Suomalaisen Viskin Päivä 2016 @ Kiltakellari 21.5.2016

Suomalaisen viskin päivä on 23.5 ja tänä vuonna SVP2016 päivää juhlistettiin lauantaina 21.5. Ravintola Kiltakellarissa Helsingissä. Saman katon alla Viskin Ystävien Seura, Kyrö Distillery Company, Beer Hunter's, The Helsinki Distilling Company, Teerenpeli Distillery ja Valamo Monastery Distillery edustivat suomalaista viskiä, unohtamatta tietenkään isoa kasaa nautiskelijoita.

VYS ja tislaamoväki. Kuva: Pasi Murto

Tapahtumassa virallinen tasting alkoi kuudelta illalla, jota ennen piipahdin kaverini kanssa Hemingwayssä katsomassa Suomi-Venäjä lätkämatsia. Matsia katsoessa nappasin tiskiltä Antti Peltosen loihtiman Sinebrychoffin Olutmestarin Export Pilsin, joka oli mukavan rapsakasti humaloitu, maltainen ja ruohoinen. En huomannut diasetyylin voivivahteita, mutta liekö tuohon sitä haettukaan?

Kuudeksi tapahtumapaikalle Kiltakellariin, jossa sisäänpääsy 20 € käteisellä ja istumaan valmiiksi katettuihin pöytiin. Tällä kertaa taas ilman kameraa, joten pahoittelut kamalista kuvista. Kattaukseen kuului viisi tislettä, yksi kustakin paikallaedustavasta tislaamosta. Teknisesti kattauksestahan ei löytynyt kuin kolme viskiä, Old Buck, Valamo IX ja Teerenpeli. Tislaamoiden edustajat kertoivat kukin vuorollaan taustoistaan ja maistettavasta tisleestään. Kuuntelin hieman sivukorvalla tarinat, toisella korvalla pöytäseurueen jupasteluja ja silmät oli alkuun Suomi-Venäjä streemissä kännykän kautta. Jotakin on siis mennyt ohi.

Kattausjärjestys vasemmalta oikealla

Kattauksen aloitti Beer Huntersin Old Buck, joka oli pullotettu 2013. Noin 6-vuotiasta viskiä, joka on kypsynyt uudessa pienessä tammitynnyrissä. Tämä oli hyvin erikoinen viski: Mausteinen ja kirpakka tuoksu, joka toi mieleen miedosti maustekurkun. Ajan myötä maku muuttui ja toi mieleen suuveden ja jopa hammastahnan. Ihan kiva, tosin en välttämättä kovin paljoa rahojani panttaisi tähän.

Kattauksen toinen maistiainen oli Kyrö Distillery Companyn RD #8, 62,1%, joka on siis ns. tutkimus- ja kehitysvaiheen tisle. Ikää tällä oli noin 2 vuotta ja se oli kypsynyt 16-litran tynnyrissä. Tämä edusti mielestäni hyvin tislaamon karaktääriä. Mentholinen, kuivan rukiinen, jossa mukava maalaismaiseman tunnelma. Voimakas ja pippurisen mausteinen maku. Miedosti hiivaisuuttakin. Tykkään todella paljon tislaamon new makesta ja tässä se oli vahvasti pohjalla. Erinomaista nuorta tislettä.

Kiltakellarin tunnelmaa

Kolmantena siirryttiin Valamo Monasteryn viskiin, jota edusti Valamo #IX, 54,7%. Pienissä 30 litran bourboneissa kypsynyt Single Malt viski. Vanhimmat tisleet 5yo ja nuorimmat 4yo. Näiden sekoitus viimeistelty 30 litran new oak bloodtubeissa. Tämä oli tuoksultaan makeavivahteinen, hyvin tamminen, vaniljainen ja hedelmäinen. Maultaan maltainen alkuun ja hyvin hedelmäisen karkkinen, sekä tamminen loppua kohden. Puu on ottanut ison roolin. Tuli mieleen hattara ja vaahtokarkki. Pidin erityisesti Valamon seiskasta, jota maistoin UISGEssa, mutta tämä ei omia makuhermoja erityisesti säväyttänyt, vaikka muutama muu pöytäseurueestani piti hyvänä, jopa mainiona jälkkäriviskinä.

Neljäs maistovuoro oli Helsinki Distilling Companylla, joka toi tapahtumaan HDCO Cask#159, 63%. Parin kuukautta kypsytetty 190 litran first fill bourbontynnyri. Erikoisuutena 1/4 maltaista oli belgialaista savumallasta. Kypsytys 160-litran tammitynnyrissä. Tämä oli Kyrön tisleen tavoin rukiinen ja maalaismainen, mutta ei niin intensiivinen. Maussa pystyin kuvittelemaan pureskelevani kuivattuja ruismaltaita, etenkin jälkimaussa. Mukavan oloinen tisle, joka kaipaa alkumaun osalta lisäkypsytystä, koska alkoholisuus hieman puski läpi.

Viimeisenä maistettiin kattauksen toinen viski, Teerenpeli Distillers Choice VYS, 61,7%. Tämä nelivuotias viski on kypsynyt alkuun 140 litran bourbontynnyrissä, jonka jälkeen se on viimeistelty vuoden verran ensimmäisen täytön 230 litran madeiratynnyrissä. Pullotettu VYS:n synttäripullotteeksi ja tulee Alkon tilausvalikoimaan kuudes kesäkuuta. Hinta 109,3 €, kokonaiserä on 400 pulloa (osa ravintolamyyntiin). Tämän haluan maistaa uusiksi, sillä ensivaikutelma oli hieman ristiriitainen. Hyviä elementtejä, mutta viinin makeus ja parfyymisyys tuntui hieman liikaa. Katsotaan siis myöhemmin uusiksi.

Kattauksen lisäksi oli vapaamuotoista seurustelua ja enemmän tai vähemmän leikkimielinen viskivisa, jossa oma joukkue ei pärjännyt edes kärkikolmikkoon. Hyvä näin, ei ole harrastus siis liian pitkällä ja voin jatkaa opiskeluja ;)

Mukava ja rento tapahtuma, jossa erityisesti tuttujen naamojen tapaaminen oli parasta antia. Onnea vielä Jarkko Nikkaselle, jolle myönnettiin VYS standaari ansaitusti.

Maitokaupasta: Koff APA ja Olvi APA

Nämä ovat jo kaikkien huulilla, tai ainakin mielessä. Maitokaupassa parikin kaveria kerkesi nappaamaan hyllystä Koffin APAn, samassa kun minä lueskelin tölkin tekstejä. Onko tässä porttiteoria parempiin oluisiin? Voisin kuvitella, että jos nämä eivät tarjoa vieläkään tarpeeksi meille diipadaapailijoille, niin ainakin ne voi tarjota askeleen enemmän kokemusta perusbulkkiin tottuneelle. Mitä nyt tähän asti tarinoita lukenut, niin toiset tykkää Olvista ja toiset Koffista.

Kertoisin hinnat mikäli muistaisin. Olisiko Koff ollut 2,99 € Citymarketissa puolen litran tölkistä. Myös 0,33l tölkkejä sixpäckinä näkyy olevan myytävänä. Kesän puisto-oluiksi varmaankin. Kuulin tästä vihiä jo alkuvuonna ja myöhemmin varmistui Facebookista bongatussa kuvasta, että Sinebrychoff tosiaan tulee mukaan IPA/APA-markkinoille. Humalina Citra ja Mosaic, EBU 35. Tämä on ihan ehta täysmallasolut ilman maustavia ruusunmarjamehuja tmv.

Entä jo kertaalleen vaikutuksen tehneen Olvin APA? Taisi olla aika onnistunut tuote Olvin IPA, joten miksipä ei myös APA. Pidin itsekin IPAsta, vaikka ei se mitään tajunnaräjäyttävää olekaan. Hyvää perus maitokauppaolutta kylläkin. Onkohan uutukaisesta samaan? Humalina Citra, Chinook ja Equinox, EBU 58.

Koff APA, 4,5%

Tuoksussa humala on keskiverto pihkaista ja mäntymetsäistä. Hedelmäisyys on kypsää ja tuo alkuun mieleen ananaksen. Olviin verrattuna tummemman sävyistä ja vähemmän sitruksista. Ajan myötä alta tulee mietoa karamellisuutta ja aavistus tunkkaisuutta. Joka tapauksessa myös mallaspohjan "tuntee" tuoksusta.

Maussa samaa mäntymetsäisyyttä, jossa pihkainen hedelmäisyys on tasaista paletin läpi. Mieto katkeruus, joka on kevyen hedelmäistä. Runko ohut ja kohtalaisen hiilihappoinen. Karamellisuutta keskivaiheilla. Jälkimaussa hedelmäisyys ja alun mieto maltaisuus katoaa. Katkeruus....mikä katkeruus?

Olvi vs. Koff

Olvi APA, 4,7%

Tuoksu on raikkaampi ja sitruksisempi. Hedelmäisyys on puhtaampaa ja trooppisemnpaa (persikka, nektariini) kuin Koffissa. Punaista marjaisuuttakin aavistus. Ei pihkaa eikä havuisuutta. Raikas yleisilme. Tuoksun perusteella vaikuttaa jopa ohuemmalta kuin Koffin APA – mallaspohja ei tässä tule esille. Aika yksinkertainen.

Maussa hedelmäisyyttä, joka väsyy melko pian eikä kanna kovin pitkälle. Jäljelle jää aika ohut runko miedon/keskiverto katkeruuden kera. Vähemmän hiilihappoja kuin Koffissa. Jälkimakuun mennessä maku katoaa lähes kokonaan, jättäen vain greippisän katkeruuden (joka on muuten jo sopivan voimakas APAlle). Mallasrunko on miedon vaalean keksimäinnen.

Minusta kumpikaan ei ole erityisen hyvä, mutta kumpikin on paljon parempi kuin kyseisten panimoiden perusoluet. Näitä juo jo hyvillä mielin ja molemmat vaikuttavat onnistuneelta. Parasta antia näissä on aromihumalointi. Tuoksut oli melko erilaiset – Koff oli havuisempi, pihkaisempi ja karamellisempi, verrattuna Olvin raikkaaseen hedelmäisyyteen. Koff tuntui humalaisemmalta tuoksussa, mutta maussa jälkimakuun mennessä Olvi vie humalakuninkuuden.

Kumpaako ostaisin jatkossa? Riippuu kummantyyppistä tekee mieli nuuskia – havumetsäisempää ja karamellisempaa humalaa --> Koff, trooppisempaa puhdasta hedelmää --> Olvi. Jos haluan myös katkeroa jälkimakuun --> Olvi. Jos perus-koffia ja perus-olvia ostavat siirtyvät näihin, niin se on jo voitto se.

Sinebrychoff Porter (yhteisjulkaisu)

Harvinaisesti jo toistamiseen viikon sisällä Koffia lasissa, mutta ei sikäli, että kyseinen Sinebrychoff Porter on käynyt omassa lasissani ensimmäisen kerran jo 90-luvun loppupuolella. Muistan eräiden kavereideni selitykset (teinejä kun oltiin), kun muut kaatoi kusikoffia lasiin, niin minulla oli kakkakoffia... hehheh. Kyseinen olut on mielestäni ehdottomasti toiseksi paras Sinebrychoffin olut, sillä vielä parempi oli samaisen oluen variaatio, Brooklyn Breweryn yhteistuotos, Sinebrychoff Two Tree Porter.

Panimon sivuilla kerrotaan, että kyseistä porteria on valmistettu jo 1860-luvulla talvikausina pieninä määrinä, mutta varsinaisesti yhtäjaksoisesti vuodesta 1957. Sen kehittivät panimomestarit Boris Orlo, Nils Sandman ja laboratoriopäällikkö Aarne Rahiala. Porter, imperial porter, baltic porter..... ainakin alkuun markkinoitiin Imperia Stoutina, nykyään lähteistä riippuen nimitys vaihtelee. Minulle se on ollut ihan porter. Alko kertoo sen olevan imperial porter.

Alkossa olut maksaa tällä hetkellä 2,45 €, joka on todella hyvä hinta tämän luokan oluelle. Vuoden 2006 liepeillä olut maksoi noin puolitoista euroa. Valitettavasti ei pysty muistamaan minkä hintainen se oli 90-luvun loppupuolella. Joka tapauksessa hinta ei luulisi olevan este tämän oluen ostolle.

Sinebrychoffin mukaan oluen valmistuksessa käytetään Pilsner-, Münchener-, karamelli- ja ruskeamallasta. Humalointi on toteutettu Saaz-, Zeus ja Hercules-humalilla (IBUt 45). Hiiva on samaa jolla maailmankuulu Guinness valmistetaan ja se on peräisin Lontoolaisesta Park Royal -panimosta. Tarinoiden mukaan hiiva alunperin salakuljetettiin panimolta....

Sinebrychoff Porter, 7,2% (bbe 02/2016)

Tuoksusta löytyy viettelevää tummaa suklaisuutta, jossa hento vaniljainen aromi. Sopivan paahteinen ja miedon humalainen. Paahteisuus tuo mokkaa, tummaa leipää ja paahdettua mallasta. Hyvin hento makean mausteinen vivahde, joka tuo mieleen muscovadosokerin.

Maussa tummaa suklaata ja kaakaojauhetta, vaniljaa ja espressoa. Espresso tulee kivan mausteisena... oikeastaan sitä kuuluisaa cremaa, joka on espresson päälle kasviöljyistä, proteiineista ja sokereista muodostuva vaahto. Suussa samaa samettista ja runsasta espresson tuntumaa. Jälkimaku on miedon katkera, keskiverto paahteinen ja mukavan tumman suklainen. Erinomainen olut.

Tämänkertainen arvio ja julkaisu oli sovittu ns. yhteisjulkaisu kollegabloggareiden. Blogien listauksen ja linkit löydät alta.

Arde Arvioi Huurteinen Jaskan Kaljat Kaunis Humala

Keikyklubi Loppasuut Maistuva Mallas Musamiehen Oluet Olutverkko

Pullollinen Punavuori Gourmet Reittausblogi Tuopillinen

Tuopin Ääressä Tyttö ja Tuoppi Viinihullun päiväkirja Ölmönger

Yhteisarvion olut valittiin äänestysperiaatteella, jossa Porter vei voiton kolmen kärjestä 24 äänellä, Maku IPAn ollessa toinen (20 ääntä) ja Mufloni Talviporter kolmas (14 ääntä). Äänestettävät oluet olivat Koff Porter, Maku IPA, VASP Wehnäbock, Malmgård ESB, Malmgård Belge, Huvila Arctic Circle, Bryggeri Roggenfest, Vakka-Suomen Savukataja, Mufloni Talviporter, Olvi Tuplapukki, Kukko Tuima, Teerenpeli Onnenpoika, Nokia Vaalea Keisari, Mallaskoski Kuohu pils ja Ayinger Winterbock.

Maitokaupan jouluoluet (2015): Sinebrychoff, Malmgård ja Saimaa

Joulu tekee tuloaa ja kohta Alkon jouluoluetkin lävähtää saataville. Suomen Olutoppaan foorumilla ollaan jo veikkailtu tulevia oluita ja taitaa siellä jo ihan tietoakin olla isosta osasta. Listauspäivä kerrotaan olevan 2.11 ja mahdollisia oluita olisi mm. oheisen listauksen oluet:

-Rekolan Panimo Talven Tähti
-Prykmestar Vahva Joulubock
-Mufloni Talviporter
-Suomenlinnan Panimo Old Greig
-Stallhagen Brewdolf the Reinbeer
-Malmgård Tammiportteri
-Huvila Arctic Circle Ale
-Sinebrychoff IV Jouluolut
-Ayinger Winter Bock
-Zoller-Hof Donator
-Stallhagen Julbock
-Kapuziner Winter Weiss
-Nøgne Ø God Jul
-Old Winter Ale
-N'Ice Chouffe
-Shepherd Neame Double Stout
-Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock
-Kasteel Rouge
-Old Tom Ginger
-Ørbæk Kors ØØll

Alkon jouluoluita odotellessa nappasin maitokaupasta muutamat laajemmin saatavilla olevat jouluoluet. Näiden lisäksi varmasti löytyy muitakin varteenotettavia vaihtoehtoja, mutta nämä olen nähnyt ainakin useampien kauppojen hyllyillä.

Ehkä reseptiltään mielenkiintoisin on Saimaan Juomatehtaan Brewer’s Special -sarjaan kuuluva Winter Special, joka on maustettu tähtianiksella, kardemummalla, pomeranssilla ja kanelilla. Humaliakin löytyy riittämiin talvikauden olueksi – Columbus, Cascade, Chinook. Muiden oluiden reseptejä ei erityisemmin olla availtu, mutta Malmgårdin oluesta löytyy perusraaka-aineiden lisäksi spelttivehnää. Maku ratkaisee.

Sinebrychoff Jouluolut, 4,6%

Tuoksussa lempeää karamellisuutta, kevyttä paahteisuutta ja miedosti metallisuutta. Maltaisuudessa mukava mausteinen karamellisuus. Tuoksu on aika mieto, mutta näin on varmaan tarkoituskin. Ei erityisesti jouluinen ainakaan mausteisuudeltaan.

Maussa mennään melko perus tumman lagerin maailmassa, mutta tässä on jo monimuotoisuutta hieman. Itseasiassa melko mukavan sopusuhtainen kevyen makea maltaisuus, jossa sopiva paahteisuus. Suutuntuma on aika kepeä, ei kuitenkaan vetinen. Jälkimakuun jää hyvin kevyt katkeruus, karamellisuus ja maltainen leipäisyys. Parempi kuin muistelin.

Malmgård Jouluolut, 4,5%

Tuokussa tummaa sekaleipää ja kevyttä viikunaista kuivahedelmäisyyttä. Mämmikin tulee etäisesti mieleen. Paahteisuus on kevyttä ja pehmeää. Lämmetessä saa konvehtirasian aromia ja ripauksen kahvisuutta.

Maku on leipäisen maltainen ja kevyesti paahteinen. Samaa kuivattua viikunaa kuin tuokussa. Suutuntuma sopivan maltainen. Jälkimaussa kevyttä maitokahvista paahteisuutta ja mietoa katkeruutta. Kevyesti maitokaakaotakin löytyy. Konstailematon kevyen paahteinen ohrapirtelö.

 

Saimaan Brewer’s Special Winter Special, 4,7%

Tuoksussa selkeä mausteisuus – anista, neilikkaa, kardemummaa ja kanelia. Anis näistä ehkä vahvimmin. Yleisolemus on tummanpuhuva ja kuiva. Myös humalat tulee esille. Lämmetessä paahteisuus ja mausteisuus korostuu.

Maku on erittäin kuivan katkeroinen. Paahteisuus tuntuu reippaasti ja sitä korostaa greippisä humaluus. Mausteisuus ei ole niin esillä kuin tuoksussa. Suutuntuma on melko ohut ja hieman jauhoinen. Jälkimakuun jää hieman palanut ja greippisän kuiva maltaisuus. Liian kuiva ja ohut omaan talviolutmakuun.

Nämä lähtisivät kaupasta mukaan oheisessa järjestyksessä:

1. Malmgård Jouluolut, 4,5% ***

2. Sinebrychoff Jouluolut, 4,6% ***

3. Saimaan Brewer’s Special Winter Special, 4,7% **

Olvi IPA vs. "Koff" IPA

Tuli tilaisuus pieneen leikkimieliseen kaksintaistoon, jossa kaksi suuren panimon, enemmän tai vähemmän, IPAa pääsevät mittelemään keskenään. Olvi yllätti ipallansa alkuvuodesta ja nyt Koff, eli Sinebrychoff, toi oman kortensa kekoon. Tähän paikkaan kuitenkin seis, sillä nyt moni asiasta tietoinen sihisee, että ei se ole Koffia. Ei ole, Nikolai BMC IPA on pantu Carlsbergilla Ruotsissa, mutta ulkoasu antaa mielikuvan, että olut on Sinebrychoffin. Näin perusjeppe olutjuoja tulee sen näkemään.

Kesäkuun puolivälissä Koff tosiaan julkisti medialle tiedotteen, jossa kertoi uudesta Brewmasters sarjalaisesta. Sarja on Carlsberg-konsernin brändi, johon sen panimomestarit ympäri maailman on kehittänyt kolme (tällä hetkellä) olutta ns. alkuperäisreseptien perusteella – California Steam Beer, Irish Red Ale ja India Pale Ale. Kaksi ensimmäistä lanseerattiin jo syksyllä 2014.

Kuva: Carlsberg

Suomesta oluiden kehittelyyn osallistui kaksi panimomestaria, Tapio Kangas-Heiska sekä Saara Pöyri. Suomessa myytävät tölkit ja pullot myydään Nikolai nimen alla ja niistä voi bongata suomalaisten panimomestareiden kasvot. IPAn kehittelyssä Tapio Kangas-Heiskalla ei kuitenkaan ollut juurikaan sormiaan pelissä, näin ainakin ymmärsin jutellessamme asiasta.

”Viime vuosina vahvistunut kotoilutrendi on tehnyt kotona kokkaamisesta monelle harrastuksen ja vienyt oluthyllyn ääreen valitsemaan erityylisiä oluita kokeilumielessä ruoan kaveriksi. Teettämämme tutkimuksen mukaan (Craft Olut -tutkimus, Inspiranse, huhtikuu 2015) kuluttajat ovat kiinnostuneita oluista, joissa on makua ja erilaisuutta. Kokeilunhalu ja seikkailumieli ohjaavat valintaa ostotilanteessa. Myös uutuudet kiinnostavat.”, –oluiden markkinointipäällikkö Johan Jakobsson

Oluen reseptiikkaa ei olla sen kummemmin avattu, mutta ainakin täysmallasolut se on. Humalien puolella ei ainakaan revitellä, sillä ipaksi EBU 27 on pieni. BMC IPAa löytyy 33cl pulloina ja 50cl tölkeissä, jakelu alkoi 17.8., eli pitäisi löytyä jo hyllyiltä hyvin.

Nikolai Brewmasters Collection India Pale Ale, 4,6%

Tuoksussa humaluus on tunkkaista ja greippistä. Hyvin niukasti aromikkuutta. Yleisfiilis on sellainen märkä pahvisuus. Ei tätä kyllä ipaksi tunnistaisi, sen verran niukasti humalaa ja enemmän pahvista maltaisuutta. Aika perus laagermaista tunnelmaa.

Maku.... nyt täytyy kyllä sanoa, että on humalattomin ipa mikä on koskaan lasissani käynyt. Mietoa hedelmäisyyttä kyllä tulee taustalta, mutta se katoaa jo ennen nielaisua. Katkeruutta tässä on lähes olemattomasti. Vasta pitkällä jälkimaussa tulee mietoa humalaa, jossa ei kyllä ole purentaa lainkaan. En tätä kyllä IPAksi kehtaisi kutsua.

Olvi IPA, 4,5%

Tuoksu on eri maailmasta kuin edellinen. Tämän tunnistaa selkeästi IPAksi. Humalat tuo pihakista ja havuista fiilistä, jonka seassa on myös raikasta hedelmäisyyttä kuten aprikoosia ja persikkaa. Alkuun humalat melko vahvana, ajan myötä hieman laimenee.

Maussa tulee melko pian selväksi, että on sentäs IPA lasissa. Keskivahvasti greippiä ja havuisuutta, jonka jälestä tulee mietoa karamellisuutta. Jälkimakuunkin jättää kuivaa katkeruutta ja karamellimaltaisuutta. Ei makuelämys, mutta kyllä tätä ihan mielellään jo juo, varsinkin jos kaipaa IPAa.

IPA-festivaalit 2014 @ Oluthuoneet

Tuli piipahdettua meneillään olevissa OlutHuoneiden IPA-festivaaleilla, joita vietetään tänä vuonna 10.-30. maaliskuuta. IPA-festivaaleja on järjestetty jo vuodesta 2007. Oluthuoneet ja niiden yhteystiedot löydät tästä linkistä. Itse piipahdin parin ystävän kera kolmessa raflassa; Rotterdamissa, Kaislassa ja Annankadun William K:ssa. Mitään varsinaista maistelua, tai reitingiä en tästä valmistellut, vaan ihan päähänpistona seurustelu- ja kuoriositeettimielessä menin paikalle. 

Tämän vuoden tarjonta oli seuraavanlainen:

• Indo No Aooni, Yo-Ho Brewing Co, Nagakura, Karuizawa, Nagano, Japani (7,0 %), 0,35 l. tölkki, 9,90 €
• Sculpin IPA, Ballast Point Brewing and Spirits Co, San Diego, Kalifornia, Yhdysvallat (7,0 %), 0,355 l., 10,90 €
• Idiot IPA, Coronado Brewing Co, Coronado, Kalifornia, Yhdysvallat (8,5 %), 0,355 l., 10,90 €
• 13 Guns American IPA, Crafty Dan Micro Brewery / Daniel Thwaites PLC, Blackburn, Lancashire, Englanti (5,5 %), 0,33 l., 9,90 €
• South Pacific IPA, Stadin Panimo Oy, Helsinki (6,5 %), 0,33 l., 9,50 €
• ’t IJ IPA, Brouwerij ’t IJ, Amsterdam, Alankomaat (7,0 %), 0,33 l., 9,50 €
• Dolden Sud, Riedenburger Brauhaus Michael Krieger KG, Riedenburg, Baijeri, Saksa (6,5 %), 0,33 l., 8,90 €
• West Coast Amber IPA, Stadin Panimo Oy, Helsinki (6,5 %), 0,33 l., 9,50 €
• Armageddon I.P.A., Epic Brewing Co, Auckland, Uusi-Seelanti (6,7 %), 0,33 l., 10,90 €
• Amass B&W IPA, Mikkeller, Kööpenhamina, Tanska; valmistuspaikka De Proef Brouwerij, Belgia (6,5 %) 0,33 l., 9,90 €
• Garden Of Eden, To Øl ApS, Kööpenhamina, Tanska; valmistuspaikka De Proef Brouwerij, Belgia (6,4 %), 0,33 l., 9,90 €
• Exciter IPA, CAP Brewery AB, Tukholma, Ruotsi (6,0 %), 0,33 l., 9,90 €
• Mufloni Polaris IPA, Panimo Beer Hunter’s, Pori (6,0 %) 0,33 l., 8,90 €
• Shepherd Neame IPA, Shepherd Neame Ltd, Faversham, Kent, Englanti (6,1 %), 0,5 l., 10,90 €

Omista maisteluista kirjasin kevyehköt ja yksinkertaiset nootit talteen. Pääsääntöisesti kaikki maistetut tuotteet oli hyviä. Muutama on mnaisteltu noin muutaman desin verran kavereilta. Mahtupa joukkoon myös muutama olut varsinaisen listan ulkopuoleltakin ja extrana viskiä, sekä rommia....


Olutmestarin vehnä, 5,8%
Suomen olutmestariksi valittu Juha Sorsan ja Sinebrychoffin yhteistyössä tehty olut. 9 EBC ja 26 EBU. Pilsner- ja vehvämaltaat, Humalina Saazer ja kuivahumalana Smaragd.

Väri on raikkaan keltainen ja mehuinen. Tuoksu hyvä banaaninen ja sitruksinen. Maussa alkuun vähän vaisuutta, mutta lopuksi aika hyvä kokonaisuus. Makeus kääntyy sitruksisen suolaiseksi. Hyvää.

BrewDog Prototype 2013, Interstellar, 6,5% (Red rye IPA) 
Extra Pale-, Rye-, Crystal- ja Dark Crystal -maltaat, Magnum-, Willamette- ja Amarillo -humalat. 65 IBU.Tuoksussa mäntyinen ja pihkainen humalaisuus päällimmäisenä. Maussa kuohkeaa taikinaa, jossa hapan vivahde. Raikas ja terävä humalaisuus. Hapanta ja kylmää taikinaa. Humalaisuus on raikasta ja makean metsäistä. Hyvää. 

Brouwerij ’t IJ, ’t IJ IPA, 7%
Tuoksu hyvin vehnämäinen, makean hedelmäinen. Pehmeyttä ja raikkautta. Maku myös raikas, kevyt ja hieman makean viljainen. Hyvää myös. 

CAP Exiter IPA, 6%
Pilsner-, Amber- ja ruismaltaita. Amarillo- ja Simcoe -humalat.
Erikoisen pähkinäinen tuoksu! Voitaikinaa, paahdettua pähkinää. Maussa myös vahvasti pähkinää ja paistettua pekonia. Vanhaa paistinrasvaa. Hieman erikoinen omaan makuun.  

Mikkeller Amass B&W IPA, 6,5%
Alunperin Kööpenhaminalaiselle raflalle (Amass) pantu olut.
Tuoksu parfyymistä ja kukkaista humalaa. Hyvin hedelmäinen. Maku on myös hedelmäisen ja kukkaisen raikkaan humalainen. 

Green Flash Brewing Green Bullet, 10,1%
Pacific Gem ja Green Bullet humalia.
Tuoksu Vahvan kitkerän humalainen. Maussa humalaisuus on suolaisen greippisää. Taustalla makeaa kellarimaisuutta. Tuhdin humalainen.

Ja kuten mainittu, kermana kakun päälle muutama viskinaukku ja yksi tuhti laaturommi.

Caroni Vintage 1994 Heavy Rum, 62,3%
FullProof, 17yo 1994/2011.

Tuoksu vahvan nahkainen ja öljyinen. Paahdettua karamellia ja vaahtokarkkia. Raskas. Maku kuivan ja polttavan nahkainen. Keltaisia kypsiä eksoottisia hedelmiä chilin kera. Jälkimaku vaniljaisen nahkainen ja hieman pistävä. Ihan lopussa oikein hyvää pehmeyttä ja mausteisuutta. Vahvan hyvää. 

Longmorn 12yo, 43% (Gordon & MacPhail) 
Refill sherrytynnyri, Distillery Labels series.

Tuoksu tuo hieman mieleen calvadoksen. Esanssisen omenainen. Imelää hedelmäisyyttä. Maku on tyypillisen viskimäinen. Hieman makeuta ja maltaista imelyyttä. Vaniljaista tynnyriä. 

Port Charlotte PC8 (Ar Dùthchas), 60,5% (Bruichladdich)
8yo American Oak, 30000 bottles.

puhdas ja voimakkaan savuinen tuoksu. Hieman tunkkainen, muttei likainen. Kuivaa puusavua. Maku puhtaan kuiva ja vaniljausen savuinen. Makeahko, viljainen. Pitkä jälkimaku vaniljaisen savuinen. Hyvää. 

"I Love Two Tree Porter"

Amerikkalaisissa oluttunnelmissa vietetään seuraavakin tovi, sillä lasiin kaatuu Alkon uutuus, Two Tree Porter. Täysin amerikkalainen olut ei ole kyseessä, valmistuskin tapahtuu Suomessa, mutta sanotaan nyt vaikka puoliksi amerikkalainen. Kyseinen olut on panimomestareiden Tapio Kangas-Heiskan (Sinebrychoff) ja Garrett Oliverin (Brooklyn Brewery) yhteistyön tulos.

Olut pohjautuu vanhaan tuttuun Sinebrychoffin Porteriin, mutta reseptiä on hienoisesti "tuunattu" amerikkalaisella vaahterasiirapilla, joka on kotoisin New Yorkin osavaltiosta Mary Wilisin vaahterasiirappia tuottavalta maatilalta. Samaa siirappia käytettiin Brooklyn Breweryn viime vuonna valmistamaan Brewmaster’s Reserve -sarjan Mary’s Maple Porteriin.

Toinen erikoinen "lisämauste" tulee Suomesta, nimittäin kuusenkerkkäuute Frantsilan tilalta Hämeenkyröstä. Kuusenkerkkähän on kuusen nuori verso. Sitä voidaan käyttää mausteena ruuanlaitossa, tai esimerkiksi teessä. Nimi siis juontuu näistä yhdistelmistä, jonka epävirallinen maltainen matemaattinen kaava voisi olla (vaahterapuu + kuusi) + (2 x panimomestari) + (2 x panimo) = Two Tree Porter, kaksi puuta, kaksi panimoa ja kaksi panimomestaria.

Näiden mausteiden lisäksi oluen valmistuksessa on käytetty Pilsner-, münchner-, väri- ja ruskeamaltaita, katkero- ja aromihumalaa, sekä tietysti vettä ja hiivaa. Kyseessä on täysmallasolut, joten ohratärkkelystä ei ole käytetty, toisin kuin isoveljensä tapauksessa. Katkerolukemat 42 EBU, väri 280 EBC ja kantavierre 17,6. Valmistuserä 40000 litraa. Ja nyt, tsit....ssssssssshhhh....kuulitteko? Ette varmaankaan, mutta tuo tarkoitti, että korkki aukesi ja olut kaatuu lasiin.

Kaksi puuta -portteri

Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter, 7,2%

T: Aromikkaan suklainen ja viljaisan paahtunut. Samaa mietoa rautaisuutta kuin isoveljellänsä, mutta nyt taustalla leijailee makeaa siirappia, makeampaa kaakaota, pehmeää maltaisuutta ja miedompaa humalaa. Tuoksu on hyvin houkutteleva suklaisine piirteineen. Pannukakkua ja hieman imelää jauhoisuutta. Lämmetessä enempi lasissa, tulee paahteisuus korostuneemmaksi ja esille tulee kahvisuutta sekä lakritsia. Rauta häviää täysin alun jälkeen.

M: Kahvista, suklaista ja lakritsista pehmeää maltaisuutta. Suutuntuma on pehmeä, runsas ja aavistuksen metallinen. Imelämpää ja makeampaa paahtunutta maltaisuutta, jossa vaahterasiirapin tuomaa poltettua sokeria, sekä miedon kitkerää metsäistä (kuusenkerkkä?) katkeruutta. Suutuntumaan tulee myös hunajaisuutta, joka sekoittuu paahdettuihin kahvipapuihin. Hieman samnlaista kitkeryyttä mitä tulee, kun puraisee tuoreen paahdetun kahvipavun suussa rikki. Jälkimaku on tumman paahteinen ja lämmittävä sisältäen makeahkoa siirappisuutta. Pureksittavan hyvää.

Minusta tämä on onnistunut luomus ja jopa tekisi mieli sanoa, että parempi kuin alkuperäinen Sinebrychoff Porter. Humalaisuus on hitusen miedompaa (erilaista) ja makeaa mallasta löytyy nyt enemmän. Tämä toimii minusta. Monia tuo makeus saattaa jopa häiritä, mutta itse asennoiduin jo etukäteen odottamaan hiukan makeampaa esitystä ja muutoinkin minusta tummissa oluissa makeus ei useinkaan häiritse (jollei ihan överiksi mene).

Hienoa, että yhteistyö toimi ja se tuotti näin hyvän tuloksen. Täytyy myöntää, että odotuksetkin olivat kovat, sillä kaikki edellytykset olivat kohdallaan minulle – tumma, erikoisempia komponentteja, amerikkalaisuutta, suomalaisuutta ja vielä tyylikäs etiketti ;) Etiketin on muuten suunnitellu heppu nimeltä Milton Glaser, jonka luomus on myös "I <3 NY" -tunnus (I love New York).