Sain kutsun tapahtumaan, joten uskaltauduin ensimmäistä kertaa Helsinki Beer Festivaaleille, jotka järjestettiin ennestään tutussa Kaapelitehtaalla Helsingissä. Kaksipäiväinen tapahtuma kerää kokoon alan ammattilaisia ja oluen ystäviä. Vuosittaisia teemoja ja kotimaisia pienpanimoita. Vuoden 2016 teemana Reinheitsgebot 500v ja maana siis Saksa. Tämän kunniaksi maistoin ööö... nolla saksalaista olutta? Tapahtuman juomalista löytyy esim. täältä (klick,pdf). Tämän julkaisun kokemukset perjantailta.
Menin aika köykäsin mielin, vähän niin kuin käppäileen ja katselees. Tarkoituksena oli tavata myös kollegabloggarit epävirallisessa Cyde Hyttisen järjestämässä miitingissä. Piti mennä paikalle vasta lähelle viittä, mutta löysin itseni istuskelemasta jo yhden aikaan päivällä. Poletteja tuollakin nykyään käytetään ja lasipantti oli 4 €, josta kaksisaa takaisin. Kameran jätin muuten kotia, joten kuvista saatte nauttia kännykän luomana.
Olin kuivin suin ensimmäisen puolitoista tuntia, jonka jälkeen rohkenin ottamaan ensimmäisen oluen lasiini. Diamondin tiskiltä sain pienet maistiaiset Founders Spectra Trifectaa, 5,9%, joka oli ilmeisesti jonkinlainen maustettu olut. Pieni loraus tuota riitti, ei tehnyt mieli tuota suitsukeolutta juuri silloin ensimmäiseksi olueksi. En tuomitse noin pienellä maistolla, mutta en jää kaipaamaan.
Otin samaiselta tiskiltä Stone IPAn hanasta, joka saattaa olla tuloillaan Alkoonkin tölkissä. Tämä ei erityisemmin vakuuttanut, vaikka olikin ihan ok. Jotenkin aavistuksen turhan alkoholinen. Katkeruutta piisasi ja runko oli kohdillaan. Ostan Alkosta uusintamaistoon, mikäli tulee järkihintaan. Hanasta löytyi myös Founders IS ja KBS, joista jälkimmäinen tulee toukokuussa Alkoihin 9,98€ hintaan.
Näiden jälkeen ajattelin kaadatuttaa lasiini kotimaista, joten mieleen tuli jossakin mediassa bongattu uutuus Ruosniemen panimolta. Ruosnimen Panimon BETA Globaali Pale Ale, 4,7% oli kepeähkö, aavistuksen hapan (?) ja keskiverrosti katkera pale ale. Ihan ok, mutta taisi taustalla vielä häiritä Stonen jälkikatkeruus, koska tuntui turhan kepeältä, etenkin jälkimausta.
Pikkulinnun tiskiltä löytyi vaikka mitä oluita, mutta huomioni kiinnittyi heti rivistöön viskejä. Tarjolla oli Blackadderin pullotteita, joista Auchentoshan oli maistettava juuri hiljattain Espanjasta roudaamani ja korkkaamani 21-vuotiaan vuoksi. Blackadder RawCask Auchentoshan 1991 24yo, 55,8%, oli melko posahdus oluiden jälkeenkin. Tuoksu oli hyvin hedelmäinen ja intensiivinen. Maussa oli tiivis ja kiireinen tunnelma, jossa hedelmäisyys ja pieni saippuaisuus vellosi. Vesi rauhoitti hommaa ja toi viskin parhaat puolet esiin. Kiva rauhallinen tammisuus sopi hedelmäisyyden rinnalle. Hyvä viski.
Yleisen häröilyn ja viskin naukkailun jälkeen ajattelin piipahtaa Hiisin tiskillä ja pyytää lasiini Hiisi Pecko Brett IPAa, 6,3%. Otin alkuun pari senttiä, mutta oli pakko pyytää lasillinen lisää. Saat*nan hyvä. Anteeksi ranskani. Kai se nyt kolahtaa tällaiselle bretta-diipailijalle. Villihiivan tuoma nahkea happamuus oli juuri oikealla tasolla ja selvästi esillä. En tuota IPAna tilaisi (ei kovin katkera), mutta muutoin tämä vei minua talutushihnassa. Otin kolmannenkin. Onneksi saamme tätä myös Alkoon toukokuussa.
Pikavisiitti, joka ei loppujen lopuksi jäänyt pikaiseksi, Kyrö Distilleryn ständille, jossa tarjoiltiin uutta Long Kyröä. Itsehän en yleisesti ottaen edelleenkään ole ginin ystävä, enkä varsinkaan lonkeron, mutta kyllä täytyi taas hämmästellä makujen aitoutta. Tämä ei ollutkaan mikään sokeroitu tiskiaine, vaan maistui aidosti Kyrön upealle ginille ja kuivalle karpalomehulle. Long Kyrö on siis valmistettu Kyrön palkitusta Napue-ginistä, rosmariiniaromista ja aidosta karpalomehusta. Mullistava lonkero, joka muuttaa käsitykseni kyseisistä juomista. Tulee Alkoon kesällä (12.7).
Näiden jälkeen oli aika epäviralliseen blogistitapaamiseen, jossa kokoontui vajaa kymmenkunta kollegaa höpöttelemään vapaamuotoisesti harrastuksestamme. Tästä ehkä kuulemme muista blogeista enemmän, itse kun olin "lomafiiliksillä" liikkeellä ja en mistään sen kummemmin muistiinpanoja tehnyt. Mukava oli tavata ja rupatella.
Ennen lähtöäni (19 maissa) käytiin Fat Lizardin ständillä, jossa maistettiin Fat Lizard Jesus Lizard IPAa. Reilu miedon hapahko hedelmäisyys, josta tuli mieleen, että on sekaan puristettu hedelmää. Hyvällä tavalla. Ihan hyvältä tuo kyllä maistui. Viimeiseki pyysin lasiin Olarin Panimon Area 21 Saisonin , joka oli ihan kelpo kuivan mausteinen saison. Täytynee maistaa vielä puhtaalla suulla uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti