Reittausblogin olutta osa 2: Jenkkihop & brittihop IPAt

Noniin. Nyt on nenän edessä kaksi kotiolutta, joiden kohdalle olen latonut kovat odotukset. Nyt melkeinpä mittaan kotioluen valmistuksen kannattavuuden – onko kotiolut oikeasti parempaa kuin kaupallinen, vai ollaanko selvästi "kotiolutmaisessa" sarjassa. Varsinkin ipojen kohdalla luulisi kotona valmistetun ipan tuoreuden pyyhkivän lattioita kaupallisilla oluilla, etenkin jenkeistä kärrätyillä.

Lasiin kaadetaan Reittausblogin olutkeisarin Harrin valmistamaa ipaa, tai todellisuudessa kahta ipaa, jotka molemmat on valmistettu täsmälleen samalla mallaspohjalla, samalla hiivalla ja samassa paikassa yhtä kauan. Ainoa eroa oluilla on käytetyt humalat. Olemme siis todistamassa ipojen taistelua; Jenkkihop vs. Brittihop.

Mallaspohja oluilla on 100% sahtimallas ja hiivana on käytetty Danstar BRY-97 West Coast Ale hiivaa. Ipat on pantu 1.1.2015 ja pullotettu reilu kolme viikkoa sitten. Kyseessä siis hyvin tuoretta kamaa. Ipojen erot tulee siis humalista, joita brittihopiin on käytetty Progress, Fuggles, East Kent Goldings ja Boadicea. Brittiversion IBUt on noin 100 ja alkoholivahvuus noin 7%. Jenkkihopissa humalina löytyy El Dorado, Centennial, Columbus, Cascade ja Simcoe. IBUja sen 150 verran ja alkoholiprosentteja myöskin 7%. Oluiden valmistuksesta pääset jyvälle täältä.

"Halusin koittaa miten grammamääräisesti lähes sama humalamäärä brittihumalaa toimisi IPAssa, kun olen noita jenkkejä tehnyt jo useampia ja ne on olleet hemmetin hyviä. Innostuin sitten samana päivänä tekemään myös jenkkiversion siihen rinnalle, joten nyt niitä voi vaikka vertailla keskenään." - Harri Metsäjoki. 

Jenkkihop vs. Brittihop IPAt, 7%

Tuoksuissa on päivänselvä ero. Jenkkihop on reilusti havuinen ja pihkainen, kun taas brittihopista löytyy toffeisempaa ja kaurakeksisempää aromikkuutta. Brittihop on tuoksultaan vaisumpi kuin Jenkkihop. Tämä Jenkkihop on oikeastaan aika hemmetin hyvän tuoksuinen. Mahtava tuoreus ja aromikkuus. Brittihopista löytyy lämmetessä reilummin kypsää hedelmäisyyttä joka on minusta erinomaista. Tuntuu myös, että sen tuoksussa olisi hedelmäistä hiivaisuutta.

Maku on humalan hekumaa :) Brittihop on rauhallisempi humalien suhteen. Karamellisempi ja maltaisempi rungoltaan. Jenkkihop on selvästi puraisevampi humalilta, oikeastaan läpsäys kasvoille. Kuivattaa suun melkoisesti. Humalat ovat jenkissä havuisempia ja pihkaisempia, kun taas brittiveriossa ne ovat esterisempiä ja lämpimämmän sävyisiä. Jenkkihop aiheuttaa hyvin kuivattan fiiliksen ja jälkimaku supistaa suun rypyille. Brittihop jättää hedelmäisemmän ja hieman makeamman jälkimaun.

Melko mielenkiintoiset. Mainitaan heti, että molemmat ovat oikein herkullisia. Tuoksussa Jenkkihop vei mielestäni kaksikkoa selvästi. Erittäin aromikas havumetsäinen ja tuoreen, mutta kuivan, ruohoinen humalasirkus. Makupaletissa Brittihop kuitenkin kuroo eroa kiinni ja varsinkin oluiden lämmettyä vie mielestäni herkullisella esterisellä toffeehedelmäisyydellään hienohkon makuvoiton. Jos Jenkkihop olisi hieman hillitymmin humaloitu, voisi homma mennä eri tavalla. Nyt valintani on Brittihop, pienellä erolla. Ja kyllä, ostaisin kumpaa tahansa puodistakin, eivät häpeä pätkääkään ns. kaupallisille kilpailijoilleen.

Jenkkihop vs. Brittihop