Olutravintola Pikkulintu ja sen päälliköstä kertova tasting

Viimekertaisilla Uisgella tuli häärättyä Pikkulinnun tiskillä. Tiskin takana oli nykyinen viskibaarin vetäjä Atte. Maistelun ja muun häirinnän tuloksena, Atte kutsui kylään Pikkulintuun. Ideana oli kerätä kasaan alan bloggareita ja jutella harrastuksesta, sekä tutustua. Otin ideasta kopin ja kasasin alan kuumimmat (heh) bloggarit yhteen.

Ennen muita, kerrotaan nyt muutamalla sanalla tästä Suomen parhaasta viskiravintolasta. Olutravintola Pikkulintu sijaitsee Puotilassa, yksi pysäkki metrolla vielä idemmäksi Itäkeskuksesta. Ollaan siis jo melko idässä. Ei siinä, kun Puotilan metroasemalta kävelee sen 100 metriä Kaavuntie 11, jossa lintu sijaitsee, ei ulkoa ihan heti välttämättä tule mieleen yli 400 viskin valikoiman omaava viskirafla. Näin se vain kuitenkin on, tyypillisessä lähiöostarisssa sijaitsee kyseinen pulju.

Ravintola perustettiin vuonna 2000 ja sitä veti viime vuoteen saakka sen perustaja Markku Ristevirta. Ei mikä tahansa Markku, vaan tämä viskimarkku kyllä tiesi viskeistä ja toi niitä muutaman Suomeen. Itse asiassa, ei Markusta vielä päästä, hän nimittäin vetää edelleen Pikkulinnun maahantuontia. Vain ravintolan vetovastuu siirtyy ravintolapäälliköksi nimetylle Atte Erkkilälle.

Atte siis vastaa nykyään puljusta ja sen valikoimasta. Viksi on ja pysyy valikoimissa jatkossakin. Hyllyillä pidettänee reilusti yli 400 viskin valikoimaa (vai oliko se tavoite peräti 500), joka koostuu 99% skottiviskeistä (bourbonia myös kiitos!). Viskien lisäksi tuolla on toki törkeän hyvä olutvalikoima. Hanoja taisi olla kymmenkunta, en laskenut. Pulloja oli...sopivasti, eli paljon. En tässä ala mitään esimerkkilistaa kirjaamaan viskeistä, koska niitä on oikeasti törkeän paljon. Sitä paitsi, kannattaa mennä itse paikalle katsomaan, pullot löytyy pari sekuntia nopeammin kuin aikanaan.

Hitonmoisen viski- ja olutvalikoiman lisäksi paikka on "old school", eli siellä viihtyy. Ei mikään jättialue, mutta jos et mene lauantaina ruuhka-aikaan, niin mahdut. Suosittelen sunnuntaita, saa kaikessa rauhassa valita viskinsä ja naukkailla sen hyvän oluen kera

Kannattaa muuten laittaa Facebookissa ravintolan feedi seurantaan, nimittäin se on herännyt nyt eloon. Kuulet sieltä tulevat tastingit, joita tullaan järjestämään runsaasti. Monet (ellei kaikki) niistä on omanlaisia, eli teemaa, ihmetystä ja jännitystä tulee riittämään. Näillä näkymin tulen itsekin pyörimään tilaisuuksissa. Ravintolan omilta nettisivuilta löytyy hana- ja kaappiolutvalikoimaa. Kohta saadaan muuten ihailla viskivalikoimaakin, kun saavat päivitettyä listat hintoineen virtuaalimaailmaan. Kokonaisuudessa homma vaikuttaa hyvin lupaavalta.

Niin siitä tastingistä jossa kävin. Se oli semmonen Erkkilän elämänkerta, viiden pullon verran. Ne oli kuitenkin jutustelun oheistuotteena, joten ei tullut sen kummempia nootteja merkittyä ylös. Sitä paitsi Atte vetäs ne hihasta viisi minuuttia ennen kun tultiin paikalle.... ehkä. Oli siinä mukana mm. Balvenien 21yo PortWood, joka yllätti uusimmalla versiollaan. Oli vähemmän portviininen kuin vanhemmat. Puhdas ja mukavan siemailtava. Tämä oli se viski, josta Aten harrastus lähti Jyväskylässä liikkeelle.

Pidin kuitenkin vaikuttavampana viskinä vanhaa Aberlourin A'bunadhia, joka oli batch 17:ää. Törkeen vahvan sherryinen ja sitä vanhemman liiton sherryä. Oli kyllä hyvä. Kelpaisi kaappiin. Vaan pullo jäi sinne, joten kipin kapin maistelemaan, onhan tuo ravintola vaan sellainen paikka, josta ei voi kuin viskinystävänä (ja oluen) tykätä. Sitä paitsi, Hämeenlinnasta menee perille 15min enemmän kuin Espoon perukoilta....kiitos länsimetro! Mutta saapi nähdä mitä aika tuo tullessaan, jotakin maistuvaa kenties. Nähdään maisteluissa linnussa!

Kevään Tastingit:

1.4. Mystery malt. Legendaarinen Aprillipäivän sokko-tasting

17.4. Jarkko Nikkanen vs. Pikkulinnun viskihylly.

16.5. Nykäsen Anssin rumpuklinikka. Yhdistetään rumpujen soitto ja viskin makumaailma.

13.6. Seitsemän kuolemansyntiä. (Danten mukaan)

Kaikkien tastingien hinta on 50€ ja kaikki tastingit alkavat kello 19.00

Varaa paikkasi ajoissa. Joko suoraan ravintolalta tai spostilla ravintola@pikkulintu.fi. spostilla saat vastaus postina laskun jonka maksamalla olet mukana tastingissa.

Balvenie Peat Week 14yo 2002 Vintage

Balvenien uusimpia tuotoksia lasissa. Tislaamo tuottaa aika laadukkaita pullotteita, vaikka moni jääkin hieman "tylsäksi". Harmittavasti iäkkäämmät pullotteet ovat sen verran kalliimpia, että on tyydyttävä näihin nuorempiin kokeiluihin.

Tämä Peat Week julkaistiin lokakuussa 2017 ja se on nimetty Balvenien turveviikon mukaan. Eli, tislaamo tekee yhden viikon vuodesta turpeista (30ppm maltaassa) tislettä ja tätä viikkoa kutsutaan Peat Weekiksi. Olemme aiemminkin nähneet pieniä turvekokeiluja tislaamolta. Nyt on kyseessä täysin turvemaltaista valmistettu tisle, joka on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä.

Balvenie Peat Week 14yo 2002 Vintage, 48,3%

Tuoksusta bongaa välittömästi turpeen, joka on mukavan puhdasta, mutta ei sellaista kuten Islayn tuotoksissa ollaan totuttu. Ennemminkin savua, joka tuo sellaista maallista teollista aromia. Hyvällä. Mukana myös tuttua Balvenien ominaista hunajaista hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Hieman pistävyyttäkin. Ihan mukava, ei kuitenkaan kummoisempi.

Maussa alussa pehmeän viljaisassa ja hunajaisessa meiningissä. Savu tulee vasta puolivälissä. Alkuun se tuntuu selvänä, mutta muutamien siemausten jälkeen jää hedelmäisyyden jalkoihin. Jälkimakuun jää kiva hento savu, joka on jännän pölyinen. Turve on tässä selvästi läsnä ja on tyypillinen "ei-Islaylainen" profiililtaan. Kokonaisuus on ihan hyvä, mutta ei tämä mitään erityistä omistushalua synnytä.

The Balvenie 15yo Single Barrel, OB (bourbon barrel)

Nyt kun kymmenvuotias Founder's Reserve tuli arvioitua, herätti se mielenkiinnon muihin Balvenien tuotoksiin. Hiljattain maistettu uutuus, Balvenie 25yo Madeira Cask, ei säväyttänyt erityisemmin, mutta viime marraskuussa maisteltu 15-vuotias Single Barrel sherryversiona teki hyvän vaikutuksen.

15yo Single Barrel viski tuli markkinoille yli 20 vuotta sitten, vuonna 1993. Se oli ensimmäisen, tai toisen täyttökerran ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski. Luonnollisesti yhden tynnyrin tuotoksia, jonka tynnyrinumerot ja muut viitteet julkaistiin etiketissä ja pahvitötsässä näkyvästi. Alun perin pullotusvahvuus oli 50,4%, mutta vuodesta 2003 lähtien pullotus tehtiin 47,8% vahvuudessa.

Hinnaltaan nämä Single Barrelit olivat tässä loppupuolella noin 60-100€ luokkaa. Maistossa oleva pullote on 5cl miniatyyristä, joita ostin Kanarialta muutamat kappaleet alle 5€ hintaan. Miniatyyrissä ei ole tynnyri-/erämerkintää ja tämän alkoholipitoisuus on 50,4%, eli pullon täytyy olla pullotettu ennen vuotta 2003 ja tislattu 70-/80-luvulla (viimeistään -87).

The Balvenie 15yo Single Barrel, OB (bourbon), 50,4%

Tuoksu on kylmän vaniljainen, keksinen ja kevyen hunajainen. Hunajaisuus ei niin runsasta kuin DoubleWoodissa. Hedelmäisyyttä keltaisten hedelmien muodossa. Tammisuus kauniisti esillä ja syvyyttä tulee ajan myötä. Mieto pähkinäisyys ja kermaisuus nousee pidemmän ajan päästä.

Maussa tynnyrin tuoma aromikkuus on hienosti esillä. Vaniljaisuutta, kookosta ja mietoa kukkaisuutta. Maltaisuus on miellyttävän kaurakeksistä ja Marie-keksistä. Alussa kevyt hunajaisuus, joka ajan myötä hieman voimistuu. Loppua kohden saa pientä hedelmäistä keltaista kirpeyttä mukaan, muttei muutu saippuaiseksi. Kaunis ja nautittava Balvenie.

The Balvenie 10yo Founders Reserve

Vanhemman koulukunnan Balvenie, jota ei ole enää vuosiin löytynyt viskikaupoista, sillä pullote lopetettiin ja sen tilalle lanseerattiin 12-vuotias Signature 2008 liepeillä. Myös jälkimmäinen pullote on jo lopetettu, eikä se ylipäätään tainnut koskaan täyttää 10-vuotias Founders Reserven saappaita Balvenie-fanien mielestä.

Founders Reserve lanseerattiin 1982, joten reilusti yli 25 vuotta sitä löytyi viskikaupoista. Kuinkahan montaa nykyipullotetta tullaan löytämään lähes kolmekymmentä vuotta hyllyiltä? Pullotetta löytyy 40% ja 43% vahvuudessa, sekä myös konjakkipullon (vanhimmat) muodossa. Mikstuuriltaan ex-bourbon- ja ex-sherrytynnyreitä.

Itse löysin kyseistä pullotetta kolme kappaletta 20cl veriona Kanariansaarilta ja hintaa pullolle tuli noin 17€. Kyseiset pullot ovat alkoholivahvuudeltaan 43%. Jostain muistan lukeneeni, että kyseistä 43% versiota olisi löytynyt aikanaan etenkin jenkeistä.

Ei mennyt korkin avaus niin kuin strömsössä

The Balvenie 10yo Founders Reserve, 43%

Tuoksussa tuttu Balvenien hunajainen ja pehmeän tamminen maltaisuus. Paahdettua tammisuutta, jossa karamellisoitua vaniljaa. Kevyt maitokahvisuus luo syvää tunnetta. Hedelmäisyyttä miedosti uuniomenan merkeissä. Tässä on minusta aika tyypillinen laadukkaan single malt viskin tuoksu.

Maku on hyvin samoilla linjoilla. Rauhallinen ja pehmeä suutuntuma antaa hyvin oikeutta Balvenien "signature" maulle. Tammisuus, hunajainen maltaisuus ja kevyt hedelmäisyys kaikki mainiosti tasapainossa. Rauhallisuus kestää läpi maun. Ajoittain kaipaan hieman potkua tai paksumpaa runkoa, mutta makua tässä riittää kyllä alusta loppuun.

Voisihan tätä luonnehtia tavalliseksi, tai "tylsäksi", mutta jos ajatellaan viskin maun perusmaailmaa, niin tässä se keltainen mallasviskisyys on täysin rehtinä läsnä, ilman huutoja, kerskailuja ja muita pröyhtäilyjä. Jos verrataan nykyiseen 12-vuotiaaseen Double Woodiin, niin ei ihan niin kermaisessa ja toffeisissa merkeissä mennä.

Muistio Baltic Princessiltä 10.7.2016

Otsikon mukaan lyhyt muistio kyseisen laivan tarjonnasta. Tällä kertaa saa jäädä lähes kuvamuistioksi, sillä oli huonoimpia valikoimia mitä laivoilla olen törmännyt. Paatti seilaa Turku-Ahvenanmaa-Tukholma väliä ja itse tulin kyseisellä paatilla takaisin Ahvenanmaan lomalta. 

Laivan myymälätarjonta oli melko tylsää settiä. Ainakin tylsempi kuin Viking Linen Amorellan ja Gracen valikoimat. Lisäksi tuntui osalla pulloista olevan järkyttävä hinta (esim. Caol Ila 25yo yli 200€). Tuttuja joka paikan NAS-Highland Parkeja, muutamat kalliit vitriiniviskit ja läjä tylsiä ikämerkittyjä. No kyllähän noitakin joisi, jos ei parempia ja mielenkiintoisempia olisi tarjolla, mutta ei ylittynyt oma ostokynnys tällä kertaa. 

Ainoa mitä harkitsin vakavasti oli Balvenien 21yo Madeira Cask, joka oli 119€ hintainen. Tästä pyydetään muistaakseni lähelle 200€ internetin kaupoissa. MAistettuani tuotteen jäi se kuitenkin hyllyyn. Ei huono, mutta ei jotenkin tällä kertaa noussut ostokynnyksen ohi. Alkaa olla sen verta paljon hyviä viskejä kaapeissa, että kynnys "ihan hyvän" viskin ostoon on kasvanut. 

Olutpuolella valikoima oli perushuono. Sitä mitä se on ollut joskus 1-2 vuotta sitten. Nyt hyllyillä oli siis vain muutama hassu perusbulkista poikkeava, pääsääntöisesti virolaisen panimon olut. Odotin enemmän. Viikkarilla on menty paljon pidemmälle laatuoluiden tarjonnassa. 

Erilaisia bulkkiolutlavoja oli kyllä pilvin pimein ja sitähän ne ihmiset pääsääntöisesti sieltä roudaakin. Näin kuitenkin monia ihmisiä jotka olivat kiinnostuneita pienpanimoiden oluista. Osa raahasi myös Olvin IPA-laatikoita tutuilla kaljakärryillä. 

Pubin puolella oli muutama maisteltava, mutta siitäkin jäi hieman pettynyt olo. Jotenkin perustylsää tavaraa ja hanaoluet loisti taas poissaolollaan. Kokeilin tasan yhtä olutta valikoimasta, Saison d'Etre, Stockholm Brewingiltä (5%). Tämä oli peruskiva saison, joka menee luokkaa "ei kikkailuja, ja ihan kiva saison". Ei tarjonnut mitään mieleenpainuvaa elämystä, vaan ihan sitä kuivaa belgihiivaisuutta nipistävällä mausteisuudella. Ehkä aavistuksen kuivempi kuin monet vastaavat. Muutamia oluita sai ostaa sixpäckeissä mukaan, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista roudattavaa. 

Viskien osalta pubissa oli alle kourallinen mielenkiintoisia itselleni. Niistä paria maistoinkin, joista Balvenien maistelunootit uutena tuttavuutena kirjasin ylös arvioineen. Kuvista ja listoilta voi bongata tarjontaa. 

The Balvenie 21yo Madeira Cask, 40%

Tuoksu hyvin makean maltainen, viljapölyinen ja makean viininen. Rypälemäistä hedelmäisyyttä ja rusinalikööriä. Ei mitenkään erityinen, makean maltainen ja rypäleinen.

Maku on odotetusti pehmeä kuin puudeli. Onneksi ei niin viininen ja makea kuin tuoksulta odotti. Alussa Balvenien tyypillistä maltaisuutta ja hunajaa. Miedosti pistävyyttä, mutta ei mene saippuaiseksi. Jälkimakuun mennessä kahvisuutta, paahdettua rypäleisyyttä ja poltettua sokeria. Maltaisuus on tässä melko mukavan oloista. Jää ihan hyväksi, ei hintansa väärti.

Lyhyt viskiterveinen Tenerifalta 2.4.2016

Parit olutterveiset on tullut kirjoitettua, nyt olisi viskiterveisiä. Kovin montaa viskiä en tällä reissulla ole maistanut, mutta muutama on päätynyt lasiin.

Helsinki-Vantaan lentoasemalta ostin matkaviskiksi kymmenellä eurolla Johnnie Walkerin Spicy Roadin, 40%, jota en aiemmin ollutkaan maistanut. Ensimaiston perusteella aika ilmeetön ja hyvin blendimäinen. Pistävä ja jotenkin pliisun oloinen. Täytyy antaa uusi tilaisuus.

Raportoin myöhemmin tarkemmin viskikaupoista, mutta eihän täällä niitä kuin sieniä sateella tietenkään ole. Perus ruokakaupoissa surkeasti, isommissa perusmaltaita. Kannattaakin etsiä tupakka- ja liköörikaupat, joista jonkinmoisia valikoimia löytyy. Osassa voi tehdä jopa löytöjä vanhemmista pullotteista.

Itse ostin Puerto de la Cruzista pienestä viinakaupasta muutamat miniatyyrit matkaa varten, joista hiljattain maistoin muutamat. Jim Beam Black Label 8yo, 43%, joka oli melkoista paloviinaa. No ehkei sentäs, mutta hyvin liimainen ja tärpättinen olemus. Jälkimaussa parempaa mausteisuutta, mutta ei iskenyt.

Balvenien Single Barrel, 50,4%, tarjoili sitten sitäkin mukavemman kokemuksen. Oikein miellyttävä tammisuus, jossa vaniljaa, kaurakeksiä ja hunajaa. Pieni saippuaisuus meinasi nousta esiin, mutta pysyi hillittynä. Miniatyyri pullo, josta ei sen tarkempia tynnyrinumeroita löytynyt. Ostin useamman, muistaakseni alle 5€ pullolta.

Katsotaan mitä seuraavat viikot tuo tullessaan, täällä Playa de las Americasin ja Adejen suunnalla löytyy hieman kalliimpaakin pullotetta (esim Balvenien 30yo 450€), mutta ne missä on jotakin, on melko samat valikoimat. Baareissahan täällä on surkea valikoima.

The Balvenie 15yo Single Barrel Sherry Cask #16293 (OB)

Balvenie on melko hyvin tunnettu laadukkaasta tynnyrien käytöstä ja melkein voisi sanoa, että se on yksi tynnyripioneeri alalla. Viskien pohjakypsytyksenä käytetään pitkälti ex-bourbontynnyreitä, joka oli myös Malt Master David Stewartin suosikkitapa kypsyttää viskiä. Viime vuoden alkupuolella tislaamo julkisti kuitenkin hyviä uutisia tällaisen sherrykypsytyshörhön näkökulmasta – Balvenie 15yo Single Barrel Sherry Cask lanseerattiin markkinoille.

Eläkkeelle siirtyi pitkään valikoimissa ollut 15-vuotias Single Barrel (ex-bourbon), jonka hintakin pomppasi uutisten jälkeen korkeammalle. Kyseinen viski tuli markkinoille jo yli 20 vuotta sitten, vuonna 1993. Se oli ensimmäisen, tai toisen täyttökerran ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski. Itse olen kyseisiä pullotteita maistellut viitisen yksilöä ja pääpiirteittäin ne ovat olleet hyviä, vaikkei niistä mikään niin erityisesti mieleen jäänyt.

Balvenien Single Barrel -sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme pullotetta: 12-vuotias First Fill, joka lanseerattiin alkuvuodesta 2013, otsikon 15-vuotias Sherry Cask ja 25-vuotias Traditional Oak, joka maksaakin jo sitten sen 300-500€.

"Two decades on, I’m very proud to be sharing our passion for the unique qualities of whisky drawn from a single cask of a single distillation. Due to the variances of a natural product such as wood, no two oak casks - even of the same type and filled with spirit from the same distillation – will produce an identical single malt. The fact that each cask is unique in this way and that the contents of each cask will taste different is a lesser-known facet of the whisky-making process but it’s a magical one." – David Stewart.

Otsikon viski on kypsytetty viisitoista vuotta yhdessä oloroso-sherrytynnyrissä (eurooppalaista tammea). Kustakin tynnyristä saadaan korkeintaan noin 650 pulloa. Nyt maisteltavana on siis melko erilainen kokemus Balveniesta. Tähän saakka on ollut aika vaikeaa saada käsiinsä Balvenien sherrytynnyreissä kypsytettyä viskiä. Tietääkseni pullotteita löytyy ensimmäisen ja toisen täytön tynnyreissä levänneinä. Oman pulloni sain keskieuroopasta noin 70€:lla.

The Balvenie 15yo Single Barrel Sherry Cask #16293, 47,8%

Tuoksussa selkeästi Balvenien kirpeää maltaisuutta, jossa ripaus hunajaa. Sherryisyys on kohtalaisen vahvaa ja siinä on hienosti laadukkaan vanhan tynnyrin vivahteita – siis ehkäpä sellaisen nykysherrytynnyrin ja vanhan välimaastoa. Lasiajan jälkeen upeita mokkaisia ja suklaisia aromeja, viikunaa, taatelia ja runinaa. Hieno tuoksu, kannattaa vain antaa aikaa.

Maussa sherryllä on vahva ote, mutta myös Balvenien oma maltainen kirpeys pääsee ajoittain esiin. Hunajaa, ruokosokeria, kuivia hedelmiä ja suklaisia vivahteita. Suussa ei potki liikaa, mutta on voimakas ja kevyesti öljyinen. Jälkimaussa maukas hento maitosuklaisuus ja kuivien hedelmien tanssi yhdistettynä mokkanahkaiseen suutuntumaan. Hyvä viski.

Hieno sherryinen Balvenie, jossa tislaamon oma luonne sekoittuu kivasti laadukkaan tuntuiseen sherryisyyteen. On hyvä pitää mielessä, että tämä on yhden tynnyrin viski, joten vaihtelu on varmasti suurta, mutta tämän tynnyrin pulloja kannattaa metsästää.

The Balvenie by David Stewart @ Hotel Kämp Helsinki 7.8.2015

Takana on yksi hienoimmista maistelutilaisuuksista mitä olen kokenut. Ei pelkästään siksi, että kattauksesta löytyi upeita viskejä, vaan myös siksi, että tastingin vetäjä sattui olemaan yksi viskialan kokeneimmista mestareista – ladies and gentlemen, may i present to you, Malt Master David Stewart. Paikaksikin oli valittu arvokkaasti hotelli Kämpin Peilisali, jonka jälkeen innokkaimmat jatkoivat vielä viskibaari Bob Barleyn päättäjäisiin.

David Stewart aloitti työt Balveniella ollessaan 17-vuotias, eli jo vuonna 1962. Meikäläinenhän ei ollut tuolloin vielä edes pilke isäni silmäkulmassa. David on tehnyt käsittämättömän yli 50 vuoden uran alalla. Tuossa ajassa on ehtinyt mm. nuuskimaan yli 400 000 viskitynnyriä ja ansaitsemaan isoja tunnustuksia kuten Icon of Whisky vuonna 2009. Tapahtumassa jaetun tietolehtisen mukaan David nuuskii (tai nuuski) keskivertopäivänä noin 30 tynnyriä. Uusi viski vaati puolestaan noin 300 tynnyrin nuuskimista. Kun tavallisen pulliaisen työ saattaa joskus maistua puulta, niin Davidin työ saattoi ainakin joskus tuoksua puulta, kirjaimellisesti.

Hetken kerkesin hulppeaa Peilisalia pällistelemään ennen kuin David aloitti historioinnin itsestään ja Balveniesta. Hyvin mielenkiintoisen alkupuheen jälkeen aloitettiin maistelu joukon tunnetuimalla viskillä, eli The Balvenie 12yo DoubleWoodilla (40% ABV). Tämä oli pitkästä aikaa hyvinkin miellyttävä ja makoisa viski. Tuttu hunajamaltiasuus ja pehmeys löytyi edelleen. DoubleWood julkaistiin markkinoille vuonna 1993. David kertoi tämän olevan kypsytetty 12 vuotta ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen viski viimeistellään noin 6-10 kuukauden ajan enstisissä sherrytynnyreissä (keskimäärin 9kk).

12-vuotiaan jälkeen oli luonnollisesti tämän isoveljen aika, The Balvenie 17yo DoubleWood, 43%. Tämä on nuoremman versionsa jatke, jota on siis kypsytetty 17 vuotta ex-bourbontynnyreissä ja viimeistelty noin yhdeksän kuukautta ex-sherrytynnyreissä. Tämä oli hiukan kovempi ja pistävämpi kuin 12-vuotias ja omasi kuivemman olorosomaisen tuoksun. Ei ehkä hintansa väärti, kun miettii mitä jo 12-vuotias tarjoaa alta puolet isoveljensä hinnasta.

Tuplapuiden jälkeen siirryttiin erilaiseen finistelyyn, kun kolmannesta lasista maisteltiin The Balvenie 21yo PortWood 40%. Tämä tuli markkinoille vuonna 1995 ja on edellisten tyyliin Davidin kehittämä. Viski on varsinaisen kypsytyksen jälkeen viimeistelty entisissä Tawny-portviinitynnyreissä. Tynnyrit tulevat tähän Speyside Cooperagelta. Tämä on mielestäni ollut aina maistuva, muttei koskaan vinyt jalkoja alta. Tämäkään kerta ei poikkeusta tehnyt. Edellisen sherryvaikutteet ovat nyt enemmänkin punaista makeaa viinisyyttä. Tosin hyvin integroituneena.

The Balvenie Tun 1509, 47,1% (batch #1) maisteltiin neljäntenä viskinä. Tämä uutukainen korvasi yhdeksän erää julkaistun Tun 1401:n vuonna 2014. Nuorimmat viskit tässä 8000 litraa vetävässä naittosammiossa ovat 21-vuotiaita ja suurin osa viskistä on tislattu 70- ja 80-luvulla. Tässä vattauksessa on yhteensä 42 tynnyriä ja vanhin viski taisi olla jopa yli 40-vuotiasta. Harmi kun hinnat näillä pulloilla liikkuu muutamissa sadoissa. Tämän tuoksu oli alkunelikosta paras. Mausta löytyi jo muutakin kuin hunajaa, maltaita ja viiniä. Nyt saatiin jo kanervaa, herukkaa ja kukkaisuutta.

Vaikka edellinen Tun 1509 olikin jo hieman poikkeavampi perusrangesta, varsinaisiin harvinaisuuksiin päästiin korkkaamalla The Balvenie 1974/2000 25yo Single Barrel (#10145), 46,9%. Tämä oli Davidin lempitynnyrityylissä (ex-bourbontynnyri) kypsytetty 25:n vuoden ikäinen yhden tynnyrin tuotos. Melko harvinaista tavaraa. Ennen tätä olin maistanut vain yhden (linkki julkaisun lopussa) vuosikerta-Balvenien. Tämä oli jo hyvin poikkeava edellisistä, vaikka samaakin löytyi – vaniljaisempi, syvempi ja voimakkaampi. Hieno vaniljainen tammisuus.

Viskipäivän osaltani päätti harvinainen The Balvenie 40yo 48,5% (batch 5). Tähän viidenteen erään kyseistä 40-vuotiasta viskiä on kerätty kolme ex-bourbontynnyriä ja kolme sherrybuttia, jotka David Stewart on valinnut. Vahvoja sherryisiä vaikutteita, jossa suklaa ja marjaisuus hienosti sovussa. Hemmetin hyvä viski. Salissa nohevin pääsi korkkaamaan pullon auki ja sai itselleen "skidisti" isomman annoksen. Lucky him.

Tastingin jälkeen oli muutamia yleisökysymyksiä ja vapaata seurustelua samalla kahvitellessa. Tarjoilut oli kohdillaan, kun kahvittelun kera sai myös lohileipää. Harmi kun itse jouduin poistumaan hieman nopeammin ja seurusteluaika jäi hyvin lyhyeksi. Tämä oli kuitenkin todellä hieno tasting, kiitos siitä Davidille ja järjestäjille. Tapahtumassa kirjatut nootit tässä vielä sellaisenaan:

The Balvenie 12yo DoubleWood, 40% 

Tuoksu maltainen, hieman kirpeän hedelmäinen ja hunajainen.
Maku on pehmeän hunajamaltainen ja miedosti kukkainen. Sherrystä tulee maitosuklaata ja kuivattuja hedelmiä. Mausteinen. Pitkästä aikaa maisto ja on aika mukava. Kermaisen pehmeä.

The Balvenie 17yo DoubleWood, 43%

Tuoksussa selvä oloroso-sherryn vivahde – kuiva ja hyvin miedosti kuminen. Hedelmäisyys kypsempää ja kirpeämpää kuin 12-vuotiaassa. Hiukan pistävää maltaisuutta.
Maku on kirpeämmän hedelmäisempi ja tanniinisempi kuin 12-vuotiaassa. Toffeeta, kermakaramellia ja maltaisuutta. Mieto saippuaisuus. Pistävämpi ja voimakkaampi kuin 12yo.

The Balvenie 21yo PortWood 40%

Tuoksu samankaltainen kuin 17yo, mutta oloroson kuivuus vaihtunut makeampaan viinisyyteen. Portviini on kuitenkin aika hillittyä. Hunajainen maltaisuus on tässäkin esillä.
Maussa alkuun 12-vuotiaan kaltaista kermaista pehmeyttä, jossa nyt myös miedosti punaista viinisyyttä. Jälkimaussa tulee portviinille ominaista hapanta marjaisuutta ja suuta nipistävää tuntua (tanniiinit?).

The Balvenie Tun 1509, 47,1% (batch #1)

Tuoksussa harpataan astetta syvempään. Maltaisuus ei ole nyt niin esillä, vaan tilalla on kanervaa, tummaa sherryä, karamellisuutta ja miedosti mokkaa. Alkunelikosta paras tuoksu.
Maussa on kuivaa hedelmäisyyttä, kanervaa ja kukkaisuutta. Etenkin jälkimausta tulee mieleen japsiviskien kukkaisuus. Voimakkaampi makuprofiili kuin edellisissä.

The Balvenie 1974/2000 25yo Single Barrel (#10145), 46,9%

Tuoksu on erilainen muista. Herukkaisuutta ja kanervaista syvyyttä. Tietynlaista karkkisuutta ja kukkaisuutta. Kilpailee edellisen kanssa parhaasta tuoksusta.
Maussa raikkaampaa hedelmäisyyttä ja kukkaisuutta. Aavistus ruohoista maltaisuutta. Tammen vaikutus tuntuu toimivan ja tuo "vanhaa" vaniljaisuutta. Kevyt herukkaisuus. Myös voimakkaampi kuin kolme ensimmäistä.

The Balvenie 40yo 48,5% (batch 5)

Tuoksussa syvää tummaa ja hedelmäistä sherryisyyttä. Vahvaa tummaa hunajaa ja nätisti tammisuutta. Punaviinimarjaa ja herukanlehteä. Kompleksinen tuoksu.
Maussa tulee samoja elementtejä. Iän tuntee ja maistaa. Syvä kompleksisuus jossa upea tammen ja sherryn liitto. Punaista hunajaista marjaisuutta ja maitosuklaata. Pehmeä ja voimakas samaan aikaan. Kyynel kuinka hyvää. Yllättävän raikas ikäisekseen.

Laitoin nämäkin paremmuusjärjestykseen:

1. The Balvenie 40yo *****

2. The Balvenie Tun 1509 ****

3. The Balvenie 1974/2000 ****

4. The Balvenie 21yo PortWood ****

5. The Balvenie 12yo DoubleWood ***

6. The Balvenie 17yo DoubleWood ***

Tsekkaa myös joulukuussa 2013 maistetut kuusi Balvenieta, joissa mukana 1978 Vintage ja 30yo.