Hämäläiset mökkiterveiset ja Nikka Single Cask 1989/2005

Pikkuiset mökkiterveiset täältä Hämeen Tammelasta. Viikon loma töistä, jonka vietän perinteisesti toukokuun viimeinen viikko mökillä. Mukaan pakkasin laatikon olutta, kalavehkeet ja läjän muuta viihdykettä. Kelit luvattiin kohdilleen ja tällä kertaa myös lupaukset lunastettiin – kahtena viimeisimpänä päivänä jopa 27 astetta lämpöä.

Perinteitä hieman rikkoen, otin mukaan ensimmäiselle vuorokaudelle pari kaveriakin, jotka ovat entuudestaan hyvin tuttuja "maistelijoita". Tällä kertaa ei päätetty vetää mitään maistelusuoraa, vaan edettiin täysin vapaamuotoisella chillailulla ja grillailulla. Kostea iltahan tuosta tietenkin tuli, kun lasissa kävi toinen toistaan maukkaampia oluita.

Muutama poiminta tähän kyseiseltä illalta. Loman ja illan pani käyntiin legendaarinen suosikkipanimoni Englannista, Fuller’s Brewer’s Reserve Limited Edition No 4, (Armagnac), joka oli saanut kypsyä kellarissa muutaman vuoden. Maistoin tämän viimeksi 2013 kesällä ja musitikuvien perusteella oli kyseessä herkullinen olut. Nyt tynnyrivivahteet tuntuivat korostuneelta, samoin Armagnac. Makeaa maltaisuutta ja lähes liköörimäistä ylikypsää hedelmäisyyttä. Kuitenkin kokonaisuus tasapainossa ja maistuva olut. En osaa sanoa onko parantunut vai huonontunut, mutta hyvää oli.

Mikkeller Invasion IPA maistui edelleen todella hyvältä. Tämä on edelleen yksi suosikkioluitani. Kiva ja onnistunut brettatwisti, joka jättää kuitenkin tilaa mausteiselle hiivalle ja kirpakalle humaloinnille. edelleen "funky as fuck". Tämän perään oli hyvä kokeilla uusintamaistoa Hiisi Pecko IPAsta, joka oli sitä itseään – hapanta hedelmänektaria, jossa kuivahtava loppuveto. Reilusti vähemmän humalaa ja ei niin hyvä tasapaino kuin Invasion IPAssa, mutta hieno olut.

Kosteahkon illan jälkeen oli hyvä pitää pieni välipäivä ja vastaanottaa seuraavat vieraat, kun mökille saapuivat vaarini ja veljeni virkistäytymään. Muutama päivä kalastelua, grillaamista, tikanheittoa, Myllyn pelaamista ja muuta peruslomailua. Ennen hyvästejä ja erakoitumista ehdotin, että käytäisiin legendaarisella baarilla, joka kantaa nimeä Keppanakellari.

Koska visiitti oli niin pikainen ja kello oli vasta 12 aamulla, en sen kummemmin alkanut tutustumaan paikkaan, enkä myöskään kirjoita siitä kunnon raporttia. Paikasta olisi sen verta paljon kerrottavaa, että se vaatii paremman ja pidemmän käynnin. Lyhyesti: jos tykkään viskistä ja oluesta, kannattaa käydä. Otin toki yhden viskin maistoon, josta myös kirjasin hieman nootteja ja arvion.

Nikka Single Cask 1989/2005, #127032, 62% (Yoichi)

Tuoksu on mahtava. Reippaan kuivahedelmäinen ja tumman kukkainen. Hunajaa, luumuja, rusinaa, mantelia ja mokkaa. Hienosti aromit tasapainossa ja runsaana esillä. Tätä nuuhkisi pitkäänkin. Ajan kanssa mausteisuus lisääntyy; kanelia, vaniljaa, muskottia ja ripaus laventelia.

Maku lunastaa tuoksun tuomat odotukset ja jopa ylittää ne. 62% alkoholipitoisuudesta huolimatta nautinnollinen ilman vesilisää. Kuivien hedelmien ja aromikkaan hunajakukkaisuuden liitto on hieno. Mokkaisia ja suklaisia piirteitä. Suutuntuma paksuhko ja lämmittävän mausteinen. Jälkimaku on todella pitkä ja herkullinen. Upea mausteisuus ja kuivahedelmäisyys. Hieno japanilainen viski.