Muistio Silja Line m/s Silja Symphony Tukholma 1/2017

Ja taas mentiin. Kirjattakoon viski- ja olutlogiin uusimmat "trendit" laivalta ja Systembolagetista. Viime reissustahan ei ole kulunut kuin kuukauden päivät (raportti), mutta nyt laivana oli kilpailevan yhtiön, tähän asti paremman valikoiman omannut, Silja Line Symphony. Tällä laivalla tuli viimeksi käytyä elokuussa 2015, jolta löytyy matkaraporttia täältä.

Nyt ilman edellistä raportin kertauslukua muistelisin, että olen jo viimeksi valitellut valikoiman pienoista alasajoa. Laivahan koki uudistuksen myymälöiden ja ravintoloiden osalta joskus vuonna 2014, mutta tällöin ei oltu pubiin koskettu. No nyt sekin oltiin menty pilaamaan. P*rk*le.

Old Port Pub oli saanut täysrempasta turpaan ja valikoimana oli nyt vähän ja tylsiä viskejä. Uudistuksesta huolimatta ollaan paremmalla tasolla kuin esim viimereissun viikkarilla, mutta kyllä tuo on kaukana siitä mitä se joskus aikoinaan oli. Alla myöhempänä hintatasoa listojen muodossa, josta löytyy oluet ja viskit listattuna. Koko reissun aikana en naukannut kuin Knob Kreek ruisviskiä, joka oli hyvin hinnoiteltu ja mukavan maukasta. Tämä löytyi myös 31€ hintaan laivamymälästä.

Oluiden puolella ollaan vielä sellaisella ok tasolla, kaappeja löytyy suunnilleen kolme kappaletta, joissa edustettuna belgiä, jenkkiä, brittiä, sakemannia ja virolaista. Siis kyllähän noista toki löytää maistettavaa, mutta ne hanat loistaa edelleen poissaolollaan. Laiva ei tietty sit ole sellainen paikka jossa ne menisi kaupan, ilmeisesti. Kokonaisuudessaan baari oli ihan ok muuten, mutta valikoimissa oltiin menty alas päin, edelleen.

Laivamyymälän tuotteet olivat aika lailla samalla tasolla kuin viimeksikin. Joitain erikoisempia löytyi vitriineistä ja muutamia uusimpia tax-free -tuotteita. Vähemmän indietavaraa kuin viikkarilla. Määrällisesti melko samalla tasolla kuitenkin. Kuvat kertonee valikoimista tarkemmin. Melkein ostin Lagavulinin 25yo, mutta tonnin hinnalla jätin sen tällä kertaa hyllyyn ;) Oluissa Viking Linen myymälät ovat reilusti edellä. Tältä laivalta ei tahdo löytyä oikein mitään varteenotettavaa mukaan ja osassa jälleen se päiväysongelma.

Ruotsissa jälleen ne kaksi Systembolagetia, Drottninggatan 22 ja Norrlandsgatan 3. Toiseen olin tehnyt etukäteistilauksen – ja onneksi näin, sillä nyt tällä hetkellä hyllyt olivat jokseenkin tyhjillään mielenkiintoisista tuotteista. Viskihyllyillä oli pari mielenkiintoista tuotetta, Springbank 16yo Local Barley, Macallan 18yo sherry ja Systembolagetille pullotettu Old Pulteney olisivat kiinnostaneet, mutta liian kalliita nykyhintoja ja lisäksi ensimaistosa Local Barley ei vakuuttanut.

Systembolagetin vitriiniä

kotiinkantamiset oluista

Muutama viini kotiin

Näin siis taas kävi, että viskeittä tultiin kotiin, mutta ei sentäs tyhjin käsin. Repullinen olutta ja tällä kertaa muutama pienempi pullo viiniä ruoan seuraksi tuli napattua Systembolagetista. Tuolla sai hyviä Amaroneja sopuhintaan, eikä tarvi ostaa isossa pullokoossa. Ja alla vielä ne hintalistat laivalta.

Muistio Viking Line M/S Mariella ja Tukholma 3.12.2016

Muistiinpanoksi kirjaa tällä kertaa Viking Linen M/S Mariellan reissun ja kohteena tuttu Tukholma. Edellisten muistiinpanojen mukaan kävin tällä laivalla tammikuussa 2015, eli lähes kaksi vuotta sitten. En katsonut muistiinpanoja vasta kuin nyt ja ainakin seuraava lause pitää edelleen kutinsa: "tämän laivan pubi on aivan perseestä. Muutama parempi olut ja naurettava viskivalikoima. Meni tovi aikaa etsiessä koko baaria, kunnes tajusin sen olevan kyseinen, ennemminkin drinkkibaarilta näyttävä lafka". 

Se tosiaan on surkea hämyinen ja haiseva paikka, edelleen. Oluita löytyi muutama hyväkin, mutta ei niitä sinne "pubiin" viitsi jäädä nauttimaan. Viskivalikoima oli niin surkea, etten yhtäkään viskiä viitsinyt tuolta ostaa. Viinibaarista löytyi Woodford Reserveä, jota muutamat naukut tuli nautittua. Menettelee perusbourbonina, varsinkin kun muuta ei ole tarjolla. Hieman pistävää se tosin on. Oluista tuli juotua Lagunitas IPAa, joka muuten on aika kiva ja hyvin juotavissa oleva IPA. Myös Fullersin ESB eksyi lasiin. Hanavalikoima oli umpisurkea, niitä ei ollut paineita maistaa.

Ns. Tax-Free -myymälä oli sellaista perussettiä, muutama ihmeellisempi pullote eksynyt joukkoon. Samat NASsithan siellä oli kuin muillakin paateilla, mutta lisänä pari viikkaripullotetta ja pari ruotsipullotetta. Ei tarvinnut yhtään pulloa kotia kantaa. Vitriinissä oli pari pulloa, joiden hinta huiteli satasista ylös päin. Lisäksi oli maisteluvitriini, jossa kymmenisen pulloa maistettavana. Oluille löytyi yksi hyllykkä, jossa muuten ihan ok oluitakin, mutta useat olivat parasta ennen nyt.

Systembolagetin hyllyiltä löytyi niitä hyviä ja mielenkiintoisia oluita. Etukäteen olin tilannut noudettavaksi Boulevard Smokestack Seriesin Saison-Brettan, jota olen himoinnut jo pitkän tovin. Näiden lisäksi hyllyiltä löytyi riittävästi uutta ja vanhaa tuttua, joista sai helposti repun täyteen. Kympillä isolta pullolta lähti myös pari upeaksi todettua Rodenbachin Alexanderia. Kahdessa myymälässä poikkesin, Drottninggatan 22 ja Norrlandsgatan 3, joka on entinen NK-Systembolaget.

Tämä nykyinen Tukholman lippulaivamyymälä on kyllä vajonnut alas päin. Oluita on, mutta tuntuu ettei enää niin paljoa kuin aiemmin naapurimyymälässä. Nykyään tukeudutaan nettimyyntiin, joka toisaalta on ymmärrettävää, mutta sitten turistietsiskelijöille ei ole niin hyvät tarjoiltavat. Noh, kyllähän tuolta mukaansa muutamat otti.

kotiintuomiset

Muistio Baltic Princessiltä 10.7.2016

Otsikon mukaan lyhyt muistio kyseisen laivan tarjonnasta. Tällä kertaa saa jäädä lähes kuvamuistioksi, sillä oli huonoimpia valikoimia mitä laivoilla olen törmännyt. Paatti seilaa Turku-Ahvenanmaa-Tukholma väliä ja itse tulin kyseisellä paatilla takaisin Ahvenanmaan lomalta. 

Laivan myymälätarjonta oli melko tylsää settiä. Ainakin tylsempi kuin Viking Linen Amorellan ja Gracen valikoimat. Lisäksi tuntui osalla pulloista olevan järkyttävä hinta (esim. Caol Ila 25yo yli 200€). Tuttuja joka paikan NAS-Highland Parkeja, muutamat kalliit vitriiniviskit ja läjä tylsiä ikämerkittyjä. No kyllähän noitakin joisi, jos ei parempia ja mielenkiintoisempia olisi tarjolla, mutta ei ylittynyt oma ostokynnys tällä kertaa. 

Ainoa mitä harkitsin vakavasti oli Balvenien 21yo Madeira Cask, joka oli 119€ hintainen. Tästä pyydetään muistaakseni lähelle 200€ internetin kaupoissa. MAistettuani tuotteen jäi se kuitenkin hyllyyn. Ei huono, mutta ei jotenkin tällä kertaa noussut ostokynnyksen ohi. Alkaa olla sen verta paljon hyviä viskejä kaapeissa, että kynnys "ihan hyvän" viskin ostoon on kasvanut. 

Olutpuolella valikoima oli perushuono. Sitä mitä se on ollut joskus 1-2 vuotta sitten. Nyt hyllyillä oli siis vain muutama hassu perusbulkista poikkeava, pääsääntöisesti virolaisen panimon olut. Odotin enemmän. Viikkarilla on menty paljon pidemmälle laatuoluiden tarjonnassa. 

Erilaisia bulkkiolutlavoja oli kyllä pilvin pimein ja sitähän ne ihmiset pääsääntöisesti sieltä roudaakin. Näin kuitenkin monia ihmisiä jotka olivat kiinnostuneita pienpanimoiden oluista. Osa raahasi myös Olvin IPA-laatikoita tutuilla kaljakärryillä. 

Pubin puolella oli muutama maisteltava, mutta siitäkin jäi hieman pettynyt olo. Jotenkin perustylsää tavaraa ja hanaoluet loisti taas poissaolollaan. Kokeilin tasan yhtä olutta valikoimasta, Saison d'Etre, Stockholm Brewingiltä (5%). Tämä oli peruskiva saison, joka menee luokkaa "ei kikkailuja, ja ihan kiva saison". Ei tarjonnut mitään mieleenpainuvaa elämystä, vaan ihan sitä kuivaa belgihiivaisuutta nipistävällä mausteisuudella. Ehkä aavistuksen kuivempi kuin monet vastaavat. Muutamia oluita sai ostaa sixpäckeissä mukaan, mutta en löytänyt mitään mielenkiintoista roudattavaa. 

Viskien osalta pubissa oli alle kourallinen mielenkiintoisia itselleni. Niistä paria maistoinkin, joista Balvenien maistelunootit uutena tuttavuutena kirjasin ylös arvioineen. Kuvista ja listoilta voi bongata tarjontaa. 

The Balvenie 21yo Madeira Cask, 40%

Tuoksu hyvin makean maltainen, viljapölyinen ja makean viininen. Rypälemäistä hedelmäisyyttä ja rusinalikööriä. Ei mitenkään erityinen, makean maltainen ja rypäleinen.

Maku on odotetusti pehmeä kuin puudeli. Onneksi ei niin viininen ja makea kuin tuoksulta odotti. Alussa Balvenien tyypillistä maltaisuutta ja hunajaa. Miedosti pistävyyttä, mutta ei mene saippuaiseksi. Jälkimakuun mennessä kahvisuutta, paahdettua rypäleisyyttä ja poltettua sokeria. Maltaisuus on tässä melko mukavan oloista. Jää ihan hyväksi, ei hintansa väärti.

Muistio Viking Grace ja Amorella 29.6.2016

Muistio päiväristeilyltä Turku–Ahvenanmaa–Turku reitiltä. Kävin muutama päivä sitten piknikristeilyllä Helsingistä M/S Gabriellalla, mutta kattaus oli laivalla niin tylsä viskien ja oluiden osalta, etten edes viitsinyt kirjoitella mitään muistiota itselleni. Reilu kuuden tunnin risteilyltä ei tarttunut yhtäkään viskiä / olutta mukaan. 

Nyt Turusta tehdyllä vastaavanlaisella risteilyllä asia oli kuitenkin toista luokkaa, joten pieni muistiokin on paikallaan. Lähdin Turusta M/S Amorellalla Ahvenanmaalle jolloin tietty laivan valikoima tuli koluttua läpi niin tax-freen kuin pubien osalta. Oikeastaan pubiosuus jäi tällä kertaa hyvinkin vaisuksi, koska lapset oli mukana, aikaa vähän ja autolla piti vielä ajella samana iltana takaisin Espooseen. 

Amorellan pubi oli sellainen kohtalainen plus -luokkaa. Muutama perusviski ja tyydyttävä valikoima olutta. Hanaoluisiin voitaisiin panostaa enemmän, nyt ainoa maistamisen arvoinen (ja oikeastaan ylipäänsä naukkaamisen arvoinen) oli Stallhagen Saison. Lapparia ja muuta bulkkia loput. Viskejä ei erityisemmin löytynyt maisteltavaksi, mitä nyt ne perus laivamyymälän ikämerkinnättömät. Ihan muutama parempikin löytyi, jotka ei nyt tosin jäänyt mieleen. 

Maistoin ainoana baariviskinä Hakushun 18yo, jonka maistosta olikin jo aikaa. Sehän maistui hyvältä, laadukkaalta ja rauhallisen tammiselta japsilta, jossa siis ne kukat, hedelmät ja lisäksi Hakushun hyvin mieto turveripaus. Tämä oli myynnissä myymäläpuolella 159€ hintaan. Ei poltellut lainkaan, sillä kaapista löytyy jo pullo kyseistä japanilaista. 

Tax-freessä maistoin myös hyllyiltä löytynyttä Glenfaclas Family Casks 2004/2015 Cask #1621, 63,4% (for Viking Line), joka oli tiukkaa tiukempi sherrylääkemonsteri. Sherryisyys oli hyvää ei-kumista makeampaa olorosotyyppistä sherryisyyttä, jonka mukana reipas lääkemäisyys ja yrttisyys. Vesilisällä sain maun huonommaksi, joten tällä kertaa pullo jäi hyllyyn 97,7€ hinnalla. 

Muutoin olisin varmaan tuota voinut ostaakkin, mutta tällä kertaa haaviin tarttui jenkkiviskiä – Colonel E.H. Taylor Single Barrel 50% 98€ hinnalla oli ohittamaton, koska olin suunnitellut tuon ostamista jo monta kertaa aiemmin (jopa hieman kalliimmalla), Vierellä ollut Small Batch jäi kuitenkin hyllyyn, vaikka pitkään mietin senkin ostamista. Ajattelin pidättäytyä kuitenkin paluumatkan Grace-ostoja varten. 

Amorellan jenkkejä

Laivamyymälän valikoima ei ollut mitenkään erityinen, mutta hieman piristävämpi näky Silja Linen laivojen hyllyihin tottuneelle. Muutamia IB-pullotteita, Vikin Line -pullotteita ja jopa ikämerkittyjä uutuuksia. jenkkiviskeihinkin oltiinpanostettu kolme kertaa enemmän kuin monilla muilla paateilla – nyt hyllystä löytyi jopa muutama ostettavakin erikoisuus. Balcones ja Buffalo Tracen Taylorit oli mukava törmäys. 

Lasivitriinissä oli tuttuun tapaan kallista, vaikka hinnat toki kilpailevatkin ulkomaanmarkkinoiden kanssa. Olutpuolelta ei myymälästä tarttunut mitään. Ei ainakaan osunut silmiini mitään eiryisen houkuttelevaa. Valikoimaa löytyi, mutta jätin hyllyyn. Kuvista ehkä saa bongattua jotakin valikoimassa olleita viskejä ja oluita. 

Paluumatkalla Ahvenanmaalta Viking Grace tarjoili laivamyymälän olutpuolella jo runsaasti valikoimaa, varsinkin kun vertaa mitä valikoima on myymäläpuolella taannoin ollut. Nyt tax-freetä koristeli useampikin hylly valinnanvaraa ja osassa ihan kohtalainen hintalappukin. En tuolta jaksanut kuitenkaan olutta lähteä raahaamaan, vaikka pari-kolme pulloa ostoskoriin päätyikin. 

Sen sijaan viskipulloon piti tälläkin laivalla tarttua, koska Eversti E.H. Taylor Single Barrel Bourbon sai kaverikseen E.H. Taylor Straight Rye viskin. Tämäkin lähti 98€ hinnalla. Gracen viskivalikoima sisälsi lähes samat kuin Amorella, mutta valikoima oli vielä laajempi. Enemmän IB-pulloja, enemmän kalliita vitriinipulloja ja enemmän kaikkea. Masiteltaviakin viskejä oli tarjolla, mutta ne olivat mielestäni hemmetin tylsiä (perus NAS-valikoima) ja lisäksi lähistöllä ei ollut ketään keneltä pyytää maistiaisia. Everstin lisäksi tartuin myös pulloon Niepoortin Colheita 2000 portviiniipulloon. 

Baaripuolella oluttarjonta oli myös sellaista ok+, mutta sama tarina hanaoluen puolella. Siis ainoa varteenotettava oli Stallhagen Saison. Vähän pelisilmää kiitos. Onneksi pullopuolelta löytyi kohtalaisesti tarjontaa, vaikka päivämäärät oli taas mitö oli. Ensimmäinen valinta oli Sierra Nevada Pale Ale ja se oli lähes juomakelvotonta. Enpä taaskaan huomannut tarkistaa päivämääriä ennen lasiin kaatoa. Tunkkaista, voihappoista ja väljää. 

Korjasin asian Sierra Nevadan Kellerweissellä (4,8%), joka onneksi oli täydellisessä iskussa. Oikein maukasd ja raikas, kunnon hefehiivalla. Purkkaa, neilikkaa, banaania ja ripaus mäntyistä humalaakin. Tämä oli niin jepa, että piti ostaa six pack baarista kotiin 13,2€ hintaan. Kyllä, baarista sai ostaa olutta kotia. Minimimäärä oli kuusi pulloa, mutta toki laatikonkin sai ostaa. Kuvasta voit bongata kilpailukykyiset hinnatkin.