Oluet on kypsytetty kahden suuren nimen tynnyreissä, joista molemmissa ollut aiemmin bourbonia sisällä. Tynnyrikypsytyksen lisäksi oluita yhdistää tyyli – molemmat ovat imperial stouteja. Wild Turkey on Hel & Verdoemenis tynnyrikypsytetty -versio, jonka reseptissä on käytetty Pale-, Brown-, Chocolate-, Roasted- ja Caramel -maltaita. Humalina on käytetty Premiantia ja Saazia.
Buffalo Trace -versio on puolestaan Rasputinin pohjalta tynnyrikypsytetty IS, jonka reseptistä löytyy Pale-, Chocolate-, ja Cara-maltaita. Humalina samat Premiant ja Saaz. Eli molempien oluiden kohdalla melko samalla reseptiikalla mennään, vain tynnyrit tulee eri valmistajalta. Pitkää ikää luvataan, 25 vuotta. Kuva alla on rääkätty kännykkäkuva, alkuperäiset paremmalla kameralla otetut kuvat katosivat bittiavaruuteen tietokoneongelmien vuoksi.
 |
| Rääkätty kännykkäkuva |
De Molen Hel & Verdoemenis Wild Turkey, 11% (2013)
T: Pehmeästi nuuhkittuna antaa sitä mitä tältä odottaa: Bourbon ja tammi on pehmeän mausteisesti läsnä tuoden kookosta, vaniljaa ja neilikkaa. Napakammin kun nuuhkasee, tuo alkoholi pienen terävän ja "sahalaitaisen" osan mukaan. Ruistaikinaa, mämmiä ja kahvia. Kyllä kelpaa nuuhkia, vaikkei aivan yllä parhaisiin bourbontynnyrikypsytyksiin.
M: Alku on pehmeähkö ja syvä. Suutuntuma lähes täyteläinen ja sopivan paksu. Alkoholi on siinä rajoilla, että meneekö yli. Lämmittävä ja hehkuva alusta loppuun. Makeus on juuri sopivalla tasolla ja tuo mieleen makean saaristolaisleivän, tai joululimpun. Aromeista lölytyy espressokahvia ja tummaa kaakaota. Kaipaan ripauksen mausteisuutta, muuten erittäin hyvä. Tämä on kuitenkin hyvin herkullinen alusta loppuun ja juotava (lue: ei töki).
De Molen Rasputin Buffalo Trace BA, 11,4%
T: Aika sulkeutunut. Hieman tunkkaista maltaisuutta, joka tuo mieleen kylmän ylipaahdetun paahtoleivän. Tynnyrin hyvät vivahteet on melko piilossa. Bulkkioluiden metallisuuttakin löytyy. Annetaan aikaa.... 10 minuutin päästä löytyy maltaista leipäisyyttä, jossa mämminen makeahkon vivahde. Silti tynnyrikypsytyksen vivahteet ovat hieman kadoksissa. Ohut tuoksu. Kaipaan mausteisuutta ja paksumpaa aromikkuutta.
M: Valitettavasti maussakin on sama sulkeutunut fiilis. Suutuntuma on sameaa ja hieman vetinen samaan aikaan. Tumman leivän hieman hapanta taikinaisuutta ja mietoa paahdetta. Alkumaussa meinaa pieni mausteisuus nousta, mutta se jotenkin luovuttaa ja tilalle tulee kitkerähkö taikinaisuus, joka kestää loppuun asti. Ei tämä kyllä voi olla täysin kunnossa: Imperial Stout pitäisi olla, mutta ulkonäkökin on melko kuravettä --> vaikuttaa ennemminkin hieman kulahtaneelta barley winelta.
Annan huonon arvosanan, mutta pieni varaus tässä: olut on mahdollisesti saanut siipeensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti