Muistio Viking Line M/S Mariella ja Tukholma 3.12.2016

Muistiinpanoksi kirjaa tällä kertaa Viking Linen M/S Mariellan reissun ja kohteena tuttu Tukholma. Edellisten muistiinpanojen mukaan kävin tällä laivalla tammikuussa 2015, eli lähes kaksi vuotta sitten. En katsonut muistiinpanoja vasta kuin nyt ja ainakin seuraava lause pitää edelleen kutinsa: "tämän laivan pubi on aivan perseestä. Muutama parempi olut ja naurettava viskivalikoima. Meni tovi aikaa etsiessä koko baaria, kunnes tajusin sen olevan kyseinen, ennemminkin drinkkibaarilta näyttävä lafka". 

Se tosiaan on surkea hämyinen ja haiseva paikka, edelleen. Oluita löytyi muutama hyväkin, mutta ei niitä sinne "pubiin" viitsi jäädä nauttimaan. Viskivalikoima oli niin surkea, etten yhtäkään viskiä viitsinyt tuolta ostaa. Viinibaarista löytyi Woodford Reserveä, jota muutamat naukut tuli nautittua. Menettelee perusbourbonina, varsinkin kun muuta ei ole tarjolla. Hieman pistävää se tosin on. Oluista tuli juotua Lagunitas IPAa, joka muuten on aika kiva ja hyvin juotavissa oleva IPA. Myös Fullersin ESB eksyi lasiin. Hanavalikoima oli umpisurkea, niitä ei ollut paineita maistaa.

Ns. Tax-Free -myymälä oli sellaista perussettiä, muutama ihmeellisempi pullote eksynyt joukkoon. Samat NASsithan siellä oli kuin muillakin paateilla, mutta lisänä pari viikkaripullotetta ja pari ruotsipullotetta. Ei tarvinnut yhtään pulloa kotia kantaa. Vitriinissä oli pari pulloa, joiden hinta huiteli satasista ylös päin. Lisäksi oli maisteluvitriini, jossa kymmenisen pulloa maistettavana. Oluille löytyi yksi hyllykkä, jossa muuten ihan ok oluitakin, mutta useat olivat parasta ennen nyt.

Systembolagetin hyllyiltä löytyi niitä hyviä ja mielenkiintoisia oluita. Etukäteen olin tilannut noudettavaksi Boulevard Smokestack Seriesin Saison-Brettan, jota olen himoinnut jo pitkän tovin. Näiden lisäksi hyllyiltä löytyi riittävästi uutta ja vanhaa tuttua, joista sai helposti repun täyteen. Kympillä isolta pullolta lähti myös pari upeaksi todettua Rodenbachin Alexanderia. Kahdessa myymälässä poikkesin, Drottninggatan 22 ja Norrlandsgatan 3, joka on entinen NK-Systembolaget.

Tämä nykyinen Tukholman lippulaivamyymälä on kyllä vajonnut alas päin. Oluita on, mutta tuntuu ettei enää niin paljoa kuin aiemmin naapurimyymälässä. Nykyään tukeudutaan nettimyyntiin, joka toisaalta on ymmärrettävää, mutta sitten turistietsiskelijöille ei ole niin hyvät tarjoiltavat. Noh, kyllähän tuolta mukaansa muutamat otti.

kotiintuomiset

Muistio Viking Grace ja Amorella 29.6.2016

Muistio päiväristeilyltä Turku–Ahvenanmaa–Turku reitiltä. Kävin muutama päivä sitten piknikristeilyllä Helsingistä M/S Gabriellalla, mutta kattaus oli laivalla niin tylsä viskien ja oluiden osalta, etten edes viitsinyt kirjoitella mitään muistiota itselleni. Reilu kuuden tunnin risteilyltä ei tarttunut yhtäkään viskiä / olutta mukaan. 

Nyt Turusta tehdyllä vastaavanlaisella risteilyllä asia oli kuitenkin toista luokkaa, joten pieni muistiokin on paikallaan. Lähdin Turusta M/S Amorellalla Ahvenanmaalle jolloin tietty laivan valikoima tuli koluttua läpi niin tax-freen kuin pubien osalta. Oikeastaan pubiosuus jäi tällä kertaa hyvinkin vaisuksi, koska lapset oli mukana, aikaa vähän ja autolla piti vielä ajella samana iltana takaisin Espooseen. 

Amorellan pubi oli sellainen kohtalainen plus -luokkaa. Muutama perusviski ja tyydyttävä valikoima olutta. Hanaoluisiin voitaisiin panostaa enemmän, nyt ainoa maistamisen arvoinen (ja oikeastaan ylipäänsä naukkaamisen arvoinen) oli Stallhagen Saison. Lapparia ja muuta bulkkia loput. Viskejä ei erityisemmin löytynyt maisteltavaksi, mitä nyt ne perus laivamyymälän ikämerkinnättömät. Ihan muutama parempikin löytyi, jotka ei nyt tosin jäänyt mieleen. 

Maistoin ainoana baariviskinä Hakushun 18yo, jonka maistosta olikin jo aikaa. Sehän maistui hyvältä, laadukkaalta ja rauhallisen tammiselta japsilta, jossa siis ne kukat, hedelmät ja lisäksi Hakushun hyvin mieto turveripaus. Tämä oli myynnissä myymäläpuolella 159€ hintaan. Ei poltellut lainkaan, sillä kaapista löytyy jo pullo kyseistä japanilaista. 

Tax-freessä maistoin myös hyllyiltä löytynyttä Glenfaclas Family Casks 2004/2015 Cask #1621, 63,4% (for Viking Line), joka oli tiukkaa tiukempi sherrylääkemonsteri. Sherryisyys oli hyvää ei-kumista makeampaa olorosotyyppistä sherryisyyttä, jonka mukana reipas lääkemäisyys ja yrttisyys. Vesilisällä sain maun huonommaksi, joten tällä kertaa pullo jäi hyllyyn 97,7€ hinnalla. 

Muutoin olisin varmaan tuota voinut ostaakkin, mutta tällä kertaa haaviin tarttui jenkkiviskiä – Colonel E.H. Taylor Single Barrel 50% 98€ hinnalla oli ohittamaton, koska olin suunnitellut tuon ostamista jo monta kertaa aiemmin (jopa hieman kalliimmalla), Vierellä ollut Small Batch jäi kuitenkin hyllyyn, vaikka pitkään mietin senkin ostamista. Ajattelin pidättäytyä kuitenkin paluumatkan Grace-ostoja varten. 

Amorellan jenkkejä

Laivamyymälän valikoima ei ollut mitenkään erityinen, mutta hieman piristävämpi näky Silja Linen laivojen hyllyihin tottuneelle. Muutamia IB-pullotteita, Vikin Line -pullotteita ja jopa ikämerkittyjä uutuuksia. jenkkiviskeihinkin oltiinpanostettu kolme kertaa enemmän kuin monilla muilla paateilla – nyt hyllystä löytyi jopa muutama ostettavakin erikoisuus. Balcones ja Buffalo Tracen Taylorit oli mukava törmäys. 

Lasivitriinissä oli tuttuun tapaan kallista, vaikka hinnat toki kilpailevatkin ulkomaanmarkkinoiden kanssa. Olutpuolelta ei myymälästä tarttunut mitään. Ei ainakaan osunut silmiini mitään eiryisen houkuttelevaa. Valikoimaa löytyi, mutta jätin hyllyyn. Kuvista ehkä saa bongattua jotakin valikoimassa olleita viskejä ja oluita. 

Paluumatkalla Ahvenanmaalta Viking Grace tarjoili laivamyymälän olutpuolella jo runsaasti valikoimaa, varsinkin kun vertaa mitä valikoima on myymäläpuolella taannoin ollut. Nyt tax-freetä koristeli useampikin hylly valinnanvaraa ja osassa ihan kohtalainen hintalappukin. En tuolta jaksanut kuitenkaan olutta lähteä raahaamaan, vaikka pari-kolme pulloa ostoskoriin päätyikin. 

Sen sijaan viskipulloon piti tälläkin laivalla tarttua, koska Eversti E.H. Taylor Single Barrel Bourbon sai kaverikseen E.H. Taylor Straight Rye viskin. Tämäkin lähti 98€ hinnalla. Gracen viskivalikoima sisälsi lähes samat kuin Amorella, mutta valikoima oli vielä laajempi. Enemmän IB-pulloja, enemmän kalliita vitriinipulloja ja enemmän kaikkea. Masiteltaviakin viskejä oli tarjolla, mutta ne olivat mielestäni hemmetin tylsiä (perus NAS-valikoima) ja lisäksi lähistöllä ei ollut ketään keneltä pyytää maistiaisia. Everstin lisäksi tartuin myös pulloon Niepoortin Colheita 2000 portviiniipulloon. 

Baaripuolella oluttarjonta oli myös sellaista ok+, mutta sama tarina hanaoluen puolella. Siis ainoa varteenotettava oli Stallhagen Saison. Vähän pelisilmää kiitos. Onneksi pullopuolelta löytyi kohtalaisesti tarjontaa, vaikka päivämäärät oli taas mitö oli. Ensimmäinen valinta oli Sierra Nevada Pale Ale ja se oli lähes juomakelvotonta. Enpä taaskaan huomannut tarkistaa päivämääriä ennen lasiin kaatoa. Tunkkaista, voihappoista ja väljää. 

Korjasin asian Sierra Nevadan Kellerweissellä (4,8%), joka onneksi oli täydellisessä iskussa. Oikein maukasd ja raikas, kunnon hefehiivalla. Purkkaa, neilikkaa, banaania ja ripaus mäntyistä humalaakin. Tämä oli niin jepa, että piti ostaa six pack baarista kotiin 13,2€ hintaan. Kyllä, baarista sai ostaa olutta kotia. Minimimäärä oli kuusi pulloa, mutta toki laatikonkin sai ostaa. Kuvasta voit bongata kilpailukykyiset hinnatkin. 

Pikaterveiset Viking Mariellalta

Toinen päivä edessä, mutta ajattelin kirjoitella muistiin jo koetut seikat. Ensinnäkin, haluan tulevaisuudessa muistaa, että tämän laivan pubi on aivan perseestä. Muutama parempi olut ja naurettava viskivalikoima. Meni tovi aikaa etsiessä koko baaria, kunnes tajusin sen olevan kyseinen, ennemminkin drinkkibaarilta näyttävä lafka.

Toisekseen, laiva on muutenkin jotenkin tylsän oloinen verrattuna Siljan Promenade laivoihin. Ei täällä viihdy. Piste Lagunitas IPAsta, muuta ei sitten oikein löytynytkään.

Tax-free myymälä on melko perus, mutta siitä voisi mainita pienet kehut - aivan peruspullojen lisäksi löytyy kuitenkin muutama erikoisempi ja kuolevaisille hinnoiteltu pullo. Mainitaan esim. Glengoyne 21yo hintaan 72€ ja Kilchomanin uusin travel retail-pullote, joka ikämerkitsemättömyydestä huolimatta kantaa ikämerkinnän takatekstissään (eli on ikämerkitty?). 49,90€ on mielestäni onnistunut hinnoittelu tuotteelle. Laivalta löytyi muutamat 20cl pullot: Glengoyne 21yo n. 39€, Old Pulteney 12yo (35cl) n. 22€, Glenfiddich select oak ja reserve oak n.20€, Ardbeg Ten (35cl) n. 20€ ja JW Blue Label n.40€. Muuta valikoimaa voi katsastaa muutamasta kuvasta jonka otin. 

Ruotsin puolelta Systembolagetista löytyi jo muutamia viikkoja sitten tilattu Bowmore Devils Casks batch II. Hintaan 70€ väitän tämänkin olevan hyvä ostos, varsinkin jos maku on ykkösbatchin kaltainen. Nyt kaapissa majailee molemmat batchit, keräilyn paikka? Ei sentään. Muita Systeemissä olleita viskejä ei lähtenyt mukaan, mutta Kilkerran Work in progress batch6 Bourbonkypsytetty oli kyllä lähellä n.50€ hintaan. Tällä kertaa sai kuitenkin jäädä hyllyyn.

Oluista pitävälle ei tule yllätyksenä, että Systembolaget on vuosia edellä Alkoa. Tälläkin kertaa mukaan tuli läjä oluita, muttei sentäs reppukaupalla. Hyväksi todettua saunaolutta, Tø Ol Garden of Edenia ja muutama muu saison. Lisäksi Fullers Imperial Stoutia, samoin Lervigin IS. Enemmänkin olisi mielenkiintoisia ollut, mutta kaapit on jo valmiiksi sen verta täynnä, että jätetään muutamalle tulevalle Alkon käsityöläispanimo-oluelle tilaa.

Thats it, kohti seraavaa iltaa.

Tuliasioluet....kuvassa yksi kutakin. 

Balvenien DoubleTriple, eli sixpack @ Cinderella

Viime raportissa kerroin pääpiirteittäin Cinderellan vierailun tunnelmista, mutta tarkoituksella jätin muutaman Balvenien pois, koska ajattelin näiden vaativan oman tilansa. Cinderellan viskibaarissa oli kohtalainen valikoima Balvenien viskejä ja vieläpä sellaisia useampi, jota en ole vielä maistanut. Jännä sinänsä, yksikään Balvenie ei vielä tähän mennessä ole vavisuttanut maata allani, mutta silti joka kerta kun nään uuden Balvenien mitä en ole maistanut, on pakko maistaa sitä. Miksiköhän? Myönnetään, että esim. pullot, etiketit ja pakkaus ovat minusta ensiluokkaisia ja houkuttelevia, joten voisiko sekin jo hieman harhauttaa? En tiedä, mutta onhan nämä yleensä olleen ihan hyviä, mutta monesti niistä on puuttunut se viimeinen silaus.

Balvenieltahan löytyy vaikka minkälaista erilaista tuunausta, on mm. Peated Cask, Caribbean Cask, Golden Cask, Roasted Malt, Sherry Oak, Port Wood, Islay Cask... jne, mutta siltikin minulle on ollut hieman vaikea päästä niiden vivahteisiin kiinni. Onhan se hyvä asia, että tislaamon tunnusmerkit löytyy sen viskeistä, mutta toisaalta onko järkeä ostaa muutama erilainen Balvenie kaappiin, jos kerta ei niistä löydä mitään eroa. No, ei tämä ihan niin yksinkertaista ole, kyllä niissä eroja on, mutta ehkä tämän tislaamon kohdalla minulla on ollut hieman hankaluuksia löytää niitä. Ja lisäksi, minusta monen mukana on tullut sitä palasaippuaa...

Riittää avautumiset, paraskin puhuja olen pullojen hankkimisen järkevyydestä, sillä tälläkin hetkellä kaapista löytyy ainakin neljä erilaista Balvenieta. Mutta se ulkonäkö... ;). Balveniella ei kovin huonosti ole viime aikoina mennyt, nimittäin pelkästään vuonna 2012 se myi 2,7 miljoonaa pulloa viskiä, eli enemmän kuin esim. Laphroaig. Vuodesta 2010 kasvua myyntimääriin on tullut 22%. Se on ihan hyvin se. Tänä vuonna, oli tarkoitus tislata 6,4 miljoonaa litraa alkoholia, joka olisi kaikkien aikojen ennätys tislaamolle. En tiedä toteutuiko, kuulemme varmaan siitä myöhemmin. Ei uskoisi, mutta suurin osa tislaamon käyttämistä tynnyreistä on bourbontynnyreitä (80%) ja vain loput n. 20% sherrytynnyreitä. Kuinkahan iso osa tästä 6,4 miljoonasta litrasta on DoubleWoodia?

Tätä kirjoittaessa lasissa majailee Cinderellallakin maisteltu Balvenie 17yo Peated Cask. Hieman tarkistutan miltä tuntuu näin kotona sama viski. Hieman voitaisiin tähän avata näitä viskejä ennen nootteja. Viskit kävi lasissa kolmen seteissä, eli maistelussa oli kolme viskiä samaan aikaan.

Asetelma ensimmäiselle kolmikolle

Ensimmäisen trion ensimmäinen viski oli 16yo Triple Cask. Tämä kuuluu sarjaan, joka lanseerattiin varta vasten ns. Duty free -markkinoille tänä keväänä (2013). Se olikin ensimmäinen kokonaan näille markkinoille suunnattu sarja Balvenielta. Sarjaan kuuluu 12yo, 16yo ja 25yo. Näistä olen nyt maistanut 25yo ja 16yo, eli vielä jää uupumaan 12yo. Viski on vatattu kolmesta eri tynnyrityypistä, first fill bourbon-, re-fill bourbon- ja sherry cask -tynnyreistä. Nokkela saattoi tämän arvata nimestäkin.

Toisena viskinä ensimmäisessä triossa oli lasissa 17yo Peated Cask. Sama siis kuin nyt kirjoitushetkellä. Eipä nootin tuosta miksikään muuttuneet, löysin jopa vähemmän savua/nokea, kuin alunperin. Vuonna 2001 Balvenie julkaisi ensimmäisen vuosittain lanseerattavan 17yo version. Tuolloin lanseerattu Balvenie 17yo Islay Cask oli viskiä, jota oli viimeistelty 6kk tynnyreissä, joissa aiemmin oli ollut Islayn viskiä. Myöhemmin Scotch Whisky Association päätti, ettei etiketeissä/paketeissa saa mainita tuotantoaluetta, jolla viskiä ei ole tuotettu.

Melkein kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2010, sai syntynsä tämä Peated Cask, joka kehitettiin niin, että tislaamomestari David Stewart kehitti ensin vahvasti turpeistetun Balvenien. Tähän Balvenieen turpeistettiin Balvenien omassa mallastamossa maltaat lähelle Islayn saarella toimivan Port Ellenin maltaiden turpeisuutta. Tämä raskaasti turpeistettu Balvenie tynnyröitiin tietyksi määräajaksi, jonka jälkeen tynnyrit tyhjennettiin ja niissä viimeisteltiin noin puolen vuoden ajan Balvenieta, jota oltiin kypsytetty ensin 17-vuoden ajan ex-bourbontynnyreissä. Tämän jälkeen nämä vahvasti tyrpeistetun Balvenien marinoimien tynnyreiden sisältö (jossa siis oli vain viimeistelty viskiä) sekoitettiin toiseen erään viskiä, jota oli myös kypsytetty 17 vuotta ex-bourbontynnyreissä, mutta viimeistely olikin tapahtunut new American oak -tynnyreissä 6kk. Ja näin lopulta saatiin tämä Balvenie 17yo Peated Cask. Tämä prosessi selittääkin sen, miksi viski on niin miedon turpeinen, sillä eihän siitä ole kuin 60% käynyt noin puolen vuoden ajan marinoiduissa tynnyreissä ja loput 40% tulee erästä, jota viimeisteltiin uudessa tammessa. Huomattavaa on, että tämä maistamani versio oli 48.7% versio, eli se on myös kylmäsuodattamaton. Tästä on (on ollut) saatavilla myös 43% versio.

Kolmantena viskinä ensimmäisessä satsissa oli Balvenien 30yo. Tämä viski on kypsytykseltään hieman perinteisempi, mutta iältään ylempää kastia. Thirty on sekoitus amerikkalaisissa tammitynnyreissä- ja sherrytynnyreissä kypsytettyä viskiä. Se lanseerattiin vuonna 2004 juhlistamaan David Stewartin 30-vuotis taivalta tislaamossa.

Ensimmäinen trio

The Balvenie 16yo Triple Cask, 40%

T: balvenien tunnusomaista hunajaista maltaisuutta. Maltaisuus on voimakasta, hieman pölyistä ja makean vivahteinen. Vihreää ja keltaista tuoretta omenaa, ripaus tammea ja pähkinää. 

M: pehmeän hunajainen ja maltainen. Hieman kukkaista saippuaa ja vaniljaa. Hunajainen ja jopa hieman pippurinen suutuntuma puuduttaa ja kihelmöi suuta. Aika perus kamaa. Hyvin tyypillinen Balvenie ja tästä puuttuu 25yo Triple Caskin syvyyttä ja tasapainoa. 

The Balvenie 17yo Peated Cask, 48,7%

T: Selkeä palaneen kuivan puun tuntu. Muutoin löytyy myös kukkaista ja hunajaista maltaisuutta hieman pölyisenä, miedosti pistävää saippuan kaltaista tuntua (joka kyllä peittyy hyvin ajan myötä) ja omenaa. Savu, tai pitemminkin noki peittyy tammen, maltaisuuden ja hedelmäisyyden alle. 

M: lämmittävää maltaisuutta, hunajaista makeutta ja pistävää teräväisyyttä. Noki tulee mukaan vasta alun jälkeen ja silloinkin hyvin maltillisena. Nämä Balveniet ovat kyllä niin läheisiä toisilleen, että on vaikea erottaa ne. Tässäkin aavistus kukkaista laventelia. Jälkimaussa jää pehmeä hunajaisuus, vaniljaisuus ja hieman öljyinen/vahamainen suutuntuma. Jälkimaku tekee tästä mielestäni keskivertoa Balvenieta paremman. Huomattavissa on uusien tammitynnyreiden käyttö makeana vaniljaisuutena. 

The Balvenie Thirty, 30yo, 47,3%

T: nyt tulee hunajan ja maltaan lisäksi jo vanhentaviakin komponentteja. Nahkaa, mokkaa ja viikunaa. Huomattavasti enemmän sherryvaikutteita. Syvempi kuin edelliset. Samaa kukkaisuuttakin on havaittavissa mietona. Tammea ja vaniljaa. Muskottipähkinää häivähdys. 

M: pehmeä alku ja hetimiten alkaa sherry tekeen tehtäviään. Mokkaista nahkaa ja vahamaista hunajaa. Suutuntuma on kuivempi kuin edellisissä. Pähkinää, vaniljaa, mehiläisvahaa, punaista viinimarjaa ja mallasta. Jälkumaku pitempi ja kuivempi. 

* * * * * * * * * *

Seuraavan trion viskeihin kuului Balvenien TUN 1401 batch 4 ja batch 7. Tämä suosittu viski sai alkunsa vuonna 2010. Tästä on meneillään jo yhdeksäs erä, joka kertoo myös suosiosta josta se nauttii. Tämä viimeisin erä oli USA:n markkinoille suunnattu, kuten erät 3 ja 6. Itse en näitä ole ennen tätä maistelua maistanut kuin yhtä, jonka erämerkintä taisi olla 5. Ensimmäinen erä vuonna 2010 oli saatavilla ainoastaan itse tislaamolta. Viski on vattaus mestari David Stewartin valikoimia tynnyreitä, joiden sisältö pumpataan varasto 24:ssä sijaitsevaan nyt jo kuuluisaan tammesta tehtyyn sammioon, jossa viskin annetaan sekoittua tietyn määräajan, yleensä noin 3kk.

Nämä batch 4 ja 7 ovat molemmat lanseerattu travel retail -markkinoille. Batch 4 julkaistiin kesällä 2012 ja se on vattaus seitsemästä ex-bourbon tynnyristä (vuosilta 1966, 1972, 1974, 1975, 1978, 1980 ja 1990) ja kolmesta sherrytynnyristä (vuosilta 1970, 1971 ja 1973). Tynnyrien numerot näkyy kuvissa. Tämän neljännen erän annettiin sekoittua neljä kuukautta ennen pullotusta ja pulloja siitä tuli 2500 kpl.
Batch 7 julkaistiin tammikuussa 2013 ja se on sekoitus yhdeksästä ex-bourbon tynnyristä ja kahdesta sherrytynnyristä (vuosikertoja ei tiedossa). Tynnyrien numerot nähtävillä kuvasta.

Batch 10 on suunniteltu julkistettavan maaliskuussa 2014 ja se tulee myös travel retail -markkinoille. On myös olemassa Tun 1858 jota on käytetty Taiwanin markkinoille lanseerattaviin pullotuksiin.
Voit tutustua batch 3:n vattaukseen tästä linkistä (YouTube).

Kolmas ja viimeinen Balvenie toisesta triosta oli vuosikertaviskiä vuodelta 1978. Balvenie lanseerasi ensimmäisen virallisen viskinsä vuonna 1973, joten kaukana alkutekiöistä ei olla. Viski on tislattu 11. maaliskuuta 1978, tynnyröity tynnyriin #2705 ja pullotettu 12. helmikuuta 2009. Tätä tynnyrivahvuista vuosikertaa saatiin vain 176 pulloa.

Toinen trio

The Balvenie TUN 1401 Batch 4, 50,4%

Batch 4

T: erikoinen vivahde aprikoosia ja appelsiini marmeladia, hieman kukkaista neilikkaa, viljaista hunajaa ja etenkin mehiläisvaha kynttilää. Oikein hyvä tuoksu. Pieni vivahde myös kermatoffeeta ja pähkinää. 

M: voimakas maltaisuus, pistävää pähkinää ja mehiläisvahaa. Jälkeen tulee pehmeää voitelevaa hunajaa ja mallastettua ohraa. Vaniljaa, viikunaa, tammea ja neilikkaa. Hyvä ja pitkä jälkimaku. 

The Balvenie TUN 1401 Batch 7, 49,2%

Batch 7

T: muistuttaa enemmän perus balvenieta, mutta hieman mausteisempi ja syvempi. Vaniljaa, viikunaa, taatelia ja hunajaa. Hieman mokkaista saippuaa. Maltaisuutta riittää. 

M: hieman kirpeämpi kuin edellinen TUN. Enemmän sitrusta ja hedelmäistä päärynää. Jälkimaussa mokkaa ja ripaus kaakaota ja taas sitä maltaista hunajaa. Hyvää, muttei niin hyvää kuin batch 4. 

The Balvenie Vintage Cask 1978, 53,4%

T: hentoa kaakaota ja aromista sikaria. Hunajaa, taatelia ja omenaa. Lisäksi vaniljaa, mokkaa, maltaisuutta ja vähäisin määrin kukkaisuutta. Maltaisuus tulee juvin esille ja myös vivahde lakritsia. 

M: vahva alku. Pippurista mallasta, hieman lääkemäistä kukkaisuutta, hunajaa, omenaa ja rommia. Kukkaisuus on rommitynniristä. Balvenie on tästäkin tunnistettavissa. Syvä ja pitkä. Ei kuitenkaan mikään tajunnan räjäyttävä, vaan keskivertoa parempi.

* * * * * * * * * *

Kaikista paistoi hyvin Balvenie läpi, joka on tietenkin ihan hyvä asia, mutta kaikki olivat sellaisia ihan hyviä lukuunottamatta 30yo, Tun1401 batch 4 ja 1978, jotka vetivät pisimmän korren, ollen täyteläisiä ja syviä makumaaialtaan. Nostan myös Peated Caskin esille, sillä siinä oli oikeastaan onnistuttu tuomaan molempien viimeistelyjen osia esiin, joskin hieman tasapainottomasti. Alkuun tuli vaimeaa turvetta ja lopussa uutta tammea. Muuta olivat aika keskierto suorittajia, ei pahoja, muttei myöskään elämyksiä.

David Stewart ja Tun1401

M/S Cinderellan vierailu Helsinki–Tallinna -reitillä

Pientä nostalgiaa tuli haettua Cinderellan vierailuretkeltä Helsinki-Tallinna-reitillä ennen joulua. Tämä oli yksi lapsuuteni hienoimmista paateista ja melkein muistankin neitsytristeilyn johonka pääsin perheeni mukana osallistumaan. KAikki oli tuolloin niin isoa ja hienoa ja mikä hienointa, uutuutta. Olihan tuolloin myös Finnjet ja muutama muu paatti, mutta tämä oli jotakin uutta ja speciaalia.

Viime kerrasta on varmaan jokunen 5-8 vuotta kun kyseisellä paatilla olen ollut. Tuon jälkeenhän laiva on kokenut kait muutamatkin remontit ja kunto kieltämättä oli ainakin päällipuolin aika siisti ja hyvä. Laivan myymälä oli kuitenkin erittäin suuri pettymys, vaikka etukäteen jo melkein tiesin tämän. Olin yhteydessä muutamaa viikkoa ennen laivamatkaa laivan myymäläpäällikköön ja kyselin viskivalikoimaa, joka reitille oltiin ottamassa.

Alkuun homma vaikutti oikein lupaavalta, sain jopa vaikuttaa toiveilla, mutta aika pian tuli ilmoitus, että verotuksellisista syistä valikoima tullee olemaan sama, kuin Viking XPRS:llä. Pyh ja pah. No toivoin silti hiljaa mielessäni, että jokunen mielenkiintoinen pullo oltaisiin jätetty valikoimaan, mutta ei. Todella suppea ja vieläpä hinnakaskin valikoima. Ei tuota kehdannut edes valokuvata muistoksi.

Pettymyksiä täynnä oli myös portviinien saralta. Laivan myymälä tarjosi muutamaa halvinta ja tylsintä portviiniä mitä markkinoilla oli saatavilla ja laivan "viinibaari' ei tehnyt tähän suurta poikkeusta. Melkeinpä en itse kehtaisi tuota edes viinibaariksi kutsua. Yhden portviinin tuolla baarissa sain kuitenkin nautittua ja piti vielä ostaa 8cl annoksena, kun ei herra osannut laskea 4cl annokselle hintaa...

Niepoort 20yo tawny port, 20%

T: vanhan marjaisa ja kaaramellinen. Pähkinäpuuta, hapanta rypälettä, hieman käyneitä hedelmiä ja vaahterasiirappia. Lämmetessä aromit hiukan pähkinäistyy ja voimistuu. Mukaan tulee mokkaa ja voita. 

M: vaahterasiirappinen ja butterscotch päällimmäisinä. Hilloista makeutta aprikoosin merkeissä, tammitynnyristä mausteisuutta (vaniljaa, muskottia, kookosta), mokkaa ja makeaa nahkaa. Jälkimaku miedon paahteista ja mantelista marjaisuutta. Karamellisoituja rypäleitä. Hyviä vivahteita ja iän tuomaa monipuolisuutta. Makeus on alkuun hallitsevaa, mutta päästää myös muut maut esille etenkin keskivaiheen jälkeen. Ei mikään kummoinen, paremman puutteessa ihan kelpo tavaraa ja muutamat hyvät vivahteetkin tästä löytyi. 

Laivan pubi oli myös aika surullinen tapaus. Oluista löytyi melkeinpä ne tylsimmät vaihtoehdon muutamaa poikkeusta luukunottamatta. Eipä siellä paljoa sitten viihtynytkään kuunnellessä kännisiä karaoke-esityksiä, vaan seikkailu jatkui kohti uusia pettymyksiä.

Pienten alkuseikkailujen jälkeen matka kohtasi laivan parhaalle annille. Viskibaari. Tässä baarissa oli tarjolla mukavan runsas, ehkä reilun 150 viskin valikoima ja mukava herra niitä tarjoilemassa. Tarjolla oli laidasta laitaan ja joitain erikoisempiakin pullotuksia oli tarjolla. Herra, jonka nimi on nyt kateissa, oli mukavaa juttuseuraa ja itsekin harrasti viskejä ahkerasti. Tämä kertoi omaavansa reilut 120 pullon kokoelman kotonansa ja harrastaneen viskejä parisen kymmentä vuotta. Suosikkeja oli kuulemma Port Ellenit ja Japsit.

Kaveri oli ollut töissä aiemmin Balveniella ja Glenfiddichillä. Ei tosin tullut tarkemmin kyseeksi, mitä oli siellä tehnyt. Islayllä ja muutoinkin skoteissa oli käynyt useaan kertaan ja tietotaitoakin löytyi aika lailla. Hän sanoi myös, että aika harvoin käy suomalaisia, jotka tietää jotakin viskeistä. Kaikki tilaa kuulemma aina Chivasia ja halpoja blendejä. Isoin osa matkaa kuluikin tiskillä jutustelemassa viskeistä ym. ja toki useampi viskikin tuli maisteltua. Tässä vaiheessa myönnettäköön, että muutama ilmainen maistiainenkin tuli nautittua, mutta arvosteluihin tämä ei vaikuta, koska tämä kaveri ei edustanut kyseisiä tuotteita.

Ennen maisteltujen viskien paljastamista mainitaan vielä yhdestä ahdistavasta asiasta. Baaritiskin kaveri mainitsi, että oli saanut myyntikiellon baaritiskien kokonaisille pulloille tultuaan tälle reitille. Pikkasen pisti vituttamaan. Hinnat oli nimittäin enemmän kuin kohdallaan. Tiskin alla oli paljon täysiä pulloja mitä normaalisti saa ostaa mukaan. Kaveri melkein minulle myikin pullon, mutta se kaatui siihen, että ei ollut mitään koodia kassalla johonka tuotteen olisi lyönyt. Ei siinä mitään, naama norsun vituille ja kohti uusia pettymyksiä.

Cinderellan viskibaari

Tähän väliin voikin listata muutamia maisteltuja viskejä. Ai niin, kaveri muuten kertoi hyviä uutisia. Ensi vuonna (kenties alkupuolella) on kuulemma Ardbegiltä tulossa uusi Alligatorin korvaaja. Tämä on ainakin itselleni hyvä uutinen, sillä omaan suuhun Alligator on ollut oikein passeli ja maukas viski.
Maisteltuihin viskeihin, alla olevien lisäksi, kuului ensimmäisen päivän Balvenien sixpack, mutta näistä kuudesta Balveniesta kirjoitan erikseen.  

Hanyu 1988/2007 Cask #9501, Japanese Oak Finish, 55,6% (Ichiro's Malt)
Alkuun bourbon hogshead, viimeistely Japanese oak (Mizunara), UCF ja värjäämätön.

T: oikein kukkainen ja hedelmäinen. Päärynää, luumua, omenaa, sitruunaa, ja maltaisuutta. Maitosuklaan vivahde ja muroa. Aika hyvä. Intensiivinen ja pitkä. 

M: tuju! Kirpeää hedelmää ja kukkaisuutta, hieman hedelmäistä purukumia, tunnistettavissa savua ja turvetta puhtaana, vähäisesti merisuolaa. Tämä oli yllättävän hyvä, etenkin tuoksu. Voisin ostaa, jos saisi.

Ichiro's Malt Hanyu 19yo

Hanyu 2000/2007, 3 of Spades Cask #7000, 57,9% (Ichiro's Malt)

Alkuun ex-bourbon hogshead, viimeistely new american oak, UCF ja värjäämätön.

T: suklaata, kaakaota ja kahvia. Myös toffeeta, rypälettä ja muskottia jauheena. Hieman merilevää. Nuorta maltaisuutta. Ei niin hyvä kuin edellinen. 

M: pippurinen ja terävä. Nuoruus ei kuitenkaan häiritse tuntumasta huolimatta. Mallasta, pehmeää päärynäistä toffeeta, kahvia ja pähkinää. Terävämpi ja nuorekkaampi kuin edellinen. Ei paha, muttei aivan niin hyvä kuin edellinen.

Ichiro's Malt Hanyu 3 of spades

Glenfarclas The Family Casks 1983/2012, Cask #43, 51%

refill hogshead, release IX, 1 of 273.

T: toffeinen ja lämmin, kermaista mallasta, maltillista vaniljaa. Kypsää uunipäärynää, tammitynnyriä ja hieman leipämäisyyttä. 

M: toffeeta, kuivaa luumua ja rusinaa, keltaisia kuivattuja hedelmiä, appelsiinia ja kaakaota. Lämpimät fiilingit päällimmäisenä. Pehmeä eikä yhtään hyökkäävä. Jälkimaussa jää kermatoffeeta ja mietoa tammipuuta. Aika selkeä ja puhdas toffeinen family cask. Ei niin hyvä kuin muutamat sherryiset, joita olen maistanut. 

Port Ellen 30yo, 1982/2012 Cask #1518, 50,1% (Chieftain's)

Hogshead, 1 of 308, UCF ja NC.

T: maltillista karamellista savuisuutta kuivana ja hiillostyyppisenä. Aika tasapainoinen ja rauhallinen nenätuntu. Alta paljastuu maltaista pölyä, vaniljaa ja tammitynnyriä. Tuoksu lupaa hyvää. 

M: hyvin pehmeä alku. Ruohoista ja hieman metallista. Kannabista?, märkä ruohoinen savu, punaisa marjaa ja yskänlääkettä. Suussa pyöriteltäessä löytyy lakritsia, lääkettä ja ruohoista kiiviä. Vihreä ja savuinen kokonaisuus. Ei parhaita elleneitä, mutta ihan kelpo nautiskeluviski. 

Seuraavana päivänä tuli maisteltua pieni Glenfiddich suora. 

Glenfiddich Rare Collection 1975, 34yo Cask #22000, 53,4%

T: hienoa ja hentoa mokkaa, vaniljaa ja tammea. Tummaa tuoretta luumua ja aavistus lääkemäisyyttä. Taustalla on sellaista hieman japanilaistyylistä kukkaisuutta. Hieman vetäytynyt tuoksu, mutta oikein hyvä. 

M: pistävän terävä ja tanniininen alku. Maku on myös hieman sulkeutunut ja on vaikea saada kiinni mistään. Maltaisuutta ja lempeää mokkaa, vähäisin määrin nahkaisuutta ja aprikoosia. Jälkimaku on hiukan kitkerä. Greipin ja vaniljan vivahteinen. 

Jokseenkin sulkeutunut tapaus. En meinannut saada kiinni oikein mistään. Hyvä ja täyteläinen, mutta antoi odottaa enemmän.

Rare Collection 1975

Glenfiddich Vintage Reserve 1976, 31yo Cask #516, 51,9%

T: pölyistä maltaisuutta, vanhaa puuta, lääkettä, voitaikinaa, pähkinää ja mantelia. Lämmintä keksiä ja muroja. Tämä antaa jo enemmän tutustua itseensä. Nanna tuoksu. 

M: alku hyvin pehmeä, josta voimistuu mukavasti. Voitaikinaa, valkopippuria, viljaa, keksiä, toffeeta ja rypäleitä. Jälkimaku jatkaa pehmeää linjaa. Tämä oli selkeämpi ja monipuolisempi. Loppuun jäi vielä mukava lääkemäinen vivahde. Oikein hyvää. 

Vintage Reserve 1976

Glenfiddich Age of Discovery 19yo,  Red Wine Cask Finished, 40%

T: toffeentäyteistä lämmintä ohrapuuroa. Punaviinimäisyyttäkin löytyy vivahteena. Tynnyriä, pähkinää, tanniinisuuta ja kermatoffeeta. Omalaatuinen edukseen. 

M: hyvin pehmeä ja hento. Tuoksun toffee ja mieto punaviini tulee maussakin esille. Viinirypäleisyyttä, tammipuuta ja jokin ruohoinen elementti. Jälkimaku hieman kuivan puinen ja kermainen. Hyvin pehmeä viski. Ei järisyttänyt maata, mutta miellytti makuhermoja. Jäi hieman pliisuksi edellisten jälkeen ja vaatii uusintamaiston.