Kilkerran 16yo, 2020 batch #1 OB 46%

Raapasen arvion blogiin, kun tuli vastaan mukava viski ja vieläpä sellainen, joka on kaikkien ulottuvilla. Uusi julkaisu vuodelta 2020, eli "nykyaikainen" viski. Glengylen tislaamolta nämä Kilkerranit ovat vakuuttaneet aiemmin, etenkin ex-bourbon versioina, eli kun tisle on kypsytetty entisissä bourbontynnyreissä. 

Hiljattain ostin samalta tislaamolta 8-vuotiaan tynnyrivahvan version, joka oli kypsytetty 1st fill sherrytynnyreissä. Se on hyvä, mutta liputan silti bourbontynnyreissä kypsynyttä versiota parempana. Jotenkin niissä tulee sellainen tisleen ominainen profiili esiin josta tykkään. Sieltä löytyy sitä Springbankilta löytyvää musta- ja valkopippuria, öljyistä hedelmöisyyttä ja maltaisuutta, sekä erikoisella tavalla epäpuhdasta turpeisuutta sopivassa määrin. 

Tämä 16-vuotias on lähes kokonaan kypsytetty entisissä bourbontynnyreissä, vain 4% tisleestä on peräisin marsalaviinitynnyreistä. Ei kylmäsuodatuksia eikä väriaineita. Ai niin.... Pikkulinnut laulaneet, että tätä tulee kohtapuoliin Alkoon! Kiitos tästä kuuluu Dram Dealersille, joka tuo SB maahan. Omani tilasin maailmalta ja köyhdyin reilu 100€ huutokaupassa. Myymälöissä tämän hinta pyörinyt siellä 60-80€ paikeilla.

 Kilkerran 16yo, 46% OB, batch 1, 2020

Tuoksu on kiva. Tulee kyllä mieleen hyvä springbank. Turpeisempana, mutta enemmän springbank kuin Longrow. Tuoreen hedelmäinen (päärynä, vihreä omena), mukavan öljyinen ja miedosti valkopippurinen tuoksu. Tykkään tuoksusta paljon. Ajan kanssa hedelmäisyys hellittää hieman ja tulee tilalle maltaisuutta ja makeaa turvetta.

Maussa pirteä ote, öljyistä hedelmäisyyttä (vihreää ja keltaista omenaa sekä hieman mangomaista otetta), miedosti sitrusta, mietoa hedelmämakeutta, joka korostuu mukavan vaniljaisena loppua kohti. Turve selvästi esillä ja on juuri sitä Springbankin ominaista profiilia, jossa mukana miellyttävällä tavalla epäpuhtautta, pippuria ja hieman merellisyyttä. Puhdas ja semilikainen samaan aikaan, makea turve. Kokonaisuus mielestäni suorastaan erinomainen ja tasapainoinen. Oikeastaan juuri tasan sellainen kuin toivoin tämän olevan. 46% vahvuuskin sopii tähän erinomaisesti. 

Pari porilaista @ Beer Hunters Pori

Harrastusten into aaltoilee hauskasti. Sinänsä aika tasaista on ollut viimevuodet, mutta silti taas kerran kirjoittaa jotakin, jakaa ja muutenkin ylistää viskimaistelua on nostanut päätä.

Pitkästä aikaa pääsin käymään Panimoravintola Beer Huntersissa Porissa, työmatkan seurauksena. Illat on sitten hyvä tutustua paikalliseen kulttuuriin ja etenkin kun hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee näinkin mainio olut- ja viskiravintola. 

Pannaan vanhaan tapaan parit maistot kirjoitusasuun.

Dalmore 24yo 1986/2010 Cask#3098 55,9% Mackillop's Choice

Tuoksussa pehmeää kermaista sherryisyyttä ja pientä kireää maltaisuutta. Ihsn miellyttävä tuoksu. Maussa vähän vaikeampi, hieman kireä maltaisuus, menemättä kuitenkaan saippuaksi tai sitruksiseksi. Puolivälistä ilmaantuu keksiä, hieman hunajaa ja tuoreampia keltaisia hedelmiä (omenaa, päärynää, keltaista luumua). Jälkimaku pitkä ja keltsisen hedelmäisen kermainen. Jää sellaiseen ihan kiva tasoon, ei aiheuttaisi ostotoimia (paitsi jos saisi alle 150€ hintaan). 

Mortlach 22yo 1989/2012 Cask#3926 54,9% Mackillop's Choice

Tämän tuoksu on persikkaisen kermainen, hieman appelsiininen, suklainen ja maltainen. Kutsuva tuoksu. Maussa napakka ote (tynnyrivahvuuden huomaa), mutta ei terävä tmv. Runsasta oranssia hedelmäisyyttä, nahkaa, nahkeaa hedelmäkuorta (appelsiini?) Ja jälkimakuun mennessä miedon sitruksisuutta ja jopa sellaista funkya (miten tän suomentaa?) tallimaisuutta. Tämä vetää pidemmän korren, eli tämän voisin toistaa ja ottaa mielellään kaappiini. 

Springbank 16yo Local Barley 2016, 54,3% OB

Tuoksu tuttua Springbankin tallia, jossa satulaa, kuivaa ja samalla raakaa heinää, pippuria, päärynää, omenaa ja kevyt turve. Maussa mennään kirkkaalla tuoreella hedelmällä, joka on vihreää ja keltaista. Puolivälissä tulee vaniljaa ja mietoa valkopippuria. Ei onneksi saippuaa, jota olen nuoremmista Local Barleystä löytänyt. Tämä on hyvä, ei ehkä tunnu 16yo,mutta muutoin ihan jees. Harmi että näidenkin hinnat jo vähän karanneet, en tästä yli 150€ maksaisi. 

Beer Hunter's Mufloni 7yo, 2018, 48,9

Tuoksu on aika hassu. Löydän tästä sellaista jamaikalaista esterisyyttä, jossa sekoittuu suolakurkku, tai maustepippurinen suolakurkku. Melkein voisi sanoa "talon tuoksuksi". Tuleekohan tämä jostain hiivasta... 

Maussa samaa "hassua" funkyä hedelmäisyyttä, eli samaa esteristä hiivaisuutta. Mietoa raakaa hedelmäisyyttä, jossa ehkä rypälettä ja omenaa. Jälkimaussa on tämän viskin hienous. Tosi kiva hiivaisuus, jossa maustekurkkua ja hedelmiä. Onhan tämä erikoinen ja viskiksi aika outokin, mutta haluaisin tämän kaappiini. 

Linkwood 24yo 1985/2010 Cask#4532 43% Mackillop's Choice 

Tämän tuoksu on toffeisen sherryinen. Toffeekaramellia, miedosti omenaa, maltsisuutta, jossa keksi ja kaurapuuro hallitsee. Maku pehmeän kermamaltainen, puuroa, kaurapiirakkaa ja miedosti hunajaa. Jälkimaku pehmeän kermsinen js miedosti aprikoosinen. Ihan kiva ja voisin ottaa myös kaappiin, mutta alle 150€ hintaan. 

Alkosta: Springbank 12yo Cask Strength (OB)

Alkon valikoima täydentyi 12-vuotiaalla Springbankilla, joka on pullotettu tynnyrivahvana. Hintalappuna hyvin kilpailukykyinen 78,9€, joten tämän kanssa ei kannata lähteä merta edemmäksi.

Näitä 12yo Cask strenght Sprinbankeja tulee pari erää vuodessa ja pullomäärä liikkuu siellä 9000 lestin tienoilla. Kohtalaisen suosittua kamaa ja pullot liikkuu nopeaan tahtiin. Ei siis kannata odotella tilauksissa, mikäli haluaa omansa. Springbank on siitä hieno tislaamo, että se on jopa pystynyt parantamaan laatuaan näinä "kuumina viskin luvattuina vuosina".

Springbank 12yo Cask Strength, 56,3% (OB)

Tuoksu on lämmin ja hyvin viher-keltahedelmäinen. Kypsää omenaa, vihreää raikasta päärynää ja hieman kuivattuja hedelmiä, jotka kielii sherrystä. Springbankin öljyinen mallaspippurisuus myös mukana. Kallistuu makean puolelle yleisilmeeltään.

Maussa mieto pippurinen polte, joka kääntyy makeamman hedelmäisyyden puoleen. Alla ex-bourbontynskän kirpakkaa miedon sitruunaista puolta, jota loppuakohden täydentää makeampi sherry tuoma hedelmäisyys. Hyvin tunnistettava Springbank, joka on kuitenkin makeamman hedelmäinen kuin esim juuri maisteltu 14yo Bourbon Wood. Tämä on hyvä. Tykkäsin kuitenkin enemmän 14-vuotiaasta Bourbon Woodista.

Alkosta: Springbank 14yo Bourbon Wood (OB)

Mukavasti saatiin lempparitislaamoni pullotteita Alkoonkin, nyt niitä on ollut lähiaikoina (ja osaa on edelleen) kiitettävästi Alkon valikoimissa. Tämä otsikon viski sieltä jo tosin ennätti loppua, sillä tätä kyseistä pullotetta tuli vain 30 pulloa.

Nimensä mukaan Springbank 14yo Bourbon Wood on kypsytetty entisissä bourbontynnyreissä ja takaetiketistä mainitaan erikseen, että osa tynnyreistä on ensimmäisen täytön bourbontynnyreitä. Ikää on 14 vuotta, joten ei ihan siellä nuorimmassa päässä kuitenkaan enää olla. Pullomäärä on ollut 9000 kpl, joten melko pieni osuushan tänne Suomeen Alkoon saatiin. Onneksi en arponut liikaa ostossani, sillä tästä pullotteesta pidin.

Springbank 14yo Bourbon Wood, 55,8% (OB)

Tuoksussa nuorekas ja säväyttävä raikas maltaisuus, jossa se Springbankin ominainen hedelmäinen öljyisyys ja pippurisuus. Miedosti mineraalisuutta ja maallisuutta, joka tuo turpeen mieleen. Ajan kanssa öljyiset maltaiset hedelmän aromit nostaa korkeammin päätä. Veden kanssa vaniljaa ja omenaa.

Maussa ainakin minä yllätyin, sillä vaniljatamminen makeus taittaa kirpeää nuorekkuutta sopivasti. Alussa räväkkyyttä (joka pysyy sopivassa volyymissä) ja loppua kohden Springabnkin hyviä hedelmäisiä ja öljyisiä nootteja. Kivan puhdas ja raikas. Kahden siemauksen jälkeen olen jo tyytyväinen ostamaani. Ei mikään moniulotteinen viski, mutta tarjoilee sitä Springbankin ominaista parhaimmillaan. Ja minä tykkään siitä.

Springbank 16yo 1997/2013 SC Madeira, 56% (OB)

Pikku hiljaa on kaikki viskit saatu aseteltua varaston hyllyille. Mukava näky, joka on houkutellut availemaan helpommin pulloja. Onneksi mahtuu avattujen pullojen kaappiin, niin on ollut hyvä syy availla pulloja. Paitsi, että se kaappi alkaakin jo täyttyä....tässä seuraava.

Springbankin Single Cask tuotos, jonka ostin The WhiskyExchangesta muutama vuosi takaperin. Hintaa taisi olla satasen pintaan, vai olikohan hieman alle. 16 vuotta ja viimeistely Madeira-viinitynnyreissä. Springbank on minusta huipputislaamo, joten odotukset korkealla. Harmillisesti nämä pullojen hinnat ovat karanneet turhan korkealle.

Springbank 16yo 1997/2013 Single Cask Madeira, 56% (OB)

Tuoksusta löydän selvän makean karkkisen viinisyyden, joka on yllättävän hyvässä balanssissa. Pohjalla Springbankin ominaista öljyistä ja pippurista mineraalisuutta, maltaisuutta ja kevyttä mineraalista turpeisuutta. Mukavan tasapainoinen tuoksu, jossa miedosti nuoruus (tisleen ominaistuoksu) vielä mukana.

Maussa mineraalisuutta, eli merellistä kevyttä turvetta, jossa tisleelle ominaista öljyisyyttä ja maltaisuutta. Päärynää, omenaa ja rypäleitä. Jälkimakuun mennessä makeampaa miedon karkkista hedelmäisyyttä. Jättää hyvän kevyen vaniljaisen ja hedelmäisen jälkimaun. Tasapainoinen.

Uisge 2018 Mushimaltin kokemana

Sinne meni kahdeksannet Uisget. Tällä kertaa kahden päivän voimin omaltakin osaltani. Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetty tapahtuma tarjosi yli 400 tuotetta, näytteilleasettajien tietoa, tastinkien pitäjiä itse tislaamopiireistä jne. Tällä kertaa päivämäärät olivat 9.-10.2.2018.

Tapahtumassa samanlainen järjestely kuin viime vuonna, sisään pääsi ovelta lippua näyttämällä, tai ostamalla, jonka jälkeen narikan kautta Seamchipin tiskille ostamaan kahdella eurolla ladattava kortti, johon voi ladata rahaa tuotteiden ostoa varten. Korttihomma toimi omalla kohdallani moitteetta. Tapahtumassa oli vesipisteitä ja se puoli toimi todella hyvin. Kahvilatoiminta edelleen myös mukana, josta sai myös lounasbuffeeta tapahtuman ajan.

Tastinkeihin en itse tällä kertaa osallistunut, keskityin lähinnä vapaaseen kiertelyyn koko tapahtuman ajan. Suurin aika tuli vietettyä Pikkulinnun tiskillä, sillä se tarjosi ehdottomasati harrastuksessa pidemmällä olleelle ne mielenkiintoisimmat ja laajimmankin valikoiman. Muualla toki oli myös hyviä tuotteita, mutta kyllä se omalla kohdallani aika paljon Pikkulinnun tarjontaan on nojautunut parina viime vuotena. Olen myös kuullut tapahtuman aikana paljon vastaavaa palautetta.

Kiteytettynä tapahtuma oli hyvin onnistunut. Taisi jonotkin vetää hyvin, minusta porukkaa oli perjantaina jopa aiempia vuosia vähemmän (ei faktaa). Lauantaina odotetusti enemmän porukkaa liikkeellä. Kirjasin lyhyitä tuntemuksia ylös tapahtuman ajan, joista voisi muutaman poimia tänne kirjalliseksi. Ei siis mitään tarkkaa, sillä maisteluannos kuitenkin sen sentin, joissakin tapauksissa kaksi.

The Macallan “Sherry Oak” 18 yo (2017 Release; 43 %)
Mukavan pehmeä, voimakkaan sherryinen. Syvempi ja parempi kuin saman polven 12yo, mutta ei tämä wau-efektiä aiheuttanut. Ei olla siellä puhutun wanhanajan mäkeissä.

Highland Park Vintage 2003, 13 yo, “Single Cask Series – Sisu”
(Refill Puncheon #6324; pullotettu 2017; 60,2 %)
Tämän maistoin molempina päivinä. Ensimmäinen kerta tuotti pettymyksen. Terävä, ohut ja tylsä. Jälkimakuun jätti mukavaa sherryisyyttä. Toisella kerralla oli huomattavasti parempi, mutta kyllä tämä silti alkaa olemaan inflaation puolella. Eli jäänee hyllyyn omalta osaltani. Ei nimittäin tarjoa enää mitään uutta, asettuu sinne Sydäntalven ja Suomi100-pullon välimaastoon. 

Highland Park “The Dark” 17 yo (52,9 %)

Tämä toimi hyvin yhden maiston perusteella. Jotenkin yllätti, kun odotuksia ei ollut lainkaan. Vaikka täysin sherrytynnyrissä kypsytetty, niin tämä oli hyvin rauhallinen ja keltainen. Ei rönsyillyt. Kiinnostaisi kyllä, hinta asettunee kuitenkin 250-300€ nurkille. 

Bunnahabhain Vintage 1968, 43 yo, Single Refill Sherry Butt (pullotettu 2012; pullottaja The Whisky Agency/Sea Life Series; 47 %) 

Ei tunnu ikäiseltään. Syvyyttä kyllä on, mutta joku kirpeä saippuaisuus häiritsee. Ei se ikä aina riitä. Tietty jos saisi parit sentit kotona maistettua....

Glenfarclas Vintage 1954 (tislattu 16.6.1954; pullotettu 27.7.2000; Dumpy Bottle Vintage Collection; 43 %)

Tässä. Tämä oli sitä parasta mitä hyvä viski tarjoilee. Niin syvä ja maukas, että makua ja suutuntumaa riittäisi vielä seuraavallekin päivälle. Uskomattoman pehmeä ja syvä. 43% viskiksi ei uskoisi. Kerrassaan herkullista. Tämä oli paras maistamani viski vähään aikaan. 

Glenfarclas Vintage 1990, The Family Malt Collection, 43%

Tämä oli myös hyvä ja pehmeä, mutta hieman jopa vetinen. Vahvasti sherryä, joka oli kuivempaa kuin edellisessä. Hyvä viski, jota mieluusti nauttii, mutta ei olla lähelläkään siellä mitä edellinen tarjosi. 

Glen Garioch Vintage 1978, 18 yo (pullotettu 1997; 59,4 %)

Tämä tarjosi marmeladia ja pehmeää maltaisuutta, mutta ei oikeastaan eritysellä wow-efektillä. Melko tavallista tislaamolta, jolta vielä nykypullotteissakin voi saada inhimilliseen hintaan. 

Springbank Vintage 1968, 38 yo, Single Sherry Hogshead (pullotettu 2006; pullottaja The Whisky Fair; 54 %)

Tämä jäi itselleni aavistuksen pettymykseksi. Kai odotin jotain kohtausta, mutta nyt jäi vain hemmetin hyväksi springeriksi. Ei niin monipuolinen kuin iältä saatoin odottaa. Silti, tosi hyvä ja voimakas olemus, jossa myös sitä syvyyttä. Vaadin siis liikoja. Oli se hito hyvä...

 

Edradour “Straight From The Cask” Vintage 2006, 10 yo, Sherry Butt #381

Tämä oli tapahtuman voittajaviski, eli arvosteluraati valitsi sen parhaimmaksi. Minun lasissani tämä tuoksui hikisukalta, rikkiä oli riittämiin. Joku pieraisuut kaniksen juuri lähellä? Maussa onneksi ei oltu samoissa kemuissa, mutta ilman vettä mahdottoman kireä ja kuiva. Turbonuorukainen. En mä tätä tällä perusteella jää kaipaamaan. Paitsi jos haluaisi pieruselkäsaunan suuhun....

Teerenpeli Distiller’s Choice “Savu”, 42%...

Tämä siis oli vasta esiasteessa, homma tulee vielä muuttumaan. Tässä on siis n. 85-90% bourbontynnyrin tavaraa ja loput sherrytynskästä (etiketin tiedot ei pidä paikkansa). Turvemallas on tässä peräisin Belgiasta. Jatkossa Briteistä. Tämä miedohko versio oli alkuun hieman laimeahko, mutta jälkimakuun mennessä makea puhdas turvesavuisuus toimi kivasti. 

Tästä maistoin vierellä vahvemman reilu 50% version ja siinä taas alkumaku oli kivan voimakas ja pikanttissavuinen, mutta jälkimaku ei niin hyvä kuin miedommassa. Tässä sherryn osuus vain luokkaa 5%. Veden ja ajan kanssa kuitenkin alkoi homma menemään kohdilleen. Loppukaneettina lupaavalta vaikuttaa. Mielelläni törmään näihin myymälässäkin ja jatkossa kotona omassa lasissani. Tätä on tulossa nyt kevään aikana ravintolamyyntiin ja kenties ehkä Alkoonkin...

Routa Premium, Vintage 1988 Guyana Rum (55 %; Guyana)

Tämä on mielestäni turhan brändätty tuote, mutta sen sisältö on kieltämättä perhanan hyvää. Mielummin näkisin tämän ikäisen vanhasta Enmoren pannusta peräisin olevan helmen kivisessä vanhassa astiassa kuin fansyssä elektronisessa pahvilootassa.... mutta ei voi olla tykkäämättä itse rommista. Sitä syvää ja paksua Enmoren rommia, jossa nahkainen trooppinen tumma hedelmäisyys tanssii. Haluaisin....

Glenallachie Vintage 1973, 38 yo, Bourbon Wood (pullotettu 2011; pullottaja The Whisky Agency; 50,4 %)

Dailuainen lähes saman ikäinen (39yo) ei vakuuttanut, mutta tässä oli sitä jotain vanhan ajan hommaa. Hienoa herukkaisuutta, lehtisyyttä, vanhaa tupakanlehteä ja pientä rauhallista sitruksisuutta. Tämä olisi kiva lisä viskikaapissa. 

Glengoyne Vintage 1995, 21 yo, Single Refill Hogshead (pullotettu 2017; pullottaja Hunter Laing; 50 %)

Alkuun liian kireä, liian saippuainen ja tylsän sitruksinen. Onneksi jälkimakua kohden tulee sitä pehmeyttä ja kermaisuutta, jota Glengoynen ex-bourbonkypsytetyltä odotin. Ei silti riittänyt pelastamaan kokonaisuutta. 

Clynelish Vintage 1982, 27 yo, Single Bourbon Hogshead (pullotettu 2010; pullottaja The Whisky Agency/Perfect Dram; 55,1 %)

Tämä oli hyvä Clyne, mutta jätti vähän suppean fiiliksen. Miedostiv kermaishedelmäinen ja samalla sitruksinen. Pehmeää öljyisyyttäkin oli. En nyt varsinaisesti jää tätä kaipaamaan, mutta ottaisin toistekin. 

Tapani mukaan on kiva poimia kolme hienoa tapausta palkintopallille: 

1. Glenfarclas Vintage 1954

2. Springbank Vintage 1968

3. Routa 1988 Guyana Rum

Kotitasting: sekalaiset sekoitteet vol.2 – parempaa blendiä

Kotitastingin sijaan otsikkoon voisi laittaa mökkitasting. Hiljattain maistellut blendit (klick) saivat jatkoa tämän uuden setin myötä, valitsin tällä kertaa hitusen vähemmän tunnettuja sekoiteviskejä ja koitin jonkun vanhemmankin heittää joukkoon. Samalla porukalla maisteltiin, en kertonut sisällöstä muuta kuin että sekoitteita maistellaan taas.

Japanilaista edustamassa oli The Nikka 12yo, joka on uusi blendi, mutta julkaistiinhan sekin jo 2014-15 liepeillä. Valitsin siksi, että se on ikämerkitty uuden sukupolven blendi, joka on myös luokiteltu ns. premiumiksi (hinnanko vuoksi??). Eli olevinaan parempi sekoiteviski, joka on kuitenkin kohtuullisesti hinnoiteltu (noin 80-110€ maailmalla).

Cutty Sark Prohibition Edition valikoitui ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Halusin ns. tavallista blendiä, joka olisi kuitenkin jotenkin massasta poikkeava. Tämä oli sitä ainakin nimensä puolesta JA vahvuus on jätetty mielenkiintoiselle 50% vahvuudelle, joka ei näissä massablendibrändeissä ole erityisen yleistä. Tämä irtoaa nettikaupoista 25-35€ hintaan.

Lisää skotlantilaisuutta tuo Spirit of Freedom 45+, josta olen aiemmin maistanut saman nimistä 30yo blendiä. En tiedä onko kyseessä muuta samaa, kuin pullottaja J&A Mitchell, eli Springbank. Tästä Spirit of Freedomista on muutama eri versio, perusversio 45 nimettiin komponenttien määrän mukaan (kyllä, 45 eri viskiä), tämä 45+ versio on vahvempi versio.

Pakkaa hämmentämään halusin irlantilaista blendiä sekaan. Tullamore D.E.W. Phoenix menee samaan kategoriaan Cutty Sarkin kanssa, eli perusblendiä, josta hieman erikoisempi versio. Vahvempi alkoholiprosenteiltaan, sekä joku höpöhöpö-tarina, jota en jaksa tähän kirjata. Minulle se valintajuttu oli nuo prosentit.

Ja pitihän joukkoon ottaa joku ässä, jonka paikan olisi täytettävä Bodach Aislig 35 Year Old 1980 Murray McDavidiltä. Yksityisen pullottajan blendi, jossa mm. Glenrothesin, Glengoynen, Bunnahabhainin ja Tamdhun mallasviskejä, sekä Cameronbridgen, North Britishn ja Port Dundasin jyväviskejä. Single Cask, vahvuus, IB-pullote ja ikä olivat tämän kriteerit.


The Nikka 12yo, 43%

Tuoksussa kukkaisuutta, kevyttä pehmeää tammisuutta, jonka seurana kermaista sherryisyyttä. Puhdas ja raikas. Mausteisuutta vaniljan, kookoksen ja muskotin muodossa. Hyvin japanilainen ja ihan hyvä sellainen.

Maussa samaa nuorta maltaisuutta, jossa paahteista tammea, vaniljaa, kukkaisuutta ja miedosti kypsää hedelmää. Makeahko. Kookosta ja maitokahvia. Suussa hieman kihelmöivän intensiivinen, hyvällä tavalla. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta, kermatoffeeta, keltaisia kypsiä hedelmiä ja viljaisuutta. Myös selkeä mustan teen maku. Mainio blendi.

Cutty Sark Prohibition Edition, 50%

Tuoksu raa'an nuoren viskin oloinen, sherryä joka tuo kunnon kumisuutta, alkoholiakin pukkaa. Viinikumia ja jotenkin ylikäynyttä hedelmäisyyttä. Melkeinpä kaikin puolin epämiellyttävää.

Maku on onneksi parempi, mutta paljon samoja elementtejä kuin tuoksussa. Makeaa viinistä hedelmäisyyttä, joka myös jotenkin ylikäynyttä. Viinikumikarkkeja, makeaa vaniljaisuutta, viljaisuutta ja kumia. Alkoholi tulee myös maussa esiin. Ei kyllä ole hyvää.

Cutty Sark vs. Nikka

Spirit of Freedom 45+, 52%

Tuoksu on hyvin nuori, puhdas ja hieman likainen samaan aikaan. Lämmintä hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja hyvin kevyttä turpeisuutta. Halkaistua kiveä. Tavallaan laimea tuoksu ja jos nuuhkaisee kunnolla, niin pistelee. Nuorta viljaa.

Maussa raakaa viljaisuutta, new make tyylistä makumaailmaa, kevyesti mineraalisuutta ja merellisyyttä. Makeampi hedelmäisyys alla. Jälkimakuun mennessä jää makeaa hedelmää, hyvin kevyttä öljyisyyttä. Ehkä mieto sherryisyyskin. Ok, mutta kovin nuorta ja hieman sekavaa.

Tullamore D.E.W. Phoenix, 55%

Tuoksussa jyväviskin rouheista vaniljaisuutta, nuorta tammitynnyriä, lämmintä sherryisyyttä, jossa makeaa tummaa hedelmäisyyttä, mokkaisuutta ja paahdettua vaahtokarkkia. Ohukaisia kermavaahdon kera. Kiva tuoksu.

Maussa paahdettu vaahtokarkkisuus on mukavan makusta. Makeaa vaniljaista viljaisuutta, kevyesti maissisuutta. Suussa hieman kirpsakan pistelevä ja isommalla siemauksella alkoholikin meinaa putkahataa liikaa esille. Kyllä tämän helposti irkuksi mieltää. Toiseksi paras Nikkan jälkeen.

Spirit of Freedom vs. Tullamore

Bodach Aisling 35yo 1980 Crafted Blend, 46% (Murray McDavid)

Tuoksu on erikoisen "synkkä", tumman hedelmäinen, reilusti iäkkäämmän oloinen kuin kaikki edelliset. Punaista kevyttä marjaisuutta ja aavistus merellisyyttä. Kermaiauutta jossa fudgea. Myös aprikoosia ja marmeladisuutta.

Maku on syvähkö, miedosti alkuun terävähkö. Sherryisyys on vahvaa ja sellaista marjaista ja kypsän hedelmäistä. Suklaata, pähkinää ja miedosti maitokahvia. Reilusti toffeeta ja kermakaramellia. Paahteista sokerisuutta. Aavistus viinistä kumisuutta. Maussa ikä ei tunnu niin paljoa kuin toivoisi. Sanotaan, että toiseksi paras näistä. Sen verta erilainen kuin Nikka, että laitan samalle viivalle periaatteessa.

Parempi lyödä parhaat tiskiin:

1. The Nikka 12yo

2. Bodach Aisling 35yo 1980

3. Tullamore D.E.W. Phoenix

4. Spirit of Freedom 45+

5. Cutty Sark Prohibition Edition