26 helmikuuta 2014

Glenmorangie Astar ja Signet

Jos edelliset maistetut Glenmorangiet kuului Private Edition -sarjaan, niin nyt katsastetaan perustuotantoa. Nyt ei kuitenkaan ole kyse aivan tavallisesta low-end rangesta, vaan otetaan keskemmältä ja ylempää. Ensimmäinen näistä on siitä keskituntumasta ja ei ehkä niitä ihan yleisimpiä pullotteita. Astar julkaistiin vuonna 2008, samana vuonna kuin Glenmorangie aloitti laajentamaan tuotantokapasiteettiaan. Nimi tarkoittaa Gaelin kielellä matkaa. Idea tähän viskiin lähti paremman tynnyrinm ajatuksesta. Glenmorangien mestarit halusivat luoda parempilaatuisia tynnyreitä ja niinpä he matkustivat Missouriin Ozaek-vuorille Yhdysvaltoihin, jossa he valitsivat laadukkaampia hitaasti kasvavia tammipuita tynnyrivalmistukseen. Joidenkin lähteiden mukaan nämä hitaasti kasvavat tammipuut antavat enemmän mm. vaniljan ja kookoksen makua viskiin.

Puita ilmakuivateltiin myös pidempään kuin yleensä, joka myös edesauttaa parempaa makuprofiilia. Monet "perus"bourbontynnyrithän kuivataan uunikuivauksella vain muutamia viikkoja. Toisaalta jotkin tahot ovat sitä mieltä, että tällä on enemmän merkitystä first fill ja new wood -kypsytyksissä, kuten viinin ja bourbonin tapauksissa. Nykyään kuitenkin uudessa tammessa kypsytettyjen viskien määrä on muodikkaasti kasvussa.

Vähintään kahden vuoden kuivatuksen ja charrauksen jälkeen tynnyrit vuokrattiin bourbonvalmistajille neljäksi vuodeksi bourbonkypsytykseen, jonka jälkeen tynnyrit olivat valmiita omaan käyttöön. Tämän jälkeen näitä tynnyreitä kutsuttiin Glenmorangien Designer Casks -tynnyreiksi.
Astar on kypsytetty edelläkuvatuissa erikseen suunnitelluissa tynnyreissä, sitä ei olla kylmäsuodatettu ja se on pullotettu korkealla alkoholiprosentilla.


Glenmorangie Astar, 57,1%

T: Pehmeän vaniljainen, bourbonmausteinen. Kookosta, vaniljaa, tammipuuta, nuorehkoa tynnyrimäisyyttä ja kesäistä hedelmäisyyttä. Puhdaspiirteinen ja hieman raikaskin. Tuo hieman mieleen piña coladan. Tuoksu on tasapainoinen kaikin puolin. Sanoinsin, että ihan nätti ja tyypillinen ex-bourbonfiilis.

M: Maussa intensiivisesti samoja komponentteja kuin tuoksussa. Tammitynnyri tuo kookoksista, mantelista, vaniljaista ja neilikkaista mausteisuutta. Hedelmäisyys on hieman öljyistä ja kesäistä. Jälkimaku on hieman kuivahtamaan päin jossa mausteisuus jatkuu. Vesilisä taittaa mausteista makeutta sitruksisemmaksi ja tuo maltaisuutta esille. Makuprofiili muuttuu myös hieman öljyisestä kuivemmaksi.

Tämä on oikeastaan tietyllä tavalla hyvä esimerkki onnistuneesta ex-bourbon kypsytyksestä, jossa on myös hyvä vivahde hedelmäisyyttä (keltaista ja vihreää omenaa), mutta hieman vaikean oloinen tuoksultaan ja maultaan. Tynnyrivahvuus tuo intensiivisyyttä, josta vedellä saa hieman makuprofiilia muokattua. Haastetta.


Toinen otsikon viskeistä on arvosteltu jo aiemminkin, mutta kertaus on opintojen äiti. Signet on siis ikämerkitsemätön viski, joka kuitenkin sisältää myös hyvin vanhaa viskiä (jopa 30yo), mutta mitään tarkkoja osuuksia ei kerrota. Viski julkaistiin samana vuonna kuin Astar (2008) ja sen valmistuksessa on käytetty paahdettua suklaamallasta, joka on hyvinkin tuttu tumman oluen ystäville. Tämän hinta on aika kova NAS-pullotteeksi (reilusti yli 100e) ja se on jakanut aika paljon mielipiteitä maistelijoiden keskuudessa.


Glenmorangie Signet, 46%

T: Toffeesuklaakonvehtia, karamellisoitua appelsiinia ja maltaisuutta. Hieman on seassa kahvimaisia ja jopa lääkemäisiä vivahteita. Pikkasen pääsee jotakin pistelevää ylitse, mutta ei paljoa. Lasiajan jälkeen pölyistä vanhaa huonekalua ja hitusen nahkamaisia piirteitä. Appelsiinia taustalla.

M: Maussa lämmintä suklaista maltaisuutta, kermakaramellia ja maitokaakaota. Vivahteita karamellisoidusta appelsiinista creme bruleeta ja muscovadosokeria. Jälkimaku on syvä ja leveä. Mausteista konvehtia, pehmeää paahteista maltaisuutta ja uunihedelmää.

Maku on tasapainoinen ja omaa hyvää syvyyttä. Maistuva viski, ei aivan niin hyvä kuin edellisen kerran perusteella muistelin, mutta Glenmorangien OB-pullotteiden kärjessä.



23 helmikuuta 2014

Pikkutarinaa uudistuneesta Silja Serenadesta ja Tukholmareissusta

Jälleen kerran tuli käytyä naapurissa vierailla. Kauaa siitä ei ole, kun viimeksi tarinaa vastaavasta reissusta kirjoitin, joten ei turinoida liikaa toistoa. Kirjoitanpa nyt kuitenkin muutaman mietteen Silja Serenaden uudistuksesta ja miltä se vaikutti viski- ja olutnautiskelijan silmin, kun nyt sattui reissu uudistuksen jälkeen.

Etukäteen olin lukenut lehdistä, että laiva saa hieman ehostetta jo reilusti yli 20-vuotiseen olemukseensa (muitakin kohennuksia toki on matkanvarrella ollut). Mistään älyttömistä uudistuksista ei kerrottu, mutta kyllä siitä sellaisen kuvan sai, että eron tulisi huomaamaan. Muunmuossa entinen tax-free tulisi olemaan reilusti isompi ja sisältämään viskiosastolla istumamahdollisuuden, jossa voi maistella viskejä. Tähän asiaan puutunkin heti, sillä olihan siellä sellainen muutaman nojatuolin istahduspaikka, mutta mitään maisteluihin viittaavaa en nähnyt. Ei vitriiniä missä avattuja pulloja, ei baaritiskiä jne. Ja koska meneillään oli hiihtolomaviikko, kauppa oli niin täynnä porukkaa lähes koko ajan, että suosiolla jätin istumiset baarin puolelle. Ei siinä ainakaan rauhassa olisi voinut mitään istuskella. Henkilökunta oli niin kiireinen, etten jaksanut odotella oikean henkilön metsästystä, joka asiasta olisi tiennyt.

maistelunurkkaus?

Mitä tulee valikoimaan, niin perussetillä mentiin. Lähinnä perustasoisia viskejä ja kaikki mahdolliset travel-retail versiot. Löytyihän sieltä myös lasivitriinihyllykkö, jossa oli kaikista hinnakkaimmat ja erikoisimmat pullot. Hieman oli kasvanut kokoa, mutta ei niitä viskejä montaakaan enempää ollut kuin aikaisemmassa vitriinissä. Hieman paremminhan ne toki oltiin saatu esille. Viskien lisäksi näytti myynnissä olevan jonkin verran kirjallisuutta aiheeseen liittyen, joka oli ihan hyvä idea. Ja kuten kaikkialla muuallakin, hinnat olivat nousseet aiemmasta.




Serenaden taxfreen lisäksi jotkin hytit ja muut kaupat olivat kokeneet uudistusta, mutta nämä eivät hypänneet mitenkään silmille, vaan laivan yleisilme oli lähes aiemman mukainen. Kävelykatu oli ennallaan ja ravintolatkin samaisilla paikoilla kuin ennenkin. Laivan yökerho, Atlantis showareena ja pubi olivat myös entisellään. Buffa on muuttanut nimensä Grande Buffe:ksi, mutta en käynyt mättöä syömässä, joten siitä en osaa mitään kertoa. Yksi asia oli ainakin saanut takapakkia. Viiniravintola Bon Vivant oli mielestäni kutistanut asettelujaan ja viinit olivat jotekin piilommassa. Valikoima näytti aika nihkeältä varsinkin portviinin ystävälle.

Toinen mikä saa kritiikkiä on laivan Pub. Old Port -baari sisältää reilusti huonomman valikoiman viskejä kuin sisarensa Symphonilla. Hyllyillä ei notkunut yhtäkään erikoisempaa viskiä, vaan kaikki olivat peruskamaa. Muutenkin jäi hieman sellainen fiilis, että koko viskitouhua oltaisiin ajamassa alas. Ei löytynyt edes viskilistaa, joka ainakin Symphonilta löytyi. Oluthyllytkin olivat hieman tyhjillään, tosin tämä saattoi johtua laivan suuresta ihmismäärästä ja Olympialaisista.

Olympialaiset toikin ihan kivan lisän matkaan, nimittäin oli aika hyvä tunnelma katsoa Suomen matsit isolla porukalla ja kannatusten kera. Olut maistui todella hyvältä matsia katsoessa ja risteilyn suosituimmaksi olueksi valikoitui Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel. Katkerampaa puolta piti BrewDog Punk IPA ja Flying Dog Classic Pale Ale. Oikein hyviä olivat kaikki kolme. Sain kokea Suomen otteluiden molemmmat tunnepuolet: Turpaanotto ja maukas voitto. Perjantain tappiota ei yhtään helpottanut se, että kapakan toisella puolella ruotsalaiset hurraa, lauleskelee ja juhlii omaa voittoaan. Onneksi lauantai olikin sitten suomalaisten päivä. Olihan se mahtavaa kun voitettiin pronssia. Onnea Leijonat! P.S. Onneksi en luvannut mitään hyvissä fiilinkeissä, jos Suomi voittaisi matsin, etenkään esim. Laphroaig 25:n ostoa....



Viskejä ei juuri tullut maisteltua koko matkan aikana, mutta muutama toki tuli kokeiltua. Varsinaista maisteleua en harrastanut, vaan ihan matsin kylkeen fiilismielessä nautin ja casinolla korttiviihteen kera. Oli muuten uskomattoman huono miesjakaja, kiitos tappioista PAF.

Yksi hyvä mäihä kävi myymälässä ostoksilla käydessä. Nimittäin Glengoynen pullo möllötti yksin yhdessä pienessä vitriinissä ja sen kohdalla oli hintakyltti, jossa luki 49,90e. Kyseinen Glengoyne löytyy omastakin viskikaapista (14yo Single Cask#1113) ja tiesin hinnan ainakin aiemmin olleen 99e näillä ruotsinlaivoilla. Hihkasin myyjän paikalle ja kysyin onko kyseisen viskin hinta 49,90e. Myyjä vastasi aika ylimielisesti, että siinähän se lukee. Noh sanoin hetimiten, että otan pari kappaletta mukaan. Noin kymmenen minuutin jälkeen myyjä ilmoittaa, että vitriinissä oleva pullo on viimeinen ja ojentaa sen minulle. Kassalla setä (joka tunsi ilmeisesti aika hyvinkin viskit) löi tuotteen hinnaksi kuitenkin sen 99e ja kun mainitsin hintakyltin kertovan 49,90e myyjä sanoo: "ei varmana ole, siinä on oltava virhe". Muutaman sananvaihdon jälkeen myyjä käy itse katsomassa (mukavan jonon kasvaessa taakseni) ja tulee takaisin tokaisten, "että onneksi olkoon, sinulla kävi mäihä". Muutama muukin jonosta heti huusi, että hekin ottavat yhden pullon, mutta eipä ollut mistä ottaa.

Tukholmassa tuli käytyä niissä perinteisissä myymälöissä ja tällä kertaa viskejä ei tarttunut mukaan. Pieni pettymys löytyi oluiden tarjonnassa. Ne hyllyt joissa yleensä parhaimmat oluet ovat, ammottivat tyhjyyttään. Tiedä sitten mikä kato oli käynyt, vai olinko vain huonoon aikaan liikkeellä. Yhtäkään olutta ei siis mukaan tarttunut, mutta sen sijaan yksi erikoisempi rommi löytyi. Täytyy myöntää, että olin jo hieman etukäteen rommivalikoimaa vakoillut ja tiesin mitä hakea. Noh, nyt sitä ollaan sitten taas yhtä pikkureissua kokeneempi ja seuraavaa pukkaa sitten kuukauden päästä työn merkeissä. Jos vaikka oluthyllytkin oltaisiin täydennetty siihen mennessä.

Kaappituliaiset

21 helmikuuta 2014

Glenmorangie Private Edition's - Companta ja Ealanta

Pitkästä aikaa Glenmorangieta tarkasteluun. Hiljattain olemme saaneet tältä tislaamolta uuden pullotteen heti vuoden alkuun ja avaus oli aika hyvä tislaamolle, sillä kyseinen viski meni kuin kuumille kiville. Tosin onko tuntuu kaikkien tunnetuimpien merkkien viskit mennä hyvinkin nopeasti kaupaksi ja netissä myydään sold outia. Hyvin on siis brändätty ja markkinoitu tuotteita etukäteen, kun ensimmäisinä päivinä, tai jopa minuutteina myydään loppuun.

Tämä uusin Glenmoranrgie on viides tässä nykyään vuosittaisiin erikoisjulkaisuihin, Private Edition -sarjaan, jossa julkaistaan aina tammikuun aikoihin uusi viski. Sarjaan kuuluu ennestään Sonnalta, v.2010,joka oli sarjan ensimmäinen julkaisu) Finealta, Artein ja Ealanta. Sarjan viskit on pullotettu 46% alkoholivahvuudella ja ovat kylmäsuodattamattomia. Kaikki ovat olleet enemmän tai vähemmän pienemmän erän "limited release" julkaisuja.

Companta tulee Gaelin kielestä ja tarkoittaa ystävyyttä (taas vaihteeksi). Viski on alkuun kypsytetty ex-bourbontynnyreissä, josta noin 60% on jatkokypsytetty Burgundin Côtes de Nuits -alueen Grand Crú Clos de Tart -viinitynnyreissä, jonka viineissä suurin osa käytetyistä rypäleistä on Pinot Noir (punaviiniä). Loput 40% viskistä on kypsytetty Rhônen viinialueella Ranskassa, Côtes du Rhône -viinitynnyreissä, jossa on aiemmin ollut makeaa väkevöityä viiniä. Viskin luoja on "puupioneeri" Dr. Bill Lumsden.


Glenmorangie Companta Private Edition, 46%

T: Tuoksussa tuntuu heti alkuun punaviinisiä aromeja. Alussa kumimaisuus on aika vahvaa, mutta sen lisäksi on myös sherryvivahteista tummuutta ja kuivuutta. Tämän pitää hengitellä reippaasti, jotta muut kuin tunkkaiset viinivivahteet pääsevät esiin. Alta paljastuu kuivattuja tummia hedelmiä, mausteista rypälettä ja vanilja. Tuoksu ei kyllä imartele, se on mielestäni hieman keskeneräinen ja epäkypsä. Kumisuus häiritsee eniten.

M: Maussa viinisyys tuntuu runsaana tuoden happamuutta ja kuivuutta. Samaa tuoksun kumista olemusta on myös maussa. Suutuntuma on ohut ja kuivattava. Ylikypsää hedelmää (omenaa ja rypäleitä), sekä päälleliimattua viinisyyttä. Alusta keskivaiheille viski on jotenkin epätasapainoinen ja maut tuntuu päälleliimatuilta. Vasta jälkimaussa viskin paremmat puolet tulee esille ja tasapainoa alkaa löytymään. Alta tulee mausteista Glenmorangieta, vaniljan, sitruksen ja tumman nahkaisuuden kera.

Vaikken hirveästi tältä odottanut, niin mielestäni tämä on yksi heikoimmista esityksistä mität olen Glenmorangielta maistanut. Vesilisä avaa viskiä ja parantaa sitä reippaasti tuoden makeutta ja mausteisuutta, mutta silitin tuntuu, että viinikypsytys ei ole tässä mielestäni onnistunut.

Kuva: Thegreenwellystop.co.uk

Toinen masitelluista viskeistä on sarjan Ealanta, joka julkaistiin jo viime vuoden alussa. Saimme myös Suomessa mahdollisuuden tähän viskiin, sillä viski saatiin Arkadian myymäläänkin myyntiin juuri ennen Uisge 2013 -tapahtumaa. Lisäksi Uisgessa tarjoutui tilaisuus maistaa kyseistä viskiä ja itse tartuinkin tilaisuuteen maistellen tuolloin kyseistä viskiä ensimmäisen kerran. Mieleen jäi sen voimakkaan tamminen ja bourbonmainen vaikutelma. Tänäkin vuonna odottelin uusimman viskin olevan Uisgessa, mutta Glenmorangieta ei tänä vuonna nähty koko tapahtumassa.

Kyseinen viski, Ealanta, on vuonna 1993 tislattu ja koko 19-vuotisen kypsytyksensä viettänyt uudessa Missourin Ozark-vuorilta peräisin olevassa amerikkalaisessa tammessa. Toisin kun bourbonin valmistuksessa, tynnyrit on raskaasti paahdettu sisältä, ei charrattu (kiitos infosta POP). Tämänkin nimi tulee myös Gaelin kielestä ja tarkoittaa "Skilled & Ingenious", joka voidaan kääntää esim."taitavaa ja oivallista".
Kyseinen viski oli Jim Murrayn mielestä paras viski Whisky Bible 2014 mukaan.


Glenmorangie Ealanta Private Edition, 46% 

T: Hyvin vahvan mausteinen. Uusi tammi tuo kyllä vahvat pohjat tälle. Vahvasti tuo mieleen bourbonin ja jopa ruisviskin. Tosin jokseenkin nuorekkaammin. Puu korostaa maltaisuutta. Tumman sävyistä hedelmää (karamellisoitu appelsiini, kookos) ja pitkä. Tuntuu ikäistään nuoremmalta. Ainakin hyvin erilainen kuin skotit yleensä. Ja omalla tavallaan ihan hieno, mutta luulen, että jos et pidä bourbonista, et pidä tämänkään tuoksusta.

M: Maussa iän jo huomaa. Suutuntuma on syvä ja tasapainoinen. Mausteisuus jyllää myös maussa, mutta mukavan pehmeästi. Tynnyrin paahteisuuden voi aistia paahdettuna paahtovanukkaana, omenakakkuna ja vaniljakeksinä. Suuhun tulee jälkimaussa pientä pikanttiutta ja hedelmäisyyttä (uuniomenaa). Pitkä jälkimaku. Kokonaisuudessaan hieno tuote ja bourbonin ystävänä tämän mausteisuus ei häiritse minua. Hyvä erilainen tuote, joka on onnistunut hienosti.

Kuva: Maltimpostor.com


19 helmikuuta 2014

Käsityöläisoluilua 2014

No nyt niistä Alkoon tulleista käsityöläisoluista. ”Käsityöläishenkisyys ja uudet, uniikit konseptit ovat koko kampanjan idea. Tänä vuonna mukana on huippuvalikoima klassikko-oluttyyppejä tuoreella otteella ja myös hyvin ainutlaatuisia erikoisuuksia”, kertoo Alkon tuoteryhmäpäällikkö Mika Kauppinen. Jep, en tiedä huippuoluista, mutta onhan se hyvä juttu, että ainakin kerran vuodessa saadaan pienpanimoiden tuotteita saataville kotiin ostettavaksi. Mielestäni tällaisen pitäisi olla kyllä useammin nähtävä ilmiö, mutta valtion alkoholitaktiikka ja Alkon monopoliasema pitävät huolen ,ettemme saa nauttia näistä useammin kotiolosuhteissa.

Hyvissä ajoin SoMe mainosti näiden tuloa Alkoon ja lopulta ne ilmestyivätkin 3. helmikuuta hyllyille. 13 suomalaista ja kaksi ulkomaalaista olutta jyräsi tilaa ahtaista Alkon hyllyistä. On se hyvä, että ainakaan vielä maitokaupan bulkkioluet eivät vie tilaa Alkon hyllyistä, sillä muuten saattaisi tehdä tiukkaa asettelut. Tässä vielä listaus oluista jotka hyllyille tuli:

Beer Hunters Keripukki
Prykmestar Kahvi Stout
Teerenpeli Mokkamatti
Stadin Panimo Double Oat Malt Stout
Bryggeri Helsinki Senaattori
Lammin Sahti Pyy
Pyynikin Presidenttisahti
Laitilan Kievari Agricola
Saimaan Marsalkka Double IPA
Hiisi Pläkki
Rekolan Amerikan Eno
Suomenlinnan Thor Bock
Malmgård Emmer Tripel
Ridgeway Imperial Russian Stout
Innis & Gunn Toasted Oak IPA

Look's like a plan!

Omaan kaappiin arvioitavaksi päätyi näistä alleviivatut yksilöt. Muutama saattoi jäädä hyllyyn hinnan ja kiinnostavuuden vuoksi. Täytyy katsoa jos myöhemmin noita löytyy, niin saattaa kaappiin eksyä. Yksi omalla kohdalla suosikeista näistä on Pyynikin Presidenttisahti. Hienoa, että saadaan myös sahtia valikoimiin. Myös Innis & Gunn kuulostaa oikein hyvältä, tosin panimon peruspullote ei ole omia makunystyröitä pahemmin hetkauttanut. Muutama kahviyksilökin on ja nämä otan varmaan erikseen muutaman muun kahviaiheisen oluen kanssa maistoon. Oluet on maisteltu neljän päivän sisällä, kahden pareina.


Lammin Sahti Pyy, 7%
Pils-, pale ale-, cara pale- ja värimaltaat, Hallertau- ja Magnum-humalat. 47 EBC ja 22,5 EBU.
T: Tahmaisen siirappinen ja karamellinen. Humalaa ja paahteisuutta mietona. Makean hapan tuoksu.

M: Maku on samoilla linjoilla. Suutuntuma on kohtalaisen kevyen ja hieman siirappinen, suuhun tulee kevyen tahmeaa karamellisuutta, jota höystää kevyt humalaisuus. Paahtoa ei juuri tunnu. Ehkäpä hieman paahdettua karamelliä löytyy. Jälkimaku kevyen humalainen, jossa makeaa nekkukaramellia mukana. Helppo ja kohtalaisen maukas jokapaikanolut. Toimnii varmasti saunan jälkeen erittäin hyvin rapsakan ja kevyen ja ohuen humalaisen makeuden vuoksi.


Laitilan Kievari Agricola, 8,5%
Tämä olut on tuotettu yhteistyössä Mikael Agricola -seuran kanssa kunnianosoituksena Suomen uskonpuhdistajalle ja Suomen kirjakielen isälle. Reseptissä belgialaiset pale ale-, melano- ja bisquit- maltaat, Northern Brewer- ja East Kent Goldings-humalat. 59,8 EBC ja 16,8 EBU.

T: Mausteisen banaaninen ja hiivainen. Ensin efekti nam, mutta toisaalta tulee hieman aromatisoitu fiilis. Taikinaa, kardemummaa, neilikkaa ja mallasta. Erottuu puolekseen mausteisen hiivaisuuden takia.

M: Suutuntuma on kieltä puuduttava, makean jälkisamea. Maku ei ole niin mausteinen ja makea kuin tuoksu antaa ymmärtää. Alkuun hiivaista hedelmäisyyttä, neilikkaa, mallasta, pientä imeläisyyttä ja hyvin mietoa humalaa. Jälkimaussa maut aika lailla katoaa pian. Suuhun jää pieni vivahde hiivaa ja tummaa hedelmää. Aika helppo myös ja suutuntuma on kohtalaisen rapea, mutta keskivaiheilta eteenpäin jää hieman pliisuksi. Jälkimaku turhan lyhyt. Helpoksi mökkisaunaolueksi. Voisi kuvitella tämän olevan aika hyvä "entry-level" tässä kategoriassa.



Stadin Panimo Double Oat Malt Stout, 6,8%
Suodattamaton, pastöroimaton ja lisäaineeton, Pilsner-, Vienna-, Pale Ale-, karamelli- ja kauramallasta sekä paahdettua ohraa. Olut on aromihumaloitu Cascadella ja Magnumilla. IBU 60 ja väri 135 EBC.

T: Suklaista paahdettua kauraa, josta tulee mieleen etäisesti suklaakaurapaistos. Paahteisuus on kohtalaisen vahvaa ja kahvista. Kaura tuo makean vivahdetta ja lisäksi humalat tuntuu reiluhkosti aromissa, aromihumalointi on siis tehnyt tehtävänsä.

M: Suutuntuma on kuohkean viljainen ja hieman leipämäinen. Melko kuiva alusta alkaen ja keskivertoa voimakkaampi paahteisuus sekä humalaisuus kääntää kauran tuomaa makeutta. Valtaa pitää humalat ja jauhokas paahteisuus. Runko jää hieman ohueksi ja makusyvyyttä ei ole ainakaan ylimääräistä. Ei oikeastaan kovin vahvoilla olla. Paahdetta, vahvaa kitkerää kaakaota ja humalaa, muu jää puuttumaan.


Malmgård Emmer Tripel, 8,3%
Suodattamaton, Emmervehnällä ja sokerilla höystetty Tripel. 33 EBU, 13 EBC.

T: Humalaisen makea ja metsäinen. Hunajaa ja hieman alkoholisuuttakin löytyy. Lagermaista viljaisuutta on taustalla samoin myös aavistus vehnämäistä banaania. Hedelmäisyys on rypäleistä ja appelsiinista (kuorta).

M: Suutuntuma on hunajainen, miedon hiilihappoinen ja hieman tahmea. Maussa alkuun tulee Makeaa hunajaisuutta, miedon yrttistä humalaa ja Ylikypsää vihreää rypälettä. Jälkimaku on keskiasteisen humalainen ja miedon makeanvivahteinen (kanervahunajaa). Vehnä tuntuu pehmentävän tätä mukavasti. Alkuun tuntui jotenkin tavalliselta ja hieman alkoholiselta. Pienen ajan jälkeen olut kuitenkin avautui ja viljainen sekä hunajainen pehmeys miellytti. Kyllä tästä hyvät fiilikset jäi.


Ridgeway Imperial Russian Stout, 10%
Pale ale-, cara-, crystal-, suklaa- ja meripihkamaltaat, mustat paahto- ja paahdetut ohramaltaat, Target-, Challenger- ja Styrian Goldings-humalat, lisäksi ruokosokeria. 38,5 EBU, 102 EBC.

T: Ytimekäs tuoksu. Aika sopivasti tasapainossa, paahteisuus, humalaisuus ja makeus. Kuohekaa mokkaisuutta, hedelmäinen rapsakka ja hieman hapan humalaisuus, jauhoista kaakaota. Tuoksu ajaa hyvin asiansa.

M: Maku on myös happaman leipäinen, miedon humalainen, josta paahteisuus vie otetta. Suutuntuma aika notkea ja hedelmäinen. Hiilihapot on aika tasapainossa muun kanssa. Jälkimaussa reiluhkosti paahtoa ja keskiverto humalaisuus ja nämä ovat hyvin tasapainossa makeuden kanssa. Hyvin tummaa suklaata ja hedelmää. Hyvät ainekset, kohtalaisen intensiivinen makuprofiili. Onnistunut maukas olut, kärkijoukkoon.




Beer Hunters Mufloni Keripukki, 7%
Pale ale-, karamelli-, paahdetut ohra- ja vehnämaltaat, Columbus-humalaa, mausteina vanilja, valkosuklaa ja kookos. Mielenkiintoinen yhdistelmä. 43,1 EBU ja 223 EBC.

T: Pliisumpaa samankaltaista tuoksua kuin edellisessä Ridgewayssä. Kaikki on vain tuunattu alemmas ja piilomaassa. Jauhoista paahteisuutta tuntuu enemmän ja humalaa on vähemmän. Maltauisuus on päällimmäisenä hyvän hedelmäisyyden kanssa. Ei tosin vedä vertoja Ridgewaylle.

M: Maku alkaa kuivan kaakaojauhoisena ja jopa hieman suolaisena. Makeus on hyvin piilossa. Tummaa suklaata (oikein tummaa), poltettua kahvia ja palanutta leivänkuorta. Paahteisuus on kohtuu vahvaa ja sitä korostaa kuiva maku. Mausteet on aika piilossa. En tästä kovinkaan löydä valkosuklaata enkä kookosta. Jokseenkin hieman ohut ja yksinkertainen. Ei kilpaile kärkisijoista.

Agricola kaatuu lasiin

Taso koko setissä ei mielestäni ollut mitenkään erityisen hyvä. Muutama tuolta erottui joukosta edukseen ja tällä perusteella sain jonkinmoisen rankingin aikan. Tässä raportissa maistetuista ja erikseen maistetuista Presidenttisahdista ja Toasted Oak IPAsta, Nikolaksen top-4 näyttää tältä:

1. Pyynikin Presidenttisahti
2. Ridgeway Imperial Russian Stout
3. Laitilan Kievari Agricola
4. Malmgård Emmer Tripel

17 helmikuuta 2014

Innis & Gunn Toasted Oak IPA, 5,6%

Tämä otetaan myös erikseen tarkasteluun Alkon käsityöläisoluista. Olen tältä panimolta maistellut aiemmin muutaman tuotteen, jotka löytyvät (löytyivät) myös Alkon valikoimista. Näistä rommitynnyreissä viettänyt oli jokseenkin erilaisen hyvää, mutta tiettyä vetisyyttä siinäkin oli. Perus Innis & Gunn Oak Aged Beer on mielestäni liian vaisu ja tylsä. Lisäksi siinä on oudon jauhoista toffeisuutta (kermaista toffeisuutta), joka häiritsee. Näiden maistamisesta tosin on jo jokunen vuosi, eli en tiedä jos maku siitä olisi jotenkin muuttunut, mutta epäilen sen kovin paljoa muuttuneen.

Oluen esikuvana oli Deuchars IPA, Caledonian Breweryn olut. Panimomestari Dougal Sharp pani aikoinaan olutta viskitynnyrissä vain "marinoidakseen" tynnyrit oluen maulla. Tämän oluen ei ollut tarkoitus päätyä myyntiin, vaan ainoastaan tuottaa tarvittavat tynnyrit Grant's Ale Cask Reserve -viskin kypsytykseen. Grantsin (William Grant & Sons) työntekijät kuitenkin maistoivat kyseistä olutta ennen sen kaatoa viemäriin ja siinä kävikin niin, että olut miellytti työntekijöiden makunystyröitä sen verran, että muutamia puheluita vaihdettiin puoleen ja toiseen ja niin Dougal Sharp löysi itsensä pian William Grant & Sonsin palveluksesta. Oluen ympärille rakennettiin yhtiö nimeltä Innis & Gunn. Perustuote Innis & Gunn Oak Aged Beer lanseerattiin 2003 elokuussa. 80 % panimon viennistä menee Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Ruotsiin.

Innis & Gunnin oluet pannaan nykyään Glasgow'ssa Wellparkin panimossa, jossa myös pannaan Tennent's-olutta. Panimo on julkaissut vuoden 2003 jälkeen huimat 36 eri olutta, joista otsikon olut on viimeisin Suomeen saatu vahvistus. Toasted Oak IPA, on tynnyrikypsytetty olut, jota on kypsytetty 41 päivää ennen pullotusta. Olut on humaloitu kolmessa erässä Goldings- ja Styrian Goldings-humalalla. Ohramaltaiden lisäksi siihen on lisätty vehnämaltaita, joka tuottaa paremman vaahdon ja suutuntuman. 38,6 EBU ja 13,9 EBC.



Innis & Gunn Toasted Oak IPA, 5,6%

T: Samaa toffeeta ja puuta kuin perustuotteessa. Aika vaisua ruohoista humalaisuutta ipaksi. Alkuun tuo humalaisuus tuolta kurkistaa enemmän, mutta laantuu ja peittyy toffeen ja kerman sekaan. Tuoksu on aika raikas, mutta jään kaipaamaan hedelmäisyyttä, etenkin sitruksia.

M: Ensipuraisu on limettinen, ruohoinen ja hiilihappoinen. Raikasta kesäistä fiilistä. Kuin suihkulähteeseen astuisi kesähelteellä, hiilihappoisuus, mieto sitrushappoinen humalaisuus ja raikas lähdevesi ottavat valtansa. Makumaailman on aika kapea ja humalan sekä yksioikoisen puserretun sitruunan lisäksi tästä ei muuta irtoa. Melkein kuin joisi meksikolaista raikasta ohutta olutta sitruunaslaidin kanssa. Hyvin kevyt.

16 helmikuuta 2014

Laphroaig Quarter Cask (2013), Laphroaig 18yo OB (2012) ja Laphroaig 10yo OB (2013)

Mahtavaa, käsittämätöntä, onko tämä näin hyvää, oho! jne jne.... Näin se menee usein, kun ensikertalainen maistaa halpojen blendien jälkeen ensimmäistä savuista single malt -viskiä. Yksi näistä kolmesta nyt maistellusta viskistä on se yleisin viskin maailmaan vetävä yksilö, joka aina vain jaksaa yllättää uudet tulokkaat. Kyseinen viski, Laphroaig 10yo, on myös yksi yleisimmistä mallasviskeistä, joita peruskapakoissa löytyy Glenfiddich 12yo lisäksi.

Täytyy myöntää, että kyseinen viski on myös yksi niistä ensimmäisistä mallasviskeistä joihin itsekin tuli tutustuttua aikoinaan. Mieleen on tuolloin jäänyt sen pehmeän savuinen ja vaniljainen tuoksu. Eipä tuo tuoksu niistä mielikuvista paljoa ole muuttunut. Eipä ihme että juuri kyseinen viski on se innostus lähteä tutkimaan mallasviskin maailmaa. Siihen tarvitaan vain ne muutamat tosiasiat, että tämä viski löytyy joka puolelta ja kun kuulee, että se on savuinen, niin kuriositeetti kasvaa kynnyksen yli ja pikku kännin päälle perus kolmosten lisäksi tämä tarjoaa mukavan maukkaan elämyksen.

Perus kymmenvuotiaan lisäksi tässä on kahden muun viskin nootit, joista varsinkin toinen nauttii kovasta suosiosta. Nimittäin sitten kun tämä kymppi on tullut jo tutuksi ja janoaa lisää kokemuksia, tulee kyseeseen QC. Tässä onkin jo sitten enempi ytyä ja tottumaton nautiskelija saattaa pelästyä. Tai sitten se on se viimeinen niitti, josta harrastus lähtee uuteen lentoon.

Vuonna 2004 julkaistu Quarter Cask on nimensä mukaan osittain kypsytetty pienemmissä n.100-125l tynnyreissä, jolloin viski on enemmän kosketuksissa puun kanssa (tynnyripinta-ala suhteessa isompi). Tämän vuoksi viski kypsyy nopeammin ja on valmis nautittavaksi lyhyemmän kypsytyksen jälkeen. Tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta eri lähteiden mukaan tämä olisi noin 5-8yo ikäistä. Viski viettää alkuaikansa (x-määrä) kuitenkin ex-bourbontynnyreissä ennen siirtoa pienempiin tynnyreihin. Joissain lähteissä tästä ei mainita mitään, kun taas toisissa mainitaan pienempien tynnyreiden olevan vain viimeistely. Tosiasiassa tämä riippunee tislaamomestarin tekemästä arviosta, koska viski on valmis.
Kympin ja QC:n lisäksi maistossa oli myös perusvalikoiman iäkkäämpi versio. Tämä 18-vuotias versio korvasi perusvalikoimassa aiemman 15-vuotiaan version vuonna 2009.

Laphroaig käyttää suurimmaksi osaksi first fill ex-bourbontynnyreitä ja maltaiden fenolipitoisuus on luokkaa 35-60ppm riippuen kuinka paljon omaa mallasta käytetään (oma mallas 40-60ppm ja vieras 35-45ppm).


Laphroaig Quarter Cask, 48% (2013)

T: Nuorta viljapölyistä savua ja turvetta, vaniljaa ja merellisyyttä. Yllättävän raikas. Muistelin tämän olevan tunkkaisempi. Savuisuus on pölyisen sameaa ja hieman tuhkaista. Taustalla mausteista merellisyyttä (vaniljaista merilevää) ja mietoa yskänlääkettä. Maltaisuus on nannaa ja toimii hyvin merellisen ja nuoren savun kanssa. Mukava tuoksu varsinkin alkuun, ajan kanssa hieman tunkkastuu.

M: Maltaista ja ytimekästä turvesavuisuutta, jonka seassa vanilja, jodia, tammea ja hieman vihreää heinää. Suutuntuma on juuri sopiva. Jälkimaussa suuhun jää sopivan voimakas turpeisuus ja vaniljaisuus. Lisäksi on Viljaista tynnyrimäisyyttä. Makean tervainen lääkemäisyys viimeistelee maun mainiosti. Hyvää.

QC 2012


Laphroaig 18yo OB, 48% (2012)

T: Tervapastillia ja toffeenvivahteista vaniljaa. Merellisyys on hiukan suolaisemnpaa ja tuntuma on pehmeämpi ja pyöreämpi. Savuisuus on kypsempää ja turpeisempaa, mutta hiotumpi ja syvällisempi. Mukana yrttimäisiä komponentteja. Sama makean tervainen savuisuus löytyy ajan myötä.

M: Täyteläisempi ja tasapainoisempi kuin QC. Maku on pehmeän merellinen, josta löytyy jodia, levää ja tervaa. Jälkimaussa vaniljaa, tammea ja hitusen persikkaa. Maku on kehittynyt ja pehmeä.

Molemmat olivat oikein hyviä. 18yo ollessa syvempi ja pehmeämpi, QC toisaalta omaa persoonallisemman maun. Näistä valinta olisi tämän perusteella Quarter Cask.


Laphroaig 10yo OB, 40% (2013)

T: Lämmintä lääkemäisyyttä, merisuolaa, levää ja rantakiveä. Mineraalista ja turpeista savuisuutta. Tuoksu on pehmeä ja maltillinen. Kahdesta edellisestä lähempänä 18-vuotiasta, muttei niin syvä ja voimakas. Myös samaa viljaisuutta kuin QC:ssä, mutta paljon miedompana.

M: Pehmeää BBQ-savua, vaniljaista poltettua puuta ja pyöreää merellisyyttä. Pehmeä ja kohtalaisen tasapainoinen suutuntuma. Alkuun ei savun, turpeen ja merellisyyden lisäksi juuri muuta löydy, mutta keskivaiheilta alkaa mausteisia ja merellisiä vivahteita esiintymään. Jälkimaku on hyvä, mutta hieman ujo. Perushyvä savuviski ja jää ympäripyöreydellään molempien aiempien jalkoihin. Aloitteleville ideaalinen.


14 helmikuuta 2014

Pyynikin Presidenttisahti, 9,5%

Sen verran harvoin saa nauttia kotiolosuhteissa tästä perinneherkusta, eli sahdista, joten otanpa tämän yksilön erilliseen käsittelyyn. Kyseinen tuote kuuluu Alkon 2014 saapuneeseen erään käsityöläisoluita. Yhteensä siis 15 tuotetta, joista kaksi ulkomaanvahvistusta ja kolmetoista kotimaista. Näihin kolmeentoista mahtuu yksi Sahti. Hyvä että saatiin hieman poikkeava tuote tarjontaan ja mitäö olen kuullut ja lukenut, niin varsin hyvän vastaanoton on tämä saanut. Itse olin heti innoissani tästä, joten ostin muutaman pullon kaappiin hetimiten. Nyt ensimmäisen maistettua, täytyypi ostaa muutama lisää.

Sahtihan ei perinteisesti ole tarkoitettu säilytettäväksi, vaan hetimiten juotavaksi. Sahtia kuuluu säilyttää kylmässä ja tällöinkin sen säilyvyys on vain jokunen kuukausi ja jopa vähemmänkin.Tämä yksilö poikkeaa kuitenkin hieman perinteisestä sahdista, sillä reseptiä on erityisesti pohdittu myös säilyvyyden näkökulmasta. Tuotehan ei edes ole kylmäkaapissa suurimmassa osassa alkoja, vaan löytyy muiden käsityöläisoluiden joukosta.

Ihan tarkkaa historiaa, tai salaa tähän en tiedä, mutta mitä olen lukenut ja kuullut, niin säilyvyyttä on auttanut tämän keittäminen (yleensä ei keitetä), hapen poisto pullosta ja tähän lisätty runsas kataja sekä humala. Sahdissahan ei perinteisesti humalaa ole juuri käytetty, mutta tästä sitä löytyy. Enpä itse olekaan aiemmin maistanut humaloitua sahtia, joten sinänsä mielenkiintoista mitä tämä tuo tullessaan. Valmistukseen on käytetty Alkon sivujen mukaan maatiais- ja jalohumalaa, katajaa ja meriheinää, tietenkin veden sekä sahti- ja ruismaltaiden lisäksi. Katkeroaineita löytyy 34,6 EBU ja väri on 77,6 EBC. Ja eiku syömään...


Pyynikin Presidenttisahti, 9,5%

T: Ah, perinteisen sahtinen, banaaninen, samean utuinen, makean hedelmäinen, humalakin tulee esille samoin kataja. Taustalla pehmeästi ruismaltaita ja taikinaisuutta. Tuoksu on minusta todella hyvä. Sopivan täyteläinen ja suorastaan syötävän houkutteleva.

M: Maku lunastaa tuoksun antamat odotukset. Heti alkuun maltaista ja makeahkoa hedelmäisyyttä, jossa mukavasti banaania. Lisäksi humala antaa pientä potkua, juuri sopivasti. Kataja ja ruis on kivasti läsnä, ei vie liikaa huomiota, mutta on tuntuvasti mukana. Suutuntuma on sopivan pureksittava ja samalla raikas. Jälkimaku jättää tyypillistä makean maltaista ja hedelmäistä sahtimaisuutta pyörimään. Loistava!

Tämä oli jopa parempaa kuin odotin. Melkein pitäisi pistää palautetta panimolle, että ovat kyllä onnistuneet tekemään huiman tuotteen, kiitos! Nyt on oiva tilaisuus oluenystävän kokeilla sahdin maailmaa, vaikkei se aiemmin olisikaan ollut oma juttu. Ei tästä voi olla pitämättä. Ei ole muuten sahdin, rantasaunan, nuotion ja kesäisen illan voittanutta yhdistelmää.... sitä odotellessa.

Herkkusahtia

13 helmikuuta 2014

Highland Park 25yo, OB, 45,7%

Koska Uisgessa tulee pääsääntöisesti maisteltua 1-2cl annoksia ja alla saattaa olla useampi viski, niin niiden arvostelu ja varsinkin liian jyrkät johtopäätökset eivät ole kovin perusteltua. Maistoin otsikon juoman uudelleen Uisgen perjantaipäivänä heti ensimmäiseksi, mutta juomasta jäi hieman pliisu fiilis verrattuna mitä muistelin sen olleen viimeksi kun sitä maistoin. Nyt ajattelinkin pientä uusintamaistoa, kyseessä on kuitenkin hieno juoma ja voittihan se Uisgen raadin ykkössijankin omassa ja koko tapahtuman sarjassa (voittajat Uisgessa tästä).

Muistelen taannoin käyneeni Alkossa (Arkadia) katsastamassa Suomelle pullotettua Benriachia (Rioja finish). Hyllyillä pähkäilin ja tuskailin reilua 110e hintaa ja koitin saada mieleni käännettyä hinnasta pois ja mietiä muita asioita. Hetken pähkäiltyä ja pulloa näpläiltyä viereen ilmestyi iäkkäämpi rouva myyjän kanssa. Rouva kysyi myyjältä: Onko noita Highland Parkin 25yo enemmän kuin tuo yksi tuossa hyllyssä? Myyjä vastasi, että niitä on kolme jäljellä, johonka rouva sitten tokaisi, että ottaa ne kaikki kolme. Noh, tässä vaiheessa meikäläinen ottaa benkun kouraan, naama lattiaa kohden suuntana kassalle päin ja makselin kiltisti sen reilut 110e. Tuli kyllä köyhä olo, ottaen huomioon, että HP 25yo taisi maksaa kuitenkin lähemmäs 300e pullo.... Mitä jos isovanhempasi antaisivatkin villasukkien sijaan Highland Parkin 25yo viskin joululahjaksi?

HP25 on kokenut alkoholivahvuudessa muutoksia ajansaatossa. Aikoinaan viskiä on ollut saatavilla ainakin 53,5%, 51,5%, 50,7% ja 48,1%. Otsikon kyseinen viski on 45,7%, joten näiden eri pullotteiden välillä voipi olla hyvinkin paljon eroja. Uisgessa maistamani HP oli myös 45,7%. HP25:ssä käytetään noin 60% first-fill -sherrytynnyreitä ja loput 40% on refill-tynnyreitä. Tynnyrit ovat pääosin eurooppalaista tammea. Ensimmäinen 25yo OB pullo julkaistiin vuonna 1997.

Ei hassumpi pakkauskaan

Highland Park 25yo, OB, 45,7%

T: Hienostunutta vanhaa tammitunnelmaa. Vaniljaa, kanervahunajaa ja aavistus turpeisuutta. Puu on tässä todella kauniisti integroitunut. Tuoksu on makeampi ja hienompi kuin 18yo HP:ssä. Kanervaisuutta on myös mukana. Tätä nuuhkii kauemminkin. Vaniljakermajäätelöä, omenapiirakkaa.... Paahdettua karamellisuutta. Oikein hieno.

M: Alkuun jopa hieman hapokas (sitruksinen ja punaviinimarjainen). Tammisuus avautuu ja tuo vanhan tynnyripuun tuntua, vaniljaa, kanelia, hunajaa, kanervaa ja maltillista maltaisuutta. Tämä on erittäin tasapainoinen ja hieno. Suutuntumassa on ehkä hieman ohutta meininkiä, mutta makukirjo ei ole lainkaan ohut vaan sopivan intensiivinen. Jälkimaku on hyvin pitkä ja maukas. Tammimausteet tanssii valssia pitkään.

Nyt taas kotona maistettuna täytyy kyllä myöntää, että on paikkansa ansainnut viski. Oikein hyvää.

Ylpeä 25

11 helmikuuta 2014

Fuller's Past Masters 1966 Strong Ale & Past Masters Old Burton Extra

UISGEt on tältä vuodelta koettu ja on aika palata maistelussa arkeen. Jokusen verran viskejä on nyt tullu maisteltua (mukaanlukien kasa rommeja), joten on oluen vuoro. Olutblogit on täpösen täynnä käsityöläispanimoiden oluita (jotka odottelee itsellänikin maisteluvuoroa), joten otetaanpa hieman vaihtelun vuoksi muuta olutvarastosta maistoon. Tarkemmin tämänkertainen olutretki kulkee Ison Britannian maalle, Länsi-Lontooseen. Kyllä, kyseessä on jälleen minun lempipanimo Englannista, Fuller's. Viimeaikoina on maisteltu tältä Vintage Aleja, talviolutta (Old Winter Ale) ja erikoisempaa tynnyrikypsytettyä alea (Fuller's brewers reserve no.4).

Nytkin on vuorossa hieman tavallisesta valikoimasta poikkeavat oluet, Past Masters -sarjalaiset. Tämän sarjan oluita voi kuvata yhdellä Fullersin kuvaamalla lauseella: Epic Ales from the Fuller's Brew Book. Eeppisistä en tiedä, mutta ainakin historiana kerrottuna nämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Tähän panimon reseptikirjaan on koottu vuodesta 1845 lähtien kaikki reseptit mitä eri oluissa on Griffin Breweryllä käytetty. Nykyinen panimomestari John Keeling loi tämän Past Masters -sarjan, jossa käytetään tämän kirjan vanhoja reseptejä. Oluet on tehty mahdollisimman tarkasti jäljittäen kyseisen ajan metodeja ja aineksia.

Sarjaan kuuluu tällä hetkellä neljä olutta. Ensimmäinen julkaisu oli XX Strong Ale. Sen alkuperäinen resepti oli vuodelta 1891. Seuraavana julkaistiin vuoden 1893 reseptiin perustuva Double Stout, joka nimensä mukaan oli vahva ja intensiivinen stout. Näiden kahden jälkeen on julkaistu vielä nämä otsikon kaksi julkaisua, jotka olisi nyt tarkoitus maistella.

Ensimmäinen näistä kahdesta on kolmanneksi julkaistu Old Burton Extra. Tätä olutta pantiin ensimmäinen kerta 10. syyskuuta 1931. Tämän oluen olen ostanut jokunen aika takaperin Arkadian Alkosta Helsingistä. Olutta oli ainakin vielä kuukausi takaperin saatavilla. Sarjan kaksi ensimmäistä olutta oli tarjolla samaisessa myymälässä joskus 2012 vuoden liepeillä. Alkon sivujen mukaan Old Burtonin katkeroaineet on 45 EBU ja väri 58 EBC. Reseptin aineksia ei Alkon sivuilla luetella, mutta alkuperäiseen reseptiin kuului aikanaan Palemallasta, maissitärkkelystä, Goldings- ja Fuggleshumalaa, sekä ruokosekeria.

Viimeisin julkaisu tähän sarjaan oli 1966 Strong Ale. Tämän resepti on peräisin ajalta, jolloin The Beatles oli täydessä vauhdissa, eli 1966. Oluen ostin Ruotsista joulun aikoihin. Kirja josta reseptit on peräisin, oli paikoitellen niin tarkka, että jopa lämpötila oli kirjattu ylös tämän oluen ensimmäisenä panopäivänä 20. kesäkuuta 1966.

Tästä voit katsoa kymmenen minuutin videopätkän kyseisen sarjan synnystä ja tarinasta.




Fuller's Past Masters 1966 Strong Ale, 7,3%

T: Terävän hedelmäinen ja toffeepaahteinen. Hieman metallisuutta, käynyttä mallasta ja sitrusta. Pähkinää, punaviinimarjaa ja multaa. Aika yksinkertainen.

M: Alkuun metallisuutta (rauta), mietoa humalaa, mietoa paahtoa ja pähkinää. Taustalla lehtitaikinaa. Hieman hengitettyään mukaan tulee makean pihkaista katkeruutta. Jälkimaku pehmenee ja tuo kuivempaa maltaisuutta, jonka mukana kevyttä kuivaa hedelmäisyyttä. Suutuntuma on aika kevyehkö. Alkuun kohtuu tavallista vahvaa alea, mutta jälkimaussa tulee mukavaa täyteläisyyttä.


Fuller's Past Masters Old Burton Extra, 7,3%

T: Tuoksun runko ytimekkäämpi kuin edellisessä. Humalaisuus on paremmin esillä havuisena ja myös makeahkona. Metallisuutta tulee myös esille. Kokonaisuudessaan tasapainoisempi ja pehmeämpi.

M: Tahmeampi suutuntuma keskiasteisella hiilihapokkuudella. Humalaisuus vie keskivaiheilta huomion, muttei määrää täysin vauhtia. Mukana on pähkinää, mietoa karamellisuutta ja yrttiä. Jälkimaussa keskiasteinen humalaisuus ja mieto paahteisuus jää päällimmäiseksi. Myös aavistus metallisuutta aistittavissa. Melko kuiva loppu.

Näistä ei kumpikaan säväyttänyt erityisemmin. Aika perus Brittikamaa, joka sopii työpäivän päätteeksi pubissa juoduksi. Täytyy nauttia loput saunan kera. Pidemmän korren veti Old Burton Extra.

1966 vs. Old Burton

09 helmikuuta 2014

UISGE 2014 Perjantai

Näin sitä sitten saatiin yksi vuoden viskitapahtumista päätökseen. Edellisessä postauksessa kerroin jo yleisesti tapahtumasta, joten tällä kertaa voin kertoa ihan vain tunnelmia toisenkin päivän jälkeen. Kokonaisuudessaan voi kiteyttää, että hyvä fiilinki jäi tapahtumasta. Kaksi päivää osoittautui lopuksi oikein hyväksi ratkaisuksi, sillä kyllähän tuolla tuota maisteltavaa, jutusteltavaa, haastateltavaa ja kaikkea viskiharrastukseen liittyvää löytyi.

Ei jonoa kello 17

Tunnelma kello 17

Perjantaiksi saavuin paikalle noin viiden aikaan iltapäivällä ja tuvassa olikin jo runsaasti porukkaa. Kuuden aikaa melkein oli talo täynnä ja jokseenkin ahdastahan tuolla tuli, mutta ei se loppujen lopuksi minua juurikaan häirinnyt. Tunnelma kun oli kiireetön ja hyvää seuraa löytyi, hyvästä juomasta puhumattakaan, niin mikäs siinä ollessa. Tällä kertaa taktiikkana oli vain rento nautiskelu ja seurustelu etenkin kolmen kaverin kanssa jotka sain houkuteltua mukaan (ei niitä paljoa tarvinut houkutella).

Oli mukava huomata, että muutamia uusia pulloja oltiin saatu riveihin mm. tastingeistä. Toki jotkin suosituimmat pullotteet tahtoivat loppua ennen tapahtuman loppua, mutta tämä oli odotettavissa. Kuitenkin ainakin muutamaa pulloteta saatiin lisää kesken tapahtuman (esim. Devils Cask), joten myöhemminkin liikkeellä olleet saattoivat saada niitä. Mielestäni perjantaina kaikki sujui mainiosti ja maisteltavi juomiakin tuli nautittua enemmän kuin ensimmäisenä päivänä. Alkuun olin ajatellut maistaa rommeja, mutta viimehetken taktiikan muutos veikin viskien pariin. Niitä tulikin sitten muutamat maisteltua ja ohessa niistä. 


Perjantain maistetut viskit

Highland Park 25yo OB, 45,7%
Pehmeän maukas ja aromikas. Hyvää

Glenglassaugh 30yo OB, 44,8%
Positiivinen yllättäjä jälkimaussa. Tuoksu oudon ananaksinen, jota myös maussa, mutta jälkimaku pitkä ja täyteläinen. Erilailla hyvä.



Glenfarclas The Family Casks 1996/2011 cask#1306 Release VII, 55,6% 
Tuoksussa toffeeta, mallasta ja sherryvaikutteita. Tummaa kaakaota. Maussa terävyyttä, voimakasta sherryä ja jokun paha outo sivumaku (kalanmakuista levää?). Olikohan tämä kunossa? 

Bruichladdich Vintage 1992/2012, 20yo, 46% (Signatory)
Maltainen ja rauhallisen savuinen. Pehmeä. 

Bowmore Vintage 1996/2012, 16yo, 52,8% (First Editions)
Mineraalista turvetta ja marjaa. Maku makean savuinen. Oikein hyvää. 

Kilchoman New Spirit, 63,5% 
Tosi hyvää 4kk viinaksi. Makean maltaista ja puhtaan savuista! Nam. Uisgen säväyttäjä.  

Kilkerran "Work in Progress #5, Bourbon wood", 46% (Glengyle)
Tuoksu ei niin hyvä. Maku on ihan hyvä. 

Hudson Four Grain Bourbon, Batch: E1 2013, 46% 
Viljaisa ja nuori. Hieman lääkemausteinen. Nuoruus tulee läpi. Kaipaa lisää ikää. 


Bowmore 10yo "The Devil's Casks", 56,9%
Toimii. Pidin nyt enemmän kuin viimeksi. 

Eagle Rare Single Barrel Bourbon, 45% 
Pehmeän hyvää. Hyvää tavallista bourbonia. 

Whyte & Mackay "Old Luxury" 19yo, 40% 
En pidä tuoksusta, juramaista mätää. Maku ihan ok, mutta ei erityinen. 

Buffalo Trace White dog Mash #1, 62,5% 
Paahdettua maissia. Popcornia. Voita. Yllättävän hyvä, mutta raakuus pistää läpi.  


Muutamien viskien jälkeen pidin taukoa, jotta voisin hieman valmistautua rommien pariin. Rommien parissa tuli juteltua myös enemmänkin Johnn Barrettin kanssa rommeista ja sen kulttuurista. Hieno mies ja erittäin asiantunteva. Osasi hienosti selvittää ja selostaa tuotteista ja muutenkin kaikesta rommiin liittyvistä asioista. Myös muutamassa muussa kuin Bristolin rommitiskissä tuli juteltua, mm Brugalin, Angosturan ja Plantationin tiskeillä. Selvisi myös, että Angosturan No.1 lisäksi Alkon tilausvalikoimasta voisi tilata Angosturan "1824" 12yo rommia. En tosin päässyt maistamaan kumpaakaan, sillä olin liikkeellä tuolla tiskillä liian myöhään. Tuotteet olivat päässeet loppumaan. Noh, onneksi muutama muu rommi oli kuitenkin jo maisteltu ja varsinkin Bristolin tiskiltä oli ihailtavan hyviä rommeja. 



Perjantain maistetut rommit:

Fine Barbados Rum 2004/2013,  The Four Square Distillery, 43% (Bristol Spirits)
Todella hyvä. Tämä jotenkin säväytti kunnolla. Hyvin tasapainoinen ja elegantti. Tästä oli puhetta Barrettin kanssa, että heillä on neuvottelut Alkon kanssa kesken, jos saataisiin tämä Alkoon myyntiin. 

Caroni 1998 Trinidad 1998/2013, 40% (Bristol Spirits)
Kevyen hyvää. Maukas ja helpompi. 

Fine Cuban Rum 2003/2010 Sancti spiritus, 43% (Bristol Spirits)
Hyvin aromikas keveydestään huolimatta. Tämäkin ihan hyvää, mutta jää kahdelle edelliselle. 

Plantation Rum Barbados X.O. "20th anniversary", 40%
Hieno kermakaramellinen tuoksu, mutta hyvin sokerinen maku. 

Brugal "1888" Ron Gran Reserva Familiar, 2010 Lot 02/05, 40%
Tästä olen tykännyt aiemminkin. Tumman suklainen. 


Täytyy myöntää, että näistä rommeista jäi erittäin positiivinen kuva. Todella hienoa, että saatiin tilaisuus tutustua paremmin tähän jaloon juomaan ja vielä tällaisissa merkeissä, jossa asiantuntevat henkilöt voivat samalla kertoa juoman taustoista. Ainakin itse olin hyvin kiinnostuntu ja hengessä mukana.

Näin on aika sitten jättää hieno tapahtuma taakseen ja aloittaa taas arkimaistelut. Vielä kerran haluan ilmaista kiitokseni tapahtuman järjestäjille tästä upeasta tapahtumasta. Tulen varmasti osallistumaan jatkossakin. Ja vielä terveisiä muutamalta vieraaltanikin, hyvin tyytyväisiä tuntuivat hekin olevan.


Nikolaksen perjantain mieleenpainuvimmat olivat:

Perjantain 1. Kilchoman New Spirit, 63,5%
Perjantain 2. Fine Barbados Rum 2004/2013,  The Four Square Distillery, 43% (Bristol Spirits)
Perjantain 3. Bowmore Vintage 1996/2012, 16yo, 52,8% (First Editions)





07 helmikuuta 2014

UISGE 2014 Torstai

Vihdoin odotuksen jälkeen oli aika varsinaiseen päätapahtumaan. Yksi päivä nautiskelua takana ja yksi edessä. Lähdin liikkeelle tänä vuonna kahden pysähdyksen taktiikalla, sillä halusin saada enemmän irti. Torstai päivä oli enemmän omaa aikaani varten, kuvaamista, tastingiin osallistumista, vieraiden tuttujen tapaamista ja tiskeillä jutustelemista, kun taas perjantai oli tarkoitus olla muutamien mukaan puhuttujen ystävien seurassa ja jakaa tapahtumaa heidän seurassa. Mielestäni varsin hyvä suunnitelma, vaikka itse sanonkin. Alunperin olin myös ajatellut jakavan maisteltavien juomien lajia niin, että torstaina olisi maistellut rommeja ja perjantaina viskejä, mutta se osoittautui huonoksi, sillä en malttanut olla viskeihin kajoamatta torstina. Pamahdin paikalle heti kolmeksi.

Tästä se lähtee

Aloitetaan tämä kooste kuitenkin kertomalla hieman käytännön asioista ja infosta joka varsinkin tulevia ensikertalaisia kiinnostaa. Miten valmistautua?, mitä otan mukaan?, miten tuolla oli järjestelty asiat?, mitä tapahtuu ensin? jne jne.
Mielestäni tämän kaltaiseen tapahtumaan kannattaa ensikertalaisen valmistautua. Ei, ei mitenkään ohjekirjan avulla jne, vaan ihan pohtia mitä oikeastaan haluaisi tapahtumalta. Tarjolla on kuitenkin ohjattuja maisteluja, asiantuntijoita tiskeillä, paljon erilaisia juomia jne. Asia on nimittäin niin, että jos on tarkoitus osallistua yhtenä päivänä ja vieläpä vain muutamana tuntina, niin aika loppuu kesken. Mielestäni muutoin tuotte ei kannata mitenkään erityisemmin valmistautua. Ei kannata miettiä pesenkö hampaita edellisenä päivänä, tai meditoinko ennen lähtöä, kannattaa ottaa rennosti ja hyvä mieli mukaan.

Yleiskuva kello 16

Mukaan ei myöskään kannata raahata mitään erityistä ekstraa (kirjoja, kasaa laseja, varavaatteita ym...), sillä hyvin pärjää lipulla saatavalla lasilla, pienellä muistiinpanoviholla (ei välttämätön) ja hyvällä mielellä. Kaikki muu on pientä riesaa raahata mukana väkijoukossa, sillä tasoja, penkkejä ym tuolla on niukasti ja mukana kulkee koko ajan maistelulasi yhdessä kädessä. Helpompaa siis mitä vähemmän tavaraa.

Järjestelyistä sen verran, että mielestäni ne on hyvällä tasolla. Alkuun on narikka ja sisäänpääsyn lippupiste. Tästä etukäteen maksaneet voivat astua heti peremmälle narikkaan ja jättää takin ym naulakkoon pääsylipun hinnalla. Tavaroita saa hakea naulakosta tapahtuman aikana ilmaiseksi, mutta toive tietysti on, ettei siellä ravattaisi koko ajan. Näin annat myös myöhemmin tuleille viskinystäville mahdollisuuden sujuvaan asiointiin ja jonottomuuteen. Narikan jälkeen on aika astua peremmälle itse tapahtumasaliin. Voit heti mennä juomatiketti jonoon, tai vaikka ensin kierrellä. Itse haen juomatiketit heti alkuun. Tiketit ovat siis yhden ja kahden euron arvoisia lippuja, jolla juomat maksetaan ständeillä. Kannattaa ostaa maltillisesti, sillä tikettejä ei osteta takaisin, jos niitä jää yli. Toki voit koittaa myydä ne seuraavalle, jos niitä yli jäi. Tiketit voi ostaa käteisellä, mutta myös pankkikortit kävivät. Juomien hinnat olivat pääosin 1-3e /cl, joten 20e:lla pääsee jo aika hyvin alkuun.



Liput ostettuasi ja lasin saatuasi (tikettikassalla pääsylippua vastaan), voit alkaa nauttia tarjonnasta. Tarjontaa tuolla löytyy ensikertalaisille paljon. Varsinkin hieman vähemmän harrastaneelle tarjonta on huikeaa. Tikettikassalla sait mukaan ohjelmavihkosen, josta löytyy tpahtuman kaikki juomat ja muu ohjelma. Lisäksi lavalla kuulutetaan aika-ajoin eri tapahtumien kulusta ja ohjelmasta. Vihkosesta ei löydy juomien hintaa, vaan nämä ovat kunkin ständin paikalla näkyvillä. Muistelen aiempina vuosina puhuttaneen tapahtumakartasta, missä mikäkin ständi sijaitsee ja tänä vuonna kartta löytyikin (Huom tästä aiemmin väitin ettei ollut, mutta olin puusilmä, siellähän se vihkosessa löytyi). Lisäksi kannattaa aina kysellä, vastauksen saa varmasti. Tapahtumapaikalla oli useampia vesipisteitä, joissa lasia voi huuhtoa maistelujen välissä. Toki vesi käy myös juomavetenä. Harmillisen usein vesi oli tilapäisesti loppu, mutta muistaakseni jostakin pisteestä löytyi aina vettä.



Tarjonnasta avataan sen verran, että tänä vuonna mielestäni sellaisia erikoisempia wow viskejä oli hieman vähemmän. Ainakin sellainen fiilis minulle jäi. Tosin otetaan huomioon, että olen maistellut viimeisen kaksi vuotta lähes päivittäin viskejä ja myös erikoisempia viskejä, joten tämä vaikuttaa hieman tähän asiaan, kun se on melkein totuttua asiaa. Ainakin muutama puute viskien saralla tässä tapahtumassa on. Sen lisäksi että mutama nimekkäämpi viski puuttui (esim. Glenmorangie ja Ardbeg), niin japanilaisten viskien tarjonta oli olematonta. Tietääkseni vain yksi viski (Yamazaki 12yo) oli tarjolla. Itselleni pettymys, japanilaiset ovat herkkuja. Samoin jenkkiviskien kohdalla tarjonta on tylsää ja vähäistä. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta (Sazerac ja Tutthilltown) mielenkiintoista tarjontaa (etenkin ruisviskeistä) ei ollut ainakan kokeneemmalle. Itse kaipasin myös enemmän IB pulloja ja muutoinkin perusvalikoimasta poikkeavaa tarjontaa. Kaikkea kaikille ei tietenkään voi olla, mutta jakaumaa voisi hieman pohtia enemmän.



Nyt kun hieman risuja on annettu niin annetaan niitä ruusujakin. Ensimmäistä kertaa oli tarjolla viskien lisäksi rommeja. Niitä oli kohtalaisen paljon tarjolla ensikerraksi ja ne oli jaettu aikalailla niin, että yläkerta oli pyhitetty rommeille. Tarjolla oli niin tavallisempia kuin erikoisempiakin rommeja ja suosittelenkin lämpimästi maistelemaan niitä. Itselleni tuntui tässä hieman olevan ongelmana se, että jotenkin olisin halunnut keskittyä rommeihin erikseen. Niiden makumaailma on kuitenkin jokseenkin erilainen. Kuitenkin olen sitä mieltä, että tämä on hieno asia että niitä on tarjolla, sillä näin saadaan rommikulttuuriakin eteenpäin Suomessa. Tulevaisuudessa näille saattaa olla jopa oma tapahtuma paikallaan.






Tiskien juomatarjonnan lisäksi monella tiskillä on tarjolla asiantuntemusta. Paikalla oli alan parhaita tietäjiä ja heiltä kannattaa ehdottomasti kysyä maisteltavista juomista. He tietävät niistä kaiken. Ja vaikka välillä juomaa saa odottaa muutamia minuutteja "jonottaen" niin tämä tarkoitti yleensä sitä, että asiaa on juuri tulossa ja tällöin kannattaa itsekin pyrkiä lähelle kuunteleemaa, sillä kaveri saattaa juuri kertoa siitä sinun juomastasi. Osalla ständeistä oli oheismateriaalia. Ne kannattaa myös silmäillä läpi.



Ständien lisäksi oli tajolla myös ohjattuja maisteluja. Ja vaikka olen sitä mieltä, että tänä vuonna settien tarjonta oli hieman tylsähköä, niin kyllä sieltä usealle löytyy uutta ja lisäksi monille sieltä saa arvokasta tietoutta itse viskitilaamosta ja historiasta ym. Asiantuntemus on näissä parasta. Itse osallistuin torstaina Highland Parkin maisteluun. Martin Markvardsen veti setin hienosti ja hauskasti läpi. Kaveri on kyllä mahtava esiintyjä. Hauskuuden lisäksi asiantuntemus on huippua. Maistelussa oli mukana seuraavat viskit:

Highland Park Svein, 40%
Highland Park Einar, 40%
Highland Park Loki, 48,7%
Highland Park Freya, 51,2%


Viimeisin näistä oli maailman ensijulkaisu. Tastingissä kyseinen viski oli luonnollisesti viimeisenä ja tähän väliin olivat keksineet pienen ohjelmanumeron, jossa lähdettiin naulakon kautta Vanhan katolle, johon oli tehty ihn näyttävät järjestelyt. Huonoa oli kylläkin se, että ulkona oli kylmä ja myös viski oli aivan kylmä. Itse säästinkin viskin myöhemmäksi sisällä nautittavaksi. Eipä tuosta muutoin sen kummempaa sanottaa ole, mutta ei se hintasekeen ollut mitenkään kovin erityinen viski. Aika peruskamaa, hieman new wood meininkiä ja puhautta oli. Muut viskit olivat jokseenkin tylsiä Lokia lukuunottamatta. Loki poikkesi edukseen pikantimpina ja räväkämpänä. Tosin mainitaan, että Sveinin tuoksu parani huomattavasti pitkän ajan myötä.



Freya

Martin Markvardsen

Itse tapasin torstaina paljon tuttuja joista osaa ensimmäisen kerran kasvokkain. Oli mukava nähdä ja rupatella. Tämä onkin yksi parhaista tapahtuman anneista, kun saa tavata kanssaharrastajia. Tänä vuonna oltiin muutaman viskifoorumilaisen kanssa sovittu pieni epävirallinen tapaaminen, jossa vaihdeltiin muutamia samplejakin. Näistä varmaan myöhemmin tarkemmin.

Tuttujen kanssa rupattelujen, tastingin ja muun ohella tuli toki maisteltua niitä viskejäkin. En tänäkään vuonna tehnyt tarkkoja muistiinpanoja, sillä jo muutamien viskien jälkeen nuotit eivät olisi enään kovinkaan tarkkoja ja lisäksi nautin suurimmaksi osaksi 1cl annoksia. Joistakin laitoin toki muutamia huomioita ylös ja ohessa niistä.

Hiukopalaa kahvilasta välissä

TORSTAIN MAISTELUT:

Glendronach Cask Strengh batch #3 (2013)
Tuoksu aika nanna toffeineen, suklaineen. Maku ei yltänyt tuoksuun, mutta hyviä aineksia oli. Hieman oli ristiriitainen yrttisyys mukana.

Old Malt Cask, Bunnahabhain vintage 1990, 19yo, 50% (Douglas Laing)
Tuoksu lääkeyrttinen ja miedon turpeinen. Maku tuoksua tasapainoisempi ja pehmeä. Ihan hyvä sarjassa.

Glenlivet Vintage 1994, Single Cask Edition XIX (Xeres), 56%
Kyseinen viski on suomen markkinoille pullotettu yhden tynnyrin tuotos. Kypsytys on 1st fill american oak ja pullotettu 3/2013. Pulloja vain 138 kpl josta 69 saatiin suomeen (40 alkoon). Nimessä oleva Xeres tulee tynnyrin X-sarjasta. Se ei tarkoita Xerez (eli espanjan Jerez alueta josta sherryt tulee).

Tuoksussa nadurran kaltaista hedelmäistä mausteisuutta. Mukavaa mausteisuutaa ja maitokahvia. Maussa notkeutta, hedelmäisyyttä. Pitkä. Hyvää, mutta hinta on kyllä posketon (280e Arkadiassa).

Bowmore Vintage 1989, 23yo Port Cask Matured, OB, 50,8%
Täysin port-tynnyrissä kypsytetty bowikka.
Tuoksusta en tykännyt. Kumimaista karkkia. Maku oli hyvä, port hallitsi, mutta ei tämäkään anna oikeutta hinnalle.

Teerenpeli Distillers Choice "ÄES", 43%
Tuoksussa sokeriruokoa ja mausteisuutta. Maku oli enemmän nuorten exbourbon Teerenpeliä, kuin esim. Kaski. Ok, mutta pidän enemmän Kaskista.

Old Malt Cask, Glen Grant Vintage 1975, 35yo, 50% (Douglas Laing)
Tuoksussa hienostunutta sherryä mietona ja mallasta. Hieman tavallista, mutta jälkimaussa hyvää. Kermatoffeeta. Ihan hyvä.

Macallan 21yo Fine Oak, 43%
Tavallinen molemmin päin. Joskus toiste.

Thomas H. Handy Sazerac Straight Rye Whiskey (2012), 66,2%
Nanna tuoksu, vielä parempi maku. Todella hyvää. Niin pitkä jälkimaku.


Näiden lisäksi muutama rommi tuli kokeiltua. Ihan mututuntumalta tuli valkattua ja P*erjantain tapahtumassa ajattelin valkata vielä lisää.

Havana Club Selección de Maestros, 45%
Tosi hyvä tuoksu ja hieno makukin. Yllätti enemmän kuin odotin. Hyvää.

Enmore Still Vintage 1988, Demerera Rum (2008), 43%
Tässä varmaan tuli vastaan kokemattoman rommimaistajan raja. Tuoksussa hyvää, mutta maussa jokin hieman itselleni outo elementti (en osaa edes kuvailla). Ei pahaa, mutta vierastin.



Tässäpä tämä sitten oli kiteytettynä koko tapahtuman ensimmäisen päivän perusteella. Perjantai siis vielä kokematta ja lähtö onkin kohta puoliin. Kuvia tuli otettua ja niistä jotkin ovatkin tässä esillä. Ilta vierähti loppujen lopuksi kymmeneen kun tuolta lähtöä aloin tekemään. Mukavat 7h taphtumaa tuli siis koettua. Lopussa homma huipentui jutellessa muutaman muun kanssa Benriachin tiskillä Stewart Buchanan kanssa ja tämä kaivoikin tiskin takaa mm. Benriach Peated new makea, joka oli suorastaan loistavan hyvää. Myös muutama muu tarjoutui maisteltavaksi ja mielenkiintoista asiaa sai kuulla tovin.

Nikolaksen ykköset ja kakkoset oli tällä kertaa torstain osalta nämä:

Torstain 1: Thomas H. Handy Sazerac Straight Rye Whiskey (2012), 66,2%
Torstain 2: Havana Club Selección de Maestros, 45%
Torstain 3: Benriach Peated newmake

Kiitos tapahtuman mahdollistaville tahoille, hienoa saada kokea tämänsuuruinen tapahtuma Suomessa!