Homma lähti liikkeelle jokunen aika takaperin (olikohan viime kesän lopuilla), kun nyyhkyilin hyvän sahdin perään, tarjonnan ollessa hieman rajoitettu varsinkin kotiinkantona. Uisgen aikoihin sain positiivisesti yllättävän viestin, kun Reittausblogia kirjoittava, tv:stä tuttu KPM Harri Metsäjoki otti yhteyttä maistiaisten merkeissä. Jaa KMP? No kotipanimomestari tietenkin. Eipä tarvinnut kahta kertaa sahtia tyrkyttää, kun meikäläisellä oli sauna jo lähes lämpiämässä :)
Kusti kuljetti hienosti pakattuna sahtia smartpostiin, jonka mukana tuli muutama muukin maistiainen. Olen lukenut Harrin blogia jo useamman vuoden ajan ja kun huomasin että kotioluet tuli mukaan kuvioihin (ja vielä hehkutuksien kera), aloin itsekin miettimään kotipanemista. Voisiko se olla niin helppoa kun miltä näyttää? Tuleeko siitä oikeasti niin hyvää? Mitenköhän itse siinä onnistuisin? Noh, sittemmin omalla kohdalla homma on jäänyt ihan muihin panopuuhiin, sillä tila ja aika ei ainakaan tällä hetkellä anna juuri periksi. Ja mihin tuo kaikki valmistunut olut pitäisi sitten saada? Pitääkö se juodakin?
Täytyy myöntää, että Harrin oluet kuulostaa ja näyttää monesti niin herkullisilta, että tekee lähes mieli lipaista kielellä näytön ruutua. Sitä alkaa aina kuvittelemaan kuinka hyvää tuo tuore ipa voikaan olla. Nyt minulla on onneksi hyvä tilaisuus tutustua kotiolueen enkä usko, että minun tarvitsisi pelätä laadun puolesta – onhan Harri jo pannut melkosen satsin oluita. Täältä pääset tutustumaan kotipanemisen saloihin.
Oikeastaan minun pitäisi melkein pelätä enemmän sitä (niinkuin pelkäänkin), että nämä kotioluet ovat niin hyviä, että ne vievät mennessään. Mitä jos huomaankin, että kaupallinen ipa onkin liian kulahtanutta tuoreudeltaan? Pitäisikö silloin muuttaa Raumalle Harrin naapuriin, vai alkaako kotipanohommat viimeistään siinä vaiheessa? En tiedä, mutta nyt nähdään joka tapauksessa miltä nämä kotioluet maistuvat minun suussani.
Pakkauksessa tuli Sahtia, brittihumalilla valmistettua ipaa, jenkkihumalilla valmistettua ipaa ja erikoisimpana Pyynikin Käsityöläispanimon Ruokapuoti Lumo Testowit. Näistä ensimmäisenä kurkkuun kaatuu neljän viljan sahti, jonka valmistukseen on käytetty Sahti-, Munich-, Vehnä-, Crystal 100-, CaraRye-maltaita ja luomukaurahiutaleita. Lisäksi on käytetty reippaasti kuivattuja katajanmarjoja, katajanoksaa, hieman appelsiinin kuorta ja ripaus Cascadea. Sahdin alkoholipitoisuus on 8,5% ja se on pantu 24.1.2015. Valokuvat saatte ihailla kännykkäkuvina, sillä järkkäri on tällä hetkellä huollossa.
Reittausblogin neljän viljan sahti, 8,5% (pantu 24.1.15)
T: Hyvin tunnistettavissa makean kyspsän banaaninen hiivaisuus. Tulee mieleen etäisesti myös saunakivet. Jokin pieni kivipölyisyys. Hedelmäinen maltaisuus, josta tulee mieleen pehmeä makumaailma. Katajaisuus tulee myös esille, mutta humala on piilossa. Näin varmaan tosin kuuluukin olla. Appelsiinin voin ainakin kuvitella aistivani karamellisoituna, tai sellaisena siirappisena. Tuoksu on hyvä.
M: Suutuntuma on kivan samea ja jähmeä. Alkuun tuntuu, että alkoholi ottaa liikaa roolia. Tämä on tosin vain muutamissa ensimmäisissä siemauksissa, kunnes aromimaailma pääsee valloilleen: Katajaista ja maltaista karkeutta, makeaa maltaisuutta. Hiivaista banaanisuutta on hyvin esillä. Jälkimaku on aika kiva. Tulee fiilis sammaleisesta kalliosta, onko se sitten maanläheisyyttä? Jättää jälkeensä kivan kermaisen tuntuman suuhun.
Siitä onkin jo jonkinmoinen aika kun sahtia olen maistellut. Yleisfiiliksenä tästä jäi hyvä mieli. Ehkä hieman ristiriitainenkin, sillä ajoittain tunsin kaipaavani enemmän, tai isommin makua, mutta sitten seuraavalla kulauksella homma oli taas kohdillaan. Anteeks? Niin, enkä kuitenkaan osannut helposti ilmaista mitä kaipaan. Jälkimaku oli tässä mainio. Se jätti suorastaan kauniin maun, joka aiheutti uusintasiemauksen kaipuuta kerta toisensa perään. Kyllä minä tätä kaupasta ostaisin mielelläni.
Sitten päästäänkin melko erikoisen tuotoksen äärelle. Testowit. Tarkan tarinan pääset lukaisemaan Reittaublogin puolelta, mutta lyhyempänä kyseessä on Pyynikin Käsityöläispanimolla skaalattu olut Lumon Tero Suhosen ja Harrin idean pohjalta. Reseptistä löytyy ohra- ja vehnämallasta, sekä luomukaurahiutaleita. Sitten löytyy toki myös hieman erikoisempia aineksia kuten pakuria, nokkosenjuurta, ruusunjuurta, männyn siitepölyä, siankärsämöä, katajanmarjaa ja appelsiininkuorta. Huh. Melkonen soppa. Etiketti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
Pyynikin Käsityöläispanimon Ruokapuoti Lumo Testowit, 4,5% (kaupallinen versio)
T: Jahas. Ensiksi tulee mieleen hiilihapotettu ja hieman käynyt appelsiinimehu. Sitrusta ja appelsiinia, hapanta viinisyyttä ja balsamicoa. Oikeastaan tulee mieleen belgialaisen vehnäoluen ja lambicin välimuoto. Kesäinen fiilis. Witbier buustattuna runsaammalla sitruksisuudella. Jos en tietäisi, luulisin tässä olevan maitohappobakteeria tmv.
M: Maku yllätää raikkaudellaan. Tuoksun perusteella luulin tämän olevan vahvemminkin hapan, mutta happamuuus ei lyö yli vaan päästää myös kevyempiä makuaromeja esille. Runsaasti mehukasta sitruksissuutta ja witbierin mietoa hiivaisuutta. Melkein kuin olisi mehua, kuoharia ja olutta. Tulee mieleen joku mimosa, tai Radler. Jälkimaku katoaa aika nopeasti. Kuitenkin aika maukas ottaen huomioon alhaiset prosentit.
Minulle tämä oli aika vaikea arvosteltava. En odottanut löytäväni lambicmaista kuohuviinimäisyyttä. Ehkä lähimpänä hapanolutta, tai jotakin oluen ja "jonkin" sekoitusta. Voin kuvitella, että Lambicin ystävät tykkää. Vaimo maistoi myös ja olin hyvin hämmästynyt, että hän piti tätä harvinaisen hyvänä oluena (ei tykkää oluesta). Kuulemma kuivan happaman kuohuviinimäinen. Itselleni ehkä hieman liikaa mehuisuutta ja jäin kaipaamaan enemmän "olutmaista" fiilistä. Sahti on näistä minun valintani. Huomenna voisi korkkailla ipoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti