 |
| Tunnelma 6.2. kello 22:30 |
Sisään päästiin ajallaan ja narikan jälkeen siirryin heti lipukejonoon josta myös lasin sai. Rahaa paperiksi ja matka kohti ständejä alkoi. Tein alkuun pienen kierroksen ilman ostoja, mutta jumiuduin heti Olutravintola Pikkulinnun tiskille (ylläri). Tämä tiski olikin ladottu harrastajalle herkkuja täyteen. Ardbegin -74, -77, Glenmorangien kasikytlukulainen, Bowmoren Claret, Bunnahabhain 1963.... HUH. Minun huomio oli kuitenkin jo keskitetty yhteen pitkään himoitsemiini pullotteisiin – Hazelwood Reserve 17yo, 52,5% (Kininvie). Tämä ylitti odotukset täystyrmäyksellä. Aivan uskomattoman hieno sherryinen tuoksu. En tiedä mitä toivoisin enempää sherryviskin tuoksulta. Kaunista. Makukin oli erittäin herkullinen, muttei aivan niin loistelias kuin tuoksu. Upea kokonaisuus.
Tovi vierähti nautiskellessä Hazelwoodia jonka jälkeen astuin muutaman askeleen oikealle Arcus Finlandin tiskille, jossa tarjoiltiin mm. Balblairia. Kiva kun saatiin Balblair mukaan, sillä mielestäni tislamon viskit ovat laadukkaita. Pyysin lasiini Balblair Vintage 1983 1st release, 46%. Tämä kolmekymppinen viski oli erittäin kivasti hinnoiteltu, 5€/cl. Täysin ex-bourbontynnyreissä kypsytetty kasikolmonen maistui hienon täyteläiseltä ja kypsältä. Näitä vilpittömiä laadukkaita ex-bourbonkypsytettyjä on ilo maistella, varsinkin kun ne ovat nappiin onnistuneet.
Balblairista teki mieli hypätä takaisin sherryisempien joukkoon, joten matka suuntasi kohti Moestue & Caskin tiskiä, jossa oli yksi tapahtuman puhutuimmista viskeistä, Karuizawa Vintage 1984 Single Sherry Cask, 56,7% (Cask By Cask). Tuoksu oli Karuizawan tyyliin omanlainen, ruutinen ja sherryisen kuiva. Maku teki minuun vaikutuksen kivalla ruudintäyteisellä ja kallioisella aromikkuudellaan. Erinomaista, tätä teki mieli maistaa lisää. Ah... ja mahdollisesti voikin, sillä tätä tulee Alkoon tämän kuun lopussa, ehkä noin 24 pullon verran ja hinnan asettuen noin 600-800€ tietämille. Saattaa tosin joku muukin haluta kantaa kotiinsa.
Matkalla kohti Karuizawaa näin mielenkiintoisen pullon johon piti palata pikimmiten. Pernod Ricardin ja Irlantilaisen Whiskyen Ystävien yhteisellä ständillä ylpeili puulaatikon kera Midleton Vintage 1997 Single Bourbon Barrel #52912, 58,9%. Tämä oli yhden first fill -tynnyrin pullote, joka oli pullotettu Irlantilaisen Whiskyen Ystävien seuralle. Ja olikin muuten herkullinen pot still viski. Vesi aukaisi viskiä, jonka jälkeen löysin kivaa omenaista ja vaniljaista aromia valkopippurisen potkun kyyditsemänä. Tämän jälkeen teki mieli maistaa lisää irkkuja, mutta muutamat rupattelut tuntemattomien kanssa vei Redbreast 15yo pois mielestä enkä myöhemmin tätä huomannut enää maistaa.
Näiden loistavien viskien jälkeen focus kääntyi kohti suomalaisia tislaamoja, joita tapahtumaan saatiin peräti neljä: Helsinki Distilling Company, Kyrö Distillery Company, Teerenpeli ja Valamon Luostarin Tislaamo. Irkkutiskiä vastapäätä oli Valamon Luostarin ständi, joten siitä oli hyvä aloittaa. Heiltä pääsin maistamaan kahta tuotetta – kolme vuotta sherrytetyssä uudessa tammessa kypsytetty Valamo I ja kolme vuotta bourbon ja uudessa tammessa kypsytetty Valamo II.
Valamo I oli terävä kuin japanilainen shushi-veitsi. Makean tamminen ja kirpeän sherryinen. Vesilisä päästi jälkimaun valloilleen, joka maistuikin oikein herkulliselle minttukaakaolle. Mentholista tummaa suklaata. Enpä ole tainnut ennen näin nuorta sherryviskiä maistaakaan. Kaipaa lisäkypsytystä, vaikka jälkimaku olikin aika hyvä.
Valamo II ei omaan suuhun tuntunut niin sopivalta kuin sherryversio, sillä tämän saippuaisuun nousi liian vahvasti esiin ja tanniinisuus kuivatti jälkimaun kovasti. Tuoksu oli kuitenkin hyvin lupaava ollen aika kermatoffeinen ja pehmeä. Valamo III ja IV oli myös tarkoitus masitaa, mutta päätin jättää nämä kakkospäivälle (joka lopuksi karsiutui pois muiden menojen vuoksi). Kerkesin kuitenkin nuuskimaan kaverilta Valamon kolmosta ja tuoksu oli erittäin mielenkiintoinen. Harmi etten päässyt maistamaan.
Luostarimatkan jälkeen siirryin kunnon suuhuuhtelun jälkeen (paljon vettä) Kyrö Distilleryn sändille. Kaksi kiehtoi ylitse muiden: Verso ja Verso Cask Strenght. Verso oli noin kahdeksan kuukautta kypsytetty ruistisle, useamman tynnyrin vattaus. Alkoonhan tämä on tulossa tämän kuun lopussa ja vaikka ostopäätöksen olinkin jo tehnyt etukäteen, niin maistelu antoi lisäpotkua päätökselle. Maukas ja mausteinen jo nyt.
Mielenkiintoista olikin maistaa tämän cs-versio, eli Verso Cask Strenght. Noniin. Tämä olikin makupotku suoraan kasseille. Kuin hyväntekeväisyysläpsäys, jota jää kaipaamaan. Mikä? Never mind. Muistikuvien perusteella ei kolahtanut ihan niin hyvin kuin OlutExpossa #, mutta ehkä se oli vain mielikuvaa.
Suomalaisten herkkujen suora jatkui, kun astelin kohti Teerenpelin tiskiä. Teerenpeli oli saanut tapahtumaan kaksi uutuutta, joita oli tarkoitus maistaa – Distillers Choice Hosa ja Portwood Finish. Jälkimmäinen näistä on Tallink Siljalle pullotettu ja saapuu laivojen hyllyille piakkoin. Jos en väärin ymmärtänyt, niin pullot olivat jo matkalla laivayhtiölle. Nimensä mukaan Distillers Choice -sarjaan kuuluva ja isossa portviinitynnyrissä viimeistelty. Maistelun jälkeen totesin, että ei ollut minua varten tämäkään portviimeistelty. Ihan hyvää, mutta jotenkin tuo portviini jäi häiritsemään makeudellaan. Kaski on edelleen omaan makuun sopivin Teerenpeli.
Seitsemäksi varattu tasting alkoi lähestyä, joten Hosa piti jättää toisen kertaan. Hosa on myös tulossa Alkon valikoimiin tämän kuun lopussa, joten pulloa halavat saavat tilaisuuden täydentää Teerenpelillä viskikaappiaan. Kyseessähän on siis noin kymmenen vuotta Islayn viskitynnyrissä kypsytetty viski. Savua saattaa maussa siis pilkahtaa.
Ennen varattua ohjattua tastinkiä piti hieman neutralisoida suuta ja tähän hommaan sopi nokkia hieman hiukopalaa ja kahvia kahvilasta. Tarjolla oli myös viskibuffe 25€ hintaan, mutta niin paljon en halunnut tällä kertaa ruokaan satsaa, varsinkaan kun nälkä ei ollut vielä niin kova. Tapahtuman aikana tuli juotua niin paljon vetta, että sekin jo osaltaan täytti mahaa. Kahvilan puoli oli muuten ok, mutta kahvilan hinnat oli hieman korkeahkot. Kahvi 2,40€ ja kroisantti yli kolme euroa, puhumattakaan yli kuuden euron pienestä sämpylästä. Tässä onkin siis parannettavaa tulevia tapahtumia ajatellen.
Huoltotauon jälkeen alkoi ainoa ohjattu maistelu johon olin ilmoittautunut: Beam Small Batch Bourbons, jonka veti ihan mukavalla tyylillä läpi Jonatan Östblom-Smedje. Alkuun esitys hieman takkuili, mutta melkoi pian päästiin mielenkiintoiseen osioon, jossa selvitettiin maisteltavien tuotteiden taustoja ja eroja keskenään. Maistelussa oli mukana Knob Creek, Basil Hayden's, Booker's ja Baker's. Tapahtuman muun tastingtarjonnan voit tarkistaa tästä linkistä.
Maistelu aloitettiin mielestäni vaisuimmalla Basil Hayden's Small Batch Bourbon, 40%. Tämä ei herättäny juuri kummempia tunteita. Sen sijaan jo seuraava Knob Creek small batch bourbon, 50% tarjosi yllättävän paljon makua edelliseen nähden. Hieman hapanta mausteisuutta ja pistävyyttä pitkähköllä jälkimaulla. Kolmas viski avasi potin kohdallani, sillä Baker's Small Batch Bourbon 53,5% pääsi yllättämään isolla mausteisuudellaan ja älyttömän pitkällä jälkimaullaan. Tämä oli aika hyvää. Silti pääpotin korjasi Booker's Small Batch Bourbon 64,45%, joka oli kuin intensiivinen tynnyrivahva versio Knob Creekista.... ja sitähän se itseasiassa oikeastaan onkin. Herkkua.
Tastingin jälkeen oli vuorossa hieman suun neutralointia ja rupattelua ymäpiinsä. Tuli tavattua paljon tuttuja ja vähemmän tuttuja, jossa yksi asia oli hauskan erikoista – aika monta nykäsyä hihasta tuli, jossa itselleni tuntematon halusi moikata ja rupatella blogistani. Kiitos kommenteista ja kannusteista kaikille, hyvä jos kirjoituksista on joskus ollut apua muillekin.
Suuntavaisto vei kohti Brew Seekerin tiskiä, jossa oli iso läjä Benriacheja, Glendronacheja ja Springbankin tuotantoa. Ständiltä tuli valittua lasiin Glendronach Grandeur 24yo batch 6, joka oli aivan mahtava viski. En odottanut saavani niin paljoa kuin viski tarjosi. Tuoksussa oli hieman tympeää kumisuutta, mutta tämä parani huomattavasti saatuaan levätä rauhassa lasissa. Maku oli hyvin intensiivinen ja vahvasti sherryinen, mutta hienostuneesti. Hieno viski.
Hyvän sherryviskin jälkeen teki mieli toista hyvää sherryviskiä. Niinpä muistin kuinka Pikkulinnun tiskillä olin jutellut eräässä tastingissä mukana olleesta harvinaisesta Macallanista jota pääsisi maistamaan mikäli tastingistä jäisi jäljelle. Macallan Vintage 1989 Exceptional Single Cask V komeili vielä hyllyssä, joten sitä piti lasiin saada. Bum. Aikamoinen. Sherrytykki. Mutta, kaikessa mahtavissane sherryineen antaa silti upean kerroksittain aromeja alusta loppuun. Huikea jälkimaku ja laadukkaan sherrytynnyrin voi aistia. Voi kun näitä saisi vieläkin edukkaasti.
Näiden jälkeen alkoi festivaali olla kasassa minun osaltani ja hetki ennen lähtöä tulikin kännykkään hälytysviesti joka varmisti seuraavan päivän poissaolon messuilta.
Koska kakkospäivä jäi pois luontoäidin voimien uhatessa Suomea, jäi v****festivaaleilta muutama mielenkiintoinen maisteltava toiseen kertaan. Erityisesti jäi harmittamaan Helsinki Distilling Companyn maisteltavat tuotteet. Kuulin muutamalta muulta positiivista palautetta ja aiempi reissu tislaamolle oli jättänyt positiivisen kuvan jo ennestään. Tässä minä kirjoittelen tarinaa Usigesta, kun muut maistelevat lauantaipäivän antia Wanhalla.
Tapahtumassa oli mukana iso läjä laadukkaita rommeja, mutta tänä vuonna keskityin pelkästään viskeihin. Ai niin, olihan siellä oluttakin tarjolla ja mielestäni Pikkulinnulta olikin mahtava veto tuoda pari hanaa festivaaleille mukaan. Tarjolla oli Lervigin Hoppu Joe ja Plevnan Luomi Pils.
 |
| Pikkulinnun oluthanat |
 |
| 1977 vuoden Ardbeg ei lähtenyt suosiolla auki |
Tapahtuman parhaat by mushimalt:
1. Hazelwood Reserve 17yo, 52,5% (Kininvie)
2. Karuizawa Vintage 1984 Single Sherry Cask, 56,7% (Cask By Cask)
3. Macallan Vintage 1989 Exceptional Single Cask V
4. Booker's Small Batch Bourbon 64,45%
Paras kotimainen: Kyrö Distillery Verso CS
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti