Viisivuotisjuhlajulkaisu. Nimittäin tämän Vintage Ale -sarjan merkeissä, tämä on viiden tähän blogiin kirjattu Fullersin Vintage Ale. Muistikuvien mukaan neljästoista kaiken kaikkiaan jonka olen maistanut ja sarjaanhan kuuluu jo 21 eri julkaisua.
Alkoon tämä tuli jokunen viikko takaperin ja tänä vuonna hintaa 7,98€. Hinta muuten tippui edellisvuodesta lähes eurolla, joten aletaan olla Ruotsin hinnoissa :). Tämän vuoden reseptiikassa on käytetty uutuuksia, mallaspuolelta löytyy britti Laureate ja humalapuolelta amerikkalainen Denali. Itselleni täysin uusia tuttavuuksia, nice to know. Humalapuolella toki myös perinteisiä brittivahvuuksia Target ja Goldings.
Maistoin tämän real ale tyylistä (olikohan se real ale?) versiota Olutexpoilla ja muistikuvat olivat hieman latteat. Aika miedon ja ympäripyöreän olon jätti tuolloin. Voihan se olla, että olut oli vielä liian raakile, katsotaan nyt ja joskus tulevaisuudessa varastoon jätetyn kypsyttelypullon myötä.
Fuller's Vintage Ale 2017, 8,5%
Tuoksu on hyvin perinteinen brittituoksu, jossa miedon karamellinen toffeemaltaisuus dominoi ja kaverina on kevyen yrttinen ja kypsän hedelmäinen aromikkuus. Aavistus sellaista raakaa maltaisuutta, jossa alkoholin hehku tuntuu. Mutta kokonaisuus "perinteisen hyvä", eli brittihengessä ilman kummempia säväreitä.
Maku tuo tyypillisen kuivahedelmäisen ja pähkinäisen maltaisuuden lisäksi yrttistä ja kuivan lehtistä humaluutta, jossa kevyesti sitruksista tuntua. Ylikypsää luumua, kuivattua persikkaa, aprikoosia ja marmeladia. Humala hieman kuivattaa ja jättää yrttisän tunnun jälkimakuun. Alkoholi tuo pehmeän hunajaisen jälkilämmön, joka on tämän hyviä puolia. Sanoisin, että hyvin perinteisen oloinen, hieman ympäripyöreä, mutta taas vaan kovin laadukkaan tasapainoinen suoritus. Teeppä itse perässä!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fuller's. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Fuller's. Näytä kaikki tekstit
24 marraskuuta 2017
Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2017
Tunnisteet:
2017,
4,
Fuller's,
Oluet,
Vintage Ale
22 lokakuuta 2017
Alkosta: Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale
Pari uutuutta tältä huippupanimolta ilmaantunut Alkon valikoimiin. Maistoon halvempi, 5,4€ maksava strong ale. Katsotaan jos maistoon eksyisi lähes kympin maksava IIPA samaiselta panimolta lähiaikoina.
Past Masters .sarjaan kuuluva 1905 Old London Ale on kyseisessä sarjassa jo kahdeksas olut. Sen sielu perustuu nimestä löytyvään 1905 vuoden reseptiin. Epic Ales from the Fuller's Brew Book. Näinhän se meni, eli panimon reseptikirjaan on koottu vuodesta 1845 lähtien kaikki reseptit mitä eri oluissa on Griffin Breweryllä käytetty.
Nykyinen panimomestari John Keeling loi tämän Past Masters -sarjan, jossa käytetään tämän kirjan vanhoja reseptejä. Oluet on tehty mahdollisimman tarkasti jäljittäen kyseisen ajan metodeja ja aineksia.
Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale, 7,9%
Tuoksu on makean maltainen, mantelinen ja pähkinäinen. Miedosti paahteisuutta ja karamellisuutta. Humalan katkeruus tulee esille jo tuokussa ja se on yrttistä, sekä miedon greippistä. Lämmetessä leipäisyyttä ja yrttisyyttä lisää.
Maussa on makeahko maltaisuus, joka ei kuitenkaan ole mitään sokerisuutta. Makeaa leipää, kuivaa pähkinäisyyttä ja mantelisuutta. Yrttisä katkeruus velloo melko alusta loppuun jättäen yllättävänkin katkeran kitkeryyden. Tätä tasapainoittaa makea maltaisuus. Huomattavasti jälkikarvaampi kuin monet muut Fullersit joita olen maistanut. Katkeruus muistuttaa jotenkin Camparia. Ei pääse parhaiden joukkoon omissa kirjoissani.
Past Masters .sarjaan kuuluva 1905 Old London Ale on kyseisessä sarjassa jo kahdeksas olut. Sen sielu perustuu nimestä löytyvään 1905 vuoden reseptiin. Epic Ales from the Fuller's Brew Book. Näinhän se meni, eli panimon reseptikirjaan on koottu vuodesta 1845 lähtien kaikki reseptit mitä eri oluissa on Griffin Breweryllä käytetty.
Nykyinen panimomestari John Keeling loi tämän Past Masters -sarjan, jossa käytetään tämän kirjan vanhoja reseptejä. Oluet on tehty mahdollisimman tarkasti jäljittäen kyseisen ajan metodeja ja aineksia.
Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale, 7,9%
Tuoksu on makean maltainen, mantelinen ja pähkinäinen. Miedosti paahteisuutta ja karamellisuutta. Humalan katkeruus tulee esille jo tuokussa ja se on yrttistä, sekä miedon greippistä. Lämmetessä leipäisyyttä ja yrttisyyttä lisää.
Maussa on makeahko maltaisuus, joka ei kuitenkaan ole mitään sokerisuutta. Makeaa leipää, kuivaa pähkinäisyyttä ja mantelisuutta. Yrttisä katkeruus velloo melko alusta loppuun jättäen yllättävänkin katkeran kitkeryyden. Tätä tasapainoittaa makea maltaisuus. Huomattavasti jälkikarvaampi kuin monet muut Fullersit joita olen maistanut. Katkeruus muistuttaa jotenkin Camparia. Ei pääse parhaiden joukkoon omissa kirjoissani.
Tunnisteet:
2017,
3.5,
Fuller's,
Oluet,
past masters
05 helmikuuta 2017
Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2016
Kaksikymmentä vuotta on pitkä aika. Tänä vuonna tulee ensimmäisen Fullersin Vintage Alen julkaisusta tuo aika täyteen ja nyt käsissäni on kahdeskymmenes versio tästä mahtavasta brittioluesta. Upeaa, että meille edelleen tarjoillaan tätä olutta vuodesta toiseen. Muistelen itse maistaneeni nämä oluet vuodesta 2003 alkaen. Blogiin nämä on päätynyt arvioitavaksi vuodesta 2012 lähtien.
Vuoden 2016 Vintage Alen reseptiikasta löytyy tuttujen Northdown-, Challenger- ja Goldings-humalien lisäksi uusiseelantilaista Nelson Sauvin -humalaa. Mallaspohja on perustuttua Maris Otteria. Ja mikäli muisti pätkii, niin oluthan perustuu kuuluisan Golden Pride oluen pohjaan, jota viilataan enemmän tai vähemmän. Pari pulloa kaappiin ja yksi maistoon... ja hinta Alkossa 7 senttiä halvempi kuin viime vuonna, eli 8,91€. Miten niin hinnat nousevat?
Fuller's Vintage Ale 2016, 8,5%
Tuoksussa vahva Vintage Alelle ominainen makeahko toffeinen maltaisuus ja jopa mieto mäskisyys. Päärynäistä ja miedon omenaista hedelmäisyyttä, jossa myös luumuja ja hyvin kevyt hunajaisuus. Alkoholin lämmin hehku tulee kevyesti esiin. Tulee vahvasti pohjaoluen Golden Priden omianistuoksu. Hyvä, mutta ei poikkeuksellinen.
Maku muistuttaa paljon Fullersin Golden Pridea. Kevyen imelää maltaisuutta, hedelmäisyyttä (päärynä, omena ja ylikypsä appelsiini), kevyt bitterisyys ja tummien hedelmien mausteisuutta. Lämmetessä tummat hedelmät ottavat enemmän alaa. Hyvin tasapainoinen ja nautittava, mutta tällä kertaa se Vintage Alen viides ulottuvuus jää hieman uupumaan. Ehkä lisäkypsytystä kaipanee.
Vuoden 2016 Vintage Alen reseptiikasta löytyy tuttujen Northdown-, Challenger- ja Goldings-humalien lisäksi uusiseelantilaista Nelson Sauvin -humalaa. Mallaspohja on perustuttua Maris Otteria. Ja mikäli muisti pätkii, niin oluthan perustuu kuuluisan Golden Pride oluen pohjaan, jota viilataan enemmän tai vähemmän. Pari pulloa kaappiin ja yksi maistoon... ja hinta Alkossa 7 senttiä halvempi kuin viime vuonna, eli 8,91€. Miten niin hinnat nousevat?
Fuller's Vintage Ale 2016, 8,5%
Tuoksussa vahva Vintage Alelle ominainen makeahko toffeinen maltaisuus ja jopa mieto mäskisyys. Päärynäistä ja miedon omenaista hedelmäisyyttä, jossa myös luumuja ja hyvin kevyt hunajaisuus. Alkoholin lämmin hehku tulee kevyesti esiin. Tulee vahvasti pohjaoluen Golden Priden omianistuoksu. Hyvä, mutta ei poikkeuksellinen.
Maku muistuttaa paljon Fullersin Golden Pridea. Kevyen imelää maltaisuutta, hedelmäisyyttä (päärynä, omena ja ylikypsä appelsiini), kevyt bitterisyys ja tummien hedelmien mausteisuutta. Lämmetessä tummat hedelmät ottavat enemmän alaa. Hyvin tasapainoinen ja nautittava, mutta tällä kertaa se Vintage Alen viides ulottuvuus jää hieman uupumaan. Ehkä lisäkypsytystä kaipanee.
Tunnisteet:
2017,
4,
Fuller's,
Oluet,
Vintage Ale
22 syyskuuta 2016
Alkosta: Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5
Single Malt, Cognac, Auchentoshan, Armagnac. Näitä yhdistävä tekijä löytyy Fullersin Brewer's Reserve -sarjasta, jotka olen päässyt itse kaikki maistamaan. Suu meni hymyyn, kun huomasin sarjan uusimman tulokkaan listautuneen Alkon erikoisvalikoimaan (Arkadia) alkaen 2. syyskuuta 9,94€ hintaan. Samaan aikaanhan tuli todella iso läjä uutuuksia muutenkin, kun Arkadian Alko avasi ovet tauon jälkeen.
Tässä Brewer's Reserve sarjassa on kyse tynnyrikypsytetyistä oluista ja niistä ensimmäinen julkaistiin kymmenen vuotta takaperin. Uusin tulokas on kypsytetty vanhoissa viskitynnyreissä. Aiempien versioiden kypsytystä on avattu hieman enemmän, kuten esimerkiksi kolmannen kohdalla on kerrottu tynnyreiden olleen Auchentoshanin tislaamolta. Noh, toisaalta ei tuo välttämättä paljoa kerro, ellei satu tietämään tislaamon ominaispiirteistä.
Kuvitellaan vaikkapa Laphroaig, tai Glenfarclas. Jos tynnyri olisi peräisin ensimmäiseltä näistä, voisi olla ennustetavissa turpeisia ja merellisiä vivahteita oluessakin. Glenfarclas puolestaan kypsyy yleensä sherrytynnyreissä, joten tämänkin voisi kuvitella tuovan tälle ominaista kuivattua tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaisuutta. Mutta mennään näillä tiedoilla joita on annettu. Tämä viides on siis kypsynyt yli viidensadan päivän ajan "hienoissa" viskitynnyreissä.
Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5, 8,5%
Tuoksussa aika kiva monipuolinen aromimaailma. Rikkaimmin tulee toffeinen maltaisuus ja kevyt yrttisyys. Fariinisokeria, kuivattuja tummia hedelmiä (luumu, rusina, taateli) ja kevyt viskimaltaisuus. Pähkinäistä katkeruutta, sekä miedosti alkoholin tuomaa "lämpöä". Monipuolinen ja hieno tuoksu. Hyvin balanssissa.
Maku lunastaa tuoksun lupaaman rikkauden. Mallasrunko, humala ja viskitynnyrin tuoma aromikkuus ovat upeasti tasapainossa. Toffeeta, kevyttä karamellisuutta, viljaisuutta ja pähkinäisyyttä. Viski tuo vaniljaisia piirteitä ja mahdollisesti makeaa karamellisuutta. Jälkimakuun mennessä kevyttä karamellisoitua appelsiinisuutta ja mieto paahtovanukkaisuus. Onpa hyvä. Mielestäni erinomaisesti onnistunut viskitynnyrikypsytys.
Tässä Brewer's Reserve sarjassa on kyse tynnyrikypsytetyistä oluista ja niistä ensimmäinen julkaistiin kymmenen vuotta takaperin. Uusin tulokas on kypsytetty vanhoissa viskitynnyreissä. Aiempien versioiden kypsytystä on avattu hieman enemmän, kuten esimerkiksi kolmannen kohdalla on kerrottu tynnyreiden olleen Auchentoshanin tislaamolta. Noh, toisaalta ei tuo välttämättä paljoa kerro, ellei satu tietämään tislaamon ominaispiirteistä.
Kuvitellaan vaikkapa Laphroaig, tai Glenfarclas. Jos tynnyri olisi peräisin ensimmäiseltä näistä, voisi olla ennustetavissa turpeisia ja merellisiä vivahteita oluessakin. Glenfarclas puolestaan kypsyy yleensä sherrytynnyreissä, joten tämänkin voisi kuvitella tuovan tälle ominaista kuivattua tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaisuutta. Mutta mennään näillä tiedoilla joita on annettu. Tämä viides on siis kypsynyt yli viidensadan päivän ajan "hienoissa" viskitynnyreissä.
Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5, 8,5%
Tuoksussa aika kiva monipuolinen aromimaailma. Rikkaimmin tulee toffeinen maltaisuus ja kevyt yrttisyys. Fariinisokeria, kuivattuja tummia hedelmiä (luumu, rusina, taateli) ja kevyt viskimaltaisuus. Pähkinäistä katkeruutta, sekä miedosti alkoholin tuomaa "lämpöä". Monipuolinen ja hieno tuoksu. Hyvin balanssissa.
Maku lunastaa tuoksun lupaaman rikkauden. Mallasrunko, humala ja viskitynnyrin tuoma aromikkuus ovat upeasti tasapainossa. Toffeeta, kevyttä karamellisuutta, viljaisuutta ja pähkinäisyyttä. Viski tuo vaniljaisia piirteitä ja mahdollisesti makeaa karamellisuutta. Jälkimakuun mennessä kevyttä karamellisoitua appelsiinisuutta ja mieto paahtovanukkaisuus. Onpa hyvä. Mielestäni erinomaisesti onnistunut viskitynnyrikypsytys.
01 kesäkuuta 2016
Hämäläiset mökkiterveiset ja Nikka Single Cask 1989/2005
Pikkuiset mökkiterveiset täältä Hämeen Tammelasta. Viikon loma töistä, jonka vietän perinteisesti toukokuun viimeinen viikko mökillä. Mukaan pakkasin laatikon olutta, kalavehkeet ja läjän muuta viihdykettä. Kelit luvattiin kohdilleen ja tällä kertaa myös lupaukset lunastettiin – kahtena viimeisimpänä päivänä jopa 27 astetta lämpöä.
Perinteitä hieman rikkoen, otin mukaan ensimmäiselle vuorokaudelle pari kaveriakin, jotka ovat entuudestaan hyvin tuttuja "maistelijoita". Tällä kertaa ei päätetty vetää mitään maistelusuoraa, vaan edettiin täysin vapaamuotoisella chillailulla ja grillailulla. Kostea iltahan tuosta tietenkin tuli, kun lasissa kävi toinen toistaan maukkaampia oluita.
Muutama poiminta tähän kyseiseltä illalta. Loman ja illan pani käyntiin legendaarinen suosikkipanimoni Englannista, Fuller’s Brewer’s Reserve Limited Edition No 4, (Armagnac), joka oli saanut kypsyä kellarissa muutaman vuoden. Maistoin tämän viimeksi 2013 kesällä ja musitikuvien perusteella oli kyseessä herkullinen olut. Nyt tynnyrivivahteet tuntuivat korostuneelta, samoin Armagnac. Makeaa maltaisuutta ja lähes liköörimäistä ylikypsää hedelmäisyyttä. Kuitenkin kokonaisuus tasapainossa ja maistuva olut. En osaa sanoa onko parantunut vai huonontunut, mutta hyvää oli.
Mikkeller Invasion IPA maistui edelleen todella hyvältä. Tämä on edelleen yksi suosikkioluitani. Kiva ja onnistunut brettatwisti, joka jättää kuitenkin tilaa mausteiselle hiivalle ja kirpakalle humaloinnille. edelleen "funky as fuck". Tämän perään oli hyvä kokeilla uusintamaistoa Hiisi Pecko IPAsta, joka oli sitä itseään – hapanta hedelmänektaria, jossa kuivahtava loppuveto. Reilusti vähemmän humalaa ja ei niin hyvä tasapaino kuin Invasion IPAssa, mutta hieno olut.
Kosteahkon illan jälkeen oli hyvä pitää pieni välipäivä ja vastaanottaa seuraavat vieraat, kun mökille saapuivat vaarini ja veljeni virkistäytymään. Muutama päivä kalastelua, grillaamista, tikanheittoa, Myllyn pelaamista ja muuta peruslomailua. Ennen hyvästejä ja erakoitumista ehdotin, että käytäisiin legendaarisella baarilla, joka kantaa nimeä Keppanakellari.
Koska visiitti oli niin pikainen ja kello oli vasta 12 aamulla, en sen kummemmin alkanut tutustumaan paikkaan, enkä myöskään kirjoita siitä kunnon raporttia. Paikasta olisi sen verta paljon kerrottavaa, että se vaatii paremman ja pidemmän käynnin. Lyhyesti: jos tykkään viskistä ja oluesta, kannattaa käydä. Otin toki yhden viskin maistoon, josta myös kirjasin hieman nootteja ja arvion.
Nikka Single Cask 1989/2005, #127032, 62% (Yoichi)
Tuoksu on mahtava. Reippaan kuivahedelmäinen ja tumman kukkainen. Hunajaa, luumuja, rusinaa, mantelia ja mokkaa. Hienosti aromit tasapainossa ja runsaana esillä. Tätä nuuhkisi pitkäänkin. Ajan kanssa mausteisuus lisääntyy; kanelia, vaniljaa, muskottia ja ripaus laventelia.
Maku lunastaa tuoksun tuomat odotukset ja jopa ylittää ne. 62% alkoholipitoisuudesta huolimatta nautinnollinen ilman vesilisää. Kuivien hedelmien ja aromikkaan hunajakukkaisuuden liitto on hieno. Mokkaisia ja suklaisia piirteitä. Suutuntuma paksuhko ja lämmittävän mausteinen. Jälkimaku on todella pitkä ja herkullinen. Upea mausteisuus ja kuivahedelmäisyys. Hieno japanilainen viski.
Perinteitä hieman rikkoen, otin mukaan ensimmäiselle vuorokaudelle pari kaveriakin, jotka ovat entuudestaan hyvin tuttuja "maistelijoita". Tällä kertaa ei päätetty vetää mitään maistelusuoraa, vaan edettiin täysin vapaamuotoisella chillailulla ja grillailulla. Kostea iltahan tuosta tietenkin tuli, kun lasissa kävi toinen toistaan maukkaampia oluita.
Muutama poiminta tähän kyseiseltä illalta. Loman ja illan pani käyntiin legendaarinen suosikkipanimoni Englannista, Fuller’s Brewer’s Reserve Limited Edition No 4, (Armagnac), joka oli saanut kypsyä kellarissa muutaman vuoden. Maistoin tämän viimeksi 2013 kesällä ja musitikuvien perusteella oli kyseessä herkullinen olut. Nyt tynnyrivivahteet tuntuivat korostuneelta, samoin Armagnac. Makeaa maltaisuutta ja lähes liköörimäistä ylikypsää hedelmäisyyttä. Kuitenkin kokonaisuus tasapainossa ja maistuva olut. En osaa sanoa onko parantunut vai huonontunut, mutta hyvää oli.
Mikkeller Invasion IPA maistui edelleen todella hyvältä. Tämä on edelleen yksi suosikkioluitani. Kiva ja onnistunut brettatwisti, joka jättää kuitenkin tilaa mausteiselle hiivalle ja kirpakalle humaloinnille. edelleen "funky as fuck". Tämän perään oli hyvä kokeilla uusintamaistoa Hiisi Pecko IPAsta, joka oli sitä itseään – hapanta hedelmänektaria, jossa kuivahtava loppuveto. Reilusti vähemmän humalaa ja ei niin hyvä tasapaino kuin Invasion IPAssa, mutta hieno olut.
Kosteahkon illan jälkeen oli hyvä pitää pieni välipäivä ja vastaanottaa seuraavat vieraat, kun mökille saapuivat vaarini ja veljeni virkistäytymään. Muutama päivä kalastelua, grillaamista, tikanheittoa, Myllyn pelaamista ja muuta peruslomailua. Ennen hyvästejä ja erakoitumista ehdotin, että käytäisiin legendaarisella baarilla, joka kantaa nimeä Keppanakellari.
Koska visiitti oli niin pikainen ja kello oli vasta 12 aamulla, en sen kummemmin alkanut tutustumaan paikkaan, enkä myöskään kirjoita siitä kunnon raporttia. Paikasta olisi sen verta paljon kerrottavaa, että se vaatii paremman ja pidemmän käynnin. Lyhyesti: jos tykkään viskistä ja oluesta, kannattaa käydä. Otin toki yhden viskin maistoon, josta myös kirjasin hieman nootteja ja arvion.
Nikka Single Cask 1989/2005, #127032, 62% (Yoichi)
Tuoksu on mahtava. Reippaan kuivahedelmäinen ja tumman kukkainen. Hunajaa, luumuja, rusinaa, mantelia ja mokkaa. Hienosti aromit tasapainossa ja runsaana esillä. Tätä nuuhkisi pitkäänkin. Ajan kanssa mausteisuus lisääntyy; kanelia, vaniljaa, muskottia ja ripaus laventelia.
Maku lunastaa tuoksun tuomat odotukset ja jopa ylittää ne. 62% alkoholipitoisuudesta huolimatta nautinnollinen ilman vesilisää. Kuivien hedelmien ja aromikkaan hunajakukkaisuuden liitto on hieno. Mokkaisia ja suklaisia piirteitä. Suutuntuma paksuhko ja lämmittävän mausteinen. Jälkimaku on todella pitkä ja herkullinen. Upea mausteisuus ja kuivahedelmäisyys. Hieno japanilainen viski.
13 joulukuuta 2015
Muistio: uudistettu Silja Serenade 12/2015
Uudistukset taisi tosiaan olla lähinnä pientä pintamateriaalien ehostusta ja ravintoloiden nimkylttien vaihdot. Tax-free-myymälä oli entisellään ja esimerkiksi viskivalikoima ei ollut muuttunut lainkaan. Hinnat olivat jopa nousseet sen 10-15€ lestiltä. Melko samoja pulloja majaili hyllyillä kuin viiimeksi sisarlaivalla elokuussa.
Vitriinistä löytyi mielenkiintoisimpana (jossa kohtuu hinta) Auchentoshan Solera 79€, jonka viimeksi noukin mukaani. Perushyllyiltä mielenkiintoisin olisi ollut Talisker 18yo, joka 79€ hinnalla on nykymarkkinoilla hyvä ostos. Tällä kertaa kuitenkin ainoa viski lähti 350 ml pullona, Laphroaig 16yo Limited Edition, 45 €. Myymälän bulkkioluista poikkeavat oluet oli siirretty kassojen lähelle ja niitä oli kourallisen verran. Kovasti mainostettiin ns. sixpäkkiä, jossa oli kuusi tiettyä käsityöläisolutta paketissa. Ei edes erityisen houkuttelevan hintainen (20€).
Laivan pubi, Old Port Pub, oli sekin sama kuin aiemmin. Viskihyllyillä aika lailla sama tylsä valikoima kuin muutamana aiempana kertana. Useat palautteet lisävalikoimasta eivät siis ole aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota. Saisivat nyt edes laittaa niitä TR NASseja maistettavaksi, kun ei niitä tällä kertaa tax-freessäkään päässyt maistamaan. Oluita sai ostaa mukaan vain sixpäkin muodossa, sama setti kuin tax-freessä. Viinibaarista olisi tosin saanut myös Fullersia mukaan.
Pubin olutkaapeissa myös sama tilanne, melkein kaikki oli ennestään tuttua kamaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Hintatasot oli yhtä imeelliset kuin ennenkin, eli sama "hihastatempaisu" edelleen käytössä. Hyvä esimerkki: Fullers Vintage Ale 2015 6,90€, virolaispanimoiden tuntemattomammat ipat 6,90 €, viskeistä puhumattakaan. Nikka Yoichi 15yo maksoi 10€ 4cl, kun taas Dalmore Cigar Malt oli 18 € 4cl! Huoh...
Muutamat oluet ja viskit tuli nautittua, joista parhaina jälleen Macallan Oscuro. Tuota on ihan kiva nauttia 25€/4cl hinnalla, vaikkei sekään mikään halpa ole. Onhan se halvempi kuin ostaa tax-freestä 699€ pullo – pubista saat pullon juotuna 437 eurolla. Macallanin lisäksi maistoin Port Charlotte PC12, joka oli hieman kumisen oloinen, Yoichi 15yo, joka maistui mukavan kukkaisen tammiselle ja Jack Danielsin Frank Sinatra Selectiä, joka nyt muutaman kerran maistettuna on aika kivan pehmeä ja maukkas.
NK-talon Systembolaget oli muuttanut naapuriin PK Huset -taloon, joka löytyy osoitteessa Norrlandsgatan 3. Hyllyvalikoimat ovat suurin piirtein samanlaajuiset, ehkä oluita aavistuksen vähemmän. Viskeille löytyi NK-Systembolagetin tapaan perushylly ja "premiumhylly".
Eipä tuolla mitään ihmeempiä löytynyt ja viskit saivatkin jäädä hyllyyn. Rommien puolelta löytyi kuitenkin muutama mielenkiintoinen pullote ja nappasinkin Zacapan Reserva Limitada 2015 mukaan n. 85€ hinnalla. Oluthyllyiltä otin lähinnä muutaman jouluoluen.
![]() |
| Systembolagetin "premium-nurkkaus" |
![]() |
| Systembolagetin Lasivitriiniä |
![]() |
| Ostosaalis |
21 marraskuuta 2015
Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2015
Viime vuonna mainitsin tämän oluen kohdalla, että perinteisesti tätä vuosikertaolutta olen ostanut yhden kaappiin ja yhden heti nautittavaksi. Tällä kertaa kuitenkin jostakin syystä nihkeilin ja ostin vain yhden pullon maistoon. Miksi? Ehkä säilytystilan tilanne ja hinta hieman jarrutti, mutta asia korjattiin heti maistosta seuraavana päivänä – alta selvinnee tähän syy!
Sarjassaan yhdeksästoista Fuller's Vintage Ale saapui Alkon valikoimiin muutama viikkon sitten 8,98€ hintalapulla. Kova on hinta, mutta kova on ollut tämän tasokin yleensä. Viime vuonna oluesta löytyi poikkeuksellisesti myös jenkkihumalaa (Cascade ja Liberty), joka toi aika omanlaisen ulottuvuuden perinteiseen brittialeen.
Tänä vuonna reseptiikka on kuitenkin taas perinteisempi ja kaikki ainekset brittiläistä tavaraa – tällä kunnioitetaan panimon 170-vuotisjuhlavuotta ja Maris Otter -mallaslajikkeen 50-vuotisjuhlavuotta. Humalina Target, Northdown, Challenger ja Goldings, sekä mallaspuolella juhlakalu Maris Otter. Juhlan kunniaksi panimo pisti kaikki Vintage Alet myyntiin, tosin useat aika suolaiseen hintaan.
To mark the 50th anniversary of famous British malt variety Maris Otter, we’ve brewed our 19th vintage ale with all British ingredients.
Home-grown Target, Northdown, Challenger and Goldings hops work with the floor-malted Maris Otter to create a well-rounded beer that’s truly the best of British.
Fuller's Vintage Ale 2015, 8,5%
Tuoksussa pehmeää karamellisuutta ja makeaa raikasta maltaisuutta. Toffeeta,hunajaa ja ripaus yrttisyyttä. Kermatoffeisuus, karamellimaltaisuus, pähkinäisyys ja kevyt hedelmäinen humaluus on hienosti tasapainossa.
Makukin on hienon tasapainoinen jälleen. Alkuun makea maltaisuus sekoittuu kevyeen greippisään katkeruuteen. Maltaisuus on kirkkaan makeaa ja hunajaista. Jälkimaku on pehmeä, pähkinäisen maltainen ja kevyen makea. Upean laadukkaan oloinen.
Muut arvioimani Vintage Alet.
Muut arvioimani Vintage Alet.
Tunnisteet:
2015,
5,
Fuller's,
jouluoluet 2015,
Oluet,
Vintage Ale
27 lokakuuta 2015
Olutexpo Finland 2015 – perjantain ja lauantain kokemukset
Vuoden 2015 expot on koettu kahden päivän voimin. Tapahtumapaikkana oli viime vuodesta tuttu vanha Kaapelitehdas Helsingissä. Viime vuodesta oli karsittu istumapaikat päähallista ja ruokatarjonnat muutettu yläkertaan. Lasitaktiikka oli myös muutettu vaihtotaktiikasta SOPPistakin tuttuun lasipesujärjestelmään. Lasipesupisteitä oli hallin päädyissä ja keskellä ja ne vaikutti vetävän hyvin koko tapahtuman ajan.
Tapahtumaan sisään tullessa oli lippuun sisältyvä narikka, jonka jälkeen sisäänpääsy erikseen ennakkolipuille ja liputtomille. Lipputiskin jälkeen löytyi lasitiski, jonka kautta pääsi viereiseen polettipisteeseen. Polettijärjestelmä oli edellisistä kerroista tuttu, 1€/0,5€ pullonkorkit, joita sai ostaa 10€ seteissä minigrip pusseissa. Polettipisteitä oli tänä vuonna molemmissa päädyissä. Vettä sai ostaa 50cl muovipulloina hallin keskiosasta euron hintaan – toimiva ja sopuhintainen palvelu.
Hinnat tapahtumassa olivat mielestäni pääosin hyvin kohtuulliset – joillain ständeillä oli toki hieman sekavampa hinnoittelua, mutta osa oli liikkeellä selvästi messuhintaan. Olutannoksia sai alkaen 15cl kokoisina, mutta osa myi jopa pienempia maistiaisia. Viskiannokset sai sentistä ylöspäin.
Vessat löytyi ainakin kolmesta paikasta; hallin päädyistä ja keskeltä. Keskihallin WC:t olivat tietysti ruuhkaisimmat. Vessoista sai myös kylmää vetta, jolla vesipullon sai täytettyä. Istumapaikkoja ei alakerrassa ollut lainkaan, mutta ylhäällä pääsi tarvittaessa leppuuttamaan jakojaan, mikäli paikka sopivasti vapautui.
Tapahtumapaikka oli edelleen vapaa musiikista ja ruokapaikan siirryttyä yläkertaan ei ruokatuoksutkaan herpaannuta tikkaajia. Itse en tänäkään vuonna tehnyt erityisen tarkkoja muistiinpanoja, vaan maistelin ihan fiilispohjalta ja merkkasin lähinnä suurpiirteisesti mielikuvat juomista. Alla maistelukulku suurin piirtein, pitkä kuin nälkävuosi, joten suosittelen tarttumaan hyvään tuhtiin stoutiin ja fiilistelemään mukana.
* * * * * * * * * * * * * * *
PERJANTAI 23.10.2015
* * * * * * * * * * * * * * *
Perjantaina pääsin paikalle noin 16:30 aikoihin, jolloin ei sisäänpääsyssä ollut lainkaan jonoa. Myös polettipiste ja lasipiste olivat täysin jonovapaita. Lasi kouraan, poletteja taskuun ja maistelemaan. Koitin alkuun tehdä sellaisen kuvauskierroksen (vähemmän porukkaa, parempi kuvata), mutta jumiuduin heti alkumetreille tiskeille juttelemaan ja alkoi suuta kuivaa.
Tapahtuman ensimmäinen viski kaatui lasiin, Redbreast 21yo, 46%, jota löytyy omasta kaapistanikin, tosin suljettuna vielä. Tämä oli herkullinen, niin kuin odottaa saattoi – Vaniljaista tammisuutta, joka sekoittuu sherryisempään hunajaisuuteen ja marmeladisuuteen. Hieno viski, jota saa nyt Alkostakin 199€ hintaan.
Perjantain ensimmäinen olut sai kunnian olla Ruosniemen Panimo Vuorineuvos, 9,5%. Tämä oli uudempaa erää, jota tulee marraskuussa myyntiin Alkon tilausvalikoimaan (tietyt alkot). Rehti imperial stout, joka tarjosi hyvän suutuntuman ja maukkaan makukokemuksen, ollen puolikuiva ja aavistuksen verran imelä. Tällaisesta stoutista itse pidän ja on takuuostos tullessa Alkoon.
Stoutin jälkeen Kyrö Distilleryn tiskille toviksi vaihtamaan kuulumisia. Heiltä löyty tapahtumasta maailmankuulun voittajaginin lisäksi Kyrö #2 Single Cask, 58,1% ja Verso batch #6, 46,5%. #2 oli viimevuoden ykkösen tyyliin yhden tynnyrin tuotos, joka tällä kertaa oli 60 litran tynnyristä ja kypsytetty kymmenen kuukauden ajan. Voimakasarominen, jossa navettainen ja kuivan heinäinen tuoksu lämmitti mieltä. Maussa miedosti mentholia ja runsaasti ruista. Muistikuvien perusteella ei niin mausteinen kuin #1. Erittäin hyvä, mutta jos ei pidä raakatisleestä, tuskin pitää tuostakaan. Itse pidin kovasti.
Verso batch #6 oli aiempien tapaan useammasta tynnyristä sekoitettu vattaus. Neljä ensimmäistä erää olivat pienempiä vattauksia, kun kaksi viimeistä ovat olleet jo isompia. Verso oli reilusti mausteisempi ja rauhallisempi kuin hashtag. Enemmän mentholia ja neilikkaa, vähemmän rukiin viljaisuutta. Näistä kahdesta oma suosikkini oli #2.
Vuoroin vieraissa, joten seuraavaksi hain kurpitsaolutta Maku Brewingin tiskiltä. Heillä oli hanassa vielä viime vuoden Maku Brewing / Hopping Brewsters Tasty Pumpkin 2014, joten nyt oli hyvä vertailla uutta ja vanhaa. Vanhempi oli niin herkullista kuin muistinkin. Reilusti mausteisuutta, jossa mikään ei kuitenkaan rönsyile liikaa. Ruokaisa olemus, mutta ei vihanneksinen. Makean ja mausteisen maltainen. Edelleen herkullinen.
Maku Brewing / Hopping Brewsters Tasty Pumpkin, 6%, 2015 oli tarjolla Hopping Brewstersin tiskillä (myöhemmin myös Makulla) ja se oli reilusti humalaisempi ja kuivempi kuin viime vuoden versio. Tietysti vanhempi on saanut pyöristyä ja rauhoittua tankissa, mutta kyllä vanhemman kokonaisuus oli parempi omaan makuuni.
Sinebrychoffin tiskiltä löytyi Brooklynin edustus, joka toi tapahtumaan yhden yllärihanan per päivä. Ensimmäisen päivän Daily Mystery beer oli Brooklyn Blast!, 8,4% double IPA. Reilusti tuoreempi ja raikkaampi kuin aiemmin pullosta maistamani. Nyt oli kivasti hedelmäisyyttä ja sitruksisuutta, jossa mallasrunko ei ollut niin karamellinen ja leipäinen kuin viimeksi.
Sinebrychoffin tiskillä oli oikein mukava rupatella Anikon ja Tapion kanssa ja lisäksi sai maistaa herkullista savujuustoa, sekä kahvi- ja limesuklaata.
Vähintään yhtä mukavaa oli Valamon luostarin tislaamon tiskillä, jossa partaisten herrasmiesten liäksi pääsi tutustumaan Valamon viskeihin. Valamo VI ja VII oli molemmat hyviä, mutta varsinaisen elämyksen näistä antoi Valamo VII, 54,7%. Tämän kermainen ja öljyinen suutuntuma väänsi naaman hymylle pitemmäksi aikaa. persikkamarmeladia, kermatoffeeta, nougat’ta ja suklaata. Upean paahtovanukkainen jälkimaku.
Valamo VI, 49,1% oli "tavallisempi" nuori viski, jossa terävämpää suutuntua ja minttukaakaoinen jälkimaku. Näistä olisi helppo valita oma suosikki, Valamo VII, joka kuului koko päivän parhaisiin. Kaverit antoivat maistaa myös kirkkoviiniä, joka muistutti kovasti Moscatelia, ollen makean mehuinen ja kevyen paahteisen rusinainen. Ei niin monimuotoinen kuin monet sherryt ja portviinit. Harmi kun tynnyrin sulkija oli jämähtänyt jumiin, mutta onneksemme viiniä löytyi myös pullosta.
Luostaritarinoiden ja viskien jälkeen teki taas mieli olutta, jota lähdin hakemaan Uniq Drinksin tiskiltä. Matkalla kuitenkin huomasin Rekolan vihreän vänin, josta oli pakko maistaa tapahtuman ainoa sahti. Rekolan Sahti, 7,5% oli voimakkaan esterinen ja banaaninen sahti, jossa tyypillinen täyteläinen suutuntuma ja runsas aromikkuus. Makea, mutta herkullinen.
Uniq Drinksin tiskiltä hain Fullersin Vintage Ale 2015, 8,5%, jota löytyi tynnyristä real alena. Kivan mokkainen ja karamellinen maltaisuus, jossa samean pehmeä suutuntuma ja kevyt humaluus. Tämä maistui tällä kertaa paremmin kuin viime vuoden tapahtuman versio.
Pyynikin tiskiltä tuli maistettua jo aiemmin tutuiksi tulleet JaskanKalja ja Vanilla Stout. Tässä vaiheessa iltaa JaskanKalja jäi jo hiukan jalkoihin, vaikka olikin mukavan humalainen ja raikas. Vanilla Stout oli kuitenkin mukavan tasapainoinen ja sopivan vaniljainen stout loppuiltaan. Pehmeä ja rauhallinen.
Ensimmäisen päivän yömyssyksi vielä viimeinen viski, joka oli Macallan Rare Cask, 43%. Tämä oli suorastaan kehno hintaansa nähden (200-300€). Tyypillistä nykysherrytettyä olemusta, joka ei ole kovin hyvin integroitunut. Terävä ja lyhyt.
Perjantaipäivästä parhaimpina jäi mieleen Valamon VII, Kyrö #2 Single Cask ja Ruosniemen Panimon Vuorineuvos.
* * * * * * * * * * * * * * *
LAUANTAI 24.10.2015
* * * * * * * * * * * * * * *
Lauantaina olin paikalla noin kello 15 lähtien eikä tälläkään kertaa tarvinut jonottaa lainkaan. Narikan, pääsylippupisteen ja lasipisteen jonot ammottivat tyhjyyttään. Paikalla oli kuitenkin jo reilusti ihmisiä, joten jonot oli hoidettu melko mallikkaasti. Ständeilläkään ei tarvinut kohtuuttomasti jonottaa, varsinkaan alkupäivästä.
Siirryin ensimmäiseksi sisäänpääsyn läheiselle Teerenpelin tiskille, jossa pääsin maistamaan uutta kymmenvuotista Teerenpeli 10yo, 43%. Tämä oli tyypillisen makean maltainen ja kevyen sitruksinen. Ihan miellyttävä kokonaisuus ja hyvä aloitusviski. Rinnalle otin uudet Distillers Choice Rasin ja Karhin. Karhi on noin 200l madeiraviinitynnyreissä vuoden verran viimeistelty viski, kun taas Rahi on viimeistelty vuoden päivät moscatelviinitynnyreissä. Molemmat ovat kypsyneet alkuun ex-bourbontynnyreissä.
Distillers Choice Karhi, 43% oli makean kuivahedelmäinen ja maltainen, kun taas Rasi, 43% oli miedosti paahteisen rypäleinen ja kevyen kukkainen. Molemmista löyty samaa maltaisuutta kuin kympistä, Karhissa oli hieman raakuutta ja Rasissa miedosti öljyisyyttä. Vaikea valita suosikki, vaatinee uusintamaistoja molemmista. Teerenpelin viskeistä Distillers Choice Kaski on edelleen ehdoton suosikkini.
Teerenpelin suoran jälkeen siirryin kohti Brooklynin päivän hanaa (Daily Mystery beer #2), joka oli Brooklyn Red Sumac Wit 6,5%. Kyseinen olut on Brooklynin pöieniä erikoiseriä, joka jäänee todennäköisesti kertaeräksi. Olut on witbier, jonka tyypillinen mauste, korianteri, on korvattu Sumakilla. Kyseistä maustetta käytetään Lähi-idän keittiöissä mm. kebabissa.
Sumac Wit oli hyvin raikas, matalahiilihappoinen wit, jonka esterisyys miellytti. Reilusti banaania, kohtalaisesti sitruksia, eikä liikaa mausteisuiutta. Jokin mieto happamuus tuli rinnalla, josta en aivan varma ollut kuuluiko sekaan, mutta se mielestäni sopi kuvaan. Helppo ja virkistävä. Tämä sopi myös hyvin limesuklaan kera.
Brooklynin jälkeen matka kohti Diamond Beveragesin tiskiä, jossa minulle suositeltiin Omnipollo / Buxton Ice Cream Pale ale, 5,6%. Ja hyvä että suositeltiin, sillä tämä oli pirun hyvä. Rapsakka pale ale, jossa herkullinen vaniljabuusti. Takapotkuinen katkeruus. Tätä koitin myöhemmin hakea lisää, mutta se oli loppunut. Kaverin lasista maistoin Foundersin Curmudgeonia, joka oli kunnon ohrapirtelö. Erittäin maltainen ja imelän pähkinäinen. Jonkinmoinen kuva tästä jää kaapissa majailevan pullon rinnalle.
Ohrapirtelöiden jälkeen halusin raikkaampaa nautiskeltavaa, joten uskoin Fat Lizardin tiskiltä löytyvän oikeat vaihtoehdot. Fat Lizard / Brewdogin yhteistyöolut Total Bulshi.... Total BS, 6,66% oli oikein onnistunut olut. Kaiken lisäksi taikasana sorachi ace hullaannutti allekirjoittaneen – Mentholia, hiivaisuutta, kevyttä marjaisuutta ja mietoa jogurttimaisuutta. Lopussa vielä kevyt paahteisuus. Oikein hyvä.
Panimon kaverit kyselivät Facebookin puolella randelizerin täytteistä, joiksi valikoitui appelsiinit, passioinit ja limet. Tämän läpi syöstynä Fat Lizard Heavy Fuel IPA (randomizator) oli hyvin appelsiininen ja passionhedelmäinen. Hedelmäisyys tuli omituisen nopeasti ja hieman sekaan puristetun oloisesti.
Perushanasta laskettu Fat Lizard Heavy Fuel IPA oli tasapainoisempi raikkaan humalainen ja hedelmäinen. Tämän valitsisin pidemmän päälle. Olutta siemmaillessa oli hauska katsella Tero-torakan touhuja, mutta omaan käteen sitä en kehdannut kuitenkaan päästää.
Raikkaiden oluiden jälkeen voisi maistua taas tuhdimpi olut ja sitä lähdin etsimään Sorin tiskiltä. Harmikseni Dark Humor bourbon Vanilla oli päässyt loppumaan, mutta onneksi Sori Brewing Dark Humor Coconut 8,0% löytyi vielä hanasta. Kookoksen ystävänä tästä ei voinut olla pitämättä. Kookoksisuus oli juuri sopivalla tasolla, suutuntuma tarpeeksi kuohkea ja paahteisuus sopi tummaan suklaisuuteen hienosti.
Raikkaiden ja tuhtien oluiden jälkeen piti hieman pitää taukoa, huuhdella suuta vedellä ja nauttia purtavaa. Taukoilun jälkeen suuntasin viskin, tai oikeastaan tisleen perään Helsinki Distilling Companyn tiskille. Moni haki kyseiseltä tiskiltä uutuuslonkeroa, mutta minulle kaadettiin laseihin raakaa viinaa.
HDCO White Dog Straight Rye, 60,5% oli pippurisen navettainen ja voimakkaan kihelmöivä. Runsaasti ruista ja hieman kypsää hedelmäisyyttä. Mukavan maukas kirkkaaksi. Aika isosti erilainen oli HDCO White Dog 100% Rye, 60,5%, joka oli voimakkaan hiivainen, kirpeän rukiinen ja hedelmäisen esterinen. Todella voimakas suussa, joten veden lisäys oli paikallaan. Vesi rauhoitti ja avasi makumaailmaa leveämmäksi. Molemmat hyviä, mutta ehkä straight rye oli tasapainoisempi.
Pitkän jutustelun jälkeen siirryin muutaman kaverin kera hakemaan hyvää stoutia, mutta matkalla eksyimme jälleen Sinebrychoffin tiskille, jossa olikin sopivasti otettu sunnuntain hana jo käyttöön edellisen loputtua. Brooklynin Daily Mystery beer #3 oli Brooklyn Roast Pumpkin Ale 5%, mutta ei tarjoillut enää mitään mullistavaa maukkaamman Tasty Pumpkinin jälkeen. Tuoksu oli ihan kivan mausteinen, mutta maku turhan pliisu. Ehkä tälläkin on paikka silloin kun suu ei ole näin marinoitu.
Hienoisen pettymyksen jälkeen ajattelin ottaa varman päälle ja ottaa yhtä suosikkioluistani, Brooklyn Sorachi Ace, 7,6%. Sorachi Ace tuntuu olevan humalalajike jota joko vihaa, tai rakastaa – minä rakastan. Raikas, mentholinen ja hiivainen. Nyt oli makunystyrät taas herätelty ja hymy naamalla.
Piti vielä ne viimeiset stoutit maistaa ja nyt ei todellakaan ollut kyse niistä vähäisimmistä (last but not least), vaan hyvin mielenkiintoisista ja arvostetuista imperial stouteista. Ballast Point Victory at Sea, 10,0% oli mahtavan maukas ja täyteläinen suutuntumaltaan. Reippaasti kahvin ja vaniljan aromeja, tummaa suklaata ja maitokaakaota. Herkullinen.
Rima oli siis aika korkealla, mutta vielä saatiin tästä paremmaksi, tai ainakin mielenkiintoisemmaksi – Borg Surtur Nr. 30, 9%. Islantilaisen panimon olut, jonka maltaat on kuivattu lampaan paskalla. Ja oli muuten herkullista. Tuoksussa oli navettaisuus hyvin voimakkaasti läsnä, mutta myös tummaa ja vaaleaa suklaisuutta, vaniljaa, paahteista viljaisuutta ja maitokaakaota. Tämä vakuutti.
Tähän alkoi olla aika hyvä lopetella, mutta otinpa vielä pienet turpasaunat helvetillisen turpeisesta viskistä, Bruichladdich Octomore 7.1, 59,5%. BUM. Turvenyrkki, in my face... makeaa mallasta.... BUM turvenyrkki vol2 in my face.... lisää nyrkkiä..... sitrusta....ja BUM, taas turvenyrkkiä. Kielestä katosi lähes tunto, kun otin hieman isomman suullisen. Aika hauska, tavallaan.
Lauantaista jäi positiivisimmin mieleen kakkaolut Borg Surtur, vaniljapirtelö humalalla Omnipollo / Buxton Ice Cream Pale ale, total bueno saison Fat Lizard Total BS, 6,66% ja Sori Brewing Dark Humor Coconut kookosmutakakku. Näitä täytyy pitää silmällä, älä ohita tilaisuuden tullen.
Hemmetisti kiitos messujärjestäjille, pienpanimojen näytteilleasettajille, kanssamessuilijoille, jotka piti seuraa ajoittain ja erityisesti Valamon, Sinebrychoffin ja Kyrö Distilleryn ständeille, joissa viihdyin keskimääräistä pitempiä aikoja. Kiitos myös jatkoseurueelle, jotka mahdollisti erittäin maukkaan burgerin Stonesissa. Mushimalt hiljenee, vihdoin.
Tunnisteet:
2015,
Ballast Point,
Brooklyn,
Bruichladdich,
Fat Lizard,
Fuller's,
HDCO,
Kyrö Distillery,
Macallan,
Maku,
Oluet,
Olutexpo,
OlutExpo 2015,
Redbreast,
Rekolan Panimo,
Ruosniemen Panimo,
Sori,
Teerenpeli,
Valamon luostari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
























