30 kesäkuuta 2015

Alkosta: Beer Hunter's Mufloni Mosaic VehnäIPA

Beer Huntersin uutuus löytyy nyt useiden alkojen hyllyiltä. Itse odotin tätä etukäteen innolla, sillä vehnäinen humalaolut saattaisi olla yksi kesän hiteistä. En ollenkaan muistanut, että tämä tuli maistettua Helsingin SOPP '14-tapahtumassa, vaikkakin hieman ohimennen.

Mosaic vehnäipa on valmistettu käyttäen Pale ale - ja vehnämaltaita. Reilun humaloinnin se on saanut Mosaic- ja Columbus-humalaista (ainakin Alkon sivujen mukaan). Itse luulin tässä olevan vain Mosaic-humalia. Onko kyseessä vehnäolut, vai IPA? Ennen maistoa olin jostakin syystä asennoitunut vehnäiseen kokemukseen, mutta maiston jälkeen tajusin, että tämäjän on IPA, jossa on vehnää. IBUt luokkaa 91!


Beer Hunter's Mufloni Mosaic VehnäIPA

Tuoksu on tuoreen vihreän humalainen ja suolaisen sitruksinen. Greippiä, sitruunaa, mietoa yrttisyyttä ja aavistus toffeeta. En löydä vehnän banaanisuutta enkä mausteisuutta. Maku yllättää suolaisuudellaan (odotin vehnän makeutta). Hyvin matala hiilihappoisuus. Humala puree kuivasti ja kitkerästi heti alusta saakka ja kantaa aivan loppusenttimetreille. Sitruunapippurisuutta, greippistä ruohoisuutta ja mietoa maltaisuutta. En saa maussakaan kiinni banaanisuutta, enkä liiemmin mausteisuuttakaan.

Hieman tympeä kokonaisuus, mutta olen tyytyväinen tämän löytyvän Alkon hyllyiltä. Kannattaa muuten jättää hiivat pulloon tämän kohdalla.


20 kesäkuuta 2015

Schneider Weisse Tap X Mathilda Soleil

Tajusin juuri, että nyt on hyvä tilaisuus tutustua Schneiderin toiseen Tap X -sarjalaiseen, kun juuri tuli nautittua Tap X Meine Porter Weisse. Se ei lunastanut odotuksiani, mutta omasi kyllä kivan tuoksun ja kohtalaisen maukkaan maun. Vaan miten käy tämän vuoden Tap X oluelle?

Tap X Mathilda Soleil on kunnianosoitus edesmenneelle panimopäällikölle Mathilde Schneiderille, joka loi G. Schneider & Sohnin ensimmäisen vehnädoppelbockin vuonna 1907. Otsikon olutta varten on kasvatettu pieni erä erikoista humalalajiketta, jota ei kuitenkaan paljasteta nimeltään. Rajattu erä, 7% vahvuudeltaan ja ollut saatavilla maaliskuusta lähtien. Parasta ennen on merkattu pulloon 02/2017.


Schneider Weisse Tap X Mathilda Soleil, 7%

Tuoksusta löytyy selkeästi hapan, jopa villihiivaisen hedelmäinen happamuus. Olisiko belgihiivaa ainakin? Runsaasti hedelmäisyyttä sitruksien ja ylikypsien hedelmien muodossa. Persikkaa, kiiviä, sitruunaa ja omenaa. Alta tulee maltaisuutta ja kuivaa humalaa. Herkullinen tuoksu!

Maussa samat elementit on läsnä, mutta paljon pehmeämmin. Samettisen pehmeä suutuntuma. Hyvin miedosti hapan/kirpeä alku, joka muuttuu kuivemmaksi ja hiivaisemmaksi. Hunajaista pehmeyttä ja mietoa makeutta. Tässä ei ole tyypillistä banaanisuutta kuin ehkä hitusen ja neilikkaisuutta en löydä, mutta tilalla on saisontyylistä hedelmäisyyttä ja mietoa kuivattavaa humalaa. Myös hiivaisuus on kauniin kukkaista ja hedelmäistä. Petollisen helppo ja maukas. Loistava olut!


19 kesäkuuta 2015

Alkosta: Rekolan Panimon Katajan Kuiske. Hyvää Juhannusta!

Hyvää Juhannusta! Oma juhannus tulee vietettyä perheen kesken tällä kertaa kotikunnalla ja ilman erityisiä rientoja. Hyvää ruokaa grillistä ja loppuillasta ehkä muutama hyvä olut. Ensi viikolla olisikin sitten lähtö Etelä-Espanjan rentoon ja lämpimään ympäristöön. 

Otsikon olut, Rekolan Katajan Kuiske, tuli juotua saunoessa juhannusaaton aattona. Olutta piti hieman metsästää, sillä se tuli vain tiettyihin alkoihin tilausvalikoimaan. Kaiken lisäksi sitä olisi pitänyt tilata 20 pulloa kerralla, ellei yksi ystävällinen Alko olisi ottanut sitä hyllyihinsä. Kyseessä on siis Katajanmarjoilla höystetty rukiinen olut. Katkerot 20 EBU. Panimon sivuilta poimittuna alla oleva lainaus: 

"Haimme tällä oluella perinteisiä suomalaisia makuja, joten rukiin tuoma vahva maltaisuus yhdistettiin kuiva-katajanmarjointiin, jolla pyrittiin saamaan esille eritoten se raikas marjojen aromi. Olut on kehitelty yhteistyössä keittiöpäällikkö Ali Suvialan kanssa Ravintola Ainon v.2012 riistamenuun ja tähtäimessä erityisesti riistaruokien kanssa toimiva sekä niiden makuja tukeva juoma". 


Rekolan Katajan Kuiske, 6,3%

Tuoksusta bongaa heti katajan, mutta ajan myötä piiloutuu muun aromimaailman sekaan. Rukiinen maltaisuus tulee miedon paahteisena ja mausteisena - kuin rukiinen sekaleipä ja jälkiuunileipä. Alta paljastuu miedosti kirpeää marjaisuutta ja kuivattua marjaa. Etäisesti tulee mieleen ginin mausteisuus. Tuoksu on siis ihan kivan monipuolinen.

Maussa vaivaa hienoinen vetisyys - runko voisi olla paksumpikin. Katajan mausteisuutta löytyy, vaikkakin aika ujosti. Rukiiin tuomaa jämäkkyyttä on kuitenkin ihan sopivasti. Ohuen jauhoista maltaisuutta joka sopii tähän hyvin. Miedosti sahtimaista makeutta. Jälkimaku turhan lyhyt.
Hyvät ainekset olla todella hyvä olut, mutta maut saisi olla vahvemmin esillä.

18 kesäkuuta 2015

Mikkeller Single Hoppia ja tuhtia vehnää kotitastingissä

Kesän ensimmäinen kotitasting oluiden merkeissä tuli pidettyä kesäkuun 13. päivä, sopivasti kesäloman startattua. Alunperin oli tarkoitus maistella useita single hop -oluita, mutta luonne hieman muuttui matkan varrella ja yhden humalalajikkeen oluista mukaan päätyi vain Mikkellerin yksilöitä. Näiden lisäksi kattaukseen otettiin aloitusolueksi tumma vehnäolut ja virallisen kattauksen viimeiseksi olueksi Mikkellerin saison-vehnä. 

Päivä korkattiin saksalaispanimo Weissbierbrauerei G. Schneider & Sohnin TAP X-sarjalaisella, joka tällä kertaa on englantilaistyylin ja saksalaistyylin naitto. Porteria ja vehnää, sanoi Georg Schneider kollegoineen palaverin päätteeksi, jonka seurauksena Meine Porter Weisse syntyi. Vehnää ja ohraa 50/50, jota kyydittää Herkules-, Hallertauer- ja Cascade-humalat. 


Lämmittelyoluen jälkeen päästiin single hop -kattaukseen. Mikkelleriltä sain haalittua kolmea eri humalalajikkeella kyyditettyä Single Hop IPAa, joiden speksit on muutoin täysin samat, mutta humalalajike eri – rungosta löytyy kolmea eri mallasta: pilsner, cara-crystal ja munich. Parasta ennen päiväys oli lätkäisty optimistisesti 2/2017 (!). Näistä löytyy eri versioita, nämä nyt maistellut taisi olla pantu 2015 ja Belgiassa (De Proefbrouwerij). Punainen Sorachi Ace, sininen Nelson Sauvin ja keltainen Amarillo. 


Viimeinen varsinaisen maistelun olut oli raikkaampi vehnäolut Mikkelleriltä. Belgityylinen witbier, jonka mausteina löytyy appelsiinin kuorta, korianterin siemeniä, kardemummaa ja sichuaninpippuria (kiinanpippuri, anispippuri). Pantu myös belgiassa De Proefilla. 


Schneider Weisse Tap X Meine Porter Weisse, 7% (2014)

Tuoksu hyvin leipäinen ja keskipaahteinen. Makeaa vehnäisyyttä ja mietoa lakritsisuutta. Onhan tässä portermaista tuoksua. Maku on yllättävän kepeä. Makeaa ylikypsää banaanisuutta, saaristolaisleipää ja mietoa lakritsia. Banaaniakin on havaittavissa. Ei kuitenkaan neilikkaisuutta eikä liiemmin hiivaakaan. Ihan hyvä ja juotava tumma vehnä, mutta maussa ja suutuntumassa olisi parantamisen varaa. 



Mikkeller Single Hop Sorachi Ace IPA, 6,9% (bb. 02/17)

Tuoksussa Sorachi Acelle tuttua minttuisuutta ja mentholia. Jopa hieman tilliä. Maustepipprisuutta ja kevyttä havuisuutta. Bourbonmaista tammivanilja-aromikkuutta. Jotenkin olen tykästynyt tähän humalalajikkeeseen. Maku on miedommin aromikas. Humala tulee melko rauhallisesti. Mietoa greippiä, tammista vaniljaisuutta, minttua ja karamellimaltaisuutta. Jälkimaku kuivaa ja jättää sopivan katkeran maun. Tykkään, vaikka humala saisi puraista rapsakammin.



Mikkeller Single Hop Amarillo IPA, 6,9% (bb. 02/17)

Tuoksussa ruohoista ja kuivaa humalaa. Ei kovin vahva, eikä varsinkaan omalaatuinen. Yllättävän mieto tuoksu. Karamellisuutta ja jauhoista maltaisuutta. Hedelmäisyys on hyvin mietoa. Vähän väsyneen oloinen. Maku on kuitenkin pirteämpi. Humala greippisää, sitruunaista ja kuivan ruohoista. Ei kovin rapsakka. Karamellimaltaisuutta etenkin jälkimaussa. Erittäin tavallinen.



Mikkeller Single Hop Nelson Sauvin IPA, 6,9% (bb. 02/17)

Tuoksu on hedelmäisempi ja hiivaisempi. Esterinen. Runsaampi tuoksu ja tuoreemman oloinen kuin Amarillo. Kesäistä ruohoa, mietoa karamellisuutta ja hedelmäisyyttä mangon sekä appelsiinin muodossa. Maussa enemmän mallasta ja karamellia. Kermatoffeeta. Humala miedon sitruksinen, jossa appelsiinisuus erottuu. Hiiva tulee kivasti esterisenä. Näistä kolmesta toiseksi paras. 



Mikkeller Vesterbro Toilet Bajer, 6%

Tuoksussa selkeä maustepippurisuus, korianterisuus ja appelsiinisuus. Kardemumma tuo sellaista makeaa mausteisuutta. Sitruksinen ja raikas yleisilme. Maussa mausteet myös esillä – kardemummaa, korianteria ja maustepippuria. Sitruksisuutta ja raikastavaa hiilihappoisuutta (melko kuohuva). Ei kyllä säväytä erikoisemmin.


16 kesäkuuta 2015

Maitokaupoista: Sori Brewing Out of Office Session IPA

Seuraava maitokaupoista löytyvä uutukainen on sessioitava IPA, jonka on pannut Tallinnaan panimon perustanut tamperataustainen Sori Brewing. Sorilla vietettiinkin juuri avajaisia Tallinnassa ja jos kuvat kiinnostaa sekä omaat tunnukset Facebookin puolelle, niin klikkaa tästä.

Pullon Out of Office Session IPA on tietääkseni kolmas verio kyseisestä oluesta ja panimon ensimmäisiä omilla laitteillaan pantuja oluita. Tyyliltään olut on session IPA ja sen humalapuolesta vastaavat tutut Simcoe, Cascade ja Centennial. IBUt 55.

Panimo julkaisi linjastoltaan viisi olutta, Investor IPA, Sisu DIPA, Coffee Gorilla, Out of Office, Garden Wit, joista kaksi viimeisintä löytyy jo maitokauppojen hyllyiltä. Alueesi ostopaikat pääset tsekkaamaan täältä. Lisäksi tulossa on tulevaisuudessa myös tynnyrikypsytettyjä oluita... joita yllättäen jo odottelen. Piakkoin pääset shoppailemaan myös soribrewningin nettikauppaan.

JaskanKaljat jutusteli hiljattain panimon poikien kanssa kuulumisista – pintaa syvemmälle pääset tutustumaan tästä linkistä.




Sori Brewing Out of Office Session IPA, 4,5% (batch 003, bb. 5/2016)

Tuoksu on hyvin tuoreen oloinen. Mango, greippi, veriappelsiini ja sitruuna vastaavat hedelmäisyydestä, jonka mukana mukavan havuinen humalaisuus. Kevyt karamellisuus kruunaa tuoksun. Raikas, runsas ja kutsuva tuoksu.

Maku on samalla kevyellä linjalla, mutta ei onneksi vetinen. Suutuntuma sopiva – ei liikaa hiilihappoja eikä liian ohut. Humala tulee rauhassa ja tuoreen monivivahteisena – kevyttä havuisuutta, mangoa, veriappelsiinia ja greippiä. Loppua kohden kuivattaa suuta ja päästää karamellimaltaisuutta esille. Aivan lopussakin mukavasti humala jatkaa töitä havuisena ja kuivan greippisänä. Tämä on oikein hyvä session IPA, johon kannattaa tutustua!


15 kesäkuuta 2015

Kaksi sherryjyrää: Glendronach 21yo Parliament ja Glenfarclas 1980

Muutama sherryjyrä maisteluun. Toinen näistä, Glendronach Parliament, on mielestäni yksi kestosuosikki sherryviskien saralla. Kaiken lisäksi se on vielä hyvin maltillisesti hinnoiteltu. Itse ostin pullon alle vuosi takaperin 59€ hintaan Hollannista. Sanoisin, että käsittämättömän hyvä hinta tälle viskille. Nyt tosin tuon hinta on noussut, mutta kyllä tuo hyvin alle 100€ irtoaa. Kyseinen viski tuli myös Suomessa pitkäripaiseen alkuvuodesta 2013, 104,9€ hintaan. Parliament on kypsytetty 21-vuotta entisissä Oloroso- ja PX-sherrytynnyreissä ja se kuuluu vakiovalikoimaan.

Toinen otsikon viskeistä ei ole vakiovalikoiman tuote, vaan rajoitettu julkaisu, joka julkaistiin Belgian markkinoille vuonna 2002. Jotenkin kummasti se löysi tiensää kahdentoista vuoden jälkeen uudelleen viskikauppoihin. Viski on tislattu 23. joulukuuta 1980 ja pullotettu 15. huhtikuuta 2002, joten ikää tällä on kunnioitettavat 21 vuotta. Viski sai kypsyä entisissä olorosotynnyreissä ja sitä pullotettiin 574 pulloa.

Glenfarclas vs. Glendronach

Glendronach 21yo Parliament, 48% (2013)

T: Oloroso- ja PX-sherryn välimaastoa. Makeampaa hedelmäisyyttä (luumukiisseliä, persikkaa, rusinaa) ja kuivempaa bahkeaa hedelmää. Tummaa suklaata ja nahkaisuutta. Tuoksu on todella miellyttävä. Ei ns. old school -sherryä, mutta ei myöskään sellaista terävää kumista nykysherryä. Mukavan pehmeä tuoksu, joka on kohtalaisen intensiivinen. Ehdottomasti sherryjyrä.

M: Makea ja mausteinen alku. Sherryisyys on voimakasta. PX-sherryisyys on alkuun vahvempaa, mutta loppua kohden tulee enemmän kuivempaa oloroso sherryisyyttä. Suklaata, luumua, rusinaa, taatelia, hunajaa ja neilikkaa. Suutuntuma hieman öljyinen ja paksu. Runsas ja pitkä jälkimaku. Ei kaipaa vettä.



Glenfarclas 1980/2002 21yo "Dark Oloroso", 53%

T: Vau mikä ero. Jos edellinen oli pehmeä ja makeahko, niin tämä on terävä, petrolinen ja likaisempi. Mutta erittäin hyvällä tavalla. Olen aistivinani jopa turpeisuutta (!). Kuivempaa sherryisyyttä, jossa ei ole lainkaan kumisuutta. Moottoriöljyinen raskas tuoksu. Taustalla on kuitenkin suklaata, vanhaa satulanahkaa ja mausteisia kuivattuja hedelmiä. Oikein hyvä myös.

M: Maku myötäilee hyvin tuoksua. Heti ensin tulee mieleen mieto turpeisuus, joka hämmästyttää tässä. Ei niin terävä kuin tuoksu antoi ymmärtää. Suutuntuma on terävämpi ja ohuempi kuin edellisessä. Paljon voimakkaampi. Sherry on pippurista, petrolista ja kuivaa. Jälkimaussa avautuu runsaasti kuivattuja hedelmiä ja nahkaisuutta. Ratatie pölkkyä (kreosootti). Veden kanssa kuivattaa enemmän ja rauhoittuu. Myös maltaisuus tulee esille.



Kaksi sherryjyrää, jotka ovat hyvin erilaiset. Molemmat intensiivisiä ja oikein hyviä. Kummassakin sherryisyys oli hyvänlaatuista, ilman kumisia sivunootteja. Parliament on ehkä hieman helpommin lähestyttävä ja rauhallisempi. Melkein olisi voinut antaa viisi pikaria. Glenfarclasin raskas, jopa hieman turpeinen, sherryisyys teki myös vaikutuksen. Olipa hyvät viskit.

12 kesäkuuta 2015

Kesäloman startti: Fuller’s 170th Anniversary Celebration Ale

Ansaittu kesäloma alkakoon! Fuller's juhlii 170-vuotisjuhlaansa, minä kesäloman alkua – yhteinen tekijä on otsikon juhlava olut, joka valmistettiin varta vasten kesälomaani varten....vai oliko se sittenkin Fullersin juhlavuodelle?

Rajatun erän uutuusolut on valmistettu käyttäen Parti-Gyle brewing -tekniikkaa (linkistä enemmän tietoa). Reseptistä löytyy rungon puolelta Pale ale- ja Cara Gold -maltaita, vehnää ja kauraa. Humalina on käytetty Goldings- ja Liberty-humalia ja panoprosessin loppupuolella on lisätty appelsiinin kuoria. Tuttuun Fullersin "premium"-tyyliin pullokäyvä ja hienossa lootassa. Nämä pullot tulivat Hollannista, mutta olutta näytti löytyvän myös Systembolagetin valikoimasta 59 kr/kpl.

“170 years is a milestone for any business – and as a brewery, the only way to celebrate is with a new beer. There is not much in life that is better than a beautifully crafted bottle-conditioned beer enjoyed with a good cheese board and great company. 170th Anniversary Celebration Ale is a must add for any beer connoisseur’s collection” – John Keeling, Fuller's Head Brewer.


Fuller’s 170th Anniversary Celebration Ale, 7%

Tuoksu on toffeinen ja pehmeän maltainen. Joukossa aavistus ruohoisuutta, kevyttä yrttisyyttä ja kanervaisuutta. Hunajaisuus tulee esille hetken kuluttua. Mieto ja puhdas tuoksu. Maku jatkaa samoilla linjoilla ollen hyvin pehmeä, kevyen yrttinen ja maltaisen toffeinen. Hunajaisuutta ja mietoa greipin kuorta. Aavistus appelsiinisuutta. Jälkimaku on keskiraikas ja hyvin miedosti humalainen (greippisä ja kevyen yrttisä). Kuivattuja hedelmiä tulee aprikoosin aromilla. Kevyt ja hento olut, jossa kuitenkin runsaasti makuvivahteita.



10 kesäkuuta 2015

Maitokaupan vehnäoluita: Maku Vehnä, Sori Garden Wit ja Mathildedalin Mathilda Vehnäolut

Tässähän on käynyt niin, että olen innostunut maitokaupoista löytyvistä oluista monen vuoden tauon jälkeen. Sosiaalisissa medioissa on se hyvä puoli, että pienpanimoiden uutuudet tulee nopeasti tietoon. Ja nyt kun olen huomannut, että suomalaiset pienpanimot panevat maukkaita oluita kauppajakeluun ja vielä lähikauppoihini, kynnys käydä poimimassa oluet omaan jääkaappiin on hyvin pieni.

Tällä kertaa koriin tarttui kolme vehnää, joista kaksi on itselleni täysin uudelta panimolta (ei aikaisempia maistoja). Pientä jännitystä siis ilmassa. Ensimmäinen oluista on kuitenkin panimolta, joka on tullut viime viikkoina hyvinkin tutuksi. sillä Maku Brewing on vakuuttanut minut jo useamman oluen kohdalla maukkaudellaan. Maku Vehnä on panimon uusin tulokas maitokaupoissa ja se on saksalaistyylinen vehnäolut, jonka maltaina löytyy Pilsner-, vehnä- ja Munich-maltaita. Humalina löytyy Magnum ja Hallertauer Mittelfrüh. EBU 20.

Mathildedalin kyläpanimo sai ensimmäiset omassa panimossaan valmistetut oluensa myyntiin helmikuussa 2015. Panimo sijaitsee nimensä mukaan Mathildedalissa, Salossa. Panimolta ensimaistoon valikoitui Mathilda vehnäolut, joka on nimetty ruukin perustajan Viktor Zebor Bremerin puolison, Ottiliana Mathilda, mukaan. Olut on tyyliltään Hefeweizen, joka on maustettu appelsiininkuorella.

Kolmantena maistossa on Viroon panimon perustaneen Sori Brewingin belgityylinen vehnäolut Garden Wit. Olut on tuttujen witbiermausteiden, korianterin ja appelsiininkuoren, lisäksi maustettu ruusunmarjoilla. Humalina on ilmeisesti käytetty amerikkalaisia lajeja. 


Maku Vehnä, 4,5%

Tuoksussa reilusti vehnän banaanisuutta, neilikkaisuutta ja hiivaisuutta. Hieman kesäistä nurmikkoisuuttakin ja kevyen hapanta sitruksisuutta. Aromikas tuoksu. Mausta löytyy kaipaamani komponentit: banaania, neilikkaa, sameaa hiivaisuutta ja mietoa sitruksisuutta. Suutuntuma sopivan samea ja kevyen nahkea – oikein hyvä juotavuus, ilman liiallista vetisyyttä. Jälkimakuun jää vehnän mausteisuutta ja kevyt sitruksisuus. Maitokauppavehnäksi oikein hyvä. 




Mathildedalin Kyläpanimon Mathilda Vehnäolut, 4,5%

Tuoksu runsaan sitruksinen, muistuttaen hieman witbieriä. Appelsiinisuuden ja sitruunan lisäksi mausteista hiivaisuutta, jonka mukana banaania. Pilkahdus tuoretta humalaakin löytyy. Maku on alussa suuntäyttävä, mutta laantuu hieman keskivaiheille. Banaania, hiivaa, appelsiinia ja nahkeampaa hedelmän kuorta. Jälkimaussa ikään kuin maku palautuisi keskivaiheen jälkeen, jääden miedon hiivaisen nahkeaksi ja kevyen mausteiseksi (neilikkaa).



Sori Garden Wit, 4,5%

Tuoksussa maustepippurisuutta, sitruksisuutta ja kevyttä yrttisyyttä. Mielestäni tuore humala pilkahtaa esille. Runsaasti hiivaista aromia. Tulee hieman mieleen saisonin aromimaailma. Hedelmäisyyttä, jossa esille tulee appelsiinin ja sitruunan kuori.

Maku on hieman tunkkainen, jota osittain selittänee tuhti hiivaisuus – vaikka varovasti koitin kaataa, niin mukaan livahti törkeän isot hiivanokareet. Pistelevää ja miedon suolaista mausteisuutta. Kuivaa mietoa katkeruutta tulee mukaan puolivälissä. Tämä muistuttaa jokseenkin saisonia kuivalla ja pistävällä luonteellaan. Ehkä enemmän raikkautta ja vähemmän hiivaa saisi olla. Täytyy kokeilla kaataa seuraava varovaisemmin ja koittaa pitää hiivat pullossa.