Alkosta: Põhjala Cellar Series - Sajand

Saimme jälleen yhden tynnyrikypsytetyn kellarilaisen Alkon valikoimiin. Tämäkin tosin loppui jo tilattavista, mutta ehkä pullon saattaa jostakin myymälästä vielä löytää. Itselleni on hieman huteja nyt tullut näissä, mutta katsotaan ennen kuin hutkitaan.

Tällä kertaa oluttyylinä Imperial Rye Baltic Porter, jota on kypsytetty konjakki- ja bourbontynnyreissä. Kypsytysaikaa ei ilmoiteta. Eikä siinä kaikki, vaan tynnyreissä on oluen lisäksi lillunut tammilastuja, joita on taas puolestaan marinoitu Tallinnan kuuluisammassa liköörissä. Miksi nämä pitää vetää aina näin överiksi? Pelkkä tynnyröinti olisi riittänyt mielestäni. Niin ja tämä on vähän niin kuin Estonia 100 -kunniaksi, jonka myös nimikin kertoo (vuosisata).

Põhjala Cellar Series - Sajand BA Imperial Rye Baltic Porter, 12,3%

Tuoksusta löytyy runsaasti makeaa maltaisuutta, limppua, maitosuklaata, kahvia ja vaniljaa. Tammitynnyri selvästi läsnä vaniljaisine ja kookoksine aromineen. Makeaa liköörisyyttä, joka tulloo konjakin ja maltaan (sekä alkoholin) aromeista. Lupailee makeeta...

Maussa runsas runko tekee heti vaikutuksen. Myös panimolle IS ominainen makea siirappisuus on läsnä. Onneksi myös mallas ja kevyt paahteisuus taittaa makeutta, mutta kyllä tämä reilun sokeriseksi jää. Runsaasti kyllä makuja, suklaa, vanilja, kahvi, lakritsi, rypäleet... mutta saisi olla vähemmän makea, jotta nautittavuus säilyisi ja olisi tasapainoa. Nyt desin jälkeen alkaa olla sellainen tahmainen "kiitos riittää".

Põhjala Cellar Series - Rukkivein

Jatkoa sarjassa kellarikypsytykset. Onko se sitä makean siirapiista ja liköörimäistä Pohjalaa, vai Ratebeerin 100/100 lupailemaa kamaa? Toivotaan napakymppiä. Ostin näitä muutaman halvasta naapurimaastamme (NOT) Norjasta, jossa se taisi maksaa mukavan 14€ perus 0,33-pullolta.

Tällä kertaa Pohjalan Cellar Seriesin Rukkivein tarjoilee nimensä mukaan ruisviiniä, eli barley wine tyylistä ruistykitystä, jonka reseptissä on 70% ruisviljaa (jyvää) ja koko keitto on kypsytetty ruisviskitynnyreissä, joissa ollut jenkki-ruisviskiä.

Põhjala Cellar Series - Rukkivein, 12,9%

Tuoksussa tuhti miedon imelä maltaisuus, jossa rukiin mausteisuus ja kevyt hapanmäskisyys mukana. Hapanmäskisyydellä viittaan ruisviskin ominaisaromiin. Makeaa leipää, kevyttä paahdetta ja pähkinää. Hento tammisuus tuo lisäarvoa. Aavistuksen alkoholikin puskee, mutta ei häiritsevästi.

Maussa makean muscovadosokerinen paahteisuus ja siirappista tuntua, mutta onneksi ruis taittaa makeutta hieman kuivempaan maltaisuuteen, tai oikeastaan jyväisyyteen. Ruisviskin mausteista tammisuutta, jossa se vanilja ja kookos mukana. Keskivaihetta ennen tulee alkoholin lämpö, ei liiaksi onneksi. Jälkimakuun mennessä makeutuu, hieman tahmaantuu ja jättää myös ripauksen paahteista ja pähkinäistä kuivuutta. Tämä on aika hyvä barley wine, joskis saisi hieman taas sitä makeutta olla vähemmän.

Alkosta: Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged

Tämä tynnyrikypsytys kävi Alkossa jokunen kuukausi takaperin ja loppuikin melko pian. Jakoi mielipiteitä reippaasti, moni viski-ihminen piti tämän savuisuudesta, mutta toisaalta makeuden kuuli tökkivän. Minullahan makeampi IS on usein ihan hyvä, mutta sokerihommat on sitten erikseen.

Onhan se totta, että Põhjalan tummat liemet on välillä hiukan överimakeita, tai mausteisia. Toisaalta laatu on kuitenkin kohdillaan, joten edellytykset täysosumaan löytyy. Esim. panimon PX BA toimi törkeen hyvin. Tämä Islay Barrel Aged on nimensä mukaan kypsytetty tammitynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn saaren turpeista viskiä. Ainakin huhujen mukaan viskitynnyri olisi peräisin Laphroaigilta.

Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged, 13,6%

Tuoksussa selvä tamminen savuisuus, turvetta ja savumallasta. Makea ja hieman imeläkin. Lakritsia, päärynää, keksiä ja makeaa mallassavua. Limppuakin. Aika makean savuinen.

Maussa iskee tyly sokerisuus. Onko tähän lisätty siirappia? Makeaa maustekakkua, sokerista limppua, kahvia, sokerista suklaata ja sokerista savua. Makeudella liikaa roolia, jopa minulle, joka pitää makeahkosta stoutista. Ei pysty kyllä tätä siemailemaan loppuun. Liköörimäistä savumallasmakeutta. Vertasin muuten jälkikäteen Foundersin IS ja se pesi tämän 1000-0. Ei mulla muuta.

Alkosta: Põhjala Cellar Series - Mutant Disco TQ

Virolaista vahvistusta on ilmaantunut enemmin määrin Alkoon. Olen vielä ollut rajoittunut tähän tunnetuimpaan panimoon, eli Põhjalaan. Tältä on tottunut odottamaan jo isompiakin herkkuja, tason ollessa melko kovaa.

Tämän Mutant Disco TQ:n perusversiota en ole maistanut, mutta tämä tequilatynnyreissä "useamman kuukauden" kypsynyt versio ei varmaan kauaksi puusta tipu. Perusversiossakin on ymmärrykseni mukaan tequilatwistiä, sillä sen keitossa on uitettu tequilassa marinoituja tammilastuja. Nyt siis tynnyrikypsytystä, jonka lisäksi löytyy myös sitruunan kuorta. Itse muistan ostaneeni tämän Alkosta yli 7 € hintaan, mutta en löytänyt tätä enää valikoimista. Hyllyillä tätä kyllä on näkynyt edelleen.

Põhjala Cellar Series - Mutant Disco TQ, 7,5%

Tuokussa on jotakin karkkista hedelmäisyyttä, joka sekoittuu sitruunakuoren ja itse sitruunahedelmän aromeihin. Sitruuna on tässä nimenomaan hedelmälihaisena vahvasti aromissa esillä. Ympärillä on humalien tuomaa sitruksisuutta, joka on ajoittain havuisempaa. Tequila tulee niin ikään selvästi ja miellyttävänä mausteisuutena.

Maussa sitruunaisuus ei ole niin vahvasti esillä (onneksi) ja päästää humalan havuisuuden pienesti esille. Katkeruutta ei erityisemmin ole, joka lienee normaalia tynnyrikypsytetylle ipalle. Greippiä, mietoa sitruunaa ja vaaleaa ohutta maltaisuutta, sekä jälkimakuun menneasä havuisuutta. Tequila jää maussa vasta jälkimaun puolelle. Tykkäsin tuoksusta enemmän.

Boulevard / Firestone Walker Collaboration No. 6 Barrel-Aged Blend

Isompaa jytkyä oli tarjolla ja tartuin tilaisuuteen. Isommilta ja kohtuullisen maineikkailta "pien"panimoilta. Iso pieni? Jenkeissähän kaikki on suurta. Panimot siis amerikkalaisia ja löivät hynttyyt yhteen tämän oluen kohdalla. Ihanan kalliilla tarttui nettikaupasta, olisiko ollut 23€ tietämillä 75cl pullo.

Kalleudesta huolimatta, koska tynnyrikypsytys ja cool panimot, niin mökille oli ostettava jaettavaa. Tämä siis maisteltu mökkiolosuhteissa kivasti kodan äärellä kolmeen pekkaan. Spekseinä tällä on ratebeerissä niin pitkä tarina, että kaatuneiden maamme puolustajien nimilistatkin kalpenevat.

Siispä referaattina, vattaus kahdesta Boulevardin oluesta (Bourbon Barrel Quad / Imperial Stout X – Tart Cherry), sekä kahdesta Firestonen oluesta (Stickee Monkee / Velvet Merkin), jotka kypsytetty tammitynnyrissä. Pidempi tarina löytyy jutun lopusta, joka on copypastea ratebeeristä. Ihana sekametelisoppa, voiko olla hyvää?

Boulevard / Firestone Walker Collaboration No. 6 Barrel-Aged Blend, 12,5%

Tuoksu on aika sulkeutunut ja hyvin maltaisen paksu. Mineraalisuutta ja leipäisyyttä. Makeutta löytyy ja sen seasta miedosti kirsikkaa ja luumua. Quadrupelin maailmaa paljon. Ei hivele omaa nenääni.

Maku on hieman alkoholinen, makean maltainen, hieman leipäjauhoinen ja kevyesti lakritsinen. Jälkimakuun mennessä lakritsia ja salmiakkia enemmänkin. Leipäisyyttä, jossa makea alku ja kuivahko loppu. Mieto tammisuus jälkimakuun mennessä, mutta tynnyrikypsytys ei muutoin ole erityisesti esillä edukseen. Sanoisin pieleen menneeksi sekasikiöksi.

COMMERCIAL DESCRIPTION
The Collaboration series is our way to bring shared beer ideas to life with some of our favorite brewery friends from around the world. This year, we bring you a specially blended, barrel-aged beer with the help of our sister brewery in California, Firestone Walker. With Collaboration No. 6, Brewmasters Steven Pauwels and Matt Brynildson have created a big, bold flavor combination by blending two Boulevard beers and two Firestone Walker Beers in the following percentages:

Boulevard Bourbon Barrel Quad – 45%
Based loosely on the Smokestack Series’ The Sixth Glass, this abbey-style quadrupel is separated into a number of oak bourbon barrels where it ages for varying lengths of time, some for up to three years. Cherries are added to make up for the “angel’s share” of beer lost during barrel aging. Selected barrels are then blended for optimum flavor. The resulting beer retains only very subtle cherry characteristics, with toffee and vanilla notes coming to the fore.
ABV – 11.8, IBU – 19

Firestone Walker Stickee Monkee – 35%
Brewed with Belgian candi sugar and aged in a selection of fine bourbon barrels, Stickee Monkee trailblazes its own category as a “Central Coast Quad.” The name Stickee Monkee is a nod to the Central Coast’s native Sticky Monkey flower, as well as a shout­‐out to the Belgian monks who pioneered the Quad style. The Belgian candi sugar imparts a signature molasses sweetness to the beer. Meanwhile, maturation in bourbon casks brings ample barrel expression with notes of toasted oak, coconut, leather and cigar tobacco.
ABV – 13, IBU – 45

Imperial Stout X – Tart Cherry (Whiskey Barrel-aged) – 10%
Our special treat for lovers of big, complex stouts, the Imperial Stout “X” series offers a year-long roster of limited releases, each with a significant variation. This riff spotlights the addition of tart cherries to fermentation as well as a lactic souring on the brewhouse. The result is a perfect marriage of robust, smoky maltiness and bracing tartness. Unlike the release version of Imperial Stout X – Tart Cherry, this portion was briefly aged in previously used whiskey barrels.
ABV – 11, IBU – 64

Firestne Walker Velvet Merkin – 10% Velvet Merkin is the beer that almost wasn’t…Indeed, this vintage oatmeal stout’s comical (or is it scandalous?) name went off the grid for several years, but now it’s back due to popular demand. Velvet Merkin is aged for a full year in retired spirits barrels from Heaven Hill, Woodford Reserve and others, yet manages to offer mind-­boggling balance and restraint. You will wig out when you taste Velvet Merkin’s rich milk chocolate, bourbon and espresso flavors, preceded by aromas of vanilla, coconut, toasted oak and mocha. ABV – 8.5, IBU – 33

Alkosta: Founder's Frootwood, 8%

Amerikkalisen Foundersin tynnyrikypsytettyjen oluen sarjasta löytyy Alkoonkin tullut uutuus Frootwood. Muistan tätä odottaneeni kovasti, kun näin ilmoituksen panimon sivuilla. Tynnyrikypsytetty kirsikkaolut kuulosti hyvältä. Mutta muistelinko turhaan Rodenbachin tekeleitä, niiden tasolle tuskin noin vain päästään...

Otsikon olut on panimon mukaan kepearunkoinen ja rapsakka kirsikkaolut, joka tungettiin tammitynnyreihin, jossa on aiemmin ollut bourbonia ja vaahterasiirappia. Enpä muista aiemmin maistaneeni olutta, joka on ollut vaahterasiirappitynnyreissä. Vaikken uskokaan, niin toivon jotakin flandersityylistä happamahkoa olutta. Toivon ehkä mahdottomuuksia. Niin ja olisihan kaapissa sitä aitoakin...

Founder's Frootwood, 8%

Tuoksussa on sokerinen kirsikkaisuus, jonka mukana tulee jotakin vahvaan alkoholisuuteen liittyvää pistävyyttä. Vaikea kuvailla, mutta yhdistän sen liköörimäisyyteen. Nahkeaa punaista hedelmäisyyttä ja makeaa happamuutta. Kirsikkainen tuoksu, joka ei minua jotenkin kutsu.

Maussa kirsikkainen sokerisuus ampuu itselleni yli. Tätä koittaa tasapainottaa happamampi puoli, mutta kokonaisuus jää aika sokeriseksi. Kirsikkamehu kuvaa tätä hyvin. Tuntuu että pitää ottaa useampi kulaus ennen kuin makunystyrät tottuu hieman alkoholiseen sokerisuuteen. Jälkimakuun mennessä makeus taittuu ja jää aavistuksen kirsikkaisen tahmaiseksi. Ei mikään pitkä jälkimaku. Suutuntuma on aavistuksen ohut, pehmeähkö ja melko hiilihappoinen. Ei toiminut itselleni toivotulla tavalla.

Alkosta: Founders Backwoods Bastard

Jännän äärellä. Foundersin olut, joka on taas kypsytetty tynnyreissä. Jokunen aika sitten Founders julkaisu lisää tynnyrikypsytetyn sarjan oluita. Toivottavasti saamme nauttia niistä Suomessakin. Ennen niitä kuitenkin tämä vaatimattomat 100/100 Ratebeerissä saanut Scotch Ale -tyylin edustaja.

En ole itse Scotch Alen ystävä. Yleensä niissä tökkii makeus, imelähkö ohut maltaisuus, tai alkoholisuus. Tai sitten olen maistellut vain vääriä oluita. Tämä takametsien paskiainen on tynnyrikypsytetty ja olisiko jopa bourbontynnyreissä, joissa on ollut jo myös skottiviskiä. Tarkempia speksejä en tiedä, mutta maine ainakin puhuu jo oston puolesta. Pullo ostettu Alkosta, hintaan 7,99€.

Founders Backwoods Bastard, 11,1%

Tuoksu on runsaan kermakaramellinen, toffeinen ja kaurakeksinen. Tammitynnyrin mausteinen tammisuus tulee vahvasti kermatoffeen kera. Maitokahvia ja miedosti makeaa maitosuklaata. Tuoksu on aika makean oloinen ja reilun tamminen. Selkeästi makean maltaista kypsytetyn oluen aromia.

Maku puolestaan ei lyö niin makeana ja toffeisena kuin tuoksun jälkeen odotin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiemanm kuohkeakin. Vähän hiilihappoja. Maitokahvia, kermakaramelliä ja makeaa maltaisuutta. "Keltaisen" skottiviskin aromiakin. Keskivaiheilla kuivattava mieto paahde ja kevyt katkeruus. Jälkimakuun mennessä lisää tammisuutta vaniljan ja kookoksen kera, sekä kuivattua hedelmäisyyttä.

Makeutta löytyy, etenkin alussa, mutta hienosti se taittuu loppua kohden, eikä alkoholisuus häiritse missään vaiheessa. Hieno olut, paras maistamani kategoriassaan.

Alkosta: Sori Brewing Laudatur XVI

Viskitynnyrit, joissa tämä olut on kypsynyt, ovat peräisin Glenmorangielta ja Macallanilta. Glenmorangiehan tunnetaan melko kirjavasta ja osittain kokeilevastakin viskikattauksestaan ja nykypäivänä etenkin gaelinkielisistä ikämerkitsemättömistä viskeistään. Siis tynnyreissä voi olla ollut minkä tyylistä viskiä vain. Minulle tulee heti mieleen neitsytpuu (uusi tammitynnyri), joka on peräisin Missourista.

Macallan puolestaan tunnetaan sherryviskeistään. Macallanhan rakensi kuuluisuutensa nimenomaan törkeän hyvillä sherryviskeillään. Macallanilla löytyy oma tynnyrivalmistaja, jossa tislaamolle räätälöidään sherrytynnyrit.

Koska oluttyyli on sekoitus barley winea ja imperial stoutia, niin odotettavissa on näiden tynnyrien kanssa varmaankin makeahkoa tuhtia ja hyvin kuivahedelmäistä nektaria. 85% oluesta pohjautuu barley wine olueen ja 15% on imperial stoutia. Molemmmat peräisin siis "Mäkin" ja Glenmorangien tynnyreistä. Tynnyrit todennäköisesti yli 200-litraisia. Alkosta löytyy, hinta 7,99€/33cl.

"A total of four different type of barrels: Barley Wine in Macallan and Glenmorangie, Imperial Stout in Macallan and Glenmorangie. 85% of Barley Wine 15% Imperial Stout. Would be impossible to make another one, so enjoy while it lasts."

Sori Brewing Laudatur XVI, 11%

Tuoksu on huiman täyteläinen tammisine, vaniljaisine ja toffeisine viskiaromineen. Hyvin makea toffeisuus ja kevyen paahtunut muscovadosokerisuus. Lämmetessä tammitynnyri antaa tilaa makealla ja miedon imelälle maltaisuudelle. Turvetta tämä ei ole nähnytkään, mutta vaniljatoffeista maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä löytyy senkin edestä.

Maussa makea maltaisuus ottaa päänäyttämön ja kehittyy jopa imeläksi ja miedon tahmeaksi makeudeksi. Muscovadosokerisuutta (lakritsi, vanilja ja paahdettu sokeri), jota voisi yksinkertaisemmin kutsua myös siirappisuudeksi. Suutuntuma on runsas, keskitäyteläinen ja hieman tahmean sokerinen, kevyesti hiilihapotettu. Jälkimakuun mennessä makea maltaisuus saa kuivattuja hedelmiä (sherry-Macallan?) ja miedon katkeruudenkin.

Latautuneen intensiivinen mallasnektari, jossa vaahterasiirappisen tammisuuden tuntee. Juotavuus jää hieman heikoksi, sillä ainakin itselleni makeus lipsuu jo överipuolelle. Olut asettuu jonnekin barley winen ja tynnyrikypsytetyn strong alen suuntaan. Tynnyrikypsytys on tässä oluessa todella vahvasti esillä.

Boulevard Smokestack Series – Saison-Brett

Pitkästä aikaa sain käsiini tämän amerikkalaisen panimon Smokestack seriesiin kuuluvan oluen. Viimeisin arvioitu lienee Two Jokers Double-Wit ja Rye-On-Rye, joista jälkimmäinen tuotti ison pettymyksen alkoholisuudellaan. Muutoin tämän "savupiippusarjan" oluet ovat pääosin maistuneet mukavilta, vaikkakin kalliitahan ne yleensä ovat.

Suurimman osan näistä isoista smokestacksarjalaisista olen bongannut ja napannut naapurimaan alkosta, eli Systembolagetista. Muistaakseni ne ovat aina lähteneet noin 17€ rahalla mukaan. Tämä tuli hommattua joulukuussa erillisellä "tilaa-ja-nouda" menetelmällä. Ja koska etiketissä oli sarjamainintojen ja panimotekstin lisäksi taikasana Brett, joka viittaa Brettanomyces villihiivaan, niin piti vielä toinenkin pullo hommata varastoon just in case.

Tämä Smokestack-sarjan olut pohjautuu panimon suosittuun Tank 7 farmhouse aleen, jota on tuunattu pidemmälle lisäkuivahumaloinnilla ja hifimmillä hiivakannoilla, joista bretta ehkä se mielenkiintoisin lisä. Simppelimmin voisi siis ajatella Tank 7 villihiivalla kyyditettynä. Mikä ettei, mutta katsotaan tuoko se lisäarvoa. Vierellä maistetaan tietenkin Alkostakin löytyvä Tank 7.

Boulevard Smokestack Series – Saison-Brett, 8,5%

Tuoksusta löytyy mahtava brettaisuus. Se  on tässä juuri sitä itseään, mahtavan nahkean hedelmäistä, kevyen hapanta, mukavan tallimaista, nahkaista ja on siinä sitä hevosen satulaakin. Todella lupaavaa. Hapan hedelmäisyys on kuitenkin kuivahkoa ja sellaista appelsiinin ja sitruunan sekoitusta, mango- ja persikkatwistillä. Antaa reilsuti enemmän Tank 7 nähden. Kerrassaan herkullista.

Maku ei valitettavasti yllä tuoksun hehkeään maailmaan. Suussa sopiva kuohkeus, eli hiilihapot ja suutuntuma hyvin balanssissa. Alkuun maku tuntuu aavistuksen makealta, joka on sellaista vahvan belgioluen sokerimakeutta. Onneksi tämä kuitenkin tasaantuu ja alkaa nauttimaan hedelmäistä brettahiivaista makumaailmaa. Humalaakin on miedosti, mutta ei näyttele oikein mitään roolia. Tämä on kyllä juuri sitä itseään, hiivaista saisonia (ei erityisen belgityylistä), jossa iso brettalisä.

Tämän villihiivaisuus on kuivempaa ja aromaattisempaa, ei niinkään sellaista mehumaista brettaisuutta. Panimon Tank 7 on selvästi alla, mutta lisänä löytyy tallimaailma selvästi. Kokonaisuudessaan loistava aromikkuudeltaan ja hyvä maultaan ja kyllä valitsisin  tämän Tank 7 sijaan lasiini. Jos vielä olisi saanut makuun enemmän brettan hedelmäisyyttä ja hieman happamuutta niin....

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Tätä olutta tuli muuten odoteltua. Yllättäen mushimaltin kirjoittajan huomio kiinnittyi tynnyrikypsyteltyyn olueen ja vieläpä sellaiseen, jossa on maannut aiemmin jenkkiviskiä. Viivästyksistä huolimatta tämä tuli valikoimiin tämän viikon aikana ja löytyy nyt siis Alkosta 8,71€ hintaan.

Enpä tiedä mitään Jälkikäteen sain selvitettyä faktoja oluesta. Tätä imperial stoutia on kypsytetty entisissä Heaven Hillin tislaamon bourbontynnyreissä (barreltynnyri, n. 200l) neljästä seitsemään kuukauteen ja Pyynikki käyttää tässä Solera-tyylin kaltaista menetelmää. Tarkoittaa siis sitä, että tynnyristä valutetaan yksi erä ulos (jolloin sisälle jää x-määrä kypsynyttä olutta) ja laitetaan tuoretta kypsyttämätöntä olutta sisään. Mainittakoon, että Heaven Hill osaa valmistaa todella herkullista bourbonia. Eipä ole liiaksi näitä bourbontynnyreissä kypsyteltyjä IS:ja, joten tervetullut olut tähän kattaukseen.

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, 13%

Tuoksusta on aistittavissa aimo annos bourbonia, josta makea maissisuus, lempeä neilikkaisuus ja kevyt ruismausteisuus kumpuaa. Tulee sama aromimaailma kun nuuhkiessa entistä bourbontynnyriä. Tammi näyttelee omaa osaansa tuoden karamellista vaniljaisuutta. Bourbontynnyri jyrää melko hyvin varsinaisen stoutin piirteet. Miedosti paahteisuutta toki saan irti. Kyllä tätä mielellään nuuhkii. Sieraimen kautta nautittua bourbonia? Yes please.

Maussa tynnyrin elementit ovat myös vahvasti läsnä. Mausteista voikakkupohjaa, jossa makea maissisuus ja imelähkö maltaisuus näyttelee pääroolia. Suutuntumaltaan pehmeä ja kevyesti hiilihapotettu. Alkoholi tässä on ilmiselvästi läsnä, mutta se on niin tynnyriaromista ja bourbonmausteista, että se ei viskimiestä haittaa. Sitä paitsi se hellittää jo puolivälissä makupalettia. Jälkimakuun mennessä leikki loppuu hieman liian aikaisin kesken. Jäljelle jää makean imelä suklaisuus ja voikeksisyys, sekä mieto vaniljainen tammisuus. Skidisti bourbonliköörinen.

Päärooli on tynnyrin tuomalla jenkkiviskisyydellä, joten jos olet arka bourbonille, ei ehkä ole juttusi. Minä en ole arka, mutta hieman kaipasin tynnyrimaailman rinnalle enemmän maltaisuutta ja hieman enemmän paahteisuutta. Silti, tuhdin aromikas bourb... IS!

Mikkeller Beer Geek maraton

Sainpa vihdoinkin aikaan jo pitkään houkutelleen ajatuksen – Mikkellerin Beer Geek -sarja riviin useamman pullon voimin. Näitä Beer Geek sarjalaisia on tullut maisteltua useampia sillon tällöin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet todella hyviä.

Sarjan ideana on kait alun perin ollut tuhti tumma IS, joka on kyyditetty kahvilla. Siitä sarjan ensimmäisen oluen nimi, Beer Geek Breakfast. Tämä vaatimattomat 100/100 pistettä RateBeerissä saanut olut on outmeal stout, jonka mallaspohjassa on 25% kauraa. Lisäksi on sitten sitä "gourmee"-kahvia. Kauraa ja kahvia – oluthifistelijän aamiainen. Tarkempi reseptiikka Ratebeerin puolelta poimittuna on oheisen kuvauksen mukainen:

"An oatmeal stout with 25.0% oat-based ingredients and a nice touch of gourmet coffee. A beer that goes extremely well with breakfast.Ingredients : Water, malt (pils, oat, smoked, caramunich, brown, pale chocolate and chocolate), roasted barley, flaked oats, hops (centennial and cascade), ale yeast and gourmet coffee."

Tämä oli siis perus Beer Geek Breakfast. Jotta homma ei olisi niin yksinkertainen ja jotta olisi oikeasti olemassa "sarja", löytyy tästä kummallekin kädelle variaatioita. Kaikkien mahdollisten tynnyrivariaatioiden lisäksi löytyy myös esim. pekonilla ja vaniljalla höystettyjä versioita.

Beer Geek vietiin astetta pidemmälle ja Breakfastin lisäksi löytyy Beer Geek Brunch Weasel ja Beer Geek Dessert. Eli aamupalasta brunssiin ja jälkkäriin. Beer Geek Brunch on Breakfastin mukaan kahvimaustettu IS, mutta nyt gourmekahvin sijaan on käytetty sivettikissan paskomia kahvipapanoita, jotka tunnetusti ovat halpoja....NOT. Ohessa lainaus wikipediasta, Mikkeller käyttää pavunsyöjinä Cà phê Chồn kissoja:

"Sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi sivettikissan ulosteeseen. Sivettikissan ulosteessa pavut näkyvät selvästi ja ne noukitaan ulosteesta. Poimitut pavut pestään ja myydään eteenpäin. Kahvipavut paahdetaan ja jauhetaan ennen kahvijuoman valmistamista"

Eikä siinä vielä kaikki, vielä olisi ihan vain Beer Geek Vanilla, Cocoa Shake, Vanilla Shake, Flat White..... eli ihan riittävästi. Kysymys kuuluu, onko näillä riittävästi eroa toisiinsa, jotta on mitään järkeä edes maistella kymmentä Beer Geekiä rinnakkain? Tarviiko olla? Näitä oluita Mikkeller on pannut Nognella ja Lervigillä.

Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%

Tuoksu on yllättävän kuiva, palanut ja pölyinen. Maku on kuivan palaneen kahvinen ja katkera. Kahvi ei mitenkään erityisen aromikasta, vaan tummaa paahdetta.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel, 10,9%

Tuoksu todella erilainen kuin edellinen. Runsaan makean suklainen ja imelä. Maku on kuivempi kuin tuoksu enteili. Tummaa suklaata ja pehmeää suklaamoussea. Kahviakin on, mutta pehmeämmin kuin edellisessä. Makeampi yleisolemus kuin edellisessä. Parempi. 

Mikkeller Beer Geek Breakfast Bourbon BA, 7,5%

Tuoksu vaniljaisempi ja syvempi kuin perusversiossa. Tämä ei ole niin kuiva. Maussa ei ole niin radikaalista eroa, mutta bourbontynnyrin tuomaa pehmeyttä ja syvyyttä löytyy. Alkuun varsinkin tammisuutta ja vaniljaa. Tämä otti kärjen Breakfasteista. Tykkäsin kuitenkin enemmän Weaselista.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Cherry Wine BA, 7,5%

Tuksu vaihteeksi hyvin erilainen, runsas hapan kirsikkaisuus ja kirsikkakakkuisuus. Myös tummaa suklaata ja kahvipaahdetta. Maussa kirsikkaisuus on myös selkeästi läsnä. Kevyt hapanmarjaisuus, kuivaa kirsikkaa ja kuivattuja luumuja. Jälkimakuun mennessä navettaisuutta.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Tequila BA, 7,5%

Tuoksusta koitan mielikuvituksen avulla löytää tequilaa, mutta aika paljon saa kuvitella. Muutoin samaa tummaa kahvia ja palanutta pölyisyyttä. Maussa sama juttu. En löydä tequilaa vaikka haluankin. Hieman pehmeämpi kuin perusversio, mutta muutoin melko samanlainen.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Brandy BA, 10,9%

Tuoksussa Brunch Weaselin peruspohjan suklaisuutta, makeaa kahvia ja vaniljaa. Aavistus kuivattua omenaa ja rypäleitä. Maku on hienon pehmeä, suklainen, vaniljainen ja makean kuivahedelmäinen. Kuivattuja omenalastuja ja viinirypäleitä. Tämä on hieno, paras tähän mennessä.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9%

Tuoksussa selkeä vaalea viski, ns. keltaista viskiä. Keksistä maltaisuutta, omenaa ja viljaa. Suklaat ja kahvi myös esillä. Maussa paksua suklaamaltaisuutta, mariekeksiä, päärynää ja omenaa. Pitkä ja suklainen. Suutuntuma kuohkean paksu. Ei ihan niin kiva kuin Brandy-versio. 

Mikkeller Beer Geek Vanilla Shake, 13%

Tuoksussa runsas vaniljaisuus ja mieto suklaisuus. Tässä hieman alkoholin lämpö tulee jo tuoksussakin. Vaniljasuklaa vie tätä eteen päin. Maussa vaniljaisuus tulee myös vahvana, mutta myös kahvisuus on vahvaa, etenkin jälkimakua kohden. Alussa vaniljasuklaisuutta, loppua kohden maitokahvia. Frezza mokka tulee mieleen. Ihan ok, mutta ei vedä vertoja Brunch Weasel-versioille.

Mikkeller Beer Geek Dessert, 11%

Tuoksussa vahvasti kaakao ja vanilja. Suklaakakkua kermavaahdolla. Tai vaniljakreemimunkki. Kahvisuus ei erityisen esillä. Maussa enemmän suklaata ja vähemmän vaniljaa kuin Vanilla Shakessa. Tummaa suklaisuutta ja jotakin vadelmaisuutta? Ihan jees, mutta jää sellaiseksi tasapaksuksi.

Setistä muodostui mielestäni oheinen paremmuusjärjestys:

1. Brunch Weasel Brandy BA, 10,9% *****

2. Brunch Weasel, 10,9% ****

3. Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9% ****

4. Vanilla Shake, 13% ***

5. Breakfast Cherry Wine BA, 7,5% ***

6. Breakfast Bourbon BA, 7,5% ***

7. Geek Dessert, 11% ***

8. Breakfast Tequila BA, 7,5% **

9. Breakfast, 7,5% **

Yhteenvetona olkoon, että Beer Geek Breakfast on selvästi kuivempi ja paahtuneempi kuin Brunch Weasel. Brunchin paksuus ja makeus toimi itselleni paljon paremmin. Eri tynnyrikypsytykset toivat hyviä ja jopa hassuja vivahteita, mutta ei monissa tapauksissa erityisemmin parantanut perusversiota. Tämä voi toki olla hyväkin asia, sillä itse pohjaolut maistui selvästi kaikissa tapauksissa. Minun valintani jatkossa on näistä Brunssit!