Mikkeller Beer Geek Cocoa Shake

Justiinsahan näistä tuli vedettyä maratoni? Niin kova kuntoilija en ole, että uusintaan uskaltaisin, joten tällä kertaa kevyempi lenkki. Kertauksena ja tiivistettynä, maratonin antia minulle oli se, että Beer Geek -sarjalaisista Brunchit oli täyteläisempiä, suklaisempia ja makeampia, joten ne toimivat paremmin tummien oluiden arvosteluasteikollani. Breakfast oli yleisesti ottaen ohuempi, paahteisempi ja kuivempi.

Tämä otsikon versio kuuluu siis samaan sarjaan, mutta ei kanna brunssi- tai aamiaismerkintää. Sen sijaan voisi heittää sinne jälkiruokaosioon, koska kukapa ei olisi mäkkärissä joskus aikanaan pirtelöä ottanut aterian päälle. Jonkinasteinen suklaatykitys lienee kyseessä ja se suklaahan on sekoitettu Beer Geekin peruspohjaan. Olen asennoitunut reippaaseen suklaisuuteen.

Mikkeller Beer Geek Cocoa Shake, 12,1%

Tuoksussa voimakas suklainen, kaakaoinen ja kaurainen maltaisuus. Melko selvästi tulee mieleen suklaapuuro. Alta tuoksuu miedosti paahteinen kahvisuus. Muutoin suklaisuus peittää melko huolella aromimaailman. Ei huono tuoksu, jos suklaasta pidät.

Maussa kiinnitän huomiota suklaisuuteen ja erinomaiseen suutuntumaan. Pehmeän ruokaisa ja maltainen. Paahteisuus mietoa, sillä tumma suklaapuuro makeuteineen peittää paahtoa alle. Kahvikin kyllä pääsee pilkahtamaan. Makea? Kyllä, mutta ajattele tämä jälkiruokana suklaakakun sijaan.

Mikkeller Beer Geek maraton

Sainpa vihdoinkin aikaan jo pitkään houkutelleen ajatuksen – Mikkellerin Beer Geek -sarja riviin useamman pullon voimin. Näitä Beer Geek sarjalaisia on tullut maisteltua useampia sillon tällöin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet todella hyviä.

Sarjan ideana on kait alun perin ollut tuhti tumma IS, joka on kyyditetty kahvilla. Siitä sarjan ensimmäisen oluen nimi, Beer Geek Breakfast. Tämä vaatimattomat 100/100 pistettä RateBeerissä saanut olut on outmeal stout, jonka mallaspohjassa on 25% kauraa. Lisäksi on sitten sitä "gourmee"-kahvia. Kauraa ja kahvia – oluthifistelijän aamiainen. Tarkempi reseptiikka Ratebeerin puolelta poimittuna on oheisen kuvauksen mukainen:

"An oatmeal stout with 25.0% oat-based ingredients and a nice touch of gourmet coffee. A beer that goes extremely well with breakfast.Ingredients : Water, malt (pils, oat, smoked, caramunich, brown, pale chocolate and chocolate), roasted barley, flaked oats, hops (centennial and cascade), ale yeast and gourmet coffee."

Tämä oli siis perus Beer Geek Breakfast. Jotta homma ei olisi niin yksinkertainen ja jotta olisi oikeasti olemassa "sarja", löytyy tästä kummallekin kädelle variaatioita. Kaikkien mahdollisten tynnyrivariaatioiden lisäksi löytyy myös esim. pekonilla ja vaniljalla höystettyjä versioita.

Beer Geek vietiin astetta pidemmälle ja Breakfastin lisäksi löytyy Beer Geek Brunch Weasel ja Beer Geek Dessert. Eli aamupalasta brunssiin ja jälkkäriin. Beer Geek Brunch on Breakfastin mukaan kahvimaustettu IS, mutta nyt gourmekahvin sijaan on käytetty sivettikissan paskomia kahvipapanoita, jotka tunnetusti ovat halpoja....NOT. Ohessa lainaus wikipediasta, Mikkeller käyttää pavunsyöjinä Cà phê Chồn kissoja:

"Sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi sivettikissan ulosteeseen. Sivettikissan ulosteessa pavut näkyvät selvästi ja ne noukitaan ulosteesta. Poimitut pavut pestään ja myydään eteenpäin. Kahvipavut paahdetaan ja jauhetaan ennen kahvijuoman valmistamista"

Eikä siinä vielä kaikki, vielä olisi ihan vain Beer Geek Vanilla, Cocoa Shake, Vanilla Shake, Flat White..... eli ihan riittävästi. Kysymys kuuluu, onko näillä riittävästi eroa toisiinsa, jotta on mitään järkeä edes maistella kymmentä Beer Geekiä rinnakkain? Tarviiko olla? Näitä oluita Mikkeller on pannut Nognella ja Lervigillä.

Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%

Tuoksu on yllättävän kuiva, palanut ja pölyinen. Maku on kuivan palaneen kahvinen ja katkera. Kahvi ei mitenkään erityisen aromikasta, vaan tummaa paahdetta.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel, 10,9%

Tuoksu todella erilainen kuin edellinen. Runsaan makean suklainen ja imelä. Maku on kuivempi kuin tuoksu enteili. Tummaa suklaata ja pehmeää suklaamoussea. Kahviakin on, mutta pehmeämmin kuin edellisessä. Makeampi yleisolemus kuin edellisessä. Parempi. 

Mikkeller Beer Geek Breakfast Bourbon BA, 7,5%

Tuoksu vaniljaisempi ja syvempi kuin perusversiossa. Tämä ei ole niin kuiva. Maussa ei ole niin radikaalista eroa, mutta bourbontynnyrin tuomaa pehmeyttä ja syvyyttä löytyy. Alkuun varsinkin tammisuutta ja vaniljaa. Tämä otti kärjen Breakfasteista. Tykkäsin kuitenkin enemmän Weaselista.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Cherry Wine BA, 7,5%

Tuksu vaihteeksi hyvin erilainen, runsas hapan kirsikkaisuus ja kirsikkakakkuisuus. Myös tummaa suklaata ja kahvipaahdetta. Maussa kirsikkaisuus on myös selkeästi läsnä. Kevyt hapanmarjaisuus, kuivaa kirsikkaa ja kuivattuja luumuja. Jälkimakuun mennessä navettaisuutta.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Tequila BA, 7,5%

Tuoksusta koitan mielikuvituksen avulla löytää tequilaa, mutta aika paljon saa kuvitella. Muutoin samaa tummaa kahvia ja palanutta pölyisyyttä. Maussa sama juttu. En löydä tequilaa vaikka haluankin. Hieman pehmeämpi kuin perusversio, mutta muutoin melko samanlainen.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Brandy BA, 10,9%

Tuoksussa Brunch Weaselin peruspohjan suklaisuutta, makeaa kahvia ja vaniljaa. Aavistus kuivattua omenaa ja rypäleitä. Maku on hienon pehmeä, suklainen, vaniljainen ja makean kuivahedelmäinen. Kuivattuja omenalastuja ja viinirypäleitä. Tämä on hieno, paras tähän mennessä.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9%

Tuoksussa selkeä vaalea viski, ns. keltaista viskiä. Keksistä maltaisuutta, omenaa ja viljaa. Suklaat ja kahvi myös esillä. Maussa paksua suklaamaltaisuutta, mariekeksiä, päärynää ja omenaa. Pitkä ja suklainen. Suutuntuma kuohkean paksu. Ei ihan niin kiva kuin Brandy-versio. 

Mikkeller Beer Geek Vanilla Shake, 13%

Tuoksussa runsas vaniljaisuus ja mieto suklaisuus. Tässä hieman alkoholin lämpö tulee jo tuoksussakin. Vaniljasuklaa vie tätä eteen päin. Maussa vaniljaisuus tulee myös vahvana, mutta myös kahvisuus on vahvaa, etenkin jälkimakua kohden. Alussa vaniljasuklaisuutta, loppua kohden maitokahvia. Frezza mokka tulee mieleen. Ihan ok, mutta ei vedä vertoja Brunch Weasel-versioille.

Mikkeller Beer Geek Dessert, 11%

Tuoksussa vahvasti kaakao ja vanilja. Suklaakakkua kermavaahdolla. Tai vaniljakreemimunkki. Kahvisuus ei erityisen esillä. Maussa enemmän suklaata ja vähemmän vaniljaa kuin Vanilla Shakessa. Tummaa suklaisuutta ja jotakin vadelmaisuutta? Ihan jees, mutta jää sellaiseksi tasapaksuksi.

Setistä muodostui mielestäni oheinen paremmuusjärjestys:

1. Brunch Weasel Brandy BA, 10,9% *****

2. Brunch Weasel, 10,9% ****

3. Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9% ****

4. Vanilla Shake, 13% ***

5. Breakfast Cherry Wine BA, 7,5% ***

6. Breakfast Bourbon BA, 7,5% ***

7. Geek Dessert, 11% ***

8. Breakfast Tequila BA, 7,5% **

9. Breakfast, 7,5% **

Yhteenvetona olkoon, että Beer Geek Breakfast on selvästi kuivempi ja paahtuneempi kuin Brunch Weasel. Brunchin paksuus ja makeus toimi itselleni paljon paremmin. Eri tynnyrikypsytykset toivat hyviä ja jopa hassuja vivahteita, mutta ei monissa tapauksissa erityisemmin parantanut perusversiota. Tämä voi toki olla hyväkin asia, sillä itse pohjaolut maistui selvästi kaikissa tapauksissa. Minun valintani jatkossa on näistä Brunssit!

Alkosta: Mikkeller Vesterbro Brown Ale

Alkon uutukaisia "ruskeassa" genressä. Hauska sinänsä, koska juuri pari päivää on tehnyt enemmänkin mieli brown ale -tyyppistä olutta, tai muuten vain maltaisempaa tummahkoa olutta. Muutama imperial stout on myös tullut korkattua hiljan, mutta jotenkin ei ole vielä erityisesti napostellut vaalean kesäkauden jälkeen.

Otsikon olut listautui Alkoihin 17.10. vajaalla 3,5€ hinnalla. Reseptiikkaa ei olla juurikaan avattu, mutta Alkon sivuilla mainitaan ohramaltaat, paahdetut ohrat, kaurahiutaleet ja amerikkalaiset humalat. Olut on pantu Belgiassa, kuten yleensä Mikkellerin oluet.

Mikkeller Vesterbro Brown Ale, 5%

Tuoksussa tuore miedosti havuinen ja kuivan ruohoinen humaluus on kivasti tasapainossa pähkinäisen maltaisuuden kanssa. Alkuun ehkä humala vie kuitenkin aavistuksen vahvemmin aromia eteenpäin. Alta paljastuu kevyttä kahvisuutta ja brownie-taikinaa. Lämmetessä saa leipäisiä piirteitä.

Maussa humala on tuoksuakin kevyemmin pihkaista ja kuivaa. Miedosti greippisää hedelmäisyyttä. Muutoin ei hedelmäisyyttä ole, mutta asiaa kuuluvaa paahtunutta pähkinäisyyttä ja kevyttä mokkaisuutta löytyy. Suutuntuma on passeli; sopivan alhaiset hiilihapot ja sopiva "paksuus". Jälkimakua kohden rapeaa leivän kuorta ja paahtoleipää. Kuiva jälki Mallikas, hieman tavanomaista humaloidumpi, brown ale.

Hämäläiset mökkiterveiset ja Nikka Single Cask 1989/2005

Pikkuiset mökkiterveiset täältä Hämeen Tammelasta. Viikon loma töistä, jonka vietän perinteisesti toukokuun viimeinen viikko mökillä. Mukaan pakkasin laatikon olutta, kalavehkeet ja läjän muuta viihdykettä. Kelit luvattiin kohdilleen ja tällä kertaa myös lupaukset lunastettiin – kahtena viimeisimpänä päivänä jopa 27 astetta lämpöä.

Perinteitä hieman rikkoen, otin mukaan ensimmäiselle vuorokaudelle pari kaveriakin, jotka ovat entuudestaan hyvin tuttuja "maistelijoita". Tällä kertaa ei päätetty vetää mitään maistelusuoraa, vaan edettiin täysin vapaamuotoisella chillailulla ja grillailulla. Kostea iltahan tuosta tietenkin tuli, kun lasissa kävi toinen toistaan maukkaampia oluita.

Muutama poiminta tähän kyseiseltä illalta. Loman ja illan pani käyntiin legendaarinen suosikkipanimoni Englannista, Fuller’s Brewer’s Reserve Limited Edition No 4, (Armagnac), joka oli saanut kypsyä kellarissa muutaman vuoden. Maistoin tämän viimeksi 2013 kesällä ja musitikuvien perusteella oli kyseessä herkullinen olut. Nyt tynnyrivivahteet tuntuivat korostuneelta, samoin Armagnac. Makeaa maltaisuutta ja lähes liköörimäistä ylikypsää hedelmäisyyttä. Kuitenkin kokonaisuus tasapainossa ja maistuva olut. En osaa sanoa onko parantunut vai huonontunut, mutta hyvää oli.

Mikkeller Invasion IPA maistui edelleen todella hyvältä. Tämä on edelleen yksi suosikkioluitani. Kiva ja onnistunut brettatwisti, joka jättää kuitenkin tilaa mausteiselle hiivalle ja kirpakalle humaloinnille. edelleen "funky as fuck". Tämän perään oli hyvä kokeilla uusintamaistoa Hiisi Pecko IPAsta, joka oli sitä itseään – hapanta hedelmänektaria, jossa kuivahtava loppuveto. Reilusti vähemmän humalaa ja ei niin hyvä tasapaino kuin Invasion IPAssa, mutta hieno olut.

Kosteahkon illan jälkeen oli hyvä pitää pieni välipäivä ja vastaanottaa seuraavat vieraat, kun mökille saapuivat vaarini ja veljeni virkistäytymään. Muutama päivä kalastelua, grillaamista, tikanheittoa, Myllyn pelaamista ja muuta peruslomailua. Ennen hyvästejä ja erakoitumista ehdotin, että käytäisiin legendaarisella baarilla, joka kantaa nimeä Keppanakellari.

Koska visiitti oli niin pikainen ja kello oli vasta 12 aamulla, en sen kummemmin alkanut tutustumaan paikkaan, enkä myöskään kirjoita siitä kunnon raporttia. Paikasta olisi sen verta paljon kerrottavaa, että se vaatii paremman ja pidemmän käynnin. Lyhyesti: jos tykkään viskistä ja oluesta, kannattaa käydä. Otin toki yhden viskin maistoon, josta myös kirjasin hieman nootteja ja arvion.

Nikka Single Cask 1989/2005, #127032, 62% (Yoichi)

Tuoksu on mahtava. Reippaan kuivahedelmäinen ja tumman kukkainen. Hunajaa, luumuja, rusinaa, mantelia ja mokkaa. Hienosti aromit tasapainossa ja runsaana esillä. Tätä nuuhkisi pitkäänkin. Ajan kanssa mausteisuus lisääntyy; kanelia, vaniljaa, muskottia ja ripaus laventelia.

Maku lunastaa tuoksun tuomat odotukset ja jopa ylittää ne. 62% alkoholipitoisuudesta huolimatta nautinnollinen ilman vesilisää. Kuivien hedelmien ja aromikkaan hunajakukkaisuuden liitto on hieno. Mokkaisia ja suklaisia piirteitä. Suutuntuma paksuhko ja lämmittävän mausteinen. Jälkimaku on todella pitkä ja herkullinen. Upea mausteisuus ja kuivahedelmäisyys. Hieno japanilainen viski.

Mikkeller Vanilla Sky

Viime kertaisessa Olutexpossa tuli maistettua herkullista humala-ohra-vaniljapirtelöä, eli Omnipollo / Buxton Ice Cream Pale alea. Hauskan vaniljainen ja kuitenkin hedelmäinen olut vakuutti tuolloin, tosin pohjalla oli pari muuta olutta. Tämän Mikkellerin vaniljaisen kun näin Firma Bierissä, niin piti tilata ja testata pääseekö samoihin fiiliksiin.

Mikkeller Vanilla Sky on indian pale ale, jonka valmistuksessa on käytetty nimensä mukaan vaniljatankoja (vanilla beans). Sen kummemmin ei reseptiä olla avattu. Hintaa kyseisellä oluella oli 3,79€.

Mikkeller Vanilla Sky, 7%

Tuoksu tuo Makeaa trooppista hedelmäisyyttä, jossa mango ja papaya erottuu joukosta. Ananasta ja vaniljaa, josta tulee mieleen hieman piña colada drinkki. Humalat tuntuu tuovan kirpeää greippisyyttä ja sitruunaa. Vanilja ei hypi silmille, mutta on hyvin aistittavissa.

Maussa greippisän trooppinen humalapuraisu alkuun, joka jatkuu kohtalaisen kitkeränä loppuun saakka. Ruohoista ja kuivan heinäistä humalaa. Alussa enemmän hedelmäisyyttä, loppua kohden kuivuu ja vähän lässähtää. Vanilja ei ole erityisemmin esillä, mutta aistittavissa. Hyvä trooppisempi perus-IPA, mutta ei sen enempää.

Mikkeller It’s Alive! Chardonnay Barrel with Mango Edition

Otsikon olut piti maistella jo kesällä elokuussa, kun maistoin kolme muuta Mikkellerin It's Alright! / It's Alive! / USAlive! -sarjalaista. Tämä pääsi kuitenkin unohtumaan kaappiin ja tuli maisteltua hiljattain saunailtana. Pullo tuli tilattua keskieuroopasta noin 7 € hintaan. Elokuussa maistettujen versioiden arviot löydät täältä.

"It’s Alive! is Mikkellers answer and tribute to the trappist beer Orval. It’s Alive is an easy-to-drink beer, with a lot of hops. The color is amber, the foam is high, white and dense. The potent Brettanomyces culture makes It’s Alive continue to develop in the bottle."

Tämä pätee siis myös nyt maistossa olevaan olueen, sillä se on samalla pohjalla kuin perusversio, mutta se on kypsytetty viinitynnyreissä mangojen kera – oletettavasti tynnyreissä on ollut aiemmin valkoviiniä, joka on valmistettu chardonnay-rypäleistä. Tosin käytetäänhän chardonnayta myös samppanjan valmistuksessa. Reseptissä pale- ja caramunich maltaita, hallertauer- ja styrian goldings humalia, sekä brettanomyces villihiivaa. Alkoholivahvuus sama kuin perusversiossa.

Mikkeller It’s Alive! Chardonnay Barrel with Mango Edition, 8% 

Tuoksussa reilu kirpeä brettainen hiivaisuus ja nahkasatulaisuus. Runsasta hedelmäisyyttä, joka on kypsien ja raakojen hedelmien sekoitusta. Nipistävä nahkea hedelmänkuorisuus. Mangon pystyy poimimaan tuoksusta. Hyvä tuoksu. 

Maussa hyvin hento happamuus, runsas kuivahko kesäinen hedelmäisyys ja nahkea sitruksisuus. Suutuntuma on kepeä, mutta ei vetinen. Jälkimaussa hapahko ja runsas hedelmäisyys, joka kuivuu loppua kohden. Erittäin maukas.

Mikkeller / Grassroots Wheat is the New Hops IPA

Törmäsin hiljattain maukkaaseen ipaan, jonka tilasin reseptin perusteella ulkomailta – taikasana Bretta. Tarkemmin ottaen on kyseessä varmaankin jonkinlainen white IPA tyylin edustaja, sillä reseptistä löytyy runsaammin vehnää. Ostin oluen (useamman) Mikkeller.dk nettikaupasta vajaalla viidellä eurolla, mutta olen tätä halvemmallakin muissa nettikaupoissa nähnyt.

Wheat is the New Hops on yhteistyöolut Grassroots Brewingin kanssa (Hill Farmstead Brewery) ja sen reseptiikasta löytyy rungon puolelta mallastetun- ja mallastamattoman vehnän lisäksi Maris Otter -maltaita. Humalina on käytetty Citraa ja Centennialia. Perus hiivan lisäksi on käytetty villihiivaa (Brettanomyces).

Oluesta löytyy myös isompi 50cl versio, joka on pantu Hill Farmstead Brewerylla – tämä 33cl versio on pantu De Proefilla. Brettan ansiosta tämä saattaa hieman kehittyä pullossa ajan saatossa, mutta toisaalta ipamaisuus varmaan hiipunee.

Mikkeller / Grassroots Wheat is the New Hops, 6%

Tuoksu on huumaavan houkutteleva. Tuore hunalaisuus, jossa havuisuutta, pihkaa ja tuoretta nurmea, on hedelmäisyyden kanssa hienosti tasapainossa. Brettan maanläheinen happamuus tuo hienon lisän. Vehnän omat tuoksut jää ehkä hieman piiloon, mutta hieno ipan tuoksu!

Maussa humalat tulee paljon hennommin kuin antaa odottaa. Hedelmäisyys on tuoretta ja miedosti kirpeää. Nektariinia, mangoa, persikkaa ja greippiä. Tasapainoinen ja raikas. Ei kovin voimakas millään saralla ja ehkä asteen verran pliisu, mutta maukas. Katkeroja saisi olla astetta enemmän. Tätä paikkaa onneksi bretta ja hedelmäisyys. raikas vivahteikas kesäolut.

Orval haaste: Mikkeller It's Alright! / It's Alive! / USAlive!

Orval on mielestäni yksi maailman parhaita oluita, kuten se on monen muunkin mielestä. Alle kolmen euron hinta (monesti jopa kahden euron pintaan) on kyseiselle oluelle melko lyömätön hinta-laatusuhde. Päätin kuitenkin hieman haastaa tätä ja pistin Tanskan tunnetuimman panimon, Mikkellerin, Orval-tribuutin tilaukseen – Mikkeller It's Alive!

"It’s Alive! is Mikkellers answer and tribute to the trappist beer Orval. It’s Alive is an easy-to-drink beer, with a lot of hops. The color is amber, the foam is high, white and dense. The potent Brettanomyces culture makes It’s Alive continue to develop in the bottle."

Näitähän sitten löytyykin useampia eri versioita, joista otin maistoon näin alkuun kolme. Ensimmäinen näistä on It's Alright, joka tunnetaan myös nimellä It’s Alight!. Tämä on It's Alive!:n pikkuveli, eli sessioitava pikkuorval, jonka valmistuksessa on käytetty pale- ja caramunich maltaita, hallertauer- ja styrian goldings humalia, sekä brettanomyces villihiivaa.

Varsinainen It's Alive! on tästä melkein tuplasti vahvempi alkoholiprosentiltaan, mutta muutoin samoin aineksin valmistettu kuin pikkuveljensä. Mikkeller tiettävästi halusi valmistaa tämän samoilla ainesosilla kuin alkuperäinen Orval. Tästä löytyy myös erilaisia tynnyrikypsytettyjä versioita, mutta nyt maistossa on perusversio (2014?). Oluen nimi viittaa villihiivaan, joka tekee oluesta "elävän" ja antaa oluen kehittyä useamman vuoden ajan.

Kolmas maistolla oleva olut on USAlive!, joka on muutoin sama kuin edellinen, mutta nimensä mukaan amerikkalaistyylinen. Amerikkalista hiivaa (ja tietysti brettaa) ja humalina Tomahawk, Cascade, sekä Amarillo.

"Made with American yeast which sets this version apart from the other It’s Alive beers."

Näiden hinta ei tosin vedä vertoja Orvalille alkuunkaan, sillä halvimmillaan näitä löytyi noin 4€ hintaan. Siis tuplat. Näiden jälkeen jää kaappiin maistettavaksi vielä pari tynnyrikypsytettyä versiota, joista kuvan chardonnay-mango-Alive tulee maistoon seuraavaksi.

Mikkeller It's Alright, 4,5% (06/18)

Tuoksusta bongaa heti villihiivan kuivan ja nahkaisan happamuuden. Melko voimakkaanakin. Hedelmäisyys on ylikypsää ja hiivaista ja sen mukana on raikasta sitruksista kirpeyttä. Kuohuviinistä kirpsakkuutta ja kourallinen kuivaa humalaisuutta. Hyvä tuoksu.

Maku alkaa kuivana ja miedon happamana. Hedelmäisyys tulee kypsänä sitruksisena hedelmien kuorina. Suutuntuma ei ole ohut. Hiilihappoja löytyy runsaasti. Jälkimaussa kuivaa humalaisuutta (hieman pellettimäistä), sitruunan kuorta ja nahkeaa hiivaisuutta. Ei älyttömän monipuolinen, mutta erittäin tervetullut bretta-session-olut.

Mikkeller It's Alive!, 8% (01/21)

Tuoksussa tripelmaista belgihiivaisuutta, joka on miedosti pistävää ja makean karamellista. Villihiivaisuus on hyvin mietoa. Humalat tuo kuivempaa ja miedosti yrttistä aromia. Lämmetessä villihiivaisuus saa enemmän luonnetta. 

Maku on karamellisen makean ja kuivan sekoitusta. Semiraikas suutuntuma. Kuivaa yrttistä humalaa, miedosti havunneulasia ja kypsää tummaa hedelmää. Jälkimaussa kuivan yrttisä ja miedosti makea, vaikka suu kuivaksi jääkin. Ei vedä vertoja Orvalille. 

Mikkeller USAlive!, 8% (5/21)

Tuoksu muistuttaa jo enemmän Orvalia. Bretta reilummin esillä, kuivempaa happamampaa humalaisuutta ja kirpeää hedelmää. Villihiivaisuus ja vehreä humaluus on taianomaista. Erittäin hyvä tuoksu. 

Mausta löytyy tuoksun elementit - kirpeää kuivaa hedelmäisyyttä, vehreää ja kuivaa humalaa, jossa myös havuja ja pihkaa, sekä miedon makeaa hiivaisuutta. Kaikki lähes täydellisen tasapainossa. Jälkimaku pitkä, puolikuiva ja kevyen katkera... villihiivatwistillä. Bravo!