31 elokuuta 2017

Maitokauppaolut: Laitila Kukko Helles

Hassuaja hommia nämä oluet, joita on tullut usein nautittua, mutta eivät vain ole vielä päätyneet blogiin. Tämä Laitilan "uutuus" on yksi niistä ja ajattelin korjata asian lyhyellä arviolla. Uutuus tämä ei enää ehkä ole (onhan se jo löytynyt tovin kaupoista), mutta uusia tölkkikokoja pukkaa 33cl muodossda, 8-packia jne.

Laitilan Kukko Helles on ollut yksi kestosuosikeistani maitokaupoissa sen ilmestymisestä saakka. Olut on päätynyt usein ostoskoriin, kun tekee mieli kikkailematonta ja tasalaatuista "saksaolutta". Helleshän on saksalaistyylinen kirkas lageroluttyyli, ei kikkailuja. En lyö päätä pantiksi, mutta hitusen raskaampi humalointi saattaa olla yleistä.

Laitila on tämän kanssa onnistunut erinomaisesti. Kehuja sateli myös vaariltani, kun tätä hänelle mökillä maistatin. Löytyy monessa koossa, mutta taisi olla pint katoava tölkkikoko. Vielä on ainakin lasipullossa, 33cl- ja 50cl tölkeissä, sekä monipakkauksena. Oluen tietoja löytyy kuvakaappauksesta alta.


Laitila Kukko Helles, 4,7%

Tuoksu on maltainen, miedosti makea ja puhdas. Keksiä, viljaa ja humalan lehtistä ja kuivan ruohoista katkeruutta. Hieman löytyy kypsää hedelmäisyyttäkin. Rehti oluttuoksu, sellainen, joka miellyttää puhtaudellaan.

Maku on puhtaan maltainen, kevyellä katkeruudella joka voimustuu keskivaihetta kohdin. Hiilihapot ja runko sopivassa tasapainossa. Miedon makea maltaisuus sopii hyvin tasapainoittavaan miedon greippisään ja ruohoisaan katkeruuteen. Jälkimaussa kevyt hunajan aromikkuus, puhdas katkeruus ja mieto maltaisuus sulassa sovussa. Todella hyvä kauppalager!



27 elokuuta 2017

Kilchoman Sauternes Cask 2016 (OB)

Pysytään Islayn saarella ja Kilchoman tislaamona. Original Cask Strenght oli hyvä puhdaspiirteinen ja mukavan makean tervainen turveviski, joka tarjoili tynnyrivahvana ostamisen arvoisen kokemuksen. Sherryversiot Kilchomanilta ovat mielestäni hieman vaihtelevan hyviä ja muut viinikokeilut eivät ole itseäni vakuuttaneet. Täällä Port ja täällä Madeira.

Vuoden 2014 ja 2015 (Port & Madeira) julkaisujen jälkeen lanseerattiin tämä viinitulokas, joka sai kypsyä Sauternes tynnyreissä. Sauterneshan on ranskalainen valkoinen makea jälkiruokaviini (sen lisäksi, että se on ranskalainen maakunta). Tynnyrit olivat tässäkin tapauksessa pieniä 125-litran quarter caskeja. Nämä viinikypsytetyt Kilchomanin viskithän on kokonaan kypsytetty niissä viinitynnyreissä, ei viimeistelty. Tynnyröity 2011 ja pullotettu 2016.



Kilchoman Sauternes Cask 2011/2016, 50% (OB)

Tuoksu tuo kermatoffeista makeutta, jossa turve on selvästi keskivertoisen vahvana. Tuoksu on aivan erilainen, kuin juuri maistamani Kilchoman Original Cask Strenght. Likaisempi, makeampi, vahaisempi ja lämpimämmän hedelmäinen. Hedelmäisyys on sellaista keltaista kypsää ja ylikypsää hedelmää. Makea hedelmäisyys on tässä selvimpänä.

Maussa ollaan myös vahaisemmassa ja miedosti tuhkaisemmassa makumaailmassa. Makeus on tässä hedelmäistä, hieman karkkista ja vahaista. Turvetta löytyy, mutta ei niin voimakkaasti kuin Cask Strenghtissä oli. Jälkimakua kohden jättää makean hedelmäisen ja miedosti karkkisen turvesavun. Tykkään edelleen enemmän puhtaista bourbonkypsytetystä Kilchomanista.


23 elokuuta 2017

Alkosta: Fat Lizard Saison Rose

Tämä tuote on ollut (ja ehkä mennytkin jo) Alkoissa joitain kuukausia, mutta sain nyt vasta aikaiseksi raportin. Tuli hommattua edellisen hyvän kokemuksen perusteella muutama pullo, joista viimeinen tuli maisteltua hiljattain.

Kesällä 2016 nähtiin Fat Lizardin ensimmäinen saison Alkomyynnissä ja sehän kolahti hienosti. Uusi Saison Rose pohjautuu Je suis Saison -olueen, mutta toinen saisonhiivoista on korvattu samppanjahiivalla. Samppanjahiivan lisäksi on käytetty vadelmia. Reseptiikka kuulostaa itselleni hyvinkin houkuttelevalta. Vadelmat oikein käytettyinä tuovat mukavasti lisäarvoa. Nyt vielä vaikka brettaa siihen kolmanteen versioon! Tämä Rose maksaa 14,9€, mutta ei tällä hetkellä saatavilla Alkosta.


Fat Lizard Saison Rose, 6,3%

Tuoksu on saisonmaailman ja kuohuviinin välimaastoa. Vadelmat ovat selkeästi läsnä, mutta karkista ei ole kyse. Kivasti hedelmäistä saisonhiivaa ja samppanjaista kuivempaa aromia. Kokonaisuus tuntuu raikkaalta ja kutsuvan marjaiselta. Ei erityisen hapan aromi.

Maussa löydän kuivaa hedelmäistä hiivaisuutta, mietoa saisonin mausteisuutta, sekä kuivattavaa samppanjaisuutta, joka taittaa kivasti myös ympärillä vellovaa vadelmaisuutta. Vadelmat tulevat keskivaiheilla ja jättävät loppua kohden kivan marjaisuuden. Myös kirpeyttä on saatu vadelmien mukana. Suutuntuma melko hiilihappoinen. Tykkäsin.



21 elokuuta 2017

Kilchoman Original Cask Strength 2016 (OB)

Puoli vuotta vierähtänyt edellisestä Kilchomanin uutuusmaistosta. Tuolloin Kilchomanin Vintage 2008 oli sitä tuttua puhtaampaa bourbonkypsytettyä turveviskiä, joita muutamia olen kaappiinkin haalinut. Tätä löytyy edelleen Alkosta.

Ensimmäinen erä Kilchomanin Original Cask Strenghtiä julkaistiin lokakuussa 2014. Tämä oli sekoitus useampia täysikokoisia ex-bourbontynnyreitä, joiden viski oli tislattu 2009. Tämä toinen erä on tislattu vuonna 2010 ja se on 95 quarter caskin (pikkutynnyri) sekoite, joka on pullotettu 2016 nimensä mukaan tynnyrivahvana.


Kilchoman Original Cask Strength 2010/2016, 56,9% (OB)

Tuoksu on itselleni hyvin mieleinen - puhdasta raikasta turvesavua, tervaa ja kylmää tammilankkua. Ripaus mentholia ja miedosti eucalyptusta. Hedelmäisyyttäkin raikkaiden omenien muodossa. Voimakas puhdas vaniljainen turve. Tykkään.

Maussa voimakkuuden huomaa. Räväkkää kihelmöivää pikanttisuutta, jossa maukas vaniljainen makea turvesavu velloo. Puhdas, vaniljainen, tamminen ja nuorekas hyvällä tavalla. Muistuttaa Ardbegin very young suuntaa. Jälkimakuun jättää makean maltaisen turpeisuuden. Hyvää.


15 elokuuta 2017

Maitokauppaolut: Tanker Sauna Session

Tästä ehkäpä viimeinen koivuolut arvosteltavaksi vähään aikaan, sillä enempää ei ole tiedossa koivuoluita. Tällä kertaa koitetaan naapurimaan tuotoksia, mutta panimo on itselleni arvioimaton (ei entuudestaan arvioituja oluita) Tanker. Joitain aikaisempiakin oluita on tullut maisteltua, mutta eivät ole päätyneet blogiin saakka.

Panimo on antanut tyyliksi tälle oluelle birch ale, joka tulee tietenkin sen valmistuksessa käytetystä koivunlehdistä. Nappasin näitä kaksi eri versiota, joista blogiin arvioin 4,7% version. Tämä siksi, että 3,5% versio oli melko kehno ja vetinen tämän 4,7% rinnalla. Kannattaa siis olla tarkka kumman poimii matkaansa, jos ylipäänsä kumpaakaan.


Tanker Sauna Session, 4,7%

Tuoksu on utuisen maltainen ja siinä on koivuvihdan kuivaa lehtisyyttä ja miedosti kivipölyisyyttä. Tässä on myös raikasta tuoretta humalaa, joka tekee yhdessä koivutuoksun kanssa tästä melko houkuttelevan hedelmäisenkin.

Maussa samea kevyt maltaisuus, jonka mukana tuoretta hyvin kevyttä humalaa ja koivun lehtisyyttä. Tulee hyvin mieleen sauna-aromit. Suutuntuma on hyvä, ei tunnu vetiseltä ja tietynlaista sameuttakin tuntuu. Makupaletti on kohtalaisen mieto, mutta silti nautittavan raikas. Mukavasti hedelmäisyyttäkin mukana. Löydän yhtäläisyyksiä sahdin kanssa ja se tekee tähän paljon. Hyvä olut.


09 elokuuta 2017

Maitokauppaolut: Fiskarsin Metsän Henki

Lisää metsähenkisiä oluita tarjoilee Fiskars, joka tunnettiin ennen Rekolan Panimona. Tämä on itselleni kolmas tällainen kesähenkinen olut, jossa on käytetty jotakin luontomme puiden ja kasvustojen uutoksia tmv. Kaikki kolme, Suvi, Koivunmahla ja tämä Metsän Henki löytyvät ruokakaupoista.

Metsän Henki on tummahko olut, joka on maustettu kuusenkerkällä. Kuusenkerkkähän on kuusen nuori verso. Tuoksu on tällä versolla kohtalaisen voimakas, joten luulisi tuovan kivaa aromikkuutta olueenkin. Olutta löytyy isoina 50cl pulloina ja nykyään uudessa 33cl pullokoossa. Itse pidän enemmän tästä uudesta pullokoosta. Hinta taisi olla alle neljä euroa.

Varoituksen sana: Wikipedia kertoo kuusenkerkän lisäävän virtsaneritystä, joten kun muutenkin olut kusettaa, niin tämä Metsän Henki saattaa tulla ulos solkenaan heti juonnin jälkeen. Tai sitten ei.


Fiskarsin Panimo Metsän Henki, 4,5%

Tuoksu on kepeähkä, pähkinäinen ja maltainen. Tulee mieleen brown alen elementtejä. Hyvin hento havutuoksu, kerkkä saisi olla reilusti voimakkaampikin. Ei humalaa. Muutoin ihan ok kepeä ja tumman maltainen tuoksu.

Maku on kevyen maltainen, hennon pähkinäinen ja melko neutraali. Ei humalaa, eikä hedelmää, mitä nyt pientä luumuisuutta ja hyvin hento banaanisuus. Kerkkä jää mielestäni liikaa mielikuvituksen varaan. Suutuntuma on ihan hyvä. Lisää mallasta ja lisää kuusenkerkkää, kiitos.


03 elokuuta 2017

Alkosta: Glendronach Peated ja 8yo The Hielan

Vertailuun muutama Alkonkin valikoimista löytyvä Glendronach. Molemmat ovat tislaamon melko uusia tuotoksia, toinen turpeinen (joka harvinaista Glendronachilta) ja toinen ikämerkitty rookie. Alkon valikoimiin listautui hiljattain myös herkullinen 21-vuotias perusvalikoiman pullote, sekä 14-vuotias virgin oak.

The Hielan on perusvalikoimaan julkistettu sekoitus bourbon- ja sherrytynnyrikypsytettyä tislettä ja se on pullotettu kylmäsuodattamattomana 46% vahvuudessa. Pisteitä siitä, että ikämerkintä löytyy, vaikka ikää on kertynyt vasta 8 vuotta. Tämä ei ole eirtyisen yleistä tislaamojen OB-pullotteissa.

Glendronach Peated on nimensä mukaan turpeistetusta maltaasta valmistettu todennäköisesti nuorekas viski, vaikka ikämerkintää ei tämän kohdalla paljastetakaan. Tämä on itseasiassa ensimmäinen turveviski Glendronachilta. Viski on kypsynyt alkuun ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen kypsytystä on jatkettu oloroso- ja px-sherrytynnyreissä.


Glendronach 8yo The Hielan, 46%

Tuoksu on nuoren oloinen, runsaasti viljaisuutta, hunajaa ja keksisyyttä. Puhdas ja jokseenkin tamminenkin. Aavistuksen pistelevyyttä, jonka voisi mieltää kevyeksi pikanttisuudeksi. Ajan kanssa viljaisuutta ja vaniljaisuutta. Siis melko simppeli ja nuori, ei mitään häiritseviä elementtejä.

Maussa samaa pistelevyyttä, joka taittuu kevyesti saippuaiseksi. Vaniljaa tulee maltaisuuden myötä. Puhdasta makeahkoa maltaisuutta, jossa omenan sävyjä. Kevyttä hunajaisuutta seassa. Suutuntuma on kevyesti öljyinen ja notkea. Loppua kohden hitusen kuivahtaa. Nuori ja kevyt kokonaisuus.


Glendronach Peated, 46%

Tuoksu on selvästi turvesavuinen, mutta se ei ole Islay-tyylistä savua. Jotenkin ehkä kumisempi ja palaneempi. Olisiko nokinen myös kuvaava.  Makeutta savun seassa. Edelliseen verrattuna makeampi aromi, mutta samankaltaista nuorta viljaisuutta tulee alta. Ei kummoinen aromi.

Maussa tulee kirpeää saippuaista tuntua, jossa tuo tuoksun hieman palaneen tuntuinen savuaromi on mukana. Miedosti kumia. Puolivälissä tulee rauhallisempaa ja vaniljaisempaa maltaisuutta, joka tasoittaa hieman rösöistä alkua. Loppua kohden tulee lisää vaniljaa ja tammisuutta, sekä pölyistä viljaisuutta. Jättää aika nuoren ja jopa keskeneräisen tunnelman.


01 elokuuta 2017

Maitokauppaolut: Stadin Panimon Koivunmahla lager

Hiljattain maistamani Prykmestar Suvi-olut innostutti ostamaan lisää kesäisiä aromeja sisältäviä oluita. Vaikka Suvi ei ollutkaan napakymppi, oli se erittäin vrteenotettava maitokauppaolut kesärientoihin. Tuossa oli siis koivunlehtiä uitettu, mutta entäpä jos ottaisi vielä syvemmältä ja raapaisisi mahlaa?

Näin on ajatellut Stadin Panimo, joka on julkaisssut ruokakauppoihin myyntiin kausiolukesi Koivumahla lagerin. Vaalea lagertyyppinen olut, joka on nimensä mukaan maustettu koivunmahlalla. Koivunmahlahan on varsinainen terveyspommi, mutta tuskin tätä puolta haetaan tässä oluessa. Makua oli varmasti tarkoitus saada ja sitä toivon myös minä. Siitä on kyllä aikaa kun olen koivunmahlaa maistanut sellaisenaan.


Stadin Panimon Koivunmahla lager, 4,5%

Tuoksu on aika ujosti maltainen ja hennon sitruksinen. Miedosti myös ruohoisuutta, mutta koivua (tai mahlaa) en tästä onnistu bongaamaan kuin hyvällä mielikuvituksella. Miedosti humallettu lager tulee päällimmäisenä fiiliksenä.

Maussa suutuntuma on ainakin hyvin runsaan hiilihappoinen. Kevyt katkeruus näyttäytyy alussa ja kestää hännille, vaikkakin se on hyvin mietoa. Aavistus ruohoisuutta, kevyesti sitrusta... mutta missä koivunmahla? Ehkä ihan pieni ripaus pihkaista katkeruutta löytyy. Ei aiehuta kummoisia uusintaostohinkuja.