VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 11: Karuizawa vs. Yoichi

Yhdeksän, kymmenen, yksitoista.... homma jatkuu. Vuorossa oli ja meni Viskin Ystävien Seuran järjestämä yhdestoista Iäkkäät harvinaisuudet maistelutilaisuus. Viimekertaisen Campbeltownin kuuluisuuden, Springbankin, jälkeen siirryttiin aivan eri mantereelle, punaisen auringon maahan, Japaniin. Mitkäs sen hienommat tislaamot teemaksi olisikaan, kuin the Karuizawa ja Yoichi. Teemana siis Iäkkäät harvinaisuudet, osa 11: Karuizawa vs. Yoichi. 

Kuva: VYS, Antti Salminen

Pitopaikkana nyt jo kolmatta kertaa toiminut ravintola Carelian juhlakellari, Helsingissä, jossa kokoonnuttiin ilta kuudelta. Itse löysin tieni paikalle jo puoli kuudelta, joten hetken aikaa piti pyöritellä peukaloita ja katsella ravintolan hulinaa. Tuolla ei oikein ole sellaista sopivaa osastoa johon voisi istahtaa ja ottaa bissen tai pari – liian fiini meininki ja kaikenlisäksi joka pöytä oli varattu. 

Vaatimattomasti settiin valittiin Japanin Port Ellen, Karuizawa, joka nauttii sellaista kultti- ja keräilysuosiota, että pullo kuin pullo viedään käsistä satojen eurojen, jopa tuhansien eurojen hinnoista huolimatta. Kauppoihin ilmestyessä myyjä joutuu kikkailemaan jonotusnumeroiden, määrärajoitusten ja ties minkä kanssa, mutta aina joku keräilijä jää ilman. Itse ei näiden vuoksi onneksi kauheasti ole tarvinnut päätä vaivaa – keskiverroin yli 500e hinta jarruttaa hienosti uusia kokeiluhankintoja. 

Karuizawa perustettiin vuonna 1955 ja vajaa 50 vuotta myöhemmin, vuonna 2000, tuotanto lopetettiin ja ovet suljettiin. Vuonna 2011 Number One Drinks Company ilmoitti ostavansa kaikki Karuizawan jäljellä olevat tynnyrit. Karuizawa ei ollut edes kovin suosittu aikoinaan, vaan varsinaiseen maineeseen se nousi vasta sulkemisensa jälkeen. Tislaamo oli Japanin pienin viskitislaamo ja se oli rakennettu vulkaaniselle maaperälle. Joidenkin tietojen mukaan tämän sanotaan vaikuttaneen Karuizawan luonteeseen ja tuovan mm. hedelmäisiä, savuisia, tai jopa hieman rikkimäisiä piirteitä viskiin. 

Karuizawan lisäksi haastajana pöydästä löytyi Yoichi. Tältä ei ollut kattauksessa ihan ne tavallisemmat kympit, vaan pöytään oli lätkästy kaksi kaksikymppistä. Melkoiset lämppärit siis. Yoichi on muista tislaamoista poiketen rakennettu Honshu-saaren ulkopuolelle, Hokkaidoon, jossa tislaamo avattiin vuonna 1934. Masataka Taketsurun sanotaan valinneen paikan mm. ympäröivän veden vuoksi – kaveri oli tarkka veden laadusta. Myös muu ympäristö oli lähellä Skotlannin olosuhteita, josta Taketsuru oli saanut oppeja ja vaikutteita. 

Tällä kertaa, sympaattinen karpaasi Jarkko Nikkanen, (Just Peat It, this was for you!) sai keskittyä rennommin kattaukseen, sillä tastingin veti VYS:n japanilaisten viskien vastaava Mikael Leppä. Sukunimi rimmaa hyvin, sillä kaveri oli melko lepposa. Leppä - Leppo - Lepposa.... eikös se ole melkein? Vitsit sikseen, kaveri veti homman oikein mukavasti ja asiantuntevasti. Alkuhistorian jälkeen siirryttiin pikku hiljaa viskien pariin ja homman avasi Yoichin kaksikko.

Kerrotaan tähän väliin viskien faktat. Yoichin viskeiksi oli valittu kaksi erilaista 20-vuotiasta, joista toinen oli "peruspullote". Perus ja perus, lähinnä kyseistä pullotetta on ollut laajemmin saatavilla, jopa täältä meidän kotimaasta. Ei muuten tiedä, vaikka saataisiin Alkoonkin tuota ensi vuonna..... 100e hintaan ;). Toinen parikybäsisitä oli jo hieman harvinaisempi pullote – Tislattu 1990 ja koottu neljästä erityyppisestä viskistä. Siltikin on kyseessä single malt, sillä kaikki viskit ovat Yoichin tislaamia. Näitä vintage-viskejä Yoichilla on pullotettu yleensä vuoden vaihteen aikaan ja niitä on melko rajallisesti saatavilla. 

Yoichien jälkeen siirryttiin Karuizawaan. Joukkoon oli valittu kolme tuotetta, joista kaksi oli nuorekkaampia, 12- ja 14-vujotiaita, mutta kolmas vanhempi kuin nämä kaksi yhteensä, huikea 39-vuotias. Kaikki Karuizawat oli tyylilleen tutusti sherryisiä, vaikka 12-vuotiaassa sherryisyys oli huomattavasti enemmän piilossa kuin kahdessa muussa. Pullotteet oli pullotettu Number One Drinks Companyn toimesta. 

Yoichi 20yo, 52%

T: Syvää sherryisyyttä, sellaista josta pidän. Miedosti kemikaalista liimaisuutta ja moottoriöljyä. Tummaa kahvia ja kuivaa tiivistettyä luumua. Kukkaisuutta. Mineraalista aromia.

M: Hedelmäisyyttä joka on tuoreiden ja kuivien hedelmien sekoitus. Persikkaa ja aprikoosia. Alussa pippurisuutta ja mietoa mineraalisuutta. Lääkemäisyyttä lakritsin ja mentholin muodossa. Tammisuus on kaunista. Tasapainoinen ja pitkä nätti jälkimaku. Muuttuu loppua kohden hieman hunajaiseksi.

Yoichi 20yo, 1990 Limited Edition, 50%

T: Tässä sherry on integroituneempaa ja hieman maltillisempaa. Lehtisyyttä (herukkaa) ja vihreää kukkaisuutta. Reilummin tammea mukana vaniljaisena ja kookoksisena aromina. Hedelmäisyys on tuorempaa kuin edellisessä. Huikea.

M: Tämä on iäkkäämmän tuntuinen. Hieman kuivempi ja mausteisempi. Sherryisyys on kuivempaa ja iäkkäämmän oloista. Öljyisyyttä ja kuivuutta vuorotellen. Olisko vanhempia sherrytynnyreitä? Jälkimaku kauniin mausteinen ja tamminen. Suklainen.

Karuizawa 14yo, 1999/2013, Memories of Karuizawa, Cask #855, 57%

T: Aivan erilainen kuin edelliset. Lämpimämpi ja toffeisempi. Kahvi on runsaana esillä. Jotakin joka tuo mieleen kypsytetyn juuston. Käyneitä hedelmiä ja aavistus kumisuutta. Ei yllä edellisten tasolle.

M: Maku on parempi kuin tuoksu. Alussa runsasta lääkemäisyyttä ja mentholisuutta. Punaista marjaisuutta (punaviinimarja) ja mietoa rautaisuutta. Melki kireä, mutta ei välttämättä vaadi vettä. Jälkimaku kuivuu ja tuo mausteisuutta. Nahkea lopputuntuma. Ei hassumpi

Karuizawa 12yo, 2000/2013, Sea Dragon, Cask #166, 64,3%

T: Nuorempaa viljaisuutta. Sherryisyyttä, joka on hyvin integroitunut. Hieman kellarimaista mystiikkaa. Nahkaa, kenkälankkia ja vahaisuutta. Tuoretta tupakkaa ja suklaata. Nuorekkaan ja iäkkään sekoitus. Hyvä. Alkuun oli jotenki sulkeutunut.

M: Alussa melko tiukka, mutta yllättävän paljon makua. Nuori viljaisuus on hieman hallitsevaa alkuun, mutta jälkimaku on kaunis ja makea. Vesi tuo laajempaa aromien kirjoa. Suklaata, taatelia ja kirpeää hedelmäisyyttä. Nuorekas viljaisuus tuo hieman ristiriitaa. Nuoremman oloisempi kuin on. Jälkimaku parasta antia.

Karuizawa 39yo, 1972/2011, Single Cask #7038, 63,3%

T: Tämän aromien tummuudesta tulee mieleen vanha tumma rommi. Sokeriruokomaista makeutta, muscovadosokerisuutta (mieto lakritsi ja paahdettu sokeri) ja nahkaa. Lämmintä mehiläisvahaa on runsaasti, samoin hunajaisuutta. Vanhan puuhuonekalujen aromia. Luumukiisseliä.

M: Maussa on samaa runsasta hunajavahaisuutta. Lääkemäisyys on miedon lakritsista. Punaista marjaisuutta (karpalo ja punaviinimarja). Miedosti kumia tai jopa rikkiä, mutta ei häiritsevästi. Ei täysin lunasta odotuksia.

Oma ranking meni näin:

1. Yoichi 20yo, 1990 Limited Edition, 50%
2. Karuizawa 39yo, 1972/2011, Single Cask #7038, 63,3%
3. Karuizawa 14yo, 1999/2013, Memories of Karuizawa no.4, Cask #855, 57%
4. Yoichi 20yo, 52%
5. Karuizawa 12yo, 2000/2013, Sea Dragon, Cask #166, 64,3%

Seuraava iäkkäät harvinaisuudet järjestetään Tammisaaressa, tammikuussa 2015. Tarkempi ajankohta ilmoitetaan lähempänä. Aiheena jälleen kulttiviski: Brora.

Carelian kellari

Homma ei loppunut vielä näihin, vaan virallisen osion jälkeen matka jatkui kohti Angleterraa, jossa tuli maistettua muutama olut. Tastingin alussa jo teki mieli pale ale -olutta, joten sillä oli hyvä jatkaa. Hanasta valikoitui Alkon jouluoluistakin tuttu BrewDog Hoppy Xmas. Pojat, oli muuten hyvää. Jouluahan tuossa ei ole muuta kuin etiketissä, mutta makua ja tuoreutta oikein mukavasti. Persikkaista, aprikoosista ja appelsiinista hedelmäisyyttä riitti. Ripaus mausteisuutta ja tuoretta humalaa. Todella hyvä pale ale.

BrewDogin lisäksi otin Black Doorissa skotlantilaisen oluen, Belhaven Speyside Oak Aged Blonde Alen. Tämä oli kinuskinen, toffeinen ja miedonm tahmainen ale. Maussa löytyi viskitynnyrin tuomaa pehmeyttä ja samettisuutta. Maltaisuus näytteli pääroolia. Hyvä, muttei säväyttänyt erityisemmin.