28 elokuuta 2014

Braukunstkeller Mandarina IPA ja Craftwerk Tangerine Dream

Kesäloma menossa ja IPAilu on jo alkanut. Hienon tynnyrioluttäyteisen mökkiviikonlopun jälkeen on avautunut muutamat ipat, joista nyt tarkemmassa arvioinnissa saksalaisen craft-panimon Braukunstkellerin tuotos ja Craftwerkin vastaava pale ale -versio Tangerine Dream.

Nimensä mukaan oluiden "juttu" on single hop, eli valmistuksessa on käytetty yhtä humalalajiketta, Mandarina Bavariaa. Tämä saksalainen humala ponnahti esille vuonna 2012 ja se on saanut nimensä tangeriinia (mandariinia) muistuttavan tuoksun ja makunsa puolesta. Eräiden lähteiden mukaan tämä oltaisiin saatu risteyttämällä saksalaista humalalajiketta amerikkalaisen Cascade lajikkeen kanssa. Viimeksi Mandarina humalaan olen törmännyt Muflonin versiossa, joka oli oikein maukasta ja onnistunutta.

Mandarina Bavaria -humalan lisäksi Mandarina IPAssa on käytetty maltaina Karamel-, Pale Ale-, Pilsner ja savumaltaita. Humalista on saatu maltilliset 55 IBUa irti katkeruudeksi. Craftwerkin unelmassa on puolestaan käytetty saman humalan lisäksi pilsner-, caramel- ja Munich -maltaita. Katkeroluvuksi on annettu 50 IBU ja olut on suodattamaton. 



Braukunstkeller Mandarina IPA, 6,1%

T: Maltaista leipäisyyttä jota raikas humala kyyditsee. Humala on raikasta, vaikka pieni pölyinen tuntu on seassa. Aavistuksen verran voikeksiä maltaisuuden seassa. Humala ei jyrää vaan on sopusuhdassa maltaan kanssa. Kevyesti pihkainen ja appelsiininkuorinen (mandariini?). Miellyttävä tuoksu. 

M: Miellyttävän tasapainoinen. Humala on selkeästi läsnä, muttei jyrää eikä ole liian tahmea. Kevyesti karamellisuutta ja mallasta. Humala avautuu jälkimaussa hedelmäiseksi ja kevyen suolaiseksi. Hedelmäisyys tuo mieleen enemmänkin sitrushedelmien kuorta, koska se on hieman makean pölyistä. Yleisolemus on raikas ja pirtsakka, muttei lainkaan ohut. Mainio IPA. 




Craftwerk Tangerine Dream, 5,8%

T: Selkeämmin hedelmäinen kuin edellinen. Samaa sitrushedelmän kuorta, mutta mandariini on selkeämmin mukana. Humala on hyvin raikasta ja tuoretta tuoden miedosti havumetsää ja sitrusta. Maltaisuus tuntuu kermatoffeena jonka seassa on vähäisesti hiivaisuutta. 

M: Raikkaan kevyt. Mielestäni sopivan kevyt pale ale -olueksi. Humala on kostean lehtimetsäistä, jonka mukana tulee mandariinia (tehtävä suoritettu?). Appelsiinin kuorta ja karamellisoitua appelsiinia. Mielestäni ei yhtään liikaa makeutta, tai sitruksisuutta. Sitruksisuus on oikeastaan edellisen oluen tavoin makeahkoa ja hyvin lievästi hapokasta. Oikein maukas ja sopivan tasapainoinen. Tykkäsin tästäkin paljon. 


24 elokuuta 2014

Kyrö Distillery – Tynnyrinomistajajuhlat 2014


Siellä ne vielä juhlistaa tätä kirjoittaessa hienojen tisleiden ja hyvän porukan kera. Itse pääsin osallistumaan kyseiseen tynnyrinomistajille järjestettyyn tilaisuuteen hieman ohimennen, kun majailin täällä Ähtärinjärvellä noin 100km päässä Isokyrön tislaamosta. Muun perheen kuluttaessa aikaa Seinäjoen suurkaupungissa, jäi itselleni ruhtinaalliset kolme tuntia kekkereihin. Kerkesi siinä tapaamaan tuttua ja ei niin tuttua porukkaa.

Koska iso osa juhlasta jäi kokematta, ajattelin kertoa vain kokemani tislaamokierroksen ja tilaisuudesta maistaa suoraan omasta tynnyristä otettua samplea. Varsinaiseen tilaisuuteen kuului kierroksen ja oman tynnyrisamplen maistelun lisäksi paljon muutakin ohjelmaa, kuten oikein hyvän näköisen ruokailun nauttiminen (oli varmasti hyvää), livemusiikkia, maistiaisia, cocktailmaistelua ym.

Ohjelma

Anniskelutiski

Dynamic Quintet esittelemässä taustojaan

Tislaamokierros oli itselleni ensimmäinen kyseisellä tislaamolla. Seuraava käynti on jo tosin tiedossa, kun kesälomien jälkeen suuntaan työasioissa Isokyrön maalaimaisemiin. Kierrokset vedettiin parissa ryhmässä isomman tungoksen välttämiseksi, sillä porukkaa juhlille oli kerääntynyt noin 50 hengen verran. Kierros aloitettiin tislaamom ulkopuolelta pienellä historialuennolla, jonka jälkeen siirryttiin sisätiloihin. Koko prosessi käytiin mukavan tarkasti läpi ja jos vähänkin kiinnostaa miten viskiä oikeasti tehdään, niin suosittelen lämpimästi käymään kierroksella Kyrö Distillerylla.

Yksi kierroksen kohokohdista itselleni oli tietysti tynnyrivarasto, jossa oman porukan tynnyrikin majailee. Siellä se pikkunen lepäsi numero 0006 painettuna kanteensa. Varastolla vietettiin tovi aikaa ja juteltiin ristiin rastiin porukan ja tislaamoväen kesken. Kierroksen jälkeen siirryttiin takaisin "juhlasaliin", jossa bändi jo kasasi kamppeitaan soittokuntoon, mutta ennen sitä oli ohjelmanumerossa ryhmäkuvaus. Tämä kuva olisi kiva saada itsellekin kokoelmiin, ehkä jossakin vaiheessa sen saankin.

Tästä kaikki alkaa

Tislauksen eri vaiheiden seoksia

Tislaamon sydän. Kolonni- ja pannutislain

Pullotuskoje

Kuvauksen ja lyhyen yleisen jutustelun jälkeen tuli toinen illan kohokohdista itselleni (siis koko mahtavan kolmetuntisen illan). Oli nimittäin aika maistaa omasta tynnyristä otettua noin kahden kuukauden ikään ehtineen tisleen näytettä. Itseni lisäksi omasta porukasta oli pääsyt paikalle kaksi muutakin osakasta (kiitos pienestä juttuseurasta), joiden kesken noin desin sample (?) jaettiin maistettavaksi. Koska kiire kolkutteli jo olkapäitäni (luie: vaimo lähetteli jo uhkausviestejä), piti oma sample nauttia kohtalaisen nopsakkaan, joten mitään kovin tähtitieteellisiä nootteja en tehnyt. Lyhyet tuli toki kirjattua ja tässä oma huomioni alla. Kutsun tätä nyt nimellä KDC Verso Cask Strenght #0006-1, sillä KDC:n tuleva kypsytetty tisle nimetään kyseisellä "Verso"-nimellä. Tämä oma nimitys on siis hyvin epävirallinen tietysti.

Tynnyrivarasto

Oma tynnyri

Straight from the cask

KDC Verso Cask Strenght #0006-1 (2kk)

T: Selvästi uutta löytyy verrattuna raakatisleeseen (Juureen). Nyt löytyy jo hitusen mausteisuuttakin, joista ensin tulee mieleen neilikka ja kevyt vaniljaisuus. Lisäksi mukana on hieman yrttistä tuoksua, joka muistuttaa hieman minttua / eucalyptusta. Pohjalla tuntuu kuitenkin selvästi samat aromit kuin Juuressa, mutta raaka viljaisuus on selvästi piilommassa.

M: Lämmin viljaisuus on muuttunut kylmemmäksi ja tammisemmaksi. Ensin tulee mausteisempaa ja kuivempaa tuntua ja vasta keskivaiheilla tulee jo itselleni tuttu Juuri vastaan. Maku muuttuu matkan varrella muutamaan otteeseen alun kuivemmasta lopun öljyisään ja maltaiseen tuntuun. Pitkän ajan jälkeen tuntuu bourboneista tuttua mausteisuutta.



Selvästi on siis kehitystä jo tapahtunut, mutta yhtä selvästi homma on vielä kesken. Väriä oli tarttunut jo melko paljon ja ei tätä varmaankaan valmiista viskistä enää erottaisi silmämääräisesti. Aika isoja eroja oli muuten porukoiden kesken tisleen väreissä.

Tällaista tällä kertaa, mukavaa oli sen aika mitä sai olla mukana ja seuraavaa visiittiä jo odotellen. Kiitoksia paljon KDC:n porukalle järjestelyistä. Voin tämänkin jälkeen vielä lämpimästi suositella kaikille viskinystäville tynnyrin hankintaa ja jos Juurta vielä halajatte Alkosta, niin kiire saattaa tulla, sillä ilmeisesti pulloja on enää muutamia jäljellä.

Ginin eineksiä

Kypsytettyä giniä




19 elokuuta 2014

Olut Expo Finland 2014 - JaskanKaljat/OVEF haastattelu


JaskanKaljat haastatteli tapahtuman järjestäjää Mikki Nymania ja tuloksena on kasa mielekiintoista informaatiota. Haastattelun kysymykset, vastaukset ja pienen esiraportin voit lukea sellaisenaan JaskanKaljat -blogista, tästä näet vain haastattelun kysymykset ja vastaukset. Kiitos ja kunnia Jaskalle haastattelusta.

Kerro lyhyesti mikä on Olut & Viski Expo Finland 2014 –tapahtuma?
Suomen kattavin panimo- ja tislaamotuotteita esittelevä asiapitoinen messutapahtuma, niin kuluttajille kuin alan ammattilaisille. Toista vuotta saapuu paikalle Suomen kiinnostavimmat panimot sekä maahantuojat, esitellen kauden uutuuksia sekä tuttuja klassikoita.

Milloin tapahtuma on ja missä?
Helsingin Kaapelitehtaalla lokakuu 24.-26. Päivä, perjantaista sunnuntaihin.

Viime vuonna oli tapahtuman nimi Suomen OlutExpo ja tänä vuonna Olut & Viski Expo. Miksi näin?
Tapahtuman virallista toiminimeä uudistettiin kuvaamaan tapahtumaa paremmin, onhan viskien läsnäolo määrällisesti erittäin merkittävä tekijä tapahtumassa.

Kuinka paljon on tähän mennessä ilmoittautunut näytteilleasettajia?
Tilat osastoille on loppuunmyyty nyt elokuun alussa, ja näytteilleasettajien yhteismäärä on kasvanut viime vuodesta yli kolmeenkymmeneen.

Ketkä ovat ilmoittuneet mukaan?
Virallinen lista lopullisessa muodossa tullaan julkaisemaan hyvin pian tapahtuman facebook sivuilla: ”Olut & Viski Expo Finland”

Onko vielä tulossa lisää ja mm. ketä?
Jos pystymme ratkaisemaan tilaan liittyvät ongelmat, voimme ehkä saada mahtumaan muutama toimija lisää. Keskustelut esimerkiksi Viron pienpanimoliiton kanssa on kesken.

Kuinka tapahtuma tulee eroamaan viime vuotisesta tapahtumassa, joka oli ensimmäinen kerta, kun tämä Expo järjestettiin?
Suurimmat erot viimevuotiseen tapahtumaan tulevat näkymään näytteilleasettajien innostuneisuuden ansiosta, tulemme näkemään paljon parempaa ja näkyvämpää tuotteiden esittelyä.

Onko joitain virheitä otettu viime vuodesta opiksi ja kuinka näitä on lähdetty korjaamaan.
Asiakaspalautteiden ansiosta olemme muokkaamassa tapahtuman ruokatarjontaa, aukioloaikoja, mobiiliäänestystä, tuotteista ennakkoon tiedottamista, ja paljon muita asioita on hiottu.

Paljon maksaa tapahtuman liput ja kuinka tapahtumassa hoidetaan juomien maksaminen?
Pääsylippu ovelta sisältäen narikan ja tasting lasin käyttöön pysyy saman hintaisena kuin viime vuonna eli 15€ perjantaina ja lauantaina, sunnuntain aukioloajan ollessa lyhyempi hinta on vain 10€. Ennakkolippujen hinnat ovat vielä hetken auki, johtuen neuvotteluista eri myyntikanavien kanssa.

Tänä vuonna Helsingin Suuret Oluet Pienet Panimot –tapahtumasta syntyi ”vesikohu”, kun sisäänkäyntiportilla takavarikoitiin vesipulloja ja sisäpuolella asiakkaat joutuivat vettä halutessaan ostamaan lämpimiä puolen litran vesipulloja kahdella eurolla. Kuinka te tulette hoitamaan vesitarjoilun tapahtumassa?
Anniskelutapahtumiin kun ei saa tuoda omia nesteitä mukana, on erityisen tärkeää että vesihuolto on hoidettu mahdollisimman hyvin. Tulemme myymään eri puolilla tapahtumaa kylmäksi jäähdytettyä hiilihapotonta lähdevettä 0,5L muovipulloissa, ja tietysti pyrimme mahdollisimman alhaiseen hintaan koska kyseessähän on vain lisäpalvelu asiakkaille vaikka tärkeä.

Onko tapahtumaan luvassa minkälaista ohjelmaa mm. musiikkia tai luentoja?
Musiikkia ei ole luvassa ei missään muodossa, mutta erinomaisia ja mielenkiintoisia tietoiskumaisia luentoja on luvassa jälleen runsaasti.

Miksi kannattaa tulla tänä vuonna Olut & Viski Expoon?
Tänä vuonna kävijät pystyvät toteamaan kuinka hyvin Kaapelitehdas voi toimia tämän tyyppisen tapahtuman näyttämönä, luvassa on todella näyttävä areena tulla tekemään makujen löytöretki.


*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *
Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 
24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Pääsyliput: 
Ennakkoon Tiketti, PE, LA: 15€, SU 10€. 3pv lippu 25e. Hinnat sis. narikan ja tasting-lasin.

Tapahtuman sivut: 

Tulossa juomalistoja: 

18 elokuuta 2014

Emelisse RIPA, DIPA & TIPA

Kun IPA ei riitä. Silloin pitää ottaa vahvempaa käyttöön. Itse en tosin ole koskaan ollut mikään hopzheaz, tai "mitä humalaisempaa, sitä parempaa", enkä ole ainakaan toistaiseksi kaivannut äärikokemuksia tämän saralta. Sen olen huomannut, että mitä enemmän näitä humalaisia oluita maistelee, niin makuaisti kyllä alkaa sietämään humalaa paremmin ja monesti humalaista puraisua kyllä kaipaa. Aikanaan olutharrastuksen alussa humala oli off. Nyt eletään nousukautta, jossa toinen toistaan humalaisemmat oluet tupsahtelevat jopa ruokakauppojen hyllyille Suomessa. Ei tässä mitään väärää sinänsä, kunhan ei unohdeta muita tyylejä. Onhan näitä oluita kaikkien makuun (jotka ylipäänsä oluesta tykkää).

Tässä maistelussa kokeillaan Emelissen humalaisia oluita, joista tosin oli tarkoitus laittaa alkuperäisesti muotoon IPA, DIPA, TIPA ja BIPA. Koska IPA tuli juotua jo joskus aiemmin ja Black IPA ei kerennyt maistoon asti, niin suora muuttui nykyiseen muotoon. Olisi tietty ollu kiva vertaa ainakin perusipaa näihin, mutta ehkä joskus toiste. Joitain viikkoja takaperin maistoon eksyi tältä panimolta Smoked Rye IPA, joka toimi mainiosti minun kohdallani. Arvion pääset katsastamaan tästä linkistä.

Tältä hollantilaiselta panimoravintolalta on nyt siis maistossa Red IPA, Double IPA ja Triple IPA. Mennään siis miedommin humalaisesta vahvemmin humaloituun. Emelissen oluiden nimet kertovat sen mitä lajia yksilö edustaa. Red IPAa ei valmistajan sivuilta enää löytynyt, joten se ei ilmeisesti kuulu enää valikoimiin. Kyse on kuitenkin hieman skottityylisestä alesta, tai omasta mielestäni brown alen ja IPAn välimuodosta. Double IPA ja Triple IPA listoilla vielä komeilee. DIPAssa on käytetty humalina Chinook-, Simcoe- ja Saaz-humalaa. Näistä on saatu katkeroiksi 75 EBU:n verran. TIPAssa puolestaan on käytetty muuten samoja humalalajikkeita, mutta Saaz on korvattu Warriorilla. TIPAn EBU on 115 valmistajan mukaan.



Emelisse Red IPA, 6,5%

T: Ensin tulee mieleen jokseenkin perusmaltainen oluen tuoksu. Lasia hellästi pyöriteltäessä huomaa kuitenkin kevyesti märän metsäisen humalaisuuden, jonka mukana on karamellista vivahdetta. Maltaisuus on makeahkon karamellista ja hieman paahteista. Humalainen brown ale?

M: Maku on karamellimaltaiden tanssia, jossa IPAksi melko kevyehkö humalaisuus. Paahteisen karamellinen maku rokottaa humalatuntumaa. Runko on melko täyteläunen ja suussa tämä tuntuu ihan kivalta. Hiilihappoja on hyvin maltillisesti. Jälkimakuun jää makeahko maltaisuus miedon paahteisen katkeruuden kera. Odotukset oli jokseenkin erilaiset, hieman jäi pettymykseksi (tylsä).





Emelisse DIPA, 7,9%

T: Perinteisempää aromikasta IPAa. Havumetsän tunnelmaa. Hieman ruosteenomaista vivahdetta havaittavissa. Karamellisuutta ja vaaleaa leipäisyyttä. Hedelmää on kypsien omenien muodossa, mutta peittyy rungon alle. Ei anna raikasta fiilistä.  

M: Suutuntuma samean pihkainen ja karamellimaltainen. Humalaa on reilusti ja sen seassa on reilusti karamellisuutta. Katkeruus on tuoretta ja kestää alusta loppuun, muuttuen makeaksi jälkimaussa. Ei oikein iske tämä. Jotenkin ylitahmea ja humalaisuus on liian siirappista. Raikkaan sijaan tunkkainen. 







Emelisse TIPA, 10%

T: Vahvasti belgityylistä hiivaista makeutta ja humalaa reilusti. Alkoholikin pilkahtelee sellaisena terävänä kärkenä. Humalat ovat tässä pihkaisen oloista ja mieleen tulee taas havumetsää, kuivaa havumetsää. Lasia pyöriteltäessä tulee makeaa mallasta toffeisena karamellisuutena. 

M: Suutuntuma on samea, hieman kuivahko ja aavistuksen tahmea. Hiilihappoa on melko niukasti ja makeudesta tulee mieleen trappistioluen hiivaisuus ja skottioluen vahva maltaisuus. Hiiva ja humala näyttelee tässä pääosaa. Karamellisuutta löytyy, mutta maku ei ole liian tahmea tai pihkainen. Jälkimaku on erittäin humalavoittoinen katkeruuden jatkuessa, jatkuessa ja jatkuessa.... 




Ei tämä kolmikko elämää mullistanut, sillä omalla kohdallani nämä ei erityisemmin aiheuttanut viboja. Ehkä ne ovat tyylilleen jokseenkin onnistuneita, mutta siltikin jätti hieman yksinkertaiset fiilikset. Red IPA oli mielestäni näistä onnistunein ja tasdapainoisin. TIPA oli sellainen humalapommi, jonka hiivaisen maltainen tunnelma teki hyvin tunkkaiseksi ja olut vaatiikin aikaa sen äärellä. DIPA oli muutoin ihan hyvä, mutta melko yksinkertainen ja hieman liian tahmea. Sijoitukset siis:

1. Emelisse Red IPA, 6,5%
2. Emelisse DIPA, 7,9%
3. Emelisse TIPA, 10% 

14 elokuuta 2014

Old Pulteney 30yo, 44% (2009)

Tuli tilaisuus maistaa hieman harvinaisempaa Pulteneytä perus 12, 17, tai 21-vuotiaan sijaan. Näistä edellä mainituista parhaiten on maistunut 21-vuotias, mutta ehkä vieläkin paremman bang for the buck antaa 17-vuotias. Näiden paremmin saatavilla olevien viskien lisäksi valikoimiin kuuluu nykyään läjä travel retail -pullotteita, jotka ovat nimetty maantieteellisen sijainnin, majakoiden ja laivojen mukaan. Näihin ikämerkittömiin tuotoksiin itse en kovin hyvin vielä ole tutustunut, mutta sen sijaan ikämerkityt ovat hyvin tuttuja.

Vuonna 2009 tislaamo julkaisi siihen mennessä vanhimman tuotoksensa, 30-vuotiiaan Old Pulteneyn. Tämä viski on täysin ex-bourbontynnyreissä kypsytettyä kylmäsuodattamatonta, värjäämätöntä ja pullotettu 44% vahvuudessa. Sittemmin tämän 30-vuotiaan lisäksi on julkaistu myös 35- ja 40-vuotiaat viskit. Jos tilaisuus koittaa ja hinta on jokseenkin yhtä maltillinen kuin tällä 30-vuotiaalla, niin maistan varmasti.


Old Pulteney 30yo, 44% (2009)

T: Kypsän hedelmäinen tuoksu. Trooppisia hedelmiä ja tuoretta tammitynnyriä. Tammi tulee tässä hieman "virgin wood" -maisesti alkuun, mutta pian avautuu kerroksittain tuoden iäkkään viskin tuntua. Kevyesti kinuskia. Tuoksussa on iän tuomaa syvyyttä.

M: kevyen öljyinen ja kyspän hedelmäinen. Tuoreita omenia, ananasta ja mangoa. Tammi tuo hieman kuivuutta ja vaniljaa. Suutuntuma on täyteläisen runsas. Kihelmöi mukavasti, eikä ole lainkaan terävä tai pistävä. Jälkimaku maukas ja runsas. Pitkä hedelmän ja puun tasapaino.

Aika hieno tuotos. Jos 17- ja 21-vuotias on mielestäsi hieno viski, niin tämä saa ihokarvat pystyyn. Täyteläinen, tasapainoinen ja maukas.


11 elokuuta 2014

Isoja tammitynnyrioluita mökillä

Loma polkaistiin käyntiin mukavalla mökkireissulla parin ystävän kera Kirkkonummella. Olut teemaksi valikoitui isot tammitynnyreissä kypsytetyt oluet. Alunperin piti kaikkien olla amerikkalaisia, mutta kaksi neljästä olikin ehtinyt jo parempiin suihin ja ne piti korvata eurooppalaisilla yjksilöillä. Asetelmaksi saatiinkin näin USA-Belgia-Saksa -turnaus.

Ilma oli kohdillaan (kuten koko kesän ollut), kun ehdokkaat aseteltiin riviin luonnon helmassa. Vaan ei saatu täysin kolmistaan maistella oluita rauhassa, kun laatutietoisen ampiaiset pörrivät paikalle alta aika yksikön. Sen verran paljon näitä pörisijöitä oli, että piti virittää muutama houkutin laiturinnurkille, jonka jälkeen päästiin keskittymään rauhassa oluen maisteluun.



Terra Incognita sai alkunsa vuonna 2012, kun amerikkalaiset huippupanimot kokoontuivat yhteen ja alkoivat suunnitella yhteystyöolutta, jonka lopputuloksena oli Terra Incognita, tuntematon maa. Olut valmistettiin käyttäen kolmea eri Terra Incognita olutkomponenttia: Templeton Rye -tynnyreissä kypsytetystä, 2000-gallonan foudre-tammisammioissa kypsytetystä (viini) ja tuoreesta East Kent Golding -kuivahumaloidusta oluesta. Osuudet jakautuivat noin 45% foudre, 30% Templeton Rye ja 25% tuoretta kuivahumaloitua olutta. Lopuksi vielä ennen pullotusta ja julkaisua olueen lisättiin Brettanomyces-villihiivaa ja annettiin kypsyä kolme kuukautta. Lisätietoja, kuvia ja videon pääset katsastamaan valmistajan sivuilta.

Tämän pullon takana tekstissä mainitaan, että tämä versio oluesta on valmistettu käyttäen Pale- ja Amber -maltaita mallastetun ja mallastamattoman vehnän lisäksi. Humalina on käytetty Styrian Goldings- ja Bravo -humalia, sekä viimeistelty East Kent Goldings kuivahumaloinnilla. Lopuksi olut oltaisi tynnyröity Brettanomyces villihiivan kera ja kypsytetty vähintään kolmen kuukauden ajan.

Bourbon Barrel Quad kuuluu Boulevard Brewingin Smokestack-sarjaan osaksi rajoitettuja julkaisuja. Smokestack-sarjaan kuuluu tällä hetkellä viiden ympärivuotisesti saatavilla olevan oluen lisäksi näitä rajoitetuin erin julkaistavia erikoisjulkaisuja, joista jokaisella on omanlainen "twistinsä". Nyt maistettava olut on tunmma belgityylinen vahva ale, jossa iso osa oluesta on kypsytetty bourbontynnyreissä joihin on lisätty kirsikoita. Kypsytysaika vaihtelee, mutta panimon sivuilla mainitaan jopa kolmen vuoden kypsytyksestä. 2013 versio sisältää 84% tynnyrikypsytettyä olutta ja 16% tynnyröimätöntä. Maltaina on käytetty Pale Malt-, Cara 300-, Munich- ja vehnämaltaita. Magnum ja Styrian Golding toimii humalina ja näiden lisäksi reseptiin kuuluu kirjava kattaus eri makeuttajia (Dextrose, Brown Sugar, Dark Brown Sugar, Dark Candi Syrup). Väri 74 EBC ja katkerot 26 IBU.




Rodenbach on olutlegenda Michael Jacksoninkin hehkuttama olutvalmistaja, jonka oluiden tyypillisiin luonteen ominaisuuksiin kuuluu hapan hedelmäisyys. Panimon tunnetuimpiin tuotoksiin kuuluu perus Rodenbach, Grand Cru ja Vintage. Näiden suurin ero on kypsytetyn oluen määrän osuus tuotteessa. Esimerkiksi Grand Cru koostuu 3/4 2-vuotta kypsytetystä oluesta, kun taas perusversio sisältää vain 1/4 kypsytettyä olutta. Vintage versio julkaistiin ensikertaa vuonna 2010 ja se sisältää yhden tietyn tammitynnyrin (vai olisiko parempi termi tammisammion) olutta, jota on kypsytetty kaksi vuotta. Oluiden reseptissä käytetään ohran lisäksi jopa 20% maissia ja käyminen tapahtuu perinteisellä menetelmällä, sekä hapattamismenetelmällä.

Oaked Whiskey Ultra on saksalaisen Pyraser-panimon tuotoksia. Tästä doppelbockista ei en kovin paljoa tietoa löytänyt, joten on tyytyminen siihen mitä etiketissä sanotaan (saksaksi). Nimensä mukaan olut kuuluu Herzblut-sarjaanon ja se on kypsytetty bourbontynnyreissä, joissa on aiemmin ollut Woodford Reservin Distiller's Select -viskiä. Herzblut-sarjassa on ilmeisesti tällä hetkellä kolme eri julkaisua, IPA, Achim's Grand Cru ja Oaked Whiskey Ultra.



Boulevard Brewing / Sierra Nevada, Terra Incognita, 8,5%

T: Brettanomyces on tuoksussa voimakkain ominaisuus. Kuohkeaa ja runsasta hiivaa. Hedelmäisyys on taustalla kirsikkaisena ja happamana marjaisuutena. Jonkin asteista paahteisuuttakin löytyy.

M: Maussa villihiivaisuus ei ole niin hallitsevaa. Suutuntuma on jopa hieman ohut. Hyvin kuohkea hiilihappoisuus. Maussa on hapanta viinimäisyyttä ja punaista marjaisuutta. Jälkimaussa paahtunutta humalantuntua. Pitkään kuivattava. Kohtalaisen mauka, mutta ei tämä erityisen hyvää ollut.




Boulevard Brewing Bourbon Barrel Quad 2013, 11,8%

T: Vau! Iso Vau! Mahtava bourbonin vaikutelma. Kosteaa tammitynnyriä ja bourbonin mausteisuutta kanelin, kookoksen ja neilikan muodossa. Upean kompleksinen.

M: Maku melkein lunastaa tuoksun asettamat odotukset. Makeahko, muttei imelä. Mausteisuus tulee hienosti esiin. Suutuntuma on täyteläinen ja samettinen. Pehmeä ja sopivan hiilihappoinen. Jälkimaku kuivahtaa sopivasti. Useampien siemauksien jälkeen punainen happamuus rokottaa ehkä hieman pisteitä, mutta muuten oikein onnistunut omaan makuun. 




Rodenbach Vintage 2010, Barrel #144, 7%

T: Ensimmäisenä tulee mieleen levä. Ummehtunut vesi. Lievästi villihiivaisuutta. Hapanta hedelmäisyyttä tulee runsaasti pyöriteltäessä lasissa. Leväisyys häviää ajanmyötä ja tilalle tulee miellyttävämpää marjaisuutta ja maltaisuutta.

M: Maku on hapan ja makea. Sweet & Sour kuvaa tätä hyvin. Lambicin tyyliä. Happamuus päästää kuitenkin myös muita elementtejä läpi. Mausteista tammea löytyy, samoin makeaa sitruunaa. Melko maukas sour-ale, muttei vakuuta minua täysin. 




Pyraser Herzblut Oaked Whiskey Ultra, 8,2%

T: Nyt ollaan selkeästi maltaisen oluen äärellä. Jauhoista ja leipäistä maltaisuutta. Viski tuo karamellisuutta ja mausteista lämpöä. Pehmeän lempeä. Näistä oluista varmaan tietyllä tavalla tavallisin, mutta ihan hyvässä balanssissa ja kauniin mausteisena.

M: Tasapainoinen ja täyteläinen. Jauhoinen maltaisuus ja mieto karamellisuus tuo kivaa pehmeyttä. Viskin voisi kuvitella tuovan tämän pehmeyden ja lempeän mausteisuuden. Jälkimaussa kinuskisuutta makeutta ja hyvin mietoa paahteisuutta. Ei ollenkaan hassumpi. 




Näiden tynnyrioluiden ehdoton kunkku omasta mielestäni oli Bourbon Barrel Quad. Kauniit tammisävyt ja maukas mausteisuus teki vaikutuksen. Seuran muut jäsenet eivät olleet aivan niin innostuneita ja voittoäänet jakautuivat kolmen pullotteen kesken: Bourbon Barrel Quad, Terra Incognita ja Oaked Whisky Ultra. Kakkoseksi omasta mielestäni laittaisin Pyraserin OWU:n. Samettinen ja maltainen viskiolut. Loppuillan bourbonit maistui myös melko hyvälle. Nuotion äärellä ja superkuun loisteessa aika riensikin yön pikkutunneille saakka.