Nikka Yoichi Single Malt, 45% (OB)

Nykyään japanilaisia viskejä on vaikea harrastaa, ellei omaa erittäin paksua lompakkoa. Onneksi nyt sentään jotakin uuttakin tehdään huokeampaan hintaan, olkoonkin ettei ikämerkintöjä kannata odottaa näiltä. 

Alkoonkin tullut tulokas (78€) löytyi St. Urho's Pubista, hintaa 7€/2cl. Tästä on kuulunut positiivisia kommentteja ja lähtökohtaisesti kiinnostava itselle, joten piti maistaa.

Nikka Yoichi Single Malt, 45% (OB)

Tuoksussa päärynää, sitruunaa, hyvin hentoa turvetta, raikasta vihreää hedelmää (omena, rypäle?). Ajan kanssa kehittyy kypsempää hedelmäisyyttä ja maltaisuus nostaa päätä. 

Maussa aika samoilla linjoilla, omenaa, päärynää, hieman ruohoisuutta ja kuivaa heinää, turvetta enemmän kuin tuoksussa, mutta silti ollaan sellaisessa hennossa taustaturpeessa (joka on oikein hyvä tässä). Jälkimakuun mennessä mietoa viljaisuutta, tammea ja vihreää rypälettä.

Täytyy sanoa, että oikein jees ikämerkinnätön Japsi. Ja tämä sentään nimenomaan on japanilainen juuriaan myöten ja siksi varmaan laadukas onkin, siellä ei usein ole tapana tehdä asioita "sinne päin"!

VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 11: Karuizawa vs. Yoichi

Yhdeksän, kymmenen, yksitoista.... homma jatkuu. Vuorossa oli ja meni Viskin Ystävien Seuran järjestämä yhdestoista Iäkkäät harvinaisuudet maistelutilaisuus. Viimekertaisen Campbeltownin kuuluisuuden, Springbankin, jälkeen siirryttiin aivan eri mantereelle, punaisen auringon maahan, Japaniin. Mitkäs sen hienommat tislaamot teemaksi olisikaan, kuin the Karuizawa ja Yoichi. Teemana siis Iäkkäät harvinaisuudet, osa 11: Karuizawa vs. Yoichi. 

Kuva: VYS, Antti Salminen

Pitopaikkana nyt jo kolmatta kertaa toiminut ravintola Carelian juhlakellari, Helsingissä, jossa kokoonnuttiin ilta kuudelta. Itse löysin tieni paikalle jo puoli kuudelta, joten hetken aikaa piti pyöritellä peukaloita ja katsella ravintolan hulinaa. Tuolla ei oikein ole sellaista sopivaa osastoa johon voisi istahtaa ja ottaa bissen tai pari – liian fiini meininki ja kaikenlisäksi joka pöytä oli varattu. 

Vaatimattomasti settiin valittiin Japanin Port Ellen, Karuizawa, joka nauttii sellaista kultti- ja keräilysuosiota, että pullo kuin pullo viedään käsistä satojen eurojen, jopa tuhansien eurojen hinnoista huolimatta. Kauppoihin ilmestyessä myyjä joutuu kikkailemaan jonotusnumeroiden, määrärajoitusten ja ties minkä kanssa, mutta aina joku keräilijä jää ilman. Itse ei näiden vuoksi onneksi kauheasti ole tarvinnut päätä vaivaa – keskiverroin yli 500e hinta jarruttaa hienosti uusia kokeiluhankintoja. 

Karuizawa perustettiin vuonna 1955 ja vajaa 50 vuotta myöhemmin, vuonna 2000, tuotanto lopetettiin ja ovet suljettiin. Vuonna 2011 Number One Drinks Company ilmoitti ostavansa kaikki Karuizawan jäljellä olevat tynnyrit. Karuizawa ei ollut edes kovin suosittu aikoinaan, vaan varsinaiseen maineeseen se nousi vasta sulkemisensa jälkeen. Tislaamo oli Japanin pienin viskitislaamo ja se oli rakennettu vulkaaniselle maaperälle. Joidenkin tietojen mukaan tämän sanotaan vaikuttaneen Karuizawan luonteeseen ja tuovan mm. hedelmäisiä, savuisia, tai jopa hieman rikkimäisiä piirteitä viskiin. 

Karuizawan lisäksi haastajana pöydästä löytyi Yoichi. Tältä ei ollut kattauksessa ihan ne tavallisemmat kympit, vaan pöytään oli lätkästy kaksi kaksikymppistä. Melkoiset lämppärit siis. Yoichi on muista tislaamoista poiketen rakennettu Honshu-saaren ulkopuolelle, Hokkaidoon, jossa tislaamo avattiin vuonna 1934. Masataka Taketsurun sanotaan valinneen paikan mm. ympäröivän veden vuoksi – kaveri oli tarkka veden laadusta. Myös muu ympäristö oli lähellä Skotlannin olosuhteita, josta Taketsuru oli saanut oppeja ja vaikutteita. 

Tällä kertaa, sympaattinen karpaasi Jarkko Nikkanen, (Just Peat It, this was for you!) sai keskittyä rennommin kattaukseen, sillä tastingin veti VYS:n japanilaisten viskien vastaava Mikael Leppä. Sukunimi rimmaa hyvin, sillä kaveri oli melko lepposa. Leppä - Leppo - Lepposa.... eikös se ole melkein? Vitsit sikseen, kaveri veti homman oikein mukavasti ja asiantuntevasti. Alkuhistorian jälkeen siirryttiin pikku hiljaa viskien pariin ja homman avasi Yoichin kaksikko.

Kerrotaan tähän väliin viskien faktat. Yoichin viskeiksi oli valittu kaksi erilaista 20-vuotiasta, joista toinen oli "peruspullote". Perus ja perus, lähinnä kyseistä pullotetta on ollut laajemmin saatavilla, jopa täältä meidän kotimaasta. Ei muuten tiedä, vaikka saataisiin Alkoonkin tuota ensi vuonna..... 100e hintaan ;). Toinen parikybäsisitä oli jo hieman harvinaisempi pullote – Tislattu 1990 ja koottu neljästä erityyppisestä viskistä. Siltikin on kyseessä single malt, sillä kaikki viskit ovat Yoichin tislaamia. Näitä vintage-viskejä Yoichilla on pullotettu yleensä vuoden vaihteen aikaan ja niitä on melko rajallisesti saatavilla. 

Yoichien jälkeen siirryttiin Karuizawaan. Joukkoon oli valittu kolme tuotetta, joista kaksi oli nuorekkaampia, 12- ja 14-vujotiaita, mutta kolmas vanhempi kuin nämä kaksi yhteensä, huikea 39-vuotias. Kaikki Karuizawat oli tyylilleen tutusti sherryisiä, vaikka 12-vuotiaassa sherryisyys oli huomattavasti enemmän piilossa kuin kahdessa muussa. Pullotteet oli pullotettu Number One Drinks Companyn toimesta. 

Yoichi 20yo, 52%

T: Syvää sherryisyyttä, sellaista josta pidän. Miedosti kemikaalista liimaisuutta ja moottoriöljyä. Tummaa kahvia ja kuivaa tiivistettyä luumua. Kukkaisuutta. Mineraalista aromia.

M: Hedelmäisyyttä joka on tuoreiden ja kuivien hedelmien sekoitus. Persikkaa ja aprikoosia. Alussa pippurisuutta ja mietoa mineraalisuutta. Lääkemäisyyttä lakritsin ja mentholin muodossa. Tammisuus on kaunista. Tasapainoinen ja pitkä nätti jälkimaku. Muuttuu loppua kohden hieman hunajaiseksi.

Yoichi 20yo, 1990 Limited Edition, 50%

T: Tässä sherry on integroituneempaa ja hieman maltillisempaa. Lehtisyyttä (herukkaa) ja vihreää kukkaisuutta. Reilummin tammea mukana vaniljaisena ja kookoksisena aromina. Hedelmäisyys on tuorempaa kuin edellisessä. Huikea.

M: Tämä on iäkkäämmän tuntuinen. Hieman kuivempi ja mausteisempi. Sherryisyys on kuivempaa ja iäkkäämmän oloista. Öljyisyyttä ja kuivuutta vuorotellen. Olisko vanhempia sherrytynnyreitä? Jälkimaku kauniin mausteinen ja tamminen. Suklainen.

Karuizawa 14yo, 1999/2013, Memories of Karuizawa, Cask #855, 57%

T: Aivan erilainen kuin edelliset. Lämpimämpi ja toffeisempi. Kahvi on runsaana esillä. Jotakin joka tuo mieleen kypsytetyn juuston. Käyneitä hedelmiä ja aavistus kumisuutta. Ei yllä edellisten tasolle.

M: Maku on parempi kuin tuoksu. Alussa runsasta lääkemäisyyttä ja mentholisuutta. Punaista marjaisuutta (punaviinimarja) ja mietoa rautaisuutta. Melki kireä, mutta ei välttämättä vaadi vettä. Jälkimaku kuivuu ja tuo mausteisuutta. Nahkea lopputuntuma. Ei hassumpi

Karuizawa 12yo, 2000/2013, Sea Dragon, Cask #166, 64,3%

T: Nuorempaa viljaisuutta. Sherryisyyttä, joka on hyvin integroitunut. Hieman kellarimaista mystiikkaa. Nahkaa, kenkälankkia ja vahaisuutta. Tuoretta tupakkaa ja suklaata. Nuorekkaan ja iäkkään sekoitus. Hyvä. Alkuun oli jotenki sulkeutunut.

M: Alussa melko tiukka, mutta yllättävän paljon makua. Nuori viljaisuus on hieman hallitsevaa alkuun, mutta jälkimaku on kaunis ja makea. Vesi tuo laajempaa aromien kirjoa. Suklaata, taatelia ja kirpeää hedelmäisyyttä. Nuorekas viljaisuus tuo hieman ristiriitaa. Nuoremman oloisempi kuin on. Jälkimaku parasta antia.

Karuizawa 39yo, 1972/2011, Single Cask #7038, 63,3%

T: Tämän aromien tummuudesta tulee mieleen vanha tumma rommi. Sokeriruokomaista makeutta, muscovadosokerisuutta (mieto lakritsi ja paahdettu sokeri) ja nahkaa. Lämmintä mehiläisvahaa on runsaasti, samoin hunajaisuutta. Vanhan puuhuonekalujen aromia. Luumukiisseliä.

M: Maussa on samaa runsasta hunajavahaisuutta. Lääkemäisyys on miedon lakritsista. Punaista marjaisuutta (karpalo ja punaviinimarja). Miedosti kumia tai jopa rikkiä, mutta ei häiritsevästi. Ei täysin lunasta odotuksia.

Oma ranking meni näin:

1. Yoichi 20yo, 1990 Limited Edition, 50%
2. Karuizawa 39yo, 1972/2011, Single Cask #7038, 63,3%
3. Karuizawa 14yo, 1999/2013, Memories of Karuizawa no.4, Cask #855, 57%
4. Yoichi 20yo, 52%
5. Karuizawa 12yo, 2000/2013, Sea Dragon, Cask #166, 64,3%

Seuraava iäkkäät harvinaisuudet järjestetään Tammisaaressa, tammikuussa 2015. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan lähempänä. Aiheena jälleen kulttiviski: Brora.

Carelian kellari

Homma ei loppunut vielä näihin, vaan virallisen osion jälkeen matka jatkui kohti Angleterraa, jossa tuli maistettua muutama olut. Tastingin alussa jo teki mieli pale ale -olutta, joten sillä oli hyvä jatkaa. Hanasta valikoitui Alkon jouluoluistakin tuttu BrewDog Hoppy Xmas. Pojat, oli muuten hyvää. Jouluahan tuossa ei ole muuta kuin etiketissä, mutta makua ja tuoreutta oikein mukavasti. Persikkaista, aprikoosista ja appelsiinista hedelmäisyyttä riitti. Ripaus mausteisuutta ja tuoretta humalaa. Todella hyvä pale ale.

BrewDogin lisäksi otin Black Doorissa skotlantilaisen oluen, Belhaven Speyside Oak Aged Blonde Alen. Tämä oli kinuskinen, toffeinen ja miedonm tahmainen ale. Maussa löytyi viskitynnyrin tuomaa pehmeyttä ja samettisuutta. Maltaisuus näytteli pääroolia. Hyvä, muttei säväyttänyt erityisemmin.

Olut Expo Finland 2014 – Moestue & Cask Finlandin edustus

 

Vuorossa on Moestue & Cask Finland -viskivalikoima tapahtumaan, jonka mukana tulee skotlantilaisia, japanilaisia, taiwanilaisia ja amerikkalaisia viskejä. Heiltä tulee myös hyvä läjä parempia oluita, kuten Boulevard Brewing ja Anchor Brewingin oluita. Tässä listassa olisikin enemmän kokeiltavia varsinkin aloittelevalle harrastajalle.


JAPANILAISET:

Yoichi 10yo, 45%
Yoichi 12yo, 45%
Yoichi 20yo, 52%

Hokkaidon saaren tislaamo ja Japanin toiseksi vanhin tislaamo, vuonna 1934 perustettu. Juuri äskettäin maistoin näistä 20-vuotiasta ja ei voi kuin suositella. Yoichin tyyliin mukavan öljyistä ja kukkaisen tammista. Japanilaiset vivahteet ovat näissä kaikissa kivasti läsnä. 

Nikka Pure Malt White, 43%
Nikka Pure Malt Black, 43%

Nämä kuuluvat Pure Malt -sarjaan, jossa on vielä kolmaskin väri; Red. Näissä blended malt -viskeissä (siis 100% mallassekoite) väreillä on tarkoitus osoittaa makutyyliä hedelmäisestä turpeiseen. Black on sekoitus Yoichin turpeisempisävyistä tuotantoa ja Miyagikyon hedelmäisempää sävyä. White on valikoimasta turpeisin tuotos. 

Nikka From the Barrel, 51,4%
Talon blendi. Sekoitus Yoichin ja Miyagikyon mallasviskejä, sekä jyväviskiä. Erikoisemmin jätetty tynnyrivahvaksi sekoitteeksi. 

Nikka Coffey Grain ??%
Coffey Grain on nimensä mukaan jyväviski, mutta nyt en saanut tietoa onko kyseessä tämän tynnyrivahva versio (single Cask), vai suosion jälkeen kehitetty laimennettu versio (45%), todennäköisesti 45%-versio. Nimensä mukaan tämän viski on tislattu coffey still -tislaimella pääasiassa maissijyvästä. 

Taketsuru Non Age, 43%

Tämä on 2014 vuoden julkaisuja. Ikämerkitsemätön (NAS) blended malt -viski, jossa viskien keski-ikä on ilmoitettu olevan 10v luokkaa. Suuri osa mallasviskistä on Miyagikyon viskiä. 

Miyagikyo 10yo, 45%
Miyagikyo 12yo, 45%

Sitten on itse Miyagikyon tislaamon (Sendai, Honshu) perusvalikoimasta kaksi pullotetta. Tyyliltään pehmeämpi, kukkaisempi ja hienostuneempi kuin Yoichin tisleet.


TAIWANILAISET:

Kavalan Port Cask, 40%
Kavalan Sherry Cask, 46%

Taiwanilaista viskiä, nimiensä mukaan eri tynnyreissä viimeisteltynä. Kyseessä on kuitenkin todennäköisesti Concertmaster Port Cask Finish ja Sherry Oak. Molemmat kypsytetty ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen viimeistelty toinen sherrytynnyrissä ja toinen erinäisissä porttynnyreissä. 

Kavalan King Car, 46%

King Car Conductor, hassu nimi, juuri muuta en tästä tiedäkään. Tai sanotaan, että ei tässä ehkä kauheasti juuri muuta ole tiedettävänäänkään. Tätä on saatavilla Arkadian alkostakin vielä. 

Kavalan Solist, 58,2%
Solist-sarjan viski, mutta kun ei ole ilmoitettu mikä niistä, niin ei paljon ole sanottavaa. Sarjaan kuuluu Ex-bourbon, Sherry, Fino ja Vinho julkaisut, jotka kaikki on tynnyrivahvuisia ja nimensä mukaan eri tynnyreiden tuotoksia. ABV-prosentin mukaan kyseessä on mahdollisesti Ex-bourbon -versio.

AMERIKKALAISET:

Dad`s Hat Pennsilvania Rye, 45%
Vanhaan tyyliin tehtyä ruistislettä Mountain Laurel Spiritsiltä. Quarter cask -tynnyreissä vähintään 6kk kypsytettyä.

Maccarthys Oregon Single Malt, 42,5%

Clear Creek Distilleryn single malt -viski. Islay-tyylinen viski. Vahvasti turpeistettu mallas on ostettu Skotlannista. Kypsytetty Oregonista kotoisin olevassa tammessa kolme vuotta. Mielenkiintoinen. Jim Murrayn ylistämä; jos se nyt jotakuta liikuttaa....

Balcones Brimstone, 53%

Balcones Texas Singel Malt, 52,2%

Balcones True Blue, 46%

Texasilaista maissiviskiä suuresta maasta. Brimstone on texasilaiseen tyyliin savustettua tislettä. Savustamiseen on käytetty perinteisen turpeistetun menetelmän sijaan texasilaista tammilastua jolla itse tisle on savustettu. Texas Single Malt on nimensä mukaan "yksimaltainen", joka julkaistiin 2011 ensimmäisen kerran. True Blue puolestaan edustaa ehkä jenkkiläisempää tyyliä. 100% Blue Corn -maissista valmistettua tislettä. ABV:n mukaan kyseessä olisi kuitenkin BABY BLUE -versio, mutta voihan prosentit olla myös väärin.


SKOTLANTILAISET:

Arran Singel malt 10yo, 46%

Arran Amarone Finnish, 50%

Arran Milennium Cask, 53,5%

Isle of Arranilta tulee nämä viskit. Itse olen pitänyt tämän tislaamon sherryisistä single cask -pullotteista. Ensimmäinen edustaa perusvalikoiman tyypillisintä skotlantialista. Toisena on Amaronetynnyreissä, eli italialaisissa punaviinitynnyrissä viimeisteltyä viskiä. 

Viimeinen pullote edustaa Arranin rajoitetun erän tuotetta, jota julkaistiin 7800 pullon verran lokakuussa 2013. Nimensä se saa ajankohdasta, jolloin suuri maailma pelkäsi Y2K ilmiötä. Arranilla tynnyröitiin 31. joulukuuta 1999 ja 1. tammikuuta 2000, 35 bourbontynnyriä ja 10 sherrytynnyriä. Viskit kypsyivät 13 vuoden ajan, jonka jälkeen ne naitettiin yhteen ja pullotettiin tynnyrivahvuisena, värjäämättömänä ja kylmäsuodattamattomana. Näin syntyi Millenium Casks. 

Tässä olikin sitten sitä maistettavaa jos näitä ei ole aiemmin näistä mitään maistellut. Tosin vieläkin mennään melko perustuotteissa ainakin kokeneemman harastajan silmin. Nyt onkin hieman haastavampi lyödä kolmen rivi tiskiin, mutta suosittelen kaksi kustakin kategoriasta. Japanilaisista Yoichin 20yo ja Pure malt black. Taiwanilaisista King Car ja Solist. Jenkeistä Balconesin Brimstone ja Maccarthys Oregon Single Malt ja lopuksi skotlantilaisista 10yo sekä Millennium Casks. 

Hienoja oluita suosittelen käydä tsekkaamassa JaskanKaljat-blogista.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 

24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Pääsyliput: 
Ennakkoon Tiketti, PE, LA: 15€. 3pv lippu 25e. Hinnat sis. narikan ja tasting-lasin.

Tapahtuman sivut: 

Olut Expo 2014

Juomalistoja: 

JaskanKaljat

Vuoden 2013 tapahtumakulku: 

OlutExpo 2013

Pikavisiitti Pohjanmaalle – terveisiä Vaasasta ja Isokyröstä

Työreissun ohella tuli tehtyä pikavisiitti Vaasan viskikulttuuriin yhden paikan verran. Paikaksi valikoitui Public Corner, osoitteessa Vaasanpuistikko 18. Muutaman työkaverin voimin ja yhden paikallisen oppaan kera, ryhdyttiin käymään valikoimia läpi. Viskivalikoimat osoittautui ihan kelpo mielenkiintoisiksi, sillä hyllystä löytyi peruspullojen lisäksi ihan kattavasti erikoisempiakin ja muutamia harvinaisempiakin viskejä.

Valikoimista oli muutamat Japanilaiset (esim. Yoichi 20yo), kattavasti skotteja, välttävästi bourboneja ja perusirkkuaja ensiapuun. Hyllyssä majaili ehkä sellaiset 70-100 viskiä. Hyllyssä oli muutama kivampi Ardbegikin, joista kaverit melkein saivat ylipuhuttua maistamaan vuoden 1976 single cask -pullotetta, mutta 120e hinta (4cl) sai perääntymään - Olisihan se ollut itseni lisäksi neljälle tarjottuna mukavat 600e.
Viskien lisäksi olutvalikoimaa löytyi hieman perusvalikoimaa paremmin ja erikoisemmin. Kaapista löytyi muunmuassa rivistö italialaisia oluita, joita tulikin maisteltua urakalla.

Omistaja kertoi, että viskeistä oli saapunut juuri uusin lasti, jonka seassa olisi löytynyt uusia tuotteita Bowmoren ja Laphroaigin riveistä. Lapparilta mm. uusi 12-vuotias olisi kiinnostanut, mutta sitä ei oltu vielä koodattu hintatietoihin ja jäi täten maistamatta. Hyllystä valikoitui kuitenkin muutama viskinen ja niistä yhdestä tuli kirjattua tarkemmat nootit.

Paikallisia eväitä Aroma-kahvilassa

Nikka Yoichi 20yo, 52%

T: Nenätuntuma on mineraalinen ja hieman metallinen alkuun. Metallisuus häviää viskin hengitettyään. Ilmalla viski avautuu ja antaa "japsikomponentteja" enemmän. Parfyymistä kukkaisuutta, hedelmäistä mausteisuutta ja tammisuutta, sekä kypsää hedelmää mm. persikan muodossa.

M: Alusta asti pehmeää tammea ja kypsää hedelmäisyyttä. Hedelmistä mm. persikka, aprikoosi ja luumu tulee mieleen. Melko tasapainossa on hedelmät ja hento mausteisuus. Jälkimaussa vaniljaa, joka muuttuu loppua kohden hunajaiseksi pähkinäisyydeksi. Pitkä ja kaunis jälkimaku. Viskissä riittää voimaa koko makumatkan.

Oluista valikoitui alkuun läjä Brewfistin ipoja ja pale-aleja. Space Frontier, Bionic celebration ipa, Termina 1 pale ale, Space Man ja Burocracy.  Näistä ei tullut kirjattua niin tarkkoja nootteja, mutta yleiskuvaksi jäi hieman ristiriitainen fiilis. Humala näytteli isoa pääosaa ja vain muutamista erottui mukavasti muutakin makuja, kuten hedelmäisyyttä. Täytyy joskus ottaa uusiksi ja tutkiskella tarkemmin. Näiden lisäksi Olutmestarin Vehnä, 5,8%, maistui hanasta melko kivasti.

Ennen Vaasailua tuli käytyä jälleen Isokyrön tislaamolla, Kyrö Distillery Companylla. Piti tutustuttaa muutama viskeihin perehtymätön henkilö suomalaisen viskin kulttuuriin. Master Distiller Kalle esitteli meille kierroksen muodossa panimon historiasta, prosessista ja tislaamisen saloista. Kierroksen ja jutustelun jälkeen oli pienimuotoinen maistelutilaisuus, jossa maisteltiin Juuri ja Napue, drinkkien kera.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun maistoin giniä piiiiitkiin aikoihin. Täytyy myöntää, että oli elämäni paras gini. Mainitaan nyt kuitenkin vielä, että olen aina inhonnut giniä....tähän saakka. Yllävän paljon löytyi mausteisuutta ja miellyttäviä komponentteja. Porukan muu jäsenistö oli hyvin tyytyväisiä makuun.

Kaikille tiedoksi: Juuri ja Napue on tulossa piakkoin Alkon tilausvalikoimaan, jolloinka näitä voi tilata omaan lähialkoon. Juuren hinta on hieman päälle 40e ja Napue taas hieman alle 40e. Nyt on kaikilla suomalaisilla tilaisuus hommata palat laatua kaappiin!

Reissu lyötiin pakettiin visiitillä Suomen parhaaksi leipomoksi valitulla Aroma Bageri&Konditorilla. Arvatkaa oliko herkkua? Mukaan tarttui aika monta leipää ja paikan päällä tuli porukalla kokeiltua melkein kaikki leivokset läpi mitä vitriinistä löytyi. Omaksi suosikiksi osoittautui marsipaani-omenaleivos. Omnom. Suosittelen käyntiä mikäli lähettyvillä reissaa.

Japanilaisten viskien kotitasting

Japanilaisia pienen setin verran kaveriporukalla kotimaistossa. Illan oma ranking lihavoituna otsikon perässä.

1. Yoichi 15yo OB, 45% 3.

T: Sherryinen, hieman turpeinen ja terävähkö. M :Kihelmöivä, kuivia hedelmiä (luumua, taatelia, rusinaa), pähkinää ja kevyttä turvetta. Jälkimaku lyhyempi kuin toivoisi odottaa. Tuoksu oli tosin hyvä.


2. Hakushu bourbon barrel, 48,2% 4.

T: "tavallisen" bourbonvaikutteinen, raikas, ohut ja hieman vetisen vaniljainen. Parani lasiajalla. M: Mausteisen vaniljainen, päärynäinen ja omenainen. Hieman sitrusta. Yllättävän "hellä" vaikka prosentteja löytyykin kohtuusti. Jälkimaku kuivattava ja tanniininen sopivasti.


3. Nikka Taketsuru 21yo OB, 43% 1.

T: Yoichi 15 kaltainen ilman turvetta. Hieman pehmeämpi ja suklaisempi. M: Alun kermaisuuden jälkeen avautuu hyvää sherryä. Kuivia hedelmiä siis rutkasti, suklaata ja hieman pähkinää. Lopussa pientä metallisuutta. Tästä tulee mieleen Aberlour 18yo. Hyvää on.


4. Miyagikyou 10yo OB, 45% 5.

T: Hieman pölyisen tunkkainen ja blendimäinen. Paranee ajan kanssa. Hieman nurmikkoa. M: Tavallisen ympäripyöreä. Hieman kuivaa hedelmää (banaanilastua ja luumua) ja bourbontynnyriä. "Keskitien" varovainen kulkija ja päivittäisviskiluokkaa. Jättää aika kylmäksi.


5. Nikka pure malt black, 43% 2.

T: Yrttiä, savua ja hieman merisuolaa. Selvästi erilainen kuin edelliset. M: Täyteläinen, yllättävän ytimekäs (voimaa ja syvyyttä), miedosti turvetta, vaniljaa ja fariinisokeria. Jälkimaussa hedelmäisyyttä, kukkaisuutta ja hieman palasaippuaa (hyvällä) kohtalaisen pitkäksi aikaa. Hyvä viski.

Tarkkaa touhua

Hyvä setti ja mukava ilta kokonaisuudessaan. Ei kuitenkaan mannerlaattoja vielä liikuteltu näillä viskeillä. "Jälkkäriksi" maistettiin vielä vuoden 2001 Kiinalaista luumuviiniä. En tykännyt.