen oli illan viimeisen raflan aika ja parin viskin jälkeen alkoi oluthammasta kolottamaan ihan toden teolla. Nyt siis suunta kohti Plevnaa, jossa on aiemminkin tullut aina vierailtua Tampereella käydessä. Plevna sijaitsee hitusen syrjemmässä kuin kaksi edellistä, mutta keskustaahan tuokin on. Ravintola löytyy osoitteella Itäinenkatu 8 ja on helppo tunnistaa hieman kauempaakin vanhasta tiilikompleksista ja omasta valokyltistään. Rauhalliseen aikaan Plevna on ihan kelpo paikka siemailla viskiä ja olutta, mutta ruuhka-aikaan on syytä varutua hälinään, ruuanhajuun ja yleiseen sekasortoon. Näin maanantaina kymmenen aikaan illalla ei hälinästä ollut pelkoa.Hanaoluita edustaa omat tuotokset (reippaasti) ja viskejä löytyy sellanen sopiva+ perusvalikoima. Kuten mainittu, itse lähdin oluen perään ja kuinka hyvältä se ensipuraisu maistuikaan.



Näiden lisäksi seuraavana päivänä tuli pistäydyttyä Gastropub Tuulensuussa, jossa on mielestäni kohtalaisen hyvä valikoima viskejä ja erinomainen valikoima oluita. Jos näistä ravintoloista pitäisi valikoiman perusteella valita yksi, se olisi tämä. Tuulensuu sijaitsee osoitteessa Hämeenpuisto 23 ja mielestäni paikka on ihan viihtyisä, tosin melko ahdas varsinkin jos paikalle on eksynyt kymmeniä muitakin ihmisiä. Täällä tuli nautittua muutamia oluita, mutta koska mukana oli työkaveri, niin tarkemmat arvioinnit jätin suosiolla toisiin kertoihin. Muutamista maistoista otin tarkempia tuntumia ylös ja niistä seuraavana.


Bunnahabhain 11yo Old Malt Cask, VYS round 2, Cask# HL9434, 58,7% (Douglas Laing)

T: Hedelmäkarkkia ja sherryä. Sherryisyys on yllättävän kypsän oloista. Taustalta nousee kuitenkin nuorekasta maltaisuutta, joka tuo mieleen viljasiilon ja makeaa vierrettä. Kaikenkaikkiaan ihan miellyttävä tuoksu. Vesi avaa sherryisyyttä ja korostaa nahkaisempia piirteitä. Hedelmäkarkit jäävät taka-alalle. 

M: Terävähkö alku joka tuo makeaa sherryä ja heman turpeenoloista maanläheisyyttä. Kihelmöi kunnolla ilman vesilisää. Jälkimaussa hieman öljyistä epäpuhtautta. Vesilisän kanssa maltaisuus syvenee ja öljyinen turve tulee mukavammin esille. Muutenkin viski rauhoittuu. Jälkimaku kuivahtava. 
Ikäisekseen kelpo tapaus ikäisekseen. Vesilisä rauhoitti kokonaisuutta ja mielestäni paransi tätä. Ei tämä mikään erityinen makuelämys siltikään ole. 


Teerenpeli 20v juhlaviski (Tampere, n.10yo, n. 58,5%)
Viski kypsyi alkuun isoissa bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se laimennettiin 58,5% ja tynnyröitiin 16l tammitynnyreihin. Nämä tammitynnyrit "marinoitiin" px-sherryllä ennen täyttöäään.

T: Maltaisen ja viljaisen makea. Hedelmäistä tuntua taustalla (makea päärynä ja omena), uuden tammen vaniljaa ja pientä bourbonmaista lääkemäisyyttä. Aika perus nuori. 

M: Hyvin maltainen. Kuin mallasjyviä pureskelisi. Mukana sokerista vaniljaisuutta ja kuivaa heinää. Iso maltaisuus on tietyllä tavalla hyvää. Melkein aamupuurosta menisi ;)
Jälkimaku perusviskin oloinen, nuori ja viljainen. Sherryä tästä en juuri löytänyt. Tavallaan parempi kuin odotin, maltaisuus teki vaikutuksen. 


Plevna Smörre Ruis I.P.A., 5,9%
T: Happaman ja greippisän humalan sekoitus. Käynyttä mäskisyyttä, hapanta luumua ja havuista metsää. Tuhdihko tuntu tekee hyvää. Mausteinen. Tykkään. 

M: Maussa tulee samaa hapanta humalaisuutta, joka kääntyy hieman makeaan päin. Katkeruus on alussa mukana, mutta antaa sijaa mausteisuudelle ja happamille hedelmille. Suutuntuma on napakka. Jälkimaku hedelmäinen (kypsää ja ylikypsää hedelmää) makean humalainen. Hyvä napakka ruis!


Mikkeller Yeast Series 2.0: English Ale, 6,4%
Yeast series 2.0 koostuu idettisistä oluista, joissa vain hiiva poikkeaa toisistaan. Maltaina Pale-, Munich-, Cara Amber- ja Cara pils -maltaat. Humalina Simcoe, Nugget, Warrior, Amarillo ja Centennial. Hiivana englantilainen hiiva.

T: Raikkaan metsäinen ja hiivainen. Punaista hedelmäisyyttä, hapanta sitruunaa ja kellarimaista utua. Hyvä tuoksu. 

M: rapea puraiseva humalaisuus. Ruohoaisuutta, mäntyä ja kylmää pihkaa. Hedelmäisyyttä greipin, sitruunan ja omenan muodossa. Hiiva tekee hyvän vaikutuksen. Makeahko ja katkera. Hyvää. 

07 toukokuuta 2014

La Trappe Quadrupel Oak Aged & New Belgium Abbey

Seuraavat kaksi mökillä nautituista belgityylisistä oluista oli uusia tuttavuuksia itselleni. La Trappe on kyllä muutoin tuttu, mutta tätä tynnyrissä kypsytettyä en ole aiemmin maistanut. Taannoin Ruotsinreissulla tuli napattua vielä tuntemattomampi New Belgiumin Abbey, jota löytyi paikallisesta S-liikkeestä.

New Belgium Brewery perustettiin 1991 ja se sijaitsee Yhdysvalloissa Fort Collinsissa, Coloradossa. Nyt maisteltu Abbeyn oli tarkoitus olla panimon lippulaivatuote, mutta sen syrjäytti sittemmin panimo myyntitykiksi noussut Fat Tire. Abbey on belgityylinen dubbel-olut, jonka valmistuksessa käytetään viittä mallaslajia; Pale-, Chocolate-, Carapils-, C-80- ja Munich-maltaita. Humalina on käytetty Willamette-, Target- ja Liberty-humalia, josta on spekseihin saatu 20 IBU:a. Näiden lisäksi käytetään belgialaista hiivaa, joka tuo oman lajinsa piirteitä. Olut on pullokäyvä, joten pientä elämistä on ajan saatossa odotettavissa.

Toinen oluista on tynnyrissä kypsytetty versio La Trappe Quadrupelista. Perusversio pantiin ensimmäistä kertaa vuonna 1991 ja se on La Trappe -oluista vahvin. Olutta pantiin alunperin vain talvisin, mutta suosion kasvaessa alkoi myös ympärivuotuinen valmistus. Vuonna 2009 alettiin kokeilumielessä kypsyttämään kyseistä olutta tammitynnyreissä. Koska tynnyreissä kypsytetystä oluesta tuli suosittua, jatkui kyseisen oluen valmistus erissä.

Kypsytyksessä käytetään erilaisia tynnyreitä esim. bourbon-, port-, konjakki- ja viinitynnyreitä. Olut kypsyy tynnyreissä noin vuoden verran, jonka jälkeen useita tynnyreitä vatataan keskenään. Viimeisin erä on numeroltaan jo kuudestoista, mutta nyt maistossa ollut erä oli batch 11 (blended 4/2012), jonka vattauksessa oli käytetty 55% Malbec-tynnyreitä (punaviini), 20% New French Oak Medium Toast -tynnyreitä, 20% New French Oak High Toast -tynnyreitä ja 5% Akaasiapuusta tehdyistä tynnyreisssä. Melko erikoista. Tarkkoja erien valmistuksissa käytettyjä vattauksia pääsee tarkastelemaan oheisesta linkistä: Quadrupel batch register.


New Belgium Brewery Abbey, 7%

T: Perus belgityylistä tuntumaa, banaania, hiivaa ja utuista kellaria. Hedelmäisyys on hyvin banannista ja makeaa. Uunipäärynää ja omenaa. Ihan miellyttävä tuoksu. Myös lievästi lagermainen rapeus.

M: Ensipuraisu tuo mieleen lagerin ja belgioluen sekoituksen. Hiilihapot yhdessä hiivaisuuden kanssa on hieman ristiriidassa. Hieman lasia hölkytellessä suurin hiilihappoisuus kuitenkin tasaantuu ja päästää makeaa hedelmäisyyttä valloilleen. Mielenkiintoisesti tästä löytyy tumman lagerin piirteitä. Mietoa paahteisuutta, rapeaa suutuntumaa ja makeaa hiivaista mallasta. Kohtalaisen helppo ja raikas. Ei tosin keskikastiinkaan pääse omassa lajissaan. 



La Trappe Quadrupel Oak Aged, 10% (batch 11)

T: Nam... Tulee mieleen vanha myllyleipomo, jossa tuoksuu jauhot, tuore leipä ja puu. Paksu ja tuhti tuoksu, jossa paljon vanhan tynnyrin vivahteita. Leipäisyyden lisäksi hieman mämmiä ja appelsiinia. Lämmittävä tuoksu. 

M: Pehmeän samea ja synkkä. Nestemäistä leipää. Taikinajuurta, mietoa hiivaisuutta, samettista mallasta ja hitusen makeaa hedelmää. Hienon alun jälkeen maku hieman lässähtää loppua kohden ja jälkimaku on hieman lyhyt. Alkoholi ei tunnu voimakkaalta. Tässä on kuitenkin tosi hyviä aineksia ja syvyyttä löytyy. Hyvä pehmeä belgiolut, jonka maussa puu tuntuu kauniisti. Pitänee metsästää muita eriä. 

04 toukokuuta 2014

Rochefort 8 & 10

Nämä kaksi olutta halusin ottaa erilleen pienestä belgitaistelusta, joka käytiin mökillä ollessani. Muistan joskus kauan sitten (ehkä 2002) kun olin aika alkutaipaleella tässä olutharrastuksessani, ja käppäilin paikalliseen Alkoon (Riihimäellä) etsien jotakin erikoista ja ehkä hieman haastavaakin. Katse kiinnittyi hyllyllä lymyilevään vanhan tyylikkääseen pulloon. Tartuin pullosta ja menin kassalle.

Kotona en kauaa malttanut mieltäni kun kyseinen pullo piti korkata. Ehkä hieman hassua, ja saattaa olla hieman irstastakin kertoa, mutta kyseinen olut tuli nautittua täysintunnolla ja siltikin muistan kuinka vahvasti olut tuoksui makealle ja hiivaiselle. Runko oli tuhti ja hitaastinautittava. Tykästyin olueen aika kovastikin. Tuolloin tämä kyseinen Rochefort 10 oli ensimmäisiä luostarityylisiä oluita joita olin koskaan maistanut.

Nyt on kyseisiä Rocheforteja nautittu useampi matkan varrella ja yksi niistä mökillä rinnakaismaistelussa pikkuveljensä Rochefort 8:n rinnalla. Tämä kyseinen yksilö oli Tallinnasta löytänyt tiensä kaappiini joskus 2012 loppupuolella. Viimeisimmän maistelin muutama päivä sitten kaverin kanssa, kun Alkokin otti tuotteen pääsiäisvalikoimiinsa hiljattain. Toki kohtalaisen suolainen hinta, reilu 6e, hillitsi ostettujen kappaleiden määrää. Muistaakseni Tallinasta kyseinen pullo lähti noin 3e hintaan.

Kertauksena mainittakoon, että tämän panimon kolmen "suuren" oluen (6, 8 ja 10) ero on alkoholipitoisuus sekä maltaiden paahtoaste, 10:n ollessa tummin ja vahvin. Oluen numero tulee ominaispainoasteikosta. Tämä ominaispainohan määrittää vierteen tiheyden suhteessa veden tiheyteen. Esimerkiksi Rochefort 6 oluella tämä on noin 1,060, Rochefort 8:lla puolestaan noin 1,080. Mitä suurempi ominaispainoluku, sitä vahvempi myös olut on.


Rochefort 10, 11,3%

T: Leipämäisiä leipomofiiliksiä, mutta lisänä happamampaa hiivaa ja hedelmäisyyttä. Tumman luumuisia ja rusinaisia piirteitä, sekä kellarista utuisuutta, sitrusta ja belgihiivaa. Vahva, mutta myös hentoutta mukana. 

M: Samoilla linjoilla kuin tuoksu. Hiilihappoa löytyy sopivasti. Suutuntuma täyteläinen ja kuohkea. Mallas ja hiiva hienosti tasapainossa. Lisäksi hieman hapanta hedelmää käyneenä. Jälkimaussa hiivaa, mallasta ja mietoa paahtoa. Oikein hyvää.


Rochefort 8, 9,2%

T: Miedompi kuin 10 (ylläri). Vähemmän hiivaa ja imelyyttä. Kuitenkin myös löytyy imelää mallasta ja makeaa hiivaa. Lisäksi päärynäistä hedelmäisyyttä ja luumuisuutta. Mietoa kellarimaisuutta. Raikkaampi ja kevyempi kuin isoveljensä. 

M: Maussa tulee kympin tuntumat, mutta myös miedompana. Raikkaampaa maltaisuutta, kevyempää hiivaisuutta ja kypsää luumua. Suutuntuma hieman kepeämpi ja hiilihappoisempi. Jälkimaussa banaania, taikinaa ja hieman ruohoisuutta. Kevyempi versio kympistä, mutta myös hyvää.

Molemmat erittäin hyviä, mutta kyllä se kymppi vain on kymppi tässäkin tapauksessa.


01 toukokuuta 2014

Nøgne Ø Tiger Tripel, 9%

Kesän ensimmäinen mökkiloma tuli ja meni jo muutama viikko sitten ja hieman on jäänyt rästikirjoiteltavia. Viime aikoina on hieman enemmänkin kertynyt tarinoita jonoon erilaisten maistelujen ja muutamien lomien johdosta. Täytyy alkaa parsimaan nootteja yhteen. Kuten aiemmassa postauksessa jo mainitsin, oli kesän ensimmäisellä mökkireissulla mukana pääasiassa belgityylisiä oluita.

Tämä otsikon olut painii myös kyseisessä sarjassa ainakin osittain, vaikkei ihan belgialainen olekaan. Kyseinen "almost belgian" on Nøgnen Tripel-tyylinen vahva ale, jossa on käytetty skotlantilaista miedon turpeistettua mallastettua ohraa (vähäisissä määrin). Ohran lisäksi reseptiin kuuluu mallastettu ja mallastamaton vehnä, humalat (?), sokeri ja tietenkin hiiva ja vesi. Valmistajan sivujen mukaan katkeruus huitelee 40 IBUn liepeillä.

Mielenkiintoista oli huomata, että turpeen jopa pystyy aistimaan oluesta. Ei vahvana, mutta kuitenkin se on läsnä. Mökillä, tätä siemaillessani, en tiennyt turpeistetun ohran käytöstä ja oli hienoinen yllätys kun sen oluesta löysin.


Nøgne Ø Tiger Tripel, 9%

T: maltaisen leipäinen ja puhdas. Käynyttä mallasta ja vanhaa hiivaa. Alkuun tulee myös jonkin verran rautaisaa tuntua. Mallas tuoksuu miedosti belgihiivalle ja turpeelle(!), joka tuo hentoa makeaa vivahdetta. Hento ja pyöreä tuoksu. Vaikkei tuoksussa ihan huipulle ylletä, niin on tässä hyviä ominaisuuksia.  

M: maussa alkuun käynyttä mallasta, miedon katkeraa humalaa ja hiivaa. Alku on kuivahko. Makea ja mieto imelyys tuntuu pienen ajan kuluttua hyvältä. Olut on alusta loppuun raikas. Mukana myös sitruksia tuomassa hapokkuutta. Suutuntuma kuohkean puoleinen. Jälkimaku saisi olla hieman pidempi. Kokonaisuus aika helppo ja on ihan hyvä luokassaan, muttei aivan belgivahvuuksissa.