31 tammikuuta 2017

Alkosta: Malmgård American Pale Ale


Koskahan tämä olut listautuikaan Alkon valikoimiin? Olut oli jotenkin unohtunut jääkaappiin ja lepäillyt siellä jo toista kuukautta. Ei siis enää mistään uutukaisesta kyse. Hintaa tällä on 4,89 €.

Ensimmäiseksi tulee mieleen, että onko tämä isoveli maitokaupan Columbus Pale Alelle. Kurkistus reseptiikkaan paljastaa kuitenkin eri olueksi. Pilsner, Vienna ja Suklaamaltaita, sekä humalapuolella amerikkalaista Pekkoa, Centennialia ja Mosaicia. Muuten ihan perus jenkkisettiä, mutta suklaamallas kenties hieman harvinaisempaa. Katkeruutta luvataan 75 EBU:n verran, Alkon mittauksissa 54.


Malmgård American Pale Ale, 5,5%

Tuoksussa humalaisuus tummemman oloista, miedosti kuivan ruohoista ja hyvin kevyesti hedelmäistä. Ripaus greippiä, toinen sitruunaa. Maltaisuus tuntuu alta hieman tunkeilevalta ja tekee tästä hieman väsyneen humalaisuuden kera tunkkaisen. Pähkinäisyyttäkin reilusti apaksi. Ei siis erityisen raikas ja kutsuva tuoksu.

Maussa väistämättä samaa fiilistä. Olenko pitänyt liian kauan jääkaapissa (2kk), vai onko tämä turhan pähkinäinen apa makuuni? Humala on yrttistä ja kivisen greippistä ja sen mukana maltaisuus tulee miedosti kuivan karamellisena ja pähkinäisenä. Jonkin verran pihkaista pistävyyttä. Katkeruutta kyllä löytyy. Jälkimakuun jättää kuivan greippisyyden. Taidan pitää enemmän sitruksisimmista ja raikkaammista APA-oluista



30 tammikuuta 2017

Alkosta: Sonnisaari Humalaja IPA

Se on tämän blogin ensimmäinen Sonnisaari arvio. Piireissä jo kuulu Sonnisaari Humalaja IPA, joka on juotu jo hyllyiltä ennen sinne ilmestymistään. Tavallaan. Alkosta tämä on joskus saatavilla, oli jo viime vuoden lopulla, mutta meni jo. Lisää tulossa. Hinta 5,3€. 

Kyseessä on siis oululainen käsitys Vermont IPAsta, siis ipasta, joka tunnetaan ehkä rauhallisemmin katkeroituna, mutta voimakkaasti aromihumaloituna ja kenties mehuisampana. Kuulostaa juuri minun ipalta. Reseptiikassa löytyy maltaina Pale ale, Pils, Carapils, vehnä ja kaurahiutaleet. Humalina Azacca, Amraillo, Citra ja Mosaic. Humalat muodin mukaiset Vermont IPAlle. Jonkin verran pehmeyttä tuonee hiutaleet rungon puolelta.
"Mitä tekemistä Vermontilla ja Himalajalla sitten on keskenään? Ei kait mitään mutta jos puretaan sanaa vähän: Vermont tarkoittaa vihreää vuorta. Kierossa mielissä tietenkin humalan peittämä vuori? Thus -> Humalaja. Ei me muutakaan keksitty. "Muutenkin v*****i". Älä sano mitään."

Sonnisaari Humalaja IPA, 6,7%

Tuoksu on todella tuoreen humalainen. Tuoretta kuusen pihkaa, tuoretta greippiä, hieman tuoretta sitruunaa ja paljon havuisuutta. Havu ja mäntymretsäisyys jyllää. Sen lisänä on makeutta tuovaa hedelmäisyyttä. Herkullinen tuoksu.

Maussa samanlaista humalaisuutta kuin tuoksussa. Reippaasti kuivaa havuista humalaa ja kuivaa greippiä, jonka lisäksi myös sitruunaisuutta ja kevyttä mehuisuutta. Hedelmämehuisuus yrittää kurottaa humalan alta, mutta pysyy altavastaajana. Katkeruus alkaa alkumetreiltä ja jää jälkimakuun pitkälle. Kuivan greippinen ja havuinen jälkinipistely. Kokonaisuus hyvin juotava humalaotteestaan huolimatta.

Hieman yllätyin, koska alustavasti pelkäsin tämän olevan liian humalainen, sillä eräät humalarakastajat hörhötkin ovat tästä erityisesti pitäneet. Olenko itsenki jo sellainen? Never mind, tämä tuntui olevan hyvin tyylin mukainen ja nappituotos jota suosittelee muillekin mielellään!



28 tammikuuta 2017

Pyynikin Diablo Thorium Black Stout ja Ruby Jazz Ale

Pyynikin Käsityöläispanimon myyntiedustaja lähestyi muutaman näytteen vuoksi ja viikon päästä ilmeisesti joku kuriiri (vaimo vastaanotti) toi kotiovelle panimon paketin. Paketista paljastui muutama pullo ja muutama tölkki.

Varsinainen syy näytteille oli Pyynikin ja Diablo-yhtyeen 20-vuotisjuhlaolut, jota yhdessä panimon väen kanssa kehitteli Diablon Heikki Malmberg ja Aadolf Virtanen. Lopullinen reseptiikka on Pyynikin panimon tuotanto- ja laatupäällikkö Heikki Eräsalon käsialaa. Diablo-olutta löytyi aiemmin kauppavahvuisena Corium Black Stoutina (vuosi sitten tehty versio) ja nyt juhlavuoden kunniaksi lähdettiin vahvemmalla versiolla liikkeelle. Tämä vahvempi on vain ravintolamyyntiin ja keikkakiertueille.

Paketista löytyi myös pari vanhaa tuttua, mutta nyt ensimmäistä kertaa tölkkiversiona. Ruby Jazz Ale, joka viime syksynä vei World Beer Awardsissa maailman parhaan miedon tumman alen palkinnon, on panimon vanhimpia oluita ja se on maustettu pihlajamarjoilla. Nyt siis puolen litran tölkkinä.



Pyynikin Diablo Thorium Black Stout, 6,5%

Tuoksusta tulee alkuun vaniljaisuutta, kevyttä maitosuklaata ja kevyen paahteista mallasta. Lyhyen lasihetken jälkeen suklaa ja vanilja väistyvät, paahteisuus korostuu ja mukaan tulee reilusti tummaa leipäisyyttä. Tuoksun perusteella tulee mieleen kuivempi ja paahteisempi Stout.

Maussa aika lailla sama efekti kuin tuoksussa, eli alkuun mieto makea vaniljaisuus, tummaa suklaata ja kevyt humaluus. Alun makeahko maailma taittuu kuitenkin jo ennen puoliväliä kuivemmaksi, paahteisemmaksi ja kuivan leipäisäksi (rapean vaalean leivän kuori). Tasapaino miedon makeuden ja paahteisuuden kanssa on todella hyvä.

Itse pidän makeahkosta stoutista, tämä on kuivan ja makean välimuoto. Juotavuus säilytetty hyvällä tasolla ja voin kuvitella, että joku heviletti tätä vetää keikoillakin. Jos oltaisiin makeassa ja tuhdissa stoutissa, niin eihän sitä keikalla kukaan lipittäisi.



Pyynikin Ruby Jazz Ale, 4,7 % (tölkki)

Tuoksu on huiman tuoreen oloinen ja siinä huokuu amerikkalainen humalointi, joka tuo mäntymetsää, pihkaa, sitruunaa ja hieman kuivaa humalapellettiä. Myös pihlajamarjat on tuoksusta erotettavissa ja ihan sopivan voimakkaana. Tuoksu on hyvin kutsuva.

Maussa ei päästä niin hienoon loistoon kuin tuoksussa, joka lienee maitokauppavahvuisen oluen kirous. Humala ottaa ohjat ja sen kanssa tulee hartsista kuivuutta ja karvasta pihlajamarjaisuutta. Suutuntuma hiilihapoilta ja rungolta ihan hyvä, mutta hieman kuivaksi ja liituiseksi vetää. Jälkimakua kohden jättää greippiä ja kuivaa lehtistä humalaa. Katkeruutta piisaa, jopa omien tarpeiteni yli.



Kuva: Pyynikin käsityöläispanimo kotisivulta

26 tammikuuta 2017

Alkosta: Kilchoman Vintage 2008

Turvesavuisella viskillä jatketaan kirjoittelua. Kilchoman kuuluu edelleen mielestäni mielenkiintoisimpiin tislaamoihin ja siltä olen tottunut saamaan hyviä puhtaan maukkaita ex-bourbonkypsytettyjä turveviskejä. Toki variaatiota löytyy nykyään vaikka ja kuinka, mutta parhaiten toimivat nämä puhtaammat Kilchomanit.

Kilchomanilta ollaan pikku hiljaa saamassa kypsempää tavaraa ja joidenkin mielestä ollaan nyt parhaimmassa vaiheessa. Vintage 2008 oli tislaamon ensimmäinen 7-vuotias viski ja se lanseerattiin syyskuussa 2016. Se kuuluu tislaamon vuosijulkaistavaan Vintage-sarjaan, joka siis vuosi vuodelta saa yhden vuoden lisää ikää. Vattaus on tehty käyttäen vain ensimmäisen täytön bourbontynnyreitä. Saatavilla Alkosta 84,8 €:lla.


Kilchoman Vintage 2008, 46%

Tuoksussa bourbonkypsytetyn kilchon tyypillinen profiili, jossa turpeisuus puhdasta ja makean vaniljaista. Miedosti lääkemäisyyttä, jossa tervainen vivahde. Voimakas arominen.

Maku tuo myös sen tyypillisen puhtaan makean ex-bourbonkypsytetyn fiiliksen. Maltaista ja makeaa turpeisuutta, tervaista savuisuutta ja mietoa omenaisuutta. Tervapastilli tulee mieleen. Loppua kohden vahva turpeisuus antaa sijaa hedelmäisyydelle ja tammisuudelle, joka tosin on melko mietoa, mutta vaniljaista. Jälkimaku makean savuinen. Hyvä turveviski.



24 tammikuuta 2017

Rekolan Panimo Kaffe Stout, Talven Tähti (4,3%) ja Suomi 100 Juhla Pils

Fiskarsin tunnetuin panimo lähetti muutaman oluen maisteltavaksi panimon nimikkolasin kera. Paketissa tuli mukana kolmea olutta, Kaffe Stout, Talven Tähti ja Suomi 100 Juhla Pilsiä. Näistä on ennestään tuttu Talven Tähti, mutta reseptiikkaa on silloisista versioista muutettu ja kaiken lisäksi minun jo maistamani versio oli Alkosta ostettu vahva versio.

Kaffe Stout tulee piakkoin Alkon pienpanimokattaukseen (juuri listautunut verkkokauppaan) ja on tyyliltään milk stout, eli reseptiin kuuluu laktoosia. Onnistuessaan tämä lisäys voi tuoda mukavan ulottuvuuden. Nimen perusteella keitosta löytyy myös kahvia. Lähettivät siis maitokahvia.


Talven Tähti tuli Alkon jouluolutkattaukseen 2015 ja sitä on ollut myös saatavilla maitokauppavahvuisena. Reseptiikkaa on nyt muutettu, mutta siitä minulla ei ole enempää tietoa. Aiemmin tämä sisälsi mm. kanelia, tähtianista, kardemummaa ja neilikkaa. Näistä tähtianis on minulle sellainen hienoinen no go.

Yksi oluista on tyyliltään Pils, jota on paketin mukana saapuneen saatetekstin mukaan viilailtu muutama vuosi, jonka jälkeen siihen saatiin toivottua diasetyylisyyttä, eli tsekkityylisille pilsnereille tyypillistä voin aromikkuutta. Toivotaan että löytyy myös rapsakkaa voimakasta humalaa. Saatteen mukaan tätä olisi saatavilla hyvin varustelluista baareista ja ravintoloista. Sen verta non-commercial versio on vielä kyseessä, että etikettiä ei vielä oluesta löydy.


Rekolan Panimo Kaffe Stout, 5,5%

Tuoksusta tunnistaa helposti maitokahvin. Ei vahvaa kahvijauhoisuutta, vaan nimenomaan maitokahvia. Kevyt paahteisuus ja paahdettua leipäisyyttä. Kevyehkö tuoksu.

Maussa ollaan pehmeillä linjoilla. Muutaman kulauksen jälkeen tulee fiilis, että tämä on tehty helpoksi juotavaksi. Kahvisuus on runsaana läsnä ja tuoksun lailla maitokahvina. Aistin laktoosin tuomaa pehmeää ja aavistuksen imelää tuntua, etenkin jälkimaussa. Paahteisuus on kevyttä ja humalan katkeruutta ei huomaa. Jälkimaussa pitkään kestävä maitokahvisuus ja kevyt leipäisyys. Kevyt maitokahvinen stout, jonka nimi voisi olla maitokaffe stout. Melkein annoin neljä pikaria.



Rekolan Panimo Talven Tähti, 4,3%

Tuoksu on hyvin mieto. Aavistuksen makeaa maltaisuutta ja mausteisuutta. Lämpimänä mausteisuudesta erottaa kanelin, aniksen ja neilikan. Muutoin tässä on mieto tummahkon lagerin maltaisuutta.

Maussa pieni yllätys, sillä mausteisuus ei iskekään niin kovaa kuin pelkäsin. Edellisestä kerrasta mausteisuus on paljon ujompaa. Makeus on kurissa. Hiilihappoja turhan paljon. Todella kevyt ja mieto. Erittäin mieto paahteisuus. Kevyehkön maltaisuuden kaverina löytyy pullossa mainitut mausteet, jotka ovat onneksi tuunattu riittävän rauhallisiksi. Pidin kyllä edellisestä enemmän.



Rekolan Panimo Suomi 100 Juhla Pils, 4,5%

Tuoksu on puhdas ja raikkaan oloinen. Aistin tsekkilagerin kaltaista mietoa humalaa ja hyvin kevyttä voin kaltaista aromia. Tässä on sellainen puhtaan houkutteleva lager-tuoksu, jossa ei ole pahvista, tai muuten tunkkaisia sivuaromeja.

Maussa mennään samoilla linjoilla, eli kevyttä puhdasta maltaisuutta, joka on aavistuksen makeaa ja jonka kaverina on turhankin kevyt humala. Voiaromia en maussa erityisesti löydä, mutta miedosti samaa rasvaista suutuntumaa löytyy kuin tsekkiläisessä pilsissä. Katkeruus on sellaista rauhallista ja pehmeää jälkimakupainoitteista, eikä rapeaa puraisevaa. Hiukan puraisevampi katkeruuus niin avot. Mahtaa muuten maistua kermaisen pastan kanssa?



22 tammikuuta 2017

Alkosta: Kilkerran 12yo

Campbeltownin kakkostislaamo (Springbankin jälkeen) on vihdoin päässyt yhteen päämääräänsä. Glengylen tislaamo avattiin nykyisen omistajan (Mitchell's) voimin vuonna 2004, mutta on ollut olemassa jo 1800-luvulla. Vuonna 2007 tislaamo julkaisi kolmivuotiasta viskiänsä, jonka jälkeen vuodesta 2009 lähtien totuttiin näkemään "Work in progress" -viski vuosittain.

Vuonna 2013, 2014 ja 2015 pullotettiin Work in progress -viskistä kahta eri versiota, sherry- ja bourbon versiot. Viimeisin WIP tuli ulos versiolla 7. Ja miksi pullot sitten Kilkerraneita? Koska Glengyle ei ollut tavaramerkkinä vapaa, vaan se on varattu Loch Lomond Distillersille, joka käyttää sitä mallassekoitukseensa.

Nyt tuo "työ käynnissä" on tullut valmiiksi ja tislaamo on pullottanut ensimmäisen 12-vuotiaan viskinsä myyntiin. Tämä lopullinen tuotos on sekoitus 70% bourbontynnyreistä ja 30% sherrytynnyreistä. Ainakin toistaiseksi tämä on tarkoitus pitää perusvalikoimassa. Tislaamo antoi hienon mahdollisuuden seurata lopullisen tuotteen kypsymistä matkan varrella. Alkosta tämä 12-vuotias löytyy 58,9€ hintaan.

Kuva: www.whiskyauctioneer.com

Kilkerran 12yo, 46%


Tuoksusta löydän Springbankin kaltaista aromimaailmaa. Hieman öljyistä hedelmäisyyttä, jossa etenkin omenaa ja päärynää. Viherkeltainen yleisfiilis. Miedosti valkopippurisuutta ja kivasti mineraalisuutta. Samankaltaista savuolemusta kuin Springbankilla. Kiva tuoksu.

Maku lunastaa tuoksun viitoittamat odotukset. Reipas mineraalisuus, jossa merellisyyttä ja maallisuutta. Raikasta keltaista hedelmäisyyttä ja vihreää päärynäisyyttä. Makeutta sopivasti lisänä, jonka kera vaniljaisuuskin tulee. Muistuttaa kyllä paljon Springbankin profiilia. Samankaltainen mineraalinen ja hedelmäinen mieto savuisuus ja maltaisuus. Hyvä viski, etenkin alle 60€ luokassa.


20 tammikuuta 2017

Crooked Stave Hop Savant (Falconers Flight)

Arvioitavana suosikkipanimoikseni nousseen amerikkalaisen Crooked Stave -panimon parhaimmistoa. Parhaimmistoa sikäli, että tämä Hop Savant -sarja on ollut parhaimmistoa tältä panimolta ja se näkyy myös aiemmissa arvioissani, esimerkiksi tästä linkistä.

Kertauksena panimosta, tynnyrikypsytys ja villihiiva, siinä kiteytettynä panimon tyyli. Vuonna 2010 Crooked Stave perustettiin Fort Collinsiiin Coloradoon. Vuotta myöhemmin panimo muutti Denveriin ja pani olutta Prost Brewingillä. Vuonna 2013 panimo muutti The Sourceen, kauppahallimaiseen entiseen valimoon. Vuonna 2016 mushimalt nauttii täysin kupein panimon olutta.


Hop Savantin reseptiikka oli aikanaan sekoitus humalia, mutta sittemmin alkoi julkaisut single hop versioina. Otsikon Hop Savant on humaloitu Falconers Flight humalilla, joka on vuonna 2010 kehitetty humalasekoite. Nimensä se sai edesmenneeltä Glen Hay Falconerilta.
Developed by Hopunion LLC in 2010, Falconer's Flight hop pellets are an exclusive proprietary hop blend created to honor and support the legacy of Northwest brewing legend, Glen Hay Falconer, who passed in 2002.


Crooked Stave Hop Savant (Falconers Flight), 7%

Tuoksu happaman hedelmäinen ja nahkean hedelmäkuorinen. Bretta on aika hedelmäistä tässä. Kevyesti myös tallimaisuutta. Miedosti maitohappoista aromia. Ihan kutsuva tuoksu.

Maussa happamuus on vahvempaa kuin edellisissä maistamissani versioissa. Brettan nahkean ja kirpakan hedelmäisyyden lisäksi maitohappoisuutta. Yleisfiilis on sitruunamehumaisempi kuin esim. Citra-versiossa ja humalan katkeruus alkaa tuntumaan vasta puolivälissä makupalettia, kuivattaen happamuutta. Ei aivan niin hyvä kuin edelliset maistamani versiot, mutta silti erinomainen.


17 tammikuuta 2017

Alkosta: Flying Dutchman Strong Minded Brave Hearted Bold As Love

Otsikon olut on vantaalaisen kiertolaispanimon Flying Dutchmanin, Ronald De Waalin Belgiassa panema IPL, eli india pale lager. Hiljattain maistamani jouluolukesi tullut Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA oli mainio IPA, joka ei sinänsä yllätä, sillä paljon on muutenkin kehuja kerännyt tämän pasnimon eri tuotokset.

Kyseinen olut löytyy Alkosta ja lähtee koriin 3,85 € hinnalla. Samalta panimolta löytyy Alkosta tällä hetkellä myös Black IPA ja edellä mainittu joulu-IPA. Maitokaupan puolelta löytyy lisäksi muutama erilainen puteli, mieleen tulee ainakin saisonia ja amberia.

Flying Dutchman Strong Minded Brave Hearted Bold As Love, 5,2%

Tuoksusta löytyy sitrukset, viljaisuus ja ruohoinen aromikkuus. Alkuun hieman pölyinen tuntuma, mutta hapen kanssa raikastuu kivasti. Humalat tuo amerikkalaisuutta, mutta myös brittityylisempää yrttisyyttä mukana.

Maku myötäilee tuoksua. Samaa jenkkihumalaa, jonka sitruksisuuden mukana ruohoa, yrttiä ja miedosti havumetsäisyyttä. Maltaisuus tulee viljaisen mauttomana keksisyytenä (?) ja hyvin mietona paahtamattomana paahtoleipäisyytenä. Suutuntumassa tuntee hiilihapot reippaana, muutoin ihan sopiva runko vaaleaksi lageriksi. Jälkimaussa kuivaa ruohoista ja greippistä katkeruutta ihan riittävästikin. Rapsakka voimakkaammin humaloitu lager.



14 tammikuuta 2017

Alkosta: Ledaig 18yo batch #2

Tobermoryn tislaamon turpeinen brändi, samoin kuin on esimerkiksi kuuluisamman Springbankin Longrow. Näitä iäkkäämpiä Ledaigeja ei ihan mahdottomia määriä ole tätä päivää ennen totuttu näkemään, mutta viime aikoina niitä on tuotu markkinoille. Yksi niistä oli tämä 18-vuotias, joka saapui Alkon valikoimiin ja lähtee ostoskoriin 109,9 € hintaan.

Olin itse ostamassa tätä kyseistä viskiä sokkona, kunnes Uisgessa kerkesin maistamaan ja en täysin vakuuttunut sen hankintapäätökseen. Pian tuli saataville (nettikauppoihin) myös iäkäs 1996 Sherry Cask Finish Ledaig (about samaan hintaan), joka houkutteli sen verta paljon, että tämän 18-vuotiaan ostopäätös siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Noh, nyt muutama kerta maistoja takana, niin ajattelin kirjoittaa arvostelun esiin.

Turpeinen viski (joskin varmaan tässä iässä sellainen rauhallisempi), joka on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä ja saanut viimeistelyn sherrytynnyreissä. Ja ilmeisesti vielä eurooppalaisesta tammesta tehdyissä "spanish sherry wood" -tynnyreissä (etiketin maininta).


Ledaig 18yo (batch #2), 46,3%

Tuoksussa savua ja turvetta, jossa sellainen suolaisempi ja kevyen likainen maallinen ote. Pekonia, turpeista köyttä, miedosti lääkemäisyyttä ja yrttisyyttä. Sherrykin on läsnä ja tuo toffeeta ja ylikypsää hedelmää. Kevyt suklaisuus. Semikompleksinen aromikkuus, jossa jotakin omalaatuista.

Maussa turvesavuisuus on iästä huolimatta melko voimakasta, mutta myös monipuolisempaa kuin nuorissa turveviskeissä. Suolaista ja makeaa toffeeta, runsaasti kypsää ja ylikypsää hedelmää ja miedosti yrttisyyttä. Jälkimakua kohti hieman kuivuu ja sherryn kuivemmat hededlmät tulee esiin. Tammea sopivasti tuomassa mausteisuutta. Ripaus nokea, tai hiiltä jälkimaussa. Ihan mukavan kompleksinen turveviski.



11 tammikuuta 2017

Sierra Nevada Harvest Wet Hop IPA vs. Celebration Fresh Hop IPA


Systembolagetin satoa arvioitavaksi. Itse pidän yhdysvaltalaista Sierra Nevadan panimoa hyvänä. Siltä löytyy erinomaista ja hyvää tavaraa. Kovin montaa huonoa en muista maistaneena, muutaman "ihan ok" on tullut vastaan. Lisäksi mielestäni brändin imago on mielestäni hyvä.

Viimeisimmältä ruotsinreissulta tuli napattua Systembolagetista pari kappaletta Sierra Nevadan Harvest Wet Hop IPAa ja Celebration Fresh Hop IPAa. Puljussa hintaa näille oli Wet Hopille 3,8 € ja Celebrationille 3,2 €.


Northern Hemisphere kuuluu Sierra Nevadan Wet Hop -sarjaan, jonka oluet ovat valmistettu käyttäen tuoreita kuivattamattomia humalia. Panimon kotisivuilla kerrotaan, että humalat päätyy kattilaan viimeistään 24 tunnissa pelloilta poimimisen jälkeen.  Sarjan kuuluu myös single hop, fresh hop ja wild hop ipat.

Celebration Ale on puolestaan kausiluontoinen olut, joka tehdään käyttäen tuoreita vastavalmistuneita humalia. Mitä eroa Fresh ja Wet hopilla sitten on? Noh, periaatteessa ei kait mitään, mutta mikäli etiketissä on Wet Hop, tulisi sen olla varmasti tuoreita humalia, joita ei ole kuivattu. Mutta jos etiketisä on fresh hop, niin se voi olla kuivattuja, tai tuoreita kuivattuja pellettejä, joka tapauksessa humalien tulisi olla tuoreita. Panimon kotisivuilla kerrotaan Celebrationissa olevan Cascade-, Centennial- ja Chinook-humalia.



Sierra Nevada Harvest Wet Hop IPA - Northern Hemisphere, 6,7%

Tuoksussa humala pienellä niskalenkillä mallasta vastaan. Humala on havuista, miedon pihkaista, karamellista ja miedosti sitruksista. Ei erityisen tuoreen oloinen, vaan ennemminkin sellaista "vielä ok tuoreus" -fiilistä. Ruohoisuutta, joka hieman kuivaakin, ja karamellista maltaisuutta miedolla toffeella. Tuoksun perusteella ei mikään mullistava.

Maussa humala ei enää hallitse, vaan on tasapainossa karamellisen rungon kanssa. Maltaisuus tuntuu karamellisuuden lisäksi miedosti tahmealta ja kevyen makealta. Katkeruus tulee kyllä käsi kädessä – havua, pihkaa, greippiä. Suutuntuma sopivan matalahiilihappoinen ja pehmeä. Jälkimaussa humala hellittää jättäen miedon greipin ja karamellisuuden. Hyvä ja etenkin tasapainoinen IPA, jossa katkeruus itseäni miellyttävällä tasolla (ei humalanyrkki).



Sierra Nevada Celebration Fresh Hop IPA, 6,8%

Tuoksussa ei niin voimakkaasti humalaa kuin edellisessä. Miedommin pihkaa, havua ja sitrusta. Aika lailla kuitenkin edellisen kaltainen, mutta kaikki miedompana. Mallaspuolelta myös karamellisuutta vähemmän.

Maussa täsmälleen samanlaista fiilistä kuin tuoksussa ja edelliseen verrattuna kaikilla tavoilla miedompi. Etenkin karamellisuus miedompaa. Tässä myös hyvin kevyt alkoholisuus puskee esiin. Kevyt greippi, kevyt keksimallas ja mieto havuisuus. Ehkä aavistus yrttisyyttä. Ei yllä edellisen tasolle ja on jopa hieman tylsä.



08 tammikuuta 2017

Alkosta: Ailsa Bay Single Malt

Otsikon viski tuli maistettua ensimmäisen kerran Uisgessa helmikuussa 2016, jolloin se itse asiassa vasta tuli ensimmäistä kertaa maistettavaksi Suomessa. Tämä sai olla tapahtuman ensimmäinen turvesavuinen viski ja se turvesavu jäikin siitä mieleen päällimmäiseksi, hieman ohuen rungon kanssa. Nyt tuote löytyy Alkon valikoimista hintaan 69,9 €.

Kyseinen viski oli ensimmäinen laatuaan Ailsa Bayn tislaamolta, jonka William Grant & Sons perusti vuonna 2007 Girvaniin. Pullon etiketissä kerrotaan viskin savuisuudesta kertovan fenolipitoisuuden olevan 21 ppm, joka tässä tapauksessa muistaakseni tarkoitti nimenomaan tisleen fenolipitoisuutta, kun se yleensä "mitataan" kuivatusta maltaasta. Suomeksi: viski on voimakkaasti savuinen.

Ailsa Bayn markkinoijat mainosti (Uisgessa) myös tuotteen tuomaa sppm (sweet parts per million) lukua, joka tässä viskissä oli luokkaa 11 sppm. Kertoo siis tisleen makeudesta. Tätä ei tietääkseni ole aiemmin tislaamot käyttäneet ja taisi olla kyse nimenomaan tämän tislaamon tuomasta tavasta. Itse tisle on kypsynyt neljässä erilaisessa tynnyrissä – amerikkalaisesta tammesta tehdyissä refill- ja first fill bourbontynnyreissä, uudessa tammesta tehdyistä tynnyreissä ja pienemmissä tammitynnyreissä, jotka ovat peräisin Hudson Distilleryltä.


Ailsa Bay, 48,9%

Tuoksussa jokseenkin samaa puhdasta raikasta savua kuin joissakin bourbontynnyrissä kypsyneissä Kilchomaneissa. Olisiko vielä puhtaampaa savua. Kypsää hedelmäisyyttä (ananas ja luumu) ja toffeeta jonkin verran. Voimakassavuinen viski.

Maussa savu myös voimakkaana ja nimenomaan savuna ei niinkään maallisena turpeena. Miedosti nokinen ja pistelevä. Räväkäs savu on merkki nuoresta viskistä. Jälkimakuun mennessä tulee kihelmöivää tammisuutta ja makeaa puuta. Suutuntuma on tässä jotenkin ohut ja tietyllä tavalla vetinen, mutta makua riittää (etenkin savua) jälkimakuun saakka. Laitan luokkaan "ok, makean savuinen".