Kaksi humalaisempaa versiota belgialaisista kuuluisuuksista, joista toista saapui juuri Alkon valikoimiin kahden vuosikerran voimin. Omani olin kerennyt hankkimaan jo ennen tietoa valikoimaan tulosta. Noh, jos jotakin hyvää, niin hinta oli puolet Alkon (4,99€) hinnasta. Chouffeakin on valikoimissa ollut jo kauemmin, mutta isona (75cl) pullona.
Achouffe tarjoilee belgialaisen tripelin ja imperial IPAn hybridiä Houblon Dobbelen oluellansa. Kyseistä olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 (julkaisu 2007), jolloin myös otsikon toisen oluen valmistaja, Duvel Moortgat Brewery, osti Achouffen panimon. Reseptistä löytyy Pale ale -maltaita ja humalina Amarillo-, Tomahawk- ja Saaz-humalia. 75cl puteli maksaa Alkossa karvan vajaan kympin.
Duvelin vastaavasta oluesta löytyy nyt siis kahta eri versiota, joista maistossa 2015 versio. Duvel Tripel Hop on perus Duvelin pohjalle tehty olut, jossa kahden vakiohumalalajikkeen (Saaz ja Styrian Golding) lisäksi käytetään yhtä lajiketta lisää. Vuodesta 2012 tämä kolmas humala on ollut vaihtuva. Alkuperäisestä (2007-2011) löytyi Amarillo, vuonna 2012 Citra, 2013 Sorachi Ace, 2014 Mosaic ja nyt 2015 Equinox. Alkoholia löytyy myös himpun verran enemmän (9,5%), verrattuna perus Duveliin.
Chouffe Houblon Dobbelen IPA Tripel, 9%
Tuoksu perinteisen belgihiivainen, jossa ehkä aavistuksen enemmän humalaa. Pienen lasiajan jälkeen hedelmäkarkkisuutta, omenaisuutta (vihreää) ja makeaa hunajaisuutta. Miedosti maltaisuutta. Myös mietoa hapanta hedelmäisyyttä vilahtelee.
Maussa vahva belgihiivaisuus, jossa kuiva keskiasteinen greipin katkeruus mukana. Suutuntuma kuohkea ja vaahtoava. Alussa makeaa hiivaisuutta, joka kuivuu loppua kohden ja muuttuu katkeraksi ja nahkeaksi (sitruksien kuoria). Erittäin maukas ja tasapainoinen maku.
Duvel Tripel Hop 2015 (Equinox), 9,5%
Tuoksusa reilummin esteristä hedelmäisyyttä. Päärynäesanssia, kiiviä ja rypäleitä. Miedosti hapanta ja käynyttä hedelmäisyyttäkin on, jonka seassa hieman alkoholi pilkahtelee. Varsinainen belgihiivaisuus on tässä piilommassa, eikä niin perinteistä kuin Chouffessa. Humala tuo ruohoista kuivuutta. Chouffen tuoksu miellytti enemmän.
Maussa ylikypsät ja jopa hieman käyneet hedelmät tulee hieman alkoholisena läpi. Sitruunaa ja päärynää. Maltaisuutta enemmän kuin edellisessä. Tässä ei ole niin hyvin belgihiiva esillä, tai ainakin se on saanut melko erilaisia piirteitä. Humala ei ole läheskään niin katkeraa kuin Chouffessa – vain mieto sitrusruohoinen vivahde. Jälkimaku lyhyempi. Chouffe vie selkeän voiton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti