Viskiolutta: Emelisse White Label IRS Ardbeg ja Barley Wine Makers Mark

Kaksi Emelissen White Label -sarjalaista tuli hiljattain maisteltua, joista Makers Markin tynnyreissä kypsytetty Imperial Russian Stout oli oikein maukas ja onnistunut tuotos. Bunnahabhainin tynnyreissä kypsynyt ei yltänyt samaan tasoon ollen hieman ristiriitaisempi ja tympeä. Nyt maistossa olevista oluista toinen on samaa imperial stout pohjaa, mutta sen lisäksi vaihdetaan tyyliä barley wineen.

Näistä White Label Barley Wine Makers Mark on kypsytetty nimensä mukaan Makers Markin bourbontynnyreissä. Ainakin stoutille tuo vaikutti sopivan kuin nenä päähän, niin miksei myös vahvaan barley wine runkoon.

Jälkimmäinen edustaa imperial russian stouteja ja on kypsytetty raskaasti turpeistetuista viskeistään tunnetun Ardbegin tynnyreissä. Jos siis edellisessä white label taistossa oli hennommin turpeistettu Bunnahabhain, niin nyt lyödään turpeen osalta sata lasiin. Tämän kanssa odotukset on kyllä hyvin varovaiset, sillä savu oluessa ei ole usein omaan suuhun parhaiten sopinut.

Emelisse White Label Barley Wine 2014, Makers Mark BA, 12%

T: Bourbontynnyri bongattu! Makeaa toffeista mausteisuutta, jossa karamellimaltaisuus vallitsee. Alkoholin tuntee taustalla hienoisena terävänä kärkenä. Onneksi tamminen, kookoksinen ja kaurakeksinen mausteisuus peittää alkoholia allensa. Ei niin hyvä ja runsas kuin IRS Makers Mark, mutta sinne päin.

M: Suussa olut tuntuu lämmittävältä ja vahvalta. Alkoholi tulee hieman pistelevänä lämpönä läpi kun suuhun ottaa isomman kulauksen. Maltaisuus on sameaa ja kinuskista. Greippisän kitkerä puraisukin tuntuu puolivälin jälkeen, mutta hiipuu melko pian. Jälkimakuun jää hieman yksinkertainen aromikkuus. Oluen alkumetrit tarjoaa parhaan annin, loppu jättää toivomisen varaa.

Emelisse White Label Imperial Russian Stout, Ardbeg BA, 11%

T: Enpä ole aiemmin näin savuviskistä olutta tuoksutellut. Selkeä Islayn viskin tuoksu. Alussa savu dominoi kaikkea, mutta pidempään lasissa seisseenä päästää stoutin maltaisuutta ja paahteisuutta läpi. Silti turvesavu on tässä melko hallitsevassa roolissa. Kun antaa vielä enemmän aikaa, alkaa mausteisempaakin aromia päästä mukaan. Toffeeta, paahdettuja pähkinöitä ja tummaa suklaata. Etäisesti tuo mieleen mokkapalan.

M: Uh. Savua, turvetta, savua... isku poltetulla märällä puuklapilla.... kitkerää palaneisuutta. Melkoinen palanut tynnyri. Savu tulee nyt omaan makuun liian palaneena ja tuhkaisena. Vanhaa tupakansavua. Suutuntuma on ihan kivan kuohkea ja täyteläinen, mutta maku on aika överi. Ehkä se on tarkoituskin, mutta vähempikin olisi riittänyt. Suutuntumasta ja tuoksusta kuitenkin annetaan pisteitä.