Barley Winehan oli yksi niistä oluttyyleistä, joista en itse erityisemmin välitä. Monesti raskaan makean maltaisia ja alkoholikin saattaa uhota. Mutta kun viimeksi oli se Scotch Ale, josta en myöskään erityisemmin ylensä välitä, ja se oli silti erinomainen, niin miksi ei ottaa tähän väliin paras barley wine jonka tiedän?
Juu tässä päästään heti siihen, että eihän Ø # 100 ole barley wine. Itse voisin lokeroida tämän barley wineksi, varsinkin ikääntyneenä. Imperial IPA on se lokero, johon tämä kait myös lokeroituu, mutta minusta tässä on niin suuri mallasveto (ja makeutta), että humalainen barley wine menee yhtä hyvin. Makuasioita sanoi... enkä ole oluttyylin viilaaja....
Muutama viikko sitten maistoin tästä noin neljä vuotta kellarissa olleen yksilön ja tämä oli saanut reilusti imelää maltaisuutta ja pehmeää tummaa kuivattua hedelmäisyyttä, sekä humalointi oli pehmennyt taka-alalle. Nyt maistossa on Alkosta 9,52€ irtoava tuore yksilö erästä 1740A, joka on pantu 4.1.2017. Oluthan on nimetty Nognen sadannen oluterän mukaan. Kuvat on nyt mitä on, koska oluthetki tuli ex temporena ja oli sen verta nautinnollinen, että kamera ei kerkinyt mukaan.
Nøgne Ø # 100, 10% (batch# 1740A)
Tuoksu on kutsuvan maltainen, paksun fariisisokerinen, jossa humalan katkeruuden voi aistia havuina, sammaleina ja mietona lakritsina. Paahteisuutta on ja se on sellaista rapeaksi paahdetun miedon makean ja tummahkon leivän tuoksua. Tasapaino on tässä upea – sopivasti makeutta, paahteisuutta, humalaa ja maltaisuutta.
Maussa mennään samoilla viitoilla, eli maltaisuus ja humala käsi kädessä ja hienosti sovussa. Leipää, makeaa leipää, greippiä, kahvia, fariinisokeria, miedosti lakritsia, tummia hedelmiä, havuja.... huh. Onpa makuja kerrakseen. Suutuntuma paksuhko ja hieman siirappinenkin, mutta ei tahmea. Hiilihapotkin sopivan alhaiset. Onko tässä mitään parannettavaa? Kypsytettyyn versioon verrattuna selvästi humalaisempi ja vähemmän makea. Minusta tämä on tuoreena parempi. Loistava olut.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nøgne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Nøgne. Näytä kaikki tekstit
08 toukokuuta 2017
18 marraskuuta 2016
Alkosta: Nøgne Ø Rød Jul (Jouluoluet 2016)
Oli tarkoitus kirjoitella arvio viimeisestä kaapista löytyvällä Alkon 2016 jouluolutkattuksen oluesta. Kuvausproseduurit valmiiksi ja ennakkoon pienet odotukset olutta kohtaan.
Mutta, lasiin kaadettuani iski yllätys – jumalattomasti sohjoa pullossa. Annoin pullon kuitenkin asettua vuorokauden jääkaapissa ja mielestäni yritin hyvin varovasti kaadella oluen lasiin. Siltikin lasissa leijaili enemmän lunta kuin snowballissa, tai pyrypallossa, mikä sen nimi olikaan. Noh, en tiedä onko tätä turha arvioida, kun tuntuu että hiivasohjo on asettunut leijailemaan paikalleen 30 minuutin lasiodottelunkin jälkeen. Ei auttanut pieni suodatuskaan ☺
Koikeilen kuitenkin onneani, monihan sanoo, että ei sen tarvi niin vakavaa olla. Jätän kuitenkin arvosanat sikseen ja lupaan koittaa uusintamaistoa mikäli vähemmän sakkaa omaava pullo löytyy. Speksit kuulostaa tässä oluessa ihan mielenkiintoiselta ja jopa hieman jouluiselta. Maris otter-, münich-, karamelli-, crystal- ja paahdetut ohramaltaat, sekä Chinook-, Galaxy-, Cascade-humalia. Joulua tuo kuivatut aprikoosit ja viikunat.
Nøgne Ø Rød Jul, 8%
Tuoksusta löytyy kuvattuja keltaisia hedelmiä, jotka tuo myös makeahkoa hedelmäisyyttä. Humalakin on selvästi esillä tuoden havuisuutta ja mietoa pihkaisuutta. Tunkkaisuuttakin on toki läsnä, joka on sellaista hiiva-humala-soppaa. Lämmetessä viikunaa ja aprikoosia, sekä kevyttä paahteisuutta.
Maussa hiivamöhjöisyys häiritsee. Se tekee tästä tukkoisen ja katkeran samean. Tästä on hyvin vaikea saada kaikkea esille. Kevyttä makeahkon ja kuivatun hedelmäisyyden tuntua on, samoin aprikoosia ja mausteista viikunaa, mutta hiivasohjo ajaa tunnelmaa alas. Olkoon tämä näin, arvioidaan uusi mikäli löydän vähemmällä sakalla.
Mutta, lasiin kaadettuani iski yllätys – jumalattomasti sohjoa pullossa. Annoin pullon kuitenkin asettua vuorokauden jääkaapissa ja mielestäni yritin hyvin varovasti kaadella oluen lasiin. Siltikin lasissa leijaili enemmän lunta kuin snowballissa, tai pyrypallossa, mikä sen nimi olikaan. Noh, en tiedä onko tätä turha arvioida, kun tuntuu että hiivasohjo on asettunut leijailemaan paikalleen 30 minuutin lasiodottelunkin jälkeen. Ei auttanut pieni suodatuskaan ☺
Koikeilen kuitenkin onneani, monihan sanoo, että ei sen tarvi niin vakavaa olla. Jätän kuitenkin arvosanat sikseen ja lupaan koittaa uusintamaistoa mikäli vähemmän sakkaa omaava pullo löytyy. Speksit kuulostaa tässä oluessa ihan mielenkiintoiselta ja jopa hieman jouluiselta. Maris otter-, münich-, karamelli-, crystal- ja paahdetut ohramaltaat, sekä Chinook-, Galaxy-, Cascade-humalia. Joulua tuo kuivatut aprikoosit ja viikunat.
Nøgne Ø Rød Jul, 8%
Tuoksusta löytyy kuvattuja keltaisia hedelmiä, jotka tuo myös makeahkoa hedelmäisyyttä. Humalakin on selvästi esillä tuoden havuisuutta ja mietoa pihkaisuutta. Tunkkaisuuttakin on toki läsnä, joka on sellaista hiiva-humala-soppaa. Lämmetessä viikunaa ja aprikoosia, sekä kevyttä paahteisuutta.
Maussa hiivamöhjöisyys häiritsee. Se tekee tästä tukkoisen ja katkeran samean. Tästä on hyvin vaikea saada kaikkea esille. Kevyttä makeahkon ja kuivatun hedelmäisyyden tuntua on, samoin aprikoosia ja mausteista viikunaa, mutta hiivasohjo ajaa tunnelmaa alas. Olkoon tämä näin, arvioidaan uusi mikäli löydän vähemmällä sakalla.
Tunnisteet:
2016,
Jouluoluet 2016,
Nøgne,
Oluet
11 marraskuuta 2015
Alkosta: Nøgne Ø God Jul (Jouluoluet 2015)
Norjalaisvahvuutena Alkon jouluolutvalikoimaan saapui Nøgne Ø God Jul reilu kuuden euron hinnalla. Minulle ennestään tuttu pullote, mutta uusintamaisto on paikallaan. Muistikuvien perusteella hyvin samea ja maltainen, jopa melko mämminen olut. Vaihtoehtona God Julille menisi hyvin Nognen toinen pullote, Rye Porter, mutta tähän saisi kaivaa jo seteleitä maksuksi.
God Jul on varta vasten joulusesongille pantu olut, jonka mallaspuolelta Alkon mukaan löytyy Maris Otter-, ruis-, special b-, melanoid-, paahto-, turvesavustettuja- ja kahvimaltaita. Humalina on käytetty Cascadea, Columbusta ja Bobekia. Panimon kotisivuilla mainitaan raaka-aineiksi Lager-, Munich-, caramel-, ja suklaamaltaat, humalina Chinook, Columbus ja Centennial. Joka tapauksessa ei siis joulumaustesoppaa, tai muuta ihmeempää, vaan suorasti maltaita ja humalia.
Nøgne Ø God Jul, 8,5%
Tuoksu on alkuun lähes kuiva, paahteisen lakritsainen, jossa muscovadosokeria ja tummaa kaakaota. Lämmetessä muuttuu hieman makeammaksi ollen näin sellainen puolikuivan oloinen. keskivertoa voimakkaampi paahteisuus, jonka mukana tummaaa kaakaojauhetta ja humalaa. Ympärillä kokonaisuutta parantaa miedon makea ja aromikas tumma ruokosokerisuus.
Maku on tumman maltainen, jossa palanutta kahvisuutta, tummaa suklaata ja kaakaojauhetta. Kevyesti mausteista kuivaa hedelmää (taateli) ja katkeraa miedon ruohoista ja kuivaa humalaa. Suutuntuma melko täyteläinen. Jälkimakuun jää kohtalaisen voimakas paahteisuus, mieto lakritsisuus ja hyvin maltainen kuiva kaakaojauheisuus.
God Jul on varta vasten joulusesongille pantu olut, jonka mallaspuolelta Alkon mukaan löytyy Maris Otter-, ruis-, special b-, melanoid-, paahto-, turvesavustettuja- ja kahvimaltaita. Humalina on käytetty Cascadea, Columbusta ja Bobekia. Panimon kotisivuilla mainitaan raaka-aineiksi Lager-, Munich-, caramel-, ja suklaamaltaat, humalina Chinook, Columbus ja Centennial. Joka tapauksessa ei siis joulumaustesoppaa, tai muuta ihmeempää, vaan suorasti maltaita ja humalia.
Nøgne Ø God Jul, 8,5%
Tuoksu on alkuun lähes kuiva, paahteisen lakritsainen, jossa muscovadosokeria ja tummaa kaakaota. Lämmetessä muuttuu hieman makeammaksi ollen näin sellainen puolikuivan oloinen. keskivertoa voimakkaampi paahteisuus, jonka mukana tummaaa kaakaojauhetta ja humalaa. Ympärillä kokonaisuutta parantaa miedon makea ja aromikas tumma ruokosokerisuus.
Maku on tumman maltainen, jossa palanutta kahvisuutta, tummaa suklaata ja kaakaojauhetta. Kevyesti mausteista kuivaa hedelmää (taateli) ja katkeraa miedon ruohoista ja kuivaa humalaa. Suutuntuma melko täyteläinen. Jälkimakuun jää kohtalaisen voimakas paahteisuus, mieto lakritsisuus ja hyvin maltainen kuiva kaakaojauheisuus.
Tunnisteet:
2015,
4,
jouluoluet 2015,
Nøgne,
Oluet
21 heinäkuuta 2015
Nøgne #1000 & #1001 ja yksi tarina
Tämä tarina ei tosin kerro tarinaa Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta tarinan Nognen eräistä #1000 ja #1001 kylläkin. Nogne halusi tietysti juhlistaa tuhannetta eräänsä ja tätä varten luotiin kaksi samankaltaista erilaista olutta.
Rajapyykki meni siis rikki, kuten jo aiemmin on mennyt #100 ja hiljattain maistettu #500. Oluiden teossa inspiraatiota haettiin Tuhannen ja yhden yön tarinoista, tai ainakin mausteet lähi-idästä, ja ne saivat alkunsa heinäkuussa 2013. Reseptiikasta ei juuri paljastella, mutta mausteiden lisäksi löytyy ohraa, vehnää, demerara-sokeria, yllättäen humalia ja mitä nyt yleensäkin oluessa vettä ja hiivaa.
Nämä oluet tuli ostettua taannoin Systembolagetista ja nautittua mökillä. Hintaa en enää muista, olikohan ollut 10-13€ luokkaa? Kuvat kertokoot lopun tarinan.
Nøgne Ø # 1000, 10%
Tuoksussa alkoholi lämmittää alkuun ja hieman puskee turhalla voimalla läpi. Tukkoinen ja tunkkainen. Jonkin aikaa hengiteltyään alkaa synkkää hiivaisuutta ja ylikypsää passionhedelmää pääsemään läpi. Tuoksu raikastuu selvästi. Humala on melko piilossa makean hedelmäisenä. Hedelmäkiisselu tulee hiukan mieleen, aprikooseja, persikkaa ja vähiten ananasta. Saatuaan hengittää on tuoksu hieno.
Maussa suutuntuma on selkeän nektarimainen ja hiukan jähmeä. Hiilihappoja on melko minimaalisesti ja humalatkin näyttelee hiukan ujosti. Alkoholi lämmittää maussakin, varsinkin isommalla kulauksella. Maltaisuutta, jota makea hunajaisuus pyöristää. Jälkimaussa humalat kääntää makeuden suolaisemman suuntaan. Ei nyt mikään kesäyön unelma.
Nøgne Ø # 1001, 10,01%
Tuoksu on avoimempi ja valmiimpi kuin edellisessä. Humala on havuisenpaa ja kylmempää. Barley wine tuntua alkoholin lämmittäessä. Makean vivahteista mallasta ja muscovadosokeria (lakritsin vivahde). Paahteisuus tuo leipämäisen tunnun. Hedelmät ovat vaihtuneet tummaan sokeriin, leipään ja rusinaan.
Maku on täyteläinen ja viinimäinen (tuhti). Alkoholin tuoma täyteläisyys ja tuhtius tuntuu (tiivistynyt). Maussa tulee ohutta paahteista leipäisyyttä. Ruisleipää ja sekaleipää. Makeus tuo mieleen rusinan ja mämmin. Muscovadon lakritsisuutta on maussakin. Jälkimaussa selkeä tumman/ palaneen leivän kuorta. Pitkä.
20 heinäkuuta 2015
Nøgne Ø kotitasting, heinäkuu 2015
Viimeisin kotitasting tuli pidettyä teemana Nogne, jolta valikoitiin riviin kaksi saisonia ja kolme ipaa. Alun perin rivissä tuli olla myös pale ale ja India Saison, mutta ne tuli juotua parempiin suihin jo päiviä ennen maistelutilaisuutta (hups).
Ensimmäisenä vuoronsa sai Nognen "perus" Saison, jonka rungosta löytyy vehnää ja lager-mallasta. Humalina löytyy East Kent Goldings ja Crystal. Näiden lisäksi belgialaista hiivaa. IBU 25. Tämän jälkeen vuoronsa sai Saison Réserve, joka on karvan verran vahvempi alkoholipitoisuudeltaan (7%, melko korkea saisonille). Tästä ei kovin paljoa tietoa löytynyt, mutta ilmeisesti kyseessä oli alunperin erä Nognen perussaisonia, joka syystä tai toisesta tuli hieman erilaiseksi (tummempi) ja joka päätettiin kypsytellä punaviiniviinitynnyreissä sen sijaan, että päätyisi viemäriin.
Saisonien jälkeen siirryttiin humalahakuiseen linjaan, kun lätkäistiin ipat kehiin. Ensimmäiseksi kunnian sai Vic Secret IPA, joka on nimetty humalalajikkeensa mukaan. Jep, Vic Secret ei tässä tapauksessa tarkoita Victoria's Secret alusvaatevalmistajaa, vaan uudehkoa australialaista humalalajiketta. Alun perin tämä tosin meinattiin nimetä Victoria's Secret -nimiseksi, mutta tietystä syystä se ei käynyt.
Single hopin jälkeen loikattiin prosenttia vahvempaan kamaan, kun lasiin kaatui 100 IBU -kamaa Two Captains Double IPA. Olut on Norjan kotipanomestaruuskisan 2010 voittajan Jan Halvor Fjeldin luoma olut, jota sitten hieman skaalattiin suurempaan erään Nognella. Ilmeisesti salainen resepti.
Viimeisenä muttei vähäisimpänä lasiin kaatui suoran vahvin olut, # 500 Imperial India Pale Ale. Panimon viidenteensataan oluterään (batch 500) haluttiin viisi mallasta ja viisi humalalajiketta. Luonnollisesti alkoholivahvuus ynnättiin edellisistä, 5+5=10. Mallastettua ohraa, vehnää, ruista ja kauraa, jotka kylpevät Chinook-, Simcoe-, Pacific Gem-, Centenneal- ja Nelson Sauvin -humalien kera. IBUt 100.
Nøgne Ø Saison, 6,5% (01.15/01.17, b.1341)
Tuoksu rauhallisen sitruksinen ja miedon hapokas. Belgihiivaisuutta ja mietoa maustepippurisuutta. Maku on myös pehmeä ja sitruksinen. Mattaista sitruksisuutta. Hunajaa ja belgihiivaa. Mietoa kukkaisuutta. Hyvä ja tasapainoinen saison.
Nøgne Ø Saison Réserve, 7% (06.13/06.18, b.977)
Tuoksu on hyvin viininen. Hapanta, jopa maitohappoisen hapanta, hedelmäisyyttä ja tammitynnyrisyyttä. Punaista marjaisuutta. Maku on miedommin hapan kuin tuoksu antaa odottaa. Punaviinisyyttä ja mietoa hiivaisuutta. Suutuntuma on sameahko ja hiilihapot alhaiset. Jää hieman yksinkertaiseksi ja lyhyeksi.
Nøgne Ø Vic Secret IPA, 7,5% (10.14/10.16, b.1281)
Tuoksussa sitrusta ja kevyesti mansikkaa. Vähän karamellista maltaisuutta. Aavistus happamuuttakin. Taitaa olla pikkaisen väsymystä humalissa. Mausta huomaa, että humalan raikkaus ja hedelmäisyys on jo parhaat päivänsä nähnyt. Pientä tunkkaisuutta ja multaisaa greippistä humalaa. Männyn vivahde. Karamelliä, pientä imelyyttä ja mausteisuutta. Ihan jees, muttei erityinen.
Tuoksu on astetta tuoreempi ja humalaisempi. Havuista ja pihkaista humalaa, jossa sitruksista hedelmää. Maltaisuus tuntuu hunajaisena ja karamellisena - kaurakeksiä. Maku alkaa makean karamellimaltaisena, jopa aavistuksen imelänä, mutta humala tuo tasapainoa soppaan. Havuista ja miedon tahmeaa humalaa. Suutuntuma runsas ja hienoisesti tahmea. Mieto ruohoinen vivahde. Tämä on hyvä.
Nøgne Ø # 500 Imperial India Pale Ale, 10% (12.14/12.19, b.1332)
Tuoksu on pistävämpi ja alkoholisempi. Imelyyttä ja karamellisuutta reilusti. Tuoksun perusteella aika makea. Humala hieman peittyy mallasrungon alle. Vähän havua ja pihkaa tumman luumun kera. Maussa iskee mallasrunko edellä. Karamelliä, makeaa nektariinia ja mietoa pihkaisuutta. Hieman äklö. Ei niin tuoreen oloinen ja ei ainakaan raikas. Hitaammin nautittava "likööri" ipa.
07 toukokuuta 2015
Nøgne Ø Dark Horizon 4th Edition, 16%
Nönnön Dark Horizon on yksi niitä oluita, jotka kiihottavat oluthörhöjä. Ei ihme, sillä lukiessa panimon omilta sivuilta tuotekuvausta, vaikuttaa siltä, että panimon oma väkikin on melko innoissaan tuotteesta.
DH:n ensimmäinen julkaistu versio tuli vuonna 2007 ja sitä seurasi vuonna 2008 2nd edition ja 2010 3rd edition. Tämä neljäs versio DH:sta tuli Alkoon lokakuussa 2013 kätevissä 0,25l pulloissa. Paketti on hieman kokenut muutosta, kun peltipurkin sijaan on käytetty pahvia. Itse maistoin tämän vasta tämän vuoden alkupuolella, joten hieman kypsytystä on jo takana. Kaappiin jäi kypsymään vielä useampi pullo. Kohtahan saadaan ostaa jo DH5....
Nøgne Ø Dark Horizon 4th Edition, 16%
T: Kuohkeaa lämmintä limppua ja lakritsista jauhoisuutta. Kahvisuus tulee maitokahvina ja mustana. Tumma suklaisuus ja mieto vaniljaisuus tuo mausteisuutta. Taustalla velloo kuivia tummia hedelmiä kuten viikunaa, luumua ja taatelia. Tuhti ja makea tuoksu.
M: Suutuntuma on melko kuohkean hiilihappoinen. Alkumaussa tulee tummaa ja vaaleaa suklaisuutta, samoin tummat kuivatut hedelmät. Keskivaiheilla kahvi ottaa otteen ja kääntää makumaailman espresson ja vastajauhetun kahvipavun makuiseksi. Tumma suklaa pysyy mukana loppuun saakka. Jälkimaussa on aika vahvasti kahvia. Hieno olut, mutta kahvilla ehkä liian iso rooli?
There is so much fun involved in creating Dark Horizon. Once it ferments, evereyone in the brewery are very enthusiastic and pay close attention. Is the yeast still active? Is everything OK? How does the flavours evolve? Dark Horizon is normally dark and velvety. Muscovado sugars provides good fruity aromas. The coffee is a chapter on its own. The green beans will first be treated alfa amylase, an enzyme that we brewers enjoy working with. Then we mash the green beans before drying and roasting them. This gives it the unique flavor of Dark Horizon deserves. Share Dark Horizon with someone you think deserves it.Oluen valmistuksessa käytetyt kahvipavut mäskätään ennen kuivaamista ja paahtamista. Melko erikoista, yleensä oluen valmistuksessa mäskätään ohraa, mutta tämäpä ei tosiaan ole aivan tavallinen olut. Valmistusaineisiin kuuluu kahvin lisäksi Maris Otter-, vehnä-, suklaa-, kristalli- amber-, musta- ja ruskeamaltaat, sekä paahdettu ohra. Humalina löytyy Chinook, Centennial ja Columbus. Näiden lisäksi löytyy myös muscovadosokeria.
DH:n ensimmäinen julkaistu versio tuli vuonna 2007 ja sitä seurasi vuonna 2008 2nd edition ja 2010 3rd edition. Tämä neljäs versio DH:sta tuli Alkoon lokakuussa 2013 kätevissä 0,25l pulloissa. Paketti on hieman kokenut muutosta, kun peltipurkin sijaan on käytetty pahvia. Itse maistoin tämän vasta tämän vuoden alkupuolella, joten hieman kypsytystä on jo takana. Kaappiin jäi kypsymään vielä useampi pullo. Kohtahan saadaan ostaa jo DH5....
Nøgne Ø Dark Horizon 4th Edition, 16%
T: Kuohkeaa lämmintä limppua ja lakritsista jauhoisuutta. Kahvisuus tulee maitokahvina ja mustana. Tumma suklaisuus ja mieto vaniljaisuus tuo mausteisuutta. Taustalla velloo kuivia tummia hedelmiä kuten viikunaa, luumua ja taatelia. Tuhti ja makea tuoksu.
M: Suutuntuma on melko kuohkean hiilihappoinen. Alkumaussa tulee tummaa ja vaaleaa suklaisuutta, samoin tummat kuivatut hedelmät. Keskivaiheilla kahvi ottaa otteen ja kääntää makumaailman espresson ja vastajauhetun kahvipavun makuiseksi. Tumma suklaa pysyy mukana loppuun saakka. Jälkimaussa on aika vahvasti kahvia. Hieno olut, mutta kahvilla ehkä liian iso rooli?
09 marraskuuta 2014
Nøgne Ø Special Holiday Ale & Pumpkin Ale
Oluiden tumma kausi on jo pitkälti päällä, jolloin päästään nauttimaan tuhdimmista, mausteisimmista ja tummemmista oluista. Ainakin itselleni on alkanut taas hyvin maistumaan tummemmat oluet. Hiljattain OlutExpo tarjosi omalla kohdallani hyvän "kauden avajaisen" tummemmille oluille ja siellä tulikin maistettua muutama herkullinen tumma, sekä yksi kurpitsaolut.
Kyseinen Maku Brewingin Tasty Pumpkin oli mielestäni parhaimpia oluita koko tapahtumassa ja innoittikin maistamaan nyt toista lajitoveriansa. Vaikka Halloween onkin ohi, niin silti tämä sopii hyvin kauden sisään. Lisäksi avataan myös jouluisempien oluiden kausi näin blogin puolellakin, kun maistoon valikoitui yksi viime vuoden suosikeistani, Nøgne Ø Special Holiday Ale.
Kyseinen ale on valmistettu ohra- (münchner, kristall, suklaa, special B), ruis- ja kauramaltaista, sekä humalien (Brewers Gold, Columbus) lisäksi maustettu salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Katkeruutta on saatu IBU 50 verran. Ensimmäisen kerran tuote tuli markkinoille 2008.
Kyseinen Maku Brewingin Tasty Pumpkin oli mielestäni parhaimpia oluita koko tapahtumassa ja innoittikin maistamaan nyt toista lajitoveriansa. Vaikka Halloween onkin ohi, niin silti tämä sopii hyvin kauden sisään. Lisäksi avataan myös jouluisempien oluiden kausi näin blogin puolellakin, kun maistoon valikoitui yksi viime vuoden suosikeistani, Nøgne Ø Special Holiday Ale.
Kyseinen ale on valmistettu ohra- (münchner, kristall, suklaa, special B), ruis- ja kauramaltaista, sekä humalien (Brewers Gold, Columbus) lisäksi maustettu salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Katkeruutta on saatu IBU 50 verran. Ensimmäisen kerran tuote tuli markkinoille 2008.
Toinen oluista on kurpitsaolut, joka on majaillut kaapissani jo melkein vuoden verran. Parasta ennen päiväys luvataan 2016 loppupuolelle, eli ei tämä mitenkään tolkuttoman vanhaksi (kypsyneeksi) ole päässyt. Reseptistä löytyy ohramaltaiden lisäksi vehnää, ruista ja kauraa. Humalina on käytetty Columbus- ja Summit-humalia. Panimomestari Kjetil Jikiunin mukaan mausteita ei tässä ole käytetty, vaan mausteisuus on pyritty saamaan viljalajikkeista ja englantilaisesta hiivasta. IBU on 35 luokkaa.
Nøgne Ø Special Holiday Ale, 8,5% (batch 1023, 9/2013)
T: Leipäisän (saaristolaislimppu) tumma ja kuohkea. Nenätuntumassa on runsautta. Makeahkoa ja kypsää vivahdetta. Stoutin kaltaista tyteläisyyttä, mutta myös hedelmäisempää (ylikypsiä ja kuivia hedelmiä) vivahdetta. Humala ja mausteet tekevät tähän yrttiliköörin kaltaisia aromeja. Kylmänä alkoholi pilkahaa esille, mutta lämmetessä peittyy mausteiden alle.
M: Suutuntuma on samettinen ja hieman kuohkea. Hiilihapot ja paksuhko maltaisuus ovat tasapainossa. Maussa on makeaa maltaisuutta, joka tuo saaristolaisleivän makumaailmaa mieleen. Taustalla on mietoa yrttisyyttä ja lakritsia (tulee mieleen muscovadosokeri). Humala vaimentuu mausteisen ja maltaisen rungon alle. Tukeva ja ruokaisa. Jälkimaku on makean (ei äklö) pitkä ja hyvin miedon paahteinen. Hyvä winter warmer.
Nøgne Ø Pumpkin Ale, 6,5% (batch 1015, bb:2016)
T: Verraten Makun Tasty pumpkiniin, ei niin tuoreen oloinen eikä niin kurpitsainen. Tässä on enemmän paahtoa ja jauhoisuutta. Alta löytyy sitä kurpitsaista vihanneksisuutta, joka ainakin minua miellyttää (ja jota tässä tietty haen). Kevyen kahvista aromia ja maltaisuutta. Paahto peittää hieman liikaa.
M: Maun alussa on miellyttävä kurpitsiaisuus ja maltainen kuohkeus. Myös kevyttä mausteisuutta. Nämä peittyvät kuitenkin melko pian kevyen katkeruuden ja paahteisen maltaisuuden alle. Loppumaku on kuin perus brown alella. Suutuntuma miellyttää ollen pehmeä ja runsas. Hiilihappojakin aika sopivasti. Enemmän saisi tulla tuore vihanneksisuus ja hieman maustetta. Nyt loppurupeama jää hieman tyhjäksi.
Näistä pitemmän korren veti Holiday Ale, Kurpitsaolut oli hyvä alkumaultaan, mutta esim. Maku Brewingin vastaava vie helposti voiton. Holiday Alea kyllä siemailisi näin pimeinä syysiltoina.
27 lokakuuta 2014
OlutExpo Finland 2014 – perjantain ja lauantain kokemukset
Olutexpo on omalta osalta nyt koettu – kaksi päivää, hyviä oluita, hyviä viskejä ja etenkin mukavia ihmisiä. Näin voisi tapahtumaa luonnehtia muutamalla sanalla. Ajattelin kuitenkin hölisijänä kertoa hieman tarkemmin kokemuksistani.
Tapahtumalla oli tänä vuonna uusi paikka, Helsingin vanha Kaapelitehdas. Paikkana ei niin viihtyisä kuin Wanha Satama, mutta tilava ja hyvien kulkuyhteuksien päässä. Lisäksi paikasta oli saatu kohtalaisen viihtyisä ja valoisa. Ständit oli mielestäni hyvin sekoitettu ympäriinsä, eikä niin, että viskit olisivat samassa ryppäässä ja oluet toisessa. Tämä edisti sitä, että ihmiset kiertelivät aktiivisesti joka puolella. Vessoja löytyi riittävästi, jonoja ei juuri muodostunut. Sisääntullessa sai lasin ja tapahtumavihkosen kouraan, mutta vihkossa ei ollut tarjolla olevia juomia. Onneksi mukana oli Jaskan ja minun tekemä messuvihko. Aika monella muullakin tuo näytti tapahtumassa olleen mukana.
Lasipiste oli kutakuinkin keskivaiheilla, eikä siinäkään kovin isoja ryysiksiä muodostunut. Viime vuodesta tuttu lasinvaihto oli myös tänä vuonna käytössä ja se oli erinomainen järjestelmä asiakkaiden kannalta. Viskilaseja sai jokaiselta viskiständiltä erikseen ja sen pystyi palauttamaan lasipisteeseen. Kuulin, että tämän kannalta osoittautui hieman ongelmia näytteilleasettajilla, sillä ajoittain oli lasipulaa. Itse en kokenut ongelmia lasien kanssa.
Myös maksukäytäntö oli sama kuin viime vuonna, eli tapahtumassa oli polettipiste, josta maksuvälineenä toimivia pullonkorkkeja pystyi ostamaan 10e arvosta minigrip-pusseissa. Toimiva ratkaisu, vaikka kuulin tämänkin aiheuttaneen ajoittain ongelmia kovan kysynnän vuoksi. Itse en tässäkään asiassa kokenut minkäänlaisia ongelmia.
Ruokapisteenä löytyi merikaapelihallin perukoilta snäck-tyylinen rafla, josta sai mm. pizzasliceja, sipulirenkaita, kanankoipia ja lämpimiä leipiä. Juomana sai ainoastaan vettä (1e) ja kahvia (1,5e). Pizzaviipale irtosi 3,5e:lla. Täytyy myöntää, että ainakin "äijäpizza" oli ihan maukas mielestäni. Kaapelitehtaan tiloissa oli myös sisääntuloaulan liepeillä kahvila ja ruokala, josta pääsi ostaamaan muita kahvilatuotteita.
Hinnoista voisi antaa risuja muutamalle puljulle. Esimerkiksi Brewdogin tuotteet jätin ihan suosiolla maistamatta. Alkaen 4e hinnat tuolla tiskillä takasivat ruuhkattoman tilaamisen – niille joita kiinnosti. Hello My Name Is Päivi maksoi 5e/15cl. Häh? Eikös tuon saanu halvemmalla Alkostakin? Oltiin kuitenkin messuilla. Kehuja hinnoitelusta annan puolestaan Vinoblen ja Moët Hennessyn tiskeille. Hinnat alkaen 0,5e/cl ja kalleimmillaan 2,5e. Juuri näin messuilla pitäisikin hinnoitella tuotteet. Tämä mahdollisti sen, että uteliaat kokemattomatkin (siis ei viskihörhöt) uskalsivat maistella viskejä. Keskiverto 15cl olutta maksoi 2-3e ja viskeissä 1cl oli noin 2-4e.
Itse tapahtuma oli hyvin eloisa ja mukavan tunnelmainen. Mainitaan tähän, että minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tmv. ei ollut. Kuten tapahtuman sloganissakin todetaan, ihmiset joi vähemmän ja maisteli enemmän. Itse lähdin liikkeelle kahden päivän taktiikalla, enkä etukäteen suunnitellut kovin tarkkaan mitä juomia maistelisin. Muutenkin lähdin hyvin rennoin fiiliksin ja odotuksin.
Perjantaina homma lähti käyntiin Boulevard Brewing, Tank 7 Farmhouse alella. Raikas, hieman yrttisä humalointi ja sitruksisen raikas puraisu toimi tälläkin kertaa. Tällä oli oikein kiva aloittaa. Tätä seurasi pikkulinnun tiskiltä ohimennen otettu Unto Sahti. Hieman yrttisempi sahti jätti toivomisen varaa. En löytänyt esim. banaanisia piirteitä, josta sahdeissa pidän. Ihan hyvää, muttei parhaita.
Ensimmäisen oluen jälkeen siirryin ensimmäisten viskien pariin. Seurasi rupattelua Glenlivetin tiskillä ja lasiin kaatui uusi Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%. Kyseinen tynnyrivahvuinen ja first-fill olorosotynnyreissä kypsytetty viski oli melko kireä ja tukkoinen alkuun. Vasta veden lisäyksen myötä alkoi tuoksu hieman avautua ja maustakin löytyi kivoja sherrypiirteitä. Nadurran lisäksi vierellä oli samaisen tislaamon Guardians Chapter, joka ympäripyöreällä pehmeydellään ja toffeisuudellaan ei Nadurran rinnalla vakuuttanut. Ihan hyvää, muttei sen kummempaa.
Näiden jälkeen jatkettiin viskeillä, kun matka jatkui Laphroaigin tiskille. Tässä piti käydä melko alkuvaiheessa, sillä mukaan oli tuotu pullo 12-vuotiasta pohjoismaille pullotettua pre-releasea. Laphroaig 12yo Nordic Special Edition on viski. joka on saanut kypsyä olorosotynnyreissä. Tuoksu ja maku oli merellinen ja tuhkainen. Likaista turpeisuutta ja tuhkaista savua. Hieman tunkkainen omaan makuun, eikä jättänyt tällä kertaa hyviä fiiliksiä.
Näiden jälkeen oli oluen vuoro. Nokka kohdistui Ruosniemen panimon ja Maku Brewingin tiskien suuntaan. Ajattelin ottaa uusintamaiston Ruosp. Vapaaherra Keskimäen maalaispassiosta. Tämä oli kirpeämpi kuin muisti, tosin olihan tämä saanut kypsytellä nyt kauemmin. Enemmän villihiivaisuutta ja hedelmää. Ehkä oli parempi tuoreena. Vapaaherran jälkeen huuhdeltiin suuta vedellä, jonka jälkeen lasiin kaatui mielestäni tapahtuman parhaita oluita: Maku Tasty Pumpkin. Loistava tuoksu. Suorastaan syötävän hyvä. Maku ei ihan yltänyt tuoksun tasolle, mutta oli oikein maukas. Mausteisuus oli hienosti tasapainossa koko paketin kaltoin. Tämä pääsi kolmen parhaan oluen joukkoon omasta mielestäni. Hyvä Maku!
Välissä tuli käytyä Viskin Ystävien Seuran ständillä morjenstamassa tuttuja ja mahdollisia ei tuttuja. Mukavahan siinä oli jutella olut kädessä. Kovista suosituksista huolimatta en vieläkään saanut kaveriani liittymään viskiseuraan. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus liittyä ja marraskuun 29. päivä tulla ensimmäiseen tastingiin iäkkäiden harvinaisuuksien pariin. Tiskiltä oli myös mahdollisuus ostaa 25e:n hintaan Jarkko Nikkasen kirja, Viskien Maailma. Harmi kun monilta jäi varmaan kirja hommaamatta, kun maksuvälineinä kävi vain poletit. Tähän ei toki VYS oikein voinut vaikuttaa, kun tapahtuman sisällä ainoa maksuväline oli polettikorkit.
VYSin tiskiltä siirryin ajassa taaksepäin, kun menin rupattelemaan Kyrö Distillery Companyn ständille. Pojat oli pistänyt paikan koreaksi ja tarjolla oli ruisherkkuja. Odotetuin tuote oli varmaankin single cask pullote, #. Kuten kaverinikin totesi: hemmetin hyvää. Tuoretta ruisleipää voin kera. Ehkei ihan, mutta täytyy myöntää, että lasin tyhjetessä tuota kaipasi lisää. Pistäkäähän pojat pullo tulemaan, en kerro kenellekkään.
Tapahtumalla oli tänä vuonna uusi paikka, Helsingin vanha Kaapelitehdas. Paikkana ei niin viihtyisä kuin Wanha Satama, mutta tilava ja hyvien kulkuyhteuksien päässä. Lisäksi paikasta oli saatu kohtalaisen viihtyisä ja valoisa. Ständit oli mielestäni hyvin sekoitettu ympäriinsä, eikä niin, että viskit olisivat samassa ryppäässä ja oluet toisessa. Tämä edisti sitä, että ihmiset kiertelivät aktiivisesti joka puolella. Vessoja löytyi riittävästi, jonoja ei juuri muodostunut. Sisääntullessa sai lasin ja tapahtumavihkosen kouraan, mutta vihkossa ei ollut tarjolla olevia juomia. Onneksi mukana oli Jaskan ja minun tekemä messuvihko. Aika monella muullakin tuo näytti tapahtumassa olleen mukana.
Lasipiste oli kutakuinkin keskivaiheilla, eikä siinäkään kovin isoja ryysiksiä muodostunut. Viime vuodesta tuttu lasinvaihto oli myös tänä vuonna käytössä ja se oli erinomainen järjestelmä asiakkaiden kannalta. Viskilaseja sai jokaiselta viskiständiltä erikseen ja sen pystyi palauttamaan lasipisteeseen. Kuulin, että tämän kannalta osoittautui hieman ongelmia näytteilleasettajilla, sillä ajoittain oli lasipulaa. Itse en kokenut ongelmia lasien kanssa.
Myös maksukäytäntö oli sama kuin viime vuonna, eli tapahtumassa oli polettipiste, josta maksuvälineenä toimivia pullonkorkkeja pystyi ostamaan 10e arvosta minigrip-pusseissa. Toimiva ratkaisu, vaikka kuulin tämänkin aiheuttaneen ajoittain ongelmia kovan kysynnän vuoksi. Itse en tässäkään asiassa kokenut minkäänlaisia ongelmia.
Ruokapisteenä löytyi merikaapelihallin perukoilta snäck-tyylinen rafla, josta sai mm. pizzasliceja, sipulirenkaita, kanankoipia ja lämpimiä leipiä. Juomana sai ainoastaan vettä (1e) ja kahvia (1,5e). Pizzaviipale irtosi 3,5e:lla. Täytyy myöntää, että ainakin "äijäpizza" oli ihan maukas mielestäni. Kaapelitehtaan tiloissa oli myös sisääntuloaulan liepeillä kahvila ja ruokala, josta pääsi ostaamaan muita kahvilatuotteita.
Hinnoista voisi antaa risuja muutamalle puljulle. Esimerkiksi Brewdogin tuotteet jätin ihan suosiolla maistamatta. Alkaen 4e hinnat tuolla tiskillä takasivat ruuhkattoman tilaamisen – niille joita kiinnosti. Hello My Name Is Päivi maksoi 5e/15cl. Häh? Eikös tuon saanu halvemmalla Alkostakin? Oltiin kuitenkin messuilla. Kehuja hinnoitelusta annan puolestaan Vinoblen ja Moët Hennessyn tiskeille. Hinnat alkaen 0,5e/cl ja kalleimmillaan 2,5e. Juuri näin messuilla pitäisikin hinnoitella tuotteet. Tämä mahdollisti sen, että uteliaat kokemattomatkin (siis ei viskihörhöt) uskalsivat maistella viskejä. Keskiverto 15cl olutta maksoi 2-3e ja viskeissä 1cl oli noin 2-4e.
Itse tapahtuma oli hyvin eloisa ja mukavan tunnelmainen. Mainitaan tähän, että minkäänlaisia järjestyshäiriöitä tmv. ei ollut. Kuten tapahtuman sloganissakin todetaan, ihmiset joi vähemmän ja maisteli enemmän. Itse lähdin liikkeelle kahden päivän taktiikalla, enkä etukäteen suunnitellut kovin tarkkaan mitä juomia maistelisin. Muutenkin lähdin hyvin rennoin fiiliksin ja odotuksin.
Perjantaina homma lähti käyntiin Boulevard Brewing, Tank 7 Farmhouse alella. Raikas, hieman yrttisä humalointi ja sitruksisen raikas puraisu toimi tälläkin kertaa. Tällä oli oikein kiva aloittaa. Tätä seurasi pikkulinnun tiskiltä ohimennen otettu Unto Sahti. Hieman yrttisempi sahti jätti toivomisen varaa. En löytänyt esim. banaanisia piirteitä, josta sahdeissa pidän. Ihan hyvää, muttei parhaita.
Ensimmäisen oluen jälkeen siirryin ensimmäisten viskien pariin. Seurasi rupattelua Glenlivetin tiskillä ja lasiin kaatui uusi Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%. Kyseinen tynnyrivahvuinen ja first-fill olorosotynnyreissä kypsytetty viski oli melko kireä ja tukkoinen alkuun. Vasta veden lisäyksen myötä alkoi tuoksu hieman avautua ja maustakin löytyi kivoja sherrypiirteitä. Nadurran lisäksi vierellä oli samaisen tislaamon Guardians Chapter, joka ympäripyöreällä pehmeydellään ja toffeisuudellaan ei Nadurran rinnalla vakuuttanut. Ihan hyvää, muttei sen kummempaa.
Näiden jälkeen jatkettiin viskeillä, kun matka jatkui Laphroaigin tiskille. Tässä piti käydä melko alkuvaiheessa, sillä mukaan oli tuotu pullo 12-vuotiasta pohjoismaille pullotettua pre-releasea. Laphroaig 12yo Nordic Special Edition on viski. joka on saanut kypsyä olorosotynnyreissä. Tuoksu ja maku oli merellinen ja tuhkainen. Likaista turpeisuutta ja tuhkaista savua. Hieman tunkkainen omaan makuun, eikä jättänyt tällä kertaa hyviä fiiliksiä.
Näiden jälkeen oli oluen vuoro. Nokka kohdistui Ruosniemen panimon ja Maku Brewingin tiskien suuntaan. Ajattelin ottaa uusintamaiston Ruosp. Vapaaherra Keskimäen maalaispassiosta. Tämä oli kirpeämpi kuin muisti, tosin olihan tämä saanut kypsytellä nyt kauemmin. Enemmän villihiivaisuutta ja hedelmää. Ehkä oli parempi tuoreena. Vapaaherran jälkeen huuhdeltiin suuta vedellä, jonka jälkeen lasiin kaatui mielestäni tapahtuman parhaita oluita: Maku Tasty Pumpkin. Loistava tuoksu. Suorastaan syötävän hyvä. Maku ei ihan yltänyt tuoksun tasolle, mutta oli oikein maukas. Mausteisuus oli hienosti tasapainossa koko paketin kaltoin. Tämä pääsi kolmen parhaan oluen joukkoon omasta mielestäni. Hyvä Maku!
Välissä tuli käytyä Viskin Ystävien Seuran ständillä morjenstamassa tuttuja ja mahdollisia ei tuttuja. Mukavahan siinä oli jutella olut kädessä. Kovista suosituksista huolimatta en vieläkään saanut kaveriani liittymään viskiseuraan. Nyt olisi ollut hyvä tilaisuus liittyä ja marraskuun 29. päivä tulla ensimmäiseen tastingiin iäkkäiden harvinaisuuksien pariin. Tiskiltä oli myös mahdollisuus ostaa 25e:n hintaan Jarkko Nikkasen kirja, Viskien Maailma. Harmi kun monilta jäi varmaan kirja hommaamatta, kun maksuvälineinä kävi vain poletit. Tähän ei toki VYS oikein voinut vaikuttaa, kun tapahtuman sisällä ainoa maksuväline oli polettikorkit.
VYSin tiskiltä siirryin ajassa taaksepäin, kun menin rupattelemaan Kyrö Distillery Companyn ständille. Pojat oli pistänyt paikan koreaksi ja tarjolla oli ruisherkkuja. Odotetuin tuote oli varmaankin single cask pullote, #. Kuten kaverinikin totesi: hemmetin hyvää. Tuoretta ruisleipää voin kera. Ehkei ihan, mutta täytyy myöntää, että lasin tyhjetessä tuota kaipasi lisää. Pistäkäähän pojat pullo tulemaan, en kerro kenellekkään.
Nestemäisen rukiin jälkeen oli aika pitää pieni tauko ja kävin noukkimaan kahvilasta kahvia. Kahvin lisäksi pullollinen vettä (oma tyhjä pullo jonka täytin vessassa) ja lasinvaihtotiskiltä ilmaisia sipsejä. Sipsejä mussuteltaessa ja vettä juodessa tuli useampi heppu nykimään hihasta, jutustelemaan ja kyselemään suosituksia. Ilmeisesti joku tätä blogia lukeekin :). Mukava oli vaihtaa sananen ja kiitos kaikille positiivisesta palautteesta.
Huilin jälkeen jatkui messumatka. Oli ilo huomata, että tapahtuma veti hyvin porukkaa. Ja vaikka porukkaa oli, niin mitään sillipurkkifiilistä ei tullut. Yläkerran seminaarisalissakin porukkaa taisi käydä ihan hyvin, samoin tastingeissä, joissa pääsi maistelemaan viskejä ja oluita. Itse en osallistunut tällä kertaa maistelutilaisuuksiin.
Seuraava olut vuorossa oli Fullersin Vintage Ale 2014, real ale -hanaversiona. Tämän oli melko toffeista, tahmeaa ja karamellista. Itse jäin kaipaamaan kevyttä rapsakkuutta jota pulloversioista löytyy. Eli ei toiminut minulle niin hyvin tämä real ale -hanaversio. Imperial Stoutia olisi ollut myös tarjolla ja maistoinkin sitä ohimennen kaveriltani. Tämä maistuikin jo paremmin, mutta vaikea sanoa, kun en ole vielä pulloversiota maistanut. Kaapista löytyy kyllä useampi pullo kyseistä olutta.
Seuraava olut vuorossa oli Fullersin Vintage Ale 2014, real ale -hanaversiona. Tämän oli melko toffeista, tahmeaa ja karamellista. Itse jäin kaipaamaan kevyttä rapsakkuutta jota pulloversioista löytyy. Eli ei toiminut minulle niin hyvin tämä real ale -hanaversio. Imperial Stoutia olisi ollut myös tarjolla ja maistoinkin sitä ohimennen kaveriltani. Tämä maistuikin jo paremmin, mutta vaikea sanoa, kun en ole vielä pulloversiota maistanut. Kaapista löytyy kyllä useampi pullo kyseistä olutta.
Sitten nokka kohti Pikkulinnun tiskiä. Komea oli kaappien sisältö ja hanavalikoima. Tältä tiskiltä löytyi myös tapahtuman paras olut: Nøgne Triple Wood Knot Brown. Oikein maukas ja pehmeä. Maustekakkuisuutta, kevyttä paahtoa, suklaata ja tammea. Tätä piti maistaa myös seuraavana päivänä ja kyllä se vain hyvää oli. Ykkössija.
Muutaman oluen jälkeen siirryin taas viskien pariin. Matka kohti Kilchomaneja ja sieltä tislaamon uutuuksia, Kilchoman Port Cask matured. Tämä oli positiivinen yllätys, vaikkei ollutkaan erityisen hyvä. Ei niin kuminen kuin pelkäsin, mutta ei yltänyt kuitenkaan tislaamon muiden tuotoksien rinnalle. Marjaisan makeaa ja savuista.
Kilchomanin jälkeen oli hieman suun neutralointia vedellä ja pientä taukoilua. Tauon jälkeen suuntasin melkeinpä mielenkiintoisimmalle viskitiskille, Moestue & Cask Finlandin ständille. Ständi oli laitettu oikein näyttäväksi ja sen juomatarjontakin oli monipuolinen. Ensimmäisenä silmä kiinnitti huomiota pulloon, jota ei listoilla oltu ilmoitettu – Glengoyne The Teapot Dram batch 3 (2014). Tämä oli vahvan sherryinen ja mausteinen, sekä suuta hieman kuivattava. Oikein herkullinen ja ylsi tapahtuman top 3 viskeihin (omasta mielestäni).
Samalta tiskiltä tuli maistettua taiwanilasta Kavalan Solist Sherry -viskiä. Huh, aika moinen. Tämä muistutti jo hyvin paljon tynnyrivahvaa erittäin tummansävyistä rommia. Erittäin sherryinen ja älyttömän kuivattava. Tietyllä kierolla tavalla kiva, mutta vaikea ja överi.
Perjantain tapahtuman loppua kohden tuli seurusteltua enemmän ja enemmän muiden ihmisten kanssa. Sen verran hyvin viihdyin, että lähtöä ajattelin vasta valomerkin tullessa (22:30). Aika suorastaan riensi. Onneksi oli vielä yksi päivä (tai siis kaksi, mutta itselläni vielä yksi). Upea ensimmäinen päivä!
Perjantain tapahtuman loppua kohden tuli seurusteltua enemmän ja enemmän muiden ihmisten kanssa. Sen verran hyvin viihdyin, että lähtöä ajattelin vasta valomerkin tullessa (22:30). Aika suorastaan riensi. Onneksi oli vielä yksi päivä (tai siis kaksi, mutta itselläni vielä yksi). Upea ensimmäinen päivä!
Lauantaipäivänä saavuin paikalle noin kolmen aikaa. Matkalla keskusteluun alkoholijuomien mainontakiellosta, noukin mukaani Moestue & Caskin tiskiltä Glengoyne 14yo Single Caskin, joka oli tislaamolle epätyypillisesti täysin ex-bourbontynnyrissä kypsytetty. Tämä osoittautui loistavaksi viskiksi ja sijoittui myös tapahtuman kolmen parhaan viskin joukkoon omalla skaalallani. Monipuolinen, raikas ja vaniljainen, ollen samalla kermainen ja hunajainen. Erittäin pitkä maku.
| SC #1546 1997/2011 |
Höpötyksistä seuraavalle tiskille – Teerenpelin viskejä masitelemaan. Tällä tiskillä tuli vietettyä jokunen tovi rupatellessa ja maistellessä mm. Teerenpeli 10-vuotis juhlatynnyrin viskiä. Tämä tynnyri oli ensimmäinen näistä täytetyistä tynnyreistä ja aika olikin muuttanut sisältöä melkoisesti viime kerrasta. Viski oli samean sherryistä, jossa oli kuitenkin paljon tammisuutta ja vaniljaa seassa. Tietyllä tavalla hyvä, mutta tammi oli jyrännyt jo hieman yli.
Sain tilausuuden maistaa myös tämän juhlatynnyrin "base-viskiä", eli viskiä jolla nämä 10v juhlatynnyrit on täytetty ja täytetään sitä mukaan, kun tynnyrin pinta hupenee. Tämä oli oikein maukas ex-bourbon kypsytetty viski. Valkopippurista potkua ja makua riitti. Tätä voisi olla pullo kaapissa.
Teerenpeliltä on tulossa muutaman viikon sisällä uusi viski: Distillers Choice Hosa. Viski on kypsytetty 250l tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn viskiä kypsymässä. Tämä viski on 10-vuotista, mutta DC-sarjalaisena se ei ole ikämerkitty. Alkuun tämä tulee Teerenpelin omiin ravintoloihin, mutta ensi vuoden alkupuolella (tammi-helmikuu) saamme tätä myös Alkosta.
Tämän lisäksi on tulossa vielä toinenkin erikoinen pullote, joka lanseerataan Tallink Siljalle. Tällä saattaa olla jotakin teemistä portviinitynnyreiden kanssa..... mielestäni ihan hyvääkin.... siis varmaan ihan hyvää ;)
Teernepelin maistelujen ja rupattelujen jälkeen teki mieli taas hyvää olutta. Tarkemmin teki mieli humalaisempaa olutta, joten suuntasin Servaalin tiskille hakemaan Sierra Nevada Hoptimumia. BUM. Melko humalainen karamellipommi. Maltaisuus oli hyvin karamellista ja ajan kanssa tämä muuttui hieman liiankin tahmeaksi suussani. Alussa hyvää, lopussa ei niinkään.
Teernepelin maistelujen ja rupattelujen jälkeen teki mieli taas hyvää olutta. Tarkemmin teki mieli humalaisempaa olutta, joten suuntasin Servaalin tiskille hakemaan Sierra Nevada Hoptimumia. BUM. Melko humalainen karamellipommi. Maltaisuus oli hyvin karamellista ja ajan kanssa tämä muuttui hieman liiankin tahmeaksi suussani. Alussa hyvää, lopussa ei niinkään.
Tahmaisen humalapommin jälkeen oli taas aika pitää hieman taukoa ja nollata makuaistia. Kahvia ja runsaasti vettä. Hetken rauhallista rupattelua istaalteen ja pieni pyörähdys ulkona teki hyvää. Taukoilun jälkeen otin amerikkalaista single malt -viskiä. Maccarthys Oregon Single Malt, oli tuoksunsa (hajunsa) puolesta melko kuraa. Hikisukkaa. Pitemmän aikaa piti odotella parempia tuoksuja ja lopuksi onneksi hieman hikisukkaisuus raotti savulle ja maltaalle tilaa. Maku oli parempi, mutta sitäkin vaivasi vetisyys ja maun yksioikoisuus. Tapahtuman huonoimpia maistamiani viskejä.
Huonon jenkin jälkeen piti korjata tilannetta ja lasiin kaadettiin Dad`s Hat Pennsylvania Rye. Ei korjaantunut fiasko tälläkään. Tuoksu oli melko vaisu ja ei niin mausteinen kuin odotin. Erittäin nuori profiili. Maku oli kuin vettä olisi jo valmiiksi lisätty. Alkoi tulemaan jo hätä – tässäkö nämä parhaat amerikkalaiset oli? Ei onneksi, sillä asian paikkasi Balcones Texas Singel Malt. Tämän tuoksu tuntui paranevan ajan saatossa ja lopuksi se tuntuikin todella kivalta. Maku ei yltänyt tuoksun lupaamalle tasolle, mutta tätä siemaili jo mielellään. Paras jenkkiviski, helposti.
Amerikkalaisempi moodi jäi hieman päälle ja siksi suuntasinkin paremman rukiin perään. Jaa minne? Arvatkaapa...... KDC! Oli aika maistaa uudelleen tuota herkkuviinaa. Hyi, kuulostaa pahalta, mutta ei ole. # on mainio osoitus siitä, että aina iällä ei ole väliä. Ja taas juteltiin ja juteltiin. Välissä ihailtiin oheistavaroita ja maisteltiin giniäkin. Kypsytetty gini (Koskue) ei ollut mielestäni niin kiva kuin kypsyttämätön (Napue). Kirpsakka mentholisuus sopi hyvin Napueen. Huomioitava asia: en tykkää ginistä.
Tämän jälkeen suunnattiin taas paremman oluen perään. Jotenkin eksyttiin vaihteeksi Pikkulinnun tiskille. Hetken pohdintojen jälkeen lasiin kaatui Hornbeer Caribbean Rumstout. Tässä olikin sitten tapahtuman kolmas parhaimpiin lukeutuva olut. Vahva tumma suklaisuus teki vaikutuksen. Tammilastut ovat jättäneet kivan vivahteen ja rommin sävyn maistaa. Erittäin tumma, muttei lainkaan palanut. Hyvää.
Tämän jälkeen suunnattiin taas paremman oluen perään. Jotenkin eksyttiin vaihteeksi Pikkulinnun tiskille. Hetken pohdintojen jälkeen lasiin kaatui Hornbeer Caribbean Rumstout. Tässä olikin sitten tapahtuman kolmas parhaimpiin lukeutuva olut. Vahva tumma suklaisuus teki vaikutuksen. Tammilastut ovat jättäneet kivan vivahteen ja rommin sävyn maistaa. Erittäin tumma, muttei lainkaan palanut. Hyvää.
Vuoroin vieraissa, viskiä mieleni halaja. Laphroaig Cairdeas 2014. Viime vuoden Cairdeas ei onnistunut maata järisyttämään, vaan ei onnistunut tämäkään. Tällä 2014 vuoden versiolla tosin oli parempi yritys, mutta ei onnistunut jättämään jatkohaluja. Täytyy toki maistaa rauhallisemmissa olosuhteissa uudestaan.
Näin se sitten aika kului ja illan loppupuolella käytiin hieman nokkimassa gurmee-ruokaa.Äijäpizzaa ja kahvia. Lisäksi vettä pari pullollista ja alkoi tapahtuma olla paketissa. Valomerkki taas välkkyi ja oli aika lähteä kotiinpäin. Melkein jouduttiin väkisin viemään, kun jäin suustani kiinni joka toisen ständin kohdalla. Tapahtuman parasta antia oli seurustelu tuttujen ja vähemmän tuttujen kanssa.
Ensi vuonna varmasti uudelleen, sen verran mukavaa oli. KIITOS!
Tapahtuman parhaat by mushimalt:
Parhaat maistetut viskit / tisleet:
1. Glengoyne Teapot Dram
2. Kyrö Distillery, #
3. Glengoyne 14yo Single Cask
Parhaat maistetut oluet:
1. Nøgne Triple Wood Knot Brown
2. Maku Tasty Pumpkin
3. Hornbeer Caribbean Rumstout
Paras ständi
Moestue & Cask Finland
Tapahtuman parhaat by mushimalt:
Parhaat maistetut viskit / tisleet:
1. Glengoyne Teapot Dram
2. Kyrö Distillery, #
3. Glengoyne 14yo Single Cask
Parhaat maistetut oluet:
1. Nøgne Triple Wood Knot Brown
2. Maku Tasty Pumpkin
3. Hornbeer Caribbean Rumstout
Paras ständi
Moestue & Cask Finland
Tunnisteet:
2014,
Balcones,
Fuller's,
Glengoyne,
Glenlivet,
Kavalan,
Kilchoman,
Kyrö Distillery,
Laphroaig,
Maku,
Nøgne,
Oluet,
Olutexpo,
OlutExpo 2014,
Ruosniemen Panimo,
Rye,
Sahti,
Sierra Nevada,
Sori,
Teerenpeli
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






