VYS Iäkkäät Harvinaisuudet, osa 15: Glenfarclas

Muutama kattaus iäkkäitä harvinaisuuksia pääsi livahtamaan välistä, kunnes koitti kattaus numero viisitoista. Edellisen kerran todistin japanilaisia ihmeitä nimeltä Karuizawa ja Yoichi, kattauksessa numero 11. Iäkkäiden harvinaisuuksien viidennessätoista tastingissä perehdyttiin speysideriin nimeltä Glenfarclas. Tastingin tuttu paikka säilyi – Carelian kellarin tunnelma on oivallinen iäkkäille harvinaisuuksille. Tasting pyörähti käyntiin tutulla kaavalla: Nikkanen ääneen, nenä lasiin ja mielikuvitus vauhtiin. 

Glenfarclas tuo ensimmäiseksi mieleeni "The Family Casks" ja rumat pyöreät pullotötsät. Aika moni "ei-harrastajakin" on maistellut kyseisen tislaamon perusvalikoimaa. Tähän löytyy yksi merkittävä syy – perusvalikoiman ikä/hinta-suhde on melko kohdillaan. 25-vuotiastakin saa hyvin alta 90€ nykypäivänä ja 15- sekä 21-vuotias irtoaa huokeaan 40-70€ hintaan. Lisäksi Glenfarclas on helposti ja laajasti saatavilla. 

Tältä tislaamolta lölytyy markkinoiden kypsytysiältään vanhimpia viskejä. Yksityisten pullottajien tarjontaa puolestaan ei löydy – ainakaan virallisella nimellä. Glenfarclas luottaa vanhaan tapaan lämmittää tislauspannuja suoralla tulella. Speysiden suurimpien pannujen alla on leimunut tuli jo ties kuinka kauan ja sama suku (Grant) on omistanut tislaamon jo vuodesta 1865. 

Suoralla tulella lämmittämisen lisäksi Glenfarclas kypsyttää viskinsä matalissa liuskekattoisissa ja maalattiaisissa varastoissa (dunnage warehouse). Lämpötilat ei pääse vaihtelemaan samalla tavalla kuin nykyaikaisissa varastoissa. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että Glenfarclasin "enkelten osuus" on vain 0,5% luokkaa, kun se yleisesti on luokkaa 2%. Nämä detailit yhdessä antavat hyvät edellytykset pitkille kypsytysajoille. 

Glenfarclas on tunnettu myös sherrytynnyreiden käytöstä – tislaamon koko tuotanto päätyy sherrytynnyreihin. Näin on myös illan kattauksen viskien laita, kaikki viskit ovat kokeneet sherrykypsytyksen. Mukana oli 1970- ja 80-luvun vaihteen peruspullotteita (jos niitä nyt näin voi kutsua) ja muutama pullote uudempaa 2000-luvun tuotantoa. Neljä viskeistä on pullotettu 43%-vahvuudella, yksi 46% ja yksi 40%. Kattauksen kuusi viskiä olivat alla olevan kuvan mukaiset.

Glenfarclas 7yo, 40% (1970-)

T: Kevyen toffeista ja hunajaista. sherryisyys on lääkemäistä ja yrttistä. Hieman terävä, mutta muutoin ei mielestäni erityisen nuorekasta.

M: Alku on pehmeä, mutta saa voimaa allensa. Hieman ohuen tuntuinen. Sherry ei ole jyränä, vaan makeuttajana. Marjaista ja makeaa. Jälkimaussa sherryn kuivien hedelmien mausteisuutta. Ei mitenkään erityinen, aika lyhyt ja simppeli (ikä). Puhdas.

Glenfarclas 15yo, 46% (1970-)

T: Sherry marjaisampaa kuin edellisessä. Myös hieman yrttisyyttä ja nyt mukana nahkaisuuttakin. Runsaampi. Ripaus toffeeta.

M: Maussa puhdasta sherryä, joka ei ole niin makeaa kuin edellisessä. Nahkainen ja mentholinen yhdistelmä sherryssä. Pidempi jälkimaku. Jättää suun nahkean kuivaksi. Perushyvä.

Glenfarclas 21yo, 43% (1970-)

T: Ensivaikutelmana tulee tummaa rommin aromia. Tämä on vanhemman tuntuista. Sherry on enemmän old school -tyyppistä ja sen mukana tulee kevyesti herukkaista nahkaisuutta. Myös tammi ja nahkaisuus selkeämmin esillä. Tumman sävyinen ja miedosti raskasta.

M: Tämä on iäkkäään oloista. Sherry on nyt sitä vanhempaa tyyppiä; mokkaista, herukkaista, nahkaista ja mausteista. Puolikuiva ja sopivan voimakas suutuntuma. Jälkimaussa pitkä kaunis vanha tynnyrisyys ja rommimaisuus. Selkeästi paras kolmesta ensimmäisestä.

Glenfarclas 21yo, 43% (2000-)

T: Ohuempi ja ei niin tumma kuin edellinen. Lääkemäisempi ja yrttisämpi sherryisyys. Mentholia. Myös marjaisempaa ja rypäleisempää (punaviini). Ei vedä vertoja edelliselle.

M: Maku on terävämpi ja yrttisämpi kuin edellisessä. Sherry on kuivempaa ja mokkaisempaa, mutta makeutta on silti aistittavissa. Jälkimaku miedon suklainen ja hunajakanervainen. Ei jotenkin sytytä. Ihan hyvä, mutta edellisen jälkeen tylsän moderni.

Glenfarclas 25yo, 43% (1970-)

T: Mokkainen aromi nahkaisen ja toffeisen sherryn lisäksi. Myös suklaata ja maltaisuutta. Muistuttaa enemmän 2000-luvun 21-vuotiasta. Samaa yrttistä vivahdetta (mentholi/eucalyptus). Ei säväytä.

M: Pehmeä alku. Mausteisuus piilommassa kuin tuoksussa. Jäegermaisterin yrttisyys kävi mielessä. Sherry on jotenkin poissa. erilaista. Ei nahkaista. Jälkimaku vetinen ja lyhyt.

Glenfarclas 25yo, 43% (2000-)

T: Marjaisampi ja kanervaisempi kuin edellinen. Hiukan terävä. Ei niin mentholinen kuitenkaan. Nuoremman tyylistä kuin edellinen.

M: Sherry voimakkaampaa kuin edellisessä. Marjaisampi ja mausteisempi. Hunajakanervaa. Jälkimaussa mukava suklaisen nahkainen vivahde. Reilusti maukkaampi kuin edellinen.

Näistä oikeastaan tuo 21yo (1970-) oli ainoa, joka säväytti kunnolla. 21- ja 25-vuotiaissa (2000-) oli hieman samaa mentholista sherryisyyttä. Myös yrttisyys oli mielestäni yhteinen tekijä näissä kahdessa edellä mainitussa, sekä 25-vuotiaassa (1970-) pullotteessa. Tämä maistelu korostaa näkemystäni, että Glenfarclasin peruspullotteiden sherryisyys on sellaista hieman ohuempaa ja puhdasta. Ei siis sellaista raskasta "sherryjyrämäistä".


Oma ranking illan viskeille on seuraavanlainen:

1. Glenfarclas 21yo, 43% (1970-) *****
2. Glenfarclas 25yo, 43% (2000-) ****
3. Glenfarclas 21yo, 43% (2000-) ***
4. Glenfarclas 15yo, 46% (1970-) ***
5. Glenfarclas 25yo, 43% (1970-) **
6. Glenfarclas 7yo, 40% (1970-) **

Lopussa pidetty yleinen äänestys paremmuudesta:

1. Glenfarclas 21yo, 43% (1970-)
2. Glenfarclas 25yo, 43% (2000-)
3. Glenfarclas 15yo, 46% (1970-)
4. Glenfarclas 21yo, 43% (2000-)
5. Glenfarclas 7yo, 40% (1970-)
6. Glenfarclas 25yo, 43% (1970-)

VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 11: Karuizawa vs. Yoichi

Yhdeksän, kymmenen, yksitoista.... homma jatkuu. Vuorossa oli ja meni Viskin Ystävien Seuran järjestämä yhdestoista Iäkkäät harvinaisuudet maistelutilaisuus. Viimekertaisen Campbeltownin kuuluisuuden, Springbankin, jälkeen siirryttiin aivan eri mantereelle, punaisen auringon maahan, Japaniin. Mitkäs sen hienommat tislaamot teemaksi olisikaan, kuin the Karuizawa ja Yoichi. Teemana siis Iäkkäät harvinaisuudet, osa 11: Karuizawa vs. Yoichi. 

Kuva: VYS, Antti Salminen

Pitopaikkana nyt jo kolmatta kertaa toiminut ravintola Carelian juhlakellari, Helsingissä, jossa kokoonnuttiin ilta kuudelta. Itse löysin tieni paikalle jo puoli kuudelta, joten hetken aikaa piti pyöritellä peukaloita ja katsella ravintolan hulinaa. Tuolla ei oikein ole sellaista sopivaa osastoa johon voisi istahtaa ja ottaa bissen tai pari – liian fiini meininki ja kaikenlisäksi joka pöytä oli varattu. 

Vaatimattomasti settiin valittiin Japanin Port Ellen, Karuizawa, joka nauttii sellaista kultti- ja keräilysuosiota, että pullo kuin pullo viedään käsistä satojen eurojen, jopa tuhansien eurojen hinnoista huolimatta. Kauppoihin ilmestyessä myyjä joutuu kikkailemaan jonotusnumeroiden, määrärajoitusten ja ties minkä kanssa, mutta aina joku keräilijä jää ilman. Itse ei näiden vuoksi onneksi kauheasti ole tarvinnut päätä vaivaa – keskiverroin yli 500e hinta jarruttaa hienosti uusia kokeiluhankintoja. 

Karuizawa perustettiin vuonna 1955 ja vajaa 50 vuotta myöhemmin, vuonna 2000, tuotanto lopetettiin ja ovet suljettiin. Vuonna 2011 Number One Drinks Company ilmoitti ostavansa kaikki Karuizawan jäljellä olevat tynnyrit. Karuizawa ei ollut edes kovin suosittu aikoinaan, vaan varsinaiseen maineeseen se nousi vasta sulkemisensa jälkeen. Tislaamo oli Japanin pienin viskitislaamo ja se oli rakennettu vulkaaniselle maaperälle. Joidenkin tietojen mukaan tämän sanotaan vaikuttaneen Karuizawan luonteeseen ja tuovan mm. hedelmäisiä, savuisia, tai jopa hieman rikkimäisiä piirteitä viskiin. 

Karuizawan lisäksi haastajana pöydästä löytyi Yoichi. Tältä ei ollut kattauksessa ihan ne tavallisemmat kympit, vaan pöytään oli lätkästy kaksi kaksikymppistä. Melkoiset lämppärit siis. Yoichi on muista tislaamoista poiketen rakennettu Honshu-saaren ulkopuolelle, Hokkaidoon, jossa tislaamo avattiin vuonna 1934. Masataka Taketsurun sanotaan valinneen paikan mm. ympäröivän veden vuoksi – kaveri oli tarkka veden laadusta. Myös muu ympäristö oli lähellä Skotlannin olosuhteita, josta Taketsuru oli saanut oppeja ja vaikutteita. 

Tällä kertaa, sympaattinen karpaasi Jarkko Nikkanen, (Just Peat It, this was for you!) sai keskittyä rennommin kattaukseen, sillä tastingin veti VYS:n japanilaisten viskien vastaava Mikael Leppä. Sukunimi rimmaa hyvin, sillä kaveri oli melko lepposa. Leppä - Leppo - Lepposa.... eikös se ole melkein? Vitsit sikseen, kaveri veti homman oikein mukavasti ja asiantuntevasti. Alkuhistorian jälkeen siirryttiin pikku hiljaa viskien pariin ja homman avasi Yoichin kaksikko.

Kerrotaan tähän väliin viskien faktat. Yoichin viskeiksi oli valittu kaksi erilaista 20-vuotiasta, joista toinen oli "peruspullote". Perus ja perus, lähinnä kyseistä pullotetta on ollut laajemmin saatavilla, jopa täältä meidän kotimaasta. Ei muuten tiedä, vaikka saataisiin Alkoonkin tuota ensi vuonna..... 100e hintaan ;). Toinen parikybäsisitä oli jo hieman harvinaisempi pullote – Tislattu 1990 ja koottu neljästä erityyppisestä viskistä. Siltikin on kyseessä single malt, sillä kaikki viskit ovat Yoichin tislaamia. Näitä vintage-viskejä Yoichilla on pullotettu yleensä vuoden vaihteen aikaan ja niitä on melko rajallisesti saatavilla. 

Yoichien jälkeen siirryttiin Karuizawaan. Joukkoon oli valittu kolme tuotetta, joista kaksi oli nuorekkaampia, 12- ja 14-vujotiaita, mutta kolmas vanhempi kuin nämä kaksi yhteensä, huikea 39-vuotias. Kaikki Karuizawat oli tyylilleen tutusti sherryisiä, vaikka 12-vuotiaassa sherryisyys oli huomattavasti enemmän piilossa kuin kahdessa muussa. Pullotteet oli pullotettu Number One Drinks Companyn toimesta. 

Yoichi 20yo, 52%

T: Syvää sherryisyyttä, sellaista josta pidän. Miedosti kemikaalista liimaisuutta ja moottoriöljyä. Tummaa kahvia ja kuivaa tiivistettyä luumua. Kukkaisuutta. Mineraalista aromia.

M: Hedelmäisyyttä joka on tuoreiden ja kuivien hedelmien sekoitus. Persikkaa ja aprikoosia. Alussa pippurisuutta ja mietoa mineraalisuutta. Lääkemäisyyttä lakritsin ja mentholin muodossa. Tammisuus on kaunista. Tasapainoinen ja pitkä nätti jälkimaku. Muuttuu loppua kohden hieman hunajaiseksi.

Yoichi 20yo, 1990 Limited Edition, 50%

T: Tässä sherry on integroituneempaa ja hieman maltillisempaa. Lehtisyyttä (herukkaa) ja vihreää kukkaisuutta. Reilummin tammea mukana vaniljaisena ja kookoksisena aromina. Hedelmäisyys on tuorempaa kuin edellisessä. Huikea.

M: Tämä on iäkkäämmän tuntuinen. Hieman kuivempi ja mausteisempi. Sherryisyys on kuivempaa ja iäkkäämmän oloista. Öljyisyyttä ja kuivuutta vuorotellen. Olisko vanhempia sherrytynnyreitä? Jälkimaku kauniin mausteinen ja tamminen. Suklainen.

Karuizawa 14yo, 1999/2013, Memories of Karuizawa, Cask #855, 57%

T: Aivan erilainen kuin edelliset. Lämpimämpi ja toffeisempi. Kahvi on runsaana esillä. Jotakin joka tuo mieleen kypsytetyn juuston. Käyneitä hedelmiä ja aavistus kumisuutta. Ei yllä edellisten tasolle.

M: Maku on parempi kuin tuoksu. Alussa runsasta lääkemäisyyttä ja mentholisuutta. Punaista marjaisuutta (punaviinimarja) ja mietoa rautaisuutta. Melki kireä, mutta ei välttämättä vaadi vettä. Jälkimaku kuivuu ja tuo mausteisuutta. Nahkea lopputuntuma. Ei hassumpi

Karuizawa 12yo, 2000/2013, Sea Dragon, Cask #166, 64,3%

T: Nuorempaa viljaisuutta. Sherryisyyttä, joka on hyvin integroitunut. Hieman kellarimaista mystiikkaa. Nahkaa, kenkälankkia ja vahaisuutta. Tuoretta tupakkaa ja suklaata. Nuorekkaan ja iäkkään sekoitus. Hyvä. Alkuun oli jotenki sulkeutunut.

M: Alussa melko tiukka, mutta yllättävän paljon makua. Nuori viljaisuus on hieman hallitsevaa alkuun, mutta jälkimaku on kaunis ja makea. Vesi tuo laajempaa aromien kirjoa. Suklaata, taatelia ja kirpeää hedelmäisyyttä. Nuorekas viljaisuus tuo hieman ristiriitaa. Nuoremman oloisempi kuin on. Jälkimaku parasta antia.

Karuizawa 39yo, 1972/2011, Single Cask #7038, 63,3%

T: Tämän aromien tummuudesta tulee mieleen vanha tumma rommi. Sokeriruokomaista makeutta, muscovadosokerisuutta (mieto lakritsi ja paahdettu sokeri) ja nahkaa. Lämmintä mehiläisvahaa on runsaasti, samoin hunajaisuutta. Vanhan puuhuonekalujen aromia. Luumukiisseliä.

M: Maussa on samaa runsasta hunajavahaisuutta. Lääkemäisyys on miedon lakritsista. Punaista marjaisuutta (karpalo ja punaviinimarja). Miedosti kumia tai jopa rikkiä, mutta ei häiritsevästi. Ei täysin lunasta odotuksia.

Oma ranking meni näin:

1. Yoichi 20yo, 1990 Limited Edition, 50%
2. Karuizawa 39yo, 1972/2011, Single Cask #7038, 63,3%
3. Karuizawa 14yo, 1999/2013, Memories of Karuizawa no.4, Cask #855, 57%
4. Yoichi 20yo, 52%
5. Karuizawa 12yo, 2000/2013, Sea Dragon, Cask #166, 64,3%

Seuraava iäkkäät harvinaisuudet järjestetään Tammisaaressa, tammikuussa 2015. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan lähempänä. Aiheena jälleen kulttiviski: Brora.

Carelian kellari

Homma ei loppunut vielä näihin, vaan virallisen osion jälkeen matka jatkui kohti Angleterraa, jossa tuli maistettua muutama olut. Tastingin alussa jo teki mieli pale ale -olutta, joten sillä oli hyvä jatkaa. Hanasta valikoitui Alkon jouluoluistakin tuttu BrewDog Hoppy Xmas. Pojat, oli muuten hyvää. Jouluahan tuossa ei ole muuta kuin etiketissä, mutta makua ja tuoreutta oikein mukavasti. Persikkaista, aprikoosista ja appelsiinista hedelmäisyyttä riitti. Ripaus mausteisuutta ja tuoretta humalaa. Todella hyvä pale ale.

BrewDogin lisäksi otin Black Doorissa skotlantilaisen oluen, Belhaven Speyside Oak Aged Blonde Alen. Tämä oli kinuskinen, toffeinen ja miedonm tahmainen ale. Maussa löytyi viskitynnyrin tuomaa pehmeyttä ja samettisuutta. Maltaisuus näytteli pääroolia. Hyvä, muttei säväyttänyt erityisemmin.

VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 10: Springbank

"Hei, voisin osallistua kyseiseen tastingiin, kiitos. Hei peruisin osallistumiseni akuutin työkeikan vuoksi, pahoittelut. Hei, tulin sittenkin." Näin meni viimeisimmän maistelutilaisuuden alku, vähällä oli jäädä springerit maistamatta. Onneksi näin ei kuitenkan käynyt, sillä olen yksi niistä jotka kyseisen tastingin perään on huudellut.

Iäkkäiden harvinaisuuksien osassa 10 päästiin maistelemaan pullotusvuodeltaan jo seniori-Springbankeja, sillä suurin osa näistä lepäili pullossa jo ennen kirjoittajan syntymää. Itselleni kyseinen harvinaisuuksien tilaisuus oli neljäs, mutta oli joukossa kaikki kymmenen iäkkäiden harvinaisuuksien tastingiä läpikäynyt henkilö ja tilaisuuden alkuun hänelle myönnettiinkin hieman tunnustusta aktiivisuudestaan ojentamalla diplomi ja VYS-standaari. Omia aikaisempia osallistumisiani Lagavulinista, Highland Parkista ja Ardbegista pääset tsekkaamaan täältä.

Paikka tilaisuudelle oli sama kuin viimekertaisella Ardbeg-tastingillä, eli ravintola Carelian juhlakellari, Helsingissä. Nyt kahden maistelutilaisuuden jälkeen alkaa tuntua siltä, että kyseinen paikka on aika jees. Viihtyisä ja tunnelmallinen ja tällä kertaa ei ollut ensimmäisen kerran trafiikkia lainkaan. Uskon että kyseinen paikka ajaa hienosti asiansa jatkossakin. Ainoa miinus itselleni on haastava valaistus kuvaamisen kannalta. Tähän toki saa rahalla ratkaisuja, jos pistää ylimääräisen tonnin uuteen valovoimaisempaan objektiiviin. Viimeksi oli mukana 1.4-aukollinen lasi, kun tällä kertaa otin 2.8:n ja alkoi olla kyllä turhan pitkät valotusajat. Toki salamalaitekin löytyisi.....mutta eihän tämä valokuvausblogi ollutkaan ;)

Alkuseurustelujen ja diplomin jaon jälkeen Kyrö Distillery Companyn (KDC) toimari Miika Lipiäinen piti meille pienen esittelyn omista kokemuksistaan Springbankin tislaamosta, jossa KDC:n tislaustaitoja ym. on hiottu "työssä oppimisella". Mielenkiintoista oli kuulla kokemukset ja tarinat.

Miikan raporttien ja kertomusten jälkeen Jarkko otti tuttuun tapaan ohjakset käsiinsä ja johdatti Springbankin tastingin läpi.  Maisteluun valikoituneet nautiskeluaineet olivat yllä olevan listan mukaiset ja homma lähti liikkeelle kahdeksanvuotiaasta 1980-luvulla pullotetusta tuotteesta. Tätä seurasi kolme 1970-luvun ns. pear shape -pullottetta (päärynäpullot), jota Springbank käytti yleisesti 1970 luvun pullotteissaan. Näiden alkoholivahvuudesta ei ollut kirjallista näyttöä, mutta taustatöiden jälkeen on vahva epäilys 43% alkoholivahvuudesta. Viimeisenä listalta maistettiin tynnyrivahvuinen kymppivuotias, joka oli aloitusviskin lailla pullotettu 1980-luvulla.

Springbank 8yo bottled 198x, 43%

T: Löydän tästä samaa herukkaista lehtisyyttä ja mietoa pölyisyyttä kuin joistain muistakin vanhoista (kauan sitten pullotetuista) viskeistä. Mustaviinimarjaa ja petrolista mallasta. Maltaisuus on öljyisen aromikasta. Turpeisuus on piilossa. 

M: Suutuntuma on aika liukas. Vaniljaista ja miedon paahteista tammisuutta. Mietoa pippuria ja mineraalisuutta. Tuoksu lupaili enemmän. Maltaisuus tuo tämän ikää esille, ollen nuorekasta. Ei kovin pitkä. 

Springbank 12yo bottled 197x, 43%

T: Tämä on iäkkäämmän tuntuinen kuin edellinen. Vielä enemmän herukkaa ja pölyistä lehtimäisyyttä. Tummaa vanhan (hyvän) sherrytynnyrin tuomaa aromikkuutta. Mustaviinimarjaa ja samaa mietoa petrolisuutta kuin edellisessä. Vihreän omenaisen hedelmäinen ja kevyen mokkainen, sekä hunajaisen sherryinen. Turve on tässäkin hyvin ujoa. Hieno tuoksu. 

M: Tervaista ja herukkaista ensivaikutelmaa. Mustaviinimarjan lehtiä. Mineraalista merellisyyttä. Voimistuu mukavasti ja on monimuotoinen. Sherry tuntuu vähemmän kuin tuoksussa mutta tuo tummuutta ja makeutta. Oikein hyvä. 

Springbank 15yo bottled 197x, 43%

T: Samankaltainen kuin 12yo, mutta hieman tummempi ja lämpimämpi aromeiltaan. Makeaa hunajaa ja vahamaisuutta on enemmän. Samaa omenaista hedelmäisyyttä, jonka lisänä myös sitruunaa. Sherry on kauniin kuivan rusinaista ja mokkaista. 

M: Huh. Yllättävän ytimekäs. Samaa mineraalisuutta kuin edellisessä. Tummempaa makeutta ja ehkä hiukan enemmän tervaturpeisuutta. Hiukan metallisuutta. Punaisempaa ja hunajaisempaa marjaisuutta. Jälkimaku tosi kiva ja pitkä. 

Springbank 21yo bottled 197x, 43%

T: Myös samaa iäkkään viskin tuntua. Mystistä pölyisyyttä, joka on hiukan petrolinen, mustaviinimarjainen ja vahamainen. Sherryisyyttä, joka tuo mokkaisia ja nahkaisia aromeja. Turve on piilossa ja hieman salmiakkista. Hedelmäisyys on trooppista. Paras tuoksu näistä. 

M: Oi oi. Nyt on hyvää. Maku lunastaa tuoksun odotukset. Herukkaa, viinimarjalehteä, hunajaista vahaa ja hentoa nahkaisuutta. Päärynäisyys on hienoa. Oikein tasapainoinen ja syvä. Ikä on tuonut kauniisti tynnyrin ominaisuuksia.

Springbank 10yo bottled 198x, 57%

T: Tämä onkin hieman erilainen kuin edellinen. Tervainen turpeisuus onkin nyt savuisempaa ja suolaisempaa. Ylipäänsä aromimaailma on ehkä hieman nykypäiväisempi. Suolaista ja merellistä maltaisuutta ja hieman yrttisyyttä. Enempi Longrown suuntaan. 

M: No nyt posahti pommi. Voimakas (räjähtävä), turpeisempi ja puhtaampi. Vaniljaisuutta ja mentholia, jonka seassa tervapastillia. Vesi avaa makeaa savuisuutta ja tuo lisää mentholia.
Voimakas, savuinen ja tiukka.

Jos näistä jonkinlaisen yhteenvedon tekisi, niin näiden erilaisuus nykypullotteisiin jäi mieleen. Näissä ei ole samanlaista öljyisyyttä ja turpeisuuskin on miedompaa ja tervaisempaa. Kaikissa oli marjaisuutta ja viinimarjan lehtimäisyyttä. 

Erityismaininta viidennestä viskistä: kestää vettä uskomattoman hyvin. Tutui että maku vain paranee ja paranee. Tietyssä vaiheessa en enää tiennyt oliko lasissa enemmän vettä kuin viskiä. Hyvä esimerkki, että vedellä kannattaa säätää viskiä. 

Tasaisuudesta huolimatta, oma ranking järjestyi oheisesti:

1. Springbank 21yo bottled 197x, 43%

2. Springbank 15yo bottled 197x, 43%

3. Springbank 12yo bottled 197x, 43%

4. Springbank 10yo bottled 198x, 57%

5. Springbank 8yo bottled 198x, 43%

Ja muiden mielestä homma meni äänestyksen järjestämänä näin:

1. Springbank 15yo bottled 197x, 43%

2. Springbank 21yo bottled 197x, 43%

3. Springbank 10yo bottled 198x, 57%

4. Springbank 12yo bottled 197x, 43%

5. Springbank 8yo bottled 198x, 43%

Seuraava iäkkäät harvinaisuudet, järjestyksessään 11., järjestetään 29. marraskuuta. Teemana japanilaiset Kar... koolla alkavat viskit. Varmaan saadaan vähintään yhtä mielenkiintoinen maistelu. Kiitos näistä järjestäjille.