26 joulukuuta 2017

Alkosta: Rousal Sour Apple Weisen

Hapanta vehnää? Kuulostaa pilalle menneeltä, vaan tässä tapauksessa keittoon on heitetty omenaa, joka tuo hapanta twistiä liemeen. Reseptiikasta ei liiemmin ole tietoa, paitsi toisella kotimaisella. Koska olen siinä kehno, en alkanut edes yrittämään referointia. Google.

Tämä omenavehnä löytyy Alkosta 6,9€ hinnalla, joka ei todellakaan ole edukas, mutta siitä huolimatta tarttui haaviin, koska sour. Muutenkin mukava pitkästä aikaa maistaa Rousalin tuotantoa.


Rousal Sour Weisen, 6,2%

Tuoksussa hapanta omenaista maltaisuutta, jossa kiva hiivatwisti mukana. On siis weizenin aromikkuutta ja luvattua omenaa. Aavistuksen käynytkin fiilis, mutta ei häiritsevästi. Saksalaistyylinen vehnähiiva tulee lasiajan jälkeen hyvin esille.

Maussa ens alkuun kivasti hyvin miedosti hapanta omenaisuutta, joka toimii kivasti hiivan kanssa. Tämän lisäksi hyvin kevyt vehnämaltaisuus ja hiivahedelmäisyys. Runko on tässä kuitenkin mennyt turhan vetiseksi. Hyvin kevyt olemus, joka kaipaa hieman "kunnon" vehnäoluen sameampaa otetta. Lisäksi puolivälissä makupalettia makumaailma hieman leikkautuu yksinkertaiseksi. Jälkimakuun jää miedon hapan omenaisuus ja kevyt bitterisyys.


08 joulukuuta 2017

Alkosta: Põhjala Talveöö (Jouluoluet 2017)

Kauden toinen Alkon jouluolut, jonka sain myös Servaalin tuotenäytteenä. Viime vuonna saatiin Alkon valikoimaan Põhjalan Jouluöö, joka oli tynnyrikypsytetty maustettu olut. Sai minulta neljä pikaria, eli oli ihan hyväkin. Useimmiten nämä Põhjalan tummat ovat kohtalaisen makeita, varsinkin maustettuina. Tämä jakaa mielipiteitä, mutta itse olen makeamman kuin palaneen kuivan kannalla.

Tämä Talveöö ei ole tietääkseni kypsytetty tynnyreissä, mutta se on maustettu vaniljalla, kookoksella ja kardemummalla. Hyvin jouluiselta kuulostaa. Tyyliltään baltic porter ja Alkossa tämän hinta on 5,99€.


Põhjala Talveöö, 9%

Tuoksusta löytyy runsaasti mausteisuutta; suklaata, rusinaa, kardemummaa, kookosta ja vaniljaa. Alkuun fiilis on jopa tynnyrikypsytetty, eikä ihme, sillä monesti kyseinen tammikypsytys tuokin vaniljaa ja kookosta. Lämmetessä kahvia, lisää tummaa suklata ja kuivaa suklaamaltaisuutta.

Maussa alkuun hieman ohut tuntu, ei vetinen kuitenkaan. Vaniljaa, tummaa suklaata ja kardemummaa. Kardemumma ei kuitenkaan hallitse. Ei myöskään ole erityisen makea, vaikka mausteinen onkin. Kevyt paahteisuus. Jälkimaussa vaniljaisuutta ja tummaa suklaata. Humalalla ei erityistä roolia. Ihan makoisa ja mausteisuus tekee tästä toki joulupöydän jälkkärin. Ei kuitenkaan erityisen monipuolinen.



29 marraskuuta 2017

Blended Whisky #1 35 Year Old (That Boutique-y Whisky Company)

Maistoin hiljattain 35-vuotiaan The Antiquaryn sekoiteviskin, joka jätti hieman toivomisen varaa. Ei eksyisi kyseinen pullo kappiin kovin herkästi, mutta olen harkinnut vanhemman blendin hommaamista, joten kokeillaan vielä muutamaa ennen ostopäätöksiä.

Tässä vuorossa indiepullottaja That Boutique-y Whisky Company, eli Master of Maltin brändi. Tämä pullote on kolmas julkaisu 35-vuotista blendiä, jossa todennäköisesti yksi mallaskomponenteista on Glenfarclas. Whiskyfunin Serge tykkäsi, tykkäänkö minä?



Blended Whisky #1 35 Year Old, 46,5% (That Boutique-y Whisky Company)

Tuoksussa runsas tumma sherryinen aromi, jossa suuresti esillä kuivatut hedelmät ja jonkin verran viinikumikarkkia. Hyvin miedosti rikkiä. Ikä tuntuu syvyytenä. Sherry jyrää. Poimin oloroson ja px-sherryn piirteitä. Ihan hyvä, ei poikkeuksellinen.

Maku ilotulittelee puolikuivalla sherryisyydellä. Makeat ja kuivat hedelmät voimakkaana. Paksu ja pehmeä, mutta myös voimaa löytyy. Muistuttaa Glendronachin 21yo Parliamentia sherryprofiiliiltaan. Jälkimaku pitkä ja puolikuiva, voimakkaan olorososherryinen. Blendiksi aika huikea. Ikä... kai se voisi 35 olla, mutta ei erityisesti korostu.


24 marraskuuta 2017

Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2017

Viisivuotisjuhlajulkaisu. Nimittäin tämän Vintage Ale -sarjan merkeissä, tämä on viiden tähän blogiin kirjattu Fullersin Vintage Ale. Muistikuvien mukaan neljästoista kaiken kaikkiaan jonka olen maistanut ja sarjaanhan kuuluu jo 21 eri julkaisua.

Alkoon tämä tuli jokunen viikko takaperin ja tänä vuonna hintaa 7,98€. Hinta muuten tippui edellisvuodesta lähes eurolla, joten aletaan olla Ruotsin hinnoissa :). Tämän vuoden reseptiikassa on käytetty uutuuksia, mallaspuolelta löytyy britti Laureate ja humalapuolelta amerikkalainen Denali. Itselleni täysin uusia tuttavuuksia, nice to know. Humalapuolella toki myös perinteisiä brittivahvuuksia Target ja Goldings.

Maistoin tämän real ale tyylistä (olikohan se real ale?) versiota Olutexpoilla ja muistikuvat olivat hieman latteat. Aika miedon ja ympäripyöreän olon jätti tuolloin. Voihan se olla, että olut oli vielä liian raakile, katsotaan nyt ja joskus tulevaisuudessa varastoon jätetyn kypsyttelypullon myötä.



Fuller's Vintage Ale 2017, 8,5%

Tuoksu on hyvin perinteinen brittituoksu, jossa miedon karamellinen toffeemaltaisuus dominoi ja kaverina on kevyen yrttinen ja kypsän hedelmäinen aromikkuus. Aavistus sellaista raakaa maltaisuutta, jossa alkoholin hehku tuntuu. Mutta kokonaisuus "perinteisen hyvä", eli brittihengessä ilman kummempia säväreitä.

Maku tuo tyypillisen kuivahedelmäisen ja pähkinäisen maltaisuuden lisäksi yrttistä ja kuivan lehtistä humaluutta, jossa kevyesti sitruksista tuntua. Ylikypsää luumua, kuivattua persikkaa, aprikoosia ja marmeladia. Humala hieman kuivattaa ja jättää yrttisän tunnun jälkimakuun. Alkoholi tuo pehmeän hunajaisen jälkilämmön, joka on tämän hyviä puolia. Sanoisin, että hyvin perinteisen oloinen, hieman ympäripyöreä, mutta taas vaan kovin laadukkaan tasapainoinen suoritus. Teeppä itse perässä!


17 marraskuuta 2017

Alkosta: Shepherd Neame Christmas Ale (Jouluoluet 2017)

Vuoden 2017 jouluoluet ovat ilmestyneet jo alkojen hyllyille. Lista oli perinteisen lyhyehkö, itse en erityisemmin edes odotellut näitä, mutta toki muutama kuriositeetti aina on löytynyt. Nyt ehkä jäi hieman tylsähköksi, mutta kyllähän tuosta ostettavaakin löytyy (myös Urbockin lisäksi).

Ostin pitkän läjän Urbockia, mutta muut jäivät vielä hyllyyn. Sain kuitenkin käsiini tuotenäytteiden merkeissä (Servaalilta) muutaman muunkin oluen, josta nappasin ensimmäiseksi maistoon entuudestaan blogista löytymättömän brittiyksilön.

Tämä löytyy Alkosta 4,96€ hintaan ja pullokokona on isompi 0,5l pullo. Reseptiikasta Pale- ja Crystal -maltaita, sekä humalapuolelta Target, Challenger ja Goldings.



Shepherd Neame Christmas Ale, 7%

Tuokussa brittimeininkiä, yrttistä kevyttä humalointia, toffeista ja fudgemaista maltaisuutta ja makeaa leipää. Makeaa kuivattua hedelmäisyyttä, jossa tummia sävyjä. Miedosti rukiille ominaista mausteisuutta. Ihan hyvä perinteikäs aromikkuus.

Maussa täysin samoilla linjoilla, eli kevyt katkeruus, jossa miedon yrttistä sävyä, reiluhkosti toffeisuutta, keksisyyttä ja miedon makeaa leipäistä maltaisuutta. Jälkimakua kohden makeaa ylikypsää hedelmäisyyttä, jossa myös kuivattujen hedelmien piirteitä. Helppo naukkailla, kohtalaisen hyvä runko ja ihan mukavasti makua. Hyvin brittiläinen olut. Sanoisin perushyväksi, ei kuitenkaan wau-efektiä aiheuta.


Tässä vielä listaus tämän vuoden Alkoon tulleista jouluoluista:

Bohemia Regent Zimni Speciál, 2,49€ / 0,5l
Weltenburger Kloster Winter-Traum, 3,99€ / 0,5l
Stallhagen Julbock, 3,55€ / 0,33l
Vakka-Suomen Prykmestar TalviBock, 3,98€ / 0,33l
Ayinger Winter Bock, 4,49€ / 0,5l
Samuel Adams Winter Lager, 3,98€ / 0,355l
La Trappe Witte Trappist, 2,98€ / 0,33l
Erdinger Schneeweisse, 3,98€ / 0,5l
Mikkeller Do They Know It’s Christmas, 3,49€ / 0,33l
Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, 3,99€ / 0,33l
Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA, 4,30€ / 0,33l
Ridgeway Insanely Bad Elf, 4,49€ / 0,33l
BrewDog Hoppy Christmas, 4,59€ / 0,33l
Bryggeri Winter Ale, 4,64€ / 0,33l
St. Feuillien Cuvée de Noël, 4,70€ / 0,33l
Shepheard Neame Christmas Ale, 4,98€ / 0,5l
Nøgne Ø Julequad 2017, 5,49€ / 0,33l
Tanker Checkmate Porter, 3,77€ / 0,33l
Stone Xocoveza, 4,70€ / 0,33l
Põhjala Talveöö, 5,99€ / 0,33l
Chimay Cinq Cents Tripel, 9,48€ / 0,75l
Saimaan Brewer’s Special Pint Before Decaf, 3,49€ / 0,33l
Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 3,98€ / 0,5l
Stadin Panimo Winter Rye Lager, 4,50€ / 0,33l

08 marraskuuta 2017

Alkosta: Mallaskosken / Põhjala So Last Saison

Mallaskosken panimolta tuli uutuusnäytteitä, joista poimin tumman mielenkiintoisen saisonin ensimmäiseksi tutkailtavaksi. Paketissa oli tämän saisonin lisäksi Pitch Black Porteria ja Frost Bite Hobby Lageria, joista myöhemmin lisää.

So Last Saison on virolaisen Põhjala panimon kanssa tehty yhteistuotos, nimensä veroisesti tyyliltään saison, mutta eipä olekaan perinteinen tapaus, vaan musta sellainen. Keitossa on siis käytetty tummempia maltaita perinteisen saisonhiivan lisäksi. Nokkelimmat saattavat muistaa, että tummuus ei ole itselleni ipohin, apoihin, pilseihin yms. tuonut lisäarvoa, mutta katsotaan tämä tapaus. Tätä löytyy Alkossa 3,98 € 33cl pullolta.


Mallaskosken / Põhjala So Last Saison, 5,8%

Tuokussa on selkeä saisonille ominainen hiivaisuus, jonka seurana tulee marjaisuutta ja hyvin kevyttä paahteisuutta. Miedosti vaaleaa suklaata, omenaa, rypäleitä ja viljaisuutta. Tuoksu on melko raikas väristään huolimatta.

Maussa päästään myös saisonin makuun, kunnes mallas tulee mukaan. Maltaisuus on onneksi kohtalaisen tasapainossa eikä ota roolia. Marjaisuutta (sinistä sellaista), omenaisuutta, hiivan tuomaa purkkaisuutta ja kevyttä tummaa maltaisuutta. Miedosti kahvisuutta ja yrttisyyttä. Humalatkin aika hyvin kyydissä loppua kohden katkeruuttamassa. Ei tuo tummuus itselleni silti mitään eirityistä extraa tuo, mutta ihan ok tapaus.


31 lokakuuta 2017

Kotitasting sokkona: Johnnie Walker blendit

Johnnie Walker on maailman tunnetuimpia ja myydyinpiä blendejä. Silti eipä paljoa löydy arvoita oman blogini puolelta, vaikka onhan noita tullut maisteltuakin ajan saatossa. Herra Walkerin blendejä on kaiken lisäksi julkaistu iso määrä lisää viime vuosina, joista viimeisimpinä blenders batchejä ja Select Caskeja.

Koska tosiasia on, että kun kaapissa pursuaa pitkälle yli toista sataa single maltia ja useita laadukkaiksi todettuja blendejäkin, niin eipä kauheasti kiinnostanut lähteä ostelemaan kymmentä Walkerin blendiä kappiin, vaan laitettiin hynttyyt yhteen ja maisteltiin kaveriporukassa pienistä maisteluseteistä ko blendejä. Näitä settejä on saatavilla mm. lentokentiltä.


Maistelussa nyt Walkerin perusrangesta lähes ääripäät ja travel retail -myynnistä Explorers clubilaisia. Homma maisteltiin sokkona, eli ei ollut aavistustakaan mitä lasista löytyi. Itse asiassa en edes tiennyt mitä Walkereita oli maistelussa mukana, ennen kuin lopussa kaveri paljasti pullotteet. Alla pienet mietteet pullotteista, joissa otsikko toki lisätty näin raporttia varten. Hintahaitarihan on pullotteilla luokkaa 20-250€. Lisäilin osviittaa antavat nettihinnat otsikkoon sulkuihin.


Johnnie Walker – 1. The Gold Route (100€) vs. 2. Platinum 18yo (75€)

Tuoksultaan aika samanlaiset. Viljapölyä, keltaista kuivaa hedelmää, makeaa maltaisuutta ja hieman tummaa kuivattua hedelmäisyyttä. Ykkönen maistuu makean keltaiselle, eli makeaa keltaista hedelmää ja viljaa. Kakkonen on laimeampi ja vetisempi. Tylsiä molemmat, ykkösessä kuitenkin jotakin miellyttävää.


Johnnie Walker – 3. Gold label Reserve (50€) vs. 4. The Royal Route (150€)

Jahas. Onko näissä jotakin eroakin edellisiin? Samaa maltaisuutta, pistävää pölyisyyttä ja vaniljaa. Hyvin samanlaiset keskenään ja edellisten kanssa. Kolmonen on sokerisempi ja puhtaampi. Myös vaniljaisuutta enemmän.
Kolmosen maku on teräväjkö ja raaka. Tai laimea ja raaka. Nelonen on ensimmäinen, joka tarjoilee hieman intensiivisempää makua. Tässäkin silti jokin terävän pistävä komponentti, liekö se jyvä puskee läpi. Tällä hetkellä mennään järjestyksessä 4-1-3-2.


Johnnie Walker – 5. Black label (20€) vs. 6. Blue label 40% (200€)

Viitonen on kirpeämpi ja tuoreemman hedelmäisempi tuoksultaan. Kutonen taas samankaltaista pölyisyyttä ja mietoa pistelyä kuin 1-4. Vitonen menee taas välimaastoon. Muistuttaa ykköstä ja kolmosta. Jää kuitenkin selvästi näiden molempien alle ollen pliisumpi. Oisko tässä turpeista litkua seassa? Kutosessa enemmän sherryä, joka tuo ikääkin hieman. Jälkimakuun mennessä mukavaa kuivattua hedelmää. Nyt ollaan näin: 4-1-3-6-5-2


Johnnie Walker 7. The Spice Road (40€)

Tässä tuntuu jonkin verran savua ja turvetta, mutta ei paljoa. Kumiakin pukkaa vähän turhan paljon. Kertoneeko huonosta sherrytynnyristä? Maussa samaa kumia, liikaakin omaan makuun. Jälkimakua kohden makeaa imelää maltaisuutta, joka lipsahtaa makeutusainemaiseksi. Ylikäyneitä hedelmiä. Ei hyvä.




Oma paremmuusjärjestys arvosanoineen olisi oheinen:

1. The Royal Route 

2. The Gold Route 

3. Blue label

4. Gold label Reserve

5. Black label

6. Platinum 18yo

7. The Spice Road

24 lokakuuta 2017

Laitilan Kukko Portteri

Laitila lähetti tuotenäytteen uutuudestaan Kukko Portterista. Fantsyssä neljän pakkauksesssa (joka on muuten melko kätevä paketti) tuli siis neljä porteria ja esitteet oluesta. Esitteessä ja saatekirjeessä kerrotaan, että olut on itseasiassa vanha tuttu, joka näki päivänvalon jo kymmenen vuotta sitten. Kulkenut myös Kievariperheen nimissä ja nyt tekee paluun Kukkobrändiin. Tämä tulloo siis ainakin Alkoon, sillä vahvuutta on 6,5%.

Kirjeessä kerrtoaan myös kultamitaleista ja palkinnoista, mutta mennyt on mennyttä, nyt tässä arviossa lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä. Kyseessä on Laitilan mukaan pintahiivaolut, balttiporter tyyliltään. Tummia maltaita ja humalina saklalaista ja tsekkiläistä humalaa (Magnum ja Saaz).



Laitilan Kukko Portteri, 6,5%

Tuoksussa tummaa hieman lakritsista maltaisuutta, jossa jotakin miedosti pistävää jauhoisuutta. Olisiko palanut jauho oikeanlainen kuvaus? Ei kuitenkaan häiritse. Alla pehmeämpää kaakaota ja tummaa suklaata. Tuoksuna kuivan tumma ja maltainen.

Maussa raakaa tummaa suklaata, paahdettuja vehnäjauhoja ja hieman palanutta tummaa kahvia. Katkeruutta löytyy mallaspuolelta, joka kuivattaa lakritsisen jauhoiseksi tuntumaksi. Maltaisuutta reilusti. Suutuntuma keskitäyteläinen ja riittävän paksu. Hiilihapotkin sopivalla tasolla. Omaan makuun hieman liian kuivan paahtunut, mutta se on vain minun mielipiteeni.


22 lokakuuta 2017

Alkosta: Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale

Pari uutuutta tältä huippupanimolta ilmaantunut Alkon valikoimiin. Maistoon halvempi, 5,4€ maksava strong ale. Katsotaan jos maistoon eksyisi lähes kympin maksava IIPA samaiselta panimolta lähiaikoina.

Past Masters .sarjaan kuuluva 1905 Old London Ale on kyseisessä sarjassa jo kahdeksas olut. Sen sielu perustuu nimestä löytyvään 1905 vuoden reseptiin. Epic Ales from the Fuller's Brew Book. Näinhän se meni, eli panimon reseptikirjaan on koottu vuodesta 1845 lähtien kaikki reseptit mitä eri oluissa on Griffin Breweryllä käytetty.

Nykyinen panimomestari John Keeling loi tämän Past Masters -sarjan, jossa käytetään tämän kirjan vanhoja reseptejä. Oluet on tehty mahdollisimman tarkasti jäljittäen kyseisen ajan metodeja ja aineksia.


Fuller's Past Masters 1905 Old London Ale, 7,9%

Tuoksu on makean maltainen, mantelinen ja pähkinäinen. Miedosti paahteisuutta ja karamellisuutta. Humalan katkeruus tulee esille jo tuokussa ja se on yrttistä, sekä miedon greippistä. Lämmetessä leipäisyyttä ja yrttisyyttä lisää.

Maussa on makeahko maltaisuus, joka ei kuitenkaan ole mitään sokerisuutta. Makeaa leipää, kuivaa pähkinäisyyttä ja mantelisuutta. Yrttisä katkeruus velloo melko alusta loppuun jättäen yllättävänkin katkeran kitkeryyden. Tätä tasapainoittaa makea maltaisuus. Huomattavasti jälkikarvaampi kuin monet muut Fullersit joita olen maistanut. Katkeruus muistuttaa jotenkin Camparia. Ei pääse parhaiden joukkoon omissa kirjoissani.


12 lokakuuta 2017

Livearvio: Glenfarclas The Family Cask 1995, 60,1%, Cask #6778

Pistetään vielä toista perään. Nyt piiiiiiiitkästä aikaa Glenfarclasin hifististä tuotantoa (mitä?), eli Family Cask -sarjaa. Näitähän on nykyään jatkettu melko pitkälle, löytyy paljon uusia "painoksia", eli alkuperäinen sarja on saanut runsaasti uusia pullotteita.

Nyt Oluthuone Leskisessä oluella ja kyytipojaksi tämä 1995 tislattu perhepullote, joka on päässyt pulloot joskus 2010 liepeillä. Sarjassaan kuudetta tuotantoa. Kuten väristäkin huomaa, niin sherryllä vahva osa. Ei tietenkään värejä seassa, vaan sitä itseään. Alkoholiprosentit tiukkaana yli 60. Joskus saanut noin 200€ hintaan, nykyään alkaa olemaan hinnat tyypillisen kalliilla tasolla... (irtoaakohan alta 250 nämä enää juurikaan...).


Glenfarclas The Family Cask 1995, 60,1%, Cask #6778 (Release VI)

Tuoksu on vahvan sherryinen, kuiva sellainen. Skidisti kumisuutta, joka kertonee olorososta. Tämä on tosin melko tyypillistä näin vahvalle sherryviskille, kun on kyseessä kuiva sherry. Veden kanssa avautuu ja antaa kuivaa hedelmäisyyttä ja tiukkaa nahkaisuutta. Jotakin lääkemäistäkin seassa.

Maussa ilman vettä tiukkaa sherryä, joka melko kireän oloisena. Aavistus kuivaa kumisuutta ja makeahkoa luumua. Veden kanssa nahkeaa hedelmäisyyttä, jossa hyvin tummaa piirrettä. Glenfarclasin tyyliin tiukkaa sherryisyyttä, joka on aika armotonta. Kestää aika hyvin vettä, joka tosin kuivattaa melkoisesti viskiä. Jälkimaussa vahvaa kireää sherryisyyttä. Kyllä tämä hyvä on, mutta melko vaativa ja kireä.


Livearvio: Highland Park Valkyrie (Alkostakin)

Juu nii, livearvio ihan hatusta temmattu, koska arvio pukkaa suoraan baarista. St. Michaelissa ollaan Oulussa, läppäri nenän edessä ja lasit sivussa. Valikoimaahan täällä on muille jakaa. Kivasti löytyy viskilistat, jotka on ainakin melkein ajan tasalla. Olisin valinnut Macallanin 18yo Sherryn, mutta koska pullo oli kuivunut pois, niin lasiin HP:n uutuus.

Highland Park Valkyrie on kait jollakin tasolla Dark Originsin korvaaja. En tykännyt DO:sta, joten ei ollut suuresti odotuksia tätä uutuuttakaan kohtaan. Se on kuitenkin saanut jonkin verran kehuja, joten piti maistaa. Viking Legend -sarjaan kuuluva pullote löytyy myös Alkon hyllyiltä hintaan 69,85€.


Highland Park Valkyrie, 45,9%

Tuoksu on kumisen puolella, sitä samaa sherrykumia kuin Dark Originsissa, mutta ei ihan niin vahvasti. Ollaan siis sellaisessa kevyen olorosomaisessa pyyhekumissa. Ajan kanssa tämä kumisuus onneksi aika hyvin kaikkoaa ja päästää kivasti kuivattuja tummia hedelmiä ja mokkaisuutta. Ei lempparini, mutta parempi kuin DO.

Maussa samaa "vikaa". Eli itse kyllä löydän hieman kumisuutta, mutta ollaan kuitenkin paremmissa oloissa kuin DO. Makeahkoa luumuisuutta, mokkaa ja miedosti nahkaisuuttakin. Puolimakea olemus. Sellaista HP:n ominaista kanervaisuuttakin löytyy. Myös HP:n turpeisuutta, mutta ei sitä ihmeemmin silti ole. Parempaa kaikella saralla kuin Dark Origins, mutta silti tässä on "liikaa" yhtäläisyyksia minulle DO:n kanssa, jossa se sherryprofiilin kumisuus häiritsee.


06 lokakuuta 2017

Alkosta: VASP Prykmestar Savukataja

Tässä olut, joka on jäänyt harmillisesti pimentoon blogini puolella. Tätä on tullut silti useampaan otteeseen nautittua, se on löytynyt Alkon vakiovalikoimista ja tovin. Hintaa puolen litran pullolla on 7,35€, joka ei ole tämän tasoisesta (ja vahvuisesta) oluesta mahdoton hinta.

Tyyliltään ilmeisesti savuoluiden alla, tumman maltainen ja nimensä mukaan katajalla ryyditetty olut. Prykmestar Savun isoveli, jossa savumaltaat ja kataja ohjaavat tietä. Valittiin aikanaan (2009) HBF Vuoden Olueksi. Kypsytys vie noin 3kk ajan. Klassikon maineeseen kuuluisi tämä olut, ellei jo ole.


Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja, 9%

Tuoksu on lämpimän maltaisen savuinen, miedosti makeahko, hieman imelä ja katajainen. Tummaa paahdetta kevyesti. Mallas, savu ja katajaisuus sovussa keskenään. Tasapainoinen ja hyvinkin kutsuva tuoksu.

Maussa alkumetreillä maltainen savuisuus, joka muistuttaa tyypillisestä savumaltaisuudesta oluissa. Tämä on toki hyvä asia, ei päälleliimattua. Katajat alkaa tulla mukaan ennen jälkimakua. Melko pian tulee sokerinen imelä makeus mukaan, joka mielestäni ottaa jopa liikaa roolia. Sellainen kevyesti siirappinen elementti. Suutuntuma pehmeä matalahiilihappoinen ja runsas. Jälkimakuun jää kevyt makeus, vielä kevyempi katkeruus (katajainen) ja kevyt savuinen paahteisuus. Tämä on loistava olut muuten, mutta makeutta makeutta saisi olla vähemmänkin.


26 syyskuuta 2017

The Antiquary 35 Year Old

Sekoiteviskien saralta vanhempaa, siis hyvinkin vanhaa blendiä lasiin. Tätä löytyy nettikaupoista, mutta vaikka blendi onkin kyseessä, niin hintaahan tämän ikäisellä viskillä alkaakin jo olemaan. Esim. MoM myy tätä n. 300€ hintaan.

Very limited release, kuinkas muutenkaan, tänä päivänä kaikki viski on hyvin rajoitettua. The Antiquary brändin omista tislaamo nimeltään Tomatin, joten voisi luulla siinä olevan omaa tomaattiansa. Tätä ei kuitenkaan palajsteta ja onhan brändi kuitenkin Hardie brothersien jälkiä jostakin 1800-luvun lopulta. "it has been crafted from Scotland’s most outstanding malt and grain whiskies, all of which have been matured for over thirty five years." Ai jaa....


The Antiquary 35 Year Old, 46%

Tuoksu on alkuun tyypillisen keltaismaltainen, eli maltainen ja keltaisen hedelmäinen. Pian mukaan tulee vaahtokarkkia ja miedosti hedelmäkarkkisuutta. Iän tuomaa syvyyttäkin löytyy. Ehkä kevyesti nahkaisuutta, mokkaa ja hunajaisuutta. Ihan mukava iäkkäähkön oloinen blendituoksu.

Maussa mennään peruselementeissä, keltaista kypsää hedelmäisyyttä, makeahkoa maltaisuutta ja miedosti mausteista tammisuutta. Hieman tummaakin kuivaa hedelmäisyyttä ja pieni ripaus sitruksista laventelisuutta. Jokin karkkisuus leijailee alusta loppuun. Ei herätä kummempia tunteita.


24 syyskuuta 2017

Brooklyn The Discreet Charm of the Framboisie

Vattu soikoon. Isosti kun ottaa, niin pääsee paremmin makuun kiinni. Siispä isompaa pulloa vadelmaisesta Brooklynilaisesta ostoskoriin ranskanmaalta Saveur-Bierestä. Puljuhan ei kylläkään enää toimita Suomeen, mutta tilasin hyvinä vanhoina aikoina. Hintaa taisi jäädä 18€ pullolle.

Nimi oluella on peräisin jostakin 1972 vuoden leffasta, mutta kiinnostavampi osuus itselleni oli tynnyrikypsytys tammitynnyreissä, maitohappobakteerit ja tuoreet vadelmat. Humalapuolta kyyditsee Mosaic. Reseptin perusteella siis erittäin houkutteleva. Ei tätä kyllä kovin helposti taida olla saatavilla Suomeen ja Saveurkin näyttää tällä hetkellä yli 20€ hintaa.


Brooklyn The Discreet Charm of the Framboisie, 7,3%

Tuoksu on hurmaavan tamminen ja vadelmainen. Väristä vadelma ei käynyt ilmi, mutta tuoksussa sen huomaa mukavasti. Muistuttaa paljon vaikka Rodenbachin Caractere Rougea, mutta ei niin kypsytetyltä. Happamuuskin tulee tuokussa esiin. Raikas, vadelmainen, tamminen ja miedon maitohappoinen tuoksu. Erinomainen.

Maussa vaalea keskivertoa vahvempi happamuus ottaa ohjat. Vadelmainen maku kuitenkin tasapainoittaa kokonaisuutta ja vie kuivalta maitohapolta tunnetta marjaisamman happamuuteen. Muutoin hyvin puhdas, ehkä hieman simppelikin. Humalalla ei roolia, samoin mallaspohja on kevyt. Hiilihappoja reippaahkosti. Jälkimaku hieman vadelmahapan, kevyen tamminen ja kevyt.