Alkosta: Founder's Frootwood, 8%

Amerikkalisen Foundersin tynnyrikypsytettyjen oluen sarjasta löytyy Alkoonkin tullut uutuus Frootwood. Muistan tätä odottaneeni kovasti, kun näin ilmoituksen panimon sivuilla. Tynnyrikypsytetty kirsikkaolut kuulosti hyvältä. Mutta muistelinko turhaan Rodenbachin tekeleitä, niiden tasolle tuskin noin vain päästään...

Otsikon olut on panimon mukaan kepearunkoinen ja rapsakka kirsikkaolut, joka tungettiin tammitynnyreihin, jossa on aiemmin ollut bourbonia ja vaahterasiirappia. Enpä muista aiemmin maistaneeni olutta, joka on ollut vaahterasiirappitynnyreissä. Vaikken uskokaan, niin toivon jotakin flandersityylistä happamahkoa olutta. Toivon ehkä mahdottomuuksia. Niin ja olisihan kaapissa sitä aitoakin...

Founder's Frootwood, 8%

Tuoksussa on sokerinen kirsikkaisuus, jonka mukana tulee jotakin vahvaan alkoholisuuteen liittyvää pistävyyttä. Vaikea kuvailla, mutta yhdistän sen liköörimäisyyteen. Nahkeaa punaista hedelmäisyyttä ja makeaa happamuutta. Kirsikkainen tuoksu, joka ei minua jotenkin kutsu.

Maussa kirsikkainen sokerisuus ampuu itselleni yli. Tätä koittaa tasapainottaa happamampi puoli, mutta kokonaisuus jää aika sokeriseksi. Kirsikkamehu kuvaa tätä hyvin. Tuntuu että pitää ottaa useampi kulaus ennen kuin makunystyrät tottuu hieman alkoholiseen sokerisuuteen. Jälkimakuun mennessä makeus taittuu ja jää aavistuksen kirsikkaisen tahmaiseksi. Ei mikään pitkä jälkimaku. Suutuntuma on aavistuksen ohut, pehmeähkö ja melko hiilihappoinen. Ei toiminut itselleni toivotulla tavalla.

Alkosta: Founders Backwoods Bastard

Jännän äärellä. Foundersin olut, joka on taas kypsytetty tynnyreissä. Jokunen aika sitten Founders julkaisu lisää tynnyrikypsytetyn sarjan oluita. Toivottavasti saamme nauttia niistä Suomessakin. Ennen niitä kuitenkin tämä vaatimattomat 100/100 Ratebeerissä saanut Scotch Ale -tyylin edustaja.

En ole itse Scotch Alen ystävä. Yleensä niissä tökkii makeus, imelähkö ohut maltaisuus, tai alkoholisuus. Tai sitten olen maistellut vain vääriä oluita. Tämä takametsien paskiainen on tynnyrikypsytetty ja olisiko jopa bourbontynnyreissä, joissa on ollut jo myös skottiviskiä. Tarkempia speksejä en tiedä, mutta maine ainakin puhuu jo oston puolesta. Pullo ostettu Alkosta, hintaan 7,99€.

Founders Backwoods Bastard, 11,1%

Tuoksu on runsaan kermakaramellinen, toffeinen ja kaurakeksinen. Tammitynnyrin mausteinen tammisuus tulee vahvasti kermatoffeen kera. Maitokahvia ja miedosti makeaa maitosuklaata. Tuoksu on aika makean oloinen ja reilun tamminen. Selkeästi makean maltaista kypsytetyn oluen aromia.

Maku puolestaan ei lyö niin makeana ja toffeisena kuin tuoksun jälkeen odotin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hiemanm kuohkeakin. Vähän hiilihappoja. Maitokahvia, kermakaramelliä ja makeaa maltaisuutta. "Keltaisen" skottiviskin aromiakin. Keskivaiheilla kuivattava mieto paahde ja kevyt katkeruus. Jälkimakuun mennessä lisää tammisuutta vaniljan ja kookoksen kera, sekä kuivattua hedelmäisyyttä.

Makeutta löytyy, etenkin alussa, mutta hienosti se taittuu loppua kohden, eikä alkoholisuus häiritse missään vaiheessa. Hieno olut, paras maistamani kategoriassaan.

Amerikkalaisen Pilsin taisto: Founders vs. Lagunitas vs. Oscar Blues

Pilsner on tätä nykyä ehkä turhankin aliarvostettu oluttyyli suomalaisten keskuudessa. Harvoin tulee vastaan kaveri, joka kehuu pilsnereitä yhtä vuolaasti kuin IPAa, tai pyytää baarin tiskillä "joku pils". Mutta otappa kunnon tuore herkullinen Pils saunan kera, tai hellepäivänä, niin kylläpä on muuten hyvää.

Itse huomasin viimeisimmän oluttilauksen jälkeen, että mullapa löytyy kaapeista muutaman jenkkipanimon pilsneri, joten miksipä ei pistää niitä nokikkain? Tämä ei siis ollut mikään tieteellinen "paras amerikkalaisen panimon pils", vaan rento "mushimaltin kaapin jenkkipilstaisto".

Tässä blogissahan on pariin otteeseen hehkutettu Foundersin tuotoksia. On meinaa odotukset kyllä hitusen sen mukaiset tälle Michiganin ehdokkaalle. Löysin tätä tukholmasta Systembolagetista hyllystä noin 2,7 € hintaan. Aika hyvin. Toivottavasti saataisiin tätä Suomeenkin, vaikka nyt kevääksi. Tämä pils on jenkkityyliin humaloitu Chinook, Cascade ja Centennial humalilla.

Toinen kandidaatti on Californialainen Lagunitas Pils. Lagunitas osaa kyllä tehdä tooodella hyvää olutta. Siis myös odotukset koholla. Tämä tuli tilattua Beergiumista 3,99 €:lla. Reilusti kalliimpi kuin edellinen, mutta Suomen mittakaavassa melko normaali hinta. Tämän etiketissä lukee Czech style Pilsener, joten luvassa voipi olla ruohoista humalaa, rapsakkaa runkoa ja diasetyyliä, eli voiaromia. Olut tuli markkinoille 1996/1997 ja se oli tehty käyttäen the Pilsnerin, eli Pilsner Urquellin humalaa (Saaz) ja heidän hiivaa, mutta maltaina panimo halusi käyttää omaa jenkkimallastansa.

Kolmantena kandidaattina ehkä hieman tuntemattomampi panimo Suomessa, mutta ei jenkeissä. Coloradolainen tölkkioluiden saarnapanimo Oscar Blues Brewery on nimennyt oman pilsnerinsä Mamas Little Yella Pilsiksi. Tässä on niin ikään haettu vaikutteet tsekistä, eli puhdas mallaspohja ja Saaz humalia. Tämä matkasi myös Beergiumista ja hintaa oli tölkillä 3,99 €. Founders voitti siis hinnoittelun, mutta entäpä se maku?

Founders PC Pils, 5,5%

Tuoksussa kevyt ruohoinen maltaisuus ja humaluus. Jotakin epämiellyttävääkin löytyy, olisiko jokin ummehtunut? Ylikäynyttä ananasta kenties. Muutoin hyvän raikas. Humalat eivät pomppaa esiin.

Maussa vaalean lagerin elementtejä, joskin laadukkaana, eli ei märkää koiraa eikä pahvia. Vaalean raikkaan maltaisuuden kanssa tulee aika alusta saakka humalointi, joka on tasapainossa. Sitruunaista humalointia, joka yhdistyy miedon ruohoiseen humalointiin. Jälkimakuun mennessä paranee, mukaan tulee miedon makea maltaisuus ja hyvin mieto diasetyylisuyys. Taspaino on kyllä hieno ja juotavuus erinomainen, säilyttäen makumaailman.

Lagunitas Pils, 6%

Tuoksu on huomattavasti tsekkiläisempi kuin edellinen. Tämä oikeastaan tuoksuu nimenomaan pilsiltä, edellinen ei niinkään. Voikeksiä, leipää, ruohoista humalaa ja kevyesti popcornia. Diasetyyli sopivalla tasolla. Humalakin selvästi läsnä. Kiva.

Maussa nimenomaan tsekkityylisen pilsin elementit. Maltaisempi ja runsaampi kuin edellinen. Voikeksiä ja popcornia, jotka siis diasetyylin hommia, ja nämä ovat hyvin tasapainossa ruohoisen ja miedon yrttisen humaloinnin kanssa. Suutuntuma on runsaampi ja maltaisempi kuin edellisessä. Katkeruus on puolestaan miedompaa ja jälkimakuun jää voimurotaikinainen ja miedon imelä maltaisuus, ei niinkään katkeruutta kuten Foundersilla. Hieno olut.

Oscar Blues Mama's Little Yella Pils, 5,3%

Tuoksun perusteella Lagunitas kilpailee Oscarin kanssa kuninkuudesta. Vähemmän mallasta ja vähemmän voikeksiä kuin Lagunitaksessa. Jos edellinen oli hyvin tsekkiläinen pils, niin tämä on mallisuoritus yleisesti pilsistä. Ruohoista humalaa, kevyesti raikasta maltaisuutta ja hyvin mieto makea komponentti. Hyvä tämäkin.

Maku alkaa aika rauhallisena. Kevyt ruohoinen humnalointi, jonka mukana kevyt puhdas maltaisuus. Kahden edellisen välimuotoa – ei niin maltainen kuin Lagunitas, eikä niin katkera kuin Founders. Keskitien kulkija. Ei erityisemmin diasetyyliä. Loppua kohden kevyen makean maltaan kanssa tulee myös kevyenb kevyt humalointi. Hyvä, mutta taitaa jäädä maultaan edellisten jalkoihin.

Yhteenvetona voisi todeta, että Foundersin versio oli humaloiduin ja kepein rungoltaan. Tuoksussa ehkä huonoin, koska jokin outo aromi siellä pilkotti. Maultaan kuitenkin toiseksi paras. Lagunitas oli tsekkiläisin (yllättäen, koska tyylinä Czech Pilsner), vahva runko, jota tuki mukava humalointi. Reiluin voihappoisuus. Omissa kirjoissani näistä paras. Oscar Bluesin näkemys oli puolestaan keskitien kulku, joka nyt näiden kahden kanssa jäi hieman jalkoihin. Erinomainen pils kuitenkin.

Founders Breakfast Stout

Arviovuoroon Kentucky Breakfast Stoutin (tuttavallisemmin KBS) pikkuveli. KBS on tätä nykyä muutamia kertoja maistaneena yksi lemppareistani tynnyrikypsytetyistä stouteista. Tämä pikkuveijari Founders Breakfast Stout löytyi Virosta Uba ja Humal -kaupasta, jossa sen hinta oli 4,5 €. Olut tuli tutuksi jo jokunen vuosi takaperin, mutta tuolloin ei tullut tehtyä muistiinpanoja.

Breakfast Stout on kausiolut, jota Founders tarjoaa syyskuusta joulukuuhun. Oluen idea sai alkunsa 2000-luvun alkupuolella, kun Dave Engbers (Founders co-founder) työskenteli tiskin takana panimobaarissansa ja random asiakas tuli oluelle ja tarjosi maistaa suklaalla päällystettyä kahvipapua. Engbers huuhtoi pavun alas Foundersin porterilla ja sai siitä ahaa-elämyksen (ilmeisesti oli hyvää).

Sittemmin reseptiikkaa hiottiin ja porterista tuli stout. Reseptistä löytyy kaurahiutaleita, tummaa ja vaaleaa suklaata, sekä Sumatra- ja Konakahvia. Olutpullon etiketistä löytyvä puuroa rohmuava taapero aiheutti etiketin bannaamisia mm. Ruotsissa ja jopa Jnekeissä tietyissä osavaltioissa (esim. Michigan).

Founders Breakfast Stout, 8,3%

Tuoksussa mustaa oliivia, kuivaa vahvaa tummaa suklaata, palanutta kavia ja kaurapuuroisuutta. Oliivisuus jopa häiritsee ajoittain. Täytyy antaa lämmetä paljon, jotta sulkaisuus pääsee kivammin esille.

Maussa ei oliivisuus onneksi ole mukana. Mieto kahvipaahteisuus ja tumma suklaisuus sen sijaan ovat päällimmäisenä esillä. Suutuntuma paksuhko ja keskiverrosti hiilihappoinen - vähemmänkin happoja saisi olla. Kuivan tummasuklainen (80% kaakao) yleisolemus, joten makeutta ei ainakaan ole liikaa. Kahvisuus sopivan taustalla. Jälkimakua kohden tummaa jauhoista leivänkuorta ja hyvin mieto suolaisuus.

Founders Mango Magnifico con Calor

Kyseinen olut tuli missattua pari kertaa suomalaisissa oluttapahtumissa, viimeksi taisi olla hanassa Craft Beer Helsinki -tapahtumassa. Ei sillä, että olisin erityisemmin metsästänyt tuota, mutta Founders ja paperilla mielenkiintoinen kokoonpano reseptissä – huomio voitettu.

Keskikesällä pistin oluttilausta sisään Boxbeersiin, josta kyseinen Founders löytyi muistaakseni 20 € pintaan (kallis!). Silti sorruin ja pistin muiden joukkoon koriin. Olut on tyyliltään Ratebeerin mukaan maustettu olut (Spice/Herb/Vegetable) – reseptiikasta löytyy mausteena michiganilaista Habanero-chiliä. Ei siis ihan perus jalapenoa, vaan astetta tujumpaa pippuria. Chilin lisäksi hallitsevana elementtinä on nimen mukaan mango. Tuo Mango oikeastaan oli se joka minut houkutteli mukaan.

Olutta julkaistiin ensimmäinen erä vuonna 2013 Backstage-sarjaan ja nyt käsissä oleva pullo on uudempaa tämän vuoden julkaisua. Founders itse kertoo oluen kuuluvan heidän hedelmäolutjulkaisuihin, joihin kuuluu myös hiljattain Alkoonkin tullut Rubaeus.

Founders Mango Magnifico con Calor, 10% (2016)

Tuoksussa melkoinen makea mangoisuus, joka on aika esanssista. Tulee mieleen päärynäsiideri, mangolimonadi ja makeutusainen. Alta tulee vanhvan vaalea oluen aromia, joka hieman muistuttaa belgityylistä vaaleaa olutta. Tuoksussa ei tule chiliä.

Maussa sen chilin kyllä huomaa ja hyvinkin helposti. Makean mangoisuuden lisäksi melko pian alussa alkaa pikanttinen kuumuus, joka jatkuu ja kihelmöi aina jälkimakuun asti. Habaneroa on siis enemmänkin kuin vaan nimeksi. Suutuntuma on ihan hyvä, sopivan runsas. Makean mangon ja polttavan habaneron lisäksi tästä on vain aika vaikea saada muuta irti.

Alkosta: Founders Devil Dancer Triple IPA

Maahantuoja Diamond Beweragesin ansiosta saimme jälleen uutuuden Alkon hyllyille tältä amerikkalaiselta huippupanimolta. Tätä noutaessani Alkosta, löytyi Sellon Alkon hyllyiltä peräti seitsemän Foundersin olutta. En valita, vaikka joku muu saattaisikin ihmetellä. 

Tämä uusin tulokas on luokassaan hemmetin vahva IPA, eli Triple IPA. Mistään jokapäiväisestä oluesta ei ole kysymys, sillä 12% alkoholipitoisuuden lisäksi pullolla on hintaa lähes kymmenen euroa (9,79€). Vastapainoksi toki saa alkoholin lisäksi kuivahumaloinnin kymmennellä eri humalalajikkeella ja 112 EBUa katkeruutta. Humalahörhöt käsi pois housuista!

Etiketistä paljastuu, että olut on pullotettu toukokuussa, ollen täten noin kolmen kuukauden ikäistä. Kohtalaisen tuoretta siis. Odotettavissa greipin ja pihkan sekaista karamellimaltaisuutta, paksua runkoa ja vähemmän raikkautta. Olen muistaakseni joskus mainostanut, että tuplaipat eivät ole se suosikkilajini...

Founders Devil Dancer Triple IPA, 12%

Tuoksussa reilusti karamellisuutta, toffeemaltaisuutta ja keksiä. Humala tulee pihkaisena ja havuisena. Isommalla nuuhkaisulla tulee alkoholisuutta ja imelyyttä. Oluen vahvuus käy hyvin ilmi jo tuoksusta.

Maussa tukeva karamellirunko, jossa reilu havuinen ja pihkainen humalapuraisu. Karamellisuus voimistuu keskivaiheille mentäessä. Toffeeta, karamellia, jopa hieman siirappia. Humala kuivattaa, mutta jättää silti maltaisuuden kanssa tahmea suutuntuman. Alkoholi tuntuu lämmittävänä ja ajoittain lyö läpi. Jälkimaussa greippistä ja pihkaista katkeruutta vahvan karamellisuuden kera. Itselleni tämä menee överiksi alkoholin osalta ja karamellisuuskin on jo melkoisen korkealla. Ei siis suosikkityyliäni tämäkään, monet muut varmasti tykkäävät. 

Alkosta: Founders Sumatra Mountain Brown

Pitkästä aikaa minulle uusi olut tältä huippupanimolta. Ja mikä parasta, tämä tuli vielä Alkon tilausvalikoimaan 5,98€ hintaan. Ei halpa, mutta panimoltahan voi kyllä odottaa huippuolutta. Nyt tämän myötä Alkon valikoimista löytyy tällä hetkellä jopa seitsemän eri Foundersin olutta.

Uutuuden etiketissä kerrotaan kyseessä olevan imperial brown ale brewed with Sumatra coffee, eli melko tummissa fiiliksissä mentäisiin. Sopinee aika hyvin sateisiin kesäiltoihin. HBF2016 maistoin Foundersin Misty Mountain Hop Brown Alen, joka oli aika herkullinen reippaammin humaloitu brown ale. Nyt lienee luvassa rauhallisempaa meininkinä, jossa pähkinäisen maltaisuuden lisäksi on odotettavissa kahvin aromeja.

Olut kuuluu Foundersin "Specialty"-sarjaan ja panimon kotisivuilla kerrotaan sen siältävän mm. Chocolate-, Munich ja Caramel-maltaita, joiden lisäksi löytyy ohrahiutaleita ja Perle-humalaa. Kakun kruunaa sumatralainen kahvi Indonesiasta. IBUt panimon mukaan 40.

Founders Sumatra Mountain Brown, 9%

Tuoksusta huokuu kahvi, jonka mukana kevyt muscovadosokerisuus. Sokeriruokoisuus ja tumma suklaisuus sopii kivasti yhteen. Lämmetessä tumma suklaisuus muuttuu maitosujklaaksi ja maltaisuus tuo kevyttä paahdetta. Olen aistivinani kevyttä kuivaa humalaisuuttakin.

Maussa kahvisuus ei ole niin selkeänä kuin tuoksussa. Kevyt ruokosokerisuus, pähkinäisyys (sokerimanteleita) ja kuivempi suklaisuus näyttää alkumatkaa. Suutuntuma on hieman liian hiilihappoinen ja se rokottaa pehmeyttä. Kannattaa antaa lämmetä, sillä vasta lämpimämpänä täyteläisyyttä tulee lisää. Alkoholi pysyy kiitettävästi piilossa. Loppuun jää mukavan hento kahvisuus. Yllättävän helposti nautittava. Hyvä, mutta ei unohtumatonta.

Helsinki Beer Festival 2016, round 2 (lauantai)

En ajatellut kirjoittaa tätä julkaisua, mutta ajattelin katuvani sitä myöhemmin jos kaipaan tiettyjä muistiinpanoja maistetuista oluista. Eihän minua pitänyt edes löytää HBF:lta lauantaina, mutta kaveri sai houkuteltua "yhdelle".

Oikeasti oli kyllä ihan mukava mennä ja ajattelin ottaa vain yhden kaksi ja olla seurana kavereille. Myös käytännön puoli jäi avaamatta perjantain raportissa, joten avataan sitä tähän hieman, jos joudun vaikka myöhemmin kyseistä infoa kaivelemaan arkistoista. Pienet raportit siis sittenkin lauantailta, lähinnä osasta maistetuista. Kuvat on sen verta karseita, että näette niitä vain muutaman. Ensi kerralla ehkä järkkäri mukaan.

tapahtuma-alueen karttapohja

Lauantaina menin noin kuudelta illalla paikalle, jolloin jonoja oli hiukan sisäänpääsyyn (12€ ovelta), narikkaan (3€) ja lasipisteeseen (lasipantti 4€, josta 2 takaisin lasipalautuksessa) ja polettipisteeseen. Poletteja sai ostaa vain kympin pusseissa. Pankkikortit kävi maksaessa. Lasi oli sen verta huono, että lauantaina otin omani mukaan.

Väkeä oli jo tungokseen asti ja hallissa ilmakin alkoi olla leikattavissa monessa kohti. Lasinpesupisteillä jonoa. Tiskeilläkin tietty jonoja. Suuntasin lähes välittömästi kohti edellisen illan parasta, eli Hiisin Peckoa hakeamaan. Edelleen hiton hyvää. Brettaisuus vain toimii herkusti ja tuo sen hedelmäiset ominaisuudet hienosti humalan kanssa esiin. Ei kovin katkeroinen, mutta hemmetin hyvää.

Kohti uutta, jota löytyi Diamondin tiskiltä. Founders mikä-lie-suitsukeolut oli vaihdettu Founders Misty Mountain Hop Brown Aleen. Tämä oli oikein rapsakka humaloitu brown ale, jossa katkeruus vei näyttämöä. Sopivasti kuitenkin pähkinäistä paahdetta ja mietoa maitosuklaata. Toimi kivasti, tosin oli pirun kylmää alkuun.

Samalta tiskiltä maistoin hyvin pienet ilmaset Founders KBS (hanasta), joka oli todella hyvää. Oli pakko ostaa 20-senttinen lasiin. Todella suklainen, syvä, vaniljainen, paahteinen ja monipuolinen. Muistikuvien perusteella parempi kuin pullosta. Tätä saadaa pulloina Alkosta toukokuussa.

Muita mieleenjääneitä oluita oli Fat Lizardin tiskiltä nautittu Fat Lizard Belgian Fuel IPA, joka tuntui oikein onnistuneelta, ollen kuiva, pippurisen mausteinen ja sopivan katkeroinenkin. Tapahtuman parhaimmistoon pääsi tällä oluella. Käväsin viereisellä Viinitien tiskillä, mutta Maku-Jussi tuli repimään muualle. Niinpä uutta tuplaipaa, Maku Me So Hoppya lasiin. Varoitin etukäteen, että en ole niin innokas tuplaipan siemailija, mutta tämä tupla toimi hyvin. Raikkaampi kuin yleensä, ei niin katkera, kuiva ja hyvin tasapainoinen. Toimi tuossa vaiheessa todella hyvin ja jään odottamaan uusintamaistoa.

Radbrewn tiskiltä maistoin Wasteland: Mirage ja Wasteland: Oasis. Molemmat vehniksiä, joista toisessa (Mirage) lempparihumalaani Sorachi Acea. Kohtuu raikkaita, mutta hieman turhan kepeitä jälkimauiltaan ja rungoiltaan. Toki oli jo takana useampi maisteluannos ja nämä haluaisin maistaa puhtaalla suulla. Paremmin näistä toimi, yllättäen, Mirage.

Testasin myöhäisillassa taas Lapin Voiman kiisseliä, eli Lapin Voima Kullervoa, joka toimi siinä vaiheessa iltaa liiankin hyvin. Paksun maukas, hyvin lähellä sahtia, mutta puhtaamman ja hedelmäisemmän makuinen. Ilta oli taputeltu tässä vaiheessa.

Loppuun pieni "varoituksen" sana: tapahtuma ei välttämättä ole tarkoitettu maisteluun, vaan se on rinnastettavissa baari-iltaan. Näin minulle hieman vinkkailtiin useammaltakin taholta, jossa hieman kitisin hinnoittelusta. Mielestäni osalla tiskeistä oli turhan kovat maisteluhinnat ja siihen päälle vielä "pullot myydään kokonaisina", niin jäipä muutama väliin. Ei siinä, kyllä tuolla onneksi hyvää ja positiivistakin riitti ja suurin osa panimoista oli ystävällisin mielin palvelevia ja maistatti pienilläkin annoksilla kohtuuhintaan.

Vuoden olut ja siideri -kilpailussa valittiin parhaat Helsinki Beer Festivaleilla esittäytyvistä oluista ja siidereistä. Ohessa tulokset:

Helsinki Beer Festival 2016, perjantain kokemukset

Sain kutsun tapahtumaan, joten uskaltauduin ensimmäistä kertaa Helsinki Beer Festivaaleille, jotka järjestettiin ennestään tutussa Kaapelitehtaalla Helsingissä. Kaksipäiväinen tapahtuma kerää kokoon alan ammattilaisia ja oluen ystäviä. Vuosittaisia teemoja ja kotimaisia pienpanimoita. Vuoden 2016 teemana Reinheitsgebot 500v ja maana siis Saksa. Tämän kunniaksi maistoin ööö... nolla saksalaista olutta? Tapahtuman juomalista löytyy esim. täältä (klick,pdf). Tämän julkaisun kokemukset perjantailta. 

Menin aika köykäsin mielin, vähän niin kuin käppäileen ja katselees. Tarkoituksena oli tavata myös kollegabloggarit epävirallisessa Cyde Hyttisen järjestämässä miitingissä. Piti mennä paikalle vasta lähelle viittä, mutta löysin itseni istuskelemasta jo yhden aikaan päivällä. Poletteja tuollakin nykyään käytetään ja lasipantti oli 4 €, josta kaksisaa takaisin. Kameran jätin muuten kotia, joten kuvista saatte nauttia kännykän luomana.

Olin kuivin suin ensimmäisen puolitoista tuntia, jonka jälkeen rohkenin ottamaan ensimmäisen oluen lasiini. Diamondin tiskiltä sain pienet maistiaiset Founders Spectra Trifectaa, 5,9%, joka oli ilmeisesti jonkinlainen maustettu olut. Pieni loraus tuota riitti, ei tehnyt mieli tuota suitsukeolutta juuri silloin ensimmäiseksi olueksi. En tuomitse noin pienellä maistolla, mutta en jää kaipaamaan.

Otin samaiselta tiskiltä Stone IPAn hanasta, joka saattaa olla tuloillaan Alkoonkin tölkissä. Tämä ei erityisemmin vakuuttanut, vaikka olikin ihan ok. Jotenkin aavistuksen turhan alkoholinen. Katkeruutta piisasi ja runko oli kohdillaan. Ostan Alkosta uusintamaistoon, mikäli tulee järkihintaan. Hanasta löytyi myös Founders IS ja KBS, joista jälkimmäinen tulee toukokuussa Alkoihin 9,98€ hintaan.

Näiden jälkeen ajattelin kaadatuttaa lasiini kotimaista, joten mieleen tuli jossakin mediassa bongattu uutuus Ruosniemen panimolta. Ruosnimen Panimon BETA Globaali Pale Ale, 4,7% oli kepeähkö, aavistuksen hapan (?) ja keskiverrosti katkera pale ale. Ihan ok, mutta taisi taustalla vielä häiritä Stonen jälkikatkeruus, koska tuntui turhan kepeältä, etenkin jälkimausta.

Pikkulinnun tiskiltä löytyi vaikka mitä oluita, mutta huomioni kiinnittyi heti rivistöön viskejä. Tarjolla oli Blackadderin pullotteita, joista Auchentoshan oli maistettava juuri hiljattain Espanjasta roudaamani ja korkkaamani 21-vuotiaan vuoksi. Blackadder RawCask Auchentoshan 1991 24yo, 55,8%, oli melko posahdus oluiden jälkeenkin. Tuoksu oli hyvin hedelmäinen ja intensiivinen. Maussa oli tiivis ja kiireinen tunnelma, jossa hedelmäisyys ja pieni saippuaisuus vellosi. Vesi rauhoitti hommaa ja toi viskin parhaat puolet esiin. Kiva rauhallinen tammisuus sopi hedelmäisyyden rinnalle. Hyvä viski.

Yleisen häröilyn ja viskin naukkailun jälkeen ajattelin piipahtaa Hiisin tiskillä ja pyytää lasiini Hiisi Pecko Brett IPAa, 6,3%. Otin alkuun pari senttiä, mutta oli pakko pyytää lasillinen lisää. Saat*nan hyvä. Anteeksi ranskani. Kai se nyt kolahtaa tällaiselle bretta-diipailijalle. Villihiivan tuoma nahkea happamuus oli juuri oikealla tasolla ja selvästi esillä. En tuota IPAna tilaisi (ei kovin katkera), mutta muutoin tämä vei minua talutushihnassa. Otin kolmannenkin. Onneksi saamme tätä myös Alkoon toukokuussa.

Pikavisiitti, joka ei loppujen lopuksi jäänyt pikaiseksi, Kyrö Distilleryn ständille, jossa tarjoiltiin uutta Long Kyröä. Itsehän en yleisesti ottaen edelleenkään ole ginin ystävä, enkä varsinkaan lonkeron, mutta kyllä täytyi taas hämmästellä makujen aitoutta. Tämä ei ollutkaan mikään sokeroitu tiskiaine, vaan maistui aidosti Kyrön upealle ginille ja kuivalle karpalomehulle. Long Kyrö on siis valmistettu Kyrön palkitusta Napue-ginistä, rosmariiniaromista ja aidosta karpalomehusta. Mullistava lonkero, joka muuttaa käsitykseni kyseisistä juomista. Tulee Alkoon kesällä (12.7).

Näiden jälkeen oli aika epäviralliseen blogistitapaamiseen, jossa kokoontui vajaa kymmenkunta kollegaa höpöttelemään vapaamuotoisesti harrastuksestamme. Tästä ehkä kuulemme muista blogeista enemmän, itse kun olin "lomafiiliksillä" liikkeellä ja en mistään sen kummemmin muistiinpanoja tehnyt. Mukava oli tavata ja rupatella.

Ennen lähtöäni (19 maissa) käytiin Fat Lizardin ständillä, jossa maistettiin Fat Lizard Jesus Lizard IPAa. Reilu miedon hapahko hedelmäisyys, josta tuli mieleen, että on sekaan puristettu hedelmää. Hyvällä tavalla. Ihan hyvältä tuo kyllä maistui. Viimeiseki pyysin lasiin Olarin Panimon Area 21 Saisonin , joka oli ihan  kelpo kuivan mausteinen saison. Täytynee maistaa vielä puhtaalla suulla uusiksi.