Ruokakaupasta: VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tämä olut oli ensimmäinen "vahva" olut, jonka ostin ruokakaupasta Suomessa. Jonkin aikaa kesti ylipäänsä, että eri valmistajat (varsinkin pienpanimot) saivat oluitansa liikkeelle lakimuutoksen voimaantulon jälkeen. Hyvähän tuon on, että rajaa saatiin hieman parempaan suuntaan, mutta eipä tuo maailmaani mullista silti.

Tänä talvena savuoluet ovat toimineet. Schlenkerlan yksilöt tietty kärkipäässä, mutta muutamia kokeiluja noiden ulkopuolellakin on tehty. Tässä yksi vaihtoehto, jonka saa nyt maitokaupastakin. Panimon sivuilla ja oluessa oleva myyntiteksti on sen verran kattava, että kopsattuna alla.

"Panimomestarin taidonnäyte, jonka valmistuksessa käytetyt maltaat on kuivattu ikivanhaa perinnettä noudattaen avotulen yllä, pyökin savussa. Savumaltaat on tuotu panimolle suoraan oluttyylin synnyinsijoilta, Saksan Bambergista."

VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tuoksu on tumma ja paahteinen, jossa helposti tunnistettava savuisuus. Paahteisuus on sellaista kevyehköä runsaan maltaista. Savukin sellaista "tarttunutta" ja miedosti makeahkoa ja maltaista. Aavistuksen ohut tuoksun perusteella ja kuiva yleisolemus.

Maku on kuiva ja hyvin maltainen. Jauhoista paahtunutta leipäisyyttä, paahdettuja pähkinöitä, sekä kuiva hieman palanut savumaltaisuus. Suutuntuma ihan hyvällä tasolla. Jälkimakua kohden kuivaa maltaisuutta lisää, palanutta kahvia ja melko mieto savuisuus. Nokisuus ehkä kuvaa myös hyvin. Ihan hyvä tapaus, mutta esim. Urbockin täyteläisyys ja makoisampi savuisuus vetää pidemmän korren. Noh.... se onkin lajinsa paras.

Alkosta: VASP Prykmestar Savukataja

Tässä olut, joka on jäänyt harmillisesti pimentoon blogini puolella. Tätä on tullut silti useampaan otteeseen nautittua, se on löytynyt Alkon vakiovalikoimista ja tovin. Hintaa puolen litran pullolla on 7,35€, joka ei ole tämän tasoisesta (ja vahvuisesta) oluesta mahdoton hinta.

Tyyliltään ilmeisesti savuoluiden alla, tumman maltainen ja nimensä mukaan katajalla ryyditetty olut. Prykmestar Savun isoveli, jossa savumaltaat ja kataja ohjaavat tietä. Valittiin aikanaan (2009) HBF Vuoden Olueksi. Kypsytys vie noin 3kk ajan. Klassikon maineeseen kuuluisi tämä olut, ellei jo ole.

Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja, 9%

Tuoksu on lämpimän maltaisen savuinen, miedosti makeahko, hieman imelä ja katajainen. Tummaa paahdetta kevyesti. Mallas, savu ja katajaisuus sovussa keskenään. Tasapainoinen ja hyvinkin kutsuva tuoksu.

Maussa alkumetreillä maltainen savuisuus, joka muistuttaa tyypillisestä savumaltaisuudesta oluissa. Tämä on toki hyvä asia, ei päälleliimattua. Katajat alkaa tulla mukaan ennen jälkimakua. Melko pian tulee sokerinen imelä makeus mukaan, joka mielestäni ottaa jopa liikaa roolia. Sellainen kevyesti siirappinen elementti. Suutuntuma pehmeä matalahiilihappoinen ja runsas. Jälkimakuun jää kevyt makeus, vielä kevyempi katkeruus (katajainen) ja kevyt savuinen paahteisuus. Tämä on loistava olut muuten, mutta makeutta makeutta saisi olla vähemmänkin.

Maitokaupasta: Vakka-Suomen Prykmestar Suvi

Kesäolutta lasissa. Nyt ei kuitenkaan mennä perinteisesti vehnäoluella, vaikka vehnää tämänkin reseptiikasta löytyy. Näin tätä VASPin kausiolutta jossakin netin syövereissä "mainostettavan", jolloin mielenkiinto heräsi.

Prykmestar Suvi löytyi paikallisesta Citymarketista, josta nappasin sen mukaan reilun 3,5€ hinnalla. Sattui olemaan tiedossa retki samana päivänä saaristomaisemiin luonnon keskelle, joten mikäpä mukavempi kuin siemailla kesäinen koivunlehdillä maustettu olut. Tätä olutta on valmistettu jo useamman vuoden ja olisikohan reseptiikan koivumääriä viilailtu matkan varrella.

Vakka-Suomen Prykmestar Suvi, 4,5%

Tuoksu kepeän maltainen ja viljaisan raikaskin. Kevyesti makeutta tuoksussa. Lehtisyyttä löytyy, vaikkakin melko miedosti. Ripaus humalaakin. Kaikin puolin kevyt, mutta kyllä tässä ihan mukava aromi on.

Maussa olen välittömästi saunan lauteilla. Vihdan aromikkuus tulee makuun selvänä, lähes alkumetreiltä saakka. Ensin tulee viljaista maltaisuutta (kevyesti), jota seuraa koivunlehtien ja puun aromit. Välitön saunafiilis. Jälkimakuun mennessä taas mallasta ja kevyesti hunajaista makeutta. Minusta tässä päästiin maaliin, tarjoiltiin mitä odotinkin, vaikkakin runko jää hieman kepeäksi ja loppu aavistuksen pölyiseksi.

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Kun käsityöläisoluiden listaus julkistettiin, niin totesin heti, että nyt löytyy nimien perusteella muutama hyvin mielenkiintoinen olut. VASPin Saazer Pils oli yksi niistä mielenkiintoisimmista, sillä hyvin onnistunut Pilsneri on loisto-olut. Saazer Pils on nimensä mukaan humaloitu tshekkiläisellä Žatecin alueen, eli Saazin alueen humalalla. Tämä on erittäin tervetullut olut kaiken sourin ja ipan keskellä.

Valitsin vanhan ja perinteikkään tsekkiläisen Žatecin alueen saazer-humalalajikkeen ja käytin oikein reilulla kädellä. Sanalla sanoen lykkäsin sitä oikein pirusti kattilaan. – Panimomestari Jani Vilpas

Olut löytyy Alkon valikoimista ja sen hinta on 4,95€ 50cl pullolta, joten hintakin on hyvin kilpailukykyinen.

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils, 5,7%

Tuoksussa miedosti voikeksisyyttä ja reilusti vaaleaa maltaisuutta. Humala on hieman pölyistä, mutta "oikean tyylistä", eli kuivaa ja kuivuneen katkeran sitruksista. Kuivan ruohoinen ja viljapeltoinen kokonaisuus. Olen myös aistivani diasetyyliä hennosti. Hyvä tyylinmukainen tuoksu.

Maussa vaalean raikas viljapeltoisuus, jossa olen havaitsevinani voikeksiä ja voitaikinaa, eli ehkä siellä sitä diasetyyliä pilkahtaa. Hiilihappoja sopivasti muuhun runkoon nähden, joka on kohtalaisen maltainen. Humalointi tulee kuivan ruohoisena ja miedon makean hedelmäisenä. Aavistus pihkaisuutta ja karamellisuutta. Katkeruus on keskivertoa ja tulee esille enemmän loppua kohden (kuivan ruohoisena). Erinomainen kokonaisuus!

Alkosta: Suomi 100 Juhlaoluet

Suomi täyttää 100 vuotta. Ensi vuosi on siis juhlan aikaa ja juhlanaika myös suomalaisille yrityksille tuoda tuotteensa juhlallisesti esiin. Valtioneuvostohan keksi jo oman rahakeruunsa, jolla se rajoittaa isoa osaa pk-yrityksiä Suomi100-kampanjan ulkopuolelle. 30 kiloeuroa kun ei ole ihan taskurahoja. Tällä hetkellä mukana taitaa olla miljonääriyhtiöitä kuten Fortum, UPM, Nordea, Finnair, Fazer.... kampanja tuonee siis näkyvyyttä näille pienille tuntemattomille yrityksille. Eiku?

No en ala liian poliittiseksi, mutta ei ihme, että kaikki eivät tästä menettelystä pitäneet. Linkin takaa löytyy pienehkö tarina Suomi100-hankkeesta. Alkon sivuille kuitenkin on nyt ilmestynyt viiden satsi Suomi 100 juhlaoluita. Onko nämä yritykset (Laitila, VASP, Teerenpeli...) maksaneet siis hyväntekeväisyysrahan? Ehkä tämä on vain Alkon Suomi100.

Valikoimiin tuli Bryggerin Vuosi Sata, joka on vahva (hyvin vahva) lager. Onko tämä sitä "viinalageria"? Ehkä panimon tuntien ei todellakaan, saattaa olla hieman laadukkaampaa kuin tuplapukki. Humalina Magnum, maltaina pils, munich, caramel ja black malt.

Teerenpeli toi ytimekkäästi Suomi 100 Juhlaoluen, joka näyttää olevan jonkinlainen savuolut. Väri 63 EBC, eli kyseessä tummempi tapaus. VASPilta tuli Prykmestar Terva Juhla, joka nimestä päätellen tarjoaa tummaa tervaista lageria. Terva-aromin lisäksi etiketissä mainitaan katajanmarja.

Laitilan Agricola on puolestaan belgityylinen ale, jota olemme aiemmin nähneet Kievari Agricolana. Tuolloin se oli tosin vahvempi alkoholin puolelta (8,5%), mutta reseptiikan komponentit vaikuttaa olevan tismalleen samat (Pale Ale-, Melano-, Biscuit-maltaat, East Kent Goldings-, Northern Brewer -humalat.

Sitten on tämä Svaneke Säkkijärven Polkka (porter), joka ilmeisesti vain oli "listoilla" ja pääsi mukaan teemaan. Onhan siinä suomivärit etiketissä. Toki Alkon Suomi 100 -valikoimaan tuli siis paljon muutakin kuin oluita, ja näistä osa oli muita kuin suomalaisia tuotteita. Viralliseen juomatarjontaan kuuluu viinaa, samppanjaa, viinejä, viskiä, pontikkaa ja oluita.


Laitilan Agricola (Suomi 100), 6,5%

Tuoksu reilusti maltaisuutta, jossa leipäisiä piirteitä. Odotin makeaa mallasta, mutta tässä ei Kievarin tapaan tullut makeaa banaania, eikä erityisemmin hiivaakaan. Paahteista karamellisuutta tulee selkeästi. Myös tummia kuivattuja hedelmiä löytyy.

Maussa tuoksusta tuttua vahvaa maltaisuutta, joka on kevyesti paahteista, leipäistä ja pähkinäistä. Tummaa hedelmäisyyttä, joka on kuivaa ja miedosti kitkerää. Ei erityisemmin "belgihedelmäinen", tai hiivainen. Humala tasapainoittaa makeutta, jota on tosin melko vähän. Mallasvetoinen olut, josta jäi minusta uupumaan belgioluiden aromikkuutta.

Teerenpeli Suomi 100 Juhlaolut, 5%

Tuoksussa selvä ja voimakas savumaltaisuus. Tulee välittömästi mieleen kuuluisa Urbock. Tosin ei niin pehmeänä. Kuivattu mallasaromi on miellyttävä ja savu on tässä kivasti tasapainoinen ja rauhallinen. Lisäksi hyvin kevyt pähkinäisyys ja mieto paahteisuus.

Maussa savumaltaisuus on myös hyvin selkeää. Tuntuu silti, että hyvin runsas hiilihappoisuus rokottaa pehmeyttä ja kokonaistuntumaa. Tämän savuisuus on miellyttävää, mutta mielestäni se ei sovi runsaaseen hiilihappoisuuteen. Jälkimaussa onneksi aromit pääsee uudelleen esille ja jättääkin miellyttävän pähkinäisen ja savumaltaisen maun.

Prykmestar Terva Juhla, 6,1%

Tuoku tuo savumaltaisuutta, tervaa ja katajanmarjaa. Juuri sitä mitä luvataan. Paahtuneisuus ja savutervaisuus ovat sopivassa suhteessa ja olut tuntuukin tuoksun perusteella tasapainoiselta. Rapeaksi paahdettu ohraleipä savusaunan jälkeen. Tämän se tuo minulle mieleen.

Maussa on selvä tukeva maltainen ote. Suutuntuma on oikeastaan todella hyvän tuntuinen. Terva, savumaltaisuus ja mieto katkeruus ovat oikein hyvin tasapainossa. Jälkimakuun mennessä tulee katajan katkeruutta. Pidemmällä tulee paahteisuutta ja jopa hieman palanutta leivänkuorta. Tämä olut oli positiivinen yllätys.

Bryggeri Helsinki Vuosi Sata, 10%

Tuoksu lupailee tukevaa tummahkoa runkoa. Täysjyväleipää, hieman kaakaokeksiä ja miedosti kakkupohjaa. Maltaisuus on tässä makeahkoa miellyttävällä tavalla. Alkoholi ei tule huonolla esille. Hieman tulee myös sellainen tumma sherrymakeus mieleen. Ihan mukavan kutsuvan maltainen tuoksu.

Makuun on hyvin saatu samaa aromikkuutta kuin tuokuun. Makeaa maltaisuutta, jossa kuivattua sherryviinin kaltaista hedelmäisyyttä ja mausteisuutta (luumu, tumma rypäle, kahvi, suklaa). Miedosti sherryviskeistäkin tuttua nahkaisuutta. Alkoholin vahvuuden tuntee, mutta se pysyy sopivasti aisoissa. Kevyt paahteisuus tasapainoittaa makeutta. Loppua kohden tulee miedosti hapanmäskiä, ruispuuroa, suklaisuutta ja jopa maustepippurisuutta. Hieno olut.

Käsityöoluilua: VASP Prykmestar SavuVehnä, 5,5%

Kaapista löytyi enää kaksi tämän vuoden käsityöläisolutta ja toinen niistä on tämä savuisella höystöllä oleva vehnäolut. Viimeiseksi kaappiin jää Ruosniemen Panimon Vuorineuvos Imperial Stout, jonka annan vielä hetken kypsytellä. Tähän astisista parahaaksi on osoittautunut Hiisin Aarni Ruis-IPA.

Prykmestar SavuVehnä on valmistettu ohra- ja vehnämaltaista ja humaloinnin hoitaa Hallertauer Magnum -humalat. Muuten siis ihan perussettiä, mutta tässä ohramaltaat on kuivattu käyttäen pyökkisavua (maltaat Bambergista) ja vehnämaltaat tammen savussa. Pääosin savu ei ole minulle tuonut lisäarvoa oluessa, mutta kyllä niitäkin ihan hyviä löytyy (mainittakoon esim. Urbock).

VASP Prykmestar SavuVehnä, 5,5%

T: Tummahkoa vehnäolutta miedohkolla savulla. Tai ei oikeastaan niin mieto savu, mutta ei ainakaan savumyrsky. Puusauna tulee mieleen. Maltaisuus tuoksuu paahdetun mausteiselta. Vehnän banaanisuus ja hiivaisuuskin pääsee esille. Tuoksu on ihan onnistuneen oloinen.

M: Hyvä että savu on tässä melko etäisesti läsnä, mutta kuitenkin tunnistettavasti. Sanoisin että aika kivan hento maku. Vehnän banaanisuus ja hiiva tulevat tässä kuitenkin ihan sopivasti esille, mutta sen lisäksi löytyy poltetun puulastun mieto savu. Suutuntuma on hieman ohuehko vehnäolueksi – kaipaisin lisää runkoa. Jälkimaku on myös aika lyhnyt, mutta kokonaisuudessaan helppo ja nautiskeltava savuvehnä.

Mokkamasters 2014 - Kahvioluiden kuninkuuden taisto

Tässä mokkaturneessa on kyse kahvioluiden taistosta, eli oluista joihin liittyy enemmän tai vähemmän kahvi. Mukana on muutama Alkoon tulleista käsityöläisoluista, joista maistelinkin läjän tässä aiemmin ja raporttiakin kirjoittelin käsityöläisoluilun otsikolla. Valittujen yksilöiden takana ei ole tehty mitään tieteellistä taustatyötä, vaan nämä oluet sattui löytymään kaapista samaan aikaan ja idea napsahti mieleen selaillessa valikoimiani. Aiemminkin on tullut muutamia kahvisia oluita maisteltua, mutta tähän hätään ei kovin montaa tule mieleen. Ainakin Meantime coffee porter on yksi niistä joista olen jonkinmoista arviota täällä kirjoitellut.

Kahvi ja olut yhdessä, mutta erillään ei ehkä ainakaan itselleni tuota mitään erityistä innostusta, mutta entäpä jos nämä kaksi yhdistää samaan juomaan? Joidenkin viskien kanssa kahvi sopii ja tietysti kaikkien tietämään Irish Coffeeseen. Kahvi on kyllä yksi niistä vivahteista, jota löytyy monista, varsinkin tummista oluista. Se on oikeastaan aika toivottu vivahde. Onkohan olutharrastajaa/nautiskelijaa, joka ei tykkää lainkaan kahvista, mutta pitää paljon stouteista ja porttereista? Itellehän tuo kahvin löytäminen passaa mainiosti ja olenkin julistanut itseni jonkinlaiseksi kahvinörtiksi. Kotoa löytyy aina erikoisempia kahveja, kuin juhlamokka, tai presidentti xsaatika pirkka tmv. Tälläkin hetkellä kaapista löytyy papuina muutamaa eri lajia mm. Arvid Norqvist Franskrost, Paulig Arabica (ei myydä suomessa), Zoega's Blue Java ja Nicaragua cumplidaa.

Melkein kyllä voi sanoa, että mitä tahansa maustetta olueen laitetaan, niin melkein varmasti se pilaa oluen jos sitä läträtään ylenmäärin. Useita suklaaoluita on tullut vastaan, jossa on ollut ongelmana liian esanssinen tai makea maku. Muistelisin näin myös olleen muutamassa kahvioluessa. Veikkaankin, että parempia lopputuloksia saadaan miedolla aidolla maustamisella, eikä keinoaromeilla. Hieno lukea näiden oluiden spekseistä, että kaikissa on käytetty ihan aitoa kahvia. Muutamassa on hifistelty jopa tietyllä "gourmee-kahvilla". Kotimaan yksilöiden lisäksi löytyy kaksi tanskalaista ja yksi amerikkalainen olut. Kaikki muut ovat stouteja, paitsi toinen tanskalaisista, joka ilmoitetaan tyyliltään olevan brown ale. Melko samalle viivalle siis asetutaan, katsotaan kuka vie kuninkuuden.

Mokkaturneen ottelijat

VASP Prykmestar Kahvi Stout, 6%
Pilsner-, suklaa- ja värimaltaat, Hallertauer Magnum-humala ja kahvi. 127 EBC ja 15,6 EBU.
T: Tuoksu antaa alkuun hieman ohuen olemuksen. Kahvi tulee selkeästi esille, muttei vahvana. Lisävivahteina on hieman tummaa suklaata ja mallasjauhetta. Kyllä tästä kahvistoutin haistaa, mutta toivoin enemmän runsautta.

M: Makua vaivaa sama kuin tuoksu, liian ohut ja laiha. Alkuun päällimmäisenä on hiukan vetinen suutuntuma, joka tuo kyllä kahvin ja jauhon makua. Hyvin mieto pahteisuus tulee perässä ja jälkimaku on miellyttävämpi osuus, mutta jää myös pliisuksi. Hyvin maitokauppamainen ja vetinen kokonaisuus.


Teerenpeli Mokkamatti, 7%
Teerenpeli-ravintolan 20-vuotisjuhlan kunniaksi valmistettu, Pilsner-, karamelli- ja suklaamaltaita, Magnum-humalaa sekä kylmähaudutettua reilunkaupan kahvia. 196 EBC ja 40,7 EBU.

T: Tukevampi ja ryhdikkäämpi tuoksu, kuin edellisessä. Hiukan enemmän jo stoutmaista tuntua. Kahvisuus on myös hyvin läsnä ja mukana tulee pientä humalaisuutta ja miedon paahteista leipäisyyttä. Maltaisuuskin on paahteisempaa, muttei missään nimessä vahvasti. Tuoksuna semi-hyvä.

M: Nonii, nyt päästään jo kartalle. Suutuntuma on miellyttävän roteva. vahvahkoa paahdettua mokkaa ja jauhoista paahdettua leipää tulee tummankaakaoisen suklaan kera. Jälkimaussa tulee humalat mukaan. Makeutta ei juuri löydy ja sitä tähän hieman kaipaisin tumman suklaan ja paahteisen jauhoisuuden mukaan. Näistä kahdesta kotimaisesta ehdottomasti parempi ja kahvioluena ihan kelpo muutenkin.

Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%
Mikkeller on pannut ja pullottanut oluen Lervig Aktiebryggerillä Norjassa. Reseptissä pils-, Oat-, smoked-, caramunich-, brown-, pale chocolate ja chocolatemaltaita, roasted barley, flaked oats ja humalina centennial sekä cascade. Maltaista kauraa n. 25%. Kahvina löytyy gourmet kahvia (mitä lie). Katkerot luokkaa 100 EBU ja väri 150 EBC. Tätä olutta on ainakin kahdenlaista versiota: Nognella pantu (vanhempi eri etiketillä) ja tämä Lervigillä tiloissa pantu.

T: Tuoksu on aika rapsakka ja voimakas. Kahvi löytyy välittömästi melko vahvana (siis vahvaa espressoa) ja lisäksi tulee täyteläistä kauraisuutta, humalaa ja reippaasti paahteisuutta. Paahteisuus on hyvin tummaa, kuivaa ja jopa hieman palanutta. Tuoksu on hyvin täyteläinen ja ruokaisa (leipäisä ja muroisa). Erittäin hyvä tuoksu.

M: Voimakas paahteisuu ja humalaisuus tulee välittömästi esiin voimakkaan tummanpalaneen kahvisuuden kera. Suutuntuma on kuohkean paksu, pehmeä ja pureksittava. Kaura tuo tähän mukavaa pehmeyttä ja hieman suolaisuutta (kuvittele vastaleivottu kauraleipä). Vivahteina löytyy niin tummaa kaakaojauhoa, kuin suklaatakin, mutta makeus on hyvin piilossa. Varsinkin jälkimaussa voimakas paahteisuus ja osittain suolainen humalaisuus hallitsevat espressomaisella höysteellä. Ehkä hieman liiankin paahtunut makuuni, mutta muuten tosi hyvä. Kärkeen meni.

To Øl Mochaccino Messiah, 7%
Joukon ainoa stoutista poikkeava, brown ale, sis. mallastettua ohraa, kaurahiutaleita, laktoosia, Simcoe-, Citra-, Nelson Sauvin- ja Centennial humalat, sekä kahvia. Pantu De Proef Brouwerij, Lochristi-Hijfte, Belgiassa.

T: Makean karamellinen ja mukavan humalainen. Kahvi tulee tästä alkuun miedommin esille kuin edellisistä, joka on mielestäni ihan hyvä juttu. Hyviä tummia alen piirteitä, sopivan raikas ja täyteläinen. Humalaisuus tulee selkeästi ja havuisena esille. Paahteisuus on tuoksussa hienosti karamellisen imelää. Kahvisuus voimistuu oluen lämmetessä. Kärkikastiin tuoksun perusteella.

M: Maku tuo alkuun pahteisuuden ja leipämäisyyden johdosta mieleen stoutin. Hiilihappoisuus on kuitenkin runsaampaa ja tietynlainen makeanvivahteinen imelyys kuitenkin taittaa kuivaa makuprofiilia täyteläisemmäksi. Suutuntuma on sopiva kaikinpuolin, rapsakka ja täyteläinen. Paahteisuus on keskivertoa vahvempaa. Kahvi tulee kohtalaisen maltillisena ja kuivana. Jälkimaussa homma etenee karamellisoitujen vivahteiden ja keskiasteisen humalan, sekä kuivahtavan paahteisuuden merkeissä. Hieman on astetta liian makeankitkerä jälkimaku, muuten aika hyvä tuotos.


Flying Dog Kujo Imperial Coffee Stout, 8,9%
Kausiolut, jossa kahvina käytetty West Virginian Black Dog Coffee -kahvia. Maltaina chocolate-, debittered black-, roast- ja cara-munich maltaat. Humalina northern brewer ja goldings. 40 IBU.

T: Alkuun mieleen tulee rommirusinat ja kahvi brändyllä. Hedelmäisen tumma ja paksu tuoksu. Kahvisuus tulee hieman liköörisenä esille. Vaatii aikaa auetakseen. Lämmettyään päästää esille maltaisia ja jauhoisia piirteitään. Perus stoutin tuntumaa, mutta kivalla twistillä.

M: Maussa tulee myös hieman lakritsinen kahviliköörisyys esille. Suutuntuma on aika pehmeä ja maltillinen. Runkoa kuitenkin löytyy. Nätisti nousee eri sävyt esille, joista ensin tummaa miedohkoa paahteisuutta, hedelmäisyyttä (päärynä ja omena), hentoa kahvisuutta ja hyvin mieto metsäinen humalaisuus. Jälkimaku tuntuu aluksi pliisulta, mutta tarkemmin maiskuteltuaan huomaa kivoja hentoja vivahteita. Tämä on selkeästi hienostunein tapaus. Siltikin jälkimakuun jää kaipaamaan pientä potkua. Hyvä esitys myös.


Ja jottei homma olisi niin helppoa, niin tähän pieni yhteenveto ja ranking. Nämä oluet on juotu kolmena satsina. Ensin suomalaiset vahvistukset, seuraavana päivänä tanskalaiset ja viimeisenä amerikan ihme. Puolivälissä alkoi tuntumaan, että oluissa kahvi otti ehkä liikaa sijaa, mutta varsinkin loppupään oluissa tasapaino oli löydetty kiitettävällä tavalla. Näiden perusteella omaan makuun sopii kahviolut, jossa kahvi ei ole liian vahvasti esillä, tai ainakaan liian yksinkertaisena esillä (tavallaan päälle liimattuna). Lisäksi oluen on tarjottava muutakin kuin pelkkää mietoa kahvia.

Tällä kertaa kävi niin, että ulkomaan vahvistukset vetivät tässä pidemmän korren. Oheinen ranking tuloksena maistelujen perusteella:

1. Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%
2. Flying Dog Kujo Imperial Coffee Stout, 8,9%
3. To Øl Mochaccino Messiah, 7%

4. Teerenpeli Mokkamatti, 7%
5. VASP Prykmestar Kahvi Stout, 6%

Talvioluet 2013/2014: Nøgne Ø God Jul, 8,5% ja pientä sekalaista

Hyvää joulua, vaikka joulu jo menikin. Vuosi vaihtui ja maistelut jatkuu talvioluiden merkeissä. Otsikkoa joutui hieman viilaamaan, jottei vanha vuosi kummittelisi liikaa yksinään. Tämä olut tuli maisteltua pienissä maistiaisissa viime vuoden puolella, jossa oli lähinnä tarkoitus viettää rentoa illanistujaista. Mukana olikin varsin sekasikiöinen kattaus sisältäen Jamaikalaista olutta, Skottilaista viskiä ym. Alkuun kuitenkin maistelin tämän Nøgne Ø God Julin.

Kyseinen olut on hommattu Ruotsin puolelta. Aiemmin tuli maisteltua Suomen puoleltakin löytynyt Nøgne Ø Underlig Jul, joka oli melkein hyvää jouluolueksi. Monet sanoo tuon olevan liian mausteinen jne, itse kaipasin enemmän vivahteita ja runkoa. Mutta millainen on tämä otsikon olut?
Olutta on tehty jo useamman vuoden ajan aina joulusesonkia varten. Tästä jäi nyt merkkaamatta ylös batch merkintä, mutta luulen sen olleen aika tuore tapaus, koska kaupan hyllyltä sen hiljattain poimin. Oluen valmistuksessa on käytetty Lager-, Munich-, caramel-, black- ja chocolate -maltaita. Humalina löytyy Chinook, Columbus ja Centennial. Ei mitään ihmeellistä maustesekoitusta siis, vaan perus raaka-aineita. Huomattavaa oli, että pullossa oli reilu määrä sakkaa pohjalla, joka myös suurimmaksi osaksi sinne jäi. Siltikin lasiin kaadettua olut oli reilun samea. Tämä siksi, että olut on suodattamattom ja pastöroimaton.  

Nøgne Ø God Jul, 8,5%

T: paksun jauhoinen, vanhan kellarinen ja mäskinen fiilis. Käynyttä jauhoisuutta, maltaisuutta, karamellia ja toffeeta. Tuoksussa on paahteista rukiisuuta, joka tuo myös happamuutta. Humalaisuus ei paljoa tunnu rukiin happamuuden ja käyneen mäskin alta. Alkukantaisen tuoksuinen. 

M: samoilla linjoilla kuin tuoksu. Ruisleipämäinen pureksittava suutuntuma. Hapanta ja miedon paahteista. Jauhoinen ja hieman suolainenkin. Jälkimaussa jää jauhoisuus ja mieto kitkeryys happamuuden kanssa. Melkein kuin taikinajuurta. 

Tuhtiuttaan talvinen olut. En oikein nyt tiedä onko tässä muuten mitään erityisen talvista. Ihan hyvää, mutta kaipasin hieman tasapainoa esim. makeudesta.

Tämän lisäksi tuli siis maistettua muutamaa muutakin juomaa, ohessa niistä hieman muistiinpanoja. Lisäksi oktoberfest -oluet jäivät kaappiin aikanaan ja tähän väliin otettiin myös pieni Suomi vs. Ruotsi kaksintaistelu.

Glenfanrclas 21yo, OB, 43%

T: kumista sherryisyyttä alkuun. Asettuessaan tuoksu paranee huomattavasti. Makeampaa hedelmäisyyttä ja hieman suklaisuutta. Vieläkin löytyy kumia. Raakaa hedelmää. 

M: lämmin, hieman ohuen sherryinen. Tulee mieleen Aberlourin 18yo, muttei aivan niin maukkaana. Jälkimaussa öljyistä tuntua, joka meinaa kuivattaa, mutta sitten kääntyy taas öljyiseksi. Mukavat vivahteet suklaata ja kaakaota. 

En ostaisi itse tätä kuitenkaan, sillä esim. Aberlour 18yo on samaa hintaluokkaa ja parempaa. Jää hieman ohueksi ja yksinkertaiseksi. 

Desnoes & Geddes Red Stripe, 4,7%

T: hyvin lagermainen tuoksu. Täytyy mainita ulkonäöstä sen verran, että melkein kuin kuohuviiniä olisi. Niin paljon pientä kuplaa. Hieman sitruksisuutta ja pisuaaria. Ei kovin miellyttävä. 

M: hyvin vetinen ja kevyt. Kuin kivennäisvettä penellä lagerin sivumaulla. Pirskahteleva ja raikas suussa. Ainakin helpot kännit tästä saisi. 

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier, 5,7%

T: paljon pliisumpi versus ruotsi. Hieman metallinen ja muutoin viljaisen tavallinen

M: hyvin oktooperimainen, kevyt ja viljaisa. Humalaisuus raikasta ja kevyttä. Helppo olut, voisi kuvitella juovan muutamankin juhlissa. 

St. Eriks Bryggeri Oktober, 5,3%

T: pihkaisan raikas, metsäinen ja ytimekkäämpi kuin suomiversio. Hieman karamellisuuttu

M: myös raikas, mutta alkuun humalaisuus puraisee mukavammin. Jälkeen jää hieman paahteista humalaa. Parempi kuin edellinen, mutta juhliin voisi paremmin sopia suomiversio helppouden vuoksi.

FIN vs. SWE

Prykmestar Pääsiäisolut, 4,5%

Vakka-Suomen panimon pääsiäisolut (kausiolut) maistossa. Ei ehkä ihan oikea ajankohta, mutta ei anneta sen häiritä. Oluen valmistuksessa on käytetty aitoa suklaata sekä suklaa-aromia.

T: reilusti mausteinen ja suklainen tuoksu. Suklaan ohella myös makean paahteista limppua ja taatelia. Suklaan huomaa selvästi yli muun. Ihan hyvä tuoksuhan tämä on. 

M: maku on kyllä liian pliisu ja vetinen. Suklaa ja pieni maltaisuus, sekä erittäin kevyt paahteisuus tulee esille, mutta humalaa ja ytimekkyyttä puuttuu. Melkein kuin olisi vedellä laimennettu.
Panimon sivuilla mainitaankin "yllätävän kevyt", mutta mielestäni tämä olisi saanut olla tuhdimpi, koska tämähän melkein sopii keveydellään kesäolueksi mielummin kuin pääsiäisolueksi.

Nippelitiedot:
- kantavierreväkevyys 10,9 %
- väri 44 EBC
- katkero 28 EBU