Isot amerikkalaiset 1/2015 – Boulevard / Brooklyn / The Lost Abbey

Amerikkalaisia oluita? Check. Viskiolutta? Check. Boulevard, Brooklyn, The Lost Abbey? Yes please! Lisätään vielä hyvä seura, niin on kaikki kohdallaan. Ruotsista hiljattain tuodut isot amerikkalaiset pääsevät samaan pöytään vastakkain.

Kaksi oluista, Two Jokers Double-Wit ja Rye-on-Rye, kuuluu Boulevardin Smokestack sarjaan, jonka oluet halutaan pitää perusoluista poikkeavampina. Smokestack-nimi juontaa panimon punaiseen tiilistä rakennettuun savupiippuun. Tällä hetkellä sarjaan kuuluu viiden ympärivuotisesti saatavilla olevan oluen lisäksi rajoitetun erän julkaisuja.

Two Jokers Double-Wit on smokestack-sarjassa kausiluontoinen julkaisu ja edustaa belgialaista witbieriä (belgialainen vehnäolut) Boulevardin twistillä. Runko on rakennettu Pale-maltaista, kaurahiutaleista, mallastetusta vehnästä ja mallastamattomasta vehnästä. Humalina on käytetty Magnum- ja Perlehumalia, joiden lisäksi löytyy mausteina appelsiinin kuorta, korianteria, kardemummaa, laventelia ja Meleguettapippuria.

Rye-on-Rye on puolestaan Smokestackin rajoitetun erän julkaisuja, joista viimeisin maistamani oli kirsikoiden kera bourbontynnyrissä kypsytetty Bourbon Barrel Quad. Perus ruismaltaiden lisäksi on käytetty Pale-, Munich-, Cara 50 ja Crystal Rye -maltaita. Humalina on käytetty Magnumia, Citraa, Styrian Goldingsia ja Athanumia. Homman viimeistelee sokeri (Dekstroosi ja tumma sokeri), jolla saadaan alkoholiprosenttia ylös. Oluesta suurin osa (67%) on kypsytetty ruisviskitynnyreissä.

Cuvee Noire syntyi aluksi Brooklynin Brewmaster's Reserve -sarjaan (BMR), jonka oluet ovat luokkaa kertapanoja. Sittemmin sama olut pääsi "Ghost Bottlen" jälkeen Brooklynin Quarterly Experiment -sarjaan (BQE), josta löytyy melko persoonallisia pullokäyviä oluita (kokeiluja?). Oluen pohja rakentuu saksalaisista maltaista, johon väriä ja makua tuo brittiläiset ja amerikkalaiset tummemmat maltaat. Maltaiden lisänä makua tuo demerarasokeri (ruskea sokeri) ja appelsiinin kuori. Belgihiiva antaa käymistaian ja bourbontynnyrit kodin kypsytykselle yli kuuden kuukauden ajaksi. Pullossa olut vielä jälkikäy samppanjahiivan kera jotta homma ei olisi liian yksinkertaista. Tarkat tiedot oheisesta datasheetistä.

Brooklyn Cuvee Noire speksit

The Lost Abbey toi nelikkoon ehkä sen perinteisemmän ja yksinkertaisimman edustajan. Lost and Found abbey ale kuuluu heidän ympärivuotiseen valikoimaan ja sen resepti on ilmeisesti jokseenkin varjeltu kun en siitä sen tarkempia tietoja löytänyt. Maltaista on maininta, että oluen valmistuksessa käytetään kotimaisia ja ulkomaisia maltaita. Belgihiivaa ja Chef Vincen oma rusinamöhennys, siinä se. Tarinaa kyllä löytyy pitempikin liuta johon pääset tutustumaan täältä. 

Boulevard Smokestack Series - Two Jokers Double-Wit, 8%

T: Hapanta siteuunaista ja mausteista aromia. Maitohappo on hyvin läsnä, muttei jyrää. Witbierin olemus on päällimmäisenä. Korianteria, sitruunaa ja sitruksien kuorta.

M: Maussa sitruunaisuus ja laktoosi tekee suutuntuman lähes piimäiseksi ja öljyiseksi. Mausteita löytyy, mutta ei niin selvästi kuin tuoksussa. Muutoin melko perus witbieriä. Jälkimakuun jää mieto happamuus. Ihan jepa, ei sen enempää.

The Lost Abbey Lost and Found, 8%

T: Melko vaisu tuoksu. Ruisleipäisyyttä ja mietoa metallisuutta. Maltaisuus on rouheaa ja tummaa, muttei paahteista. Jotenkin hieman tunkkainen. Kevyt tumma sokerisuus kantaa alusta loppuun.

M: Maku on melko samoilla linjoilla kuin tuoksu, ollen jotenkin lagermainen. Miedon jauhoinen ja leipäinen. Rusinat on hyvin piilossa ja jättää lähinnä miedon makeuden kitalakeen. Jälkimaku hieman lyhyehkö. Jättää toivomisen varaa.

Boulevard Smokestack Series - Rye-on-Rye 2014, 12%

T: Alkuun tulee reilusti tammitynnyriä ja voikeksiä. Kroisanttia. Lasiajan jälkeen alkaa alkoholi nouseen voimakkaasti esille. Taustalla viskitynnyrin mausteisuutta. Karkea alkoholisuus rokottaa kokonaisuutta.

M: Huh. Alun kevyen mausteisuuden jälkeen alkoholisuus nousee raivolla esiin. Oikeastaan kirkkaan viinan makua. Taustalla kevyt mausteisuus velloo, mutta hyvin vaikea tästä on pitää vahvan ja karkean alkoholisuuden vuoksi. Ei kiitos. 

Brooklyn Cuvee Noire, 10,6% (BQE Q2 2014)

T: Samaa voikeksisyyttä kuin rye-on-rye Boulevardissa. Lisäksi mausteisuutta, jossa kookos, tammi ja mokka erottuu. Mausteiden lisäksi kuiva ja hieman sitruksinen happamuus erittuu aromeista. Etäsisesti tulee mieleen kuohuviini.

M: Tummaa mausteisuutta, jossa kookos, neilikka ja tammisuus erottuu edukseen. 
Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hieman kevyempi stoutiksi. Maussa löytyy kevyesti sitruksinen ja kuiva komponentti. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta ja kaurakeksiä. Tämä toimii.

Nämä oli helppo pistää järjestykseen:

1. Brooklyn Cuvee Noire
2. Boulevard Two Jokers Double-Wit
3. The Lost Abbey Lost and Found
4. Boulevard Rye-on-Rye

Isoja tammitynnyrioluita mökillä

Loma polkaistiin käyntiin mukavalla mökkireissulla parin ystävän kera Kirkkonummella. Olut teemaksi valikoitui isot tammitynnyreissä kypsytetyt oluet. Alunperin piti kaikkien olla amerikkalaisia, mutta kaksi neljästä olikin ehtinyt jo parempiin suihin ja ne piti korvata eurooppalaisilla yjksilöillä. Asetelmaksi saatiinkin näin USA-Belgia-Saksa -turnaus.

Ilma oli kohdillaan (kuten koko kesän ollut), kun ehdokkaat aseteltiin riviin luonnon helmassa. Vaan ei saatu täysin kolmistaan maistella oluita rauhassa, kun laatutietoisen ampiaiset pörrivät paikalle alta aika yksikön. Sen verran paljon näitä pörisijöitä oli, että piti virittää muutama houkutin laiturinnurkille, jonka jälkeen päästiin keskittymään rauhassa oluen maisteluun.

Terra Incognita sai alkunsa vuonna 2012, kun amerikkalaiset huippupanimot kokoontuivat yhteen ja alkoivat suunnitella yhteystyöolutta, jonka lopputuloksena oli Terra Incognita, tuntematon maa. Olut valmistettiin käyttäen kolmea eri Terra Incognita olutkomponenttia: Templeton Rye -tynnyreissä kypsytetystä, 2000-gallonan foudre-tammisammioissa kypsytetystä (viini) ja tuoreesta East Kent Golding -kuivahumaloidusta oluesta. Osuudet jakautuivat noin 45% foudre, 30% Templeton Rye ja 25% tuoretta kuivahumaloitua olutta. Lopuksi vielä ennen pullotusta ja julkaisua olueen lisättiin Brettanomyces-villihiivaa ja annettiin kypsyä kolme kuukautta. Lisätietoja, kuvia ja videon pääset katsastamaan valmistajan sivuilta.

Tämän pullon takana tekstissä mainitaan, että tämä versio oluesta on valmistettu käyttäen Pale- ja Amber -maltaita mallastetun ja mallastamattoman vehnän lisäksi. Humalina on käytetty Styrian Goldings- ja Bravo -humalia, sekä viimeistelty East Kent Goldings kuivahumaloinnilla. Lopuksi olut oltaisi tynnyröity Brettanomyces villihiivan kera ja kypsytetty vähintään kolmen kuukauden ajan.

Bourbon Barrel Quad kuuluu Boulevard Brewingin Smokestack-sarjaan osaksi rajoitettuja julkaisuja. Smokestack-sarjaan kuuluu tällä hetkellä viiden ympärivuotisesti saatavilla olevan oluen lisäksi näitä rajoitetuin erin julkaistavia erikoisjulkaisuja, joista jokaisella on omanlainen "twistinsä". Nyt maistettava olut on tunmma belgityylinen vahva ale, jossa iso osa oluesta on kypsytetty bourbontynnyreissä joihin on lisätty kirsikoita. Kypsytysaika vaihtelee, mutta panimon sivuilla mainitaan jopa kolmen vuoden kypsytyksestä. 2013 versio sisältää 84% tynnyrikypsytettyä olutta ja 16% tynnyröimätöntä. Maltaina on käytetty Pale Malt-, Cara 300-, Munich- ja vehnämaltaita. Magnum ja Styrian Golding toimii humalina ja näiden lisäksi reseptiin kuuluu kirjava kattaus eri makeuttajia (Dextrose, Brown Sugar, Dark Brown Sugar, Dark Candi Syrup). Väri 74 EBC ja katkerot 26 IBU.

Rodenbach on olutlegenda Michael Jacksoninkin hehkuttama olutvalmistaja, jonka oluiden tyypillisiin luonteen ominaisuuksiin kuuluu hapan hedelmäisyys. Panimon tunnetuimpiin tuotoksiin kuuluu perus Rodenbach, Grand Cru ja Vintage. Näiden suurin ero on kypsytetyn oluen määrän osuus tuotteessa. Esimerkiksi Grand Cru koostuu 3/4 2-vuotta kypsytetystä oluesta, kun taas perusversio sisältää vain 1/4 kypsytettyä olutta. Vintage versio julkaistiin ensikertaa vuonna 2010 ja se sisältää yhden tietyn tammitynnyrin (vai olisiko parempi termi tammisammion) olutta, jota on kypsytetty kaksi vuotta. Oluiden reseptissä käytetään ohran lisäksi jopa 20% maissia ja käyminen tapahtuu perinteisellä menetelmällä, sekä hapattamismenetelmällä.

Oaked Whiskey Ultra on saksalaisen Pyraser-panimon tuotoksia. Tästä doppelbockista ei en kovin paljoa tietoa löytänyt, joten on tyytyminen siihen mitä etiketissä sanotaan (saksaksi). Nimensä mukaan olut kuuluu Herzblut-sarjaanon ja se on kypsytetty bourbontynnyreissä, joissa on aiemmin ollut Woodford Reservin Distiller's Select -viskiä. Herzblut-sarjassa on ilmeisesti tällä hetkellä kolme eri julkaisua, IPA, Achim's Grand Cru ja Oaked Whiskey Ultra.

Boulevard Brewing / Sierra Nevada, Terra Incognita, 8,5%

T: Brettanomyces on tuoksussa voimakkain ominaisuus. Kuohkeaa ja runsasta hiivaa. Hedelmäisyys on taustalla kirsikkaisena ja happamana marjaisuutena. Jonkin asteista paahteisuuttakin löytyy.

M: Maussa villihiivaisuus ei ole niin hallitsevaa. Suutuntuma on jopa hieman ohut. Hyvin kuohkea hiilihappoisuus. Maussa on hapanta viinimäisyyttä ja punaista marjaisuutta. Jälkimaussa paahtunutta humalantuntua. Pitkään kuivattava. Kohtalaisen mauka, mutta ei tämä erityisen hyvää ollut.

Boulevard Brewing Bourbon Barrel Quad 2013, 11,8%

T: Vau! Iso Vau! Mahtava bourbonin vaikutelma. Kosteaa tammitynnyriä ja bourbonin mausteisuutta kanelin, kookoksen ja neilikan muodossa. Upean kompleksinen.

M: Maku melkein lunastaa tuoksun asettamat odotukset. Makeahko, muttei imelä. Mausteisuus tulee hienosti esiin. Suutuntuma on täyteläinen ja samettinen. Pehmeä ja sopivan hiilihappoinen. Jälkimaku kuivahtaa sopivasti. Useampien siemauksien jälkeen punainen happamuus rokottaa ehkä hieman pisteitä, mutta muuten oikein onnistunut omaan makuun. 

Rodenbach Vintage 2010, Barrel #144, 7%

T: Ensimmäisenä tulee mieleen levä. Ummehtunut vesi. Lievästi villihiivaisuutta. Hapanta hedelmäisyyttä tulee runsaasti pyöriteltäessä lasissa. Leväisyys häviää ajanmyötä ja tilalle tulee miellyttävämpää marjaisuutta ja maltaisuutta.

M: Maku on hapan ja makea. Sweet & Sour kuvaa tätä hyvin. Lambicin tyyliä. Happamuus päästää kuitenkin myös muita elementtejä läpi. Mausteista tammea löytyy, samoin makeaa sitruunaa. Melko maukas sour-ale, muttei vakuuta minua täysin. 

Pyraser Herzblut Oaked Whiskey Ultra, 8,2%

T: Nyt ollaan selkeästi maltaisen oluen äärellä. Jauhoista ja leipäistä maltaisuutta. Viski tuo karamellisuutta ja mausteista lämpöä. Pehmeän lempeä. Näistä oluista varmaan tietyllä tavalla tavallisin, mutta ihan hyvässä balanssissa ja kauniin mausteisena.

M: Tasapainoinen ja täyteläinen. Jauhoinen maltaisuus ja mieto karamellisuus tuo kivaa pehmeyttä. Viskin voisi kuvitella tuovan tämän pehmeyden ja lempeän mausteisuuden. Jälkimaussa kinuskisuutta makeutta ja hyvin mietoa paahteisuutta. Ei ollenkaan hassumpi. 

Näiden tynnyrioluiden ehdoton kunkku omasta mielestäni oli Bourbon Barrel Quad. Kauniit tammisävyt ja maukas mausteisuus teki vaikutuksen. Seuran muut jäsenet eivät olleet aivan niin innostuneita ja voittoäänet jakautuivat kolmen pullotteen kesken: Bourbon Barrel Quad, Terra Incognita ja Oaked Whisky Ultra. Kakkoseksi omasta mielestäni laittaisin Pyraserin OWU:n. Samettinen ja maltainen viskiolut. Loppuillan bourbonit maistui myös melko hyvälle. Nuotion äärellä ja superkuun loisteessa aika riensikin yön pikkutunneille saakka.

Boulevard Brewing, Sixth Glass Quadrupel Ale, 10,5%

Smokestack -sarjalla jatketaan. Tämänkeretainen "savupiippuolut" on Belgityylistä vahvaa alea. Reseptiin on eksynyt Pale Malt-, Cara 300- ja Munich -maltaita, sekä mallastettua vehnää. Humalina on käytetty Magnum- ja Styrian Golding -humalaa. Näiden lisäksi joukkoon on lyöty aimo annos sokeria Dextroosin, fariinisokerin (Brown & Dark Brown sugar) ja siirapin muodossa (Dark Candi Syrup). Aika makealta kuulostaa. Väri 73,2 EBC, katkerot 22 IBU ja kantavierre 21,5 P.

T: Makean hiivainen ja tooffeen täyteinen. Pähkinää, karamellia, kellarimäskiä ja lievästi siirappia. Humalaa ei juuri huomaa, mutta kellarimaisia ummehtuneita sävyjä löytyy hyvällä tavalla. Pirteä mutta makea tuoksu. Lasissa seisseenä karamellisuus korostuu ja toffeisuus lisääntyy. 

M: Hiilihapokas, makean siirappinen ja karamellinen. Suutuntuma kupliva ja makean "voiteleva". Nekkukaramellia, hiivaista taikinaa, mietoa tupakkaa ja imelää viljaa. Pientä vehnäistä banaanisuutta sekoittuu makeaan mäskiin. Hyvin karamellinen jälkimaku. Hieman on mennyt överimakeaksi omaan makuun. Kaipasin hieman enempi humalaa ja sitrusta. 

Boulevard Brewing, Dark Truth Stout & Double-Wide IPA

Amerikkalaisten oluiden makuun kun on päästy, niin jatketaan suoraa parilla pullotteella. Ensimmäisenä on varsinainen "mallaspommi". Nimi on kuin Tähtien Sodan uusin jakso, vaan kyse on kuitenkin viime jenkkimaistelussakin mukana olleen panimon, Boulevard Brewing, Smokestack -sarjaan kuuluva Dark Truth Stout. Vapaasti käännettynä nimi kuuluisi "musta totuus", josta alkuosa tullee oluen pikimustasta väristä.
"Mallaspommi" oli omaa "nokkelaa" kekseliäisyyttäni, sillä kyseisestä oluesta löytyy melkoinen kirjo erilaisia maltaita: Pale Malt, Amber 50, Cara 120, Cara 300, Chocolate, Roasted Barley, Chocolate Rye, Malted Rye, Malted Wheat, Honey Naked Oats ja Flaked Oats. En tiedä, mutta minusta kuullostaa houkuttelevalta, varsinkin rukiin lisäys on mielestäni usein positiivinen asia (ruisoluen ystävä).

Ennen maistelua tarkastellaan kuitenkin muut komponentit. Humalia ei myöskään ole säästelty ja rerseptistä löytyykin Magnum-, Zeus-, Citra- ja Perlehumalia. Maltaiden ja humalien kirjon lisäksi reseptistä löytyy "ruskeaa- ja tummanruskeaa" sokeria. Ruskea sokerihan on muuten samanlaista sokeria kuin "tavallinen" kidesokeri, mutta se on valmistettu sokeriruo’osta ja se on hieman aromikkaampaa, koska siinä on enemmän raakasokerin maku- ja ravintoaineita. Ts. se ei ole niin "puhdistettua". Mutta tämä "dark brown sugar", kuten valmistajan sivuilla ilmoitetaan, ei ole aivan niin selkeä tapaus. Se voi olla samaa kuin ruskea sokeri, mutta sisältäen enemmän melassia, tai se voi olla fariinisokeria, tai jopa Muscovadoa. Joka tapauksessa erilaiset sokerit tuo erilaisia vivahteita ja aromeja, mutta ei välttämättä (usein) makeutta. Väri 225 EBC, katkeroaineet 60 IBU ja kantavierre 21 P.

Muscovado- (yllä), Ruskea- (oikea) ja
tummanruskea (vasen) sokeri

Boulevard Brewing, Dark Truth Stout, 9,7%

T: Oikein mustan paahteista (palanutta kahvia ja asfalttipikeä). Voimakkaan paahteisuuden päälle tulee hapokasta humalaisuutta. Humalaisuus on monimuotoista (raikasta, katkeraa, sitruksista ja palanutta). Rukiit tuovat maltaista happamuutta. Lisäksi löytyy kauraisia pehmeitä vivahteita, suklaata ja paahtoleipää. Hyvin voimakas paahteinen ja pistävähkö tuoksu.

M: Alku on pehmeän maltainen ja makeahko, mutta muuttuu nopeasti voimakkaan paahteiseksi, tumman "raa'an " kaakaoiseksi, kauraiseksi ja humalaiseksi. Suutuntuma on runsas, kuohkea ja palanut. Myös suolaisia piirteitä löytyy pienen sitruksisuuden kera. Lakritsia, kahvipapuja ja ruisjauhoja. Jälkimaku jatkuu paahteisena ja keskiasteisen humalaisena. Myös rukiista ja kauraista mausteisuutta löytyy (muskottipähkinäjauhetta, kaakota, neilikkaa ja mantelia). Ei hassumpaa. Tasoittuu hetken levättyään ja suutuntuma paranee muutamien suullisten jälkeen, kun voimakas paahteisuus hieman rauhoittuu (johtuen varmaan myös hieman makuun tottumisesta). Pieni metallisuus pilkahtaa jälkimaussa.

Paahteisuus ja humalaisuus kinaavat hieman alkupuraisun jälkeen, mutta sopu löytyy ja maku tasoittuu loppua kohden. Reseptissä mainittu sokeri ei tässä mielestäni tunnu ainakaan huonossa mielessä. Humalat ovat hyvin esillä, mutta eivät dominoi makuja ja tämä on mielestäni onnistunut sekoitus. Pitkään nautiskeluun ja voimakkaan paahteen kaipaavalle.

"Musta totuus"

Toinen maistetuista oluista kuuluu niinikään Boulevard brewing Smokestack -sarjaan. Tämä tyyliltään double india pale ale on ympärivuotisessa valmistuksessa ja sen reseptistä löytyy Pale Malt, Cara 300, Cara 120 ja Amber 50 maltaita, sekä Zeus-, Bravo-, Chinook-, Centennial- ja Cascade -humalia. Lisäksi löytyy dextroosia ja fariinisokeria. Katkerot 71 IBU, väri 44,3 EBC ja kantavierre 17,8 P.


Boulevard Brewing, Double-Wide IPA, 8,5%

T: Kylmän hapokas ja havuinen humalaisuus. Vehnäisiä piirteitä miedon hiivaisuuden ja vaniljan kera. Hieman paahdettua kaakaota, maitokahvisuutta ja maltaista humalaa. Lämmetessä irtoaa paahdettua kauraleipää ja toffeeta.

M: Banaaninen ja hunajainen ensipuraisu. Suutuntuma on raikkaan "vaahtoutunut" (kuvittele reippaasti vaahdotettu mousse). Alussa pehmeää ja vaahtoutuvaa hedelmäisyyttä, jossa humalaisuus on hieman taka-alalla, mutta alun jälkeen katkeruutta alkaa esiintymään ja muuttaa maun pihkaisemmaksi ja sitruksisemmaksi. Uunihedelmiä (päärynää, banaania ja omenaa), juuri sopivaa katkeroa ja suolaisuutta, kevyehköä sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Lämmetessä katkeruus hieman "suolaantuu" ja voimistuu, mutta kokonaisuus säilyy tasapainoisena. Yllättävän säyseä DIPA:ksi.

Tämä IPA maistui hyvälle suussani. Sopivasti katkeruutta, makeutta, hedelmäisyyttä ja pirteää hiilihappoisuutta. Laadukas olut.

Smokestack DIPA