Kyseinen viski oli ensimmäinen laatuaan Ailsa Bayn tislaamolta, jonka William Grant & Sons perusti vuonna 2007 Girvaniin. Pullon etiketissä kerrotaan viskin savuisuudesta kertovan fenolipitoisuuden olevan 21 ppm, joka tässä tapauksessa muistaakseni tarkoitti nimenomaan tisleen fenolipitoisuutta, kun se yleensä "mitataan" kuivatusta maltaasta. Suomeksi: viski on voimakkaasti savuinen.
Ailsa Bayn markkinoijat mainosti (Uisgessa) myös tuotteen tuomaa sppm (sweet parts per million) lukua, joka tässä viskissä oli luokkaa 11 sppm. Kertoo siis tisleen makeudesta. Tätä ei tietääkseni ole aiemmin tislaamot käyttäneet ja taisi olla kyse nimenomaan tämän tislaamon tuomasta tavasta. Itse tisle on kypsynyt neljässä erilaisessa tynnyrissä – amerikkalaisesta tammesta tehdyissä refill- ja first fill bourbontynnyreissä, uudessa tammesta tehdyistä tynnyreissä ja pienemmissä tammitynnyreissä, jotka ovat peräisin Hudson Distilleryltä.
Ailsa Bay, 48,9%
Tuoksussa jokseenkin samaa puhdasta raikasta savua kuin joissakin bourbontynnyrissä kypsyneissä Kilchomaneissa. Olisiko vielä puhtaampaa savua. Kypsää hedelmäisyyttä (ananas ja luumu) ja toffeeta jonkin verran. Voimakassavuinen viski.
Maussa savu myös voimakkaana ja nimenomaan savuna ei niinkään maallisena turpeena. Miedosti nokinen ja pistelevä. Räväkäs savu on merkki nuoresta viskistä. Jälkimakuun mennessä tulee kihelmöivää tammisuutta ja makeaa puuta. Suutuntuma on tässä jotenkin ohut ja tietyllä tavalla vetinen, mutta makua riittää (etenkin savua) jälkimakuun saakka. Laitan luokkaan "ok, makean savuinen".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti