31 elokuuta 2013

Traquair Jacobite Ale, 8%

Traquair House Brewery sai alkunsa vuonna 1965 Traquair kartanossa, Skotlannissa. Perustaja Peter Maxwell Stuart käytti vanhoja 1800-luvun kotimaisia panimolaitteita, jotka oli alunperin hankittu kartanon oman oluen valmistukseen. Nykyään muutamien erikoiserien lisäksi valmistetaan kahta vakio-olutta, Jacobite Ale ja House Ale. Näistä nyt maistossa Jacobite.
Tämä olut on pantu alunperin juhlistamaan 1745 vuoden Jacobiten kapinaa Iso-Britanniassa. Olut oli niin suosittu, että se sai paikkansa perusvalikoimaan. Valmistus perustuu 1800-luvun alkuperäiseen reseptiin, jossa oluen maustamiseen käytettiin korianteria. Oluen perustietoina väri 80 EBC, katkeroaineet 25 EBU, maltaina pale ale ja kristallimaltaat sekä humalointina East Kent Goldings humalaa.
En löytänyt mainintoja, käytetäänkö korianterin lehtiä vai siemeniä. Ainakin ruuanlaitossa nämä antavat aika erilaisen maun. Korianterihan on yksi pääainesosista esim. Curry-mausteseokessa ja Garam Masalassa. 

T: Pirteä metsäinen humalaisuus, korianteria ja luostariolueille tuttuja hiivaisia ja imeläisiä vivahteita. Banaania, nurmikkoa, sitruunaa ja kylmää mallasta. Runsas ja hienostunut nenätuntuma. 

M: Suun täyttävä paksu ja tasapainoinen hieman kotiolutmainen tuntuma, korianterilla höystettynä. Miedosti humaloitu, hitusen suolainen, banaaninen ja jauhoinen maku. Mietoa paahtuneisuutta. Maku on aika laimeahko väriin ja tuoksuun verrattuna. Hieman metsäistä mausteisuutta ja sitruksisuutta. Jälkimaku on lyhyt ja tuo hieman paahtunutta humalaisuutta.

Korianteri tuo varmaan tähän hieman sitruksista ja banaanista vehnämäisyyttä. Korianteriahan käytetään myös joissakin Belgialaisissa vehnäoluissa. Olen tätä maistanut aiemmin vuosia sitten ja mielikuva oli parempi. Nyt jäin kaipaamaan syvyyttä ja voimakkaampia makuja nyt sen ollessa hieman yksinkertainen.

30 elokuuta 2013

Meantime London Stout, Coffee- ja Chocolate Porter


Aika tarkastella tämän vuonna 2000 Alastair Hookin perustaman panimon tuotoksia. Aloitellaan tummemmasta päädystä, eli Stoutista ja Portereista. "Perus Porter" jäi nyt saamatta, joten palataan siihen myöhemmin.

Meantime London Stout, 4,5%

London Stout
Ensimmäisenä monesta maitokaupastakin löytyvä London Stout. Tässä on käytetty paahdetun ohramaltaan sijasta "tummia maltaita" ja "Lontoon" vettä. Näin sanotaan siis kotivivuilla.

T: Tumman paahteista vahvaa kahvia, paahdettuja viljoja raikkaalla humalalla, pehmeää muromaisuutta ja leipää, jossa on rapea ja jauhoinen kuori. 

M: Samaa viljaisuutta ja leipämäisyyttä kohtalaisen kuivana ja pehmeänä. Tasapainoinen, leveä ja kermainen, mutta samalla hieman vetinen suutuntuma. Paahteisuus on kohtalaista ja taittuu hieman makeahkoksi, mutta kokonaisuus on kuitenkin kuivattava. Jälkimaku on paahteinen, pähkinäinen, hennon kuiva ja mausteinen. Lyhyehkö. Ihan hyvää "osittain" samettista stouttia.


Meantime Chocolate Porter, 6,5%

Tässä oluessa on käytetty neljää eri paahdettua mallasta ja näiden lisäksi kypsyttämisen aikana on lisätty aitoa suklaata. Pullon mukaan sisältää ohraa ja vehnää.

T: Kaakaoinen, hieman hapan ja makeahkon maitosuklainen. Mukavan paahtunutta suklaisaa viljaa ja puuromaisisa vivahteita. Suklaa on selkeästi läsnä eikä ainakaan alussa lyö liikaa läpi. Tässä suklaa on nimenomaan maitosuklaamaista ja maitokaakaomaista, jossa tumma kaakao taittaa hyvin makeutta. Hetken seistyään suklaa peittää muita tuoksuja jonkin verran allensa. Paahteista viljaa löytyy edelleen, mutta suklaa dominoi. Kevyttä humalaisuutta löytyy raikkaana vivahteena.

M: Viljainen paahtunut suklaamallas ja kuivattava mieto humsalaisuus. Ei kovinkaan syvä makumaailma, mutta toimii silti. Paksuhko ja tumman kaakaoinen sekä maitosauklainen maku tekee tästä hyvän jälkiruokaoluen. Lopussa paahteisuus ja kuiva kaakaomaisuus jyllää suussa. Yksinkertainen.


Meantime Coffee Porter, 6,0%

Vuonna 2005 lanseerattu Porter, jossa aitoa Ruandalaista Maraba Arabica-kahvia. Nämä eväät riittivät kultamitalin voittoon World Beer Cupissa vuonna 2006. Oliko vielä niin, että tämä oli ainakin aikoinaan "reilun kaupan olut". Tätä löytyy kaapista vanhempi versio, joka on kypsynyt jo noin 5 vuotta pullossa. Nyt tarkastellaan kuitenkin tuoreempaa versiota.

T: Selkeästi kuivempi ja "portermaisempi" tuoksu. Palanutta kahvia, tummaa kaakaopapua, paahdettuja maltaita ja ripaus katkeraa asfalttista sitrusta. Samankaltainen mieto humalaisuus kuin chocolate porterissa, ehkä jopa miedompi. Ajan kanssa tulee maltaisia ja mäskimäisiä tuoksuja. Hieman hiivaakin löytyy. Porterin oma luonne tulee melkein paremmin esille kuin chocolate porterissa. Samaa jauhoisuutta kuin London Stoutissa.

M: Maltillisempi ja vähemmän makea kuin suklaaveljensä. Samaa kuivaa kaakaomaisuutta ja miedohkoa humalaisuutta. Kahvi on läsnä ja pysyy sopivan tasapainossa alusta loppuun. Tuoksussa kahvi on melkeinpä enemmän läsnä. Tässä humalaisuus on aavistuksen hedelmäisempää. Jälkimaku on ehkä hieman lyhyempi. Ikäänkuin kuivuisi pois. Hieman katkerampi ja suolaisempi.

Lopputuntuma näistä on, että varsinkin molemmat porterit, ovat hyvin samankaltaisia, suurimman eron tullessa makeudessa. Molemmissa on läsnä tämän oma mausteensa ja ehkä coffee porterissa se on aavistuksen enemmän tasapainossa muun maun kanssa. Stout oli näihin verrattuna pehmeämpi, syvempi ja miedommin hiilihapotettu ja hieman vetisempi. Hyviä kaikki, mutta tietynlaista syvyyttä puuttui kaikista.

Veljekset kuin porterit

28 elokuuta 2013

Tarina koristetynnyristä kokeilutynnyriksi

Fuengirolassa käydessäni poikkesin paikallisessa Lauantaisin järjestettävissä markkinoilla. Nämä ovat käytetyn tavaran markkinat, eli voitaisiin kutsua jonkinlaiseksi kirpputoriksi. Siellä kiinnitin huomitota myynnissä olleeseen pieneen tammitynnyriin. Hetken pähkäiltyäni ja hintaneuvottelun jälkeen päätin ostaa kyseisen tynnyrin koristeeksi. Tynnyri on 5l tilavuudeltaan ja sen sisällä on aiemmin ollut Sherryä. Tynnyristä maksoin 10e. Mielestäni hyvä hinta kivalle koristeelle. Tämä on kuitenkin ns. tarjoilutynnyri, mutta sitä ei ole parafinoitu, vain lakattu päältä. Tämä kuitenkin vaikuttanee jonkin verran mahdolliseen kypsyttämiseen (ehkä hidastaen?).

Kotiin päästyäni aloin hieman mietiskellä josko tynnyristä olisi vielä kypsytykseen, tai edes finistelyyn. Aloin tutkia paremmin tynnyrin kuntoa niin ulkoa kuin sisältäkin. Vanteet olivat jo aika löystyneet ja muutoinkin tynnyri näytti aika kuivahtaneelta. Toisin sanoen, se pitäisi ainakin turvottaa ensin ja katsoa kuinka se vuotaisi tämän jälkeenkin. Sisällä oli myös jonkin verran murusia, ainakin ropinasta päätellen. Koputtelin tynnyrin ulkokuorta ja tavaraa irtosi lisää. Tynnyrin sisään oli mahdoton nähdä pienestä täyttöaukosta, edes taskulampun kanssa.
Tein päätöksen, että avaan tynnyrin osiin ja yritän hieman putsata ja kunnostaa sitä. Sen jälkeen voisi tehdä vuototestit ja päätöksen kannattaako tynnyrissä mitään koittaa kypsyttää.

Naputtelin varovasti toisen puolen pannat irti tynnyristä. Nämä lähtivät aika helposti, yksi niistä oli jo löysänä ennen naputtelua. Tämän jälkeen alkoi tynnyri elää saumoistaan ja sain päädyn irti. Kun pääty oli irrotettu niin tynnyri lähti "aukeamaan". Tynnyrin sisällä oli "vatsaosuudella" kuivunutta viiniä. Toiselta puolelta tynnyri oli kauniin paahtuneen värinen ja hyvin puhdas muutoin. Tuoksu oli todella hyvä. Kuin hyvä vanha Sherryviski. Ajattelin hieman raaputtaa vanhoja pinttymiä pois ja putsata kevyesti koko tynnyrin. Jämät lähti ilman kovia ponnisteluja pois, jonka jälkeen alkoi tynnyrin kasaaminen. Vastakkaisessa järjestyksessä ja varovasti sovittaen asensin vanteet takaisin paikoilleen ja naputtelin kevyesti vastakkaisilta suunnilta vuorotellen. Kaikki osat loksahti hyvin paikoilleen ja oli aika tehdä turvotus ja vuototestit.

Tynnyri säsältä

Alkuun tynnyri vuoti kuin seula. Vähän joka puolelta. Muutaman tunnin jälkeen alkoi tynnyri kuitenkin olla jo muokattavissa ja koputtelin sitä saumoista ja vanteista eri puolilta puuvasaralla. Vuodot alkoi tyrehtyä ja annoin tynnyrin seistä vielä 15h vedet sisällä. Vuodot loppuivat täysin jolloinka ajattelin, että tässä voisi oikeasi kokeilla jotakin hifistelyä.

Tynnyrin turvotus ja vuototesti

Mutta mitä tynnyrin sisään? Vihtoehtoina  voisi olla Lambic, punaviini, konjakki, bourbon tai skottiviski. Näistä tietysti kiinnostavin itselle olisi viski. Ongelmana olisi vain päättää millaista viskiä sisään laittaisi. Sen olisi hyvä olla mahdollisimman vahvaa alkoholipitoisuudeltaan ja mielellään vain ex-bourbon kypsytetty. Tämä kuullosti kalliilta, sillä pitäisihän tynnyriin saada kuitenkin ainakin 3-5l viskiä. Sitten juolahti mieleen.... Deanston! Muistlelin, että kaapista löytyy muutama litra Deanston Virgin Oak-viskiä. Tämä on yli 46% ABV, kylmäsuodattamaton, ja kypsytetty vain bourbontynnyreissä. Ja kaikenlisäksi se on halpaa ja nuorta viskiä. Lisäkypsytys ei varmaan tekisi pahaa.

Valmis täytettäväksi

Siinä se nyt sitten on. Kaksi litraa Deanstonia upposi tynnyrin sisään (ei ollut enempää tähän hätään). Tynnyri saa lepää nyt x-aikaa ja katsotaan joidenkin viikkojen päästä millaista vaikutusta alkaa tapahtumaan. Kuvista näkee alkuperäisen värin ja lisäksi jätin tietty pienen tilkan alkuperäistä tislettä pulloon. Näin on hyvä verrata sitten kun h-hetki koittaa. Saa nähdä mitä tulee, mutta vaikkei tulisi mitään, niin hauskaa tämä oli ja kustannuksetkaan ei paljoa tuntuneet. Ei se kovinpaljoa pahemmaksikaan voi muuttua ;D

Tynnyri täytettynä kuvan Deanstonilla

Bowmore 10yo Tempest batch 4, 55,1%

Tarkastelussa neljäs vuonna 2010 alkunsa saaneen Tempest-sarjan julkaisu. Kyseessä siis pieni erä tynnyrivahvuista 10-vuotta first fill ex-bourbon-tynnyreissä kypsytettyä 55,1%:sta Bowmorea. Tällä kertaa uudessa paketissa ja uudella etiketillä.

T: Marjaisan raikas ja puhtaan savuinen. Kohtalaisen maltillinen, ei hyökkää mitenkään rajusti, vaan tulee pehmeänä voimistuen nenään. Lakritsia ja anista löytyy miedosti vaniljan ohella. Savu on kohtalaisen voimakasta, hieman pippurista ja makeaa. Hieman hunajavahaa ja pientä merellisyyttä. Tuntuu kypsemmän oloiselta kuin edelliset.

M: Maku hyökkää paljon voimakkaammin kuin tuoksu. Suutuntuma on paksuhko ja hieman öljyinen. Tulista makeaa savuisuutta ryöppyää mustien ja punaisten marjojen kera (mustaherukkaa ja punaherukkaa). Savuisuutta täydentää vahamainen hunajaisuus, vniljaisuus ja lakritsisuus. Hieman koivunlehteä. Vesilisä pehmentää savua ja päästää enemmän mentholia ja lääkemäisyyttä läpi. Jälkimaussa tulee hieman tuhkaista savuisuutta ja vaniljatankoa sekä tammitynnyrimäisyyttä. Myös pientä sitruksisuutta on havaittavissa.

Muistikuvien perusteella tämä on hiukan kehittyneemmän oloinen kuin batch 3. Ei löydy samanlaista nuorta pippurisuutta, vaan nyt löytyy enemmän kypsempää vivahteikasta ja makeaa marjaisuutta. Savu on hieman turpeisempaa ja tuhkaisempaa. Myös suutuntuma tuntuu paksummalta.

Caol Ila Feis Ile 2012 ja Bowmore Feis Ile 2013

Pienen tynnyriprojektin päätteksi teki mieli maistaa jotakin erikoista. Feis Ile, eli Islayn saaren juhlat (The Islay festival of music and malt), järjestettiin 24.5.- 1.6.2013. Tämänkertainen Bowmoren juhlapullo oli Bourbon-tynnyrissä kypsytetty kylmäsuodattamaton, väriaineeton ja tynnyrivahvuinen. Näitä pulloja tuli rajoitettu 1000kpl erä. Verrokkina maistelussa vuoden 2012 Caol Ila Feis Ile pullote. Caol Ilan single cask-pullote on tislattu 2001 ja pullotettu 2012 sherry-tynnyristä 300897. Se on myös kylmäsuodattamaton, väriaineeton ja vahvuudeltaan 60,4%. Aloitetaan Caol Ilalla maistelu.

Caol Ila Feis Ile 2012, sherry-butt #300897, 60,4%

T: Lämpimän voimakkaan savuinen ja merenrannan fiiliksinen, hieman lääkemäinen, vaniljainen ja salmiakkinen. Ei ihan puhdas vaan hieman likainen ja turpeinen, punaviinimarjaa ja aavistus hunajaa. Ajan kanssa savuisuus hieman kuivuu ja muuttuu puhtaamman oloiseksi. Hyvä savuinen ja voimakas tuoksu.

M: Voimakkaan savuinen ja lämmittävä. Savu on maussa puhtaampaa kuin tuoksussa. Sherry tuo makeutta ja marjaisuutta savun taustalle. Taustalla tuntuu salmiakkisuus ja kevyt turpeisuus. Vesilisä tuo makeuden rinnalle suolaista jodin tuntua ja muuttaa savun tuntua hieman lämpimämmäksi (lämmin sammunut kuiva nuotiopuu). Mukaan pääsee myös kevyttä viljaisuutta. Savuisuus on hyvin voimakasta, mutta hyvällä tavalla. Jälkimaussa on selvä savun ylivalta, mutta myös vaniljaisuus ja tammisuus tuntuu mukana. Suutuntuma kuivuu lopussa.

Bowmore Feis Ile 2013, 56,5%

T: Tämä on huomattavasti raikkaampi ja viljaisampi kuin Caol Ila. Nuorempaa ja pölyisempää viljaa ja mallasta, paljon kevyemnpi savuisuus hieman makeana, vihreää niittyä ja vaniljaa. Päällimmäisenä tuntuu viljamaisuus ja maltaisuus. Vihreää hedelmää. Savuisuus on hyvin ujoa.

M: Samoilla linjoilla kuin tuoksu. Maltaisuus ja viljamaisuus on päällimmäisin tuntuma. Näiden lisäksi tulee kuivaa savuisuutta ja vihreää raa'ahkoa hedelmäisyyttä (omenaa ja mangoa). Vaniljaisuutta ja vihreää nuorekkuutta ja pientä lakritsisuutta. Pippurisuutta jälkimaussa ja jättää suun kuivahtavaksi ja kihelmöiväksi. Vesilisä tuo kuivaa tammitynnyrin makua ja korostaa lakritsisuutta. Pölyistä viljasiiloa.

Hyviä olivat molemmat ja hyvin erilaisia. Bowmore on paljon nuorekkaampi pölyisine viljamaisineen ja kevyen nuorehkolla savuisuudellaan, kun taas Caol Ilaa hallitsi voimakas kypsempi savuisuus. Tietyllä tavalla Bowmore oli persoonallisempi ja näistä ehkä sen valitsisin. Bourbontynnyrit näyttää toimivan hyvin Bowmorella nuorehkon tisleen kanssa.

Vasemmalla Caol Ila ja oikealla Bowmore Feis Ile.
Vierellä vasta kunnostettu pieni Sherry-tynnyri

27 elokuuta 2013

Springbank 19yo Single Cask #129, 57,8% (Master of Malt)

Master of Malt on vuonna 1985 perustettu yksityinen pullottaja ja jälleenmyyjä. Heillä on hyvä valikoima erilaisia viskejä peruspullotteista harvinaisuuksiin. Myös 3cl sampleja on mahdollista tilata tietyistä pulloista. Master of Malts Single Cask- sarjan viskit ovat kylmäsuodattamatomia, väriaineettomia ja yleensä tynnyrivahvuisia- tai lähes tynnyrivahvuisia pullotteita.
Näin on myös otsikon pullotteen tisle, kylmäsuodattamaton, väriaineeton ja tynnyreivahvuinen Springbank. 7. Toukokuuta 1993 tislattu, 19-vuotta Hogshead-tynnyrissä #129 kypsytetty, 57,8% ABV ja pullotettu 27. Marraskuuta 2012. Eiköhän siinä ole hyvin eineksiä maistaa kyseistä pulloa, joka on yksi 221:stä pullosta. Verrokkina viereen otettu jälleen halvimman pään Springbank CV (kun kaapista avonaisena löytyy).

T: Pistävän mausteinen (vaniljaa ja inkivääriä) ja kirpeähkö tuoksu, jota miedon sherryiset vivahteet tasoittaa ja makeuttaa. Hieman nahkaisaa tuoretta mallasta öljyisän ja vaniljaisen tuntuman keskellä. Kohtalaisen tiivis ja voimakas tuoksu. Luumu, rusinat ja nahka tasoittaa mukavasti pistävämpää ja hieman kukkaista tammituoksua. Ajan kanssa löytyy hedelmäisiä öljyisiä piirteitä päärynän ja kypsän omenan muodossa, sekä hunajaista makeutta. Selkeästi kypsempää ja syvempää tuoksua kuin CV:ssä.

M: Hyvin latautunut ja pippurinen ryöppy ilman vesilisää. Jälkimaku kääntyy kirpeän hedelmäisestä vihreydestä, makean mausteiseksi. Hedelmistä löytyy pirteää vihreää omenaa ja päärynää. Mausteisuus on tammitynnyristä vaniljaisuutta. Jättää suun hieman öljyisäksi, mutta ei huonolla tavalla. Vesilisä tuo maltaisuutta, pyöristää tiukkuutta ja muuttaa jälkimakua hieman kuivemmaksi. Jälkimaku on pitkähkö ja hieman kukkainen. CV:n verrattuna monipuolisempi, kypsempi ja miedommin savuinen.

Mielestäni Springbankin piirteet on hyvin esillä. Öljyisyyttä, hieman savuista pippurisuutta ja tuoretta maltaisuutta. Savuisuus ja turpeisuus on tässä aika maltillista ja peittyy suurimmaksi osaksi muiden tuntemusten taustalle. Ihan hyvä ja ytimekäs Springbank.

26 elokuuta 2013

Chimay Dorée Goud, 4,8%

Dorée on Belgialaisen luostariolutpanimon, Chimayn, patersbier-versio.  Patersbier tarkoittaa olutta jota pannaan yleensä luostarin munkkien käyttöön ja luostarin vierailijoille. Tätä olutta ei yleensä myydä laajaan jakeluun. Olut on luonteeltaan yleensä miedompi kuin luostarin muut oluet. Dorée on reseptiltään samankaltainen kuin Chimay Red, mutta vaaleampaa, alkoholivahvuus on 4,8% ja mausteisuus hieman erilainen. Nyt Chimay on päättänyt laittaa myyntiin myös tätä patersbieränsä, ainakin tiettyihin paikkoihin. Pitihän sitä sitten maistaa, kun ei kerta luostaille asti tarvinnut mennä. 

©Trappisbier Beleven
Chimay Dorée Goud, 4,8%

Tuoksu on raikkaan sitruksinen ja hedelmäinen. Banaania, sitruunaa ja mietoa humalaa. Raikas ja kesäisä sekä hieman happamanoloinen nenätuntuma. Mausteisuudesta tulee mieleen neilikka. Kevyempi kuin muut chimayt. 

Maku on Amerikkalisempaan tyyliin hieman suolaisen humalainen ja hapan. Puraiseva hiilihappoisuus ja pieni suolainen katkeruus. Jälkimaku avautuu hedelmäiseksi (banaania ja sitruksia), kevyen mausteiseksi (neilikkaa ja hieman kanelia) ja miedon humalaiseksi. Keskipitkä jälkimaku jossa pirteää happamuutta ja hedelmäisyyttä. Tämä on kevyempi ja hieman Amerikkalaistyylisempi Chimay. Mukavan oloinen näin kesällä ainakin.  

25 elokuuta 2013

Fuengirola Elokuu 2013

Pitkästä aikaa tuli käytyä Fuengirolassa. 13 vuotta sitten tuli asuttua kyseisessä paikassa muutama vuosi. Etukäteen siis tiesin, että tuolta ei kauheasti viskinystävän kannata erikoisia pulloja etsiä, eikä pahemmin erikoisia oluitakaan. Niinhän se sitten meni, yhtään viskiä en sieltä mukaan ostanut ja keskityinkin ihan kaikkeen muuhun.
Huurteinen maistui rannalla
Muutamia alkoholiin erikoistuneita liikkeitä siellä oli, mutta nämä ovat erikoistuneet lähinnä limuviinoihin. Yksi olutkauppakin löytyi (Avenida de los Boliches 22 kohdilla), mutta sieltäkään en viitsinyt mitään erikoista ostaa mukaan. Muutama vehnäolut rannalle kuitenkin tarttui, kylmänä kun sai. Hinnat tuossa liikkeessä oli vaihtelevat, jotkin jopa Suomen hinnoissa. Muutoin valikoima oli ihan hyvä, olisiko noin 150-200 erikoisolutta ympäri maailman, painottuen Belgialaisiin.

Ne muutamat viinakaupat, joissa voisi jotain perusostoksia tehdä (ja mahdollisesti saada joku vanhempi tisle), oli osoitteissa Avd. San Jose ja Avd. Ramon y Cajalin nurkassa, Calle Francisco Cano 31 (Licoreria La Latina) ja Calle España 17 (Licoreria Rafael). Näiden lisäksi muutamissa "Tabacos"-myymälässä (tupakkakaupat) oli joitakin pulloja, osassa jopa peruspulloista poikkeavia. Tietysti myös Corte Ingles (Hipercor ja Supercor)- sekä Eroskikauppaketjuissa oli jonkinlainen ala-arvoinen valikoima. Näissä kauppaketjujen olutosastoilla saattoi kuitenkin löytää jopa hyviä erikoisia oluita varsin edulliseen hintaan (esim Old Tom original Ale 1e). Rantakadun "viinakaupat" kannattaa jättää väliin kalliin hinnan ja surkean valikoiman vuoksi.

Malagan lentokenttä on kokenut uudistuksen viimekerrasta kun kävin. Laajentunut kenttä ei kuitenkaan tarjonnut mitään kovin erikoista, vaikkakin viskivalikoima oli kasvanut. Mitään pulloa ei kuitenkaan tälläkertaa mukaan tarttunut, vaikka muutamia edullisia tarjouksia olikin.


Muutama hyvä olut tuli nautittua ja muutamat hyvät makeat viinit tyyliin Malaga Dulce. Nämä olivat oikein hyviä (varsinki huurteinen kylmä olut, kuumalla rannalla), mutta kuten sanottu, tälläkertaa keskityin vapaa-aikaan enemmän ja jätin vähäisetkin arvostelut tekemättä. Mainittakoon, että tätä Malaga Dulce viiniä (jota on muutamia eri tyylejä PX:stä- Finoon) sai noin 1-2e hintaan täysi copitan monestakin paikasta. Maistelin varmaan 5-7 erilaista ja parhaita oli Malaga Virgen Pedro Ximenez.

Vehnä-Paulaa festareilla
Yhdelle "olutfestarillekin" pääsin osallistumaan, sillä Fuengirolassa oli juuri meneillään paikallinen Octoberfest. Tämä oli kylläkin hyvin pienimuotoinen tapahtuma Sohail-linnassa ja tarjolla oli muutamaa olutta, näistä mainittakoon erilaiset Paulanerit. Hyvältähän nämäkin maistuivat mukavassa seurassa. Siellä tuli riipastua reissun ainut keskivahva kännikin (nimimerkillä riippuköysilaskuakin illanmittaan harrastanut).

Hintataso yleensäkin Fuengitrolassa on vielä maltillista verrattuna Suomen hintoihin. Pubeissa ja baareissa saa vielä 1e hintaista tuoppia kunhan osaa etsiä pikallisia mestoja. Aamupalat kahveineen on myös paljon halvempaa. Itse kävin joka aamu paikalliseen tapaan "ulkona" amupalalla, sillä se on siellä edullista ja mukavaa (lämpimät aamut). Esimerkkinä iso kroisantti voilla ja hillolla + maitokahvi maksoi muutamissa paikallisissa 2e. Maitokahvin hinta keskimäärin vaihteli  yhden ja puolentoista euron välillä.

Aamiainen
Malaga Dulce PX

BrewDog #MashTag Democratic Brown Ale, 7,4%

Skotlantilaisen BrewDog-panimon erilaisuus on tunnettua laajalti "HC"-maisuudestaan ja erilaisista kokeiluistaan. Mahtavaa, että kaiken massan joukossa meillä on tämän kaltaisia "erilaisia" panimoita. Ja tämäpä on vielä Skotlannista, pisteet siitä, lämmittäähän se heti alkuun viskinystävän mieltä.

Tämä kyseinen #MashTag on myös erilainen ja tietyllä tavalla "HC". Se on maailman ensimmäinen Twitter-olut. Sen kehittämiseen pääsi osallistumaan asiakkaat Twitterin, Facebookin ja BrewDogin blogin kautta. Kehitys oli käytännössä sitä, että ihmiset pääsivät äänestämään muutamista annetuista vaihtoehdoista; oluen tyylistä, mäskireseptin tyylistä, sisällöstä, alkoholipitoisuudesta, käytetyistä humalista (ja katkeruusasteesta), erikoisesta "lisätwististä" (tynnyrikypsytys, suklaa, etc.) ja nimestä. Kuulostaa hyvältä. Lopputuloksena oli seuraavanlainen olut:

Demokraattinen ABA
American Brown Ale, jonka mäskireseptissä on käytetty Cara-, Amber- ja Pale-maltaita sekä paahdettua ohraa. Alkoholivahvuus on 7,4% ABV ja katkerot 95 IBU, jotka saatiin käyttämällä Uusi-Seelantilaisia Pacific Gem, Motueka ja Nelson Sauvin humalia. Loppusilauksena on käytetty vielä hasselpähkinöitä ja tammilastuja lisämakua antamaan. Aika hyvältä kuulostaa eikö? Makuelämys oli seuraavanlainen.

T: Paahteinen ja täyteläinen. Paksua maltaisuutta, pähkinää, kahvia, hedelmäisyytenä appelsiinin kuorta ja tummaa rypälettä. Vivahteikas ja mausteinen tuoksu. Varmaankin tammilastujen ja pähkinöiden antia. Humala tuo myös täyteläisyyttä makealle tuoksulle. 

M: Alkuun paksuhko, paahteinen tai oikeastaan hieman palanut kuivalla suutuntumalla. Sitten suutuntuma ohenee melko paljon ollen pähkinäinen ja kuiva. Tammilastujen mausteisuus ja humalien tuoma kohtalainen katkeruus on hyvin tasapainossa. Makua ryöppyää muromaisen maltaisuuden kera ja pysyy hyvin kuivana. Jälkimaku on pitkä paahtuneen kahvinen, tumman suklaisen jauhoinen ja kuivan pähkinäinen. Vahvasta IBU:sta huolimatta humalaisuus on hyvin tasapainossa koko matkan. Tasapainoinen maku alusta loppuun. Sanoisin, että onnistunut kokeilu.

Pale Malt, Munich Malt, Caramalt, De-husked roasted
Crystal Malt and Chocolate Malt, ©BrewDog

23 elokuuta 2013

Glengoyne 12yo, 15yo ja 18yo, OB (2012)

Glengoyne kuuluu yksiin suosikkitislaamoistani, varsinkin single cask-pullotteiden osalta. Tähän asti on kokemusta kertynyt melkeimpä vain kyseisistä erikoisemmista tisleistä, joten nyt on aika tutustua perusvalikoimaan. Valikoimasta on siis maisteltavana 12-, 15- ja 18-vuotiset tisleet. 21yo on maisteltu jo aiemmin ja siitä pidin kovasti.


Glengoyne 12yo, OB, 40%

T: Nuorta ja pistävää mallasta. Hieman blendimäinen pyöreys. Hyvin tyypillinen mallasviskin "perustuoksu", hieman vaniljaa, hieman mallasta ja hedelmää. Mikään ei tule erityisemmin esille.

M: Pehmeä alkutuntuma joka hieman kiristyy keskivaiheilla, mutta lopussa laantuu. Makukin on hyvin blendityylinen ollessa pehmeä, pyöreä, hennon vaniljainen ja hunajainen. Blendimäisyydellä oikeastaan tässä tarkoitan enemmänkin "laatublendiä". Olen löytävinäni hitusen savua, vaikka Glengoyne on tunnetusti tuttu turpeistamattoman maltaan käytöstä.
Hyvin helppo ja tasapaksu. Kyllä tämä paremman puutteessa menee, muttei tarjoa mitään erikoista.

Glengoyne 15yo, OB, 43%

T:Tuoksussa tulee mukaan jo sherryisyyttä ja enemmän hedelmäisyyttä. Hento kuivien hedelmien, vaniljan, kirpeän viljan ja maltaisuuden tuoksu. Tässä on hieman enemmän voimaa ja luonnetta kuin edellisessä. Toisaalta tässä on hieman pistävämpi raa'ahkon maltaan tuoksu, jota kuitenkin sherryisyys hieman tasapainoittaa. Jokatapauksessa parempi kuin edellinen.

M: Maku on suolaisempi ja ytimekkäämpi, mutta jotenkin yksinkertainen ja luonteeton. Maussa ei oikein erotu mitään edukseen. Tasapaksua maltisuutta, vaniljaa ja hieman suolaisempaa hedelmää kuin edellisessä. Hieman mietoa salmiakkisuutta ja hunajaa. Melkein yksinkertaisempi kuin 12-vuotias.

Glengoyne 18yo, OB, 43%

T: Lämmin ja voimakkaan toffeinen. Alussa toffee ja mallas meinaa peittää muut tuoksut allensa, mutta hieman ajan kanssa löytyy nahkaisia, kuivan hedelmäisiä ja hieman metallisia piirteitä. Viinimäistä kirpeyttä. Tuoksu ei ehkä lupaa mitään kauhean erikoista, mutta on jo huomasttavasti parempi kuin edellisissä.

M: Nyt alkaa jo makumaailma erottua edukseen. Alkuun aika pistelevää ja metallista kireyttä, mutta tämä avautuu tyylikkäämmäksi sherryisyydeksi. Nahkamaisia, mausteisia (muskottia, neilikkaa, vaniljatankoa ja uuniiomenaa), vihreää omenaa, poltettua sokeria ja tammitynnyriä. Jälkimaku hyvin pitkä ja saa kaipaamaan lisää. Mieto mausteisuus ja nahkaisuus tuntuu pitkään samettisena suussa. Ei kuitenkaan läheskään niin hyvä kuin 21-vuotinen tisle. Tämän 18yo viskin juttu on mielestäni herkullinen jälkimaku. Tuoksu ja alkumaku ei oikein tuo mitään erityistä, mutta lopuksi tästä kuitenkin jää hyvä fiilis jälkimaun takia.

Näistä kolmesta 18yo oli paras, mutta mikään näistä ei tarjoa mitään erityistä nautintoa (ehkä 18yo jälkimaku on siinä hilkulla). Aiemmin maistettu 21yo on paljon parempi nautiskeluviski ja hintaerokaan esim. laivalta ostettuna ei ole niin suuri, jotta kannattaisi näitä nuorempia kantaa kotiin.

Goose Island, Bourbon County Brand Stout, 15% (2012)

Vetovoima tynnyrikypsytettyihin/viimesteltyihin oluisiin on ollut minulla aina kova ja on sitä edelleen. Melkeimpä pakko maistaa näitä kun vastaan tulevat. Tällä kertaa oli vuorossa Chicagolainen Goose Islandin Bourbon barrel-aged imperial stout. Olut on siis Bourbon-tynnyreissä kypsytettyä stoutia ja sitä on valmistettu rajoitettu erä. Kyseinen maistettu olut oli vuoden 2012 erästä. Valmistaja ei turhaan ylimääräistä tietoa tästä tuotteestaan ole jaellut, mutta joidenkin lähteiden mukaan tämä olisi kypsynyt tynnyreissä 150 päivää. Pullossa on maininta, että "kehittyy pullossa noin viiden vuoden ajan. Tuotteen alkoholipitoisuutta on nostettu vuosien varrella 11%:sta 15%:iin.

©Robert Caputo, Brooklyn Magazine
T: Vaikutelma kosteasta, kylmästä ja vanhasta varastosta, jossa säilytetään bourbon-tynnyreitä. Runsaan vaniljainen ja makean imelä mentholinen pehmeys. Tammista ja rusinaista vivahdetta. Bourbonin vaikutteet on hyvin läsnä. Mausteisuutta, tammisuutta ja kermaisuutta. Tuoksu on täyttävää ja jättää mieleen tuntemuksen, että haluaa haistaa lisää. 

M: Makeaa maltaista ohrapuuroa. Paahteinen, vaniljainen, imelä, karamellisoitu ja suklainen vaikutelma. Paksu, syvä ja moniulotteinen suutuntuma. Jälkimaussa bourbonmaista mausteisuutta, appelsiinista imelyyttä, mannapuuroa ja suklaafondueta. Iso maku. Hiukan tulee alkoholisuutta läpi keskivaiheilla, mutta ei pahasti. Hyvin monipuolinen ja täyteläinen. Hitaasti nautiskeltava laatuolut.

Recipe Information:
Style: Bourbon Barrel-Aged Imperial Stout
Alcohol by Volume: 15%
IBU: 60
Hops: Willamette
Malt: 2-Row, Munich, Chocolate, Caramel, Roast Barley, Debittered Black

13 elokuuta 2013

Belgiolut kotitasting

Pidettiin muutaman kaverin kanssa olutilta belgioluiden parissa. Sää suosi joten kotiterassilla olosuhteet olivat mainiot. Periaatteena oluiden valintaan alkosta oli isompi pullokoko. Niitä löytyikin muutamia, mutta mukaan lähti myös yksi, joka erottui joukosta pienen kokonsa lisäksi tyylillään. Ei sen enempää plörinöitä, vaan näitä tuli maistettua:

Illan oluet

Oud Beersel Oude Geuze Vieille, 6%

Illan ensimmäiseksi valittiin Lambic. Lambic on siis olutlaji, jossa olutvierteeseen ei lisätä lainkaan hiivaa. Oluen spontaanikäymisen saa aikaan ilmassa leijuvat villihiivat ja muut pieneliöt. Olutta voidaan panna vain lokakuusta toukokuuhun viileämmän sään vuoksi. Lambic-oluet ovat yleensä happamia verrattuna muihin olutlajeihin. Yleensä lambic:n valmistuksessa käytetään mallastettua ohraa ja mallastamatonta vehnää. Näistä ohraa käytetään suhteessa enemmän.

Tämän illan lambic on sekoitus kolmea eri ikäistä lambicia, 1-vuotista, 2-vuotista ja 3-vuotista. Siinä on käytetty mallastamatonta vehnää, mallastettua Pilsner ohraa, kaksi vuotta vanhennettua humalaa ja vettä. Tältä se maistui:

T: Aika raju. Greippinen, sitruunainen, suolaisen humalainen ja jotain pilaantunutta käynyttä sitrushedelmää tai käynyttä valkoviiniä (etikkainen). Vanhaa mäskiä. Lambic-tyyliin erittäin hapan. Osuvasti tuli seurueessa kuvaus "Pisuaari" :)
M: Parempi kuin tuoksu. Hyvin hapan ja sitruksinen, suolaisen humalainen ja greippinen. Jälkimaku lyhyt ja sitruunaisen hapan. Aika sitruunamehuinen. Maku oli kuitenkin ihan hyvä ja parani hieman ilmaa saadessaan.

Alkoholi: 6,00 %
Kantavierre: 14 °P
Väri: 11,4 EBC
Katkeroaineet: 25,6 EBU


Brasserie du Bocq Gauloise, 8,1%

Tämä panimo perustettiin Vallonian Purnodeen vuonna 1858. Nimensä se on saanut paikallisen joen mukaan. Olut on pullossa käyvä pintahiivaolut ja siinä on käytetty paahdettuja maltaita. Panimon kotisivuilla mainitaan, että olut kypsytetään kolmesta viiteen viikkoon ennen pullotusta. Pullotuksen jälkeen oluen annetaan käydä pullossa vielä 12-14 päivää ennen myyntiin vientiä.

T: Harmaan hiekkainen, paahteista mallasta, siirappisuutta ja hiukan hiivaista vihreyttä. Kotiolutmaisia piirteitä makeine ja hiivaisine vivahteineen. Aika kevyt, mutta vivahteikas. 

M: Makeaa mallasta, hiivaisia paahteisia muroja ja karamellia. Kevyehkö ja pirteä suutuntuma. Vaahtoutuu suussa. Jälkimaku ei ole kovin pitkä, mutta ennen loppua löytyy mukavaa mäskisyyttä ja paahteisa suklaisuutta. Aika hyvä. Kevyempi tumma belgialainen.

Alkoholi:8,10 %
Kantavierre:19,2 °P
Väri:72,3 EBC
Katkeroaineet:21 EBU


Brouwerij Het Anker Gouden Carolus, 8,5%

Tämän panimon tarina alkaa vuodelta 1471. Het Anker tislaa myös viskiä. Otsikon olut valmistetaan ns. "classical infusion-menetelmällä", joka on vanha brittiläinen tapa panna ale- ja stout oluita. Tuotesivuilla kerrotaan vain, että valmistuksessa käytetään belgialaisia humalia, ei juuri muuta tarkempia tietoa ainesoista.

T: toffeinen, maanläheinen ja kellariminen tuoksu. Hieman katajainen, hieman paahteista humalaisuutta ja karamellista lämmintä kinuskia. Aika vivahteikas tuoksu. Enemmän aromeja kuin edellisissä. 

M: Makeahko ja monimuotoinen maku. Paahtunutta viljaa omenaisella ja hiivaisella sivumaulla, jauhoista mausteisuutta, kevyttä keskiasteista humalaisuutta ja kanervaa. Täyteläiinen ja kuohkea. Jälkimaku keskipitkä ja makean vivahteinen.

Alkoholi: 8,50 %
Kantavierre: 19,1 °P
Väri: 70 EBC
Katkeroaineet: 14 EBU

Maistetuista oluista viimeinen oli mielestäni paras. Täytyy myöntää, että lambic on itselleni aika tuntematon tuttavuus ja täyty haalia niistä lisää kokemuksia. Ne ovat kuitenkin ihan oma tyylilajinsa ja se vaatii kokemusta. Mukava oli maistella olutta porukalla. Täytynee järjestää seuraavaksi vaikka jenkkiolut iltama. 


08 elokuuta 2013

Springbank 13yo 1999/2012, Dimensions, cask #123, 53,5% (Duncan Taylor)

Duncan Taylor Dimensions- sarjaan kuuluva pullote, joka on tislattu syyskuussa 1999 ja pullotettu lokakuussa 2012 tynnyristä #123. Dimensions- sarjasta mainittakoon, että kyseisen sarjan viskit ovat kaikki single caskeja, kylmäsuodattamattomia, tynnyrivahvuisia, eikä niihin ole lisätty karamelliväriä. Kyseiset viskit myös kypsytetään kunkin tislaamon omissa varastoissa, joten niillä on paremmat edellytykset säilyttää tislaamon oma luonteensa tuoksussa ja maussa.
Viskin väri on erittäin houkutteleva ja antaa viitteitä vahvasta sherryisyydestä. Tämä yhdistettynä yhteen suosikkitislaamoistani, Springbankiin, antaa odottaa tältä paljon.
Tämä on siis kylmäsuodattamaton, luonnollisen värin omaava ja tynnyrivahvuinen 13-vuotias Springeri. Yes please! Pienenä vertailukohteena (hyvin pienenä) pidän rinnalla Springbankin uusimpia pullotuksia Springbank CV:tä, jolla koitan löytää yhtäläisyyksiä nuoreen, kirpakan viljaisaan ja öljyisiin Springbankin omiaismakuihin.

Springbank CV (vasemmalla) sekä DT Dimensions lasissa ja pullossa

Duncan Taylor Dimensions, Springbank 13yo 1999/2012, cask #123, 53,5%

T: Tätä voisi nuuhkia pidempäänkin... Juuri niitä aromeja mitä oletin ja kaipasin. Vahvaa sherryä ja Springbankin omia piirteitä. Vahvaa kaakaota, mokkaa, nahkaa, kenkälankkia, Punamustaa hedelmäisyyttä (punaisia rypäleitä, luumua ja uuniomenaa), paahdettua mallasta, öljyisiä ohrasuurimoita ja kuivaa savuista turpeisuutta, joka on nätisti taustalla. Nyt olen lähellä täydellistä viskin tuoksua, joka miellyttää suuresti. Lasista leijailee hieman etäämmällekin tummaa suklaata ja vanhaa nahkaista sherryä. Paahtunut sherryisyys antaa mielikuvaa jopa paljon vanhemmasta tisleestä, mutta Springankin nuoren viljan öljyinen tuoksu tuo myös nuorekkuutta. Nam.

M: Voimakas kuiva ja hieman pippurinen sherryisyys iskee heti alusta. Vaikka pientä kirpeää öljyisyyttä on alusta asti mukana, on suutuntuma hyvin kuiva. Nahkaisia, suklaisia ja kahvisia makuja yhdistyy öljyiseen ja tummien raakojen sekä kypsien hedelmien sekaan. Samalla aistii myös taustalla kuivaa nuorehkoa ja tammista savuisuutta, hieman raa'ahkoa maltaisuutta, vaniljaa, taateleita, rusinoita ja kahvia. Jälkimaku on erittäin pitkä, hyvin kuivattava ja sherrytynnyrinen. Mausteisuutta ja mietoa savuisuutta jää pyörimään suuhun. Hedelmiäkin löytyy uuniomenan ja karamellisoidun banaanin muodossa.
Hyvää on.

Tämä viski maistui oikeastaan aikalailla siltä, miltä kuivittelinkin sen maistuvan. Väri on erittäin kauniin tumma ja antaa vihjettä jo tulevasta. Tuoksu on ehkä hieman lupaavampi kuin mitä maku tuo tullessaan, mutta maussakin on kohtalaisen tasapainoisesti kuivattavaa sherryisyyttä, nuorta hedelmäisyyttä, kuivaa savua ja  makeahkoa mausteisuutta. Vesilisä toi tuoksuun ja makuun hieman happamuutta, korosti hedelmäisyyden kirpeyttä ja taittoi hieman kuivuutta makeammaksi. Vahva, tyylikäs ja hyvin ominaispiirteitä säilyttänyt pitkän jälkimaun IB Springbank.

06 elokuuta 2013

Harviestoun Ola Dubh 18, 8%

Sarjan viimeinen versio joka minulla oli mahdollisuus maistaa. Pullotettu lokakuussa 2012. Sama tuttu pohja kuin edellisillä sarjan edustajilla, mutta kypsytetty 6kk tammitynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 18yo single malt viskiä. Tätä kyseistä viskiä olen maistanut useampaan otteeseen ja tälläkin hetkellä se löytyy kaapista. Kyseessä hyvä ja kompleksinen viski, joka on kohtalaisesti savuinen.

T: Creme bruleeta, paahtunutta viljaa ja pehmeää murotaikinaa. Nyt ollaan taas samoilla tuoksulinjoilla kuin Ola Dubh 30:ssä. Syvää herkullista maltaisuutta ja olen taas aistivinani kauran mehukkaimpana. Vaniljaa, kaakaota, kahvia, paahtoleipää, aamiaismuroja ja tummaa suklaata. Myös miedon humalainen mäskintuntu sekä hento savuisuus leijailee nenään. Saan jopa häivähdyksen itse HP 18 sherryistä tammitynnyriä pienenä hedelmäisenä nektarina ja tammisuutena. Erinomainen tuoksu.

M: Maku alkaa paahteisena viljaisana ja paksuna samettisena suutuntumana. Monivivahteinen sisältäen mokkaa, erittäin tummaa suklaata, kauraleipää, makeaa mallasta, hieman katajanoksaa, maitokaakaota ja ohrajauhoja. Mämmisiä piirteitä. Herkullinen suussapyöriteltävä pirtelö. Jälkimaussa humalaisuus nostaa hieman päätään, mutta on hyvin tasapainossa hedelmäisen makeuden kanssa. Lopussa on aistittavissa hieman HP18 tavoin toffeista tammisuutta ja kuivattavaa hedelmäistä sherryä.

Täytyy sanoa, että on kyllä hyvää ja nautiskeltavaa olutta. Maistamistani Dubheista tämä 18 yltää melkeinpä kärkeen. Paljon samoja piirteitä kuin 30:ssä, mutta aavistuksen "helpompi" ja selkeämpi. Hinta on myöskin 18:sta huokeampi.


Glendronach 15yo Tawny Port finish, 46%

Tämä viski kuuluu Glendronachin vuonna 2010 lanseerattuun Wood finishes- sarjaan. Sarjaan kuuluu neljä viskiä; 14yo Sauternes, 14yo Virgin oak, 15yo Moscatel ja 15yo Tawny port. Näistä viimeisin oli vuonna 2011, otsikon Tawny Port finish. Viski on kypsytetty lähes koko ikänsä eurooppalaisissa tammitynnyreissä, jonka jälkeen se on viimeistelty entisissä Tawny Port viinitynnyreissä. Kylmäsuodattamaton ja väriaineeton. Tästä Tawny Port-versiosta on olemassa myös 20-vuotinen versio, joka julkaistiin ennen 15-vuotista. Se myytiin kuitenkin loppuun ja tislaamo korvasi sen uudella 15yo vesiolla. Tästä ei kuitenkaan löyty mitään mainintoja enään esim. tislaamon omilla kotisivuilla.

Wood finishes, oikeanpuoleisin 20yo Tawny port versio

Tätä viskiä lasiin kadettuani kiinnitän välittömästi huomiota väriin. Oudon punertava ja "haalistunut" vetinen väri. Hieman rose-viinin väriä. Tietyllä tapaa jopa "ruma". Noh ei tätä värin takia juodakaan, mutta melkeinpä ensimmäisiä kertoja, kun viskin väri näyttää huonolta silmääni.

Tuoksu on hieman käyneiden ja pilaantuneiden hedelmien sekä turpeisen toffeen sekoitus. Tämä turpeinen ja käynyt toffee ei oikein miellytä omaa nenääni. Lasissa seisseenä alta alkaa tuoksumaan paahtunut kahvi ja viinimäistä kuivahkoa tuoksua, mutta silti toffee ja "juramainen" pilaantunut turve peittää liikaa allensa.

Suussa tämä tuntuu ohuelta ja maistuu makealta. Makeus alkaa heti alusta ja kestää lähes jälkimakuun asti. Alussa tulee myös pikanttista toffeista turvetta, suolaisuutta ja samaa hieman käynyttä ja öljyistä hedelmää. Loppuun jää lämmin jälkimaku sokerisine oranssineen hedelmineen. Ei oikein innosta.

15yo Tawny Port

04 elokuuta 2013

Tuthilltown Hudson Manhattan Rye, 46%

Vuonna 2003 perustettu Tuthilltown spirits oli ensimmäinen tislaamo, joka valmisti viskiä New Yorkissa kieltolain päätyttyä. Tislaamo valmistaa viskien lisäksi myös vodkaa, rommia, likööriä, brandyä... melkein mitä vain mitä tislaamalla saa. Otsikon viski on valmistettu 100% täysjyvärukiista. Nimensä se on saanut kuuluisasta koktailista, Manhattanista. Viski on pannutislattu kahdesti, valmistetaan erä kerrallaan "tavallista" pienemmissä tynnyreissä ja pullotetaan, sinetöidään sekä merkataan käsityönä. Jyvät, vesi ja hiiva tulee 90km säteellä tislaamosta. 

Tuthilltown Hudson Manhattan Rye, 46%, (2011)

T: Raakaa makeaa mäskiä ja kevyttä viljaista öljyisyytta. Aika nuorta ja raakaa jyvän tuoksua. Lasissa ajankanssa alkaa bourbontyyppisiä vivahteita löytymään, kuten vaniljaa tammea ja kookosta. Muutoin aika miedohko ja hieman alkoholinen tuoksu. 

M: Samaa raakaa pistävää jyvämäisyyttä ja aika vetistä alkoholisuutta. Suutuntuma on ohut. Tämä vaatii hieman aikaa lasissa, sillä muutoin pistävä alkoholi ja viljan raakuus heikentää kokemusta. Hapen vaikutuksen jälkeen alkaa löytyä rukiin mausteisuutta ja hieman happamia piirteitä. Mausteisuus on tosin aika hillittyä ja alkoholi vieläkin painaa päälle. Raaka vilja alkaa hieman makeutua ja jälkimaussa alkaa vasta varsinaisesti tapahtua. Makea limppumainen ruisleipäisyys ja hapan omenaisuus tulee esille. Jälkimaku ei kuitenkaan ole kovin pitkä.

Täytyy myöntää, että odotin tältä todella paljon enemmän. Melkein 200e litrahinta antaisi sitä myös odottaa. Noh, mikrotislaamo jne, mutta ei tästä oikein kehumista muutoin keksi, kuin pullo on mielestäni ihan kivan näköinen. Toivotaan, että oma kaapista löytyvä batch olisi parempi.

Jack Daniel's Single Barrel, 45%

Pullo lähenee jo viimeistä sippiä, joten on aika vetää johtopäätökset tästä yhden tynnyrin Jackistä. Kun mainitsee Jack Danielsin Skottiviski piireissä, niin monia alkaa kuvottamaan. Vaan en minä. Ylipäänsä Bourbonit ja jenkkiviskit maistuvat minulle oikein mainiosti. Ne ovat oma juttunsa, samoin kuin esimerkiksi makeat viinit. En laita single malt-viskejä ja bourboneja samalle viivalle. Tiettyihin hetkiin jenkkiviskit sopivat paljon paremmin. Viimeksi kun leijuin siivillä bourbonin mukana, oli kesämökillä. Nuotion ääressä, nimenomaan tämä otsikon pullo antoi oikein mukavan olon ja sopi hetkeen täydellisesti.

Tämä otsikon tuotos on siis yhdestä tynnyristä pullotettu Tennessee-viski. Bourbonista tämä "eroaa" siinä, että Tennessee viskien raakatisle käsitellään ns. Lincolnin piirikunnan menetelmällä (Lincoln County Process), jossa tisle suodatetaan sokerivaahterahiilikerroksen läpi. Single Barrel-pullotteen tynnyrit valitaan erikseen tislaamomestarin toimesta. Nämä tynnyrit ovat varaston yläosissa, joissa ne on alttiina suuremmille lämpötilan vaihteluille. Tämä vaikuttaa viskiin monella tapaa mm. tynnyrin puun kanssa reagointi on suurempaa. Sanotaan, että vain yksi sadasta tynnyristä tulee täyttää kriteerit ja tulee pullotetuksi. 
Nyt lasissa tämä tuote ja tältä se taas maistui.

Barrel 12-0330, pullotettu 25.1.2012.
T: Makeaa vaniljaista karamellisoitua tammea. Pehmeää hiiltyneisyyttä ja mausteisuutta, jossa vaniljaiset, neilikkaiset ja banaaniset piirteet ovat selkeästi esillä. Tuoreen pullon avatessa löytyi aikoinaa pistävyyttä, mutta ajan saatossa tämä on pehmentynyt ja poistunut.  Maissin makea tuoksu on tässä mukavan tasapainoista. 

M: Sopivan voimakasta makeaa mausteisuutta. Vaniljaa, vaahterasiirappi, fariinisokeria, märkää tammipuuta, lämmintä vohvelia ja mukavan kirpakkaa maustepippuria. Maku laajenee jälkimaussa mausteisemmaksi. Tämä on oikeastaan hyvin pehmeä ja hieman kermainen suutuntumaltaan, vaikka onkin kohtalaisen mausteinen. Alkumaun ja jälkimaun välissä tulee pieni hetki, jolloinka maku hieman "katoaa", mutta myöhemmin alkaa paahtuneen mausteisuuden ryöppy. 

Jackin perusversio ei mielestäni ole kovin kummoinen ja onkin lähinnä drinkkiviski, mutta tämä single barrel-versio on mielestäni ihan onnistunut tuotos. Enemmän tynnyrimakua ja mausteisuutta sekä pitempi ja pehmeämpi jälkimaku. 

Jack ulkoilemassa Päijänteen rannalla

BenRiach 18yo 1993/2012 Rioja finish cask #2574, bottled for Finland, 56%

Huomasin tuossa, että en ole vielä käsitellyt jo viime vuonna ostamaani suomibenkkua. Kyseessä siis otsikon tisle, joka on pullotettu vain Suomelle ja viimeistelty (kolme vuotta joidenkin lähteiden mukaan) tynnyreissä, joissa oli aiemmin kypsytetty espanjalaista Rioja-viiniä. Rioja on siis espanjalaista punaviiniä, jota on tuotettu D.O.C La Riojan alueella. Tämä alueen viinit nauttii kenties Espanjan arvostetuimmasta viinialueen tittelistä. Tämän ei kannata kuitenkaan antaa luoda liikaa mielikuvia, sillä Espanjasta saa Riojan-viiniä yhden euron hintaankin.

BenRiach 1993 18yo Rioja Finish, cask #2574, 56%, bottled March 2012, Specially Selected & Bottled for Finland. 286 bottles.

T: Tumman punaviininen ja hieman kuminen tuoksu. Viini hallitsee alusta ja mukana tulee happamuutta, tammista maltaisuutta, käyneitä hedelmiä, joista luumu ja appelsiini vahvimpana sekä hieman kuparista metallisuutta. Tuoksu paranee lasiajan jälkeen ja viinimäiset mausteisuudet korostuu. Näistä mainittakoon taateli, neilikka, vanilja ja muskottipähkinä. Muistuttaa hieman portviinistä viimeistelyä, mutta on selkeämmin viinimäinen ja kuitenkin omanlaatuinen. Hyvä.

M: Paksu ja hieman öljyinen alkutuntuma, jonka mukana tulee makeahkoa ja maltaista viinikyllästämää makua. Voimakas ja kuivahko alun jälkeen. Rukiinomainen happamuus ja mausteisuus. Kohtalaisen intensiivinen. Täyteläistä punamarjaisuutta sekä pehmeää toffeeta. Jälkimaku on voimakas, pitkä ja pysyy hyvin "kasassa" loppuun asti. Tummia kuivia ja kypsiä hedelmiä (luumua, aprikoosia ja sulttaanirusinoita), sokeriruokoa, tummaa rommista tynnyriä sekä viinikellarimaista pientä tunkkaisuutta.

Tämä viski on monipuolinen, tasapainoinen ja hyvällä tavalla erikoinen. Jos ei pidä viinifinistellyistä viskeistä, niin tämä voi olla liian erilaista, mutta jos on punaviinin ystävä niin tätä kannattaa kokeilla. Mukavan erilainen ja onnistunut makuelämys. Tätä löytyy edelleenkin joidenkin alkojen hyllyistä. Tämä ei kuitenkaan johdu huonosta viskistä, vaan hinnoittelusta. Yli 110e näinkin laadukkaalle viskille on silti kova hinta.

02 elokuuta 2013

Harviestoun Ola Dubh 16, 8%

Harviestounin Ola Dubh 16 maisteluvuorossa. Pullotus päivätty toukokuulle 2012. Edellisten mukaan tässäkin käyteyt humalat ovat Galena, East Kent Goldings ja Fuggles. IBU 40. Tuote sisältää ohraa, kauraa ja vehnää. Siis Old engine oilia vahvempana ja kypsytettynä 6kk tammitynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 16yo single malt viskiä. Kyseinen Highland Park 16yo on lanseerattu vuonna 2005 travel retail ja duty free markkinoille. Itse en kyseistä viskiä ole päässyt maistamaan. Katsotaan mitä sen tynnyrit ovat saaneet aikaan tähän olueen.

T: Kylmempi ja humalaisempi kuin 12 ja 30 versiot. Samoja viljaisia ja etenkin kauraisia piirteitä. Muroja, vanhaa kahvia, karamellisoituja manteleita, kahvipapuja ja kanelia. Tuoksussa on aavistus makeahkoa ja kuivaa hedelmää. Tulkitsisin pieneksi sherryisyydeksi. Savua tässä on hieman paahteisessa mielessä. Muistuttaa enemmän Old Engine Oilia. Mielestäni 12 ja 30 versioissa on miellyttävämpi tuoksumaailma, mutta tämäkin on hyvä.
Ola Dubh 16

M: maussa huomaa heti, että tässä on reippaammin humaloitu. Kuivempi heti alusta alkaen ja maku taipuu humalaiseksi aika alussa. Tosin ei tämäkään hirmuhumalainen ole, mutta humalaisuus hallitsee alun makua paahteisuuden kanssa. Suutuntuma on tässäkin melko paksuhko ja samettinen. Maku avautuu hiljalleen viljaisaksi ja mausteisemmaksi. Aistittavissa on kuivia havupuun oksia, vahvaa mustaa kahvia, tummaa leipää ja makeahkoa limppua. Jälkimaku on paahteinen ja voimakkaan tummansuklainen humalaisuuden kera. Kuivattaa kohtalaisesti suuta jälkimaussakin. Hyvää, muttei mennyt kärkeen tässä sarjassa, vaan tyytyy kolmanneksi tällä hetkellä.

01 elokuuta 2013

BenRiach 27yo 1984 Peated, PX Sherry Cask #1052, 50,7%

Kyseessä siis Benriachin 27-vuotias turpeinen ja Pedro Ximenez viimeistelty 1984-vuoden tisle. Tämä kuuluu Benriachin single cask julkaisuihin joita julkaistaan erissä. Pullotettu heinäkuussa 2012 ja yksi 258:sta pullosta, jotka saatiin tynnyristä numero 1052. Vuonna 2012 julkaistun SC-sarjan tynnyreitä oli kaikkiaan kymmenen ja nämä oli kaikki erilailla viimeistelty tai kypsytetty. Katsotaan mitä tämä "käsin valikoitu tynnyri" sai aikaan.

T: Lämpimän turpeinen ja kermatoffeinen. Aika hienostuneet kerrokset. Löytyy turpeista savuisuutta ja samalla leveää mausteisuutta kahvin, toffeen, suklaan ja rusinaisen sherryn muodossa. Hienosti tulee sherry taustalla. Ikäänkuin savu ja sherry taistelisi kumpi tuoksu on parempi, mutta nämä ovat kuitenkin niin tasavertaisia, että sulautuvat sopivasti yhteen antaen tilaa toisillensa. Hengitettyään hieman, sherryisyys saa lisää ulottuvuuta ja kahvisuus korostuu hieman.

M: Turve ja potkiva savu valtaa makuaistin ensimmäisenä. PX tulee hieman jälkikäteen mukaan makeana rusinana, kuivana viinimäisyytenä ja hieman happamana luumuisena jälkimakuna. Alussa siis turve, välissä turvesavu ja sherrymaku, näiden jälkeen avautuu mausteisuutta ja viinimäisyyttä ja lopussa savuisuus jää pyörimään kaiken muun rinnalle. Pitkä jälkimaku.

Kohtalaisen monipuolinen viski. Kyse on aika voimakkaasta viskistä ja ei niin helposta. Nyt juuri ei löydy mitään niin sopivaa verrokkia tälle kaapista, jotta voisi hieman rinnan maistella. Ihan hyvät fiilikset kuitenkin jätti.