Ben Nevis vanhana ja vielä vanhempana

Ben Nevis kuuluu yksiin mielenkiintoisempiin tislaamoihin omissa papereissani. Ben Nevis ei ole ollut erityisen tunnettu harrastajapiirin ulkopuolella, mutta harrastajat kyllä arvostaaja se näkyy toki hinnoissakin nykyään.

Itse arvostan suuresti sen imagoa - pullojen ulkoasu on aika lailla 1960- 70-lukua ja Nikkan tyylinen pullomallikin hivelee silmää. Nykyään on kohtalaisen hyvin saatavilla perus 10-vuotiasta ja sen CS-versiota. Nämä tarjoilevat minusta todella hyvän hinta-/laatu-suhteen. Nyt toki on "hieman" vanhempaa tavaraa maistossa ja näiden pullohinnat liikkuu jo aika järjettömissä, luokkaa lähemmäs 1000€ mikäli edes löytää.

Ben Nevis 26yo 1972/1998, 57,4% (OB)

Tuoksu on huikean kylmän kellarimainen ja nimenomaan hyvällä. Tulee mieleen sherry-bodega, eli kellari, jossa esim. Oloroso ja Palo Cortado kypsyy. Ja tässä nimenomaan Palo Cortadolle tyypillistä mokkaa, mietoa hiivaa ja vivahteikasta tummaa rypälettä. Ajan kanssa tulee enempi Olorosolle tyypillistä muskovadoa ja paahteisuutta. Ben Nevisin hedelmäisyyskin pääsee esille.

Maussa ollaan hyvin vanhoissa tynnyriaromeissa. Kuivaa olorosoa, maltaisuutta, mokkaa, kevyttä rypäleisyyttä ja jälkimakua kohden semikypsää hedelmäisyyttä. Tämä on aika puhtaan oloinen ja kauniilla tavalla. Pitkä jälkimaku.


Ben Nevis 31yo 1968/2000, 43% cask# 457 Mackillop's Choice

Tuoksu on hyvin paksun kermatoffeinen, mokkainen, kinuskinen ja kuivahedelmäinen. Rusinaa, viikunaa, hieman ylikypsää päärynää, hieman paahdettua sokerisuutta. Tässä tuntuisi olevan sellaista Oloroson maailmaa, jossa kuitenkin tisle pääsee hyvin esille. Vaikka sherryvaikutetta on paljon, se ei peitä edes puoliksi tislettä. Tämä on upea asia näissä vanhanajan viskeissä ja oikeastaan joissain näissä pidempään kypsytetyissä jotka on saanu rauhassa kypsyä ei-first-fill tynnyreissä, vaan 2nd tai 3rd fill, ajan kanssa hyvä tulee.

Maussa paksua sherryisyyttä, joka tuo maitokahvia, toffeeta, suklaata ja paljon kuivattuja hedelmiä. Alta tulee maltsisuutta, vanhaa vihreää hedelmäisyyttä, aavistus mentholisuutta. Jälkimakuun jää mokkanahkaa, kevyesti paahdettua maltaisuutta ja vanhaa tammitynnyriä. Erinomainen viski.

Näistä olisi kyllä vaikea päättää kumman valitsisi. Ovat aika erilaisia, 1968 paljon mokkasherryisempi ja suklaisempi, kun taas 1972 omaa omanlaisen hienon wanhan hedelmäisyyden ja ehkä enemmän Ben Nevisin karakteeriä. Joten ottaisin molemmat, ei näistä voi valita, upeat viskit.