Maitokaupasta: Olvi American Cream Ale

Olisi siis kohta ruokakaupoissa tarjolla Olvilta "crème de la crème", eli kenties oluiden kermaa, tarkoittaahan tuo idiomi parhaista parasta. Kelataas hieman taakse päin; tähän asti ollaan tässä maitokaupan täysmallassarjassa nähty IPAa, APAa, Xmas IPAa ja Black IPAa. Ja nyt.... Cream Ale. Täh? Mielestäni kaikki edellä mainitut ovat kuitenkin olleet ihan onnistuneita, joten odotusta on. Sain tämän oluen ja kivan puulaatikon tuotenäytteenä.

Cream Ale on ymmärtääkseni vaalea kevyt ale, joka on kuitenkin myös lager. Cream Ale aloittaa pintahiivaoluena ja jatkaa pohjahiivakäymisellä (cold lagering, lager hiiva), tai jopa "pidennetään" lager-oluella. Siis jonkinmoinen hybridi, jonka myös Olvi kertoo mainitessaan "pinta- ja pohjahiivaolut". Tyylin mukaista olisi siis vaalea väri, kevyt runko ja kevyt humalointi. Lähdetään näistä liikkeelle eikä etsitä kermaa oluesta, tai muuta laksatiivista. Tyylin oluita Ratebeerissä.

"Helposti juotava American Cream Ale on kasvava craft-oluttyyppi Pohjois-Amerikassa ja Tanskassa. Nyt Olvi tuo tämän maukkaan oluttyypin ensimmäisenä Suomeen.   OLVI American Cream Alessa yhdistyvät OLVI erikoisoluiden valmistusniksit sekä liki 140 vuoden kokemus lageroluiden valmistuksesta: siinä yhdistetään pintahiivan pääkäyminen pohjahiivan varastokäymiseen. Tarkkaan valittu mallasrunko, kaksi erityyppistä hiivaa sekä aromihumalat ovat tämän täysmallasoluen maun takana."

Tässä oluessa on siis käytetty kahta hiivaa ja se on täysmallasolut. Asiat voisi olla huonommin – lagerilla blendattu ale, jonka seassa olisi riisiä ja maissia. Nyt kuitenkin mennään siis hieman "craft"-henkisemmin. Humalointia ei kuitenkaan odotella "a la Sonnisaari", vaan katkeruutta on speksien mukaan 25 EBUa, joiden takana löytyy Monroe-, Fantasia- ja Kazbek-humalat. Kazbek on tsekkiläinen aromihumalalajike, joka on sukua Saazille. Pikku-saaz. Kaksi ensimmäistä saksalaisia. Olut on pastöroimaton ja suodattamaton.

Olvi American Cream Ale, 4,7%

Tuoksussa on heti kaadon jälkeen aistittavissa jenkkihumalille tyypillistä sitruksisuutta ja kevyttä havuisuutta. Lyhyen lasiajan jälkeen astuu mieto maltaisuus mukaan, josta huomaan lagermaista aromia. Onko se sitä märkää koiraa tai pahvia? Hieman. Tuoksun perusteella ollaan lagermaailmassa, jossa on kuitenkin kylkiäisenä alen hedelmäisyyttä ja humaluutta.

Maussa on selvästi tuoksussakin esiintynyttä hyvin kevyttä hedelmäisyyttä ja humalien aromikkuutta, mutta ehkä vaisummin kuin odotin. Suutuntuma on ihan hyvän raikas ja kevyt, olematta vetinen. Jälkimakuun mennessä tulee selvää kuivattavaa katkeruutta. Oluen keskivaihella on hieman tyhjä olo, mutta oikeastaan tämä olut paranee loppua kohden.

Itselleni APA ja IPA toimivat paremmin, mutta tämä voisi olla sellainen varovaisempi matka kauppaipaan. Selvästi alen hedelmäisyyttä ja amerikkalaistyylistä aromihumalaa, mutta silti hyvin lagerpainotteinen yleisolemus. Näen tälle kyllä paikan kaupassa – ison brändin olut, joka on kuitenkin askeleen edellä bulkista. Jos et siis ole uskaltautunut (tai tykännyt) Olvin IPAsta, tai APAsta, niin kokeile tätä.

Maitokaupasta: Olvi Xmas IPA

Hohoho Iisalmesta vaan. Ovelle oli ilmestynyt muutama päivä sitten iso pahviloota varoittelematta itsestään etukäteen. Varauduin jo nostamaan voimalla, mutta meinasin lentää persiilleni kun laatikko olikin kevyt kuin höyhen. Sisältä löytyi kaksi Olvin utuustölkkiä Xmas IPAa.

Tovi taakse päin tuli Olvin Black IPA ja nyt seuraksi kauppoihin tuli (on jo hyllyilläkin asti) Xmas IPA, joka tölkkiä lueskellessa paljastuu tyyliltään Red IPAksi. Olvi luonnehtii tätä oheisesti: "Suodattamaton, pastöroimaton, täysmaltainen Red IPA-tyyppinen pintahiivaolut. Maultaan vahvasti humaloitu ja hedelmäinen, väriltään punaruskea olut.". 

Tuttuun tapaan tölkistä löytyy myös humalalajikkeet, jotka tässä ovat Opal, Kazbek ja Comet. Linkeistä lisäinfoa, mutta ensimmäinen on saksalainen, toinen tsekkiläistä ja viimeinen amerikkalaista. Kaupassa Xmas taisi olla noin 2,9€ pintaan puolen litran tölkiltä.

Olvi Xmas IPA, 4,7%

Tuoksu on reilusti pihkainen ja karamellimaltainen. Amerikkalaishumalapainoitteinen (huh mikä sanahirmu) yleisolemus tulee minulle tästä mieleen. Maltaisuus tuntuu alla ja tulee paahdettuna leipäisyytenä. Hieman pihkaa ja kuivattuja tummia hedelmiä.

Maussa tulee keskiasteisesti havuista humalaa, jossa myös seassa kuivaa lehtisyyttä ja pähkinää. Humala on enemmän sellaista pihkaista ja havuista, ei sitruksista. Maltaisuus on selkeämmin maussa kuin tuoksussa – paahtunutta leivän kuorta, pähkinää ja paahtoleipää. Jälkimaussa karamellimaltaisuutta. Hyvin juotava olut ja mielestäni tämäkin on onnistunut, mitä nyt jotakin mausteisuutta kuvittelin löytyvän enemmän nimen perusteella.

Maitokaupasta: Olvi Black IPA

Otsikosta huomaatte, että olemme lempioluttyylini äärellä. NOT. Ja nyt tarkoitan nimenomaan Black IPAa, joka ei yleensä tyylinä ole niitä mitkä makunystyröitäni hivelevät. Mutta ilmaisesta oluesta ei kieltäydytä, vai miten se meni? Nämä purkit tuli nimittäin tuotenäytteenä Olvilta.

Aiemmin viime vuoden alkupuolella Olvi räväytti ja ravisteli markkinoita oluella, jota on Suomessa totuttu näkemään lähinnä pienemmillä panimoilla. IPA tuli markkinoille ja kävi monen suomalaisen huulilla. Itsekin maistelin tuotteen useampaan otteeseen kuluneen vuoden aikana. Kiteytettynä sanon, että mielestäni onnistunut tuote suurelle yleisölle.

Nyt mennään Iisalmen pimeälle puolelle, kun purkista löytyy Black IPA, "The dark side of Iisalmi". Tyylikäs tölkki kätkee tietoihinsa mm. oluessa käytetyt humalat, jotka ovat Cascade, Target, Yellow Sub ja TNT. BIPAn lisäksi Olvi tuo myös jouluisemman XMAS IPAn, joka tulloo maistettavaksi myöhemmin. En ole ihan varma koska tätä kaupasta löytyy, mutta luultavasti piakkoin.

Olvi Black IPA, 4,7%

Tuoksu tuo hyvin tuoretta humaluutta ja kevyttä tummaa paahtoa. Maltaisuus tuntuu olevan humalan alla ja mielestäni monipuolistaa tuoksua. Äkkiseltään tuntuu melko hyvältä. Lämmetessä humala hieman väistää ja päästää enemmän leipäisyyttä esiin. Hieman toffeeta ja karamellia, mutta kyllä tästä IPAn tunnistaa.

Maku on selkeästi humalavoittoinen, varsinkin ajatellen maitokaupan bulkkiosastoja. Tumma paahteisuus korostaa katkeruutta. Suutuntumakin hyvä, en osaisi sitä enempää black ipaan kaivata. Jälkimakua kohden tummaa katkeruutta (jopa hieman palanutta fiilistä) ja hedelmäistä humalaa. Myös karamellisuutta. Mielestäni onnistunut BIPA, vaikken mikään asiantuntija sen saralla olekaan.

Maitokaupasta: Koff APA ja Olvi APA

Nämä ovat jo kaikkien huulilla, tai ainakin mielessä. Maitokaupassa parikin kaveria kerkesi nappaamaan hyllystä Koffin APAn, samassa kun minä lueskelin tölkin tekstejä. Onko tässä porttiteoria parempiin oluisiin? Voisin kuvitella, että jos nämä eivät tarjoa vieläkään tarpeeksi meille diipadaapailijoille, niin ainakin ne voi tarjota askeleen enemmän kokemusta perusbulkkiin tottuneelle. Mitä nyt tähän asti tarinoita lukenut, niin toiset tykkää Olvista ja toiset Koffista.

Kertoisin hinnat mikäli muistaisin. Olisiko Koff ollut 2,99 € Citymarketissa puolen litran tölkistä. Myös 0,33l tölkkejä sixpäckinä näkyy olevan myytävänä. Kesän puisto-oluiksi varmaankin. Kuulin tästä vihiä jo alkuvuonna ja myöhemmin varmistui Facebookista bongatussa kuvasta, että Sinebrychoff tosiaan tulee mukaan IPA/APA-markkinoille. Humalina Citra ja Mosaic, EBU 35. Tämä on ihan ehta täysmallasolut ilman maustavia ruusunmarjamehuja tmv.

Entä jo kertaalleen vaikutuksen tehneen Olvin APA? Taisi olla aika onnistunut tuote Olvin IPA, joten miksipä ei myös APA. Pidin itsekin IPAsta, vaikka ei se mitään tajunnaräjäyttävää olekaan. Hyvää perus maitokauppaolutta kylläkin. Onkohan uutukaisesta samaan? Humalina Citra, Chinook ja Equinox, EBU 58.

Koff APA, 4,5%

Tuoksussa humala on keskiverto pihkaista ja mäntymetsäistä. Hedelmäisyys on kypsää ja tuo alkuun mieleen ananaksen. Olviin verrattuna tummemman sävyistä ja vähemmän sitruksista. Ajan myötä alta tulee mietoa karamellisuutta ja aavistus tunkkaisuutta. Joka tapauksessa myös mallaspohjan "tuntee" tuoksusta.

Maussa samaa mäntymetsäisyyttä, jossa pihkainen hedelmäisyys on tasaista paletin läpi. Mieto katkeruus, joka on kevyen hedelmäistä. Runko ohut ja kohtalaisen hiilihappoinen. Karamellisuutta keskivaiheilla. Jälkimaussa hedelmäisyys ja alun mieto maltaisuus katoaa. Katkeruus....mikä katkeruus?

Olvi vs. Koff

Olvi APA, 4,7%

Tuoksu on raikkaampi ja sitruksisempi. Hedelmäisyys on puhtaampaa ja trooppisemnpaa (persikka, nektariini) kuin Koffissa. Punaista marjaisuuttakin aavistus. Ei pihkaa eikä havuisuutta. Raikas yleisilme. Tuoksun perusteella vaikuttaa jopa ohuemmalta kuin Koffin APA – mallaspohja ei tässä tule esille. Aika yksinkertainen.

Maussa hedelmäisyyttä, joka väsyy melko pian eikä kanna kovin pitkälle. Jäljelle jää aika ohut runko miedon/keskiverto katkeruuden kera. Vähemmän hiilihappoja kuin Koffissa. Jälkimakuun mennessä maku katoaa lähes kokonaan, jättäen vain greippisän katkeruuden (joka on muuten jo sopivan voimakas APAlle). Mallasrunko on miedon vaalean keksimäinnen.

Minusta kumpikaan ei ole erityisen hyvä, mutta kumpikin on paljon parempi kuin kyseisten panimoiden perusoluet. Näitä juo jo hyvillä mielin ja molemmat vaikuttavat onnistuneelta. Parasta antia näissä on aromihumalointi. Tuoksut oli melko erilaiset – Koff oli havuisempi, pihkaisempi ja karamellisempi, verrattuna Olvin raikkaaseen hedelmäisyyteen. Koff tuntui humalaisemmalta tuoksussa, mutta maussa jälkimakuun mennessä Olvi vie humalakuninkuuden.

Kumpaako ostaisin jatkossa? Riippuu kummantyyppistä tekee mieli nuuskia – havumetsäisempää ja karamellisempaa humalaa --> Koff, trooppisempaa puhdasta hedelmää --> Olvi. Jos haluan myös katkeroa jälkimakuun --> Olvi. Jos perus-koffia ja perus-olvia ostavat siirtyvät näihin, niin se on jo voitto se.

Olvi IPA vs. "Koff" IPA

Tuli tilaisuus pieneen leikkimieliseen kaksintaistoon, jossa kaksi suuren panimon, enemmän tai vähemmän, IPAa pääsevät mittelemään keskenään. Olvi yllätti ipallansa alkuvuodesta ja nyt Koff, eli Sinebrychoff, toi oman kortensa kekoon. Tähän paikkaan kuitenkin seis, sillä nyt moni asiasta tietoinen sihisee, että ei se ole Koffia. Ei ole, Nikolai BMC IPA on pantu Carlsbergilla Ruotsissa, mutta ulkoasu antaa mielikuvan, että olut on Sinebrychoffin. Näin perusjeppe olutjuoja tulee sen näkemään.

Kesäkuun puolivälissä Koff tosiaan julkisti medialle tiedotteen, jossa kertoi uudesta Brewmasters sarjalaisesta. Sarja on Carlsberg-konsernin brändi, johon sen panimomestarit ympäri maailman on kehittänyt kolme (tällä hetkellä) olutta ns. alkuperäisreseptien perusteella – California Steam Beer, Irish Red Ale ja India Pale Ale. Kaksi ensimmäistä lanseerattiin jo syksyllä 2014.

Kuva: Carlsberg

Suomesta oluiden kehittelyyn osallistui kaksi panimomestaria, Tapio Kangas-Heiska sekä Saara Pöyri. Suomessa myytävät tölkit ja pullot myydään Nikolai nimen alla ja niistä voi bongata suomalaisten panimomestareiden kasvot. IPAn kehittelyssä Tapio Kangas-Heiskalla ei kuitenkaan ollut juurikaan sormiaan pelissä, näin ainakin ymmärsin jutellessamme asiasta.

”Viime vuosina vahvistunut kotoilutrendi on tehnyt kotona kokkaamisesta monelle harrastuksen ja vienyt oluthyllyn ääreen valitsemaan erityylisiä oluita kokeilumielessä ruoan kaveriksi. Teettämämme tutkimuksen mukaan (Craft Olut -tutkimus, Inspiranse, huhtikuu 2015) kuluttajat ovat kiinnostuneita oluista, joissa on makua ja erilaisuutta. Kokeilunhalu ja seikkailumieli ohjaavat valintaa ostotilanteessa. Myös uutuudet kiinnostavat.”, –oluiden markkinointipäällikkö Johan Jakobsson

Oluen reseptiikkaa ei olla sen kummemmin avattu, mutta ainakin täysmallasolut se on. Humalien puolella ei ainakaan revitellä, sillä ipaksi EBU 27 on pieni. BMC IPAa löytyy 33cl pulloina ja 50cl tölkeissä, jakelu alkoi 17.8., eli pitäisi löytyä jo hyllyiltä hyvin.

Nikolai Brewmasters Collection India Pale Ale, 4,6%

Tuoksussa humaluus on tunkkaista ja greippistä. Hyvin niukasti aromikkuutta. Yleisfiilis on sellainen märkä pahvisuus. Ei tätä kyllä ipaksi tunnistaisi, sen verran niukasti humalaa ja enemmän pahvista maltaisuutta. Aika perus laagermaista tunnelmaa.

Maku.... nyt täytyy kyllä sanoa, että on humalattomin ipa mikä on koskaan lasissani käynyt. Mietoa hedelmäisyyttä kyllä tulee taustalta, mutta se katoaa jo ennen nielaisua. Katkeruutta tässä on lähes olemattomasti. Vasta pitkällä jälkimaussa tulee mietoa humalaa, jossa ei kyllä ole purentaa lainkaan. En tätä kyllä IPAksi kehtaisi kutsua.

Olvi IPA, 4,5%

Tuoksu on eri maailmasta kuin edellinen. Tämän tunnistaa selkeästi IPAksi. Humalat tuo pihakista ja havuista fiilistä, jonka seassa on myös raikasta hedelmäisyyttä kuten aprikoosia ja persikkaa. Alkuun humalat melko vahvana, ajan myötä hieman laimenee.

Maussa tulee melko pian selväksi, että on sentäs IPA lasissa. Keskivahvasti greippiä ja havuisuutta, jonka jälestä tulee mietoa karamellisuutta. Jälkimakuunkin jättää kuivaa katkeruutta ja karamellimaltaisuutta. Ei makuelämys, mutta kyllä tätä ihan mielellään jo juo, varsinkin jos kaipaa IPAa.

Maitokaupan kuningas – paras Vehnäolut

Tässä tulee seuraava tasitelu maitokauppaoluiden kuninkuudesta. Kesä tekee tuloaan, joten mikäs sen parempi oluttyyli kuin vehväolut. Tässä tapauksessa maistossa on maitokauppojen hyllyiltä vehnäoluita, jotka löytyvät kohtalaisen hyvin ympäri Suomea. Käytännössä valitsin lähes kaikki vehnäoluet, jotka täältä Espoon ruokakaupoista löysin.

Varmasti jokin varteenotettava vehnis saattoi jäädä hyllyyn, mutta näitä vois sitten maistella taas jatkoilla, tai muuten vaan kesän tullen. Muutaman yksilön olin päättänyt itse, mutta teillä lukijoilla oli tässäkin testissä sananvaltaa. Koitin parhaani mukaan metsästää suositellut oluet käsiini. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän saksalaistyylisiä Hefe-Weißbierejä ja belgialaistyylisiä witbierejä. Simoa jouduin metsäsatämään hieman enemmän ja se löytyikin aivan viime metreillä, jonka takia se ei päässyt ryhmäkuvaan (otettu jo aiemmin). Noh, tärkeintä on maku.

Maisteluperiaate oli hyväksi todettu kaksiosainen sokkomaistelu, jossa kaikki oluet maisteltiin kaksi kertaa – sokkona. Jälkimmäisellä kerralla oli suurempi painoarvo ja se määräsi lopullisen paremmuusjärjestyksen. Molemmilla maistelukerroilla pidin kaksi pidempää taukoa, jolloin neutraloin suuta.

Ryhmäkuva, miinus Simo.  

Sokko tarkoitti tässäkin tapauksessa sitä, että en tiennyt lainkaan mitä olutta laseihin oli kaadettu. Näin ennakkoluulot ei häirinnyt maistelua. Tässä julkaisussa te toki näette heti mistä oluesta on kysymys, sillä otsikot on lisätty jälkikäteen kunkin oluen kohdalle ennen julkaisua. Hintoihin en tälläkään kertaa puutu lainkaan, vaan tässä testissä ratkaisi ainoastaan tuoksu ja maku. Oluiden erät olivat oheisen listauksen mukaiset (parasta ennen muotoa kk/vv):

Laitilan Kukko Vehnä, 7/15
Kaiserdom Hefe-Weißbier, 11/15
Grafenwalder Vehnäolut, 12/15
Nokian Keisari Elowehnä, 9/15
Olvi Sandels Vehnäolut, 9/15
Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 09/15
Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 11/15
Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 1/16
Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 7/15
Lervig White Dog, 10/15
Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 7/15


1. Laitilan Kukko Vehnä, 4,7%
Suomalainen, maltaina vehnä (60%), Pilsner ja Munich. Humalina Saaz ja Magnum. EBU 15.

T: Baananisuus on vahvaa/keskivahvaa, samoin neilikkaisuus. Tuoksussa jonkin verran sitruksisuutta. Runsas tuoksu. Ollaan tuoksun perusteella ihan hyvällä tasolla.

M: Suututnuma on kevyt ja kirkas. Hiilihapot melko korkealla. Maussa vehnäistä aavistuksen makeaa mausteisuutta ja kevyt sitruksisuus. Loppua kohden maku katoaa melko nopeasti. Ehkä vähän laihahko. Kaipaan pientä katkeruutta loppuun.

2. Olvi Sandels Vehnäolut, 4,7%
Suomalainen olut, EBU 14. Muu reseptiikka salaista tietoa.

T: Tässä on jotakin ylikypsää hedelmäisyyttä. Banaani on aika piilossa ja mausteisuuskin hieman hukassa. Yllättävästi hapanta hedelmää myös mukana. Tähän se ei ehkä niin sovi.

M: Banaani ja neilikka nousee maussa esille. Tuoksussakin löytynyttä kevyen hapanta käynyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma terävähkö ja kuohuva. Jälkimakuun jää miedon pistävä tuntu, mutta myös hyvää mausteisuutta. Jättää ristiriitaiset fiilikset. Hieman teennäisen ja esanssisen tuntuinen.

Kukko vs. Sandels

3. Nokian Keisari Elowehnä, 4,7%
Suomalainen, 50% vehnämallas ja 50% Pilsnermallas. Humalina Magnum ja Perle. EBU 14.

T: Tässä mausteisuuden ja banaanisuuden mukaan tulee myös ripaus humalaa. Muutenkin ollaan aika tasapainoisessa tuoksussa. Hentoa hiivaa, joka tuo hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Myös kukkaisuutta on aistittavissa. Tämä on melko hyvä.

M: Suutuntuma sameampi kuin edellisissä. Hiivaisuutta, banaania, kevyttä neilikkaisuutta ja ripaus greippiä. Jälkimaussa katkeruus kyydittää kevyttä makeutta. Saisi olla hieman voimakkaampi jälkimaku, mutta silti vaikuttaa oikein hyvältä.

4. Lervig White Dog, 4,7%
Norjalainen olut. Maltaina ohra ja vehnä. Humalina Saaz ja East Kent Golding. Mausteina korianteri ja curaçao.

T: Nyt on sitruksia ja humalaa. Tämän täytyy olla witbieriä. Kuivaa ruohoisuutta, runsaasti sitruunaa ja kevyt mausteisuus. Hiivakin tuntuu taustalla, tosin aika vähän. Laadukkaan oloinen tuoksu ja melko runsas.

M: Jep, Witbier. Kevyt hiivaisuus, humalaa, joka on ruohoista, ja sitruksisuus ovat hyvin esillä. Sitruuna ei ole maussa niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma kuohkea ja runsas. Jälkimakuun humala kuivattaa hieman ja jättää nahkean tuntuman. Tuoksun kaltainen runsaus kuitenkin puuttuu mausta, joka hieman lässähtää loppua kohden.

Keisari vs. White Dog

5. Kaiserdom Hefe-Weißbier, 4,7%
Saksalainen vehnäolut, jossa ohramallasta, vehnämallasta, humalaa ja humalauutetta.

T: Pölyinen ja mieto. Esanssinen vaisu hedelmäisyys. Maltaisuuskin tulee melko selvästi, mutta vetisen oloisena. Tämä ei sytytä tuoksultaan juuri lainkaan. Ei huono, mutta jotenkin mitäänsanomaton.

M: Maku on valitettavasti samoilla linjoilla. Vetinen yleisolemus. Alussa tulee mietoa mausteisuutta ja banaania, mutta vaisusti. Tuntuu kuin olisi vedellä lantrattu. Ei millään tavalla erikoinen, vaan pliisuhko ja mieto vehnis.

6. Grafenwalder Vehnäolut, 4,5%
Saksalainen olut, jossa vehnä- ja ohramallasta. Humalauutetta. Lidlin vehnäolut.

T: Tässä vehnän olemus on vahvempaa. Hedelmäistä mausteisuutta, jossa makeaa maltaista banaanisuutta. Tuoksu on aika tasapainoinen ja sopivan voimakas. Maustepippurisuutta ilmestyy lasiajan jälkeen.

M: Maussa ei olla aivan tuoksun linjoilla. Alkusuutuntuma lupailee hyvää, mutta loppua kohden paketti vetistyy. Tuo pientä nahkeutta suuhun. Mausta kuitenkin löytyy maustepippuria, päärynää ja mietoa hiivaisuutta. Ihan hyvä, mutta jotenkin jättää kylmäksi.

Grafenwalder vs. Kaiserdom

7. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 4,6%
Suomalainen olut, maltaina Pilsner ja vehnä (luomu). Humalina Magnum ja Saaz. EBU 20.

T: Viitoseen ja kuutoseen verrattuna huomattavasti voimakkaampi. Pistelevämpää pippurisuutta ja terävämpää hiivaa. Banaani selkeästi esillä, samoin myös sopivasti neilikkaisuutta. Hyvä tuoksu. Pieni off-note jota en keksi.

M: Makukin on erilainen edellisiin verrattuna. Kuivempi kuin edelliset. Hieman kuin humalaa olisi reilummin, mutta ei kovin tuoreena. Tuoksun perusteella odotti makeampaa profiilia. Suutuntuma on rapea ja kuiva. Selkeästi kuivin. Alkuun enemmän mausteisuutta, joka loppua kohden muuttuu kuivemmaksi, humalaisemmaksi ja valkopippuriseksi. Loppuun jää etäisesti katajainen aromikkuus.

8. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 4,7%
Suomalainen olut, Pilsner- ja vehnämaltaat. Humalina Cascade- ja Columbus. Mausteina pomeranssi, korianteri ja Curaçao. EBU 15.

T: Edelliseen (seiskaan) verrattuna runsaampi, aromikkaampi ja mausteisempi. Trooppisempaa makeaa hedelmää. Humala ei tässä oikein erotu, sen sijaan jokin kukkainen yrttisyys tuoksuu. Vähän tulee witbierin kaltainen mausteisuus (korianteri) ja pomeranssi. Myös sitruunaisempi.

M: Maussa makea hedelmäisyys ja mausteisuus ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma on raikas ja kirpsakka, mutta hiilihapot on aavistuksen matalalla. Hieman pehmeämpi edellisiin verrattuna. Hiiva löytyy, samoin korianteri ja sitruuna. Jälkimaussa hiivan kera löytyy kuivattavaa humalaa. Aika tasapainoinen ja hyvä ja hieman tummemman sävyinen (ei niin raikas).

Marsalkka vs. Belgian Wheat

9. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 4,6%
Saksalainen olut.

T: Ahh... Näin alkuun tuntuu aika hyvältä. Miedosti hiivaa, reippaasti banaania ja neilikkaa. Tämä on melko oikeaoppinen Hefe-tuoksu. Aavistus metallisuutta on ainut pieni miinus, mutta sekin häviää ajan mittaan.

M: Hyvä, mutta ei yllä tuoksun tasolle. Banaania, neilikkaa, hedelmäpurukumia (hubba bubba) ja hiivaa. Kaikkea on aika tasapainoisesti, mutta loppua kohden tämänkin suutuntuma hieman lässähtää ja vetistyy. Ei paljoa, mutta hieman.

10. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 4,5%
Rungossa vehnä-, pils- ja alemaltaat. Humalina Saaz ja Cascade.

T: Simamaista makeutta, banaania, neilikkaa ja mallasta. Tuoksu on kohtalaisen runsas ja houkutteleva. Sitruksinen silaus tuo mausteisen makeuden päälle kivaa raikkautta. Hyvä tuoksu.

M: Mausta löytyy tuoksun vihjailemia aromeja. Banaani, neilikka ja hiiva on hyvässä tasapainossa. Sitruksisuus tuo raikkautta ja makua viimeistelee kepeähkö humaluus. Tämä on aika hyvä. Tästä tulee fiilis "once you pop, cant stop". Pikkasen kun saisi lisää hiivaisuutta...

Paulaner vs. Simo

11. Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 4,7%
Suomalainen olut. Ohramallasta, vehnää ja kauraa. Mausteina korianteri, pomeranssi ja appelsiini.

T: Huh. Tiukka sitruksisuus ja pistävä mausteisuus. Nyt on ainakin hyvin witbiermäinen tuoksu. Hiilihappoisen oloinen jo tuoksussaan. Raikas kuin mikä. Aika hyvä itse asiassa. Sitruunaisuus on mukavan tuoretta ja mausteisuus sopusuhdassa.

M: Maussa sitruuna ja appelsiini selkeästi esillä. Korianteria, ripaus neilikkaa ja kukkaisuutta. Witbier. Kirpeän hiilihappoinen. Ehkä hieman liiankin hiilihappoinen. Ennen jälkimakua hiiva pilkahtaa mukavasti. Maussa tulee appelsiinisia vivahteita. Maukas olut.

Paulaner vs. Piper Wit

Maitokaupan Vehnä-kuninkuustaiston sijoitukset:

1. Nokian Keisari Elowehnä
2. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb
3. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut
4. Suomenlinnan Panimo Piper Wit
5. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat
6. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä
7. Laitilan Kukko Vehnä
8. Lervig White Dog
9. Olvi Sandels Vehnäolut
10. Grafenwalder Vehnäolut
11. Kaiserdom Hefe-Weißbier

Lervig ja Piper Wit olivat näistä selvästi sitruunaisimpia. Laitila, Elowehnä, Paulaner, Simo ja Grafenwalder edusti minusta sitä perinteistä saksalaistyylistä vehnäolutta. Olvi oli hieman esanssisempi ja makeampi. Marsalkan oluet erottuivat joukosta ollen hieman kuivempia. Marsalkassa oli kuivemman humalaisempi tuntuma ja Brewers specialissa hyvin mausteinen ja kukkaisen hedelmäinen (pomeranssinen) aromikkuus. Näistä kahdesta oli kyllä vaikea päättää kumpi on parempi.

Tämä taistelu oli vaikeampi maistelijalle kuin edellinen. Melko tasaista sakkia, mutta kyllä sieltä ne parhaiten maistuvat erottui. Monia näistä vaivasi tietynlainen vetisyys, mutta onneksi ei liikaa. Väitän että meiltä löytyy maitokaupasta melko hyviä vehnäisiä kesäjanon sammuttajia.

Maitokaupan IPA/APA -taistelun tulokset löytyvät seuraavien linkkien takaa:
Maitokaupan kuningas – paras IPA/APA
Nelikko joka haastaa kuninkaan – pyynnöstä IPA/APA kuningastaistelun jatkot