Sierra Nevada Harvest Wet Hop IPA vs. Celebration Fresh Hop IPA

Systembolagetin satoa arvioitavaksi. Itse pidän yhdysvaltalaista Sierra Nevadan panimoa hyvänä. Siltä löytyy erinomaista ja hyvää tavaraa. Kovin montaa huonoa en muista maistaneena, muutaman "ihan ok" on tullut vastaan. Lisäksi mielestäni brändin imago on mielestäni hyvä.

Viimeisimmältä ruotsinreissulta tuli napattua Systembolagetista pari kappaletta Sierra Nevadan Harvest Wet Hop IPAa ja Celebration Fresh Hop IPAa. Puljussa hintaa näille oli Wet Hopille 3,8 € ja Celebrationille 3,2 €.

Northern Hemisphere kuuluu Sierra Nevadan Wet Hop -sarjaan, jonka oluet ovat valmistettu käyttäen tuoreita kuivattamattomia humalia. Panimon kotisivuilla kerrotaan, että humalat päätyy kattilaan viimeistään 24 tunnissa pelloilta poimimisen jälkeen.  Sarjan kuuluu myös single hop, fresh hop ja wild hop ipat.

Celebration Ale on puolestaan kausiluontoinen olut, joka tehdään käyttäen tuoreita vastavalmistuneita humalia. Mitä eroa Fresh ja Wet hopilla sitten on? Noh, periaatteessa ei kait mitään, mutta mikäli etiketissä on Wet Hop, tulisi sen olla varmasti tuoreita humalia, joita ei ole kuivattu. Mutta jos etiketisä on fresh hop, niin se voi olla kuivattuja, tai tuoreita kuivattuja pellettejä, joka tapauksessa humalien tulisi olla tuoreita. Panimon kotisivuilla kerrotaan Celebrationissa olevan Cascade-, Centennial- ja Chinook-humalia.

Sierra Nevada Harvest Wet Hop IPA - Northern Hemisphere, 6,7%

Tuoksussa humala pienellä niskalenkillä mallasta vastaan. Humala on havuista, miedon pihkaista, karamellista ja miedosti sitruksista. Ei erityisen tuoreen oloinen, vaan ennemminkin sellaista "vielä ok tuoreus" -fiilistä. Ruohoisuutta, joka hieman kuivaakin, ja karamellista maltaisuutta miedolla toffeella. Tuoksun perusteella ei mikään mullistava.

Maussa humala ei enää hallitse, vaan on tasapainossa karamellisen rungon kanssa. Maltaisuus tuntuu karamellisuuden lisäksi miedosti tahmealta ja kevyen makealta. Katkeruus tulee kyllä käsi kädessä – havua, pihkaa, greippiä. Suutuntuma sopivan matalahiilihappoinen ja pehmeä. Jälkimaussa humala hellittää jättäen miedon greipin ja karamellisuuden. Hyvä ja etenkin tasapainoinen IPA, jossa katkeruus itseäni miellyttävällä tasolla (ei humalanyrkki).

Sierra Nevada Celebration Fresh Hop IPA, 6,8%

Tuoksussa ei niin voimakkaasti humalaa kuin edellisessä. Miedommin pihkaa, havua ja sitrusta. Aika lailla kuitenkin edellisen kaltainen, mutta kaikki miedompana. Mallaspuolelta myös karamellisuutta vähemmän.

Maussa täsmälleen samanlaista fiilistä kuin tuoksussa ja edelliseen verrattuna kaikilla tavoilla miedompi. Etenkin karamellisuus miedompaa. Tässä myös hyvin kevyt alkoholisuus puskee esiin. Kevyt greippi, kevyt keksimallas ja mieto havuisuus. Ehkä aavistus yrttisyyttä. Ei yllä edellisen tasolle ja on jopa hieman tylsä.

Muistio Viking Grace ja Amorella 29.6.2016

Muistio päiväristeilyltä Turku–Ahvenanmaa–Turku reitiltä. Kävin muutama päivä sitten piknikristeilyllä Helsingistä M/S Gabriellalla, mutta kattaus oli laivalla niin tylsä viskien ja oluiden osalta, etten edes viitsinyt kirjoitella mitään muistiota itselleni. Reilu kuuden tunnin risteilyltä ei tarttunut yhtäkään viskiä / olutta mukaan. 

Nyt Turusta tehdyllä vastaavanlaisella risteilyllä asia oli kuitenkin toista luokkaa, joten pieni muistiokin on paikallaan. Lähdin Turusta M/S Amorellalla Ahvenanmaalle jolloin tietty laivan valikoima tuli koluttua läpi niin tax-freen kuin pubien osalta. Oikeastaan pubiosuus jäi tällä kertaa hyvinkin vaisuksi, koska lapset oli mukana, aikaa vähän ja autolla piti vielä ajella samana iltana takaisin Espooseen. 

Amorellan pubi oli sellainen kohtalainen plus -luokkaa. Muutama perusviski ja tyydyttävä valikoima olutta. Hanaoluisiin voitaisiin panostaa enemmän, nyt ainoa maistamisen arvoinen (ja oikeastaan ylipäänsä naukkaamisen arvoinen) oli Stallhagen Saison. Lapparia ja muuta bulkkia loput. Viskejä ei erityisemmin löytynyt maisteltavaksi, mitä nyt ne perus laivamyymälän ikämerkinnättömät. Ihan muutama parempikin löytyi, jotka ei nyt tosin jäänyt mieleen. 

Maistoin ainoana baariviskinä Hakushun 18yo, jonka maistosta olikin jo aikaa. Sehän maistui hyvältä, laadukkaalta ja rauhallisen tammiselta japsilta, jossa siis ne kukat, hedelmät ja lisäksi Hakushun hyvin mieto turveripaus. Tämä oli myynnissä myymäläpuolella 159€ hintaan. Ei poltellut lainkaan, sillä kaapista löytyy jo pullo kyseistä japanilaista. 

Tax-freessä maistoin myös hyllyiltä löytynyttä Glenfaclas Family Casks 2004/2015 Cask #1621, 63,4% (for Viking Line), joka oli tiukkaa tiukempi sherrylääkemonsteri. Sherryisyys oli hyvää ei-kumista makeampaa olorosotyyppistä sherryisyyttä, jonka mukana reipas lääkemäisyys ja yrttisyys. Vesilisällä sain maun huonommaksi, joten tällä kertaa pullo jäi hyllyyn 97,7€ hinnalla. 

Muutoin olisin varmaan tuota voinut ostaakkin, mutta tällä kertaa haaviin tarttui jenkkiviskiä – Colonel E.H. Taylor Single Barrel 50% 98€ hinnalla oli ohittamaton, koska olin suunnitellut tuon ostamista jo monta kertaa aiemmin (jopa hieman kalliimmalla), Vierellä ollut Small Batch jäi kuitenkin hyllyyn, vaikka pitkään mietin senkin ostamista. Ajattelin pidättäytyä kuitenkin paluumatkan Grace-ostoja varten. 

Amorellan jenkkejä

Laivamyymälän valikoima ei ollut mitenkään erityinen, mutta hieman piristävämpi näky Silja Linen laivojen hyllyihin tottuneelle. Muutamia IB-pullotteita, Vikin Line -pullotteita ja jopa ikämerkittyjä uutuuksia. jenkkiviskeihinkin oltiinpanostettu kolme kertaa enemmän kuin monilla muilla paateilla – nyt hyllystä löytyi jopa muutama ostettavakin erikoisuus. Balcones ja Buffalo Tracen Taylorit oli mukava törmäys. 

Lasivitriinissä oli tuttuun tapaan kallista, vaikka hinnat toki kilpailevatkin ulkomaanmarkkinoiden kanssa. Olutpuolelta ei myymälästä tarttunut mitään. Ei ainakaan osunut silmiini mitään eiryisen houkuttelevaa. Valikoimaa löytyi, mutta jätin hyllyyn. Kuvista ehkä saa bongattua jotakin valikoimassa olleita viskejä ja oluita. 

Paluumatkalla Ahvenanmaalta Viking Grace tarjoili laivamyymälän olutpuolella jo runsaasti valikoimaa, varsinkin kun vertaa mitä valikoima on myymäläpuolella taannoin ollut. Nyt tax-freetä koristeli useampikin hylly valinnanvaraa ja osassa ihan kohtalainen hintalappukin. En tuolta jaksanut kuitenkaan olutta lähteä raahaamaan, vaikka pari-kolme pulloa ostoskoriin päätyikin. 

Sen sijaan viskipulloon piti tälläkin laivalla tarttua, koska Eversti E.H. Taylor Single Barrel Bourbon sai kaverikseen E.H. Taylor Straight Rye viskin. Tämäkin lähti 98€ hinnalla. Gracen viskivalikoima sisälsi lähes samat kuin Amorella, mutta valikoima oli vielä laajempi. Enemmän IB-pulloja, enemmän kalliita vitriinipulloja ja enemmän kaikkea. Masiteltaviakin viskejä oli tarjolla, mutta ne olivat mielestäni hemmetin tylsiä (perus NAS-valikoima) ja lisäksi lähistöllä ei ollut ketään keneltä pyytää maistiaisia. Everstin lisäksi tartuin myös pulloon Niepoortin Colheita 2000 portviiniipulloon. 

Baaripuolella oluttarjonta oli myös sellaista ok+, mutta sama tarina hanaoluen puolella. Siis ainoa varteenotettava oli Stallhagen Saison. Vähän pelisilmää kiitos. Onneksi pullopuolelta löytyi kohtalaisesti tarjontaa, vaikka päivämäärät oli taas mitö oli. Ensimmäinen valinta oli Sierra Nevada Pale Ale ja se oli lähes juomakelvotonta. Enpä taaskaan huomannut tarkistaa päivämääriä ennen lasiin kaatoa. Tunkkaista, voihappoista ja väljää. 

Korjasin asian Sierra Nevadan Kellerweissellä (4,8%), joka onneksi oli täydellisessä iskussa. Oikein maukasd ja raikas, kunnon hefehiivalla. Purkkaa, neilikkaa, banaania ja ripaus mäntyistä humalaakin. Tämä oli niin jepa, että piti ostaa six pack baarista kotiin 13,2€ hintaan. Kyllä, baarista sai ostaa olutta kotia. Minimimäärä oli kuusi pulloa, mutta toki laatikonkin sai ostaa. Kuvasta voit bongata kilpailukykyiset hinnatkin. 

Sierra Nevada Hop Hunter ja Hoptimum

Onko humalajano? Alko tarjoaa tilaisuuden nestemäisen humalan nauttimiseen, mutta varsinainen humalapommi piti hakea Ruotsista asti – Hoptimumia löytyi Systembolagetista hyllytavarana alle viiden euron hintaan. Jos kuitenkin tyytyy hieman hillitympään humalaan on vaihtoehto tarjolla Alkon tilausvalikoimasta – Hop Hunter listautui juuri saataville hintaan 4,48€.

Itse naukkasin ensimmäisen Hop Hunterin Ravintola Kaislassa, johon sitä tuli jo elokuun alkupuolella. Kyseisessä oluessa käytetään uudenlaista humalointitekniikkaa – tuoreet märät humalakukat höyrytislataan, jonka ansiosta väitetään saavan ennennäkemättömän tuoretta humalointia olueen humalaöljyn muodossa. Eikä siinä vielä kaikki; tämän lisäksi olut kokee vielä torpedohumaloinnin (kuivahumalointitapa, joka saanut nimensä terässammion muodon mukaan). Humalina Cascade, Centennial, Columbus, Tomahawk ja Zeus. Aikamoista, mutta IBUt on silti maltilliset 60. Seuraavat pullot on tulossa, sillä pistin juuri tilauksen Beers of the Worldin kautta.



Hoptimum on sitten jo kauempana hillitystä humaloinnista – humalina Magnum, Simcoe, Citra, Chinook ja jonkinlainen kokeiluasteella oleva humala (nimetön vielä?). IBUt 100. Rungosta löytyy Pale-, Golden Promise-, Munich- ja vehnämaltaita. Alkoholipitoisuuskaan ei ole tässä heikoin lenkki, sen takaa 10,4% ABV. Aika massiivisesta ipasta on siis kyse.

Sierra Nevada Hop Hunter, 6,2%

Tuoksu runsaan ruohoinen (kuivaa ruohoisuutta) ja havuinen. Öljymäinen humaluus tulee mieleen. Kevyesti karamellisuutta ja sitruunaa. Miedosti kirpeää hedelmää.

Maussa humaluus on paljon miedompaa. Tuoretta kuivaa ruohoisuutta ja raikkaampaa hedelmäisyyttä. Ajan kanssa kuivuutta ja hedelmää. Sitruunaa, havuisuutta ja kevyt maltaisuus. Mukavan juotava. Ei erityisen voimakkaasti humalainen, mutta hyvin tuoreen oloinen. 

Sierra Nevada Hoptimum 2015, 10,4% (05.15/05.16)

Tuoksusta huokuu humaluus kirpeänä, havuisena ja hieman pistävänä kemikaalisuutena. Alta tulee double ipan tuhti toffeinen ja karamellinen maltaisuus. Jotakin mausteisuutta, joka muistuttaa maustepippuria ja yrttiä.

Maussa iskee havunneulaset, pihka ja pistävän yrttinen humaluus täysillä heti alusta. Greippistä raskasta ja öljyistä humalaa piisaa ja vasta puolivälissä suullista alkaa karamellinen maltaisuus nousemaan. Tämä maltaisuus jää loppumakuun, jonka seurana katkera humaluus. Vähän kuin pihkaisia havunneulasia pureskelisi. Luulisi riittävän humalahakuiseen nälkään, minulla humala vie liikaa roolia, humalanälkäiset tästä kyllä villiintyy! 

Sierra Nevada Narwhal Imperial Stout (2013)

Tampereella maistettu Foundersin Imperial Stout jätti niin syvän vaikutuksen, että näin jälkikäteen piti kotona kaivella kaappeja ja tutkia mitä vastaavanlaisia oluita voisi kellarista löytyä. Ei ollut Foundersia (eikä pikaisesti olutkaupoistakaan löytynyt), mutta kilpailevan panimon vastaava olut kyllä löytyi.

Sierra Nevadan Imperial Stout tuli ostettua Ruotsista (vihteeksi) joskus 2013 joulun liepeillä ja siitä asti se on saanut kypsyä kellarin uumenissa. Founders oli hanasta (ja oletettavasti melko tuore), joten ei aivan samalla viivalla olla, mutta molemmat panimot ovat yhdysvaltalaisia ja kummatkin on rehtejä Imperial Stouteja.

Sierra Nevada Narwhalista löytyy Pale-, Chocolate-, Honey-, Carafa- ja paahdettuja ohramaltaita. Katkeruutta tuovat Magnum- ja Challenger-humalat ja valmistajan mukaan IBUja löytyy 60. Reseptiikkaa katsellessa huomaa, että hieman yksinkertaisemmalla linjalla on menty kuin Foundersin IS:n kohdalla, josta löytyy kymmenen eri mallaslajiketta. Foundersissa luotetaan myös eri humaliin (Nugget ja Perle) ja IBU-yksiköitäkin on kolmasosa enemmän (90). Annetaan kuitenkin oluen puhua puolestaan.

Sierra Nevada Narwhal Imperial Stout, 10,2% (2013)

T: Maltaisaa ja kevyen jauhoista suolaisuutta, jossa kaakao ja tumma suklaa on sopusuhtaisesti läsnä. Paahteisuus tuntuu miedon limppumaiselta ja siirappiselta. Ei niin aromikas ja makea kuin hiljattain maisteltu Foundersin IS.

M: Maku on kuivempi ja suolaisempi kuin odotin. Suutuntuma on kyllä hyvä ja etenkin ns. jälkituntuma jättää mukavan kermaisen ja maltaisen tuntuman suuhun. Tässä on tumman suklaan kitkeryyttä ja liitumaista (jep...) jauhoisuutta ja se pukee tätä. Alku on voimakkaamman tumman kaakaoinen, mutta jälkimakuun avautuu hyvin mietoa makeutta. Miedon suolainen kaakaojauhoisuus tuo jopa hieman savun aromia.

Selkeästi kuivempi, tumman suklaisempi ja raa'an kakaoinen IS verrattun Foundersin Imperial Stoutiin. Jää minun makumaailmassa selkeästi Foundersin jalkoihin. Jään tähän kaipaamaan täyteläisyyttä ja ripauksen makeutta. Tämä oli tyypillisempi IS.

KDC tynnyrinomistajajuhlat 2/2015 Helsinki & Bier-Bier

Kyrö Distillery Companyn kaksi kertaa vuodessa pidettävä tynnyrinomistajajuhla kerää kasaan kaikki tynnyrin ostaneet asiakkaat sosiaalisen tapahtumaan, jossa kohokohtana pääsee maistamaan oman tynnyrin tislettä. Järjestyksessään toinen tynnyrinomastajuhla on nyt koettu, tällä kertaa Helsingistä käsin. Mahdollisuus oli osallistua tislaamolla Isossa Kyrössä, tai Helsingissä ravintola Groteskin baarissa.

Meidän tynnyriporukan kuudestatoista osakkaasta kahdeksan osallistui Helsingistä käsin ja tislaamolle pääsi tietääkseni 2-3(?) henkilöä. Kokonaisuudessaan tapahtuma keräsi Helsinkiin noin 60 henkeä ja tislaamolle peräti 80. Hyvin pääsi porukka kesteihin, vaikka hiihtolomat on juuri meneillään. Itse tapahtuma oli hyvin simppeli ja rento, pienimuotoisten puheiden ja alkumaljan jälkeen päästiin tapahtuman kohokohtaan, eli oman tynnyrinäytteen maisteluun. Positiivisesti saatiin maistaan myös muita KDC:n tuotteita kuten Verso CS, Verso, Juuri, Raaka ja ginejä.

Meidän tynnyrin, #0006, tisle on nyt 8kk ikäinen ja tuoksui jo huomattavan mausteiselle ja intensiiviselle. Kun rinnalle otettiin Verso CS, joka on siis hyvin samalla viivalla ominaisuuksiltaan ja iältään, huomasi selvän eron etenkin tuoksuissa. Oma tisle oli kypsemmän ja mausteisemman oloinen, siinä oli vähemmän raakatisleen ominaistuoksua ja se tuntui nenässäkin paksummalta.

Maku oli omassa tisleessä vähemmän mausteinen kuin tuoksussa, mutta silti verrattuna edelliseen maistokertaan, oli siinä myös tapahtunut muutosta. Öljyinen, mausteisen pippurinen ja etenkin jälkimaussa runsaasti tynnyrin tuomaa tammisuutta. Onneksi vielä ei olla ylitse. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kolmeen vuoteen ei kyllä päästä. Noh ei sitä nyt varmuudella tiedä, tynnyrivaikutus on kuitenkin suurimmillaan alkumetreillä.

Tisleiden maistelujen jälkeen oli vuorossa pienimuotoista ruokailua. Tarjolla oli erilaisia juustoja, muutamaa kylmälihaa, leipää, hummusta ja oliiveja. Ruoka oli maittavaa ja sitä oli riittävästi. Loppuaika olikin vapaata seurustelua ja jonkin aikaa tulikin juteltua ennen siirtymistä vieressä sijainneeseen uuteen olutravintolaan. Bier-Bier avasi hiljattain ovensa ja on keskittynyt tarjoilemaan runsaasti laadukkaita oluita. Tämä oli itselleni ensimmäinen kerta ja astuttuani sisään baarikaappien sisältö teki heti vaikutuksen. Runsauden pula.

Muutama olut tuli raflassa maistettua, joista ensimmäinen oli Sierra Nevadan Flipside Red IPA. Tämä maistui tuhdille ja astetta maltaisemmalle ipalle, jossa jälkimaku oli humalan soittoa. Pitkään jäi karvas maku suuhun. Melko raikas, mutta hieman tuntui että humalan tuoreus oli kateissa. Tämän jälkeen teki mieli hieman raikkaampaa ja vähemmän humaloitua olutta, joten valinta oli CAP Endless Vacation Pale Ale. Tämä tuntuikin hyvin tuoreelta ja hedelmäisemmältä kuin edellinen. Runsasta öljyistä hedelmäisyyttä, jota keskivaiheilla kyyditti humalan puraisu. Jälkimaku jäi hieman lyhyeksi, mutta kokonaisuudessaan kohtalaisen maukas.