Vuoden 2015 expot on koettu kahden päivän voimin. Tapahtumapaikkana oli viime vuodesta tuttu vanha Kaapelitehdas Helsingissä. Viime vuodesta oli karsittu istumapaikat päähallista ja ruokatarjonnat muutettu yläkertaan. Lasitaktiikka oli myös muutettu vaihtotaktiikasta SOPPistakin tuttuun lasipesujärjestelmään. Lasipesupisteitä oli hallin päädyissä ja keskellä ja ne vaikutti vetävän hyvin koko tapahtuman ajan.
Tapahtumaan sisään tullessa oli lippuun sisältyvä narikka, jonka jälkeen sisäänpääsy erikseen ennakkolipuille ja liputtomille. Lipputiskin jälkeen löytyi lasitiski, jonka kautta pääsi viereiseen polettipisteeseen. Polettijärjestelmä oli edellisistä kerroista tuttu, 1€/0,5€ pullonkorkit, joita sai ostaa 10€ seteissä minigrip pusseissa. Polettipisteitä oli tänä vuonna molemmissa päädyissä. Vettä sai ostaa 50cl muovipulloina hallin keskiosasta euron hintaan – toimiva ja sopuhintainen palvelu.
Hinnat tapahtumassa olivat mielestäni pääosin hyvin kohtuulliset – joillain ständeillä oli toki hieman sekavampa hinnoittelua, mutta osa oli liikkeellä selvästi messuhintaan. Olutannoksia sai alkaen 15cl kokoisina, mutta osa myi jopa pienempia maistiaisia. Viskiannokset sai sentistä ylöspäin.
Vessat löytyi ainakin kolmesta paikasta; hallin päädyistä ja keskeltä. Keskihallin WC:t olivat tietysti ruuhkaisimmat. Vessoista sai myös kylmää vetta, jolla vesipullon sai täytettyä. Istumapaikkoja ei alakerrassa ollut lainkaan, mutta ylhäällä pääsi tarvittaessa leppuuttamaan jakojaan, mikäli paikka sopivasti vapautui.
Tapahtumapaikka oli edelleen vapaa musiikista ja ruokapaikan siirryttyä yläkertaan ei ruokatuoksutkaan herpaannuta tikkaajia. Itse en tänäkään vuonna tehnyt erityisen tarkkoja muistiinpanoja, vaan maistelin ihan fiilispohjalta ja merkkasin lähinnä suurpiirteisesti mielikuvat juomista. Alla maistelukulku suurin piirtein, pitkä kuin nälkävuosi, joten suosittelen tarttumaan hyvään tuhtiin stoutiin ja fiilistelemään mukana.
* * * * * * * * * * * * * * *
PERJANTAI 23.10.2015
* * * * * * * * * * * * * * *
Perjantaina pääsin paikalle noin 16:30 aikoihin, jolloin ei sisäänpääsyssä ollut lainkaan jonoa. Myös polettipiste ja lasipiste olivat täysin jonovapaita. Lasi kouraan, poletteja taskuun ja maistelemaan. Koitin alkuun tehdä sellaisen kuvauskierroksen (vähemmän porukkaa, parempi kuvata), mutta jumiuduin heti alkumetreille tiskeille juttelemaan ja alkoi suuta kuivaa.
Tapahtuman ensimmäinen viski kaatui lasiin,
Redbreast 21yo, 46%, jota löytyy omasta kaapistanikin, tosin suljettuna vielä. Tämä oli herkullinen, niin kuin odottaa saattoi – Vaniljaista tammisuutta, joka sekoittuu sherryisempään hunajaisuuteen ja marmeladisuuteen. Hieno viski, jota saa nyt Alkostakin 199€ hintaan.
Perjantain ensimmäinen olut sai kunnian olla
Ruosniemen Panimo Vuorineuvos, 9,5%. Tämä oli uudempaa erää, jota tulee marraskuussa myyntiin Alkon tilausvalikoimaan (tietyt alkot). Rehti imperial stout, joka tarjosi hyvän suutuntuman ja maukkaan makukokemuksen, ollen puolikuiva ja aavistuksen verran imelä. Tällaisesta stoutista itse pidän ja on takuuostos tullessa Alkoon.
Stoutin jälkeen Kyrö Distilleryn tiskille toviksi vaihtamaan kuulumisia. Heiltä löyty tapahtumasta maailmankuulun voittajaginin lisäksi
Kyrö #2 Single Cask, 58,1% ja
Verso batch #6, 46,5%. #2 oli viimevuoden ykkösen tyyliin yhden tynnyrin tuotos, joka tällä kertaa oli 60 litran tynnyristä ja kypsytetty kymmenen kuukauden ajan. Voimakasarominen, jossa navettainen ja kuivan heinäinen tuoksu lämmitti mieltä. Maussa miedosti mentholia ja runsaasti ruista. Muistikuvien perusteella ei niin mausteinen kuin #1. Erittäin hyvä, mutta jos ei pidä raakatisleestä, tuskin pitää tuostakaan. Itse pidin kovasti.
Verso batch #6 oli aiempien tapaan useammasta tynnyristä sekoitettu vattaus. Neljä ensimmäistä erää olivat pienempiä vattauksia, kun kaksi viimeistä ovat olleet jo isompia. Verso oli reilusti mausteisempi ja rauhallisempi kuin hashtag. Enemmän mentholia ja neilikkaa, vähemmän rukiin viljaisuutta. Näistä kahdesta oma suosikkini oli #2.
Vuoroin vieraissa, joten seuraavaksi hain kurpitsaolutta Maku Brewingin tiskiltä. Heillä oli hanassa vielä viime vuoden
Maku Brewing / Hopping Brewsters Tasty Pumpkin 2014, joten nyt oli hyvä vertailla uutta ja vanhaa. Vanhempi oli niin herkullista kuin muistinkin. Reilusti mausteisuutta, jossa mikään ei kuitenkaan rönsyile liikaa. Ruokaisa olemus, mutta ei vihanneksinen. Makean ja mausteisen maltainen. Edelleen herkullinen.
Maku Brewing / Hopping Brewsters Tasty Pumpkin, 6%, 2015 oli tarjolla Hopping Brewstersin tiskillä (myöhemmin myös Makulla) ja se oli reilusti humalaisempi ja kuivempi kuin viime vuoden versio. Tietysti vanhempi on saanut pyöristyä ja rauhoittua tankissa, mutta kyllä vanhemman kokonaisuus oli parempi omaan makuuni.
Sinebrychoffin tiskiltä löytyi Brooklynin edustus, joka toi tapahtumaan yhden yllärihanan per päivä. Ensimmäisen päivän Daily Mystery beer oli
Brooklyn Blast!, 8,4% double IPA. Reilusti tuoreempi ja raikkaampi kuin
aiemmin pullosta maistamani. Nyt oli kivasti hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta, jossa mallasrunko ei ollut niin karamellinen ja leipäinen kuin viimeksi.
Sinebrychoffin tiskillä oli oikein mukava rupatella Anikon ja Tapion kanssa ja lisäksi sai maistaa herkullista savujuustoa, sekä kahvi- ja limesuklaata.
Vähintään yhtä mukavaa oli Valamon luostarin tislaamon tiskillä, jossa partaisten herrasmiesten liäksi pääsi tutustumaan Valamon viskeihin.
Valamo VI ja VII oli molemmat hyviä, mutta varsinaisen elämyksen näistä antoi
Valamo VII, 54,7%. Tämän kermainen ja öljyinen suutuntuma väänsi naaman hymylle pitemmäksi aikaa. persikkamarmeladia, kermatoffeeta, nougat’ta ja suklaata. Upean paahtovanukkainen jälkimaku.
Valamo VI, 49,1% oli "tavallisempi" nuori viski, jossa terävämpää suutuntua ja minttukaakaoinen jälkimaku. Näistä olisi helppo valita oma suosikki, Valamo VII, joka kuului koko päivän parhaisiin. Kaverit antoivat maistaa myös kirkkoviiniä, joka muistutti kovasti Moscatelia, ollen makean mehuinen ja kevyen paahteisen rusinainen. Ei niin monimuotoinen kuin monet sherryt ja portviinit. Harmi kun tynnyrin sulkija oli jämähtänyt jumiin, mutta onneksemme viiniä löytyi myös pullosta.
Luostaritarinoiden ja viskien jälkeen teki taas mieli olutta, jota lähdin hakemaan Uniq Drinksin tiskiltä. Matkalla kuitenkin huomasin Rekolan vihreän vänin, josta oli pakko maistaa tapahtuman ainoa sahti.
Rekolan Sahti, 7,5% oli voimakkaan esterinen ja banaaninen sahti, jossa tyypillinen täyteläinen suutuntuma ja runsas aromikkuus. Makea, mutta herkullinen.
Uniq Drinksin tiskiltä hain
Fullersin Vintage Ale 2015, 8,5%, jota löytyi tynnyristä real alena. Kivan mokkainen ja karamellinen maltaisuus, jossa samean pehmeä suutuntuma ja kevyt humaluus. Tämä maistui tällä kertaa paremmin kuin viime vuoden tapahtuman versio.
Pyynikin tiskiltä tuli maistettua jo aiemmin tutuiksi tulleet
JaskanKalja ja
Vanilla Stout. Tässä vaiheessa iltaa JaskanKalja jäi jo hiukan jalkoihin, vaikka olikin mukavan humalainen ja raikas. Vanilla Stout oli kuitenkin mukavan tasapainoinen ja sopivan vaniljainen stout loppuiltaan. Pehmeä ja rauhallinen.
Ensimmäisen päivän yömyssyksi vielä viimeinen viski, joka oli
Macallan Rare Cask, 43%. Tämä oli suorastaan kehno hintaansa nähden (200-300€). Tyypillistä nykysherrytettyä olemusta, joka ei ole kovin hyvin integroitunut. Terävä ja lyhyt.
Perjantaipäivästä parhaimpina jäi mieleen
Valamon VII, Kyrö #2 Single Cask ja
Ruosniemen Panimon Vuorineuvos.
* * * * * * * * * * * * * * *
LAUANTAI 24.10.2015
* * * * * * * * * * * * * * *
Lauantaina olin paikalla noin kello 15 lähtien eikä tälläkään kertaa tarvinut jonottaa lainkaan. Narikan, pääsylippupisteen ja lasipisteen jonot ammottivat tyhjyyttään. Paikalla oli kuitenkin jo reilusti ihmisiä, joten jonot oli hoidettu melko mallikkaasti. Ständeilläkään ei tarvinut kohtuuttomasti jonottaa, varsinkaan alkupäivästä.
Siirryin ensimmäiseksi sisäänpääsyn läheiselle Teerenpelin tiskille, jossa pääsin maistamaan uutta kymmenvuotista
Teerenpeli 10yo, 43%. Tämä oli tyypillisen makean maltainen ja kevyen sitruksinen. Ihan miellyttävä kokonaisuus ja hyvä aloitusviski. Rinnalle otin uudet Distillers Choice Rasin ja Karhin. Karhi on noin 200l madeiraviinitynnyreissä vuoden verran viimeistelty viski, kun taas Rahi on viimeistelty vuoden päivät moscatelviinitynnyreissä. Molemmat ovat kypsyneet alkuun ex-bourbontynnyreissä.
Distillers Choice Karhi, 43% oli makean kuivahedelmäinen ja maltainen, kun taas
Rasi, 43% oli miedosti paahteisen rypäleinen ja kevyen kukkainen. Molemmista löyty samaa maltaisuutta kuin kympistä, Karhissa oli hieman raakuutta ja Rasissa miedosti öljyisyyttä. Vaikea valita suosikki, vaatinee uusintamaistoja molemmista. Teerenpelin viskeistä Distillers Choice Kaski on edelleen ehdoton suosikkini.
Teerenpelin suoran jälkeen siirryin kohti Brooklynin päivän hanaa (Daily Mystery beer #2), joka oli
Brooklyn Red Sumac Wit 6,5%. Kyseinen olut on Brooklynin pöieniä erikoiseriä, joka jäänee todennäköisesti kertaeräksi. Olut on witbier, jonka tyypillinen mauste, korianteri, on korvattu Sumakilla. Kyseistä maustetta käytetään Lähi-idän keittiöissä mm. kebabissa.
Sumac Wit oli hyvin raikas, matalahiilihappoinen wit, jonka esterisyys miellytti. Reilusti banaania, kohtalaisesti sitruksia, eikä liikaa mausteisuiutta. Jokin mieto happamuus tuli rinnalla, josta en aivan varma ollut kuuluiko sekaan, mutta se mielestäni sopi kuvaan. Helppo ja virkistävä. Tämä sopi myös hyvin limesuklaan kera.
Brooklynin jälkeen matka kohti Diamond Beveragesin tiskiä, jossa minulle suositeltiin
Omnipollo / Buxton Ice Cream Pale ale, 5,6%. Ja hyvä että suositeltiin, sillä tämä oli pirun hyvä. Rapsakka pale ale, jossa herkullinen vaniljabuusti. Takapotkuinen katkeruus. Tätä koitin myöhemmin hakea lisää, mutta se oli loppunut. Kaverin lasista maistoin Foundersin Curmudgeonia, joka oli kunnon ohrapirtelö. Erittäin maltainen ja imelän pähkinäinen. Jonkinmoinen kuva tästä jää kaapissa majailevan pullon rinnalle.
Ohrapirtelöiden jälkeen halusin raikkaampaa nautiskeltavaa, joten uskoin Fat Lizardin tiskiltä löytyvän oikeat vaihtoehdot.
Fat Lizard / Brewdogin yhteistyöolut Total Bulshi....
Total BS, 6,66% oli oikein onnistunut olut. Kaiken lisäksi taikasana sorachi ace hullaannutti allekirjoittaneen – Mentholia, hiivaisuutta, kevyttä marjaisuutta ja mietoa jogurttimaisuutta. Lopussa vielä kevyt paahteisuus. Oikein hyvä.
Panimon kaverit kyselivät Facebookin puolella randelizerin täytteistä, joiksi valikoitui appelsiinit, passioinit ja limet. Tämän läpi syöstynä
Fat Lizard Heavy Fuel IPA (randomizator) oli hyvin appelsiininen ja passionhedelmäinen. Hedelmäisyys tuli omituisen nopeasti ja hieman sekaan puristetun oloisesti.
Perushanasta laskettu
Fat Lizard Heavy Fuel IPA oli tasapainoisempi raikkaan humalainen ja hedelmäinen. Tämän valitsisin pidemmän päälle. Olutta siemmaillessa oli hauska katsella Tero-torakan touhuja, mutta omaan käteen sitä en kehdannut kuitenkaan päästää.
Raikkaiden oluiden jälkeen voisi maistua taas tuhdimpi olut ja sitä lähdin etsimään Sorin tiskiltä. Harmikseni Dark Humor bourbon Vanilla oli päässyt loppumaan, mutta onneksi
Sori Brewing Dark Humor Coconut 8,0% löytyi vielä hanasta. Kookoksen ystävänä tästä ei voinut olla pitämättä. Kookoksisuus oli juuri sopivalla tasolla, suutuntuma tarpeeksi kuohkea ja paahteisuus sopi tummaan suklaisuuteen hienosti.
Raikkaiden ja tuhtien oluiden jälkeen piti hieman pitää taukoa, huuhdella suuta vedellä ja nauttia purtavaa. Taukoilun jälkeen suuntasin viskin, tai oikeastaan tisleen perään Helsinki Distilling Companyn tiskille. Moni haki kyseiseltä tiskiltä uutuuslonkeroa, mutta minulle kaadettiin laseihin raakaa viinaa.
HDCO White Dog Straight Rye, 60,5% oli pippurisen navettainen ja voimakkaan kihelmöivä. Runsaasti ruista ja hieman kypsää hedelmäisyyttä. Mukavan maukas kirkkaaksi. Aika isosti erilainen oli
HDCO White Dog 100% Rye, 60,5%, joka oli voimakkaan hiivainen, kirpeän rukiinen ja hedelmäisen esterinen. Todella voimakas suussa, joten veden lisäys oli paikallaan. Vesi rauhoitti ja avasi makumaailmaa leveämmäksi. Molemmat hyviä, mutta ehkä straight rye oli tasapainoisempi.
Pitkän jutustelun jälkeen siirryin muutaman kaverin kera hakemaan hyvää stoutia, mutta matkalla eksyimme jälleen Sinebrychoffin tiskille, jossa olikin sopivasti otettu sunnuntain hana jo käyttöön edellisen loputtua. Brooklynin Daily Mystery beer #3 oli
Brooklyn Roast Pumpkin Ale 5%, mutta ei tarjoillut enää mitään mullistavaa maukkaamman Tasty Pumpkinin jälkeen. Tuoksu oli ihan kivan mausteinen, mutta maku turhan pliisu. Ehkä tälläkin on paikka silloin kun suu ei ole näin marinoitu.
Hienoisen pettymyksen jälkeen ajattelin ottaa varman päälle ja ottaa yhtä suosikkioluistani,
Brooklyn Sorachi Ace, 7,6%. Sorachi Ace tuntuu olevan humalalajike jota joko vihaa, tai rakastaa – minä rakastan. Raikas, mentholinen ja hiivainen. Nyt oli makunystyrät taas herätelty ja hymy naamalla.
Piti vielä ne viimeiset stoutit maistaa ja nyt ei todellakaan ollut kyse niistä vähäisimmistä (last but not least), vaan hyvin mielenkiintoisista ja arvostetuista imperial stouteista.
Ballast Point Victory at Sea, 10,0% oli mahtavan maukas ja täyteläinen suutuntumaltaan. Reippaasti kahvin ja vaniljan aromeja, tummaa suklaata ja maitokaakaota. Herkullinen.
Rima oli siis aika korkealla, mutta vielä saatiin tästä paremmaksi, tai ainakin mielenkiintoisemmaksi –
Borg Surtur Nr. 30, 9%. Islantilaisen panimon olut, jonka maltaat on kuivattu lampaan paskalla. Ja oli muuten herkullista. Tuoksussa oli navettaisuus hyvin voimakkaasti läsnä, mutta myös tummaa ja vaaleaa suklaisuutta, vaniljaa, paahteista viljaisuutta ja maitokaakaota. Tämä vakuutti.
Tähän alkoi olla aika hyvä lopetella, mutta otinpa vielä pienet turpasaunat helvetillisen turpeisesta viskistä,
Bruichladdich Octomore 7.1, 59,5%. BUM. Turvenyrkki, in my face... makeaa mallasta.... BUM turvenyrkki vol2 in my face.... lisää nyrkkiä..... sitrusta....ja BUM, taas turvenyrkkiä. Kielestä katosi lähes tunto, kun otin hieman isomman suullisen. Aika hauska, tavallaan.
Lauantaista jäi positiivisimmin mieleen kakkaolut
Borg Surtur, vaniljapirtelö humalalla
Omnipollo / Buxton Ice Cream Pale ale, total bueno saison
Fat Lizard Total BS, 6,66% ja
Sori Brewing Dark Humor Coconut kookosmutakakku
. Näitä täytyy pitää silmällä, älä ohita tilaisuuden tullen.
Hemmetisti kiitos messujärjestäjille, pienpanimojen näytteilleasettajille, kanssamessuilijoille, jotka piti seuraa ajoittain ja erityisesti Valamon, Sinebrychoffin ja Kyrö Distilleryn ständeille, joissa viihdyin keskimääräistä pitempiä aikoja. Kiitos myös jatkoseurueelle, jotka mahdollisti erittäin maukkaan burgerin Stonesissa. Mushimalt hiljenee, vihdoin.
