UISGE 2017 mushimaltin kokemana

Järjestyksessään seitsemännet Uisget on nyt pidetty ja koettu. Viskejä Skotlannista, Irlannista, Amerikasta, Japanista, Ruotsista, Suomesta, Taiwanista... rommeja, hieman konjakkeja ja jopa tequilaa. Ai niin, olihan siellä myös muutama olut. Tämä kaikki samalla tutulla paikalla kuin jo viisi edellistä kertaa, eli Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla 10.-11.2. Muistan lukeneeni, että yli 400 viskituotetta olisi ollut tarjolla.

Saman kujeet kuin muina vuosina, tosin uusin ja näkyvin uudistus oli tällä kertaa maksukäytännössä, jollaisena toimi Seamchip-kortti. Sirukortin sai lunastettua (tai joutui jos halusi standeilta ostaa, sillä muu mammona ei käynyt) muutamalta maksupisteeltä kahden euron panttia vastaan. Kortille ladattiin etukäteen arvoa, jota sai käyttää tapahtuman ajan. Mahdollinen käyttämättä jäänyt saldo ei ollut palautettavaa, näin vaikka ohjelmavihkosessa toisin lukikin. Useista kysymyskerroista huolimatta näin väitettiin lataustiskillä. Alun isoista ongelmista huolimatta tuo oli erittäin hyvä ja toivottu järjestelmä. Toivotaan jatkossakin vastaavaa.

Muutoin homma oli tosiaan perinteisesti järkätty, vesipisteitä löytyi hyvin, niissä oli muovimukeja ja vettä riitti ainakin minun perjantain visiitin aikana, joka oli kello 13-21. Ruokaa oli tarjolla, mutta en tälläkään kertaa tuota nauttinut. Ruuhkaa alkoi tapahtumaan kertyä kello 18 aikaan ja ajoittain joutui melko paljon käyttämään tönimistaktiikkaa päästääkseen eteen päin. Jopa hieman harmitukseen asti, mutta kyllä tuolla kulkemaan pääsi iso mies.

En katsonut, tai suunnitellut ennen menoa juomatarjontaa, joten paikan päälle päästyäni muutama kunniakierros valokuvauksen merkeissä ja hieman vilkuilua listoille. Olin ostanut etukäteen tasting-paikan Highland Parkin Single Cask kattaukseen, joka alkoi kello 15:15, jota ennen kerkesin käymään muutamalla ständillä juttelemassa ja maistamassa. Alla hieman listausta osasta illan maistoista, pienine kuvauksineen ja fiiliksineen. Aloitetaan Martin Markvardsenin vetämästä tastingistä, joka oli tyypillisen lennokas tasting, tuhdeilla single caskeilla.

Tasting 2 Pe klo 15.15 Martin Markvardsen – Highland Park Single Casks

Highland Park 10yo Ambassador's Choice, 46%
Miedosti pyörän kumia, jota esim Dark Originissa. Maku sellanen perustallaaja reilummalla vaniljamausteella. Ei vaikuta itseeni mitenkään erityisellä tavalla.

Highland Park Vintage 2002, Sample from cask #6353 for Germany, 58%
Punertavansävyinen puolikuiva sherryisyys, jossa marjaisuutta. Kireän oloista alkuun, mutta avautuu ilman kanssa todella hyvin. Sherryisyys on tasapainoista, vaikka voimakasta. Hyvän laatuista nahkaista sherryisyyttä. Erinomainen.

Highland Park Vintage 2003, Single Cask #5878 for Braunstein Denmark, 58,3%
Kuivan oloroson tuoksua, jossa myös itselleni arkuutta aiheuttavaa kumia. Pidän huomattavasti enemmän SMWS & VYS pullotteen tuoksusta. Maussa sama juttu. Tämän sherryisyys on miedosti kumista ja likaisempaa. Ei nostaisi ostohaluja, vaikka ihan ok onkin.

Highland Park Vintage 2002, Single Cask #6367 for SMWS & VYS Finland, 59,2%
Syvä, tumma ja makean nahkainen sherrytuoksu. Hyvin voimakas sherryisyys joka jyrää kyllä aika lailla kaiken, mutta sherrynystävä tykkää!

Highland Park Vintage 2004, Single Cask #1536, "Suomi 100" for Finland, 59,2%
Rauhallisemmin sherryinen kuin SMWS &VYS. Suklaisempi ja marjaisempi. Kanervaa. Maku ei ole myöskään yhtä nahkean sherryinen ja räväkän terävä kuin SMWS & VYS pullote. Balanssi parempi ja kokonaisuus rauhallisempi. Jälkimaku kauniimpi ja suklaisempi. Sanoisin että ei-niin-haastava kuin edellinen ja pidän tätä parempana.

Oheiset viskit laitetaan paremmuusjärjestykseen, niin saadaan tämänlainen lista:

1. cask #6353 for Germany
2. Cask #1536, "Suomi 100" for Finland
3. Cask #6367 for SMWS & VYS Finland
4. Cask #5878 for Braunstein Denmark
5. Ambassador's Choice

Varsinaisilta ständeiltä tuli maistettua kymmenkunta viskiä, joista poimitaan muutamat tähän kommentteineen. En tiedä oliko sitten parin päivän takainen nuha vienyt makuaistista jotakin mukanaan, sillä tuntui ettei mikään maistetuista mitään superwau-efektiä aiheuttanut. Hajuaisti toimi kyllä ainakin hyvin, että tiedä sitten.

Valamo 5yo, 1st fill Bourbon, 55,1% (tulee alkoon toukokuussa 2017, hinta 100€)
Samaa kermaisuutta ja valkosuklaisuutta kuin valamo kympissä, mutta muistikuvien perusteella ei niin vahvasti. Alkuun hieman kireä ja ohut, mutta jälkimakua kohden saa kermaiset noottinsa mukaan. Tulee jotenkin mieleen Glen Gariochin ex-bourbon kypsytetty viski.

Valamo XI, 4yo, 2nd fill bourbon, 58,5% 
Paljon samaa kuin kympissä ja edellisessä. Tämän tuoksu oli muuten todella samankaltainen kuin kympissä, ja siitä pidän. Maussa hieman kireämpi ja yksinkertaisempi kuin 5yo. Valkosuklaata, kermapersikkaa ja vaniljaa. Pidin 5yo enemmän.

Glengoyne 25yo OB, 48%
Herkullinen vahvan sherryjyräinen, mutta haastava koska hyvin kuiva. Olorososherryisyys on kuitenkin ladukkaan oloista, ei kumia, eikä epäpuhtauksia. Glengoynen ominaispiirteitä ei sherryn alta näy. Tämä vaatisi uusintamaistoja paremman kuvan saadakseen.

Four Roses Small Batch Limited Edition 2016, 55% (Alkosta 99,9€)
Tämä oli jotenkin kymlmän mausteisempi ja makean hedelmäisempi kuin aiemmat maistamani versiot. Enemmän vaniljaa ja creme bruleeta. Raikkaamman oloinen bourbon. Hyvä.

Springbank 25yo, OB 2016, 46% 
Vaikea saada kiinni. Makeahko ja vaniljainen. Hiukka makean pippurinen. Springbankin öljyistä mineraalista hedelmäisyyttä. Jätti hieman kylmäksi, pitää maistaa uudelleen.

Highland Park Fire Edition 15yo, 45,2% 
Tyypillisen makeankuminen port tuoksu. En meiunaa päästä kumin ohi. Makeakin. Ei ole minun juttu, Ice-versio paljon mielekkäämpi itselleni.

Ardbeg Vintage 1990, Single Cask #86 (sherry), bott. 2007, 52,8%, OB

Räväkän sherrysavuinen. Herkullunen tasapaino savun ja sherryn kesken ja lisäksi sherry on integroitunut hienosti. Ei myöskään sellainen liian likainen savusherry. Ihan hyvä, mutta se hinta...

Ardbeg Vintage 1992, Single Cask #772 (bourbon), bott. 2008, 55,7%, OB

Reipas turpeisuus iästä huolimatta. Makea ja puhdas. Hienostunut vaikka onkin aavistuksen pikanttinen. Mukava makeahko ja vaniljainen turpeisuus. Hyvää.

Ardbeg Vintage 2000, Single Cask #368 (bourbon), bott. 2010, 55,9%, OB

Likaisempaa turvesavua kuin edellisessä. Alkumaku maallisen turpeinen ja tuhkainen, mutta jälkimaku puhdistuu. Tässä on hieman turhan paljon tuhkaista likaisuutta omaan makuun. 1992 selvästi parempi.

Ardbeg 17yo, OB, bott. 2004, 40%

Rauhallisempi turpeelta. Hyvinkin rauhallinen, mutta silti mukavan makea ja puhdas turpeisuus, jossa myös kevyt mentholisuus ja tervaisuus. Puhdas, pehmeä ja kypsä. Tykkäsin paljon. 

Kun oheisista "ständiviskeistä" poimitaan kaksi parasta...

1. Ardbeg Vintage 1992
2. Ardbeg 17yo, OB


Kiitoksia järjestäjille ja maahantuojille, jotka mahdollistivat jälleen meille mukavan ison viskitsapahtuman Suomessa. Kokonaisuudessaan UISGE on sellainen tapahtuma, jonka ei kyllä kovin helposti anna livetä kalenterin ohi. Toivotaan että ensi vuonna homma jatkuu!