Nytkin on vuorossa hieman tavallisesta valikoimasta poikkeavat oluet, Past Masters -sarjalaiset. Tämän sarjan oluita voi kuvata yhdellä Fullersin kuvaamalla lauseella: Epic Ales from the Fuller's Brew Book. Eeppisistä en tiedä, mutta ainakin historiana kerrottuna nämä kuulostaa mielenkiintoiselta. Tähän panimon reseptikirjaan on koottu vuodesta 1845 lähtien kaikki reseptit mitä eri oluissa on Griffin Breweryllä käytetty. Nykyinen panimomestari John Keeling loi tämän Past Masters -sarjan, jossa käytetään tämän kirjan vanhoja reseptejä. Oluet on tehty mahdollisimman tarkasti jäljittäen kyseisen ajan metodeja ja aineksia.
Sarjaan kuuluu tällä hetkellä neljä olutta. Ensimmäinen julkaisu oli XX Strong Ale. Sen alkuperäinen resepti oli vuodelta 1891. Seuraavana julkaistiin vuoden 1893 reseptiin perustuva Double Stout, joka nimensä mukaan oli vahva ja intensiivinen stout. Näiden kahden jälkeen on julkaistu vielä nämä otsikon kaksi julkaisua, jotka olisi nyt tarkoitus maistella.
Ensimmäinen näistä kahdesta on kolmanneksi julkaistu Old Burton Extra. Tätä olutta pantiin ensimmäinen kerta 10. syyskuuta 1931. Tämän oluen olen ostanut jokunen aika takaperin Arkadian Alkosta Helsingistä. Olutta oli ainakin vielä kuukausi takaperin saatavilla. Sarjan kaksi ensimmäistä olutta oli tarjolla samaisessa myymälässä joskus 2012 vuoden liepeillä. Alkon sivujen mukaan Old Burtonin katkeroaineet on 45 EBU ja väri 58 EBC. Reseptin aineksia ei Alkon sivuilla luetella, mutta alkuperäiseen reseptiin kuului aikanaan Palemallasta, maissitärkkelystä, Goldings- ja Fuggleshumalaa, sekä ruokosekeria.
Viimeisin julkaisu tähän sarjaan oli 1966 Strong Ale. Tämän resepti on peräisin ajalta, jolloin The Beatles oli täydessä vauhdissa, eli 1966. Oluen ostin Ruotsista joulun aikoihin. Kirja josta reseptit on peräisin, oli paikoitellen niin tarkka, että jopa lämpötila oli kirjattu ylös tämän oluen ensimmäisenä panopäivänä 20. kesäkuuta 1966.
Tästä voit katsoa kymmenen minuutin videopätkän kyseisen sarjan synnystä ja tarinasta.
Fuller's Past Masters 1966 Strong Ale, 7,3%
T: Terävän hedelmäinen ja toffeepaahteinen. Hieman metallisuutta, käynyttä mallasta ja sitrusta. Pähkinää, punaviinimarjaa ja multaa. Aika yksinkertainen.
M: Alkuun metallisuutta (rauta), mietoa humalaa, mietoa paahtoa ja pähkinää. Taustalla lehtitaikinaa. Hieman hengitettyään mukaan tulee makean pihkaista katkeruutta. Jälkimaku pehmenee ja tuo kuivempaa maltaisuutta, jonka mukana kevyttä kuivaa hedelmäisyyttä. Suutuntuma on aika kevyehkö. Alkuun kohtuu tavallista vahvaa alea, mutta jälkimaussa tulee mukavaa täyteläisyyttä.
Fuller's Past Masters Old Burton Extra, 7,3%
T: Tuoksun runko ytimekkäämpi kuin edellisessä. Humalaisuus on paremmin esillä havuisena ja myös makeahkona. Metallisuutta tulee myös esille. Kokonaisuudessaan tasapainoisempi ja pehmeämpi.
M: Tahmeampi suutuntuma keskiasteisella hiilihapokkuudella. Humalaisuus vie keskivaiheilta huomion, muttei määrää täysin vauhtia. Mukana on pähkinää, mietoa karamellisuutta ja yrttiä. Jälkimaussa keskiasteinen humalaisuus ja mieto paahteisuus jää päällimmäiseksi. Myös aavistus metallisuutta aistittavissa. Melko kuiva loppu.
Näistä ei kumpikaan säväyttänyt erityisemmin. Aika perus Brittikamaa, joka sopii työpäivän päätteeksi pubissa juoduksi. Täytyy nauttia loput saunan kera. Pidemmän korren veti Old Burton Extra.
1966 vs. Old Burton |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti