Nikka Yoichi Single Malt, 45% (OB)

Nykyään japanilaisia viskejä on vaikea harrastaa, ellei omaa erittäin paksua lompakkoa. Onneksi nyt sentään jotakin uuttakin tehdään huokeampaan hintaan, olkoonkin ettei ikämerkintöjä kannata odottaa näiltä. 

Alkoonkin tullut tulokas (78€) löytyi St. Urho's Pubista, hintaa 7€/2cl. Tästä on kuulunut positiivisia kommentteja ja lähtökohtaisesti kiinnostava itselle, joten piti maistaa.

Nikka Yoichi Single Malt, 45% (OB)

Tuoksussa päärynää, sitruunaa, hyvin hentoa turvetta, raikasta vihreää hedelmää (omena, rypäle?). Ajan kanssa kehittyy kypsempää hedelmäisyyttä ja maltaisuus nostaa päätä. 

Maussa aika samoilla linjoilla, omenaa, päärynää, hieman ruohoisuutta ja kuivaa heinää, turvetta enemmän kuin tuoksussa, mutta silti ollaan sellaisessa hennossa taustaturpeessa (joka on oikein hyvä tässä). Jälkimakuun mennessä mietoa viljaisuutta, tammea ja vihreää rypälettä.

Täytyy sanoa, että oikein jees ikämerkinnätön Japsi. Ja tämä sentään nimenomaan on japanilainen juuriaan myöten ja siksi varmaan laadukas onkin, siellä ei usein ole tapana tehdä asioita "sinne päin"!

Kotitasting: sekalaiset sekoitteet vol.2 – parempaa blendiä

Kotitastingin sijaan otsikkoon voisi laittaa mökkitasting. Hiljattain maistellut blendit (klick) saivat jatkoa tämän uuden setin myötä, valitsin tällä kertaa hitusen vähemmän tunnettuja sekoiteviskejä ja koitin jonkun vanhemmankin heittää joukkoon. Samalla porukalla maisteltiin, en kertonut sisällöstä muuta kuin että sekoitteita maistellaan taas.

Japanilaista edustamassa oli The Nikka 12yo, joka on uusi blendi, mutta julkaistiinhan sekin jo 2014-15 liepeillä. Valitsin siksi, että se on ikämerkitty uuden sukupolven blendi, joka on myös luokiteltu ns. premiumiksi (hinnanko vuoksi??). Eli olevinaan parempi sekoiteviski, joka on kuitenkin kohtuullisesti hinnoiteltu (noin 80-110€ maailmalla).

Cutty Sark Prohibition Edition valikoitui ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Halusin ns. tavallista blendiä, joka olisi kuitenkin jotenkin massasta poikkeava. Tämä oli sitä ainakin nimensä puolesta JA vahvuus on jätetty mielenkiintoiselle 50% vahvuudelle, joka ei näissä massablendibrändeissä ole erityisen yleistä. Tämä irtoaa nettikaupoista 25-35€ hintaan.

Lisää skotlantilaisuutta tuo Spirit of Freedom 45+, josta olen aiemmin maistanut saman nimistä 30yo blendiä. En tiedä onko kyseessä muuta samaa, kuin pullottaja J&A Mitchell, eli Springbank. Tästä Spirit of Freedomista on muutama eri versio, perusversio 45 nimettiin komponenttien määrän mukaan (kyllä, 45 eri viskiä), tämä 45+ versio on vahvempi versio.

Pakkaa hämmentämään halusin irlantilaista blendiä sekaan. Tullamore D.E.W. Phoenix menee samaan kategoriaan Cutty Sarkin kanssa, eli perusblendiä, josta hieman erikoisempi versio. Vahvempi alkoholiprosenteiltaan, sekä joku höpöhöpö-tarina, jota en jaksa tähän kirjata. Minulle se valintajuttu oli nuo prosentit.

Ja pitihän joukkoon ottaa joku ässä, jonka paikan olisi täytettävä Bodach Aislig 35 Year Old 1980 Murray McDavidiltä. Yksityisen pullottajan blendi, jossa mm. Glenrothesin, Glengoynen, Bunnahabhainin ja Tamdhun mallasviskejä, sekä Cameronbridgen, North Britishn ja Port Dundasin jyväviskejä. Single Cask, vahvuus, IB-pullote ja ikä olivat tämän kriteerit.


The Nikka 12yo, 43%

Tuoksussa kukkaisuutta, kevyttä pehmeää tammisuutta, jonka seurana kermaista sherryisyyttä. Puhdas ja raikas. Mausteisuutta vaniljan, kookoksen ja muskotin muodossa. Hyvin japanilainen ja ihan hyvä sellainen.

Maussa samaa nuorta maltaisuutta, jossa paahteista tammea, vaniljaa, kukkaisuutta ja miedosti kypsää hedelmää. Makeahko. Kookosta ja maitokahvia. Suussa hieman kihelmöivän intensiivinen, hyvällä tavalla. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta, kermatoffeeta, keltaisia kypsiä hedelmiä ja viljaisuutta. Myös selkeä mustan teen maku. Mainio blendi.

Cutty Sark Prohibition Edition, 50%

Tuoksu raa'an nuoren viskin oloinen, sherryä joka tuo kunnon kumisuutta, alkoholiakin pukkaa. Viinikumia ja jotenkin ylikäynyttä hedelmäisyyttä. Melkeinpä kaikin puolin epämiellyttävää.

Maku on onneksi parempi, mutta paljon samoja elementtejä kuin tuoksussa. Makeaa viinistä hedelmäisyyttä, joka myös jotenkin ylikäynyttä. Viinikumikarkkeja, makeaa vaniljaisuutta, viljaisuutta ja kumia. Alkoholi tulee myös maussa esiin. Ei kyllä ole hyvää.

Cutty Sark vs. Nikka

Spirit of Freedom 45+, 52%

Tuoksu on hyvin nuori, puhdas ja hieman likainen samaan aikaan. Lämmintä hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja hyvin kevyttä turpeisuutta. Halkaistua kiveä. Tavallaan laimea tuoksu ja jos nuuhkaisee kunnolla, niin pistelee. Nuorta viljaa.

Maussa raakaa viljaisuutta, new make tyylistä makumaailmaa, kevyesti mineraalisuutta ja merellisyyttä. Makeampi hedelmäisyys alla. Jälkimakuun mennessä jää makeaa hedelmää, hyvin kevyttä öljyisyyttä. Ehkä mieto sherryisyyskin. Ok, mutta kovin nuorta ja hieman sekavaa.

Tullamore D.E.W. Phoenix, 55%

Tuoksussa jyväviskin rouheista vaniljaisuutta, nuorta tammitynnyriä, lämmintä sherryisyyttä, jossa makeaa tummaa hedelmäisyyttä, mokkaisuutta ja paahdettua vaahtokarkkia. Ohukaisia kermavaahdon kera. Kiva tuoksu.

Maussa paahdettu vaahtokarkkisuus on mukavan makusta. Makeaa vaniljaista viljaisuutta, kevyesti maissisuutta. Suussa hieman kirpsakan pistelevä ja isommalla siemauksella alkoholikin meinaa putkahataa liikaa esille. Kyllä tämän helposti irkuksi mieltää. Toiseksi paras Nikkan jälkeen.

Spirit of Freedom vs. Tullamore

Bodach Aisling 35yo 1980 Crafted Blend, 46% (Murray McDavid)

Tuoksu on erikoisen "synkkä", tumman hedelmäinen, reilusti iäkkäämmän oloinen kuin kaikki edelliset. Punaista kevyttä marjaisuutta ja aavistus merellisyyttä. Kermaiauutta jossa fudgea. Myös aprikoosia ja marmeladisuutta.

Maku on syvähkö, miedosti alkuun terävähkö. Sherryisyys on vahvaa ja sellaista marjaista ja kypsän hedelmäistä. Suklaata, pähkinää ja miedosti maitokahvia. Reilusti toffeeta ja kermakaramellia. Paahteista sokerisuutta. Aavistus viinistä kumisuutta. Maussa ikä ei tunnu niin paljoa kuin toivoisi. Sanotaan, että toiseksi paras näistä. Sen verta erilainen kuin Nikka, että laitan samalle viivalle periaatteessa.

Parempi lyödä parhaat tiskiin:

1. The Nikka 12yo

2. Bodach Aisling 35yo 1980

3. Tullamore D.E.W. Phoenix

4. Spirit of Freedom 45+

5. Cutty Sark Prohibition Edition

Kotitasting: sekalaiset sekoitteet eli Blendi-ilta

Järjestin kaveriporukalle maisteluillan, johon päätin ottaa sekoiteviskejä teemaksi. Eipä noita tule pahemmin naukkailtua, vaikka tältäkin rintamalta on hyviä ja jopa erinomaisia viskejä tarjolla. Osa kattauksen viskeistä on jo ennestään tuttuja ja osasta en tehnytkään muistiinpanoja, mutta muutamasta uudesta tuttavuudesta merkkasin muistiinpanoja.

Kattaukseen tuli mukaan Chivas Regal 12yo, joka taitaa olla yksi maailman kuuluisimpiä viskejä ja etenkin blendejä. Löytyy myös Alkosta, jopa useassa pullokoossa. Jos et uskalla ostaa 0,7l, tai 0,35l pulloa, niin tarjolla on myös 5cl miniatyyri. Chivasin pääkomponenttinahan toimii Strathisla. 

Kaapista valikoitui myös korkattavaksi Espanjasta 25€:lla ostamani Dimple 18yo. Tämä on ymmärtääkseni idän markkinoille suunnattu, johon myös pullosta löytyvät logogrammit. Haigin brändi, jonka omistaa suuruus nimeltä Diageo. Cameronbridge on tämän pääkomponentteja, mutta sekoitteessa on varmaan muitakin Diageon viskejä, kuten Glenkinchie, Dalwhinnie, Royal Lochnagar.... 

Dimpleä verrattiin vierekkäin kuuluisampaan Ballantine's 17yo pullotteeseen, joka on lötynyt kaapistani jo vuodesta 2013. Siis se yksi ja sama pullo. Useampaan kertaan maistelleena, voin sanoa tämän olevan maukas blendi. Tämän 17-vuotiaan kehitti aikoinaan George Robertson ja sen reseptiikkaan on kuulunut (ja kuuluu osittain edelleen) Balblair, Ardbeg, Glenburgie, Glencadam, Miltonduff, Old Pulteney ja Scapa. Isoja nimiä. 

Edellisten lisäksi mukana oli tosiaan muitakin, kuten Johnnie Walkersilta 18yo Gold Label, Spicy Road ja pari mallasblendiä japanilaisittain. "Yllättäen" koko kattauksen paras oli mielestäni 21-vuotias Taketsuru Pure Malt (ei nootteja tähän saraan), jonka iätöntä veljeä maistelin myös ja kirjasin siitä noottia ylös, vaikka se ei blendi olekaan, vaan mallasblendi. Tämä Taketsuru koostuu Miyagikyon ja Yoichin viskistä. 

Chivas Regal 12yo, 40%

Tuoksu perus keltainen ja kevyen vaniljainen. Ei herätä ihme fiiliksiä, eikä odotuksia. Maussa alussa keltaista miedon mausteista makua, mutta loppua kohden muuttuu aika epämiellyttäväksi. Etanolin pistävyyttä, tulee mieleen mauttomaksi tarkoitettu kirkas viina. En kyllä tästä nauti.

Dimple 18yo, 40%

Tuoksussa vanhan pullotteen herukkaisuutta ja lehtisyyttä. Jopa yllättää. Sitruksisuutta ja jotakin marjaisuutta. Ihan miellyttävä tuoksu. Maku ei ole niin aromikas kuin tuoksu. Mutta huomattavasti parempi kuin Chivasissa. Kirpeää hedelmää ja vaniljaa. Alku aavistuksen kirpeä ja miedon kitkerä, mutta jälkimakua kohden monipuolistuu ja paranee. Ollaan menossa parempaan suuntaan, mutta tietty blendimäisyys on selkeä.

Ballantines 17yo, 43%

Tuoksu on puhtaampi ja pehmeämpi kuin edellisessä. Enemmän vaniljaa ja enemmän tammea. Keltaista hedelmää. Maussa alku on tyypillisen miedon kihelmöivä, keskivaiheilla tulee alkoholia, mutta se taittuu nopeasti mausteiseksi ja pehmeän maltaiseksi. Runsaampi ja maukkaampi kuin edelliset. Hyvä.

Nikka Taketsuru Pure Malt, 43%

Tuoksussa lakritsisuutta, makeaa tummaa hedelmää ja enemmän maltaisuutta kuin edellisissä. Kirpeys kertoo nuorekkuudesta. Maussa alkuun kirpeää saippuaisuutta, jonka mukana kukkaisuutta ja makeaa kuivattua hedelmää. Jälkimakua kohden tulee miellyttävää mausteista tummaa hedelmäisyttä, suklaata ja mietoa nahkaisuutta.

Epäreilua tai ei, niin paremmuusjärjestys menisi näin:

1. Nikka Taketsuru Pure Malt

2. Ballantines 17yo

3. Johnnie Walker 18yo Gold Label

4. Dimple 18yo

5. Johnnie Walker Explorer's Club Spicy Road

6. Chivas Regal 12yo

Nikka Coffey Malt, 45%

Melkein vuosi takaperin tuli maisteltua Nikkan Single Coffey Grain -viski, joka oli yhden tynnyrin tuotos ja kolonnitislaimella tislattu jyväviski. Samaisessa arviossa käytiin läpi lyhyesti Coffey-tislainta ja tislausperiaatetta, jossa siis tislataan tislettä jatkuvatoimintaisesti ja saavutetaan jopa 95% alkoholivahvuus perinteisen pannutislauksen 70-75% sijaan. Kolonnitislainta käytetäänkin yleisesti jyväviskin valmistukseen (sekä bourbonin).

Nikka toi vuonna 2014 Single Cask Coffey -pullotteiden seuraksi Coffey Malt- ja Coffey Grain -pullotteet, jotka on pullotettu 45% vahvuudessa. Viskit tislataan Coffey-tislaimilla Miyagikyon tislaamolla, jossa on käytössä kaksi vuonna 1963 Skotlannista tuotua coffey-tislainta. Nimensä mukaan Coffey Malt on pelkkää mallasviskiä sisältävä pullote.

Nikka Coffey Maltia on juuri tällä hetkellä saatavana tarjouksessa hollantilaisessa Whiskysite.nl -nettikaupassa 39 € hintaan. Mielestäni erittäin hyvä hinta/laatu -suhde. Oman pulloni ostin juuri kyseisestä kaupasta jo viime vuoden syyskuussa, kun se tuli hetkeksi tarjoukseen (myös 39 €).

Nikka Coffey Malt, 45%

Tuoksusta löytyy selvä vaahtokarkkinen ja vaniljaisen viljainen aromikkuus. Muistuttaa paljon irlantilaista Redbreast, tai Midleton viskiä vaniljaisine ja puhtaan maltaisine aromineen. Hentoa kukkaisuutta, pistävää tammisuutta ja kermakaramellia. Vaniljaisen tammen ja vaahterasiirapin alta löytyy maltaisuutta.

Maku muistuttaa niin ikään irkkuviskiä; vaahtokarkkia, vaniljaista tammisuutta, miedosti kermatoffeeta ja kukkaista hedelmäisyyttä. Ikään kuin japanilaisen ja irlantilaisen viskin sekoitus. Suutuntuma sopivan voimakas, jopa hieman intensiivinen, ei polttava. Kevyt metallisuus ja alkoholisuus jälkimakuun mennessä. Jälkimaussa tammea, lisää vaniljaa ja kukkaisuutta.

Nikka Single Cask Coffey Grain 2000, Cask #231298, 63%

Yleisesti mallasviskit tislataan pannutislaimilla (pot still) ja jyväviskit kolonnitislaimilla (Coffey Still, continuous still, column still). Jälkimmäinen menetelmä tislaa siis jatkuvatoimintaisesti kolonnissa tislettä, jolla saavutetaan jopa 95% alkoholivahvuus perinteisen pannutislauksen 70-75% sijaan. Voidaankin kuvitella massatislausta tavallaan craft-tislauksen sijaan. Kolonnitislauksessa tisle ei saa pannutislauksen kaltaisia aromeja ja vivahteita. Tarkoitus onkin tislata mahdollisimman paljon ja mahdollisimman nopeasti. Aeneas Coffey on herra, jolta tämä menetelmä on perinnyt nimen.

Otsikon japanilainen viski on valmistettu Coffey-tislauksella Miyagikyon tislaamolla, jossa on käytössä kaksi vuonna 1963 Skotlannista tuotua coffey-tislainta. Nämä tisleet menevät yleensä sekoiteviskeihin, mutta nykyään Nikka pullottaa rajattuja eriä näitä coffey single cask -pullotteita. Saatavana on Coffey Grain- ja Coffey Malt -pullotteita, joita löytyy single cask- ja laimennettuna 45% -versiona.

Tämä otsikon Single Cask Coffey Grain on tislattu marraskuussa 2000 ja pullotettu heinäkuussa 2012. Se tekee reilu 11-vuoden ikäisen jyväviskin, jonka valmistuksessa on käytetty pelkkää maissia. Valmistajan sivuilla mainitaan tynnyriksi "remade hogshead", eli olisiko tämä sitten ehostettu vanha hogshead.

Kuva: whiskymerchants

Nikka Single Cask Coffey Grain 2000/2012, Cask #231298, 63%

T: Varsinkin alussa melko voimakas etanolin tuoksu. Tämä antaa hetken hengitettyään tilaa kauniille kukkaistuoksuille ja hennolle mausteisuudelle, josta tulee mieleen kardemumma ja neilikka. Makean viljaisa. Mielessä käy myös nuori bourbon. Kukkaisuus ja tammisuus sopii kivasti yhteen ja jyvän napakka ja hieman pistävä rouheus tuo runkoon tuhtiutta. Vesilisä tuo makeutta ja tammea. amerikkalaisen viskin piirteet hieman korostuvat.

M: Maussakin etanoli puskee läpi. Ympärillä on runsaasti mausteisuutta, tammea ja exoottista hedelmää (passion, papaija), sekä kypsää luumua. Hyvin nuorekasta (hieman new make tyyliä), mutta tähän tarttunut mausteisuus ja makujen kirjo hämmentää. Vesilisällä sokerinen makeus ja vaniljaisuus korostuu. Prosenteista huolimatta kohtalaisen maltillinen suussa. Jyvän pistelevyys on kuitenkin havaittavissa.

Aika mielenkiintoinen viski. Eksoottista kukkaisuutta ja runsaasti amerikkalaisen nuoren jyväviskin vaikutteita. Tammisuus ja kukkaisuus teki tästä melko kesäisen. Alkoholi kuitenkin tuntui tuoksussa aika jyrkästikin ja rauhoittui vasta pidemmän ajan jälkeen. Sokkona olisin melkein kallistunut nuoreen maissiviskiin. Tämä käykin järkeen, kun jälkikäteen opiskelin viskin taustoista ja ilmeni, että kyseiseen jyväviskiin käytetään pelkästään maissijyvää. Vaimon mielestä maussa tuli selkeä salmarin vivahde.

UISGE 2015 mushimaltin kokemana

Tunnelma 6.2. kello 22:30

Mushimalt oli mukana Uisgessa perjantaina 6.2. heti ovien auettua kolmelta iltapäivällä. Saavuin paikalle varttia vailla kolme, jolloin ovella ei ollut vielä ketään. Tarkistin kännykästä kellon ajan ja kyllä se 14:45 näytti. Minuutin kännykän räpläilyn jälkeen katsoin taakseni ja jono olikin venähtänyt 30 metriseksi. Jonottelijoiden ei tarvinu tyhjin suin jonotella, sillä viereisestä Atrian nakkiteltasta jaeltiin uutta Atrian leppäsavunakkia grillattuna. Hienosti oli otettu jonottelijat huomioon ;)

Sisään päästiin ajallaan ja narikan jälkeen siirryin heti lipukejonoon josta myös lasin sai. Rahaa paperiksi ja matka kohti ständejä alkoi. Tein alkuun pienen kierroksen ilman ostoja, mutta jumiuduin heti Olutravintola Pikkulinnun tiskille (ylläri). Tämä tiski olikin ladottu harrastajalle herkkuja täyteen. Ardbegin -74, -77, Glenmorangien kasikytlukulainen, Bowmoren Claret, Bunnahabhain 1963.... HUH. Minun huomio oli kuitenkin jo keskitetty yhteen pitkään himoitsemiini pullotteisiin – Hazelwood Reserve 17yo, 52,5% (Kininvie). Tämä ylitti odotukset täystyrmäyksellä. Aivan uskomattoman hieno sherryinen tuoksu. En tiedä mitä toivoisin enempää sherryviskin tuoksulta. Kaunista. Makukin oli erittäin herkullinen, muttei aivan niin loistelias kuin tuoksu. Upea kokonaisuus.

Tovi vierähti nautiskellessä Hazelwoodia jonka jälkeen astuin muutaman askeleen oikealle Arcus Finlandin tiskille, jossa tarjoiltiin mm. Balblairia. Kiva kun saatiin Balblair mukaan, sillä mielestäni tislamon viskit ovat laadukkaita. Pyysin lasiini Balblair Vintage 1983 1st release, 46%. Tämä kolmekymppinen viski oli erittäin kivasti hinnoiteltu, 5€/cl. Täysin ex-bourbontynnyreissä kypsytetty kasikolmonen maistui hienon täyteläiseltä ja kypsältä. Näitä vilpittömiä laadukkaita ex-bourbonkypsytettyjä on ilo maistella, varsinkin kun ne ovat nappiin onnistuneet.

Balblairista teki mieli hypätä takaisin sherryisempien joukkoon, joten matka suuntasi kohti Moestue & Caskin tiskiä, jossa oli yksi tapahtuman puhutuimmista viskeistä, Karuizawa Vintage 1984 Single Sherry Cask, 56,7% (Cask By Cask). Tuoksu oli Karuizawan tyyliin omanlainen, ruutinen ja sherryisen kuiva. Maku teki minuun vaikutuksen kivalla ruudintäyteisellä ja kallioisella aromikkuudellaan. Erinomaista, tätä teki mieli maistaa lisää. Ah... ja mahdollisesti voikin, sillä tätä tulee Alkoon tämän kuun lopussa, ehkä noin 24 pullon verran ja hinnan asettuen noin 600-800€ tietämille. Saattaa tosin joku muukin haluta kantaa kotiinsa.

Matkalla kohti Karuizawaa näin mielenkiintoisen pullon johon piti palata pikimmiten. Pernod Ricardin ja Irlantilaisen Whiskyen Ystävien yhteisellä ständillä ylpeili puulaatikon kera Midleton Vintage 1997 Single Bourbon Barrel #52912, 58,9%. Tämä oli yhden first fill -tynnyrin pullote, joka oli pullotettu Irlantilaisen Whiskyen Ystävien seuralle. Ja olikin muuten herkullinen pot still viski. Vesi aukaisi viskiä, jonka jälkeen löysin kivaa omenaista ja vaniljaista aromia valkopippurisen potkun kyyditsemänä. Tämän jälkeen teki mieli maistaa lisää irkkuja, mutta muutamat rupattelut tuntemattomien kanssa vei Redbreast 15yo pois mielestä enkä myöhemmin tätä huomannut enää maistaa.

Näiden loistavien viskien jälkeen focus kääntyi kohti suomalaisia tislaamoja, joita tapahtumaan saatiin peräti neljä: Helsinki Distilling Company, Kyrö Distillery Company, Teerenpeli ja Valamon Luostarin Tislaamo. Irkkutiskiä vastapäätä oli Valamon Luostarin ständi, joten siitä oli hyvä aloittaa. Heiltä pääsin maistamaan kahta tuotetta – kolme vuotta sherrytetyssä uudessa tammessa kypsytetty Valamo I ja kolme vuotta bourbon ja uudessa tammessa kypsytetty Valamo II.

Valamo I oli terävä kuin japanilainen shushi-veitsi. Makean tamminen ja kirpeän sherryinen. Vesilisä päästi jälkimaun valloilleen, joka maistuikin oikein herkulliselle minttukaakaolle. Mentholista tummaa suklaata. Enpä ole tainnut ennen näin nuorta sherryviskiä maistaakaan. Kaipaa lisäkypsytystä, vaikka jälkimaku olikin aika hyvä.

Valamo II ei omaan suuhun tuntunut niin sopivalta kuin sherryversio, sillä tämän saippuaisuun nousi liian vahvasti esiin ja tanniinisuus kuivatti jälkimaun kovasti. Tuoksu oli kuitenkin hyvin lupaava ollen aika kermatoffeinen ja pehmeä. Valamo III ja IV oli myös tarkoitus masitaa, mutta päätin jättää nämä kakkospäivälle (joka lopuksi karsiutui pois muiden menojen vuoksi). Kerkesin kuitenkin nuuskimaan kaverilta Valamon kolmosta ja tuoksu oli erittäin mielenkiintoinen. Harmi etten päässyt maistamaan.

Luostarimatkan jälkeen siirryin kunnon suuhuuhtelun jälkeen (paljon vettä) Kyrö Distilleryn sändille. Kaksi kiehtoi ylitse muiden: Verso ja Verso Cask Strenght. Verso oli noin kahdeksan kuukautta kypsytetty ruistisle, useamman tynnyrin vattaus. Alkoonhan tämä on tulossa tämän kuun lopussa ja vaikka ostopäätöksen olinkin jo tehnyt etukäteen, niin maistelu antoi lisäpotkua päätökselle. Maukas ja mausteinen jo nyt.

Mielenkiintoista olikin maistaa tämän cs-versio, eli Verso Cask Strenght. Noniin. Tämä olikin makupotku suoraan kasseille. Kuin hyväntekeväisyysläpsäys, jota jää kaipaamaan. Mikä? Never mind. Muistikuvien perusteella ei kolahtanut ihan niin hyvin kuin OlutExpossa #, mutta ehkä se oli vain mielikuvaa.

Suomalaisten herkkujen suora jatkui, kun astelin kohti Teerenpelin tiskiä. Teerenpeli oli saanut tapahtumaan kaksi uutuutta, joita oli tarkoitus maistaa – Distillers Choice Hosa ja Portwood Finish. Jälkimmäinen näistä on Tallink Siljalle pullotettu ja saapuu laivojen hyllyille piakkoin. Jos en väärin ymmärtänyt, niin pullot olivat jo matkalla laivayhtiölle. Nimensä mukaan Distillers Choice -sarjaan kuuluva ja isossa portviinitynnyrissä viimeistelty. Maistelun jälkeen totesin, että ei ollut minua varten tämäkään portviimeistelty. Ihan hyvää, mutta jotenkin tuo portviini jäi häiritsemään makeudellaan. Kaski on edelleen omaan makuun sopivin Teerenpeli.

Seitsemäksi varattu tasting alkoi lähestyä, joten Hosa piti jättää toisen kertaan. Hosa on myös tulossa Alkon valikoimiin tämän kuun lopussa, joten pulloa halavat saavat tilaisuuden täydentää Teerenpelillä viskikaappiaan. Kyseessähän on siis noin kymmenen vuotta Islayn viskitynnyrissä kypsytetty viski. Savua saattaa maussa siis pilkahtaa.

Ennen varattua ohjattua tastinkiä piti hieman neutralisoida suuta ja tähän hommaan sopi nokkia hieman hiukopalaa ja kahvia kahvilasta. Tarjolla oli myös viskibuffe 25€ hintaan, mutta niin paljon en halunnut tällä kertaa ruokaan satsaa, varsinkaan kun nälkä ei ollut vielä niin kova. Tapahtuman aikana tuli juotua niin paljon vetta, että sekin jo osaltaan täytti mahaa. Kahvilan puoli oli muuten ok, mutta kahvilan hinnat oli hieman korkeahkot. Kahvi 2,40€ ja kroisantti yli kolme euroa, puhumattakaan yli kuuden euron pienestä sämpylästä. Tässä onkin siis parannettavaa tulevia tapahtumia ajatellen.

Huoltotauon jälkeen alkoi ainoa ohjattu maistelu johon olin ilmoittautunut: Beam Small Batch Bourbons, jonka veti ihan mukavalla tyylillä läpi Jonatan Östblom-Smedje. Alkuun esitys hieman takkuili, mutta melkoi pian päästiin mielenkiintoiseen osioon, jossa selvitettiin maisteltavien tuotteiden taustoja ja eroja keskenään. Maistelussa oli mukana Knob Creek, Basil Hayden's, Booker's ja Baker's. Tapahtuman muun tastingtarjonnan voit tarkistaa tästä linkistä.

Maistelu aloitettiin mielestäni vaisuimmalla Basil Hayden's Small Batch Bourbon, 40%. Tämä ei herättäny juuri kummempia tunteita. Sen sijaan jo seuraava Knob Creek small batch bourbon, 50% tarjosi yllättävän paljon makua edelliseen nähden. Hieman hapanta mausteisuutta ja pistävyyttä pitkähköllä jälkimaulla. Kolmas viski avasi potin kohdallani, sillä Baker's Small Batch Bourbon 53,5% pääsi yllättämään isolla mausteisuudellaan ja älyttömän pitkällä jälkimaullaan. Tämä oli aika hyvää. Silti pääpotin korjasi Booker's Small Batch Bourbon 64,45%, joka oli kuin intensiivinen tynnyrivahva versio Knob Creekista.... ja sitähän se itseasiassa oikeastaan onkin. Herkkua.

Tastingin jälkeen oli vuorossa hieman suun neutralointia ja rupattelua ymäpiinsä. Tuli tavattua paljon tuttuja ja vähemmän tuttuja, jossa yksi asia oli hauskan erikoista – aika monta nykäsyä hihasta tuli, jossa itselleni tuntematon halusi moikata ja rupatella blogistani. Kiitos kommenteista ja kannusteista kaikille, hyvä jos kirjoituksista on joskus ollut apua muillekin.

Suuntavaisto vei kohti Brew Seekerin tiskiä, jossa oli iso läjä Benriacheja, Glendronacheja ja Springbankin tuotantoa. Ständiltä tuli valittua lasiin Glendronach Grandeur 24yo batch 6, joka oli aivan mahtava viski. En odottanut saavani niin paljoa kuin viski tarjosi. Tuoksussa oli hieman tympeää kumisuutta, mutta tämä parani huomattavasti saatuaan levätä rauhassa lasissa. Maku oli hyvin intensiivinen ja vahvasti sherryinen, mutta hienostuneesti. Hieno viski.

Hyvän sherryviskin jälkeen teki mieli toista hyvää sherryviskiä. Niinpä muistin kuinka Pikkulinnun tiskillä olin jutellut eräässä tastingissä mukana olleesta harvinaisesta Macallanista jota pääsisi maistamaan mikäli tastingistä jäisi jäljelle. Macallan Vintage 1989 Exceptional Single Cask V komeili vielä hyllyssä, joten sitä piti lasiin saada. Bum. Aikamoinen. Sherrytykki. Mutta, kaikessa mahtavissane sherryineen antaa silti upean kerroksittain aromeja alusta loppuun. Huikea jälkimaku ja laadukkaan sherrytynnyrin voi aistia. Voi kun näitä saisi vieläkin edukkaasti.

Näiden jälkeen alkoi festivaali olla kasassa minun osaltani ja hetki ennen lähtöä tulikin kännykkään hälytysviesti joka varmisti seuraavan päivän poissaolon messuilta.
Koska kakkospäivä jäi pois luontoäidin voimien uhatessa Suomea, jäi v****festivaaleilta muutama mielenkiintoinen maisteltava toiseen kertaan. Erityisesti jäi harmittamaan Helsinki Distilling Companyn maisteltavat tuotteet. Kuulin muutamalta muulta positiivista palautetta ja aiempi reissu tislaamolle oli jättänyt positiivisen kuvan jo ennestään. Tässä minä kirjoittelen tarinaa Usigesta, kun muut maistelevat lauantaipäivän antia Wanhalla.

Tapahtumassa oli mukana iso läjä laadukkaita rommeja, mutta tänä vuonna keskityin pelkästään viskeihin. Ai niin, olihan siellä oluttakin tarjolla ja mielestäni Pikkulinnulta olikin mahtava veto tuoda pari hanaa festivaaleille mukaan. Tarjolla oli Lervigin Hoppu Joe ja Plevnan Luomi Pils.

Pikkulinnun oluthanat

1977 vuoden Ardbeg ei lähtenyt suosiolla auki

Tapahtuman parhaat by mushimalt:

1. Hazelwood Reserve 17yo, 52,5% (Kininvie)
2. Karuizawa Vintage 1984 Single Sherry Cask, 56,7% (Cask By Cask)
3. Macallan Vintage 1989 Exceptional Single Cask V
4. Booker's Small Batch Bourbon 64,45%

Paras kotimainen:  Kyrö Distillery Verso CS