VYS Huomisen klassikot osa 26: Clynelish

Viskin Ystävien Seura järkkäsi maisteluillan Huomisen klassikot osa 26, jossa rivissä läjä epäseksikkäitä viskejä nimeltään Clynelish. Vaan viskin ystävää tämä kattaus kiinnosti, sillä Clyne on jäänyt turhan pienelle huomiolle omissa touhuissani.

Tasting järjestettiin tutussa Carelian kellarissa Manskun varrella. Osallistujia parisenkymmentä, ei ruuhkaksi asti. Clynelish ei siis ehkä kiinnostanut taaskaan niin paljoa, etenkään niin paljoa kuin sisarensa Brora. Alkuperäinen Clynelishin tislaamohan rakennettiin 1819 ja se toimi vuoteen 1967, kun uusi Clynelish rakennettiin viereen.

Vanha tislaamo avattiin jälleen 1969 Islayllä olleen kuivan kauden vuoksi ja se tuotti vahvasti turpeistettua viskiä aina 1972/-73 vuoteen saakka, jolloin Islayn tislaamot taas saivat rattaat pyörimään täyteen häkään. Vanha Clynelishin tislaamo nimettiin -nykyään kulttikuuluisaksi- Broraksi. Brorana se toimi vuoteen 1983, jonka jälkeen sen viskeistä on tullut katoava luonnonvara ja pulloistahan maksetaan tonneja.

Clynelish on ollut jo iät ja ajat Johnnie Walkerin tärkeimpiä komponentteja, sen viskistä isoin osa menee blendien sekoitteksi. Sen tisleille ominaista on kunnon vahamaisuus ja öljyinen puhdas kevyt maltaisuus. Kattauksessa oli tällä kertaa mukana kuvan mukaiset viskit, joista oheisia muistiinpanoja tuli merkittyä.

Clynelish Wilson & Morgan Barrel Selection 1989/2000 Sherry Cask, 46%

Tuoksu kinuskinen ja toffeinen. Miedosti fariinisokerinen. Oloroson paahteisuutta.
Suussa ihan mukavan tasapainoinen. 46% käy tässä hyvin. Sherry on kivasti rauhallista ja tulee esiin enemmän puolivälistä loppua kohti. Aika hieno tapaus 10 vuotiaaksi viskiksi, sherry on tässä kauniisti esillä, viemättä koko näyttämöä.

Clynelish Cadenhead's 1990 26yo Bourbon Barrel, 45,3%

Tuoksu selvästi entisestä bourbontynnyristä - vaniljaa, kirkasta sitruunaisuutta, mietoa saippuaisuutta. Hentoa maltaisuutta. Maku on pehmeän syvähkö, eli kirjoa kyllä löytyy. Syvempi kuin edellinen. Tässä ex-bourbon kypsytys on mukavan mallikkaasti esillä. Vahaisuuttakin kivasti. Edelliseen verrattuna syvempi, paksumpi ja muutoinkin erilainen. Vaikea päättää kumman ottaisin.

Clynelish Silver Seal 1996 17yo #2933, 51,9%

Tuoksussa edellisen kaltaista tuoksumaailmaa, mutta on pehmeämpi ja mielestäni mukavammim rauhallisempi. Hieman herukkaakin löytyy. Toki nuoremman maltainen alkuun. Maku sijoittuu edellisten välimaastoon. Jää alussa "tavallisemmaksi", räväkämpi, terävämpi ja yrttisempi, mutta ajan kanssa paranee huikeasti. Myös vesilisä tekee hyvää. Jälkimaissa antaa parastaan, herukkaa, sitruksia (pehmeänä), makeaa mallasta, kuivaa puuta ja lisää vihreää herukkaisuutta. Aika hyvä.

Clynelish Silver Seal 1993 19yo #7556, 53,5%

Tuoksu edellistä kirpeämpi ja kellarisempi. Eli hieman pölyisempi ja kylmempi. Enemmän tuoretta hedelmää. Maku edellistäkin intensiivisempi. Enemmän sherryä, enemmän tiukkaa hedelmäisyyttä, joka aavistuksen esteristäkin. Jälkimakuun mennessä aavistus saippuaista kirpeyttä, mallasta ja hieman vahaista hunajaa. Edellinen ehkä kivempi kuitenkin.

Clynelish Samaroli 1995/2008 Coilltean #6083, first fill sherry, 57%

Tämän tuoksu on omaan nenään paras. Tuntuu iäkkään monipuoliselta, vaikka ikää ei paljoa ole. Herukan lehteä, minttua, tummaa haaleaa sherryä, mieto paahteisuus. Alla raikkaampaa kirpeämpää hedelmää. Maussa hyvin kuiva ja kuivattava alussa, joskin loppua kohden jättää öljyisyyttä. Sherry todella nättiä ja laadukasta. Herukkaista sherryä, nice. Suklaata, mokkaa. Tasapainoinen, vahvasta sherryisyydestä huolimatta. Lakritsia... Vetää näistä omasta mielestäni selvästi pisimmän korren. Haluaisin tätä pullollisen, mutta hinnat huitelee useassa satasessa jo.

Paremmuus kaivettuna olisi järjestys tällainen:

1. Samaroli 1995/2008
2. Silver Seal 1996 17yo
3. Cadenhead's 1990 26yo
4. Wilson & Morgan
5. Silver Seal 1993 19yo

Olutravintola Pikkulintu ja sen päälliköstä kertova tasting

Viimekertaisilla Uisgella tuli häärättyä Pikkulinnun tiskillä. Tiskin takana oli nykyinen viskibaarin vetäjä Atte. Maistelun ja muun häirinnän tuloksena, Atte kutsui kylään Pikkulintuun. Ideana oli kerätä kasaan alan bloggareita ja jutella harrastuksesta, sekä tutustua. Otin ideasta kopin ja kasasin alan kuumimmat (heh) bloggarit yhteen.

Ennen muita, kerrotaan nyt muutamalla sanalla tästä Suomen parhaasta viskiravintolasta. Olutravintola Pikkulintu sijaitsee Puotilassa, yksi pysäkki metrolla vielä idemmäksi Itäkeskuksesta. Ollaan siis jo melko idässä. Ei siinä, kun Puotilan metroasemalta kävelee sen 100 metriä Kaavuntie 11, jossa lintu sijaitsee, ei ulkoa ihan heti välttämättä tule mieleen yli 400 viskin valikoiman omaava viskirafla. Näin se vain kuitenkin on, tyypillisessä lähiöostarisssa sijaitsee kyseinen pulju.

Ravintola perustettiin vuonna 2000 ja sitä veti viime vuoteen saakka sen perustaja Markku Ristevirta. Ei mikä tahansa Markku, vaan tämä viskimarkku kyllä tiesi viskeistä ja toi niitä muutaman Suomeen. Itse asiassa, ei Markusta vielä päästä, hän nimittäin vetää edelleen Pikkulinnun maahantuontia. Vain ravintolan vetovastuu siirtyy ravintolapäälliköksi nimetylle Atte Erkkilälle.

Atte siis vastaa nykyään puljusta ja sen valikoimasta. Viksi on ja pysyy valikoimissa jatkossakin. Hyllyillä pidettänee reilusti yli 400 viskin valikoimaa (vai oliko se tavoite peräti 500), joka koostuu 99% skottiviskeistä (bourbonia myös kiitos!). Viskien lisäksi tuolla on toki törkeän hyvä olutvalikoima. Hanoja taisi olla kymmenkunta, en laskenut. Pulloja oli...sopivasti, eli paljon. En tässä ala mitään esimerkkilistaa kirjaamaan viskeistä, koska niitä on oikeasti törkeän paljon. Sitä paitsi, kannattaa mennä itse paikalle katsomaan, pullot löytyy pari sekuntia nopeammin kuin aikanaan.

Hitonmoisen viski- ja olutvalikoiman lisäksi paikka on "old school", eli siellä viihtyy. Ei mikään jättialue, mutta jos et mene lauantaina ruuhka-aikaan, niin mahdut. Suosittelen sunnuntaita, saa kaikessa rauhassa valita viskinsä ja naukkailla sen hyvän oluen kera

Kannattaa muuten laittaa Facebookissa ravintolan feedi seurantaan, nimittäin se on herännyt nyt eloon. Kuulet sieltä tulevat tastingit, joita tullaan järjestämään runsaasti. Monet (ellei kaikki) niistä on omanlaisia, eli teemaa, ihmetystä ja jännitystä tulee riittämään. Näillä näkymin tulen itsekin pyörimään tilaisuuksissa. Ravintolan omilta nettisivuilta löytyy hana- ja kaappiolutvalikoimaa. Kohta saadaan muuten ihailla viskivalikoimaakin, kun saavat päivitettyä listat hintoineen virtuaalimaailmaan. Kokonaisuudessa homma vaikuttaa hyvin lupaavalta.

Niin siitä tastingistä jossa kävin. Se oli semmonen Erkkilän elämänkerta, viiden pullon verran. Ne oli kuitenkin jutustelun oheistuotteena, joten ei tullut sen kummempia nootteja merkittyä ylös. Sitä paitsi Atte vetäs ne hihasta viisi minuuttia ennen kun tultiin paikalle.... ehkä. Oli siinä mukana mm. Balvenien 21yo PortWood, joka yllätti uusimmalla versiollaan. Oli vähemmän portviininen kuin vanhemmat. Puhdas ja mukavan siemailtava. Tämä oli se viski, josta Aten harrastus lähti Jyväskylässä liikkeelle.

Pidin kuitenkin vaikuttavampana viskinä vanhaa Aberlourin A'bunadhia, joka oli batch 17:ää. Törkeen vahvan sherryinen ja sitä vanhemman liiton sherryä. Oli kyllä hyvä. Kelpaisi kaappiin. Vaan pullo jäi sinne, joten kipin kapin maistelemaan, onhan tuo ravintola vaan sellainen paikka, josta ei voi kuin viskinystävänä (ja oluen) tykätä. Sitä paitsi, Hämeenlinnasta menee perille 15min enemmän kuin Espoon perukoilta....kiitos länsimetro! Mutta saapi nähdä mitä aika tuo tullessaan, jotakin maistuvaa kenties. Nähdään maisteluissa linnussa!

Kevään Tastingit:

1.4. Mystery malt. Legendaarinen Aprillipäivän sokko-tasting

17.4. Jarkko Nikkanen vs. Pikkulinnun viskihylly.

16.5. Nykäsen Anssin rumpuklinikka. Yhdistetään rumpujen soitto ja viskin makumaailma.

13.6. Seitsemän kuolemansyntiä. (Danten mukaan)

Kaikkien tastingien hinta on 50€ ja kaikki tastingit alkavat kello 19.00

Varaa paikkasi ajoissa. Joko suoraan ravintolalta tai spostilla ravintola@pikkulintu.fi. spostilla saat vastaus postina laskun jonka maksamalla olet mukana tastingissa.

VYS kaapinsiivoustasting vol. 3 (sokkotasting)

Suostuin jälleen helpottamaan VYS:n kaappihuolia ja tyhjentelemään pullonjämiä pientä maksua vastaan. Tällä kertaa köyhdyin 30 euroa siitä hyvästä, että pöytään oli katettu sokkomaisteltavaksi kuusi eri viskiä.

Kyseessä siis kolmas järjestetty kaappisiivous, jossa kullekin osallistujalle (oli muuten paljon) oli katettu kuusi viskiä kahdella senttilitralla. Joukossa kaikilla sanottiin olevan jotakin spessumpaa ja tietenkin toisessa päässä peruskamaa.

Paikkana sama kuin viime vuonna, ravintola Carelia kellari Helsingissä Mannerheimintien kulmilla. Istumapaikat arvottiin tälläkin kertaa, eli astuessa kellariin korista lappu, joka arpoutui minulle numerolla 30... tai jotain. Maistelu oli tietenkin sokko, eli ei mitään vihiä mitä laseissa oli. Kevyet muistiinpanot tein alle ja lisäsin niihin pullopaljastuksen jälkikäteen otsikoksi paljastuneen viskin nimet.

Sample 1, Highland Park Einar
Tuoksu ainakin savuinen ja turpeinen. Hälvähdys kumia. Ensinenällä ei erityinen. Ajan kanssa makeampaa sherryä. PX? Maun perusteella savua ja olorosos a la kumi. Ei vakuuta lainkaan. Jälkimakua kohden paranee, mutta silti.

Sample 2, Lagavulin 16yo (OB)
Reilummin turpeinen ja likaisempi kuin edellinen. Tervaa, nokea, tuhkaa ja ruskean kuivahedelmäinen. Tämä on ihan kiva, vaikkakin hieman likainen. Tämä on vetisempi verrattuna muihin. Tummaa sherryisyyttä ja makeantuhkaista turvetta. Tämä ei erityisemmin nyt vakuuta. Hieman tylsä. Tuttu kylläkin....

Sample 3, Kilchoman Inaugural Release
Myös turpeinen, huomattavasti puhtaampi kuin edellinen. Oltaisiinko bourbontynskän tuotoksissa. Muistuttaa Kilchomania, mutta tuhkaisena. Maussa jotenkin keskitien kulkija. Paranee ajan kanssa. Myös makeaa savua.

Sample 4, Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
Tämän on kivan puhtaan tervaisen makeaturpeinen. Ehkä nuori turvenuija puhtaalla ex-bourbon kypsytyksellä. Jep. Maku on hyvin tyypillistä Islayn tuotantoa. Kunnolla tervasavua ja nokea. Jotenkin muistuttaa Ardbegia. Makeaa savua. Tykkään paljon.

Sample 5, Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch
Tämä poikkeaa kaikista edellisistä. Turve ei ole läsnä, tilalla herukkaa, viinimarjaa ja vaniljaa. Jotakin erikoisen vaniljaista. Maussa kevyesti laventelisuutta, kirpeyttä ja hento savu. Päärynää ja omenaa. Tätyy olla ex-bourbon kypsytys. Puhdas, kohtuu raikas.

Sample 6, Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
Tästä tekee mieli sanoa että on paras tähän saakka. Jotain syvempää olemusta, hentoa turvetta, vaniljamakeutta, herukanlehteä. Maussa turvetta enemmän, makeaa kevyen tervaista vaniljaisuutta. Pitkä ja syvä jälkimaku. Turvetta on, mutta sen huomaa olevan jo iän taittama ja on jättänyt rauhallisen tervan, kuivan puhtaan tammisavun ja makeaa pastillia. Hieno viski.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
2. Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch,
3. Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
4. Kilchoman Inaugural Release

5. Lagavulin 16yo (OB)

6. Highland Park Einar

Mukava tilaisuus oli, paljon porukkaa, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut hieman väljempääkin. Viskit sattui olemaan melko mielenkiintoisia, vaikka ei mitään jackpotteja. Mielenkiintoisimpana maistiaisena pidin oikeastaan Kilchomanin tuotetta, jota en aiemmin ollut maistanut, mutta olin halunnut maistaa.

VYS kaapinsiivoustasting vol 2 (sokkotasting)

Osallistuin Viskin Ystävien Seuran siivoustalkoisiin. Hassua sinänsä, että näistä talkoista on maksettava, mutta ihan omasta tahdostaan. Siellä kun siis oli kyseessä viskikaapin siivous, kun erilaisista tastingeistä on jäänyt pullonpohjia juomatta.

Tapahtumapaikkana tuttu ravintola Carelian kellari Mannerheimintiellä, jossa olen jo useampaan maisteluun osallistunut. Tämän kertainen siivoustasting oli luonteeltaan sokkotasting, eli edestään löysi kuusi mysteeriviskiä, joista ei ollut hajuakaan (ennen ensinuuhkaisuja). Istumapaikat arvottiin, joten edes silmäpelillä ei voinut kikkailla. Sain arvasta paikan numero 7. Ymmärsin, että kattauksen helmiä olisivat olleet mm. Highland Park Thorfinn, Bunnahabhain 39yo Cadenhead, Ardbeg 22yo Cadenhead jne...

Alla on omalle kohdalle osuneista kuudesta viskistä mietteet, jotka on kirjattu ylös ilman tietoa mitä laseissa oli. Siis sokkomietteet ja kunkin samplenumeron perässä on sitten jälkikäteen paljastetut tiedot ja arvioiden jälkeen pieni yhteenvetolistaus paremmuusjärjestyksestä.

Sample 1, Wasmund's Rye Spirit, 62%

Pistävän karkkinen ja esterinen. Nuoren oloinen tuoksu, raaka. Lyhyen ajan jälkeen tulee bourbonin ja ruisviskin aromeja. Maussa raakaa tislettä, joka on hyvin mausteista. Tulee mieleen raaka ruistisle. Vahva, nuori.

Sample 2, Box The Challenger, 48,2%

Hieman toffeinen ja hyvin miedosti oloroso-sherryinen. Vähän kuin vanha turve tulisi alta. Jep, maussa turve selvänä. Paksua miedon maallista turpeisuutta ja kevyt mineraalisuus. Myös lääkemäisyyttä maussa. Ihan ok, ei erityinen.

Sample 3, Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%

Kukkaisuutta ja syvää aromikasta maltaisuutta. Olisiko jo ikää. Vähän tulee mieleen japanilainen viski. Alkuun pehmeä ja samettinen, mutta pian saa voimaa ja makuun tulee jotakin saippuaista. Kukkia ja makeaa maltaisuutta. Jälkimakuun jää kaunis kukkainen ja kevyen hedelmäinen fiilis. Hento, mutta jo monipuolisempi. Oloroson toffeisuutta. Hyvää.

Sample 4, Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

Tummempaa turpeisuutta, jossa alla vahvempi sherryisyys. Lasia pyöritellessä punaista marjaisuutta. Jokin outo hikisyyskin seassa. Maku on vahvan kuivan sherryinen ja oudon turpeinen. Herukkaa, minttua, kanervaa ja hunajaa. Hyvin kuiva alusta loppuun. Vahva, sherryinen ja turpeisen punamarjainen. Ok, mutta vähän ylikuiva ja tulee mieleen ylitse mennyt kypsytys.

Sample 5, Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%

Tässä on jotakin vanhaa. Runsaasti lehtisyyttä ja herukkaa. Jopa jokin minttuisuus tulee mieleen. Sitruunaa ja vanhaa vaniljaa. Miedosti kirpeää hedelmää. Maussa paljon samaa kuin tuokussa. Nyt ollaan varmasti vanhassa ex-bourbon kypsytyksessä. Kaunis herukkaisuus ja lehtisyys, johon yhdistyy kypsää ja ylikypsää pehmeää hedelmäisyyttä ja hieman kukkaisuutta. Jälkimaku kivan pehmeä ja täyteläisen kukkaismausteinen. Sanoisin parhaaksi tähän asti.

Sample 6, Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%

Kellarinen savuisuus, eli hieman pölyistä, "kivistä" ja tummaa. Turpeisuus selvä, mutta iäkkään oloista (kulunutta). Maussa runsaasti turvetta, joka on likaista ja vanhaa. Sherryisyyttäkin vahvahkosti, mutta ei dominoivasti. Punaviinimarjapensaan lehtiä ja miedosti karpaloa. Melko voimakas, joten prosentteja löytynee. Oikein hyvä.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%
4. Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

5. Box The Challenger, 48,2%

6. Wasmund's Rye Spirit, 62%