Vuosikertomus 2017

Tässä lupaamani yhteenveto vuodesta 2017. Arviointiskaala koki pientä muutosta maaliskuussa, jolloin puolikkaat tähdet tuli käyttöön. Kirjoittelun määrää tuli vähennettyä aika paljonkin ja se johtui osittain muista elämän kiireistä, mutta myös paljon motivaatiosta – en ole kokenut enää niin mielekkääksi metsästää toinen toistaan uutuuttaan huokuvia oluita ja viskejä, vaan monesti on tullut tartuttua tuttuun maukkaaseen pulloon. Tämä jatkunee tänäkin vuonna, mutta koitan pitää kuitenkin tatsia yllä.

Maisteluissa tuli käytyä ennätyksellisen vähän, joka on isosti johtunut myös tarjonnan tylsyydestä – tässä vaiheessa olut- ja viskihistoriaa sitä vaatii monesti melko erikoista kattausta ja niitä vain on paljon harvemmassa. On niitä muutamia ollut, mutta mieluummin järjestän kaverien kesken maisteluillan 100€:lla ruokineen, kun maksan 130€ erikoiskattauksesta. Hienossa kattauksessa toki on erikoisuutensa, mutta silti. Sitten on toki niitä kattauksia jotka kiinnostaisi, mutta en ole sormi märkänä kärkkynyt sähköpostin ääressä. Näin oli ainakin vuonna 2017 ja luulen tuon linjan jatkuvan.

Tapahtumissa on tullut käytyä, mutta kaikista en ole kirjoitellut. Oluttapahtumat on vain melko tylsää kirjoiteltavaa ja luettavaa. Ehkä joistain tulee vielä tulevissa kirjailtua ja varmasti tuleekin. Myös jotkin pienet matkaraportit tulee varmaankin pysymään tapana.

Hankintoja olen vahentänyt merkittävästi. Viskimarkkinat on vain tällä hetkellä ylikuumentuneet. Perustavarasta pyydetään kohtuutonta hintaa, joten en ole nähnyt järkeväksi ostella erikoisia pulloja, joista pyydetään vielä kohtuuttomammin. Myös varastotila on ollut osasyynä tähän, mutta nyt muuton myötä varastointiolosuhteet parani 300%. Avattujen pullojen kaappiinkin mahtuu pitkästä aikaa lisää pulloja.

Yhteenvetolistoille päässeet oluet ja viskit on maistettu ja arvioitu vuonna 2017. Listalla ei siis ole mahdollisissa tapahtumissa maistettuja oluita, jos niitä ei ole erikseen arvioitu ja arvostettu. Oluet ovat saaneet 4,5-5 tähteä. Top-3 kärkijoukko on paremmuusjärjestyksessä, muut satunnaisjärjestyksessä. Klikkaamalla oluen nimestä pääset sen arvioon.

Vuoden 2017 parhaat oluet

1. Nøgne Ø # 100
2. Sonnisaari Humalaja IPA
3. Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja

Sori Brewing Conca d’Oro
Founders Backwoods Bastard
Boulevard Smokestack Series: Funkier Pumpkin
Evil Twin Even More Jesus

Vuonna 2017 näiden arvioitujen  huippuoluiden lisäksi tuli nautittua useampi vanha tuttu huippuolut, joka on arvioitu joskus aiemmin ja täten ei ole tällä listalla. Näistä voisi mainita useampaan otteeseen nautitut Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock ja Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5.

Viskien puolella vain muutama viski ylsi viiteen tähteen, joten listalla on viskit, jotka ovat saaneet vähintään 4 tähteä arvosanaksi. Onhan neljän tähden viski jo hieno tapaus kuitenkin. Nykyään pyrin jonkin verran priorisoimaan maisteluja ja arvosteluja sellaisiin viskeihin, joita on vielä mahdollista saada ostettuakin sopuhintaan. Listalla kärki top-3 on paremmuusjärjestyksessä jsa loput satunnaisesti.

Vuoden 2017 parhaat viskit

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Rock Hill Farms Single Barrel Bourbon

Blended Whisky #1 35yo (That Boutique-y Whisky Company)
Kilchoman Original Cask Strength 2010/2016
Kilchoman Vintage 2008
Kilkerran 12yo
Ledaig 18yo

Edellisvuoden tapaan kuriositeetiksi Suomen Olutoppaan vuosiäänestyksien otteet muutamista kategorioista. Täydelliset tulokset näet tästä linkistä.

Alkosta: Rousal Sour Apple Weisen

Hapanta vehnää? Kuulostaa pilalle menneeltä, vaan tässä tapauksessa keittoon on heitetty omenaa, joka tuo hapanta twistiä liemeen. Reseptiikasta ei liiemmin ole tietoa, paitsi toisella kotimaisella. Koska olen siinä kehno, en alkanut edes yrittämään referointia. Google.

Tämä omenavehnä löytyy Alkosta 6,9€ hinnalla, joka ei todellakaan ole edukas, mutta siitä huolimatta tarttui haaviin, koska sour. Muutenkin mukava pitkästä aikaa maistaa Rousalin tuotantoa.

Rousal Sour Weisen, 6,2%

Tuoksussa hapanta omenaista maltaisuutta, jossa kiva hiivatwisti mukana. On siis weizenin aromikkuutta ja luvattua omenaa. Aavistuksen käynytkin fiilis, mutta ei häiritsevästi. Saksalaistyylinen vehnähiiva tulee lasiajan jälkeen hyvin esille.

Maussa ens alkuun kivasti hyvin miedosti hapanta omenaisuutta, joka toimii kivasti hiivan kanssa. Tämän lisäksi hyvin kevyt vehnämaltaisuus ja hiivahedelmäisyys. Runko on tässä kuitenkin mennyt turhan vetiseksi. Hyvin kevyt olemus, joka kaipaa hieman "kunnon" vehnäoluen sameampaa otetta. Lisäksi puolivälissä makupalettia makumaailma hieman leikkautuu yksinkertaiseksi. Jälkimakuun jää miedon hapan omenaisuus ja kevyt bitterisyys.

Alkosta: Põhjala Talveöö (Jouluoluet 2017)

Kauden toinen Alkon jouluolut, jonka sain myös Servaalin tuotenäytteenä. Viime vuonna saatiin Alkon valikoimaan Põhjalan Jouluöö, joka oli tynnyrikypsytetty maustettu olut. Sai minulta neljä pikaria, eli oli ihan hyväkin. Useimmiten nämä Põhjalan tummat ovat kohtalaisen makeita, varsinkin maustettuina. Tämä jakaa mielipiteitä, mutta itse olen makeamman kuin palaneen kuivan kannalla.

Tämä Talveöö ei ole tietääkseni kypsytetty tynnyreissä, mutta se on maustettu vaniljalla, kookoksella ja kardemummalla. Hyvin jouluiselta kuulostaa. Tyyliltään baltic porter ja Alkossa tämän hinta on 5,99€.

Põhjala Talveöö, 9%

Tuoksusta löytyy runsaasti mausteisuutta; suklaata, rusinaa, kardemummaa, kookosta ja vaniljaa. Alkuun fiilis on jopa tynnyrikypsytetty, eikä ihme, sillä monesti kyseinen tammikypsytys tuokin vaniljaa ja kookosta. Lämmetessä kahvia, lisää tummaa suklata ja kuivaa suklaamaltaisuutta.

Maussa alkuun hieman ohut tuntu, ei vetinen kuitenkaan. Vaniljaa, tummaa suklaata ja kardemummaa. Kardemumma ei kuitenkaan hallitse. Ei myöskään ole erityisen makea, vaikka mausteinen onkin. Kevyt paahteisuus. Jälkimaussa vaniljaisuutta ja tummaa suklaata. Humalalla ei erityistä roolia. Ihan makoisa ja mausteisuus tekee tästä toki joulupöydän jälkkärin. Ei kuitenkaan erityisen monipuolinen.

Blended Whisky #1 35 Year Old (That Boutique-y Whisky Company)

Maistoin hiljattain 35-vuotiaan The Antiquaryn sekoiteviskin, joka jätti hieman toivomisen varaa. Ei eksyisi kyseinen pullo kappiin kovin herkästi, mutta olen harkinnut vanhemman blendin hommaamista, joten kokeillaan vielä muutamaa ennen ostopäätöksiä.

Tässä vuorossa indiepullottaja That Boutique-y Whisky Company, eli Master of Maltin brändi. Tämä pullote on kolmas julkaisu 35-vuotista blendiä, jossa todennäköisesti yksi mallaskomponenteista on Glenfarclas. Whiskyfunin Serge tykkäsi, tykkäänkö minä?

Blended Whisky #1 35 Year Old, 46,5% (That Boutique-y Whisky Company)

Tuoksussa runsas tumma sherryinen aromi, jossa suuresti esillä kuivatut hedelmät ja jonkin verran viinikumikarkkia. Hyvin miedosti rikkiä. Ikä tuntuu syvyytenä. Sherry jyrää. Poimin oloroson ja px-sherryn piirteitä. Ihan hyvä, ei poikkeuksellinen.

Maku ilotulittelee puolikuivalla sherryisyydellä. Makeat ja kuivat hedelmät voimakkaana. Paksu ja pehmeä, mutta myös voimaa löytyy. Muistuttaa Glendronachin 21yo Parliamentia sherryprofiiliiltaan. Jälkimaku pitkä ja puolikuiva, voimakkaan olorososherryinen. Blendiksi aika huikea. Ikä... kai se voisi 35 olla, mutta ei erityisesti korostu.

Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2017

Viisivuotisjuhlajulkaisu. Nimittäin tämän Vintage Ale -sarjan merkeissä, tämä on viiden tähän blogiin kirjattu Fullersin Vintage Ale. Muistikuvien mukaan neljästoista kaiken kaikkiaan jonka olen maistanut ja sarjaanhan kuuluu jo 21 eri julkaisua.

Alkoon tämä tuli jokunen viikko takaperin ja tänä vuonna hintaa 7,98€. Hinta muuten tippui edellisvuodesta lähes eurolla, joten aletaan olla Ruotsin hinnoissa :). Tämän vuoden reseptiikassa on käytetty uutuuksia, mallaspuolelta löytyy britti Laureate ja humalapuolelta amerikkalainen Denali. Itselleni täysin uusia tuttavuuksia, nice to know. Humalapuolella toki myös perinteisiä brittivahvuuksia Target ja Goldings.

Maistoin tämän real ale tyylistä (olikohan se real ale?) versiota Olutexpoilla ja muistikuvat olivat hieman latteat. Aika miedon ja ympäripyöreän olon jätti tuolloin. Voihan se olla, että olut oli vielä liian raakile, katsotaan nyt ja joskus tulevaisuudessa varastoon jätetyn kypsyttelypullon myötä.

Fuller's Vintage Ale 2017, 8,5%

Tuoksu on hyvin perinteinen brittituoksu, jossa miedon karamellinen toffeemaltaisuus dominoi ja kaverina on kevyen yrttinen ja kypsän hedelmäinen aromikkuus. Aavistus sellaista raakaa maltaisuutta, jossa alkoholin hehku tuntuu. Mutta kokonaisuus "perinteisen hyvä", eli brittihengessä ilman kummempia säväreitä.

Maku tuo tyypillisen kuivahedelmäisen ja pähkinäisen maltaisuuden lisäksi yrttistä ja kuivan lehtistä humaluutta, jossa kevyesti sitruksista tuntua. Ylikypsää luumua, kuivattua persikkaa, aprikoosia ja marmeladia. Humala hieman kuivattaa ja jättää yrttisän tunnun jälkimakuun. Alkoholi tuo pehmeän hunajaisen jälkilämmön, joka on tämän hyviä puolia. Sanoisin, että hyvin perinteisen oloinen, hieman ympäripyöreä, mutta taas vaan kovin laadukkaan tasapainoinen suoritus. Teeppä itse perässä!

Alkosta: Shepherd Neame Christmas Ale (Jouluoluet 2017)

Vuoden 2017 jouluoluet ovat ilmestyneet jo alkojen hyllyille. Lista oli perinteisen lyhyehkö, itse en erityisemmin edes odotellut näitä, mutta toki muutama kuriositeetti aina on löytynyt. Nyt ehkä jäi hieman tylsähköksi, mutta kyllähän tuosta ostettavaakin löytyy (myös Urbockin lisäksi).

Ostin pitkän läjän Urbockia, mutta muut jäivät vielä hyllyyn. Sain kuitenkin käsiini tuotenäytteiden merkeissä (Servaalilta) muutaman muunkin oluen, josta nappasin ensimmäiseksi maistoon entuudestaan blogista löytymättömän brittiyksilön.

Tämä löytyy Alkosta 4,96€ hintaan ja pullokokona on isompi 0,5l pullo. Reseptiikasta Pale- ja Crystal -maltaita, sekä humalapuolelta Target, Challenger ja Goldings.

Shepherd Neame Christmas Ale, 7%

Tuokussa brittimeininkiä, yrttistä kevyttä humalointia, toffeista ja fudgemaista maltaisuutta ja makeaa leipää. Makeaa kuivattua hedelmäisyyttä, jossa tummia sävyjä. Miedosti rukiille ominaista mausteisuutta. Ihan hyvä perinteikäs aromikkuus.

Maussa täysin samoilla linjoilla, eli kevyt katkeruus, jossa miedon yrttistä sävyä, reiluhkosti toffeisuutta, keksisyyttä ja miedon makeaa leipäistä maltaisuutta. Jälkimakua kohden makeaa ylikypsää hedelmäisyyttä, jossa myös kuivattujen hedelmien piirteitä. Helppo naukkailla, kohtalaisen hyvä runko ja ihan mukavasti makua. Hyvin brittiläinen olut. Sanoisin perushyväksi, ei kuitenkaan wau-efektiä aiheuta.

Tässä vielä listaus tämän vuoden Alkoon tulleista jouluoluista:

Bohemia Regent Zimni Speciál, 2,49€ / 0,5l
Weltenburger Kloster Winter-Traum, 3,99€ / 0,5l
Stallhagen Julbock, 3,55€ / 0,33l
Vakka-Suomen Prykmestar TalviBock, 3,98€ / 0,33l
Ayinger Winter Bock, 4,49€ / 0,5l
Samuel Adams Winter Lager, 3,98€ / 0,355l
La Trappe Witte Trappist, 2,98€ / 0,33l
Erdinger Schneeweisse, 3,98€ / 0,5l
Mikkeller Do They Know It’s Christmas, 3,49€ / 0,33l
Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, 3,99€ / 0,33l
Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA, 4,30€ / 0,33l
Ridgeway Insanely Bad Elf, 4,49€ / 0,33l
BrewDog Hoppy Christmas, 4,59€ / 0,33l
Bryggeri Winter Ale, 4,64€ / 0,33l
St. Feuillien Cuvée de Noël, 4,70€ / 0,33l
Shepheard Neame Christmas Ale, 4,98€ / 0,5l
Nøgne Ø Julequad 2017, 5,49€ / 0,33l
Tanker Checkmate Porter, 3,77€ / 0,33l
Stone Xocoveza, 4,70€ / 0,33l
Põhjala Talveöö, 5,99€ / 0,33l
Chimay Cinq Cents Tripel, 9,48€ / 0,75l
Saimaan Brewer’s Special Pint Before Decaf, 3,49€ / 0,33l
Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 3,98€ / 0,5l
Stadin Panimo Winter Rye Lager, 4,50€ / 0,33l

Alkosta: Mallaskosken / Põhjala So Last Saison

Mallaskosken panimolta tuli uutuusnäytteitä, joista poimin tumman mielenkiintoisen saisonin ensimmäiseksi tutkailtavaksi. Paketissa oli tämän saisonin lisäksi Pitch Black Porteria ja Frost Bite Hobby Lageria, joista myöhemmin lisää.

So Last Saison on virolaisen Põhjala panimon kanssa tehty yhteistuotos, nimensä veroisesti tyyliltään saison, mutta eipä olekaan perinteinen tapaus, vaan musta sellainen. Keitossa on siis käytetty tummempia maltaita perinteisen saisonhiivan lisäksi. Nokkelimmat saattavat muistaa, että tummuus ei ole itselleni ipohin, apoihin, pilseihin yms. tuonut lisäarvoa, mutta katsotaan tämä tapaus. Tätä löytyy Alkossa 3,98 € 33cl pullolta.

Mallaskosken / Põhjala So Last Saison, 5,8%

Tuokussa on selkeä saisonille ominainen hiivaisuus, jonka seurana tulee marjaisuutta ja hyvin kevyttä paahteisuutta. Miedosti vaaleaa suklaata, omenaa, rypäleitä ja viljaisuutta. Tuoksu on melko raikas väristään huolimatta.

Maussa päästään myös saisonin makuun, kunnes mallas tulee mukaan. Maltaisuus on onneksi kohtalaisen tasapainossa eikä ota roolia. Marjaisuutta (sinistä sellaista), omenaisuutta, hiivan tuomaa purkkaisuutta ja kevyttä tummaa maltaisuutta. Miedosti kahvisuutta ja yrttisyyttä. Humalatkin aika hyvin kyydissä loppua kohden katkeruuttamassa. Ei tuo tummuus itselleni silti mitään eirityistä extraa tuo, mutta ihan ok tapaus.

Kotitasting sokkona: Johnnie Walker blendit

Johnnie Walker on maailman tunnetuimpia ja myydyinpiä blendejä. Silti eipä paljoa löydy arvoita oman blogini puolelta, vaikka onhan noita tullut maisteltuakin ajan saatossa. Herra Walkerin blendejä on kaiken lisäksi julkaistu iso määrä lisää viime vuosina, joista viimeisimpinä blenders batchejä ja Select Caskeja.

Koska tosiasia on, että kun kaapissa pursuaa pitkälle yli toista sataa single maltia ja useita laadukkaiksi todettuja blendejäkin, niin eipä kauheasti kiinnostanut lähteä ostelemaan kymmentä Walkerin blendiä kappiin, vaan laitettiin hynttyyt yhteen ja maisteltiin kaveriporukassa pienistä maisteluseteistä ko blendejä. Näitä settejä on saatavilla mm. lentokentiltä.

Maistelussa nyt Walkerin perusrangesta lähes ääripäät ja travel retail -myynnistä Explorers clubilaisia. Homma maisteltiin sokkona, eli ei ollut aavistustakaan mitä lasista löytyi. Itse asiassa en edes tiennyt mitä Walkereita oli maistelussa mukana, ennen kuin lopussa kaveri paljasti pullotteet. Alla pienet mietteet pullotteista, joissa otsikko toki lisätty näin raporttia varten. Hintahaitarihan on pullotteilla luokkaa 20-250€. Lisäilin osviittaa antavat nettihinnat otsikkoon sulkuihin.


Johnnie Walker – 1. The Gold Route (100€) vs. 2. Platinum 18yo (75€)

Tuoksultaan aika samanlaiset. Viljapölyä, keltaista kuivaa hedelmää, makeaa maltaisuutta ja hieman tummaa kuivattua hedelmäisyyttä. Ykkönen maistuu makean keltaiselle, eli makeaa keltaista hedelmää ja viljaa. Kakkonen on laimeampi ja vetisempi. Tylsiä molemmat, ykkösessä kuitenkin jotakin miellyttävää.

Johnnie Walker – 3. Gold label Reserve (50€) vs. 4. The Royal Route (150€)

Jahas. Onko näissä jotakin eroakin edellisiin? Samaa maltaisuutta, pistävää pölyisyyttä ja vaniljaa. Hyvin samanlaiset keskenään ja edellisten kanssa. Kolmonen on sokerisempi ja puhtaampi. Myös vaniljaisuutta enemmän.
Kolmosen maku on teräväjkö ja raaka. Tai laimea ja raaka. Nelonen on ensimmäinen, joka tarjoilee hieman intensiivisempää makua. Tässäkin silti jokin terävän pistävä komponentti, liekö se jyvä puskee läpi. Tällä hetkellä mennään järjestyksessä 4-1-3-2.

Johnnie Walker – 5. Black label (20€) vs. 6. Blue label 40% (200€)

Viitonen on kirpeämpi ja tuoreemman hedelmäisempi tuoksultaan. Kutonen taas samankaltaista pölyisyyttä ja mietoa pistelyä kuin 1-4. Vitonen menee taas välimaastoon. Muistuttaa ykköstä ja kolmosta. Jää kuitenkin selvästi näiden molempien alle ollen pliisumpi. Oisko tässä turpeista litkua seassa? Kutosessa enemmän sherryä, joka tuo ikääkin hieman. Jälkimakuun mennessä mukavaa kuivattua hedelmää. Nyt ollaan näin: 4-1-3-6-5-2

Johnnie Walker 7. The Spice Road (40€)

Tässä tuntuu jonkin verran savua ja turvetta, mutta ei paljoa. Kumiakin pukkaa vähän turhan paljon. Kertoneeko huonosta sherrytynnyristä? Maussa samaa kumia, liikaakin omaan makuun. Jälkimakua kohden makeaa imelää maltaisuutta, joka lipsahtaa makeutusainemaiseksi. Ylikäyneitä hedelmiä. Ei hyvä.

Oma paremmuusjärjestys arvosanoineen olisi oheinen:

1. The Royal Route 

2. The Gold Route 

3. Blue label

4. Gold label Reserve

5. Black label

6. Platinum 18yo

7. The Spice Road

Laitilan Kukko Portteri

Laitila lähetti tuotenäytteen uutuudestaan Kukko Portterista. Fantsyssä neljän pakkauksesssa (joka on muuten melko kätevä paketti) tuli siis neljä porteria ja esitteet oluesta. Esitteessä ja saatekirjeessä kerrotaan, että olut on itseasiassa vanha tuttu, joka näki päivänvalon jo kymmenen vuotta sitten. Kulkenut myös Kievariperheen nimissä ja nyt tekee paluun Kukkobrändiin. Tämä tulloo siis ainakin Alkoon, sillä vahvuutta on 6,5%.

Kirjeessä kerrtoaan myös kultamitaleista ja palkinnoista, mutta mennyt on mennyttä, nyt tässä arviossa lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä. Kyseessä on Laitilan mukaan pintahiivaolut, balttiporter tyyliltään. Tummia maltaita ja humalina saklalaista ja tsekkiläistä humalaa (Magnum ja Saaz).

Laitilan Kukko Portteri, 6,5%

Tuoksussa tummaa hieman lakritsista maltaisuutta, jossa jotakin miedosti pistävää jauhoisuutta. Olisiko palanut jauho oikeanlainen kuvaus? Ei kuitenkaan häiritse. Alla pehmeämpää kaakaota ja tummaa suklaata. Tuoksuna kuivan tumma ja maltainen.

Maussa raakaa tummaa suklaata, paahdettuja vehnäjauhoja ja hieman palanutta tummaa kahvia. Katkeruutta löytyy mallaspuolelta, joka kuivattaa lakritsisen jauhoiseksi tuntumaksi. Maltaisuutta reilusti. Suutuntuma keskitäyteläinen ja riittävän paksu. Hiilihapotkin sopivalla tasolla. Omaan makuun hieman liian kuivan paahtunut, mutta se on vain minun mielipiteeni.

Alkosta: Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale

Pari uutuutta tältä huippupanimolta ilmaantunut Alkon valikoimiin. Maistoon halvempi, 5,4€ maksava strong ale. Katsotaan jos maistoon eksyisi lähes kympin maksava IIPA samaiselta panimolta lähiaikoina.

Past Masters .sarjaan kuuluva 1905 Old London Ale on kyseisessä sarjassa jo kahdeksas olut. Sen sielu perustuu nimestä löytyvään 1905 vuoden reseptiin. Epic Ales from the Fuller's Brew Book. Näinhän se meni, eli panimon reseptikirjaan on koottu vuodesta 1845 lähtien kaikki reseptit mitä eri oluissa on Griffin Breweryllä käytetty.

Nykyinen panimomestari John Keeling loi tämän Past Masters -sarjan, jossa käytetään tämän kirjan vanhoja reseptejä. Oluet on tehty mahdollisimman tarkasti jäljittäen kyseisen ajan metodeja ja aineksia.

Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale, 7,9%

Tuoksu on makean maltainen, mantelinen ja pähkinäinen. Miedosti paahteisuutta ja karamellisuutta. Humalan katkeruus tulee esille jo tuokussa ja se on yrttistä, sekä miedon greippistä. Lämmetessä leipäisyyttä ja yrttisyyttä lisää.

Maussa on makeahko maltaisuus, joka ei kuitenkaan ole mitään sokerisuutta. Makeaa leipää, kuivaa pähkinäisyyttä ja mantelisuutta. Yrttisä katkeruus velloo melko alusta loppuun jättäen yllättävänkin katkeran kitkeryyden. Tätä tasapainoittaa makea maltaisuus. Huomattavasti jälkikarvaampi kuin monet muut Fullersit joita olen maistanut. Katkeruus muistuttaa jotenkin Camparia. Ei pääse parhaiden joukkoon omissa kirjoissani.