Laitilan FR35H American Lager

Kuriiri toi Laitilalta paketin, jossa muutama kappale heidän uutusolutta Fr35h, eli olisiko fresh kenties. Heitetään heti miinukset peliin: olutta on saatavilla vain Turusta K-kaupoista. Tai vaihtoehtoisesti alat blogaamaan ja saat tämän mahdollisesti käsiisi.

Olun juttu on tuore humala, sen Yakiman alueen humalat on poimittu ja toimitettu 35 päivässä oluentekoon. Tyylinä lager ja kun humalaläträys jenkkihumalilla, niin American Lager lukee tölkissä. Humalalajikkeina Cascade ja Centennial.

Laitilan FR35H American Lager, 4,7%

Tuoksussa tuore humalan aromikkuus, ruohoa, sitruunaa, kuivaa ruohoa, ananasta, greippiä ja hienoisesti mäntyä. Ripaus maltaisuuttakin, mutta humalat tässä pääosassa. Tuoksun perusteella puraiseva humaluus, joka kyllä houkuttelee maistamaan.

Maussa humala ottaa saman tien niskalenkin. Aromit jyllää, tulee katkeraa greippiä, sitruunaa kevyesti, tuoretta humalakukkaa ja miedosti humalaöljyäkin. Hyvin tuore makumaailma. Makumaailma on suolaisen kuivan humalainen. Suutuntuma ihan perustasoa, hieman lagermainen (...). Ehkä hieman öljyinen. Jälkimakuun jää reilun katkera greippisyys ja rusnsaan kuiva (jopa suolainen) olemus. Minusta tässä on aika katkera lager, eli luulisi kelpaavan humalanhakuisille.

Laitilan Kukko Portteri

Laitila lähetti tuotenäytteen uutuudestaan Kukko Portterista. Fantsyssä neljän pakkauksesssa (joka on muuten melko kätevä paketti) tuli siis neljä porteria ja esitteet oluesta. Esitteessä ja saatekirjeessä kerrotaan, että olut on itseasiassa vanha tuttu, joka näki päivänvalon jo kymmenen vuotta sitten. Kulkenut myös Kievariperheen nimissä ja nyt tekee paluun Kukkobrändiin. Tämä tulloo siis ainakin Alkoon, sillä vahvuutta on 6,5%.

Kirjeessä kerrtoaan myös kultamitaleista ja palkinnoista, mutta mennyt on mennyttä, nyt tässä arviossa lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä. Kyseessä on Laitilan mukaan pintahiivaolut, balttiporter tyyliltään. Tummia maltaita ja humalina saklalaista ja tsekkiläistä humalaa (Magnum ja Saaz).

Laitilan Kukko Portteri, 6,5%

Tuoksussa tummaa hieman lakritsista maltaisuutta, jossa jotakin miedosti pistävää jauhoisuutta. Olisiko palanut jauho oikeanlainen kuvaus? Ei kuitenkaan häiritse. Alla pehmeämpää kaakaota ja tummaa suklaata. Tuoksuna kuivan tumma ja maltainen.

Maussa raakaa tummaa suklaata, paahdettuja vehnäjauhoja ja hieman palanutta tummaa kahvia. Katkeruutta löytyy mallaspuolelta, joka kuivattaa lakritsisen jauhoiseksi tuntumaksi. Maltaisuutta reilusti. Suutuntuma keskitäyteläinen ja riittävän paksu. Hiilihapotkin sopivalla tasolla. Omaan makuun hieman liian kuivan paahtunut, mutta se on vain minun mielipiteeni.

Maitokauppaolut: Laitila Kukko Helles

Hassuaja hommia nämä oluet, joita on tullut usein nautittua, mutta eivät vain ole vielä päätyneet blogiin. Tämä Laitilan "uutuus" on yksi niistä ja ajattelin korjata asian lyhyellä arviolla. Uutuus tämä ei enää ehkä ole (onhan se jo löytynyt tovin kaupoista), mutta uusia tölkkikokoja pukkaa 33cl muodossda, 8-packia jne.

Laitilan Kukko Helles on ollut yksi kestosuosikeistani maitokaupoissa sen ilmestymisestä saakka. Olut on päätynyt usein ostoskoriin, kun tekee mieli kikkailematonta ja tasalaatuista "saksaolutta". Helleshän on saksalaistyylinen kirkas lageroluttyyli, ei kikkailuja. En lyö päätä pantiksi, mutta hitusen raskaampi humalointi saattaa olla yleistä.

Laitila on tämän kanssa onnistunut erinomaisesti. Kehuja sateli myös vaariltani, kun tätä hänelle mökillä maistatin. Löytyy monessa koossa, mutta taisi olla pint katoava tölkkikoko. Vielä on ainakin lasipullossa, 33cl- ja 50cl tölkeissä, sekä monipakkauksena. Oluen tietoja löytyy kuvakaappauksesta alta.

Laitila Kukko Helles, 4,7%

Tuoksu on maltainen, miedosti makea ja puhdas. Keksiä, viljaa ja humalan lehtistä ja kuivan ruohoista katkeruutta. Hieman löytyy kypsää hedelmäisyyttäkin. Rehti oluttuoksu, sellainen, joka miellyttää puhtaudellaan.

Maku on puhtaan maltainen, kevyellä katkeruudella joka voimustuu keskivaihetta kohdin. Hiilihapot ja runko sopivassa tasapainossa. Miedon makea maltaisuus sopii hyvin tasapainoittavaan miedon greippisään ja ruohoisaan katkeruuteen. Jälkimaussa kevyt hunajan aromikkuus, puhdas katkeruus ja mieto maltaisuus sulassa sovussa. Todella hyvä kauppalager!

Maitokaupasta: Laitila Kakolan Kalpea

Törmäsin tähän Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Panimoravintola Koulun yhdessä panemaan olueen lähi-S-Marketissa. Uutuuden hinta ei jäänyt tarkkaan mieleen, mutta oltaisiinko oltu reilu 3€ hujakoilla. Kyseistä olutta pantiin Koulun laitteilla jo 2016, jolloin sitä myytiin vain panimoravintolan omassa baarissa, Vanhassa Apteekissa ja Old Bankissa.

Nyt olutta valmistetaan Laitilan vehkeillä ja sitä saa kautta maan. Olueen on käytetty Vienna- ja Pale ale -maltaita, joiden lisäksi löytyy myös vehnämallasta. Humalina on käytetty Northern Brewer, Galaxy, Cascade ja Citra humalia. Panimon omien sanojen mukaan "railakkaasti humaloitu suodattamaton vaalea täysmallasolut". Kelpaisi onnistuneena maitokauppavalikoimaan. Katsotaan... 

Laitila Kakolan Kalpea, 4,7%

Tuoksu on hyvin raikas, kevyn sitruksinen ja hieman minttuinenkin. Puhdas ja raikas. Miedosti havusuutta, joka on mukavasti tasapainoista hedelmäisyyteen nähden. Tuoretta hedelmäisyyttä, josta erotan mangon, aprikoosin ja limeä. Kutsuva tuoksu.

Maussa mieto katkeruus, joka voimistuu keskivaiheille. Suutuntuma sopivan kevyen samea ja raikas. Jotenkin aistin Vienna-maltaan mausta, joka kävi järkeen kun lunttasin speksejä. En edes osaa kuvailla sitä makuna. Puhdas, vaalea, kevyesti maltainen ja aavistuksen vaniljakeksinen. Hedelmäisyyttä piisaa humalan lisäksi. Jälkimaussa kuivahtaa miedosti ja greipin katkeruus jää kummittelemaan. Tämä oli ihan hyvä, keskivertoa parempi maitokaupan pale ale.

Laitilan Savu IPA (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Menoja ja tapahtumia pukannut, joten on hiljaisemmalle jäänyt Alkon käsityöläisoluiden maistelu. Kaiken kukkuraksi oli iskenyt parin päivän flunssa viime viikolla. Nyt kuitenkin hieman ipaa ja savua lasii, Laitilan Savu IPAn merkeissä.

Ensiksi tuli mieleen taannoin nauttimani Emelissen Smoked Rye IPA, josta pidin, joten savun ja ipan sovintoon keskenään oli mielestäni ok ja odotuksetkin hieman nousivat. Suomalaisiahan pidetään hieman savuhörhöinä, on savusaunaa, talveen sopii takat ja nuotiot ja esim viskien puolella lähes aina savuinen viski on hyvää. Taitaa se IPA olla bulkkien ulkopuolelta se suokikkityylikin, joten nythän on varsinainen kansanoluttyyli kyseessä. Tai sit ei.

Laitilan Savu IPA on tehty käyttäen savu-, pale ale- ja carared maltaita. Savumaltaiden tyypistä ja määrästä ei ole tietoa, esim mitenkä ja millä ne on savustettu (tai kuivattu). Emelissessä oli vain 10% savumallasta ja mielestäni se oli melko sopiva määrä. Humalina löytyy Pekko, Mosaic ja Equinox, eli amerikkalaishumaloinnilla mennään. Hinta Alkossa 3,98 € / 33cl.

Laitilan Savu India Pale Ale, 5,9%

Tuoksussa alkunuuhkaisut tuo välittömästi mieleen kesäisen Suomen, mökkimiljöön, jossa saa lämpimänä ja kuivana päivänä, puiden pilkkomisen ja nuotionleiskunnan ohessa hyvän IPAn käsiinsä. Mielikuvien jälkeen saan sieraimiini myös miedosti hedelmää ja etenkin greippiä, mutta savumaltaisuus peittää niitä aika tehokkaasti. Silti, en voi olla tykkäämättä tämän suvisuomi-savuaromimaailmasta.

Maussa ei ole ihan niin raikas fiilis kuin tuokussa, mutta kyllä tässä hyvän karhean katkeran ja greippisän ipan ääressä ollaan. Savuisuus tuo tähän robustimman tunteen ja katkeruus täydentää savumaailmaa käsi kädessä. Sanoisin, että tässä on sitä kuulua peräkärryäkin ihan riittämiin, ainakin minulle. Hieman yksioikoiseksi jää humala-savumaailma, mutta jos tekee mieli savua, greipin katkeruutta ja maalaista maltaisuutta, niin tässä olut.

Alkosta: Suomi 100 Juhlaoluet

Suomi täyttää 100 vuotta. Ensi vuosi on siis juhlan aikaa ja juhlanaika myös suomalaisille yrityksille tuoda tuotteensa juhlallisesti esiin. Valtioneuvostohan keksi jo oman rahakeruunsa, jolla se rajoittaa isoa osaa pk-yrityksiä Suomi100-kampanjan ulkopuolelle. 30 kiloeuroa kun ei ole ihan taskurahoja. Tällä hetkellä mukana taitaa olla miljonääriyhtiöitä kuten Fortum, UPM, Nordea, Finnair, Fazer.... kampanja tuonee siis näkyvyyttä näille pienille tuntemattomille yrityksille. Eiku?

No en ala liian poliittiseksi, mutta ei ihme, että kaikki eivät tästä menettelystä pitäneet. Linkin takaa löytyy pienehkö tarina Suomi100-hankkeesta. Alkon sivuille kuitenkin on nyt ilmestynyt viiden satsi Suomi 100 juhlaoluita. Onko nämä yritykset (Laitila, VASP, Teerenpeli...) maksaneet siis hyväntekeväisyysrahan? Ehkä tämä on vain Alkon Suomi100.

Valikoimiin tuli Bryggerin Vuosi Sata, joka on vahva (hyvin vahva) lager. Onko tämä sitä "viinalageria"? Ehkä panimon tuntien ei todellakaan, saattaa olla hieman laadukkaampaa kuin tuplapukki. Humalina Magnum, maltaina pils, munich, caramel ja black malt.

Teerenpeli toi ytimekkäästi Suomi 100 Juhlaoluen, joka näyttää olevan jonkinlainen savuolut. Väri 63 EBC, eli kyseessä tummempi tapaus. VASPilta tuli Prykmestar Terva Juhla, joka nimestä päätellen tarjoaa tummaa tervaista lageria. Terva-aromin lisäksi etiketissä mainitaan katajanmarja.

Laitilan Agricola on puolestaan belgityylinen ale, jota olemme aiemmin nähneet Kievari Agricolana. Tuolloin se oli tosin vahvempi alkoholin puolelta (8,5%), mutta reseptiikan komponentit vaikuttaa olevan tismalleen samat (Pale Ale-, Melano-, Biscuit-maltaat, East Kent Goldings-, Northern Brewer -humalat.

Sitten on tämä Svaneke Säkkijärven Polkka (porter), joka ilmeisesti vain oli "listoilla" ja pääsi mukaan teemaan. Onhan siinä suomivärit etiketissä. Toki Alkon Suomi 100 -valikoimaan tuli siis paljon muutakin kuin oluita, ja näistä osa oli muita kuin suomalaisia tuotteita. Viralliseen juomatarjontaan kuuluu viinaa, samppanjaa, viinejä, viskiä, pontikkaa ja oluita.


Laitilan Agricola (Suomi 100), 6,5%

Tuoksu reilusti maltaisuutta, jossa leipäisiä piirteitä. Odotin makeaa mallasta, mutta tässä ei Kievarin tapaan tullut makeaa banaania, eikä erityisemmin hiivaakaan. Paahteista karamellisuutta tulee selkeästi. Myös tummia kuivattuja hedelmiä löytyy.

Maussa tuoksusta tuttua vahvaa maltaisuutta, joka on kevyesti paahteista, leipäistä ja pähkinäistä. Tummaa hedelmäisyyttä, joka on kuivaa ja miedosti kitkerää. Ei erityisemmin "belgihedelmäinen", tai hiivainen. Humala tasapainoittaa makeutta, jota on tosin melko vähän. Mallasvetoinen olut, josta jäi minusta uupumaan belgioluiden aromikkuutta.

Teerenpeli Suomi 100 Juhlaolut, 5%

Tuoksussa selvä ja voimakas savumaltaisuus. Tulee välittömästi mieleen kuuluisa Urbock. Tosin ei niin pehmeänä. Kuivattu mallasaromi on miellyttävä ja savu on tässä kivasti tasapainoinen ja rauhallinen. Lisäksi hyvin kevyt pähkinäisyys ja mieto paahteisuus.

Maussa savumaltaisuus on myös hyvin selkeää. Tuntuu silti, että hyvin runsas hiilihappoisuus rokottaa pehmeyttä ja kokonaistuntumaa. Tämän savuisuus on miellyttävää, mutta mielestäni se ei sovi runsaaseen hiilihappoisuuteen. Jälkimaussa onneksi aromit pääsee uudelleen esille ja jättääkin miellyttävän pähkinäisen ja savumaltaisen maun.

Prykmestar Terva Juhla, 6,1%

Tuoku tuo savumaltaisuutta, tervaa ja katajanmarjaa. Juuri sitä mitä luvataan. Paahtuneisuus ja savutervaisuus ovat sopivassa suhteessa ja olut tuntuukin tuoksun perusteella tasapainoiselta. Rapeaksi paahdettu ohraleipä savusaunan jälkeen. Tämän se tuo minulle mieleen.

Maussa on selvä tukeva maltainen ote. Suutuntuma on oikeastaan todella hyvän tuntuinen. Terva, savumaltaisuus ja mieto katkeruus ovat oikein hyvin tasapainossa. Jälkimakuun mennessä tulee katajan katkeruutta. Pidemmällä tulee paahteisuutta ja jopa hieman palanutta leivänkuorta. Tämä olut oli positiivinen yllätys.

Bryggeri Helsinki Vuosi Sata, 10%

Tuoksu lupailee tukevaa tummahkoa runkoa. Täysjyväleipää, hieman kaakaokeksiä ja miedosti kakkupohjaa. Maltaisuus on tässä makeahkoa miellyttävällä tavalla. Alkoholi ei tule huonolla esille. Hieman tulee myös sellainen tumma sherrymakeus mieleen. Ihan mukavan kutsuvan maltainen tuoksu.

Makuun on hyvin saatu samaa aromikkuutta kuin tuokuun. Makeaa maltaisuutta, jossa kuivattua sherryviinin kaltaista hedelmäisyyttä ja mausteisuutta (luumu, tumma rypäle, kahvi, suklaa). Miedosti sherryviskeistäkin tuttua nahkaisuutta. Alkoholin vahvuuden tuntee, mutta se pysyy sopivasti aisoissa. Kevyt paahteisuus tasapainoittaa makeutta. Loppua kohden tulee miedosti hapanmäskiä, ruispuuroa, suklaisuutta ja jopa maustepippurisuutta. Hieno olut.

Maitokaupasta: Kotimaista IPA ja Vehnäolut vs. Laitilan Kukko IPA ja Vehnä

Ruokaostoksilla bongasin oluthyllyiltä S-ryhmän uutuus-IPAn, joka ilmestyi tässä maaliskuun aikana kauppojen hyllyille. Olutbuumi on siis saanut isot kaupparyhmätkin liikkeelle, isojen panimoiden lisäksi. Alkaa olla jo kaikilla omat IPAt ja APAt.

Samaisella kauppareissulla näin S-ryhmän vehnäoluen, joka sekin piti ottaa maistoon näin ennen kesäkauden avajaisia. S-ryhmän oluet tuli Kotimaista-brändin alle, johon on nykyään lisätty kaikki S-ryhmän kotimaiset elintarvikkeet.

Molemmat oluet on valmistanut Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, joten ajattelin hieman verrata niitä Laitilan omiin vastaaviin oluisiin, Kukko Vehnään ja Kukko IPAan. Katsotaan huomaanko näissä mitään muuta eroa kuin purkin ulkoasun ja noin 60-sentin hintaeron. Kaikissa tölkeissä on tismalleen samat päiväys- ja tölkitysmerkinnät, eli yhtä tuoreesta kamasta on kyse.

Edit. 21.3.2016: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta saamani tiedon mukaan oluet ovat täysin eri reseptiikalla valmistettu. Panimo kertoo Kukko IPAn olevan tällä hetkellä vallitsevasta IPA-tyylistä poikkeava, ollen enemmän perinteinen brittihenkinen IPA. PAnimo selvitti myös oluen rungon olevan selvästi tuhdimpi.

Kotimaista IPA, 4,7% (Laitila)

Tuoksu on kevyesti sitruksinen ja hyvin miedon mansikkainen. Banaaniakin olen bongaavinani. Tuoreampaa humalaa kuin Laitilan omassa ipassa. Humala on kyllä aika piilossa, saisi olla tuplasti enemmän aromissa. Muuten kyllä ihan kivan raikas ja puhdas.

Maku tuo alkuun pientä humalapuraisua, joka on kevyesti hedelmäistä ja hyvin miedosti havuista, ja vaikka greippisyys meinaakin nostaa päätään, jää se aika miedoksi. Keskivaiheilla tosiaan greippiä ja pientä karamellisuutta, joka yltää myös jälkimakuun. Yleisolemus lähempänä raikasta kuin tunkkaista.

Laitilan Kukko IPA, 4,7% 

Tuoksu on selvästi tunkkaisempi kuin edellinen. Aivan kuin eri tuote olisi kyseessä. Vihanneksisuutta ja pölyistä maltaisuutta. Humala olematonta. On kyllä yksi huonoimmista ipa-tuoksuista mitä on vastaan tullut. Sori vain Laitila, mutta tehkää jotakin tälle tuoksulle.

Maku on katkerampi ja kuivempi kuin edellisessä. Humala on tunkkaisen greippistä ja yksinkertaista. Karamellisuus samalla tasoilla kuin edellisessä. Tämä on selvästi tunkkainen, eikä raikkautta nähnytkään. Sama kun joisi vanhaa yksinkertaista ipaa. Edellinen selvästi parempi, vaikka tämän katkeruus onkin lähempänä ipaa.

Kotimaista vs. Laitilan Kukko

Kotimaista Vehnäolut, 4,7% (Laitila)

Tuoksu tuo miellyttävää mausteisuutta, jossa banaani, neilikka ja hiivainen purukumisuus mukavasti esillä. Raikas yleisolemus, eli ei ole esim. tunkkaista hiivaa. Minusta tämä on kelpo "perushefemäinen", eli tuoksun perusteella ostaisin toistekin.

Maussa kyllä tuntuu olevan aika hyvin kokonaisuus mieleeni – keskiverrosti hiivaa, reiluhkosti banaanisuutta ja neilikkaisuutta ja esterit tuo hedelmäisyyttä kuten päärynää. Suutuntuma runsaan hiilihappoinen. Muuten sopivan samea ja täyteläinen vehnäksi. Jälkimaku keskipitkä, miedolla banaanisuudella.

Laitilan Kukko Vehnä, 4,7%

Tuoksu hyvin samanlainen kuin Kotimaista-versiossa, mutta ehkä aavistuksen vähemmän banaania ja neilikkaa. Myös raikas ja puhdas. Hiivaa aavistus vähemmän kuin edellisessä. Nämä ovat kyllä selvästi lähempänä toisiaan tuoksultaan kuin IPAt.

Maku hyvin samanlainen, ellei jopa identtinen. Samat banaanit, neilikat ja hiivaisuusaste. Suutuntumaltaan lähes identtinen, ehkä karvan verran vähemmän hiilihappoja. Näistä on kyllä vaikea sanoa kumpi on parempi. Mielestäni molemmat ihan hyviä, joten tasapeli vehnissä.

Kotimaista vs. Kukko Vehnä

Suomen paras olut 2015 @ Bryggeri 19.8.2015

Kuva: Andres Teiss

Tässä vaiheessa on varmasti käynyt jo ilmi mikä olut valittiin Suomen parhaaksi vuonna 2015. Siperia valmistettiin alun perin Olutravintola Pikkulinnun 5-vuotissyntymäpäiville vuonna 2005. Oluthörhöille hyvinkin tuttu tuote pokkasi parhaimman sijan Olutoppaan äänestyksissä 2008, 2009, 2012 ja 2013. Alkoihin sitä saatiin ensimmäisen kerran vuonna 2013.

"Siperia Stout on hyvin tyyliään edustava ja tukeva makusteluolut. Pitkä maku täyttää suun ja kestävä jälkimaku tukee kokonaisuutta. Runsas, mutta tasapainoinen, humalointi lisää oluen juotavuutta. Tuoksu on raikas ja kukkainen. Jälkimaussa on savun aromia." –Suomen Paras Olut –kilpailun finaalikierroksen raati

"Olemme laittaneet Siperia Stoutin valmistamiseen kaiken tiedon ja taidon, joka meillä on panimossamme reilun 20 vuoden kokemuksella. Se on herkullinen kokonaisuus, joka antaa ymmärtää ja ymmärtää antaa juojalleen paljon. Vaikka Siperia Stout on tumma ja tukeva olut, se sopii myös naiselliseen makuun. Vaimonikin juo sitä." –Sam Viitaniemi, Koskipanimon panimomestari

Sam Viitaniemi (vas.) ja Jukka Pöllänen. Kuva: Andres Teiss

Tulokset julkistettiin Suomen paras olut 2015 -gaalassa 19.8.2015 Panimoravintola Bryggerissä Helsingissä. Kilpailu on avoin kaikille Suomessa toimiville kaupallisia oluita valmistaville panimoille ja osallistuvien oluiden tulee olla säännöllisessä anniskelu- tai vähittäismyynnissä. Järjestäjänä toimii Suomalainen Olut ry., jonka yhteistyökumppaneina ovat Pienpanimoliitto, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ja Olutliitto. Kilpailun tarkemmat säännöt pääset lukemaan täältä.

Kilpailu järjestettiin viidennen kerran ja siihen osallistui 176 olutta 22 eri panimolta. Oluet kilpailivat eri sarjoissa, josta kustakin sarjasta valittii kolme parasta ja palkittiin diplomilla. Voittajaoluet on maisteltavissa 20.-22.8. Herkkujen Suomi -tapahtuman Syystober-olutteltassa Helsingin Rautatientorilla. 

Gaalassa oli ilo seurata miten hyvässä hengessä kaikki paikalla olleet panimot olivat keskenään. Tuntui kuin he olisivat olleet yhtä suurta perhettä. Bryggerin henkilökunta pani parastansa pöytään, kun parhaat oluet paritettiin herkullisten annosten seuraksi. Minulta meni alussa ohi ruoka-annosten speksit, mutta todella hyviä ne olivat kaikki. Etenkin alku- ja jälkiruoka vei kielen mennessään. Pyynikin Käsityöläispanimon Papa Vanilla Stout sopi todella hyvin suklaisen jälkiruoan kera. 

Siperia

Illan olutkattauksesta jäi parhaiten mieleen Plevnan Weizenbock, jonka panimon omalaatuinen vahva vehnämausteisuus on vakuuttanut minut jo useampaan otteeseen Plevnan vehnäoluissa. Laitilan Mississippi ja Pyynikin Papa Vanilla Stout jäivät myös erityisesti mieleen. Siperia toki oli heti alkumaljana aikamoinen, on siinä kyllä erityinen olut. 

Kiitos hienoille panimoille upeista oluista, paljon onnea voittajille ja iso kiitos pöytäseurueelle, joka sai illan kulumaan mukavissa merkeissä – oltiin muun muassa kaikki samaa mieltä, että Riihimäki ei ehkä ole se houkuttelevin kaupunki Suomessa. Itse ottamani kuvat ovat hienoja (not) kännykkäkuvia, koska parempi kamera jäi sopivasti eteisen pöydälle. 

Kilpailun tulokset:

Suomen Paras Olut 2015

Siperia Stout 8,0 %, Koskipanimo / Plevna, Tampere

Sarjojen palkitut oluet

Vaalea lager enintään 4,7 %
1. South Pacific Lager 4,5 %, Stadin Panimo, Helsinki
2. Höpken Pils 4,2 %, Suomenlinnan panimo, Helsinki
3. Karjala 4,5 %, Hartwall, Lahti

Vaalea lager yli 4,7 %

1. Mississippi Beer 5,0 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Stadin Lager 5,3 %, Stadin Panimo, Helsinki
3. Karhu Tosi Vahva 8,0 %, Sinebrychoff, Kerava

Tumma tai värillinen lager

1. Marsalkka Tumma Lager 4,6 %, Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
2. Bryggeri Spezial 5,2 %, Rakuuna Olut / Bryggeri Helsinki
3. Granite Lager 5,0 %, Suomenlinnan panimo, Helsinki

Ale enintään 4,7 %

1. Maku Brewing Amber Ale 4,5 %, Maku Brewing, Tuusula
2. Saimaa Blonde Ale 4,5 %, Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
3. Malmgård Blond Ale 4,2 %, Malmgårdin Panimo, Loviisa

Perinteinen ale yli 4,7 %

1. Siperia Stout 8,0 %, Koskipanimo / Plevna, Tampere
2. Huvila X-Porter 7,0 %, Malmgårdin Panimo Oy, Loviisa
3. Kievari Imperiaali Stout 9,2 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Amerikkalaistyylinen ale yli 4,7 %

1. Papan Vanilla Stout 6,8 %, Pyynikin käsityöläispanimo, Tampere
2. Maku Brewing IPA 7,3 %, Maku Brewing, Tuusula
3. Malmgård Emmer IPA 6,2 %, Malmgårdin Panimo, Loviisa

Vehnäolut

1. Weizen Bock 7,5 %, Koskipanimo Oy, Plevna, Tampere
2. Wasaborg Savuvehnä 5,5 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
3. Brewer's Special Belgian Wheat 4,7 %, Saimaan Juomatehdas, Mikkeli

Maitokaupan kuningas – paras Vehnäolut

Tässä tulee seuraava tasitelu maitokauppaoluiden kuninkuudesta. Kesä tekee tuloaan, joten mikäs sen parempi oluttyyli kuin vehväolut. Tässä tapauksessa maistossa on maitokauppojen hyllyiltä vehnäoluita, jotka löytyvät kohtalaisen hyvin ympäri Suomea. Käytännössä valitsin lähes kaikki vehnäoluet, jotka täältä Espoon ruokakaupoista löysin.

Varmasti jokin varteenotettava vehnis saattoi jäädä hyllyyn, mutta näitä vois sitten maistella taas jatkoilla, tai muuten vaan kesän tullen. Muutaman yksilön olin päättänyt itse, mutta teillä lukijoilla oli tässäkin testissä sananvaltaa. Koitin parhaani mukaan metsästää suositellut oluet käsiini. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän saksalaistyylisiä Hefe-Weißbierejä ja belgialaistyylisiä witbierejä. Simoa jouduin metsäsatämään hieman enemmän ja se löytyikin aivan viime metreillä, jonka takia se ei päässyt ryhmäkuvaan (otettu jo aiemmin). Noh, tärkeintä on maku.

Maisteluperiaate oli hyväksi todettu kaksiosainen sokkomaistelu, jossa kaikki oluet maisteltiin kaksi kertaa – sokkona. Jälkimmäisellä kerralla oli suurempi painoarvo ja se määräsi lopullisen paremmuusjärjestyksen. Molemmilla maistelukerroilla pidin kaksi pidempää taukoa, jolloin neutraloin suuta.

Ryhmäkuva, miinus Simo.  

Sokko tarkoitti tässäkin tapauksessa sitä, että en tiennyt lainkaan mitä olutta laseihin oli kaadettu. Näin ennakkoluulot ei häirinnyt maistelua. Tässä julkaisussa te toki näette heti mistä oluesta on kysymys, sillä otsikot on lisätty jälkikäteen kunkin oluen kohdalle ennen julkaisua. Hintoihin en tälläkään kertaa puutu lainkaan, vaan tässä testissä ratkaisi ainoastaan tuoksu ja maku. Oluiden erät olivat oheisen listauksen mukaiset (parasta ennen muotoa kk/vv):

Laitilan Kukko Vehnä, 7/15
Kaiserdom Hefe-Weißbier, 11/15
Grafenwalder Vehnäolut, 12/15
Nokian Keisari Elowehnä, 9/15
Olvi Sandels Vehnäolut, 9/15
Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 09/15
Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 11/15
Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 1/16
Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 7/15
Lervig White Dog, 10/15
Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 7/15


1. Laitilan Kukko Vehnä, 4,7%
Suomalainen, maltaina vehnä (60%), Pilsner ja Munich. Humalina Saaz ja Magnum. EBU 15.

T: Baananisuus on vahvaa/keskivahvaa, samoin neilikkaisuus. Tuoksussa jonkin verran sitruksisuutta. Runsas tuoksu. Ollaan tuoksun perusteella ihan hyvällä tasolla.

M: Suututnuma on kevyt ja kirkas. Hiilihapot melko korkealla. Maussa vehnäistä aavistuksen makeaa mausteisuutta ja kevyt sitruksisuus. Loppua kohden maku katoaa melko nopeasti. Ehkä vähän laihahko. Kaipaan pientä katkeruutta loppuun.

2. Olvi Sandels Vehnäolut, 4,7%
Suomalainen olut, EBU 14. Muu reseptiikka salaista tietoa.

T: Tässä on jotakin ylikypsää hedelmäisyyttä. Banaani on aika piilossa ja mausteisuuskin hieman hukassa. Yllättävästi hapanta hedelmää myös mukana. Tähän se ei ehkä niin sovi.

M: Banaani ja neilikka nousee maussa esille. Tuoksussakin löytynyttä kevyen hapanta käynyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma terävähkö ja kuohuva. Jälkimakuun jää miedon pistävä tuntu, mutta myös hyvää mausteisuutta. Jättää ristiriitaiset fiilikset. Hieman teennäisen ja esanssisen tuntuinen.

Kukko vs. Sandels

3. Nokian Keisari Elowehnä, 4,7%
Suomalainen, 50% vehnämallas ja 50% Pilsnermallas. Humalina Magnum ja Perle. EBU 14.

T: Tässä mausteisuuden ja banaanisuuden mukaan tulee myös ripaus humalaa. Muutenkin ollaan aika tasapainoisessa tuoksussa. Hentoa hiivaa, joka tuo hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Myös kukkaisuutta on aistittavissa. Tämä on melko hyvä.

M: Suutuntuma sameampi kuin edellisissä. Hiivaisuutta, banaania, kevyttä neilikkaisuutta ja ripaus greippiä. Jälkimaussa katkeruus kyydittää kevyttä makeutta. Saisi olla hieman voimakkaampi jälkimaku, mutta silti vaikuttaa oikein hyvältä.

4. Lervig White Dog, 4,7%
Norjalainen olut. Maltaina ohra ja vehnä. Humalina Saaz ja East Kent Golding. Mausteina korianteri ja curaçao.

T: Nyt on sitruksia ja humalaa. Tämän täytyy olla witbieriä. Kuivaa ruohoisuutta, runsaasti sitruunaa ja kevyt mausteisuus. Hiivakin tuntuu taustalla, tosin aika vähän. Laadukkaan oloinen tuoksu ja melko runsas.

M: Jep, Witbier. Kevyt hiivaisuus, humalaa, joka on ruohoista, ja sitruksisuus ovat hyvin esillä. Sitruuna ei ole maussa niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma kuohkea ja runsas. Jälkimakuun humala kuivattaa hieman ja jättää nahkean tuntuman. Tuoksun kaltainen runsaus kuitenkin puuttuu mausta, joka hieman lässähtää loppua kohden.

Keisari vs. White Dog

5. Kaiserdom Hefe-Weißbier, 4,7%
Saksalainen vehnäolut, jossa ohramallasta, vehnämallasta, humalaa ja humalauutetta.

T: Pölyinen ja mieto. Esanssinen vaisu hedelmäisyys. Maltaisuuskin tulee melko selvästi, mutta vetisen oloisena. Tämä ei sytytä tuoksultaan juuri lainkaan. Ei huono, mutta jotenkin mitäänsanomaton.

M: Maku on valitettavasti samoilla linjoilla. Vetinen yleisolemus. Alussa tulee mietoa mausteisuutta ja banaania, mutta vaisusti. Tuntuu kuin olisi vedellä lantrattu. Ei millään tavalla erikoinen, vaan pliisuhko ja mieto vehnis.

6. Grafenwalder Vehnäolut, 4,5%
Saksalainen olut, jossa vehnä- ja ohramallasta. Humalauutetta. Lidlin vehnäolut.

T: Tässä vehnän olemus on vahvempaa. Hedelmäistä mausteisuutta, jossa makeaa maltaista banaanisuutta. Tuoksu on aika tasapainoinen ja sopivan voimakas. Maustepippurisuutta ilmestyy lasiajan jälkeen.

M: Maussa ei olla aivan tuoksun linjoilla. Alkusuutuntuma lupailee hyvää, mutta loppua kohden paketti vetistyy. Tuo pientä nahkeutta suuhun. Mausta kuitenkin löytyy maustepippuria, päärynää ja mietoa hiivaisuutta. Ihan hyvä, mutta jotenkin jättää kylmäksi.

Grafenwalder vs. Kaiserdom

7. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 4,6%
Suomalainen olut, maltaina Pilsner ja vehnä (luomu). Humalina Magnum ja Saaz. EBU 20.

T: Viitoseen ja kuutoseen verrattuna huomattavasti voimakkaampi. Pistelevämpää pippurisuutta ja terävämpää hiivaa. Banaani selkeästi esillä, samoin myös sopivasti neilikkaisuutta. Hyvä tuoksu. Pieni off-note jota en keksi.

M: Makukin on erilainen edellisiin verrattuna. Kuivempi kuin edelliset. Hieman kuin humalaa olisi reilummin, mutta ei kovin tuoreena. Tuoksun perusteella odotti makeampaa profiilia. Suutuntuma on rapea ja kuiva. Selkeästi kuivin. Alkuun enemmän mausteisuutta, joka loppua kohden muuttuu kuivemmaksi, humalaisemmaksi ja valkopippuriseksi. Loppuun jää etäisesti katajainen aromikkuus.

8. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 4,7%
Suomalainen olut, Pilsner- ja vehnämaltaat. Humalina Cascade- ja Columbus. Mausteina pomeranssi, korianteri ja Curaçao. EBU 15.

T: Edelliseen (seiskaan) verrattuna runsaampi, aromikkaampi ja mausteisempi. Trooppisempaa makeaa hedelmää. Humala ei tässä oikein erotu, sen sijaan jokin kukkainen yrttisyys tuoksuu. Vähän tulee witbierin kaltainen mausteisuus (korianteri) ja pomeranssi. Myös sitruunaisempi.

M: Maussa makea hedelmäisyys ja mausteisuus ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma on raikas ja kirpsakka, mutta hiilihapot on aavistuksen matalalla. Hieman pehmeämpi edellisiin verrattuna. Hiiva löytyy, samoin korianteri ja sitruuna. Jälkimaussa hiivan kera löytyy kuivattavaa humalaa. Aika tasapainoinen ja hyvä ja hieman tummemman sävyinen (ei niin raikas).

Marsalkka vs. Belgian Wheat

9. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 4,6%
Saksalainen olut.

T: Ahh... Näin alkuun tuntuu aika hyvältä. Miedosti hiivaa, reippaasti banaania ja neilikkaa. Tämä on melko oikeaoppinen Hefe-tuoksu. Aavistus metallisuutta on ainut pieni miinus, mutta sekin häviää ajan mittaan.

M: Hyvä, mutta ei yllä tuoksun tasolle. Banaania, neilikkaa, hedelmäpurukumia (hubba bubba) ja hiivaa. Kaikkea on aika tasapainoisesti, mutta loppua kohden tämänkin suutuntuma hieman lässähtää ja vetistyy. Ei paljoa, mutta hieman.

10. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 4,5%
Rungossa vehnä-, pils- ja alemaltaat. Humalina Saaz ja Cascade.

T: Simamaista makeutta, banaania, neilikkaa ja mallasta. Tuoksu on kohtalaisen runsas ja houkutteleva. Sitruksinen silaus tuo mausteisen makeuden päälle kivaa raikkautta. Hyvä tuoksu.

M: Mausta löytyy tuoksun vihjailemia aromeja. Banaani, neilikka ja hiiva on hyvässä tasapainossa. Sitruksisuus tuo raikkautta ja makua viimeistelee kepeähkö humaluus. Tämä on aika hyvä. Tästä tulee fiilis "once you pop, cant stop". Pikkasen kun saisi lisää hiivaisuutta...

Paulaner vs. Simo

11. Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 4,7%
Suomalainen olut. Ohramallasta, vehnää ja kauraa. Mausteina korianteri, pomeranssi ja appelsiini.

T: Huh. Tiukka sitruksisuus ja pistävä mausteisuus. Nyt on ainakin hyvin witbiermäinen tuoksu. Hiilihappoisen oloinen jo tuoksussaan. Raikas kuin mikä. Aika hyvä itse asiassa. Sitruunaisuus on mukavan tuoretta ja mausteisuus sopusuhdassa.

M: Maussa sitruuna ja appelsiini selkeästi esillä. Korianteria, ripaus neilikkaa ja kukkaisuutta. Witbier. Kirpeän hiilihappoinen. Ehkä hieman liiankin hiilihappoinen. Ennen jälkimakua hiiva pilkahtaa mukavasti. Maussa tulee appelsiinisia vivahteita. Maukas olut.

Paulaner vs. Piper Wit

Maitokaupan Vehnä-kuninkuustaiston sijoitukset:

1. Nokian Keisari Elowehnä
2. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb
3. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut
4. Suomenlinnan Panimo Piper Wit
5. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat
6. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä
7. Laitilan Kukko Vehnä
8. Lervig White Dog
9. Olvi Sandels Vehnäolut
10. Grafenwalder Vehnäolut
11. Kaiserdom Hefe-Weißbier

Lervig ja Piper Wit olivat näistä selvästi sitruunaisimpia. Laitila, Elowehnä, Paulaner, Simo ja Grafenwalder edusti minusta sitä perinteistä saksalaistyylistä vehnäolutta. Olvi oli hieman esanssisempi ja makeampi. Marsalkan oluet erottuivat joukosta ollen hieman kuivempia. Marsalkassa oli kuivemman humalaisempi tuntuma ja Brewers specialissa hyvin mausteinen ja kukkaisen hedelmäinen (pomeranssinen) aromikkuus. Näistä kahdesta oli kyllä vaikea päättää kumpi on parempi.

Tämä taistelu oli vaikeampi maistelijalle kuin edellinen. Melko tasaista sakkia, mutta kyllä sieltä ne parhaiten maistuvat erottui. Monia näistä vaivasi tietynlainen vetisyys, mutta onneksi ei liikaa. Väitän että meiltä löytyy maitokaupasta melko hyviä vehnäisiä kesäjanon sammuttajia.

Maitokaupan IPA/APA -taistelun tulokset löytyvät seuraavien linkkien takaa:
Maitokaupan kuningas – paras IPA/APA
Nelikko joka haastaa kuninkaan – pyynnöstä IPA/APA kuningastaistelun jatkot